Mitä tapahtuu, kun espoolainen aviopari alkaa myydä seksiä? Mitä seksityö antaa palvelun tarjoajalle? Millaiset taidot tekevät ihmisestä hyvän seksityöntekijän? Mitä kaikkea seksityöntekijän ammattiin kuuluu? Tietokirjailija, seksologi, sukupuolentutkija ja seksityöntekijä Tiia Forsströmin Ammattirakastaja (Like 2019) vastaa näihin ja lukemattomiin muihin kysymyksiin.
Tämä kirja ei kerro ihmiskaupasta, järjestäytyneestä rikollisuudesta, itsetuhoisesta seksuaalikäyttäytymisestä, päihderiippuvaisten ihmisten hyväksikäytöstä tai lasten seksuaalisesta kaltoinkohtelusta. Tämä kirja kertoo seksityötä tekevistä aikuisista ihmisistä, jotka ovat alalla vapaasta tahdostaan.
Tässä 5 lainausta kirjasta Ammattirakastaja – näitä asioita et tiennyt seksityöstä.
1. Kaikkein tärkeintä on kohdatuksi tuleminen.
”Seksityöntekijän tapaamisessa on usein kaikkein tärkeintä kohdatuksi tuleminen. Harvinaiset fetissit herättävät ihmisessä joskus syvääkin häpeää, mutta myös tuiki tavalliset seksuaaliset halut riisuvat meidät hyvin alasti. Hyväksyvän katseen eteen pääseminen voi olla käänteentekevä kokemus niin kehosuhteen, erilaisten seksuaalisten toimintahäiriöiden kuin vaikkapa aikaisempien kurjien seksikokemusten yli pääsemisen kannalta. Tässä kohtaa suurin osa seksityöntekijöistä toimii vaistonvaraisesti hyvin samalla tavalla kuin ammattitaitoinen terapeutti: me otamme asiakkaan vastaan ja annamme hänelle luvan olla juuri sellainen kuin hän on – tarpeineen, toiveineen ja epävarmuuksineen. Kunhan hän käyttäytyy ihmisiksi.”
2. Moni seksityöntekijä suhtautuu työhönsä kunnianhimoisesti.
”Moni meistä käyttää paljon aikaa ammattitaidon ylläpitoon ja lisäämiseen, seksuaalisuuteen liittyvän tiedon ja erityistaitojen hankkimiseen ja erilaisten sessioiden ja roolileikkien suunnitteluun. Kehon pitämisen sekä terveenä että kauniina voi toki halutessaan mieltää vapaa-ajaksi, mutta voin tunnustaa, etten ikimaailmassa kävisi brassisokeroinnissa, jollei kyse olisi työvälineen huoltamisesta.”
3. Lämpimät kehut parantavat itsetuntoa.
”Parhaimmillaan seksityö kohottaa itsetuntoa. Tyytyväisten asiakkaiden antama palaute menee välillä aivan ihanalla tavalla överiksi. Kestävää myönteistä kehonkuvaa ei voi rakentaa pelkästään toisten ihmisten katseiden varaan, mutta päivästä toiseen jatkuva ihailu ja ylistäminen saattavat kyllä vaivihkaa muuttaa myös sitä tapaa, jolla ihminen katsoo itseään peilistä. Minunkin pienet rintani ja omituiset silmäni ovat saaneet viime vuosien aikana niin paljon niin lämpimiä kehuja, että tuntuisi jo vähän loukkaavalta olla palautteen antajien kanssa kovin rankasti eri mieltä.”
4. Monelle seksipalvelujen myyminen on lähes ainoa tai ainakin vähiten huono vaihtoehto.
”On myös ihmisiä, joille osa-aikainen ja vapaasti aikataulutettava työ on ainoa toimiva vaihtoehto. Seksipalveluiden myyminen on mahdollista monissa sellaisissa elämäntilanteissa, joissa muulla tavoin työllistyminen olisi todella hankalaa. Kollegoissani on eri tavoin vammaisia, vajaakuntoisia ja autismin kirjoon kuuluvia ihmisiä, opintojaan viimeisteleviä nuoria ja pienten lasten vanhempia. Osalle heistä seksityö on lähes ainoa tai ainakin vähiten huono vaihtoehto, osalle loistava – ja suurelle osalle jotain siltä väliltä. Sama pätee myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluviin ihmisiin, jotka ovat globaalisti katsottuna selkeästi yliedustettuja seksityöntekijöiden joukossa. Kun syrjintä sulkee tarpeeksi ovia laajemmilla työmarkkinoilla, saattaa seksin myyminen alkaa näyttää joko vähiten huonolta tai oikein hyvältä vaihtoehdolta.”
5. Ihminen saattaa varata ajan halailuun tai suukotteluun.
”On myös asiakkaita, joille rauhallinen läsnäolo on pääasia. Heidän kohtaamisensa vetää erityisen nöyräksi. He ovat ihmisiä, joiden elämästä puuttuu lohtua, läheisyyttä ja ihokontaktia. Seksi on sivuasia, kun kaipuu kohdistuu kosketukseen ylipäänsä. Osa näistä asiakkaista pyytää etukäteen anteeksi sitä, ettei ehkä edes halua seksiä. Ihminen saattaa varata ajan halailuun tai suukotteluun.”
Jäikö tämä teksti mietityttämään sinua? Tutustu Tiia Forsstörmin kirjaan ja lue lisää ammattirakastajan arjesta sellaisena kuin se hänen itsensä ja alalla toimivien kollegojensa näkökulmasta näyttäytyy. Kurkkaa kirja.
Tapasin muutaman kerran edesmennyttä, viisasta terapeutti Carita Hellsteniä, joka on vaikuttanut lähtemättömän rakkaudellisella tavalla lukemattomien ihmisten elämään. Kauan sitten teimme haastattelua, jonka aikana sain alustavasti kiinni siitä, miksi seurustelin aina hirmu räyhäpettereiden kanssa. Olin monta kertaa parisuhteessa, jossa oli tosi rajua mustasukkaisuutta ja kaameaa raivoamista.
Hokasin, että olin sälyttänyt oman rajattomuuteni toisen kannettavaksi. En osannut tunnistaa vihaani, omia rajoja suojaavaa voimaani ja sanoa, että nyt riittää, tämä ei käy tai että mä teen nyt näin ja sä voit olla siitä just sitä mieltä kuin olet. Vihani ei kenties ollut varhaisissa vaiheissani ollut tervetullutta – siihen maailman aikaan kun olin lapsi, tunneyhteydestä tai tunnetaidoista ei puhuttu senkään vertaa kuin nyt. Olen vasta aikuisena löytänyt vihan kallisarvoisen voiman. (Viha ei ole väkivaltaa eikä vihapuhetta, jotka kumpuavat aina pelosta, kuten vihatyön pioneeri Jari Koponen kiteyttää).
Parisuhteissani toinen osapuoli ilmaisi vihaa sitäkin enemmän, hyvin ei-rakentavasti. Ja eihän sekään ollut suhteessa isoin pulma vaan se, että kumppanini eivät halunneet tutkia itseään, ja esimerkiksi ajatus terapiasta oli ihan mahdoton. Ja mitä minä sitten tein?
Ymmärsin ja kannattelin, joustin ja olin kiltti, yritin pohtia, että mikähän minussa mättää. Olen tehnyt sitä paljon myös ystävyyssuhteissa.
Pelossa siitä, että toinen loukkaantuu jos mä huolehdin tarpeistani, jaksamisestani ja siitä mikä minulle on okei ja mikä ei, on usein läheisriippuvuutta. Ja onhan minulle loukkaannuttukin siitä, kun en enää kannattelekaan toisen aikuisen tunteita, olekaan enää hyysäämässä jotain jatkuvaa toisen huonosti voimista, tai sitä että minulta odotetaan jotakin. Kasvamaan haluava tyyppi hiffaa, että hetkinen, nyt voisinkin odotusten sijasta tai lisäksi alkaa itse ottaa koppia itsestäni. Jos tahtoo aikuistua, tahtoo huomata, että oma hyvinvointi ei ole kenenkään toisen vastuulla. Suostuu kohtaamaan ne surut ja tuskat, jotka saavat syyttelemään muita tai maailmaa. Usein ne ovat omia varhaisissa vaiheissa ja muutenkin elämän varrella syntyneitä haavoja. On tosi ok surra ja tuntea tuskaa ja katkeruutta siitä mitä on ollut, mutta ei kenenkään tarvitse noiden tunteiden antaa koko elämäänsä ohjata.
Minulle ylikiltteys oli myös peitetarina: minussa on aina ollut paljon voimaa ja tunnetta, enkä ole kiltteydessänikään ollut mitenkään hissuinen (nämä sisäisyytemme kiemurat eivät ole mustavalkoisia!). Pelkäsin sitä, että kun olen voimassani ja rajoissani, jään ulkopuolelle, herätän uhan tuntemuksia tai kateutta. Ei ollut turvallista osoittaa voimaansa ja sydämestä kumpuavaa itsenäisyyttään. Kun minulle on tullut itseni kanssa työskentelemisen myötä sisäistä turvaa riittävästi, olen kyennyt suoremmin kohtaamaan myös näitä tosi kipeitä asioita. Voi olla, että pienen tai nuoren on helpompaa alkaa piilottaa voimaansa ja olla hirmu kiltti, kuin kestää sitä tuskaa, että jollekin läheiselle oma voima on pelottavaa tai uhka, ja että jollakin tapaa tulee eristetyksi tai yksin jätetyksi sen vuoksi.
Jos tunnistat itsessäsi ylikiltteyttä, ylijoustamista, katkeruutta tai väsymistä: mitä jos ei tarvitsekaan nyt kerralla ratkaista mitään tai löytää rajojaan kertarysäyksellä? Mitä jos olisikin mahdollista alkaa voimaan paremmin, ilman tunnetta, että sinua aina käytetään hyväksi? Mitä jos olisikin niin, ettei tätä rajahommelia tarvitse suorittaa joksikin hienoksi kokonaisvaltaiseksi eheydeksi, vaan voisitkin pikku hiljaa alkaa kuulostella, kuinka saisit elämänvoimaasi suojattua lempeästi?
Kuinka voisit auttaa itseäsi niin, että saat levähtää? Lähtisitkö tänään vähän aiemmin töistä? Jättäisitkö vain vastaamatta siihen puheluun ja tekisit sitä mitä niin kaipaat? Mitä jos et hetkeen yrittäisi selittää mitään, vaan sinnikkäästi keskittyisit omiin juttuihisi? Itsellesi hyvän tekeminen, itsesi huomioiminen alkaa luoda turvaa, ja tuon turvan kautta syntyy hiljalleen suhde omaan viisaaseen kiukkuun ja rajoihin.
Kuva: Unsplash
Lämpimästi tervetuloa voimauttavaan valmennukseen tai näkijäkonsultaatioon tästä.
Elämän valinnoissa kohtaavat järki ja tunne, ihmistä pienentävä pelko ja suuri sydämen palo. Niiden ristitulessa on helppo viivytellä. Moni vetkuttelee peloissaan pientenkin askelten ottamista.
Välillä pelko on liikkeellepaneva voima. Kiirehdit uuteen koska et uskalla jäädä, uskot jääväsi jotain vaille. Tavoittelet jotakin, vaikka sielullasi on jo kaikki. Sydän tahtoisi luottaa, hengitellä rauhassa paikallaan.
Aina ei ole mahdollista seurata sydämensä syvimpiä viestejä, eikä välttämättä tarkoituksenmukaistaan. Muistan jo ajalta ennen tietoisen elämäni alkua, kuinka eräs kiinnostava työpaikka herätti minussa voimakkaan tunteen. Tämä ei ole minua varten. Järki kuitenkin ohitti tunteen ja valitsin tuon työn.
Mitä sain? Vahvistuksen, miten tärkeä oma tunne on. Läksyn joka seuraa, kun toimin itseäni vastaan. Seinän, johon törmätä ja turhautuen hakata päätäni, kunnes lopulta ymmärsin kääntyä oikeaan suuntaan. Kaikella on tarkoituksensa.
Jälkikäteen ei kannata harmitella, en minäkään viitsi. Teet valintasi aina sillä osaamisella ja voimavaroilla, jotka kulloinkin on käytettävissä. Et tee tarkoituksella huonoja päätöksiä – ja jos teet, niidenkin taustalla on positiivinen aie. Jos kieltäydyt upeasta mahdollisuudesta, ehkä suojelet itseäsi epäonnistumiselta. Et halua tuntea häpeää tai tulla hylätyksi. Itsensä suojaaminen on mitä luonnollisin teko pienen ihmisen elämässä.
Eri asia on, jos haluaa kasvaa suureksi. On oltava ainakin vähän rohkea. Rohkeus ei ole pelon puuttumista vaan sitä, että ottaa pelon mukaan leikkiin. Tanssii sen kanssa, mutta ei anna sen viedä. Sydän saa olla suurempi ja voittaa.
Helpottaa kun ajattelee, että ei tarvitse uskaltaa liikaa kerralla, valloittaa koko maailmaa yhdellä loikalla. Jättiläiskupla puhkeaa nopeasti. Kauneimmin kasvat sinulle sopivin askelin, luonnollisesti.
Kun olet yhteydessä itseesi, opit tunnistamaan, mikä on sinua varten. Mieli kirkastuu, tunne voimistuu uusiin sfääreihin. Jos aiemmin elämä oli velvollisuuksien ja semikivojen asioiden epämääräistä puuroa, jossa mikään ei tuntunut miltään tai korkeintaan ahdisti, vähitellen uskallat sanoa ei sille, mikä ei tuota todellista iloa. Tunnistat ja tunnustat, mille sydämesi sanoo kyllä – tai suorastaan hell yes! Ja sitten uskallat ottaa sydämesi suuntaan ensimmäisen tärkeän askeleen.
Kun haluat tehdä elämässä enemmän itsesi näköisiä valintoja, tule Oman voiman kesä -kurssille. Sen harjoitukset vapauttavat ja vahvistavat! Voit aloittaa vaikka heti ja tehdä tehtäviä rauhassa pitkin kesää. Lue lisää ja tule mukaan!
Teksti on lainattu ja sovellettu Katri Syvärisen kirjasta Vuoden paras päivä.
Julkaisimme Hidasta elämää -sivustolla muutamia suomalaisten vähävaraisten nuorten toiveita, haaveita ja unelmia, joita Hope ry oli kerännyt Toivon päivä -kampanjaan (kampanja on jo ohi, mutta toiveita voi vielä lukea täältä.)
Moni nuori toivoi yksinkertaisia asioita: että olisi ruokaa joka päivälle, että saisi joskus uunilohta ja perunamuussia tai että saisi kengät. Moni uskalsi haaveilla myös isommista asioista: tietokoneesta, ulkomaanmatkasta, omakotitalosta tai ajokortista.
Juttua seuraavassa keskustelussa jotkin kommentoijat pahoittivat mielensä jälkimmäisistä unelmista: Kuinka voi toivoa noin isoja asioita, kun ei edes itsellä ole varaa tuollaiseen? Eihän omillakaan lapsilla ole mahdollisuutta tuollaiseen. Kommenteista tuli sellainen mielikuva, että vähävaraisten nuorten pitäisi tyytyä vähempään kuin muut. Uunilohta voi vielä toivoa, mutta Pleikkarista haaveileminen on liikaa.
Meidän ei tarvitse mennä montaa sukupolvea taaksepäin, kun sodan jälkeinen pula-aika opetti meille suomalaisille, mikä on suomalaisen toiveiden raja. Vuonna 1942 unelmien raja meni perunassa, kun jopa perunaa jouduttiin säännöstelemään. Unelmakarttakirja-verkkokurssia yli 5 000 suomalaiselle vetäneenä olen huomannut, että raja ei ole enää perunassa, mutta raja on edelleen olemassa. Ja tuo raja on yllättävän ahdas.
Nykyään me suomalaiset katsomme ihastellen ja jopa kadehtien länsinaapuriamme: on Ikeat, on maailmanlaajuiset vaateketjut, menestyneet artistit ja jopa makeistehtaat, jotka levittävät salmiakin ilosanomaa! Miten ne tuon tekevät, miksi suomalaisilta mikään ei onnistu? Ehkäpä vastaus on siinä, että silloin, kun suomalainen on haaveillut perunasta, ruotsalainen on haaveillut maailmanvalloituksesta. Ja siitä ei ole kauan.
Nykynuoret ovat toisenlaisessa tilanteessa: he uskaltavat unelmoida ja haaveilla. Ei sillä ole väliä, voiko haaveita nyt toteuttaa, pointti on siinä, että uskaltaa ajatella suuremmin kuin tämän hetken mahdollisuudet näyttävät. Niinhän tekivät myös uudet jääkiekon maailmanmestarimiehet: uskoivat siihen, mihin kukaan muu ei uskonut. Ilman uskallusta haaveilla isosti, ei synny isoja tekoja.
Sen sijaan että pyytäisimme lapsia ja nuoria haaveilemaan kohtuullisemmin, nöyremmin ja pienemmin, kannustetaan heitä haaveilemaan isommin, rohkeammin ja avarakatseisemmin. Sillä jokainen rohkea ajatus muuttaa jotain: Suomessa köyhän perheen lapsi pystyy mihin tahansa, kun hänet saa uskomaan, että KYLLÄ, SINULLA ON MAHDOLLISUUS. Ehkei vähävaraisessa perheessä aina vanhempien usko ja voimat riitä kannustamaan lasta ja nuorta uskomaan mahdollisuuksiinsa, siksi on tärkeää, että muut ympärillä olevat aikuiset sanovat lapsille ja nuorille:
Mahtavaa! Kerro lisää toiveistasi.
Jos et heti saa, mitä toivot ja asia on sinulle tärkeä, anna tulevaisuudelle mahdollisuus tehdä toiveistasi totta.
Kun arvioit, mikä on mahdollista, katso eteenpäin, älä taaksepäin tai alaspäin.
Jos jollain muullakin on mahdollisuus, sinullakin tulee olemaan.
Sinä olet kaiken sen arvoinen, mitä pyydät.
Voinko auttaa sinua? Ehken voi toteuttaa juuri nyt isointa toivettasi, mutta saatan pystyä auttamaan pienemmissä.
Annetaan lapsille ja nuorille mahdollisuus ajatella ja toivoa meitä rohkeammin. Se ei ole meiltä pois.
Moni herkkä ihminen, joka aistii voimakkaasti toisten tunteita ja tarpeita, mukauttaa itseään jatkuvasti muiden tunnetiloihin. Hän ottaa toisissa aistimansa tunne-energiat vastuulleen ja kokee, että on hänen tehtävänsä mennä niihin mukaan, helpottaa niitä ja jopa saada ne häviämään toisten puolesta.
Kyky aistia tunne-energioita ja asettua toisen asemaan on monella tapaa hyödyllinen piirre. Paitsi silloin, kun omien ja toisten tunteiden – ja erityisesti niistä kannetun vastuun – rajat ovat epäselvät.
Kun aistii herkästi toisten tunteita ja tarpeita, kynnys kadottaa itsensä siihen, mitä muissa tapahtuu, on keskivertoa matalampi.
Jos on kasvanut ilmapiirissä, jossa tunteita on padottu ja ympärillä on ollut ihmisiä, jotka eivät ole suostuneet tuntemaan omia negatiivisia tunteitaan, vaan ovat ulkoistaneet niiden energian ympäristöönsä, tuota kynnystä ei saata olla olemassa laisinkaan. Sen on korvannut överiempatiaksi nimeämäni selviytymiskeino.
Överiempatiassa herkkyyttä ja intuitiota käytetään toisten tunteiden jatkuvaan lukemiseen rivien välistä. Samalla omat tunteet ja tarpeet sivuutetaan näennäisen harmonian ylläpitämiseksi sekä rakkauden, hyväksynnän ja huolenpidon saamiseksi.
Kun tulemme sivuutetuiksi, opimme sivuuttamaan itsemme
Jokainen meistä tarvitsee kokea olevansa arvokas, rakastettu ja turvassa. Jos se vaatii meiltä lapsena toisten tunteiden lukemista oman itsemme kustannuksella, totta kai teemme niin, tiedostamattamme. Pysymme toki hengissä, jos saamme vettä, ruokaa ja paikan, jossa olemme fyysisesti suojassa. Henkiseen ja tunne-elämän kehittymiseen tarvitsemme lisäksi myös rakkautta, emotionaalista turvaa ja nähdyksi tulemista.
Jokainen meistä on sisäsyntyisesti arvokas ihmisenä ja olentona, osana maailmaa ja sen kaikkeutta.Moni meistä, itseni mukaan lukien, on kuitenkin unohtanut tämän.
Ymmärryksemme arvostamme vahvistuu, jos koemme pienestä pitäen, että elämässämme on ihmisiä, jotka ovat aidosti läsnä, näkevät meidät ja elävät kanssamme meidät hyväksyen ja meitä tukien juuri semmoisina kuin olemme ihan tavallisessa arjessa. Jos emme saa lapsena näitä kokemuksia, vaan jäämme voimakkaine tunteinemme ja herkkine kehoinemme jatkuvasti sivuun muiden ihmisten tunnetilojen vallatessa tilan, kokemuksemme omasta arvostamme ei saa vahvistusta. Sen sijaan se hautautuu hylätyksi tulemisen kokemusten ja niistä juontavien häpeän ja arvottomuuden tunteiden alle. Perusta överiempatian syntymiselle on valmis.
Se, että ihminen alkaa käyttää intuitiivista herkkyyttään toisten lukemiseen rivien välistä ei siis aina vaadi perinteisesti suuriksi luokiteltavia traumoja, kuten fyysistä väkivaltaa ja hyväksikäyttöä.
Ihan tavallinen sivuutetuksi tuleminen tunnetasolla riittää siihen, että lapsi alkaa myös itse sivuuttamaan itsensä ja taipuu jatkuvasti toisten tunteisiin ja tarpeisiin kelvatakseen ihmissuhteisiin.
Kun sivuutamme itsemme, teemme itsestämme samalla pienemmän, helpomman ja vähemmän pelottavan.
Toimimme niin, jotta muut eivät kokisi meitä vaikeaksi ja haastavaksi ja meitä olisi helpompi rakastaa. Pienennämme itseämme erityisesti tunteiden tasolla, koska tunteet – omat ja muiden – ovat monelle ihmiselle pelottava ja häpeällinen asia.
Siksi tunteita padotaan, pantataan, sivuutetaan, torjutaan ja väistetään mitä moninaisemmin keinoin sekä itsessä että muissa. Ja kun ne eivät enää pysy piilossa, vaan pamahtavat esiin, ihmisen ensireaktio on usein joko syyttää vaikeista tunteistaan kokonaan toisia tai ottaa sekä omat että toisten tunteet kantaakseen. Tämä riippuu siitä, minkälaisen päätavan suhtautua tunteisiinsa he ovat varhaisissa ihmissuhteissaan omaksuneet.
Siksi ne meistä, jotka otamme sekä toisten että omat tunne-energiat helposti taakaksemme, pyrimme välttämään konflikteja ja yritämme harmonisoida tilanteita viimeiseen asti. Uskomme, että meidän täytyy tehdä niin, että olemme ylipäänsä tervetulleita mihinkään tai että kukaan haluaa olla kanssamme tekemisissä. Ihan sama, miten paljon voimia se meiltä vaatii.
Sinun tehtäväsi ei ole käsitellä toisten tunteita
Jos sinusta tuntuu, että keskityt jatkuvasti toisten ihmisten tunne-energioiden havainnointiin ja käsittelyyn ja oma elämäsi jää siinä sivussa elämättä, oikea aika tehdä asialle jotain voi olla juuri nyt.
Vaikka sinua saattaa kaduttaa ja tunnet, että olet menettänyt paljon överiempatian takia, koskaan ei ole liian myöhäistä vaihtaa vaihdetta.
Voimattomuuden kokeminen överiemparian kautta on todennäköisesti kasvutarinasi ytimessä tässä elämässä ja on siksi palvellut merkittävää tarkoitusta henkilökohtaisen evoluutiosi tiellä. Samaan aikaan mallin tiedostaminen ja sen otteen höllentäminen vievät sinua uuteen, vapaampaan vaiheeseen elämässäsi ja olossasi.
Kun pystyy hellittämään mallia ylläpitävästä uskomuksesta, jossa vastuun toisten tunteiden käsittelystä ja ”ratkaisemisesta” kuvittelee olevan itsellä, myös ulkoiset olosuhteet alkavat muuttua. Mallin tiedostaminen luo pohjan tasapainoiselle arjelle, jossa herkkä ja empaattinen henkilö pystyy käyttämään energiaansa ja hyödyntämään intuitiivisia kykyjään tavoilla, jotka tuntuvat voimauttavilta myös hänelle itselleen.
Herkälle elämä voi tuntua jatkuvalta tasapainottelulta kahden olotilan, omassa voimassa olemisen ja liiallisen vastuunkantamisen, välillä. Ja sitä se usein onkin.
Maailmassa on paljon potentiaalisia energiasyöppöjä: ihmisiä, yhteisöjä, tilanteita ja tekemisen tapoja, joissa annamme oman voimamme pois ja keskitämme energiamme haitallisella tavalla itsemme ulkopuolelle saadaksemme arvon, rakastetuksi tulemisen ja yhteyden kokemuksia.
Itsensä pienentäminen ei todellakaan aina tarkoita sitä, että vetäydymme tai olemme hiljaisia ja huomaamattomia.
Omalla kohdallani se on tarkoittanut useaan otteeseen sitä, että olen mennyt kovaa vauhtia johonkin suuntaan ja investoinut paljon energiaa asioihin, päämääriin ja tekemisen tapoihin, jotka eivät ole kuitenkaan tuntuneet ihan omilta. Ja sitä, että olen yritänyt puristaa itseni muotteihin, jotka perustuvat arvoille, jotka eivät ole olleet linjassa aidoimman itseni kanssa. Ja että olen koittanut tehdä itseni sopiviksi suhteisiin ihmisten kanssa heidän ehdoillaan ja hylännyt siinä samalla sen, kuka minä olen ja mitä minä tunnen ja tarvitsen.
Itsensä pienentäminen on pohjimmiltaan omien arvojen ja oman syvimmän olemuksen vastaisesti toimimista. Se tuntuu stressinä ja jännityksinä kehossa ja mielessä ja voi ilmetä niin henkisinä kuin fyysisinä oireina ja epätasapainotiloina.
Vaikka olimme lapsina jokseenkin aseettomia erilaisten tunneilmapiirien ja ihmissuhteiden vaikutuksille, voimme ottaa aikuisina vastuun sisäsyntyisen arvon tunteemme vahvistamisesta. Tämä on mahdollista, kun alamme vanhemmaksi sille sisäiselle lapsellemme, joka vielä kipuilee häpeän, arvottomuuden ja rakkaudettomuuden kokemustensa kanssa ja tuemme hänen kasvuaan vastuuseen omista tunteistaan ja hyvinvoinnistaan.
Herkälle ja överiempaattiselle se tarkoittaa muun muassa sen tunnistamista, mitkä tunteet nousevat itsestä ja mitkä muista ja vastuun luovuttamista muiden tunteista heille itselleen. Omaa energiaa on tarkoitus käyttää oman itsensä tuntemisen, itsestä huolehtimisen ja kaikenlaisen luomisen polttoaineeksi. Siksi on tärkeää oppia erottelemaan ja valitsemaan, minkälaisessa tunneilmapiirissä aikaansa viettää.
Ehdoton rakkauskaan ei tarkoita sitä, että meillä ei ole ihmisinä rajoja. Itselleni se tarkoittaa ennemminkin sitä, että on kyvykäs rakastamaan omista ja toisen ehdoista huolimatta.
Mitä se käytännön tasolla tarkoittaa kussakin ihmissuhteessa, muotoutuu parhaimmillaan tasapainoisen vuorovaikutuksen kautta turvallisessa ilmapiirissä. Siinä on tilaa myös herkän ihmisen kokea koko tunneskaalansa ja huolehtia samalla omasta jaksamisestaan. Joskus se tarkoittaa myös sitä, että oman hyvinvoinnin vuoksi toisen ihmisen kanssa ei kannata jakaa päivittäistä elämäänsä. Se voi tuntua herkästä ja överiempaattisesta aluksi luovuttamiselta. Mutta mikäli suhde pitää molemmat tai toisen jumissa samojen pelkoon perustuvien toimintamallien kierteessä, on irti päästäminen yleensä hedelmällisempi tie eteenpäin.
Herkän tehtävä on olla juuri semmoinen kuin hän on
Oletko koskaan ajatellut, että elämässäsi ei ehkä olekaan kyse väkisellä johonkin kuvioon sopimisesta ja itsesi tunkemisesta jo olemassa oleviin muotteihin? Entä jos siinä onkin kyse kokonaan uusien olemisen tasojen ja tekemisen tapojen luomisesta ja tuomisesta ihmisyyden piiriin?
Itse koen, että herkän tehtävä on olla juuri sellainen ihminen kuin hän kulloinkin on, kaikkine ominaisuuksineen, piirteineen, lahjoineen ja tunteineen. Ja herkkyyden tehtävä on olla osa ihmisyyttä.
Mitä enemmän annamme herkkyydelle tilaa muiden ominaisuuksiemme rinnalla, sitä enemmän se saa tilaa koko ihmistietoisuudessa. Se kuljettaa meitä aikaan, jossa emme enää pelkää tunteitamme, vaan voimme kokea niitä ja viestiä niistä entistä avoimemmin, sälyttämättä niitä toisten niskaan tai ottamatta niitä perusteettomasti taakaksemme.
Ja rakastaa itseämme ja toisiamme täydessä koossamme ja voimassamme.
Kiltteyttä pidetään hyveenä, jota jokainen ei sydämessään mukanaan kanna. Kiltti ihminen nähdään hyvänä ja kauniina, mutta ehkä myös helposti hyväksikäytettävänä ja alistettavana: hän hoitaa asian kuin asian, eikä turhia valita. Työelämässä kiltille on helppo sysätä hanttihommia ja turhalta tuntuvia pikkujuttuja. Näiden ’’pikkujuttujen’’ päälle rakentuu suuri kaava, ja ilman kilttiä ahertajaa ei olisi siis mitään. Kunnian saa kuitenkin joku muu. Kiltti saattaa kuormittua valtavasti, mutta ei näytä sitä ulospäin.
Surullisinta tässä ilmiössä on se, että kiltti ei todellakaan yleensä ymmärrä arvoaan tai sitä, että muut ihailevat hänen altruistisuuttaan. Kiltti tekee usein näitä vastavuorottomia palveluksiaan kohottaakseen omanarvontuntoaan ja tullakseen hyväksytyksi, mikä toisaalta toimii, mutta usein itsestä huolehtiminen jää suoritusten keskellä taka-alalle. Aito auttamisen halu voi kääntyä uuvuttavaksi, aitous muuttuu pakoksi.
Kiltti sanoo usein: ’’En ole ehtinyt pitää huolta itsestäni, kun olen kaiken aikaa pitänyt huolta muista.’’ On tärkeä muistuttaa, että myös hän ansaitsee osansa hemmottelusta ja levosta. Hänellä on oikeus laittaa itsensä etusijalle. Hänellä on oikeus tavoitella itselleen tärkeitä asioita, kuten kaikilla meillä. Kiltti ansaitsee myönteistä palautetta sekä kiitosta tekemisistään, samalla kuitenkin voimme auttaa kilttiä muistamaan, että välillä on ihan ok vain olla, ilman suorituksia ja velvoitteita.
Kiltteydessä on monia puolia – miten kääntää kiltteys arjen voimavaraksi?
Työelämässä kiltin on vaikea edetä, koska hänet on laitettu lokeroon, jossa multitaskaaminen ja jokapaikanhöylääminen ovat hänen tärkeimpiä tehtäviään. Vaikka kiltti varmasti hoitaisi monet vastuullisetkin tehtävät huolellisesti ja muita kunnioittaen, hänet usein halutaan asettaa paikkaan tai asemaan, jossa hänestä voidaan eniten hyötyä. Kiltti ei saa koskaan näyttää aitoa vahvuuttaan, kun tehtävät pyörivät muiden auttamisen ympärillä.
Usein kiltti on myös herkkä – muiden sanat ja teot saavat hänet tuntemaan voimakkaasti. Myös keho voi reagoida ympäristön muutoksiin esimerkiksi alakuloisuutena, päänsärkyinä, suolistovaivoina tai unettomuutena. Kiltti ihminen uupuu, koska haluaa vain olla hyvä. Tärkeintä olisikin ymmärtää, että jokainen on hyvä sellaisenaan, hyvyys ei vaadi jatkuvia palveluksia muille. Kiltti voi hyväksyä kiltteytensä, mutta myös oppia työkaluja, joilla rajata tätä piirrettä omaa jaksamistaan kuunnellen. Kiltti ei pääse vain muita auttamalla ja hyvyyttä tavoittelemalla kukoistukseensa. Kiltti ihminen on sisimmässään lämmin ja sydämellinen, sanalla sanottuna upea. Kun tähän yhdistetään vielä ripaus itsevarmuutta, omien arvojen mukaan elämistä ja jämäkkyyttä seisoa omien valintojensa takana, kiltti pääsee elämässään varmasti hyvin pitkälle, minne vain haluaa. Kiltti tarvitsee elämäänsä tervettä itsekkyyttä, jolloin hän voi löytää tasapainon oman jaksamisen ja muiden auttamisen sekä toisten tunteiden huomioimisen välillä.
Tunnistatko itsesi kiltiksi tai kuuluuko lähipiiriisi kilttejä persoonia? Onko kiltteys taakka vai voimavara?
Suunnan säilyttäminen elämässä edellyttää, että pysyt omassa voimassasi.
Kaikki epäröivät joskus, mutta kun tunnet oman voimasi, et tempoile päämäärättömästi eri suuntiin jokaisen ärsykkeen mukana. Hyvää tarkoittavia neuvonantajia riittää ja niin myös pahaa tarkoittavia – heitä salaa harmittaa sinun voimasi, ja he yrittävät vetää sinut alas mukanaan. Älä suostu siihen! Oma voima ei kuitenkaan ole sitä, että pidät mielipiteistäsi millintarkasti kiinni joustamatta ja kuuntelematta muita.
Meillä on erilaisia taipumuksia reagoida palautteeseen ja odotuksiin. NLP-menetelmässä puhutaan sisäisestä ja ulkoisesta referenssistä.
Sisäinen referenssi tarkoittaa voimakasta sisäistä tunnetta siitä, miten asiat ovat. Sisäisen referenssin ihminen ei ole aina oikeassa, mutta hän tuntee olevansa. Hän löytää vastaukset sisältään. Ulkoa tulevan tiedon ja palautteen vastaanottaminen onnistuu lähinnä, jos se tulee niiltä harvoilta tahoilta, joita sisäisen referenssin ihminen pitää auktoriteetteina. Omaa vahvaa tunnetta tarvitaan, mutta äärimuodossaan sisäinen referenssi vaikeuttaa oppimista (ja on aika ärsyttävää muille). Ehkä tunnistat elämästäsi jonkun, joka tietää aina varmasti kaiken?
Ulkoisen referenssin ihminen tarvitsee tietoa itsensä ulkopuolelta hahmottaakseen, miten asiat ovat. Hän kaipaa myyntilukuja, arvosanoja, kehuja tai asiakaspalautteita, jotta osaa arvioida onnistumisensa. Voimakas ulkoinen referenssi tekee ihmisestä tuuliviirin: hän heilahtaa jokaisesta arvostelusta ja yrittää olla jokaiselle jotakin. Tämäkin kuvaus saattaa soittaa kelloja mielessäsi.
Kumpaan suuntaan olet itse kallellasi? Vinkki: Jos vastauksesi alkaa ”No mä en ainakaan ole…”, olet luultavasti enemmän sisäisen referenssin puolella. Jos taas kysyt tähän(kin) mielipidettä puolisoltasi, kallistut ulkoisen referenssin suuntaan. Muista myös, että eri konteksteissa taipumuksesi saattaa olla erilainen, ja se voi elämän aikana muuttua. Ehdotonta asteikkoa ei ole.
Parasta olisi löytää tasapaino sisäisen ja ulkoisen referenssin välille. Silloin voit peilata omaa tunnettasi ulkoa tulevaan tietoon.
Joskus voi olla, että ulkoa tuleva tieto vahvistaa tunnettasi. Joskus taas saatat joutua korjaamaan sisäistä kurssia ulkoisen palautteen mukaan. Mutta kun olet omassa voimassasi, rakentava palaute ei heilauta koko olemustasi juuriltaan. Olet sinut myös keskeneräisyyden ja epätäydellisyyden kanssa.
Parasta olisi löytää tasapaino sisäisen ja ulkoisen referenssin välille. Silloin voit peilata omaa tunnettasi ulkoa tulevaan tietoon.
Kun meinaat lipsua omasta voimastasi, kysy itseltäsi, mitä pelkäät tapahtuvaksi, jos pidät kiinni siitä, mikä sinulle on tärkeää. Onko pelkosi todellinen? Toiset saattavat olla kanssasi eri mieltä, jopa suuttua, mutta se ei ole vaarallista. Et voi olla vastuussa toisten reaktioista ja oppiläksyistä. Kunnioittava ja ystävällinen kannattaa olla, mutta joskus sinun tehtäväsi on asettaa rajat ja olla elämän oppitunti toiselle. Suuttumukseenkin voi reagoida rauhallisesti, ymmärtäen – silti oman voimansa säilyttäen.
Oma voima vahvistuu, kun itseä koskevat uskomukset paranevat ja huomaat, että maailma ei pelostasi huolimatta kaatunut. Uskallat tehdä itsestäsi kumpuavia valintoja. Se ei ole itsekkyyttä vaan terveitä rajoja. Energiasi pysyy sinussa eikä vuoda eri suuntiin. Voit kunnioittaa muita ja ottaa palautetta vastaan, mutta et menetä sen takia voimaasi vaan teet päätöksesi itse.
Kun haluat vahvistaa omaa voimaasi, tule mukaan Oman voiman kesä -kurssille. Se sisältää vahvistavia ja vapauttavia harjoituksia, joita voit tehdä omaan tahtiisi pitkin kesää. Tutustu kurssiin ja aloita vaikka heti!
Teksti on lainattu ja sovellettu Katri Syvärisen kirjasta Vuoden paras päivä.
Oijoi! Iso, harhaanjohtava luuloni oli ties miten pitkään, että minun olisi syytä olla jotenkin hienon ehyt ennen kuin voin ottaa vastaan jonkun ihanan (tai ihanien) rakkautta, ja että osaan hienosti rakastaa itse. Se on ihan kukun kukkua!
Olen eheytynyt mitä syvimmiten, kun olen saanut rakastavan katseen edessä oppia olemaan aivan tumput suorana ja hoomoilasena kiperien jutskieni kera. Se on häpeää, sekin luulo, ja arvottomuutta, että tässä pitäisi jotenkin hienon khuulin ehjä olla. Arvottomuus ajaa suorittamaan eheytymistä, henkistymistä, itsensä kehittämistä ja ”hyvää ihmisyyttä”. Mitä jos ihminen on ihan hyvä juuri näin, pohjimmiltaan jo valmiiksi, ja tarvitsee vain omana itsenään rakastetuksi tulemista muistaakseen sen?
Ja mitä se eheys edes on? Minulle paradoksaalisesti sitä, että voin olla juuri mitä olen milloinkin, rakastaa ja tulla rakastetuksi juuri tällaisena omana heilimöivänä sekakukkien niittynäni myyränjyystämineni kukkasipuleineni.
Mitä jos itsensä rakastaminen on lupaa olla keskeneräinen, ja silti säkenöidä? Mitä jos syvä yhteys toisen kanssa syntyy juuri siitä, että uskaltautuu haavoinensa toisen eteen? Ja entä jos itsensä rakastamista on sen tunnistaminen, kuka on avoimuutesi arvoinen, kenen kanssa luottamusta voi ja kannattaa rakentaa? Mitä jos rakkaus syntyy ja syvenee siellä, missä saa rakastaa toista kaikessa tämän inhimillisessä epätäydellisyydessään, jossa hän on juuri täydellinen? Entä jos rakkaus on sitä, että voidaan kasvaa ja ihmetellä yhdessä; tukea, tulla kuulluksi ja nähdyksi nyt eikä vasta joskus sitten kun ollaan taas tähtipölyä?
Lämpimästi tervetuloa voimauttavaan valmennukseen tai näkijäkonsultaatioon tästä.
Hyvänteleväisyysjärjestön perustaja Melinda Gatesin uutuuskirja Tasa-arvo nyt! kertoo rehellisesti ja koskettavasti tyttöjen ja naisten tarinoita. Gatesin mukaan naisten täytyy herätä auttamaan toisiaan aina kuin mahdollista, jotta heistä tulee yhdessä vahvempia.
Auttamisen halu lähtee usein siitä, että tiedämme, mitä oman elinpiirimme ulkopuolella tapahtuu ja myös siitä, että uskallamme avata silmät oman elinpiirimme sisässä. Tässä muutama tiivistetty tarina Gatesin kirjasta:
1. Nigerialainen 42-vuotias äiti Adissa on synnyttänyt kymmenen lasta, joista neljä oli menehtynyt: ”Kun minulla oli kaksi lasta, sain syödäkseni. Nyt en saa.”
2. Kenialainen VaLimme äiti on synnyttänyt kolme lasta, joista kaksi on elossa. Hänen miehensä pahoinpiteli VaLimmeä ja tuhosi hänen rakentamansa kampaamon. Nyt hänellä ei ole toisinaan varaa ruokkia lapsiaan.
3. 10-vuotias Sona kuului Intian alimpaan kastiin ja keräsi roskia, jotta löytäisi roskien seasta jotain käyttökelpoista. Hän pyysi 50 kertaa: ”Antakaa minulle opettaja.”
4. Kenialainen 13-vuotias tyttö Kakenya halusi opettajaksi. Jotta hän saisi jatkaa opiskeluja, hän tarjosi isälleen sopimusta: hän alistuisi sukupuolielinten leikkaamiseen, mutta vain jos saisi pysyä koulussa ja naimattomana. Ennalta sovittuna päivänä Kakenya käveli lehmihakaan kotinsa lähellä, ja siellä koko kylä katseli, kun hänen isoäitinsä leikkasi häneltä klitoriksen ruosteisella veitsellä.
5. Tansanialainen Anna on liikkeellä 17 tuntia päivässä. Tunnin vedenhakumatkan, polttopuiden hakkaamisen (tylsällä viidakkoveitsellä) ja ruoan keruun lisäksi, Anna tiskaa illalla muun perheen mennessä nukkumaan. Valtava palkattoman työn määrä pimentää naisten tulevaisuuden, koska aikaa tai voimia oman aseman kohentamiselle ei ole.
6. Nigerialainen 16-vuotias Fati oli joutunut naimisiin 13-vuotiaana ja tullut raskaaksi. Hänen synnytyksensä kesti kolme päivää, minkä seurauksena nuori synnyttäjä sai vaivan, joka aiheuttaa hajua ja fyysisiä vammoja. Vammat johtuvat siitä, että vauvan pää on liian suuri ja äiti liian pieni: vauvan pää painaa ympäröivää kudosta, estää verta kiertämästä ja tekee reiän vaginan ja virtsarakon tai vaginan ja peräaukon väliin. Tämä saattaa johtaa ulosteen tulemiseen vaginan kautta.
7. Amerikkalainen Susan joutui kokemaan työssään esimieheltään seksuaalista häirintää, ja kun hän kertoi siitä työpaikalla, hänet uhattiin erottaa. Susanille annettiin myös huonoja arvioita hänen työstään, koska hän oli niin hyvä, että esimies pelkäsi hänen ylennystään.
12 herättävää lainausta Tasa-arvo nyt! -kirjasta:
1. Kun me naiset pääsemme käyttämään lahjakkuuttamme ja energiaamme, me alamme puhua omalla äänellämme ja omien arvojemme puolesta, ja sitä kautta kaikkien elämä paranee.
2. Jos tahtoo nostaa ihmiskuntaa, täytyy voimaannuttaa naisia.
3. Köyhyys on sitä, ettei kykene pelastamaan lastaan, kun taas äidit, joilla on vähän enemmän rahaa, kykenevät. Ja koska äidin väkevin vaisto on suojella lapsiaan, köyhyys on maailman heikentävin voima.
4. Jos on koko elämänsä ollut nöyrä, siitä ei ole helppoa oppia pois.
5. Naiset voivat käyttää koulussa oppimiaan taitoja heitä pidättelevien sääntöjen purkamiseen.
6. Muutos alkaa siitä, että joku sanoo ”Ei!”
7. Tasa-arvoinen kumppanuus avioliitossa edesauttaa terveyttä, hyvinvointia ja ihmisten kukoistusta. Se vetää puoleensa kunnioitusta. Se kohottaa molempia osapuolia. Mikään ei ole kauempana tasa-arvoisesta kumppanuussuhteesta kuin lapsiavioliitto.
8. Kun vastakkain ovat miehen ja naisen sana, nainen ei voi voittaa. Mutta kun miehen sana on monen naisen sanaa vastaan, tilanne voi muuttua läpinäkyväksi ja valo voi päästä paikkoihin, joissa ihmisiä kohdellaan huonosti.
9. Kun ihmiset alkavat pitää huonon kasvatuksen vaikutuksia luonnon tekosina, he eivät kannusta kouluttamaan naisia avainasemiin, ja se taas vahvistaa sitä näkemystä, että miesten ja naisten epäsuhdalle on olemassa biologinen syy.
10. Kun naiset kokoontuvat yhteen, ottavat toisensa mukaan, kertovat tarinoitaan toisilleen ja jakavat surunsa keskenään, he löytävät äänensä yhdessä. Me naiset luomme uuden kulttuurin – emme sitä, joka päällemme on langetettu, vaan kulttuurin, jonka me rakennamme omilla äänillämme, omista arvoistamme käsin.
11. Jos ihmiskuntaa yhdistää jokin, niin se, että kaikki ovat olleet ulkopuolisia jossakin vaiheessa elämäänsä, ellei muuten niin leikkikentällä. Ei kukaan ole pitänyt siitä.
12. Rakkaus tekee meistä yhtä. Rakkaus kohottaa meidät.
Mitä sinä voit tehdä tänään lähimmille tytöille ja naisille kohottaaksesi heitä? Mitä voit tehdä työpaikkasi naisille, jotta heillä olisi kaikki potentiaali käytössään? Mitä voit tehdä kaukana olevien naisten ja tyttöjen eteen, jotta heidän ja heidän lastensa elämänsä olisi parempaa?
Lue lisää naisten Tasa-arvo nyt! -voimaantumiskirjasta:
Sinulla on ehkä mielessäsi unelmia, haaveita tai tavoitteita tulevaisuuden varalle. Pidä niitä varjeltuna sydämessäsi, sillä elämä tulee näyttämään paljon polkuja ja valtateitä, jotka eivät ole sinun teitäsi. Elämä tulee houkuttelemaan sinua suuntiin, joista luvataan menestystä, rikkauksia tai selkään taputteluita. Mutta mikään noista suunnista ei ole sinun suuntasi, jos sydämesi ei sykähtele siihen suuntaan. ”Pidä pääsi” sanotaan, mutta minä sanon: ”Pidä sydämesi!”
Polullasi kohtaa jokainen ihminen täydellisenä. Niin täydellisenä kuin kaunein auringonlasku tai kesäsateen jälkeinen kirkkaus. Sinun ei tarvitse pitää muista, palvella heitä tai tehdä heidän puolestaan mitään, mikä on itseäsi vastaan. Mutta arvosta ja kunnioita jokaista elävää: kaikki yrittävät parhaansa, vaikka lopputuloksesta voisi muuta päätellä. Myös sinä yrität parhaasi. Ja sinä päivänä, kun väistämättä tulet toimimaan ristiriitaisella tavalla, ole itsellesi armollinen. Sinäkin yrität parhaasi. Aina.
Elämäsi tulee olemaan täynnä mahdollisuuksia. Ja vielä epäonnistumisten – tai paremmin sanottuna oppiläksyjen – jälkeenkin elämäsi tulee olemaan täynnä toisia mahdollisuuksia. Ja aina uusia mahdollisuuksia. Mikään unelma, tavoite tai haave ei ole toteutuessaankaan elämän päätepiste, täydellinen lopputulos, vaan osa elämän helminauhaa, jossa hetket seuraavat toisiaan, hetket, jotka kuljettavat sinua tilanteisiin, joita et olisi voinut etukäteen edes kuvitella.
Tulet huomaamaan, että elämä on tarua ihmeellisempää. Elämässä tapahtuu asioita, joita et voi etukäteen varmistella, suunnitella, kontrolloida tai kuvitella. Ja hyvä niin, koska elämä pääsee usein yllättämään myös positiivisesti, kun antaa elämälle tilaa tapahtua. Haaveile, mutta älä suunnittele liikaa. Haahuile. Seikkaile. Eksy. Kokeile. Uskalla. Anna elämälle mahdollisuus olla sinulle hyvä. Parempi. Paras.
Elämässä on yksi ihminen, jonka kanssa joudut elämäsi loppuun saakka sopimaan, sovittelemaan, juttelemaan ja tulemaan toimeen. Koko elämäsi ajan joudut opettelemaan, kuinka rakastaa tuota tyyppiä, joka on välillä tosi fiksu ja välillä päästelee pelkkiä aivopieruja. Et voi pyytää tyyppiä muuttamaan omaan asuntoonsa, hankkimaan omaa elämää tai lähtemään lomalle, jotta saisit välillä olla rauhassa. Tuo tyyppi, jonka kanssa elät koko elämäsi, olet sinä itse. Parasta, mitä voit tehdä, (siis parempaa kuin menestyä koulussa, töissä tai parisuhteessa!) on tutustua tuohon tyyppiin niin, että sen kanssa on levollista. Niin, että tyyppi juttelee mukavasti tarvittaessa, on aina sinun puolellasi, antaa sinulle mahdollisuuksia ja rakastaa sinua aina, kaikissa tilanteissa. Etenkin niissä tilanteissa, kun tuntuu, että maailmassa ei ole ketään muuta, joka rakastaa, tai yhtään paikkaa, johon mennä.
Muista, että sinussa on aina kaikki voima, rakkaus ja mahdollisuudet. Ne ovat aina mukanasi, aina käytössäsi (no, okei, joskus täytyy vähän pysähtyä, että löytää ne itsestään – mutta siellä ne ovat!). Siksi sinun elämäsi on täysin ainutlaatuinen eikä kenelläkään muulla ole sitä, mitä sinulla on. Se on sinun supervoimasi. Sinun elämäsi.
Lapsena olemme vanhempiemme ja ympäristön suhteen herkässä asemassa. Se miten meitä kohdellaan saa meidät tekemään tulkintoja itsestämme, rakastettavuudestamme ja arvostamme.
Parhaimmillaan vanhemmat ovat kuin suoja ja turva lapsen ja maailman välissä, surullisimmillaan vanhemmat itse kohtelevat satuttavilla tavoilla toistuvasti ja pitkäkestoisesti.
Yhdenkin turvallisen aikuisen suoja voi auttaa ihan valtavasti siinä, ettei lapsi sisäistä satuttavan kohtelun olevan omaa vikaa, omaa syytä. Vanhempi saattaa satuttaa emotionaalisesti, vaikka rakastaisikin.
Rakastava kohtaaminen kysyy paljon enemmän, kuin rakkauden tunne. Rakastava kohtaaminen edellyttää riittävää tasapainoa vanhemmalta, kykyä VALTA-OSAN AJASTA kohdata lapsi kuullen, nähden ja myötätuntoisesti kohdaten. Kukaan ei pysty siihen jokaikinen hetki. Se on inhimillistä.
Jos taas vaillejääminen on jatkuvaa, sääntö enemmänkin kuin poikkeus, joutuu lapsi sopeutumaan siihen. Usein se, miten meitä on kohdeltu, sisäistyy tavaksi, jolla paikoin itse kohtelemme itseämme, tai päinvastoin, suojaudumme satuttamalla muita, ennen kuin meitä satutetaan.
Usein se haava joka on syntynyt suhteessamme vanhempiin, aktivoituu aikuisuudessa parisuhteessa tai muissa läheisissä ihmissuhteissa. Jos olemme lapsena sisäistäneet satuttavan uskomuksen, siitä että muut kohtelevat meitä satuttaen, koska meissä on jotain väärää, ei rakastettavaa, nostavat tämän päivän tapahtumat tuon haavan vereslihalle.
Vaikka sen haavan esille nouseminen tekee syvästi kipeää, nyt on mahdollista nähdä sisäisen lapsen kipu jonka kanssa se on jäänyt yksin. Toisten tapa kohdella tai reagoida ei kerro sinun arvostasi. Sinä voit olla hylkäämättä itseäsi.
Saat suojata itseäsi, saat kieltäytyä satuttavasta kohtelusta. Toisen ihmisen kohtelu ei koskaan kerro sinun arvostasi.
Suomessa 150 000 lasta elää vähävaraisissa perheissä. Heille koulujen ja päiväkotien kesäloma tarkoittaa sitä, että apua tarvitaan nyt enemmän kuin tavallisena arkena. Kesällä euroja on venytettävä entisestään – eivätkä rahat aina silti riitä edes välttämättömyyksiin. Esimerkiksi muutaman kympin hintainen lääkekuuri voi romahduttaa perheen budjetin koko kesäksi.
Kesälomalla lapsiperheissä rahaa kuluu ruokaan enemmän kuin talvella, mutta silti pitäisi pärjätä samalla summalla kuin ennenkin. Syksyllä kun kaverit koulussa kertovat kesälomistaan, vähävaraisten perheiden nuoret ovat hiljaa. Hävettää kertoa, että oltiin koko kesä kotona, kun ei ollut rahaa mennä mihinkään.
Tässä 10 poimintaa vähävaraisten nuorten kesätoiveista. Toiveet on esitetty Hope ry:lle, joka auttaa Suomessa tänä vuonna noin 20 000 lasta, toiminnanjohtaja Eveliina Hostila kertoo.
Olisi kiva saada jotain spesiaalia, josta kertoa koulukavereille loman jälkeen. (Poika, 12)
Toivoisimme, että ruokaa ja vaatteita olisi riittävästi joka päivälle. Haluaisimme kylpylään tai laivaristeilylle, jotta äidin masennus ja väsymys helpottaisi. Olisi myös kiva päästä Burger Kingiin syömään ja saada leffalippuja. (Poika, 16 ja poika, 15)
Uusi polkupyörä, perheelle uunilohta sekä perunamuussia ruoaksi (Poika, 13)
Pääsylippu vesipuisto Serenaan. (En ole koskaan ollut uimahallissa.) (Poika, 13 )
Kesälomalle johonkin ihanaan paikkaan, esimerkiksi mökille (Tyttö, 15)
Suurin toive olisi päästä pohjoiseen mummon ja serkkujen luokse kalastamaan, lentoliput Kemiin ja takaisin olisi siis unelma. (Poika, 12)
Säännöllisesti puheaikaa puhelimeen, bussilippu jotta pääsee näkemään kavereita, oma puhelin. Iso unelma on ulkomaanmatka tai päästä joskus kauppaan ostamaan niitä vaatteita, joita haluaa. (Tyttö, 14)
Lahjakortti Ikeaan vaatelipastoa varten, lahjakortti vaatteisiin tulevaa konfirmaatiota varten, lahjakortti uusiin lenkkareihin. (Tyttö, 14)
Toiveena olisi saada harrastus, josta tykkäisi, jotta pysyisi poissa vaikeuksista. (Poika, 13)
Toivon todella paljon omaa aikaa äidin kanssa. Haluaisin mennä syömään hienoon ravintolaan ja elokuviin ihan kahdestaan. (Tyttö, 12)
Jos haluat auttaa vähävaraista nuorta toteuttamaan toiveensa, voit tehdä sen Hope ry:n välityksellä.
