Sivu 317 – Hidasta elämää

Ainoa tapa katsella koko maailmaa, kaikkia elämän ”taajuuksia”, on olla hiljaa ja avata sydämensä elämälle

Olemme innokkaita kertomaan mielipiteistämme. Etenkin netissä. Mielipiteet ovat sitä voimakkaampia, mitä enemmän niihin liittyy arvojamme ja sitä, mikä on meille tärkeää. Asioita, joihin meillä ei ole kosketuspintaa, meillä ei ole vahvoja mielipiteitä.

Mielipiteet ovat mielen piteitä. Ne pitävät mieltä kiinni jossain, mitä olemme päättäneet. Samalla mielipiteet, nuo mielen piteet, rajaavat näkökenttäämme: havainnoimme niitä asioita, jotka tukevat mielipidettämme, ja toisaalta käytämme vastustavaa energiaa siihen, joka uhkaa omaa pidettämme. Mielipiteet ovat syntyneet myös tarpeesta ottaa kiinni jostain, joka pysyy kasassa. Siinä on paljon turvaa, mutta myös sitä, että mielen yhtenäisyyden kautta voi kokea itsensä ja koko maailman kokonaiseksi.

Myös tiede saattaa joskus olla mielipide. Mielipide siinä mielessä, että se kertoo eilisen tiedon, toistaa sitä, mutta ei välttämättä ole valmis uusille näkemyksille tai havainnoille. Tiede voi joko avata polkuja tai sulkea niitä. Samoin on uskonnon laita.

Maailma ei kuitenkaan koostu osista – mielipiteistä, näkökulmista, tiedosta tai uskosta. Eikä maailma koostu niiden yhteenlasketusta summasta. Maailma on koko ajan täysi, looginen ja olemassa. Havainnoimme sitä vain jokainen omien linssiemme läpi, sen läpi, missä mielemme on kiinni ja minkä kautta saamme kokemusta itsestämme kokonaisena.

Siinä ole mitään pahaa tai väärää. Silti toivoisin, että jokainen meistä muistaisi, että elämä ja maailma on paljon enemmän kuin mielemme liikkeet, mielen piteemme tai kykymme havainnoida maailmaa mielemme kautta. Totuus on enemmän kuin mielen piteemme. Enemmän kuin kuljettaja suitsineen, jolla hän yrittää pitää hevosen tiellä.

Kun ymmärrän, että mieleni jää hyvin mielellään kiinni asioihin, voin koittaa myös leikitellä niistä irti. Annan mielen juosta tuttua ravirataa ja kutsua sitä totuudeksi. Sillä samaa rataa juoksevalle ja suitsissa kiinni olevalle mielelle se on kaikki, mitä todelliseksi voi ymmärtää. Silti raviradan ulkopuolella on maailma. Se, mikä on.

Tuosta maailmasta on hyvä olla tietoinen. Ja myös siitä, että mielen rakentama kuva ei ole totuus, vaikka se niin todelliselta tuntuukin. On hyvä olla tietoinen, että jokainen uskoo, että oma mielen pide on parempi kuin toisen. Pide on aina pide ottamatta kantaa, onko se minun maailmastani käsin oikea tai väärä mielipide.

Laukkaavien ajatusten, mielipiteiden ja mielen piteiden ulkopuolella on niin paljon elettävää ja koettavaa elämää. Ainoa tapa katsella koko maailmaa, kaikkia elämän ”taajuuksia”, on olla hiljaa ja avata sydämensä elämälle. Ilman mielen piteitä, ilman mielipiteitä. Sillä tapaa voi kohdata myös itsen ja toisen ihmisen.

Mindlessness – uusi extreme-laji kokeiltavaksesi

Elämme älyn ja tiedon kulta-aikaa. Lähes koko kansa on älylaitteella kytketty tietoverkkoon, josta algoritmit kauhovat käsittämättömällä nopeudella järjettömän määrän tietoa ja pakkaavat sieltä löydetyt helmet itse kunkin omaan kuplaan sopivaksi paketiksi.

Töissä yhä useampi meistä on asiantuntija, joka hankkii elantonsa soveltamalla suurella vaivalla hankittua tietoa työssään tinkimättömällä ammattitaidolla.

Tieto on valtaa, rahaa ja mieltä hivelevää arvostusta. Asiasta ei liene suurtakaan erimielisyyttä.

Jatkuvassa tiedon ja tehtävien tykityksessä mieli kuitenkin joskus takkuaa helpoissakin hommissa. Ylikuormitus aivoissa on yksi selitys muistiongelmille. Käymme ylikierroksilla, kone huutaa ja voiteluaineita kuluu.

Voisiko tämä olla toisin?

Et ole yhtä kuin ajatuksesi. Yksinkertainen lause, joka sisältää vallankumouksen. Jos ajattelun muuttaa isännästä rengiksi, on työnjohto-oikeus lopulta oikeissa käsissä. Se on tietoista läsnäoloa.

Ajattelu on evoluution ihme, joka ylikäytettynä muuttuu painolastiksi. Kun kertaa mielessään eilisen tapahtumia virtana, joka katkeaa vain huomisen huolien painosta, on luonut oravanpyörän, joka hiljalleen kuihduttaa mielen ja kehon.

Jatkuvan märehtimisen tuotos on ahdistunut mieli, joka alkaa etsiä keinoja helpotukseen. Jossain vaiheessa mikä tahansa tapa tyhjentää pää alkaa kiinnostaa. Merkkinä muutoksesta voi pitää sitä, että yhä useammin helpotus löytyy pullon ja savun sijasta jostain aivan muusta. Muiden kategoriaan voi laskea suuren osan harrastuksista, erityisen hyvin tehtävänsä täyttävät äärimmäistä keskittymistä vaativat lajit. Kun mielen täyttää haasteilla ja pulmilla, jotka voi itse valita, hallinnan tunne paranee.

Paradoksaalisesti päinvastainenkin strategia voi olla toimiva.

”Mutta hämmästyttävintä on, että kun annan itselleni luvan olla tietämätön ja hyväksyn, ettei minulla ole hallintaa, niin silloin luiskahdan läsnäolon tilaan. Ikään kuin avaudun ylöspäin ja saan intuitiivisen tiedon asiasta. Ensireaktio saattaa olla, että en tiedä, mutta sen hyväksymällä minussa syntyykin vastaus.”
– Tommy Hellsten, Inhimillisen tekijä

Tietämättömyys tekee tilaa uudelle ymmärrykselle. Hellsten ei ole turhaan tunnettu paradokseistaan.

Tosin tämä lähestymistapa on tosin niin radikaali, ettei sitä voi ehkä suositella täysin varauksetta vasta-alkajille. Jos on rakentanut identiteettinsä tiedolle ja hallinnalle, on ainakin hyvä varata riittävästi aikaa uuden tasapainon löytymiselle. Kriisistä toiseen ajautuvalle ihmiselle, jonka selviytymisstrategia on vuosia ollut tieto ja ympäristönsä hallinta, voi pienikin luopuminen olla pelottava ajatus.

Lisäksi mikään sellainen, joka ei edellytä erityistä ponnistelua, ei voi olla uskottavaa. Eihän? Turvallisempaa on hymähtää ja todeta hallinnan ja ymmärtämisen kyseenalaistaminen silkaksi hölmöydeksi. Ehkä se onkin lähtökohtaisesti käsittämätöntä. Mieletöntä.

Vai pitäisikö sanoa mindlessness?

Tämän takia luonnossa oleskelu kannattaa

Kuten arvata saattaa luonto on minulle hyvin tärkeä asia. Itse asiassa rohkenen väittää sen olevan meille kaikille hyvin tärkeä asia. On osoitettu, että luonnossa oleskelevat ovat paitsi onnellisempia myös tuntevat voivansa paremmin. Useammassa tutkimuksessa on tuotu ilmi luonnon parantava vaikutus ja luontoterapiaa tarjotaan jo vaihtoehtoisena hoitomuotona.

Kosketus luontoon toimii parantava ”lääkkeenä”

Pennsylvanian sairaalassa toteutetussa tutkimuksessa havaittiin, että leikkauksesta toipuivat nopeammin ne, joiden toipilashuoneen ikkunasta näkyi puita kuin ne, joiden ikkunasta näkyi tiiliseinä. Luonnon todettiin vaikuttavan paitsi toipumisnopeuteen myös toipilaiden henkiseen hyvinvointiin. Tiiliseinää katselleet potilaat olivat masentuneempia sekä kokivat enemmän kipuja kuin ne potilaat, joiden ikkunasta näkyi puita.

Tutkijoita kuitenkin yllätti eniten se, että ikkunanäkymän vaikutus potilaiden paranemiseen oli suurempi kuin erot suunnitellussa leikkaushoidossa. Toisen tutkimuksen mukaan viheralueilla leikkiminen vähentää keskittymishäiriöisten lasten keskittymisongelmia. Kosketus luontoon toimii siis parantava ”lääkkeenä”.

Lukuisissa eri tutkimuksissa on kerrottu luonnon positiivista vaikutuksista. Se laskee verenpainetta, sykettä ja stressitasoa. Luonto edistää rauhaa ja rentouttaa, vahvistaa olemassaoloa ja selkeyttää ajatuksia. Sen läheisyys parantaa olotilaa ja kasvattaa kokonaisvaltaisesti hyvinvointia. Kiinnostavaa on, mistä nämä vaikutukset tulevat?

Tahallinen ja tahaton huomiokyky

Ihmisen huomiokyky voidaan jakaa kahteen osaan. Toinen näistä mahdollistaa keskittymisen vaativiin tehtäviin kuten kirjoittamiseen tai ajamiseen. Tämä suora huomio vaatii meiltä aktiivista suuntaamista ja käyttöä. Toinen osa on tahdosta riippumaton eikä vaadi meiltä lainkaan yrittämistä toimiakseen. Tätä tahatonta huomiota vetävät puoleensa erikoiset, liikkuvat, kirkkaat tai kauniit asiat sekä villieläimet ja jotkin sanat.

Psykologisen huomion palauttamisen teorian (attention restoration theory) mukaan, luonto palauttaa meille sen minkä jokapäiväinen rakennettu ympäristö meiltä kuluttaa. Kuten ruoka ja vesi palauttavat kehomme energiavarastoja, luonto palauttaa mieltämme ja huomiokykyämme. Tämän teorian mukaan kaupunkiympäristö on meille haastava ja kuluttava, sillä se vaatii meiltä jatkuvaa suoraa huomiointia. Luonto puolestaan ei vaadi meiltä mitään vaan se vetää huomiota puoleensa automaattisesta. Tämän vuoksi luonto ei väsytä mielemme kapasiteettia vaan lataa sitä.

Toisaalta luonto saattaa myös herättää pelkoja ja inhotusta. Luontopelkoa kokevalla herää luonnossa sekä myönteisiä että kielteisiä tunteita. He kokevat samoja mielialan ja terveyden kohentumisen tunteita kuin kaikki muutkin, mutta lisäksi he kokevat jonkin verran alakuloisuutta ja ahdistuneisuutta.

Ahdistuksen taustalla voi olla epämiellyttävät hirvikärpäset, pelko luonnon arvaamattomuudesta tai kokemus omasta pienuudesta ja kuolevaisuudesta. Näihin kokemuksiin liittyy kuitenkin tietoisuuden terävöityminen, joka puolestaan avaa henkilökohtaisia lukkoja. Luonnon hyvät terveysvaikutukset on todettu luontoympäristöstä ja vuodenajasta riippumattomiksi, joten ei ole väliä millaiseen viherympäristöön suuntaa itseään virkistämään.

Kiitos luonto, kun annat meille näin paljon hyvää!

Elvytys henkisestä uupumuksesta – rauhoittuminen, rentoutuminen, virkistyminen
Syvien reflektioiden käynnistyminen – itsensä hyväksyminen, arvomaailman löytyminen
Itsensä hoitaminen – mielialan kohentuminen, kokonaisvaltainen hyvinvoinnin nousu, paraneminen
Luontaiset yhteydet – juurtuminen, selkiytyminen

Lähteet:
theatlantic.com
naturenurture.org
issuu.com

6 kehoitusta ihmiselle puutarhassa

1. Anna energian virrata läpi ekosysteemin

Kaikella elämän ilmentymällä on oma energiansa ilmentääkseen elollista olemustaan. Juureva energia kaikelle elämälle puutarhassain tulee Auringosta. Kasvit käyttävät auringon energian fotosynteesin kautta omaksi kasvukseen. Energia liikkuu kaiken elävän läpi kasveista maanalaisen ekosysteemin käyttöön ja muuksi muuttuvaksi. Lopulta kaikki hajoaa, maantuu ja muuksi muuttuu – tämä on hienon elämän kiertokulun kokonainen ympyrä. Syödä ja tulla syödyksi. Ravita ja tulla ravinnoksi muiden. Joten ymmärtäkäämme arvostaen tämä.

2. Ymmärrä, jotta vesi on ihmeemme

Vesi on yhtä kuin elämä. Kunnioita vettä ja veden alkuperää. Ottakaamme vastuu veden alkuperästä ja sen käytöstä. Puutarhamme kasveja kastelessamme olkoot tarjoamamme vesi viimeinen tapa tarjota vettä viljelemillemme kasveille. Hoitakaamme maata niin, että se itsessään pidättää vettä ja tarjoaa sitä kasveille käytettäväksi. Suunnittele veden käytön vähentämistä ja kierrätystä. Kerää sadevesi talteen. Hidasta puutarhasi pintaveden virtausta kasveilla. Vaihda kastelua tarvitsevat yksivuotiset kasvit kutakuinkin itsekseen pärjääviin monivuotisiin kasveihin.

3. Herätä intohimo Maata kohtaan

Palvele Maata. Kuin metsä, kuin vesi ja kasvit – myös maa on itsessään elävä organismi. Maa on vielä jokseenkin ihmismielelle ymmärtämätön kokonaisuus, mutta meidän tulisi silti jättää koskematon jälki päälle maan, antaa maan elää, kasvaa, kehittyä ja tukea puutarhaamme ihan itsekseen. Meidän tulisi korjata ja suojella maata, tätä jo vahingoittunutta maata. Meidän tulisi kunnioittaa maata sen ollessa ihmeellisen elävä elämä ja palauttaa maalle kasvukauden jälkeen vähintään se minkä olemme maalta saaneet – mielellään palauttakaamme hiukan enemmän. Missä haluat kasvot kaikkeuden nähdä, juuri siinä ja siellä sinä ne näet, minä näen ne maassa.

4. Katso kuinka siemenet ja kasvit ovat perintömme.

Muutama vuosi sitten sain itseni kiinni ajatuksesta sekä toimesta, jossa kuljin itsestäänselvyyden siivittämänä siemenostoksille markettiin. Sieltähän ne kaikki siemenet saa, mistäs muualta. Siemeniin liittyy paljon itsestäänselvyyksiä, mutta vähintään yhtä paljon ihmeitä. Kasvukauden jälkeen useat kasvit jaksavat pohjoisessakin kypsyttää siemeniä perinnöksi, suvunjatkamiseksi sekä meille puutarhureille edelleen kylvettäväksi ja vaihdettavaksi toistemme kanssa. Osan tarvitsemistamme siemenistä voimme siis kerätä omasta puutarhasta. Siemen pitää sisällään elämän halun ja toiveen uudistumisesta sekä elollisen säilymisestä. Puutarhan kasvit tuottavat usein helposti ylijäämää siementen muodossa ja tämä antaa sinulle mahdollisuuden jakaa puutarhasi siemeniä muiden puutarhureiden kanssa ja vastaanottaa toisilta siemeniä ilmaiseksi ilman monikansallisia siemenyhtiöitä. Siementen kerääminen ja jakaminen on vallattoman hyväntahtoista ja pyhää monimuotoisuutta tukevaa. Siemensadon kehittymisen seuraaminen laajentaa puutarhan ulottuvuuksia entisestään. Ne antavat perintönsä pyyteettä – kasvit elämänsiemenensä.

5. Katso ympärillesi ja arvosta kaikkea katsomaasi, pysähdy ja ihmettele.

Tänään marraskuisessa pakkaspuutarhassa katson hieman kaihoisin mielin talveen uinuvaa puutarhaa. Hento, unelias, vielä niin läpinäkyvä lumipeite on kasaantunut keijujen kokoisiksi kukkuloiksi päälle talven törröttäjien, kuten perhosten suosiman dorianvillakon. Tämän dorianvillakon siemenhöytyvät ihmetyttävät jälleen, varsinkin kun matalalta paistavan auringon kirkkaat säteet laskeutuvat hyväntuulisiin haihtuvaisiin. Kimmeltäviä kauneuksia oih, näin vaipuu kaikki talviuneen, vaikka tässä välitilassa vielä on kaikki. Ei ole enää syksy, ei vielä talvi – välitila ja minä siinä. Millaisia ihmeitä sinä näet tässä välitilallisessa puutarha-ajassa puutarhassasi?

6. Kiitä sadostasi, kiitä kokemastasi oli kasvukautesi millainen tahansa.

Jokainen kasvukausi on erilainen ja jokaisesta voin löytää kaiken hyvän. Kuten mestari Lao Tzu on sanonut: Ole tyytyväinen siihen, mitä sinulla on; iloitse siitä, miten asiat ovat. Kun ymmärrät, ettei mitään puutu, koko maailma on sinun. Viljele monimuotoisuutta, silloin yhden lajin ns. epäonnistuminen ei edes tunnu suurelta menetykseltä. Monimuotoisuus ruokkii elämää ja aina jokin selviää ja kukoistaa herätääksemme ilomme. Jokainen niin kutsuttu epäonnistuminenkin on kuitenkin oppimisen lahja, joka avaa meitä kasvulle ja kehittymiselle puutarhurinakin. Mistä niin sanotuista epäonnistumisista sinä kiität tänään?

Osaatko erottaa omat unelmasi muiden haaveista?

Sanotaan, että meillä kaikilla on kaksi perhettä. Toinen on se, jossa elämme ja toinen on se, jonka olisimme halunneet. Mitä pienempi ero näiden kahden perheen välillä on, sitä onnellisempi ihminen on, ja tietysti myös toisinpäin. Itselläni tämän sisäisen ristiriidan yhteensovittamiseen on mennyt kauan.

Lähtökohtaisesti pidin tavoiteltavana elämää, joka olisi mielestäni ollut kovin normaalia ja tavallista: omakotitalo lähiössä, 2,7 lasta pienellä ikäerolla, harrastaisimme säännöllisesti liikuntaa yhdessä, meillä olisi koira tai kissa, mieheni olisi sopivasti menestynyt, tekisimme muutaman ulkomaanmatkan vuodessa, tiedättehän – suurin murheeni olisi valinnan vaikeus keittiötasojen pintamateriaalien liian laajasta valikoimasta keittiöremontin yhteydessä.

suurin murheeni olisi valinnanvaikeus keittiötasojen pintamateriaalien liian laajasta valikoimasta keittiöremontin yhteydessä.

Se, että kuvasin juuri tarkasti vanhempieni menneisyyden valintoja ja haaveita, ei onneksi jää lähes 40-vuotiaana huomaamatta. Eikä myöskään se, että oma elämäni on muotoutunut aivan toisenlaiseksi. Oman tarinani voin kertoa kahdella tavalla: sain kaiken äsken listatun jo aikaisin, ja päädyin menettämään sen vastentahtoisesti tai sitten niin, että elämän taitekohdissa olen itse valinnut toisin kuin olin alun perin kuvitellut tekeväni.

Monesti voi kestää lähes koko elämä oppia erottamaan omat haaveensa ja toiveensa vanhempiensa omista. Tähän ei liene mitään oikotietä, sillä siihen tarvitaan väistämättä kasvamista ja itsetuntemusta. Kriisit ja menetykset nopeuttivat itselläni tätä, mutta niitä en kenellekään toivo. Siksi kannattaakin myös hyvinä aikoina haastaa itseään hankalien kysymysten ääreen.

Oppiakseen tunnistamaan omia haaveitaan täytyy erottaa sisäinen motivaatio ulkoisesta. Millaisista asioista saan oikeasti voimaa, iloa ja voimavaroja itselleni? Teenkö tietoisesti näitä asioita? Elänkö nyt, pakenenko suorittamiseen tai onko elämäni tauolla? Kuuluuko sisäisessä puheessani edelleen vanhemman ääni vai omani?

Toinen avain kaikessa yksinkertaisuudessaan on hyväksyä nykyisyys ja tehdä sillä parhaansa. Jos asettaudun lapsen asemaan aistimaan sitä, miten vanhempani haluaisi toisenlaisen perheen, toisenlaisen puolison, toisenlaisen lapsen – miten onnettomalta se tuntuukaan. Todella moni meistä on kasvanut vanhemman kanssa, joka olisi toivonut itselleen toisenlaisen elämän, ja mitä luultavammin olemme kärsineet tuosta sanoittamatta jääneestä kaipuusta.

Vanhempana haluan näyttää monin tavoin lapsilleni, että juuri teidät olen halunnut elämääni. Vaikka elämä ei ole moneltakaan osin mennyt kuten olisin toivonut, tänään iloitsen tästä.

Vanhempana haluan näyttää monin tavoin lapsilleni, että juuri teidät olen halunnut elämääni. Vaikka elämä ei ole moneltakaan osin mennyt kuten olisin toivonut, tänään iloitsen tästä. Valitsen asioita ja menen kohti haaveita, joista innostun. Haluan kasvattaa lapsia, jotka löytävät oman tiensä helpommin kuin minä. Tähän toivottavasti auttaa vanhempi, joka edelleen opettelee aktiivisesti tuntemaan itseään, sekä pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan ja voimavaroistaan.

Minna Jaakkola

asiantuntija, Kasvatus- ja perheneuvonta ry.

Tekemällä aikaa tulen subjektiksi

Kenialainen työtoverini nauroi touhuiluani ja totesi: ”Teillä länsimaalaisilla on kellot, mutta meillä on aika.” Niin. Perinteinen afrikkalainen tekee aikaa. Hänelle aika syntyy ja saa sisällön elämän merkityksistä. Ihmisten välisissä kohtaamisissa tehdään aikaa sanan syvimmässä merkityksessä. Ihmisten kohtaamisessa aika saa sisällön ja merkityksen. Kello ei rajoita tapaamista, vaan tapaaminen määrittää ja luo aikaa.

Usein aika kuvataan janaksi tai jatkumoksi, jossa aika kulkee lineaarisesti, yleensä vasemmalta oikealle. Aika siis tulee jostakin ja menee johonkin kertaluonteisesti. Sitä voi säästää, kuluttaa ja tuhlata. Aika kulkee, juoksee tai matelee. Aika alkaa olla haluttavampi resurssi kuin raha. Aika rajoittaa ja ohjaa tekemistä. Ihminen juoksee joko ajan perässä tai sitä karkuun. Toisaalta joillain on aikaa liikaakin ja sitä on vaikea saada kulumaan. Joidenkin fyysikkojen mielestä aikamatkailu on mahdollista heti, kun opimme taivuttamaan aikaa.

Länsimainen aikakäsitys voidaankin mieltää junaksi, jossa ihminen istuu kasvot menosuuntaan. Junan puksuttaessa eteenpäin, tulevaisuuteen, menneisyys jää taakse, eikä sinne enää palata.

Perinteinen afrikkalainen aikakäsitys hahmottuu ympyränä. Kaikki aika siis on jo olemassa. Aikaa ei tule mistään lisää eikä se myöskään kulu, vaan se toistaa itseään rytmisessä syklissä. Aamu – päivä – ilta – yö. Kesä – syksy – talvi – kevät. Syntymä – elämä – kuolema. Lapsuus – nuoruus – keski-ikä – vanhuus. Myös luonto toistaa tätä samaa esimerkiksi ravintoketjun ja kiertokulun kautta – siemen itää – kasvaa kasviksi – lakastuu – maatuu ravinnoksi, jossa siemen taas itää jne.

Toinen tapa hahmottaa afrikkalaista aikaa on istua ajan junassa toisin päin: kasvot junan perään päin. Tulevaisuus on tuntematon, emmekä näe sitä, siksi se on takanamme. Menneisyys sen sijaan on tuttua ja näemme sen tapahtumat edessämme. On luontevaa istua ajan junassa kasvot tulosuuntaan päin ja katsella kaikkea mennyttä, jonka jo tunnemme. Näinpäin kulkiessa ei myöskään ole niin houkuttelevaa antautua kiireelle. Kaikki tuttu ja tunnettuhan jo on tässä. Miksi siis kiirehtiä selkä edellä johonkin tuntemattomaan?

Käsitys ajasta vaikuttaa hyvinvointiimme. Kello ohjaa meitä ulkoapäin ja olemme sen objekteja, ikään kuin voimattomia ajan kulumisen uhreja. Kun sen sijaan teemme aikaa, muutumme subjekteiksi. Ajasta tulee osa meitä ja se määrittyy itsemme kautta. Ajan subjektina olemme läsnä, kiire muuttuu vieraaksi ja ajan hallinnan käsite saa aivan uuden sisällön. Ajan subjektina oleminen myös pakottaa nöyrtymään elämän edessä. Huomaamme, että ajan subjektius ei synny voimalla ja pakottamalla, vaan suostumalla, hyväksymällä ja rakastamalla.

6 teen superterveellistä ainesosaa – ovatko nämä sinulle jo tuttuja?

Hidasta elämää -tuoteperheen uusin jäsen on ihastuttava Hetki itselle -teesekoitus. Suomalaisen Aaro Forsmanin teetalon valmistama erikoistee koostuu kuudesta eri ainesosasta. Virkistävä ja rentouttava tee on myös varsinainen terveyspakkaus. Tässä lyhyet esittelyt ainesosien terveysvaikutuksista:

Vihreä luomuviljelty tee

Vihreä tee sisältää paljon antioksidantteja. Vihreän teen sisältämät katekiinit estävät syöpää, alentavat kolesterolia, tappavat bakteereja ja tukevat painonpudotusta. Vihreän teen sisältämä aminohappo teaniini rentouttaa aiheuttamatta väsymystä. Eräs suomalainen konkarilääkäri totesi vihreän teen olevan terveydelle parasta mitä luonto pystyy meille tarjoamaan (Lue lisää Vihreän teen terveysvaikutuksista)

Mausteinen luomuinkivääri

Inkivääri on luontainen kipulääke ja tulehdusten rauhoittaja. Se hoitaa myös vatsavaivoja, kiihdyttää aineenvaihduntaa ja lämmittää kylmänä vuodenaikana.

Luontainen lime-sitrusöljy

Sitruunaöljy virkistää, raikastaa ja rauhoittaa mieltä. Sitruunan puhdas ja virkistävä tuoksu auttaa parantamaan työtehoa. Se tekee myös hyvää ruoansulatukselle.

depositphotos_120365596_m-2015 — Ylang Ylangin eli tuoksuilangiapuun kukka

Ylang Ylang

Myös tuoksuilangian nimellä tunnettu Kaakkois-Aasiassa kasvava sensuelli kasvi, jonka kukista saatavaa öljyä käytetään vapauttamaan ja rentouttamaan. Eksoottisen huumaava tuoksu yhdistetään rakkauteen ja naisellisuuteen.

Luomunokkonen

Nokkonen on varsinainen ravinteiden tehopakkaus, joka sisältää mm. C-vitamiinia, rautaa, kalsiumia ja piitä. Nokkosta on perinteisesti pidetty hyvän kunnon, vastustuskyvyn, elinvoiman ja seksuaalisen potenssin lisääjänä.

Neidonhiuspuu

Neidonhiuspuu eli Gingko biloba on kiinalaisessa lääkinnässä runsaasti käytetty lääkekasvi ja nykyään gingko kuuluu myös Euroopassa, varsinkin Saksassa ja Ranskassa, eniten käytettyihin kasvirohtoihin. Gingko parantaa verenkiertoa, torjuu tukoksia ja laajentaa verisuonia. Näiden ominaisuuksien johdosta se torjuu monia vanhuuden vaivoja.

Hetki itselle -teetä voit tilata Hidasta elämää –verkkopuodista.

Hetki itselle – Maustettu vihreä tee, luomu (100g)

Pystytkö henkisesti hengittämään?

Tapasin hetki sitten ”sattumalta” ystävän pitkästä aikaa ja siinä jutellessamme sanoin, että minulta saisi nyt tilata aiheen, josta voisin kirjoittaa keskiviikkokolumnin. Ystäväni sanoi välittömästi, että vapaus on teema, joka hänen elämässään on ollut viime vuosina hyvin merkittävä asia ja joka on hänen elämässään ikään kuin sateenvarjo, jonka alle kaikki valinnat asettuvat.

Hänen näin sanottuaan ymmärsin, että vapaus on myös itselleni sateenvarjon kaltainen asia. Se on juttu, joka on ohjannut paljon myös omia viimeaikaisia valintojani – tiedostamattani kylläkin.

Tunnustelin vähän sitä, miltä vapauden vastakohta tuntuu. Kehollisestikin tunnen ahtautta, jotain joka velvoittaa ja vaatii. Vapauden vastakohta orjuuttaa, sitoo liikaa ja rajoittaa liikkumavapautta.

Valintoja voivat ohjata erinäiset tunteet. Pelko tulee tässä heti ensimmäisenä mieleeni. Luulen, että moni meistä jää kuluttavaan työpaikkaan tai onnettomaan parisuhteeseen pelon vuoksi. Pelko toimeentulosta, loppuelämän yksinjäämisestä, tyhjän päälle jäämisestä ja tuomituksi tulemisesta päättävät joskus sen puolesta, että mieluummin jää kuin lähtee.

Minusta tuntuu nyt, kun aihetta ajattelen, että itse asiassa melkein meidän kaikkien ympärillä taitaa olla niitä, jotka vaativat vanhassa pysymistä, vartioivat oikeaa oppia ja ajattelutapaa ja ajavat kriittisillä huomioillaan lähellään olevat pysymään paikallaan. Ehkä siksi että itse pelkäävät niin paljon.

Vapaus on iloa ja itsensä rakastamista ja sisäistä tilaa niin, että pystyy hengittämään. Olen jo jonkun aikaa ajatellut, että ihmisen sisin saattaa kaivata oikeastaan vain yhtä asiaa – sielun vapautta. Vanhat painolastit, ikävät muistot, tunnelukot, velvollisuudet ja sisäiset vaatimukset ovat isoja asioita ja niistä vapautuminen vaatii monesti paljon henkistä työtä. Vapaudenkaipuu on vienyt minutkin polulle, jolla olen suorastaan intohimoisesti kohdannut itsessäni olevia kipukohtia ja kääntänyt kaikkia mahdollisia kiviä. Tämä ei ole ollut helppo valinta, mutta itselleni kuitenkin se ainoa mahdollinen.

Vapaudella on hintansa – niinhän meillä usein sanotaan. Hintana on monta kertaa vanha, jonka joutuu ”uhraamaan”, jotta jotain uutta voi tulla tilalle. Silta vanhan ja uuden välillä voi herättää yksinäisyyden, epätoivon, epävarmuuden ja tyhjyyden tunnetta, mutta kaikki tuo haihtuu yleensä siitä kohtaa, kun uusi maisema alkaa häämöttää ja päämäärä on edes jollain tavalla selvillä. Aina ei maisemakaan häämötä vaan luottamus tai intuitio kertoo, että suunta on oikea.

Vapaus on iloa ja itsensä rakastamista ja sisäistä tilaa niin, että pystyy hengittämään.

Voisiko olla niin, että todellinen vapaus liittyy läsnäoloon, tässä ja nyt -elämiseen? Se ei ole menneeseen tai tulevaisuuteen, ihmisiin ja asioihin takertumista vaan pyrkimystä jokaisen hetken kohtaamiseen sellaisena kuin se näyttäytyy. Ehkä se on oman tontin putsaamista turhista rojuista niin, etteivät ei-toivotut vieraat pääse omalle tontille eli omien rajojen sisäpuolelle. Se on uskollisuutta itseä kohtaan ja itsen kanssa linjassa elämistä. Vapaus on rakkautta ja hyväksyntää vähän joka suuntaan.

Oletko sinä vapaa?

Kun kadotettu rakkaus löytyi uudestaan – katso videolta koskettava tarina

Jutun kirjoittaja ja videon ääni Ami Tuomarila on ihminen tavattavissa -mentor, joka aloitti oman hengellisen matkansa vuonna 2011 Sveitsin retriitiltä. Se muutti Amin elämän suunnan kun katse kääntyi ensimmäistä kertaa itseen päin. Ami ottaa vastaan asiakkaita Turussa ja Ihminen tavattavissa -tiloissa Helsingissä.

Toivoisin tämän videon kautta Sinun pysähtyvän hetkeksi itsesi äärelle. Katsellen, kuunnellen mitä ajatuksia ja tunteita tarina herättää, omaa elämääsi peilaten. Kertomus alkaa paluulla lapsuuden luvattuun maahan, sitä vapauden tunnetta, isoäidin rakkaudellista läsnäoloa ja niitä arvoja muistellen. Kuitenkin ”pojun” elämä oli kaikkea muuta. Hän kasvoi perheessä jossa ei voinut olla lapsi, tulla nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi. Isää ”poju” aina odotti mutta joutui usein pettymään, kun isä ei tullutkaan.

Minusta tuli läheisriippuvainen, turvaton aikuinen, joka etsi arvoaan itsensä ulkopuolelta. Lopulta kuitenkin parisuhteen tuoman kärsimyksen seurauksena lähdin hakemaan apua. Näin tarinassa tullaan takaisin tähän päivään, luvatun maan löytymiseen, toivon ja unelmien heräämiseen.

Tämä juuri oli lähtökohtana videon tekemisessä, ajattelimme, että se voisi antaa ihmisille toivoa. Sekä luottamusta siihen, että elämässä voi käydä myös hyvin, kun uskaltaa kääntää katseensa itsensä puoleen. Löytää luvattu maa.

”Silloin pääskyset palasivat, koivuilla olivat taas kultaiset hiukset ja auringonsäteet piirsivät seinille pyhiä kuviaan”

Luonnon mystisyys ja sen symboliikka ovat aina kiehtoneet minua. Rakkaus ”puhuu” minulle usein sitä kautta, kuin kertoen tunteista, asioista joita minun tulee juuri nyt elämässä kohdata ja käsitellä. Toivomme että tämä ”kuvaus” välittyisi ihmisille, antaen tarinalle ja tunteille lisää syvyyttä, merkitystä.

Terv. Ami Tuomarila & Ile Laine (kuvaaja)

3 parisuhteen perisyntiä, joihin olen syyllistynyt aina uudelleen

Olen sortunut ihmissuhteissani toisinaan käsittämättömän noloihin asioihin. Sellaisiin, jotka harmittavat ja hävettävät oikeastaan heti kun tilanne on ohi, välittömästi kun sammakon on päästänyt suustaan.

Silti saman kaavan toistaminen on jostain syystä kovin helppoa. Niihin kaavoihin on kangistunut uskomattoman tiukasti.

Mietin tänään omia ”perisyntejäni”, joihin olen suhteissani syyllistynyt. Ja päätin hioa niistä tärkeimmät kristallinkirkkaasti mieleeni. Ja pitää ne siellä. Ainakin kovasti yrittää.

Tunnustan. Olen syyllistynyt jossain vaiheessa suhdehistoriaani kaikkiin seuraaviin.

1: Muutosvimmassani olen unohtanut itseni.

Olen ajatellut, että jos kovasti yritän, tarpeeksi kauan odotan, toinen muuttuu. Meistä tulee enemmän samanlaisia. Tai siis hänestä tulee enemmän minunlaiseni. Ja sitten kaikki on täydellistä. Tai ainakin paremmin.

No meistä ei tule samanlaisempia. Eikä toinen muutu. Ei ainakaan niissä asioissa, joihin muutosta eniten toivoo.

Jos yritämme muuttaa toista, työnnämme hänet ihan varmasti lopulta kauemmas. Ja sitähän me emme ole tietenkään alunperin tarkoittaneet.

Toinen ei muutu, vaikka tauotta toistelisi. Hiillostuisi, suuttuisi tai kovasti huutaisikin. Sitä vastoin muutos pitäisi osata kohdentaa oikein. Itseensä.

Ainoa, mitä pystyt muuttamaan, olet sinä itse. Ja se on kaikessa kliseisyydessään ihan oikeasti yksi arvokkaimmista suhdeläksyistä.

2: Olen olettanut jotain tapahtuvaksi.

Jos olettaa ja odottaa ihmissuhteessa asioita, ja kun odottamiaan asioita ei tapahdu, turhautuu, pettyy ja muuttuu kuin varkain vihaiseksi.

Odota ja oleta toiselta vähemmän, hyväksy enemmän. Erota vähintään odotus ja toivo toisistaan. Sillä jos toivoo, että joku käyttäytyy tietyllä tavalla ja se tapahtuu, se on silloin iloinen yllätys. Mutta jos se ei tapahdu, et silti kadota itseäsi.

Odotus ja oletus johtavat turhautumiseen, hyväksyminen taas olettamisesta irti päästämiseen, oman hyvä olon, rauhan ja tasapainon saavuttamiseen.

3: En aina ole erottanut käytöstä ihmisestä.

Kukaan ei halua toiselle sellaista oloa, että se, kuka sinä olet ei riitä. Jos kehotat toista muuttumaan, sanot hänelle toisin sanoen, että sinä et ole tuollaisena hyvä. Ja se ei useinkaan pidä paikkaansa.

Harvoin haluat lopulta muuttaa itse ihmistä, vaan tekoa, jonka ihminen on tehnyt. Viesti pettymyksesi syy niin, ettei syy ole ihmisessä, vaan tehdyssä asiassa.

Lähtökohtaisesti me olemme kaikki riittäviä ja meidän pitäisi kelvata juuri sellaisina kuin olemme. Jos haluan kovasti muuttaa ihmistä, ehkä ihminen ei olekaan minua varten?

Nämäkin ajattelin muistaa:

Tee asioita, jotka eivät ole sinulle mieluisia silloin, jos ne merkitsevät toiselle maailmoja. Se on ihmissuhteissa yksi suurimpia epäitsekkyyden ja rakkauden tekoja.
Sitä vastoin, että tuomitsisit, tue. Ainakin johonkin rajaan saakka. Yritä ajatella, että heikkoudet opettavat meitä vahvemmiksi, auttavat pääsemään eteenpäin ja näyttävät oikeaa suuntaa. Sinun heikkoutesi saattavat sitä paitsi olla toiselle ihan yhtä ärsyttäviä kuin hänen sinulle.
Älä koskaan sano toiselle jotain, mitä et tarkoita. Se kaduttaa jälkikäteen ihan aina. Joka kerta.

P.S. Pätisiköhän kaikki ylläoleva parisuhteen lisäksi ystävyys- ja perhesuhteisiinkin? Minusta kyllä. Tänään päätin olla lempeä läheisilleni. Itseäni unohtamatta.

11 asiaa, jotka sielusi haluaa sinun tietävän

1. Olet kokonainen ja arvokas.

Olet syntynyt sisäsyntyisesti arvokkaana ja riittävänä. Sinä olet kokonainen ja täydellinen ja sinulla on kaikki se, mitä tarvitset juuri nyt tässä hetkessä. Etsimäsi vastaukset ja täyttymys eivät koskaan ole olleet ulkopuolellasi. Löydä täyttymys sisältäsi, ja koko maailma alkaa heijastaa kokonaisuuttasi.

2. Sinua johdatetaan.

Saatat tuntea olosi yksinäiseksi tai että kaikki maailman paino on harteillasi. Totuus on, että korkeampi minäsi on täällä kanssasi aina ja tarjoaa sinulle oivalluksia, inspiraatiota ja voimaa, joita haet. Sinun täytyy vain luopua kontrollista ja pyytää apua.

3. Olet seikkailija.

Olet täällä maan päällä kokeaksesi elämäsi seikkailun. Valitsit olla täällä paljastaaksesi, luodaksesi, ilmaistaksesi, oppiaksesi, laajentaaksesi ja kokeaksesi elämää sellaisin tavoin, joihin et kykene silloin kun et ole fyysisessä muodossa. Joten ota avosylin vastaan tämä lahja, joka on elämäsi.

4. Elämä heijastaa sinua.

Ulkoinen maailmasi ja olosuhteesi heijastavat sisäistä maailmaasi. Maailma toimii peilinäsi auttaakseen sinua jalostamaan uskomuksiasi ja mieltymyksiäsi, jotta voit luoda elämän, josta saat aina vain suurempaa iloa ja täyttymystä.

5. Ilollasi on merkitystä.

Ilo on ohjausjärjestelmäsi, joka kertoo sinulle, mihin sinun tulisi mennä elämässä seuraavaksi. Kiinnitä huomiota kaikkeen, mikä saa sinut tuntemaan olosi intohimoiseksi, innostuneeksi ja olemaan täysin elossa. Luota näihin tunteisiin ja seuraa niitä – sydämesi tietää enemmän kuin rationaalinen mielesi.

6. Kaikki tapahtuu sinua varten.

Jokainen ihminen ja tilanne elämässäsi auttaa sinua oivaltamaan enemmän itsestäsi, jotta voit kehittyä tietoisemmaksi ja voimautuneemmaksi olennoksi. Jos törmäät elämässäsi samoihin tilanteisiin kerta toisensa jälkeen, koita löytää niiden opetus ja kiitä niitä siitä.

7. Mitään ei tarvitse korjata.

Sinä et tarvitse korjaamista tai apua – pikemminkin tarvitset itsen rakastamista ja hyväksyntää. Kun osoitat itsellesi ehdotonta rakkautta ja myötätuntoa, vanhat hyödyttömät ajatus- ja käyttäytymistavat alkavat hiipua luonnollisesti pois.

8. Olet ainutlaatuinen.

Olet ainutkertainen sekoitus intohimoja, lahjakkuuksia, mielenkiinnon kohteita ja outouksia. Jos sinulla ei ole rohkeutta olla oma itsesi, kukaan muukaan ei voi tehdä sitä puolestasi, ja kiellät maailmalta sen upean ja korvaamattoman lahjan, joka olet.

9. Olet vastuussa.

Sinä saat valita, miten reagoit elämään ja mihin päätät keskittyä ja mitä luoda. Sen sijaan, että syyttäisit toisia ihmisiä tai tapahtumia elämästäsi ja tunteistasi, valitse kuinka haluat reagoida ja mitä haluat tuntea.

10. Olet voimakas.

Suurimmat rajoitukset, joita elämässäsi kohtaat, eivät tule olosuhteistasi, vaan omista rajoittuneista uskomuksistasi siitä, kuka olet ja mitä pystyt tekemään. Olet todella paljon voimakkaampi kuin tiedätkään.

11. Sinua rakastetaan ehdottomasti.

Sinut luonut elämän voima ja korkeampi itsesi rakastavat sinua ehdottomasti juuri sellaisena kuin olet. Kun väität olevasi virheellinen tai riittämätön, riitelet sen elämänvoiman kanssa, joka loi sinut juuri sellaiseksi kuin olet. Sinua rakastetaan käsittämättömän paljon kaikin tavoin, aina, loputtomasti.

Lähde

Älä puukota itseäsi

Erityisesti naisen elämään liittyy hämmästyttävän paljon syyllisyyttä: on näytettävä että pärjää mutta osattava ottaa apua vastaan, on oltava samalla pehmeä ja kova, äiti ja rakastaja, kiltti tyttö ja rohkea seikkailija. Kun rooleja on monta, ei niitä kaikkia voi täyttää täydellisesti.

Roolien vaihtamiseen, täydellisyyteen pyrkimiseen ja jatkuvaan yrittämiseen tämän ajan paineessa liittyy häpeää siitä, ettei ole riittävä töissä, parisuhteessa, äitinä, ihmisenä…

Voi pojat, erityisesti äitiyteen on helppo ladata valtavia määriä riittämättömyyttä ja vertailua. Kun en saanut edes aloitettua kestovaippailua, en osaa sitoa kantoliinaa, meidät lapset katsovat liikaa telkkaria, en jaksanut lähteä puistoon sadekelillä…

Itseään on paljon helpompi mollata negatiivisista asioista kuin ylistää positiivisista. Usein hyvät ominaisuudet tuntuvat olevan ”perustasoa”, kenen tahansa saavutettavissa. Kun taas heikkoudet ovat vain minun vajavaisuuksiani.

~ ~ ~ ~

Sosiaalinen media on tietysti omiaan ruokkimaan kuvaa siitä, että muilla menee paremmin. Mutta salaisuus jokaisen profiilin takana on sama: meillä on hyviä hetkiä ja huonoja hetkiä. Se mikä on toisen elämä, on toisen elämää. Jokaisella on oma karmansa kannettavanaan, eikä ulkopuolelta koskaan voi arvioida, mitä iloisen ilmeen tai masentuneen äänen taakse kätkeytyy.

Yksi asia kuitenkin on varmaa: syyllisyydestä ei seuraa mitään hyvää.

Osaamme sanoa itsellemme hyvin ankarasti ”mitä sä oikein kuvittelet?”, ”ei sitä noin tehdä”, ”olipa huono idea!”, napata lauseista tukevan otteen ja puukottaa niillä omaa rintaa uudestaan ja uudestaan: ”olen niin huono, olen niin huono, aivan epäonnistunut, miten mä saatoin, tällanen mä olen…”

Meillä kaikilla on oikeus omaan elämään ja vastuu itsestämme.

~ ~ ~ ~

Jos päästää irti syyllisyydestä, sen tilalle virtaa jotakin uutta.

Kamppailin itse vuosia aamun meditaatioharjoitukseni kanssa. En jaksanut nousta tai oli tärkeämpääkin tekemistä. Niinpä minulla oli huono omatunto siitä, etten tehnyt harjoitustani tai en tehnyt sitä ”kunnolla”, tarpeeksi pitkään, tarpeeksi innokkaasti ja sydämellä. Painoin itseäni syyllisyydellä sen sijaan, että olisin ottanut vastaan edes sen pienen hyvän, jonka itselleni jooga- ja meditaatioharjoittelulla soin.

Harjoiteltuani tietoista syyllisyydestä irti päästämistä, muuttui suhde aamuharjoitteluun totaalisesti. ”Syyllisyyden addiktion” tilalle virtasi toinen, ja yhtäkkiä aamuharjoittelu alkoi sujua. Jo nukkumaan mennessä ajatus varhaisesta heräämisestä ja joogaharjoituksesta tuntui aivan ihanalle. Miten mahtavaa onkaan käyttää aamun ensihetket rauhassa itseni kanssa! Ja jos harjoitus jostakin syystä jää tekemättä, nautin siitä seuraavana aamun kaksin verroin.

~ ~ ~ ~

Mitä jos huomisaamuna herätessäsi sanoisit itsellesi: tänään teen sen minkä pystyn ja minkä voin?

Elämän tarkoitus luodaan joka aamu uudelleen. Nauti päivästä kaikkine vastoinkäymisineen ja opetuksineen, luopumisineen, joustoineen, suunnitelmanmuutoksineen. Tee se minkä pystyt ja voit, sydämestäsi.

Illalla nukkumaan mennessäsi kiitä itseäsi siitä, että teit sen minkä kykenit ja käy nukkumaan tyytyväisenä itseesi. Huomenna on uusi päivä.

Ei syyllisyyttä! Ei häpeää! Ei syyttelyä! Ei alistamista! Älä rakas ihminen tee sitä itsellesi.