Meillä jokaisella on omanlainen, alitajuisesti muodostunut käsitys onnellisuudesta, ja se vaikuttaa kaikkiin päätöksiimme elämämme varrella. Tiedostimmepa sitä tai emme, ihminen sisäsyntyisesti yrittää välttää kipua ja pyrkii kohti parempaa oloa.
Onnellisuusvalmentaja Auli Malimaan uutuuskirja Onni asuu jo sinussa – 9 tapaa olla onnellinen auttaa sinua löytämään oman persoonallisuustyyppisi ja ainutlaatuisen tapasi olla onnellinen. Nuo tavat perustuvat enneagrammi-persoonallisuusmalliin, joka kuvaa yhdeksää erilaista persoonallisuustyyppiä. Jokaisella niistä on selkeä oma toimintalogiikkansa ja selviytymisstrategiansa, joiden avulla ne uskovat sopeutuvansa ja selviytyvänsä tässä maailmassa.
Elämämme haasteista huolimatta meillä jokaisella on kyky olla onnellinen. Tässä Aulin kolme hyvää syytä, miksi omaan persoonallisuustyyppiin kannattaa tutustua.
Enneagrammityyppimme taustalla on alitajuinen selviytymismalli, joka on muotoutunut meille jo lapsuudessamme. Pyrimme tietämättämme tyydyttämään selviytymismallin mukaisia tarpeita, sääntöjä ja uskomuksia, sillä siten uskomme selviävämme elämässä. Koska selviytymistarpeen ja uskomusten taustalla on hylätyksi tulemisen pelko, onnellisuuden sijasta noita sääntöjä totellessamme sitoudummekin tuohon pelkoon.
Kun tiedostamme nuo rajoittavat uskomukset ja toimintaohjeet, meidän on mahdollista vapautua niistä ja oivaltaa oma tapamme olla onnellinen.
2. Opit olemaan armollisempi itseäsi kohtaan
Niin kauan, kun emme tunnista meitä rajoittavia uskomuksia ja pelkoja, ne hallitsevat meitä. Olemme mielemme armoilla, eikä mielenrauhasta ei ole tietoakaan. Mielialamme heiluvat ylös ja alas, ja pyörimme keskellä tunteiden myllyä. Saatamme jopa lisätä vettä myllyyn olemalla itseämme kohtaan tylyjä ja arvostelevia.
Kun tulemme tietoisiksi omasta selviytymismallistamme, ymmärrämme, ettei meidän ole pakko uskoa mielemme jokaista väitettä eikä totella kaikkia sen sääntöjä. Ymmärrämme, että malli on muotoutunut suojelemaan meitä varhaisessa lapsuudessamme. Samaa se yrittää yhä, vaikka meistä on tullut jo aikuisia ja osaamme jo itse kantaa vastuun itsestämme. Kun tiedostamme mallin ja uskomusten hyvää tarkoittavan alkuperän, voimme katsoa ymmärtävästi sen aikaansaamia, välillä vaativiakin toimintatapoja. Samalla tunnemme suurta armollisuutta itseämme kohtaan.
3. Ymmärrät, että olet jo eheä, kaunis ja kokonainen
Alitajuiset pelot ja uskomukset ovat kuin suojamuuri ympärilläsi. Kun tiedostat ne, ne muuttuvat joustavaksi ja läpinäkyväksi. Voit yhä käyttää kaikkia enneagrammityyppisi vahvuuksia ja hyviä ominaisuuksia, mutta tyyppisi rajoitukset ja pelot eivät enää estä sinua näkemästä sisäistä kauneuttasi. Sinä olet jo ehjä ja kokonainen. Mikään ei ole vialla eikä mitään tarvitse muuttaa, kehittää tai parantaa. Pelkojen ja uskomusten takana sinä olet – juuri tälläkin hetkellä – hyvä ja täydellinen. Todellinen ytimesi on tehty rauhasta, rakkaudesta ja onnellisuudesta.
Mitä jos tänä vuonna et miettisikään uusia lupauksia? Mitäs jos sen sijaan päättäisitkin oikeasti päästää irti asioista, jotka pitävät sinua kiinni menneisyydessä? Mitä jos väittäisin, että näin saat annettua hirveän määrän vauhtia nykyisille toiveillesi ja päämäärillesi?
Keskustelin viimeisimmän blogini julkaisun jälkeen kaverini kanssa anteeksiannosta. Hän kertoi, kuinka nyt, yli viisikymppisenä miehenä, on vapauttavaa auttaa vanhaa ja vakavasti sairasta äitiään omaishoitajana. Nyt, kun on antanut anteeksi ja voi antaa apua ja rakkautta vapaasti – ilman kytevää kiukkua tai katkeruutta. Kaverini tapaus ja hänen suoruutensa ja rehellisyytensä asian suhteen liikuttivat minut itseni hetkessä siihen pisteeseen, että tiesin että tästä aiheesta on kirjoitettava.
Traumat, suru ja viha
Kaverini menneisyys on aika rankka. Hänen isänsä oli alkoholisoitunut sotaveteraani, joka kännipäissään eli uudelleen juoksuhautakokemuksiaan keittiön lattialla – silloin kun oli hyvä päivä, eikä hän esimerkiksi piessyt jotain lapsistaan. Kaverini silmissä äiti ei välittänyt suojella lapsiaan isältä vaan sen sijaan kaatoi myös oman pahan olonsa näiden niskaan. Kaverini kantoi tätä surua, katkeruutta ja painolastia mukanaan vuosikymmeniä, kunnes hiljattain äitinsä kunnon heikennyttyä huomattavasti, koki vihdoin voivansa antaa anteeksi.
Kannatko sinä mukanasi vihaa, surua, häpeää tai katkeruutta? Ehkä jotain muuta? Kuulostaako edellinen sinusta tutulta? Jotenkin luulen, että meillä kaikilla on tästä kokemusta. Meitä kaikkia on varmasti joskus loukattu. Petetty, satutettu, murjottu. Kysymys kuuluukin, haluammeko päästä eteenpäin tuon taakan kanssa vai ilman.
Kaverini tarina palautti kertaheitolla mieleeni terapeuttiopintojeni alkutaipaleella lukemani lauseen, josta olen ikuisesti kiitollinen. Lause on itseasiassa ainoa asia, jonka ulkoa muistin Aholan ja Furmanin kirjasta Ongelmista Ratkaisuihin – Lyhytterapian perusteet.
”Menneisyys puhuu sinulle, niin kuin sinä puhut menneisyydelle”
Mielestäni ajatus on nerokas, ja liittyy erittäin vahvasti ratkaisukeskeiseen ajattelu- ja työskentelytapaan. Ajatus on se, että menneisyys itsessään on kuin kuka tahansa ihminen (menneisyydessäsi), niin pitkään kun olet sille vihainen, se tulee vaivaamaan sinua.
On oma valintamme, suhtaudummeko muistoihimme ja historiaamme syyttävästi, vai esimerkiksi kiitollisuudella saamistamme opetuksista ja kokemuksista, jotka auttavat meitä tulevassa elämässä. Ja juu, en ehdota, että sinun pitäisi silmät pyöreinä varauksetta rakastaa kaikkia sinua loukanneita ihmisiä. Ei se rehellisesti sanoen mahdollista ole, eikä tarpeellistakaan, mutta (väitettävästi) Buddhan sanoin: ”vihasta kiinni pitäminen on kuin söisi myrkkyä ja odottaisi vihollisen kuolevan siihen”.
Anteeksianto on silta tulevaisuuteen.
Voisiko kaverini tapauksessa jutun juju olla siinä, että vanhenevan äidin avun tarve mahdollisti kaverilleni anteeksi antamisen..? Veikkaan että näin on; äidin tilanne pakotti ystäväni katsomaan menneisyyttä ilman vihaa ja syyttelyä, joka mahdollisti hänelle eheytymisen alkamisen.
Ja kiitollisuus, se onkin jo ihan toisen blogin teema. Tai kokonaisen kirjan. Sanottakoon nyt kuitenkin, että menneisyytensä traumatisoivana kokeva ihminen voi hyvinkin pitää ”kiitollisuus”-sanaa vähän kornina suhteessa historiaansa. Käytännöllisempi sana olisi ehkä hyväksyvyys – sen hyväksyminen, että elämässä on tapahtunut sekä hyvältä, että pahalta tuntuneita asioita ja ne kaikki ovat tuoneet sinut tähän pisteeseen. Ja tästä pisteestähän pääsee vain eteenpäin, eikö totta? Miten ja mihin suuntaan, päätät SINÄ.
”Älä katso taaksesi, sillä et ole menossa sinne”
No katsotaan nyt kuitenkin, mutta vain hetki. Menneisyytesi nimittäin työntää sinua eteenpäin hyviin asioihin, jos niin haluat.
SE
Miten? Miten antaa olla? Miten hyväksyä, vaikka SE oli niin väärin? SE tuntui niin pahalta? SE sattui ja nöyryytti niin pahasti?
No ensinnäkin SE ei ole enää tässä, eikö niin? SE on jo menneisyyttä, ja olet jo aika kaukana SIITÄ, eikö niin? Tästä syystä voisit ehkä antaa SILLE anteeksi ja todeta että SIITÄ saattoi olla jotain hyötyä. Tämä voi olla vähän haastavaa mutta tähänkin löytyy työkalu 😀
Otapa käteesi pala paperia ja kynä. Piirrä keskelle paperia yksi suora jana, ja merkitse siihen numerot nollasta kymmeneen. Numero kymmenen kuvastaa sitä tilannetta, ettet ole koskaan kuullutkaan SIITÄ ja nolla tilannetta, jossa elämässäsi ei ole mitään muuta kuin SE.
Ja nyt, missä tällä janalla on se piste, jossa sinulle tapahtunut paha SE oli? Kuinka paha ja hallitseva SE oli? Merkitse tämä janalle. Mitä silloin tapahtui? Kuka tai ketkä ihmiset siihen liittyivät? Mitä muuta siihen tapahtumaan liittyi?
Seuraavaksi, missä kohdassa sinä itse nyt olet, suhteessa tuon loukkauksen paikkaan janalla? Kuinka paljon mietit SITÄ? Mitä SIITÄ ajattelet – kirjoita ylös vaikka kolme asiaa ranskalaisilla viivoilla.
Nyt, kuinka olet tullut tuosta pahimmasta pisteestä tähän päivään? Mitä asioita se vaati? Keitä henkilöitä siihen liittyi? Mitä teit, että pääsit tähän?
Ja viimeiseksi, mitä opit SIITÄ? Mitä keinoja olet oppinut tullessasi näinkin kauas tuosta möröstä? Mitä näistä keinoista neuvoisit toiselle ihmiselle samassa tilanteessa?
Ja vielä, nyt kun olet tullut noinkin kauas SIITÄ – mistä asioista tässä hetkessä olet kiitollinen? Ja taas, listaa kolme asiaa, jotka nyt ovat elämässäsi paremmin kuin SILLOIN.
Sinun ei tarvitse rakastaa kaikkea mitä sinulle on tapahtunut, mutta myös pahoja ja kipeitä asioita voi arvostaa opettajina ja kokemuksen antajina. Jos tätä harjoittelet, tulet huomaamaan, että menneisyys ei enää niin paljoa sanelekaan tätä päivää, vaan muuttuu vain kokemukseksi muiden joukossa. Tästä lähtien sinä ihan itse päätät, mitä voit haluta ja mihin pyrkiä.
Ja mikäs muu kuin kokemus auttaa olemaan läsnä ja avuksi muille, silloin kun siihen tulee mahdollisuus.
Blogin tulossa myös podcastina, tämän ja muut podcastini löydät täältä. Jos tarvitset lisäapua tai sinulla on kysyttävää, ota ihmeessä yhteyttä!
Sain taas vähän aikaa sitten neuvon, että ”sun täytyy ensin oppia rakastamaan itseäsi”, siis saadakseni parisuhteen. Hämmennyin. Enkö muka jo rakasta itseäni? Toki minulla on omat epävarmuuteni ja kipupisteeni, mutta mielestäni olen kuitenkin melkoisen hyvä tyyppi. Mitä sillä itsensä rakastamisella oikein tarkoitetaan?
Olen koettanut jo ahkerasti kehittää itseäni ja purkaa haitallisia toimintamallejani, jotta en sabotoisi omia ihmissuhteitani. Jossain vaiheessa koinkin suuren läpimurron alkaessani hyväksyä itseäni paremmin. Miten paljon pitää itseään rakastaa, että se riittää? Vai pitäisikö minun olla täydellinen, jotta voisin saada parisuhteen? Minusta kun tuntuu, etten tule olemaan täydellinen vielä silloinkaan, kun arkun kansi pamahtaa kiinni.
Sekin vähän loukkaa, että yleensä tuo ”rakasta itseäsi” -neuvo tulee ystävältä, joka on jo itse parisuhteessa. Onhan heilläkin omat epävarmuutensa, eivätkä hekään aina rakasta itseään täydellisesti. Miksi minun pitäisi?
Itsensä rakastaminen on tosi vaikea käsite. Oivalsin, että jos vaihdetaankin sanan rakastaminen tilalle sana arvostaminen, on helpompi ymmärtää, mistä on kyse. Parhaiten itsensä arvostamisen voi mitata sillä, millaisia ihmissuhteita kutsumme elämäämme.
Päästätkö deitit riman ali?
Olen joskus lukenut, että itseään voisi oppia rakastamaan esimerkiksi siten, että hemmottelee itseään, pukeutuu kauniisti ja ostaa itselleen kukkia. Toki itsensä rakastaminen näkyy yleisessä hyvinvoinnissa. Mutta pelkkä omaan ulkokuoreen keskittyminen ei välttämättä vielä tarkoita itsensä rakastamista – asia voi olla jopa päinvastoin. Liika itsensä räplääminen voi olla myös pakenemista oikeista tunteista. Kukkien ostaminen voi todella ilahduttaa itseä, mutta lopulta se on hieman sama asia kuin laittaisi laastaria murtuman päälle, jos ei ole kohdannut todellisia ongelmiaan.
Yksin ollessa voi olla helppoa rakastaa itseään. Tasapaino järkkyy viimeistään silloin, kun elämään tuleekin toinen ihminen, joka laukaisee kaikki vanhat pelot ja traumat (ja silloin ei auta, vaikka maljakossa olisi tulppaaneja). Itse asiassa juuri toisen ihmisen kautta pääsemme todella peilaamaan, miten paljon rakastamme ja arvostamme itseämme.
Terve itserakkaus ja itsensä arvostaminen heijastuvat tapaan, miten antaa toisen kohdella itseään, mitä hyväksyy ja miten itse käyttäytyy. Se taas näkyy standardeissa, joita olemme asettaneet deitti- ja kumppaniehdokkaille vähintäänkin tiedostamatta. Onko rima niin matalalla, että deitin ei tarvitse nähdä mitään vaivaa treffien eteen, koska pelkäät, että hän ei haluakaan nähdä? Saako deitti katoilla ja ilmaantua elämääsi uudestaan ihan milloin haluaa? Jäätkö roikkumaan sellaisenkin tyypin perään, joka ei missään vaiheessa lupaa sinulle sitoutumista? Annatko anteeksi asioita, vaikka niistä tulee sinulle paha mieli?
Mitä vähemmän arvostat itseäsi, sitä hanakammin olet valmis keksimään syitä, miksi kannattaa tapailla miestä (tai naista), jossa on ainakin joitain tosi hyviä ominaisuuksia. Ei ehkä luotettavuus tai sitoutumiskyky, mutta ainakin teillä on hauskaa silloin kun tapaatte! Itseään rakastava ja arvostava ihminen taas ei anna mahdollisuuksia sellaiselle, joka ei osoita kunnioitusta takaisin.
Ei ne sanat, vaan teot
Etenkään ahkerasti deittaillessa ei voi olla tapaamatta moukkia ennemmin tai myöhemmin. Kyse ei vielä välttämättä ole siitä, ettetkö rakastaisi itseäsi. Varsinkaan digiaikana ei voi aina tietää, kuka sinulle kirjoittelee ja kenet tapaat. Mutta siinä vaiheessa, kun tapaatte ja huomaat, että sinua ei kohdella niin kuin pitäisi, siitä alkaa sinun vastuusi.Silloin sinun tulee osoittaa, mitkä ovat sinun standardisi.Sinä opetat, miten ihmiset kohtelevat sinua.
On tärkeää muistaa, että standardeja ei aseteta vain puheen tasolla. Käytöksesi kertoo, mikä on arvosi – ihan niin kuin deitin käytös kertoo hänen mielenkiintonsa ja vaivansa tasosta. Jos olet kertonut, että haluat kunnon suhteen, mutta saatkin tekstareita vain myöhään perjantai-iltaisin, silloin et vastaa niihin, etkä varsinkaan tapaa häntä. Muuten annat merkin siitä, että tätä sinäkin haluat, etkä oikeaa suhdetta. Käyttäydy kuten ihminen, joka arvostaa itseään.
Kinkkisiä tilanteita tulee eteen tämän tästä, mutta voit ajatella, että ne testaavat sinua: miten paljon sinä rakastat itseäsi? Parhaimmillaan tilanteet selkiyttävät sinullekin, mitkä ovat omat tarpeesi. Itseluottamuksesi nousee, kun huomaat, että sinä olet puikoissa, eivätkä muut voi pompotella sinua.
Mutta vaikka sinun ei tarvitse suvaita mitä tahansa käytöstä, sinun ei myöskään kannata menettää malttiasi heidän vuokseen, jotka eivät kykene parempaan. Voit ilmaista toiveesi ja kantasi rehellisesti ja fiksusti. Jos sen jälkeen deitti ei petraa, sinun kannattaa jatkaa matkaa löytääksesi unelmien kumppanin.
Eliminoidessasi väärät miehet (tai naiset) elämästäsi teet tilaa oikeille. Jos standardisi ovat synkassa itsearvostuksesi kanssa, jaksat kyllä odottaa sellaista, joka kohtelee sinua hyvin. Se on itsensä rakastamista, koska sinä haluat sinulle vain parasta. Haluathan?
Kirjoitin standardeista laajemmin kirjaani Sinkun elämää. Kohdat on lyhennetty ja päivitetty tätä blogipostausta varten.
Sinkkujen oma Facebook -voimaryhmä Hidasta sinkkuelämää löytyy täältä. Liity mukaan!
Rakastan kakkuja, jotka ovat täynnä makuja. Mielestäni kakkujen toinen, yhtä tärkeä ominaisuus, on mehevyys. Tässä kakussa on makuja ja kosteaa mehevyyttä juuri oikeassa suhteessa.
Kakun mausteet, kuten kaneli, neilikka, inkivääri ja kardemumma suorastaan hyväilevät makunystyröitä. Ananasmurska ja porkkanat puolestaan mehevöittävät makuelämystä juuri oikealla tavalla.
Porkkanakakku on gluteeniton ja voit valmistaa sen halutessasi myös kokonaan ilman valkoista sokeria.
Maidollinen versio: 400 g maustamatonta tuorejuustoa
3 dl tomusokeria
3 rkl appelsiininmehua ja sen kuoriraaste
VAIHE 1) Sulata kookosöljy vesihauteessa ja raasta porkkanat
VAIHE 2) Yhdistä kaikki kuivat aineet sokeria lukuun ottamatta
VAIHE 3) Vaahdota kananmunat ja sokeri
VAIHE 4) Yhdistä varovasti sekoittaen kuivat aineet, ananasmurska, porkkanaraaste ja kookosöljy kananmuna-sokerivaahtoon ja sekoita
VAIHE 5) Voitele ja jauhota kakkuvuoka ja paista kakkua uunin keskiosassa 175 asteessa, noin 50 minuuttia
VAIHE 5) Sekoita yhteen kaikki kuorrutteen ainekset. Leikkaa porkkanakakkupohja keskeltä kahtia ja voitele täytteellä. Yhdistä osat ja voitele täytteellä myös kakun päällinen
Uskotko, että ihmisellä on jokin ennaltamäärätty tehtävä tai polku, jota tässä elämässä kannattaisi kulkea? Vai kuulostaako sana kohtalo ahdistavalle ja voimattomalle: aivan kuin asioille ei voisi tehdä mitään, sillä jokin suurempi voima on päättänyt toisin?
Kundaliinijoogafilosofian mukaan nämä molemmat ovat totta.
Suomen sanalle kohtalo on englanninkielessä kaksi vastinetta fate ja destiny, ja näillä on iso ero. Käännetään fate kohtaloksi, mutta destiny voitaisiin kääntää sallimukseksi.
Kohtalo ja sallimus ovat olemassa yhdessä ja yhtä aikaa, ja joka hetki voimme valita käyttäytyvämme jommankumman mukaan.
Kohtalo on karminen polkumme. Se tarkoittaa, että tässä hetkessä elämme menneiden tekojemme seurauksia. Karma on syyn ja seurauksen laki. Se ei itsessään ole mitenkään paha tai huono, vaan teoillamme ja valinnoillamme yksinkertaisesti on seurauksia. Kohtalo kasvattaa karmaa eli tehtäviä, toimia ja ajatuksia, jotka meidän on myöhemmin kuljettava loppuun tai ratkaistava.
Sallimus on elämän flow, joka on “karman yläpuolella” se tarkoittaa karman vastakohdan, dharman mukaista elämää. Dharmiset teot ovat linjassa sielun viisauden ja oman tehtävämme kanssa. Samalle olemme kuitenkin linjassa myös kohtalomme kanssa, sillä juuri kohtalo tuo eteemme harjoittelun, oppimisen ja itsetutkiskelun paikkoja, joiden avulla voimme löytää dharman ja sallimuksen.
Olennaista on se, että sekä kohtaloa että sallimusta tarvitaan: karma saa meidät syntymään tähän maailmaan, ja syntyminen ihmiseksi antaa mahdollisuuden purkaa tätä karmaa ja löytää dharmansa. Voidaankin sanoa, että oman polun löytäminen on elämän tarkoitus.
~
Omaa polkuaan ei kuitenkaan löydä ajelehtimalla, sillä silloin seuraa kohtaloaan ja kerää jatkuvasti lisää karmaa (ja saa joogan oppien mukaan uuden mahdollisuuden kaikkeen tähän taas seuraavassa elämässä). Sallimuksen seuraaminen on aina valinta, eikä se välttämättä ole helppoa.
“Kun sisäistä tilannetta ei tiedosta, ilmenee se ulkoisena kohtalona.” –Carl Jung
Ennen kuin voi valita, on tiedettävä mitä tahtoo. Koko universumi oikeastaan odottaa, että ilmaiset oman tahtosi. Sinun on lähetettävä kutsu, jotta Ikuisuus voisi astua sisään. Mitään tässä maailmassa ei tapahdu sinusta irrallaan, sinulla on täysi valta vaikuttaa omaan elämääsi.
Tarve tai haluaminen ei ole rikos. Se on itse asiassa onnellisen elämän edellytys. Valittaminen on tavallaan halun korruptoitunut muoto. Jokainen valitus kertoo jollakin tavalla siitä, mitä haluaisin. Siksi myös tällaista sisäistä puhetta kannattaa kuunnella, mutta uhriutumisen sijaan tarttua asian suhteen positiivisiin toimiin.
Tahto edellyttää voimaa, sitoutumista, valintoja ja vahvaa napaa, mutta dharman todeksi eläminen on meditaation tulos. Omaa polkuaan ei siis löydä myöskään puskemalla.
Elämän pienin partikkeli on hyvyys, puhdas rakkaus, josta kaikki lopulta rakentuu. Se on sinunkin sydämessäsi, ihollasi ja hengityksessäsi. Sieltä löytyy sallimus, jonka pohjalta valinnat muuttuvat selkeiksi, vaikkakaan eivät välttämättä helpoiksi. Oman polkunsa löytää antautumalla tälle hetkelle, hengitykselle ja totuudelle oman sydämensä sykkeessä.
Olisiko tässä 5 lupausta, jotka voisit tehdä uuden vuoden kynnyksellä?
1. Lupaan, että muiden asiat eivät ole omiani tärkeämpiä
Selvitä, mikä on sinulle tärkeintä, arvokkainta ja merkityksellisintä. Sitten tee ratkaisusi ja valintasi niin, että ne tukevat sinun elämäsi tärkeimpiä asioita. Sano tarvittaessa EI, päästä tarvittaessa irti ja kerro rehellisesti, mitä koet. Koska olet sen arvoinen!
2. Lupaan, että kuuntelen sydäntäni enemmän kuin muiden toiveita
Jos jokin on varmaa, niin se, että muun maailman toiveet, vaatimukset ja odotukset eivät lopu. Aina on jokin impulssi, johon pitäisi vastata. Tee siis päätös, että otat joka päivä edes minuutin aikaa itsellesi niin, että muistat kuka olet, miksi olet täällä ja mitä haluat elämässäsi tehdä. Tämä on sinun elämäsi!
3. Lupaan, että teen yhden asian, joka pelottaa
Joskus pienikin rohkeuden askel muuttaa asioita paljon. Ensinnäkin se antaa kokemusta siitä, että PYSTYN, SELVIÄN ja EHKÄ OLENKIN EDES PIKKAISEN ROHKEA. Toisekseen se liikauttaa sisälläsi jotain, joka on ollut jumissa siihen saakka, koska olet pelännyt. Pieni liikahdus voi saada aikaan ison liikahduksen – sellaisen, jota et ennalta osannut edes kuvitella.
4. Lupaan, että ainakin yritän
Jos et koskaan yritä, et voi tietää, miten sinun käy. Yleensä pelkäämme niin paljon epäonnistumista tai muutosta, että emme edes yritä. Entä jos yrittäisit, katsoisit mihin se vie ja arvioisit sitten, mitä teet seuraavaksi? Liian moni hieno asia jää siihen, että emme edes yritä.
5. Lupaan, että en elä tätä vuotta kuin edellistä (tai edellisiä)
Jos kaipaa elämäänsä jotain muutosta tai uutta, on uskallettava muuttaa jotain omassa elämässään. Joskus pienenkin muutoksen tekeminen voi saada aikaan uutta virettä elämään, joka taas innostaa ja kannustaa tekemään muita muutoksia elämässä. Joku on sanonut, että älä elä samaa vuotta 75 kertaa ja kutsu sitä elämäksi. Saattaa olla jotain perää tuossa. Elämä on muutoksessa muutoinkin, uskaltaudu elämän muutoksen virtaan ja anna sen yllättää!
Hidasta elämää -uutiskirjeen (ent. klubi) tilaajille kurssi -30% (norm. 39,90€, NYT 27,93€). LIITY TILAAJAKSI TÄSTÄ. (Mikäli olet jo tilaaja, saat ale-tilauslinkin meiliisi 2.1.2022 SEKÄ 14.1.2022)
Itselle tärkeät asiat jäävät helposti arjen ja kiireen jalkoihin. Ne unohtuvat, kun niin moni juokseva, kiireisempi tai akuutimpi asia jyrää yli. Nupuillaan oleva innostus ja oman sydämen herääminen kuihtuu, kun muut asiat ympärillä saavat enemmän huomiota.
Entä jos vuosi 2022 olisi SINUN vuotesi, SINULLE tärkeiden asioiden vuosi? Entä jos antaisit tämän vuoden ajan vähän enemmän huomiota sille, mikä on sydämessäsi odottamassa, että sinä alat ottaa sen todesta? Vuosi 2022 on SINUN unelmien vuosi, jolloin voit rauhassa tutkailla sitä, mikä sinua innostaa, kiinnostaa ja kutkuttaa.
Unelmien vuosion vuoden mittainen mutta kevyt verkkokurssi Sinulle, joka haluat kulkea kohti omia unelmia entistäkin syvemmin – mutta leppoisasti ja rauhassa pohdiskellen.
Kurssi sisältää 12 pientä askelta – jokaiselle kuukaudelle oman teemansa. Kurssin tehtäviä voi pohdiskella kalenteriin, päiväkirjaan tai irtopapereille sopivana hetkenä. Kurssi on suunniteltu siten, että oma unelma ei unohdu arjen jalkoihin, vaan se pysyy pinnalla koko vuoden ajan.
Kurssi ei ole raskas tai työläs, vaan se on suunniteltu kevyeksi osaksi arkea – päiväkirjamaiseksi pohdinnaksi läpi vuoden.
Unelmien vuosi sopii esimerkiksi Unelmakarttakirjan jatkoksi, mutta kurssi ei edellytä aiempia kursseja/kirjoja.
Jokainen teema auttaa lähemmäksi itseä, omaa elämää ja unelmaa:
Ennakko: Irti vanhasta
Askel 1, tammikuu: Uusi alku unelmille
Askel 2, helmikuu: Arvostuksen äärellä
Askel 3, maaliskuu: Tervetuloa elämä ja unelma!
Askel 4, huhtikuu: Unelma-arki – nyt!
Askel 5, toukokuu: Uteliaisuudesta unelmiin
Askel 6, kesäkuu: Heipat puskemiselle
Askel 7, heinäkuu: Hyvän kierre
Askel 8, elokuu: On aika!
Askel 9, syyskuu: Syvyyden luomisvoima
Askel 10, lokakuu: Elämän aikataulu
Askel 11, marraskuu: Haaveisiin hiljentyminen
Askel 12, joulukuu: Anna mennä
Kurssin hinta 39,90€ 27,93€ sisältää:
Huom! Kurssin voi ostaa ale-hintaan vain Hidasta elämää -uutiskirjeen tilaajat. Tilaa uutiskirje TÄSTÄ. (Jos olet jo tilaaja, saat ale-linkin meiliisi 2.1.2022 sekä 14.1.2022!)
Jokaisen kuun alussa lyhyen alustuksen jokaiseen teemaan.
Jokaisen kuun alussa teeman mukaisen pohdintaharjoituksen tehtäväksi omaan kalenteriin tai päiväkirjaan.
Jokaisen kuun puolessa välissä muistutuksen, jonka avulla voit tehdä lisäpohdintaa muistikirjaasi.
Kaksi meditaatiota kuunneltavaksi (maaliskuu ja marraskuu)
Jokaisen kuun lopussa selkeyttävän kiteytystehtävän.
Keskustelumahdollisuuden muiden kurssilaisten kanssa.
-20% -ale-koodin Hidasta elämää -puodin unelma-tuoteperheen tuotteisiin.
Kurssialustan käytön koko vuodeksi 2022.
Kurssilta saat:
Uskoa, toivoa ja rohkeutta kuunnella sitä, mikä tuntuu itselle tärkeältä.
Välineitä sisäiseen vahvistumiseen ja omien unelmien toteuttamiseen.
Muistutusta siitä, että sinun juttusi ovat tavoittelemisen arvoisia.
Sanna Wikströmin suunnitteleman vuoden mittaisen prosessin, joka sopii arkeen.
Luottamusta elämään.
Voit osallistua kurssille ale-hintaan liittymällä Hidasta elämää -uutiskirjeen tilaajaksi. LIITY TILAAJAKSI TÄSTÄ.
Vuodenvaihde on hyvää aikaa reflektoida mennyttä vuotta. Millaisia oppeja vuosi 2018 toi sinulle? Mikä liikutti, pysäytti, yllätti? Varaa itsellesi aikaa n. 20 minuuttia ja vastaa kysymyksiin muistikirjaasi intuitiivisesti kirjoittaen.
1. Mikä on ollut niin kivaa, että unohdit arvostella itseäsi?
2. Mikä oli niin kivaa, että teit sitä vaan tekemisen ilosta?
3. Mikä sai sinut liikuttumaan?
4. Millaisissa tilanteissa koit vapautuneisuutta?
5. Missä hetkissä olit eniten ytimessäsi?
6. Mikä tuntui kannattelevan sinua, silloin kun tuntui vaikealta?
7. Keiden kanssa koit merkittäviä kohtaamisia?
Katso vielä lempeästi ja uteliaasti tulevaisuuteen, vuoteen 2019
8. Jos uskaltaisin rakastaa itseäni vielä enemmän en enää…
9. Jos uskaltaisin rakastaa itseäni syvemmin sallisin….
Harjoitus on hitusen muokattu kirjastani Ole itsellesi armollinen löytyvästä kirjoitusharjoituksesta
Tutustu Eevin ohjaukseen skypessä tai Tampereella täältä
Rakkaus on parantava voima ♥ Tässä sinulle 5 voimarunoa rakkaudesta. Lisää voimauttavia kuvia ja Sielunsopukoita-runoja löydät Instagram-tililtämme @hidasta.
Joka vuosi tuntuu, että syksyn ja talven pimeys tulee yhtä yllättäen. Joka vuosi tulee yllätyksenä, kuinka nopeasti valo vähenee ja kuinka työläältä pimeässä eläminen tuntuu.
Tutkimuksissa on todettu, että pimeä vaikuttaa toisiin ihmisiin vahvemmin kuin toisiin. Minä kuulun siihen porukkaan, joka todella joutuu laittamaan keskiöön pimeydestä selviytymisen – ettei aina väsyttäisi ja että jaksaisi ihan tavalliset asiat. Ja olisihan se ihanaa, että elämästä voisi myös nauttia pimeän aikaan eikä vain selviytyä!
Nyt taitamme taas talven selän ja alamme kulkea kohti valoa. Vaikka valopäivät eivät merkittävästi pitene alkuun, ne pitenevät. Jokainen päivä meillä on minuutti, sitten kaksi, enemmän valoa. Pelkkä valoa kohti kääntyminen on ollut ihana toivon pilkahdus.
Yksi hassuimmista selviytymiskeinoista minulla on se, että avaan moisio.fi-sivustolta puhelimeni välilehdelle oman paikkakuntani auringonnousu ja -laskuajat. Vaikka en silmällä näe valon lisääntyvän, voin katsoa kalenteria, jossa – toden totta – joka vuosi valon määrä näyttää lisääntyvän. Tutkailen päiväkahvia juodessa: ”joo, tuossa meillä on jo 20 minuuttia enemmän valoa”. Kuulostaa varmaan naurettavalta, mutta minun mielelleni tämä on toimiva selviytymiskeino.
Tässä joulu- ja tammikuun auringon nousu- ja laskuajat Helsingissä (kuvakaappaus moisio.fi-sivustolta):
Kaksi muuta pimeydestä selviytymiskeinoa ovat:
1) Keltaiset tulppaanit. Keltainen on kevään väri, ja tulppaani on kevään kukka. Mikä siis parempi kevään merkki kuin auringonkeltaiset tulppaanit tammikuussa!
2) Appelsiinit! Moni muistaa varmaan mainoksen: ”Jaffat tulloo!” jossa mummo painelee potkukelkalla keväthangilla ja linnut laulavat taustalla. Jaffat siis tulloo keväällä, ja onhan appelsiini kuin miniaurinko, jossa on paljon piristävää c-vitamiinia.
Vaikka olisi muuten elämässä konflikteja voimakkaasti välttävä, enemmänkin muita miellyttävä kuin omien puoliensa pitäjä, äitinä luultavasti jokainen tietää ne hetket kun omalle lapselleen ärähtää, hermostuu ja taantuu itse kiukuttelemaan kuin pieni lapsi. Näitä hetkiä seuraa usein syvä syyllisyydentunne.
Eletään edelleen aikaa, jossa vallitsee äitimyytti. Tähän myyttiin vaan ei tunnu inhimillisyys mahtuvan. Sen lisäksi että yritämme olla hyviä äitejä, aikamme ihanteisiin kuuluu olla myös hyvä puoliso, ystävä, työntekijä ja tietysti hyvässä kunnossa.Missä kohdin unohtuu, että äiti on edelleen ihminen jolla on omat haavansa, arat kohtansa ja kipupisteensä?
Lapsen syntymän jälkeen mitä luultavimmin edessä on enemmän tai vähemmän valvomista ja väsymystä. Se alentaa terveitä defenssejämme, ja saa normaalisti viilipytynkin reagoimaan herkemmin. Väsyneenä, stressaantuneena ja kuormittuneena omiin haavoihimme osuu helpommin. Niissä hetkissä kun itse kiukuttelemme tai reagoimme tavoilla jolla emme haluaisi, johonkin omaan kipupisteeseen on osunut. Ärtymyksen ja vihan takana on jotain kipeämpää, jotain herkempää ja haavoittuvaisempaa. Pelkoa, surua, avuttomuutta. Jotain jonka kanssa olemme mitä luultavimmin jääneet itse yksin lapsena.
Tällöin oman lapsen itku, kiukuttelu tai viha saattaa nostaa oman haavan pintaan. Lapsen suhteen ei kuitenkaan koskaan auta jos itse heittäytyy kiukuttelemaan. Kokeiltu on! Siksi tarvitaan oman tunteen rehellisen hyväksymisen lisäksi itsensä rauhoittelun taitoja. Sen sijaan että yritämme niin kovin saada lasta rauhoittumaan/nukahtamaan/pukemaan, tai mitä hyvänsä – mitä jos muuttaisimme perspektiiviä niin että minun on viisainta rauhoitella itseäni ensin.
Luultavasti jokainen vanhempi tietää hetken, kun haluaisi saada lapsensa toimimaan tai tuntemaan tavalla joka olisi itselle mieluinen. Inhimillistä. Mutta silloin olemme kiinnittyneet johonkin, mikä ei ole kontrollissamme. Viimeistään tahtoiän aikaan huomaamme että lapsillamme on omat tunteensa, ajatuksensa ja reaktionsa. On todella ymmärrettävää haluta niihin vaikuttaa, mutta ne ovat suoran kontrollimme ulottumattomissa.
En voi saada toista tuntemaan jotain muuta, mitä hän tuntee. Varsinkaan, jos koko energiani viestii painostusta, kiirettä ja kireyttä. Käytännössä kaikista parhaiten toimii se, että pysähdymme huomaamaan omat ajatuksemme, tunteemme ja reagointitaipumuksemme. Sitä kautta pystymme parhaiten tukemaan ITSEÄMME ja lasta hänen intensiivisillä hetkillään.
Muutama tärkeä kohta muistin tueksi. Nämä lukevat minulla ihan oikeasti jääkaapin ovessa. Ja silti toki hetkittäin unohdan.
1. Vaali yhteyttä, itseesi ja lapseen
Vänkäämällä tai kiukuttelulla mikään ei mene läpi. Yhteyskatkokset ovat normaaleja kaikissa suhteissa, mutta palaa myötätuntoisesti yhteyteen kun huomaat että homma ei luista. Rajat voi myös vetää myötätuntoisesti. Huolehdi yhteydestä itseesi. Se on ennen kaikkea myötätuntoista suhdetta omiin tunteisiisi, itsellesi rakastavana aikuisena olemista. Yhtä lailla kun olet lapsellesi turva ja rakkauden lähde, muista antaa sitä myös itsellesi. Joskus se on paljon helpommin sanottu kuin tehty. Mutta tee parhaasi.
2. Kiukuttelun takana on aina jokin tarve
Lapsella ja aikuisella. Mikä se tarve on? Joskus jotain ihan konkreettista, ruokaa, lepoa, syliä. Joskus kuulluksi ja nähdyksi tuloa. Ehkä aikuinen kaipaa omaa aikaa ja mahdollisuutta kokea olevansa merkityksellinen muutenkin kuin äitinä. On aikuisuutta hyväksyä, että joka ikinen hetki emme pysty täyttämään kaikkia tarpeitamme (muuten olisin itse ainakin nukkunut 1000 tuntia enemmän).
Lapsi taas tarvitsee ikätasolleen sopivaa tukea pettymyksien äärellä, ja joskus me aikuisetkin. Jo se, että tarve kuullaan ja tunnistetaan, auttaa. Pyri kartoittamaan itsesi ja lapsesi ydintarpeet ja pyri pitämään niistä huolta – ilman että teet siitä täydellisyysprojektin. Voit olla varma, että tässä tulee kompurointia silti, koska aina tulee flunssia, niskakakkoja tai jotain muuta yllättävää.
3. Lapsi on peili
Suhde omaan lapseen on ainutlaatuinen ja syvä. Riippumatta siitä, onko lapsi persoonaltaan enemmän erilainen vai samanlainen, lapsi toimii suurena, kirkkaana peilinä sille, mitä itsessä tapahtuu, mitä on ehkä sisälle haudattu.
Ystävääni lainatakseni, kuka tahansa jaksaa leikkiä henkistä viikonlopun ajan – lapsi ja arki näyttävät sen, kuka olet väsyneimmilläsi ja vaikeimmillasi. Tämä tarjoaa rehellisen ja syvän eheytymisen matkan omien tunnehaavojen äärelle. Ja apua ja tukea saa pyytää! Älä jää yksin. Älä sinä hylkää itseäsi.
Tämä neljäs kohta ei ole jääkaappini ovessa, mutta se voisi hyvin olla.
4. Tunnista triggerisi
Onko se väsymys, kiire, liian kovat odotukset, itku, kiukuttelu, yöheräilyt vai jotain muuta? Jokaisella on omansa. Tunnista milloin olet herkkä ärsyyntymiselle ja valitse jo etukäteen keinoja, joilla voit tukea itseäsi. Ärsytys on myös kehollinen stressitila, jolloin kierrokset käyvät kovilla ja heittävät kuin bensaa liekkeihin. Pura ärsytystä huumorilla, tanssilla, hengityksellä tai, jos pystyt, pieni itkukin purkaa latautunutta tilaa. Lopuksi jaan oman hätäensiapuharjoitukseni, jonka yritän muistaa tehdä, kun huomaan pinnani kiristyvän.
5. Ensiapu hengityshetkiin, joissa triggeri laukeaa
5-5-5. Eli hengitä sisään niin että lasket hitaasti viiteen. Pidätä hengitystä niin, että lasket viiteen. Ja hengitä ulos niin, että lasket viiteen. Jatka 3 minuutin ajan. Jos mitenkään mahdollista, älä reagoi mihinkään muutamaan minuuttiin. Joskus se ei ole mahdollista, mutta onneksi useimmiten on. Rauhoita itsesi ensin, toimi ja puhu vasta sitten.
Hengityksen lisäksi nimeän tunteen. ”OK, nyt huomaan, että hermostun. Nyt minun tehtäväni on rauhoitella itseäni ja kehoani”. Hengittele mielellään ainakin 2–3 minuuttia näin, jotta kierrokset pääsevät laskemaan. Hae tarvittaessa tukea tunnetyöskentelyyn. Yksin ei tarvitse jäädä, eikä avun pyytäminen ole merkki siitä että on “huono äiti” vaan päinvastoin – on vastuullisuutta hakea apua asioihin, joiden kanssa on herkillä.
Vanhemmuuden vaikeat hetket ovat parhaimmillaan niitä, missä opimme eniten. Ärsyttävä klisee, mutta niin totta. Jatketaan opettelua.
Eevin itsetuntemusohjaukseen skypessä tai Tampereella voi tutustua täältä
Kysyimme Facebookissa ja Instagramissa Hidasta elämää -lukijoilta, mikä päivä teille on jäänyt erityisesti mieleen vuodesta 2018. Tässä 20 poimintaa ihmiselämän pienistä ja suurista mieleenpainuvista hetkistä – kannustukseksi meille jokaiselle.
1. Se päivä, jolloin puolustin itseäni ensimmäistä kertaa elämässäni asettamalla rajat, ettei minua kohdella kuin kynnysmattoa. Matka itseen ja itsensä arvostamiseen alkoi. Matka on pitkä ja tuskallinen, mutta tulen selviämään.
2. Olin edellisenä päivänä synnyttänyt pienen tyttären, ja seuraavana päivänä tuli esikoiseni katsomaan vauvaa. Siitä hetkestä lähtien esikoinen on huolehtinut pikkusiskostaan. Siinä ensikohtaamisessa äidin sydän suli.
3. Jokainen päivä on kasvattanut minua vastoinkäymisillä, positiivisuudellaan tai vain tavallisuudellaan. Jokaikinen päivä on ollut elämisen arvoinen.
4. Vuosi on ollut ehkä yksi elämäni raskaimmista. Luopumisen tuskaa.. Mutta kesällä festareilla ystävien kanssa yhtenä kauniina iltana huomasin, miten leveästi hymyilin ja totesin että rakkaimmat ne pysyy rinnalla. Vaikka välillä vaivun epätoivoon, niin aina on aamu uusi, jolloin voi hymyillä edes hetken.
5. Erityisen hyviä päiviä on ollut tänä vuonna monta. En osaa nimetä yhtä, joka olisi ylitse muiden. Tärkeintä on ollut se, että niitä päiviä on ollut enemmän kuin viime vuonna. Siitä olen kiitollinen.
6. Surullisen kevään päätteeksi sain ajokortin. Aurinko paistoi sinä päivänä kirkkaasti siniseltä taivaalta, kesä oli alkamassa ja tuntui että on päässyt pimeydestä valoon.
7. Ei ehkä ole tiettyä päivää, vaan tämä koko syksy on ollut itsensä hakemista ja selviytymistä. Kunnes tajusin, että kyllä ne asiat siitä vielä järjestyy ja mä selviydyn.
8. Uskaltauduin 17 vuoden tauon ja vuosien pohdinnan jälkeen mennä mukaan kuoroon. Mikä voimaantumisen tunne laulaa!
9. Tämän vuoden kohokohta oli se, kun löysin uuden kumppanin, jonka kanssa saan tuntea olevani erityinen, tärkeä ja ennen kaikkea rakastettu.
10. Se päivä, kun hevosemme potkaisi minua leukaan ja minut kiidätettiin sairaalaan. Olen elossa. Elämä ei ole aina itsestäänselvyys.
11. Vuosi on ollut kaikkiaan raskas ja vaikea. En osaa yhtä ainoaa tapahtumaa sanoa, kaikista olen oppinut itsestäni jotain. Aina merkitys ei aukea heti, joskus sitä täytyy kelailla enemmän.
12. Se päivä, kun sain käydä nukkumaan omaan kotisänkyyn vauvani kanssa noin kuukauden yhteisen sairaalassa nukkumisen jälkeen.
13. Päivä, jona ymmärsin, että äidin terve itsekkyys on koko perheen paras.
14. Kun selkääni kasvoi siivet ja kasvoin itseni kokoiseksi, juuri tarpeeksi suureksi, ja sain ääneeni aivan uudenlaisen varmuuden ja kuuluvuuden!
15. Kuluneesta vuodesta paljon on valtavan väsymyksen takia unohtunut, mutta muistan kyllä sen päivän, jona alkoi tapahtua asioita väsymyksen helpottamiseksi.
16. Opin yksi kaunis päivä tekemään villasukat. Se oli tämän vuoden paras päivä
17. Päivä, jolloin sain kuulla, että äidin syöpähoidot ovat auttaneet.
18. Yksi erityinen päivä oli juhannusaatto, jolloin kahden nuorimmaisen lapseni kanssa valloitimme Saanatunturin ja olimme juhannuskokolla Kilpisjärven rannalla.
19. Päivä, jolloin hartaasti odotettu muutto viimein tapahtui. Samaisena päivänä lopetin tupakoinnin 35 vuoden sauhuttelun jälkeen.
Elämämme unohtumattomimmat hetket koskettavat syvästi. Mutta joskus jokin päällisin puolin vähäpätöinen asia voi kasvaa merkitykseltään niin suureksi, että sekin painuu mieleen pitkäksi aikaa.
20. 27.7.2018. Se oli päivä, jolloin naapuri leikkasi nurmikon.
Meillä jokaisella on omanlainen, alitajuisesti muodostunut käsitys onnellisuudesta, ja se vaikuttaa kaikkiin päätöksiimme elämämme varrella. Tiedostimmepa sitä tai emme, ihminen sisäsyntyisesti yrittää välttää kipua ja pyrkii kohti parempaa oloa.
