Sivu 17 – Hidasta elämää

Päästä irti kiireestä, kireydestä ja stressistä – 8 yksinkertaista keinoa rauhoittaa hermosto

Elämä yhteiskunnassamme rakentuu pitkälti kiireen ja suorittamisen ympärille. Tämä voi saada aikaan sen, että stressihermostoksikin kutsuttu sympaattinen hermostomme on valtaosan ajasta aktiivisena. Jatkuva sympaattisen hermoston aktiivisuus on kuitenkin meille haitallista ja tarvitsemme hyvinvointimme tueksi sen vastavoiman, parasympaattisen hermoston positiivisia vaikutuksia.

Alla muutama helppo keino, joilla voit aktivoida omaa lepohermostoasi arjen kiireen keskellä kesälomaa odotellessa. Joskus itsensä rauhoittamisen tukeminen voi olla paikallaan myös kesälomaan laskeutumisessa ja jatkuvasta stressistä irrottautumisessa!

1. Korvien sively

Tämä harjoitus aktivoi vagushermoa, joka on keskeisessä roolissa parasympaattisen hermoston toiminnassa. Voit tehdä sively-harjoituksen joko toinen korva kerrallaan tai molemmat korvat samanaikaisesti. Aseta ensin kämmenet poskillesi ja ota korvasi sormiesi väliin niin, että siirrät etusormet korviesi taakse. Keskisormesi asettuvat luonnostaan korvien etupuolelle. Irroita kämmenet poskiltasi, jolloin vain sormet jäävät koskettamaan ihoasi. Ala liikuttaa käsiäsi rauhallisesti ylös ja alas niin, että sormesi liukuvat korvan molemmin puolin ihoasi kevyesti sivellen.

2. Perhostaputus

Rauhoittavan ja tähän hetkeen palauttavan harjoituksen aloitat tekemällä käsistäsi perhosen tuomalla ne ristiin ranteiden kohdalta kämmenten osoittaessa itseesi päin. Kiepsauta peukalosi toistensa ympärille perhosen kehoksi. Voit myös unohtaa peukalot kokonaan ja vain ristiä ranteesi. Aseta kämmenesi rintakehäsi päälle. Voit halutessasi sulkea silmäsi ja aistia kämmentesi rauhoittavan kosketuksen kehollasi. Aloita harjoitus taputtelemalla käsilläsi vuorotellen rintakehääsi. Voit etsiä itsellesi sopivan taputustahdin kokeilemalla eri variaatioita. Toiset pitävät hitaasta ja rauhallisesta tahdista, toiset taas nopeammasta rytmistä.

3. Lähde luontoon!

Luonnossa oleminen tutkitusti rauhoittaa ja rentouttaa. Jo viisi minuuttia metsässä saa stressihormoni kortisolin määrän laskemaan. Luonnossa ei tarvitse tietoisesti yrittää tehdä mitään erityistä rentoutumisen aikaansaamiseksi, vaan mielen ja kehon rauhoittuminen tapahtuu siellä ihan luonnostaan.

4. Kasvojen rentouttaminen

Myös kasvolihasten rentouttaminen aktivoi vagus-hermoa. Sulje siis silmäsi ja vie huomiosi kasvoihisi. Hengittele harjoituksen aikana levollisesti sisään ja ulos. Voit aloittaa kasvolihasten rentouttamisen silmistäsi. Anna ensin silmiä ympäröivien pienten lihasten pehmentyä ja tunne sitten, miten silmäsi rentoutuvat painuen syvemmälle silmäkuoppiinsa.

Anna rentoutumisen tunteen nousta silmistä otsallesi ja tunne, miten otsan ja kulmakarvojen alue pehmenee ja siliää. Tämän jälkeen aisti, miten rentoutuminen valuu otsalta ohimoiden kautta leukaperiisi vapauttaen levitessään kaiken jännityksen ja kireyden poskiesi ja leukojesi alueelta. Tunne, miten kasvosi ovat kauttaaltaan rennot, levolliset ja pehmeät.

5. Palleahengitys

Rentoutumisen klassikko! Hengitys on helppo, monenlaisiin tilanteisiin sopiva ja aina saatavilla oleva keino itsensä rauhoittamiseen. Voit tehdä syvähengitysharjoituksen täysin huomaamattomasti tai tilanteen niin salliessa halutessasi sulkea silmäsi ja viedä kädet vatsallesi.

Vie huomiosi kehollasi lepääviin käsiisi ja kutsu sisäänhengitystä kohtaamaan kämmenesi. Jos mahdollista, hengitä nenän kautta. Voit myös hengittää nenän kautta sisään ja suun kautta ulos. Erityisesti harjoituksen alussa muutama pitkä huokaisu uloshengityksellä voi tukea rauhoittumisessa ja asettautumisessa.

Tunne (käsissäsi), miten hengitys liikuttaa vatsaasi: sisäänhengityksen myötä vatsasi laajenee, kun taas vuorostaan uloshengityksellä se laskee ja vetäytyy. Anna erityisesti uloshengityksen pidentyä ja ilman poistua keuhkoistasi kokonaan. Voit myös huomioida pienen, luonnollisen tauon sisään- ja uloshengityksen välissä.

6. Kylmäaltistus

Kesäkuumalla kylmälle altistuminen virkistää ihanasti, mutta samalla se myös aktivoi parasympaattista hermostoamme! Voit pulahtaa viileään veteen, käydä kylmässä suihkussa tai valella kasvoille kylmää vettä. Myös jääkylmän veden juominen vaikuttaa rauhoittavasti. Itse olen käynyt viimeiset puoli vuotta säännöllisesti kylmäaltaassa ja vaikka vesi tuntuu yhä joka kerta erittäin kylmältä altaaseen mennessä, on olo altaassa vietettyjen minuuttien jälkeen levollinen ja tyyni.

7. Hyräily

Hymiseminen ja hyräily, jopa laulaminen rauhoittavat vagushermon aktivoitumisen kautta. Helppo tapa yhdistää palleahengitys, kasvojen rentoutuminen ja hyräily on synnytyslaulunakin tunnettu rentoutustekniikka: uloshengityksellä hyräile lempeästi jotain matalaa vokaalia huomioiden samalla, että kasvosi ja erityisesti leukaperäsi pysyvät rentoina. Voit testata miltä eri vokaalit tai mantroistakin tutut yhdistelmät kuten esim. Om tai aum tuntuvat resonoidessasi kehossasi.

8. Itsensä halaaminen

Kosketus auttaa rauhoittumaan ja saa samalla hyvänolon hormonit hyrräämään. Toisen ihmisen lempeää ja arvostavaa kosketusta ei aina ole saatavilla, mutta onneksi voimme myös itse halata itseämme! Kiedo siis kätesi hartioittesi ympärille, sulje silmäsi ja hengittele rauhalliseen tahtiin sisään ja ulos samalla silitellen hellästi olkapäitäsi ja käsivarsiasi.

Voit etsiä näistä harjoituksista omat suosikkisi ja tehdä niitä niin usein, kuin koet tarpeelliseksi. Harjoituksia olisi hyvä tehdä ainakin muutaman minuutin ajan tai niin pitkään, kun mielesi ja kehosi tuntuvat sitä kyseisessä hetkessä tarvitsevan!

Isättömyys voi tuottaa tuskaa ja häpeää monessa sukupolvessa – Kaipuu täyttyy vasta, kun yhteys omiin juuriin löytyy

Mainosyhteistyö Like Kustannuksen kanssa.

”Minua on ohjannut elämässä aina isän kaipuu ja puolikkaan puuttuminen. Uskon siitä johtuvan, että olen ajautunut elämässäni rikkoviin ihmissuhteisiin. Olen etsinyt isää, turvaa, mutta löytänyt vääränlaisia miehiä.”

Näin kertoo Riikka, 56, jonka suvussa isättömyys ja äitiyden haavat ovat aiheuttaneet tuskaa ja häpeää jo seitsemän eri vuosikymmenen ajan.

”Vaikka kaikki oli perheessämme hyvin, kaipasin salaa biologista isääni. Hänestä oli tullut perheemme suuri salaisuus. Äiti ei suostunut käsittelemään asiaa. Olen pienestä lapsesta saakka aistinut sen olevan aihe, johon en saa vastauksia ja josta on pidettävä suu kiinni. Muistan tietynlaisen negatiivisen jännitteen, joka laskeutui, jos otin isäni puheeksi. Se on jättänyt minuun hyvin syvän muistijäljen. Minulle tulee edelleen se sama tunne, kun pitää puhua jostain vaikeasta asiasta.”

55-vuotiaana Riikka päätti lähteä etsimään biologista isäänsä geneettisen sukututkijan avustuksella. Siitä oli tullut mahdollista dna-testauksen yleistymisen ansiosta.

Riikan tarina on mukana Mape Morottajan uutuuskirjassa Missä on puolet minusta? – Tuntematonta DNA:ta etsimässä (Like 2024). Ylellä käsikirjoittajana ja ohjaajana pitkän uran tehneeltä Morottajalta on aiemmin ilmestynyt teos Vaikket suojellut minua kaikelta (Like, 2022). Tämä teksti on laadittu kirjan pohjalta, ja kaikki lainaukset ovat kirjasta.

On tärkeää saada olla osa oman suvun ketjua

Kirjassa erikoispsykologi ja psykoterapeutti Nina Pyykkönen kertoo, että meillä on sisäänrakennettu tarve kuulua johonkin. On tärkeää, että juuret ovat konkreettisesti jossain paikassa ja yhteisössä ja että voimme kokea olevamme yksi osa sukumme ketjua.

”Isän puuttuminen voi luoda kokemuksen, että ketjusta puuttuu palanen, ja vaillinainen ketju katkaisee yhteyden heimoon. Me muodostamme tarinoita, joista tulee osa identiteettiämme. Tarinat kertovat mistä ja kenestä olen tullut. Ne sisältävät tarinat mummosta, joka oli Karjalan evakko, tai isästä, joka asui äidin naapurikylässä. Tarinat luovat kuvaa siitä, kuka minä olen. Tämän takia omien perheenjäsenten ja sukulaisten löytäminen on tunnetasolla niin tärkeää.”

Millaista on tulla isäksi tietämättään?

Isälle tuntemattoman lapsen yhteydenotto voi olla arvaamattoman ristiriitainen kokemus, Pyykkönen kertoo.

”Usein isä ei ole edes tiennyt, että hänellä on aikuinen lapsi. Isän mielen rakenne ja oma historia vaikuttavat siihen, miten hän kykenee ottamaan tiedon aikuisesta lapsesta vastaan. Hän voi parhaimmillaan kokea lapsen hienoksi lahjaksi.

”Jos lapsi on vuosien saatossa käynyt suuren tunneskaalan läpi, isällä tuo skaala kulkee lävitse pikakelauksella. Asia voi tuntua aluksi täysin epätodelta. Tämän jälkeen nousevat lapseen liittyvät kysymykset: kuka sinä olet, mistä tulet, kuka on äitisi, milloin olet syntynyt. Näiden kysymysten kautta voi alkaa hahmottua, että hyvänen aika, tämä voikin olla totta! Tuntemukset voivat vaihdella liikutuksesta pelkoon, iloon ja kokonaiseen kirjoon muita inhimillisiä tunteita. Kun järki ottaa vallan eikä asiaa pysty kiistämään, alkaa pohdinta, miten kannattaisi toimia, mitä tämä merkitsee minun elämälleni ja läheisilleni.”

”Isälle olisi hyvä antaa tilaa ja aikaa sulatella. Kyseessä on iso asia, johon voi liittyä häpeää, syyllisyyttä ja muita vaikeita ja kenties käsittelemättömiä tunteita. Parasta olisi, jos isä saisi lähestyä omatahtisesti aikuista lastaan. Näin olisi mahdollisuus aloittaa suhde samalta tunnetasolta.”

Oma tarina on tärkeä osa itseä

Kun Riikka lopulta löysi isänsä, hän toivoi, että hän saisi mahdollisuuden tutusta tähän ja että hänet hyväksyttäisiin osaksi isänsä sukua. Kävi kuitenkin niin, että Riikkaa syytettiin kohtuuttomuudesta ja kiristämisestä, kun hän vaaati, että mies tunnustaisi isyytensä.

Nina Pyykkönen kertoo, että etsijällä saattaa olla todella suuret odotukset isän suhteen. Kohtaaminen voi lopulta olla valtava pettymys, jos isä ei olekaan kiinnostunut tai on etäisen asiallinen, ei lainkaan sellainen kuin omissa mielikuvissa. Tällaisen todellisuuden hyväksyminen ja vastaanottaminen vaatii paljon psyykkistä työtä.

”Etsijällä olisi hyvä olla lähellään ammattiapua, henkilö, joka pystyy sanoittamaan isän reaktiot ja jäsentämään, mitä mahdollisesti tapahtuu ja miksi. Hän on suodatin, joka kertoo, ettei isän reaktio välttämättä liity lapseen lainkaan vaan voi nousta esimerkiksi isän suhteesta omiin vanhempiinsa tai muusta hänen historiassaan. Näin etsijä kykenisi paremmin ymmärtämään, ettei vika ole hänessä, vaan isä voi olla kykenemätön isyyteen. Voi myös olla niin, että isän läheiset eivät hyväksy lasta ja isä joutuu tekemään valinnan. Isän toiminta ei tarkoita sitä, että lapsi olisi huono ihminen.”

Jos isä ei halua olla tekemisissä tai jos hän on jo edesmennyt, kun sukulaisuussuhde selviää, pienetkin tiedonmuruset ja tarinat isästä voivat olla tärkeitä oman tarinan rakentamisessa.

”Itsensä puolikkaaksi tuntevalle aikuisellekin on tärkeää tarjota täytettä, jottei hänen tarinansa jää vaillinaiseksi: olisi tärkeää, että joku isän tuntenut kertoisi hänestä tarinoita ja näyttäisi valokuvia isänsä löytäneelle. Näin asia konkretisoituisi, kun isän kuvista löytyy tuttuja piirteitä, ilmeitä tai muita perittyjä ominaisuuksia. Usein tärkeitä ovat myös mitkä tahansa faktat, jotka kertovat millainen isä oli: hän tykkäsi pelata tennistä tai oli kova automies. Tällöin puolikas identiteetti voi rakentua valokuvien ja tarinoiden varaan ja saada täyttymyksensä niistä.”

”Tämä tarve täyttää tarinan aukot auttaa ymmärtämään senkin, että juuriaan etsivä lahjasolulapsi haluaa löytää sukusolujen luovuttajan, vaikka kyse olisi parikymppisestä opiskelijasta, joka on pientä korvausta vastaan luovuttanut sukusolujaan. Tarve on löytää ketjun palanen, peili, josta voi nähdä oman perimänsä, vaikkei tunnesidettä olisikaan.”

Isän löytyminen voi vapauttaa, vaikka vastaanotto olisi kylmä

Riikan tarina ei päättynyt hänen toivomallaan tavalla, sillä isä ei halunnut olla tekemisissä hänen kanssaan.

”Tiedän, että selviän elämän arjesta ja juhlasta, vaikken enää ikinä kuulisi sanaakaan isästäni, mutta samalla tunnen surua. Koen tulleeni taas kerran hylätyksi. Olisin toivonut paljon enemmän. Olisin toivonut aitoa kohtaamista. Olisin toivonut saavani häneltä hyväksynnän sille, että olen syntynyt. Olisimme voineet käydä läpi huumorilla sitä, kuinka hän on parikymppisenä seikkaillut ja nyt minä olen tässä. Äitini ja isäni eivät kumpikaan omien sanojensa mukaan edelleenkään muista toisiaan.

Sekin minua harmittaa, ettei isäni koskaan opi tuntemaan myöskään lapsenlastaan tai lapsenlapsenlastaan. Olisi ollut ihanaa, jos hän olisi halunnut tutustua poikaani, he olisivat varmasti saaneet aikaiseksi hienoja keskusteluja, kun poika palaa rauhanturvajoukoista. Onneksi olen löytänyt itselleni maailman ihanimman tädin. Meistä on tullut läheisiä. Lähetin hänelle juuri YK-joukoissa otetun kuvan pojastani. Hän ihasteli kuvaa ja kertoi, kuinka tärkeitä minä ja perheeni olemme hänelle ja hänen miehelleen. Samalla hän sanoi olevansa tosi surullinen, että isäni jää tästä kaikesta paitsi. Tätini on hyvin lämmin ja välittävä. Hän ymmärtää isänkaipuuni.”

Joskus isän löytyminen voi vapauttaa, vaikkei ihmissuhdetta syntyisikään, Nina Pyykkönen kertoo. Kun isä on löytynyt, hänestä voi päästää irti ja kääntyä niiden ihmisten puoleen, jotka välittävät ja ovat tärkeitä.

Missä on puolet minusta? – Tuntematonta DNA:ta etsimässä kertoo 11 tositarinaa oman puolikkaan etsimisestä dna-tutkimusten avulla

Miina haastoi isänsä oikeuteen, jotta sai tietää totuuden. Ninnin tytär teki dna-testin, ja mummin petos paljastui. Isän hauta avattiin, jotta Tarja sai varmuuden juuristaan. Jukan biologinen isä suree, ettei tiennyt 36 vuoteen poikansa olemassaolosta. Itsellinen äiti Nina löysi lahjasolulapselleen 19 sisarusta.

Koskettava tietokirja pohtii omien juurien etsimistä, avaa dna-tutkimusten tuomia mahdollisuuksia sekä nostaa esiin testaukseen liittyviä uudenlaisia moraalisia kysymyksiä.

Voit tilata kirjan Suomalaisesta kirjakaupasta TÄÄLTÄ.

Sydämen seksi on syvempää kuin kehollinen nautinto – Näin se eroaa fyysisestä seksistä

Sydämen seksi ja fyysinen seksi

Sydämen seksi on kokonaisvaltainen nautinto. Seksi pelkästään fyysisellä tasolla on puolestaan kehollinen nautinto. Kumpikin kokemus voi olla mahtava, tarpeellinen ja voimauttava.

Fyysinen seksi saattaa kuitenkin jättää olon hieman tyhjäksi, sillä kokemuksesta puuttuu tietty syvyys, jota sydän kaipaa. Tuo syvyys on ihmiselle luontainen olemisen tila – ei mikään maaginen, hankala sfääri!

Olemme kuitenkin niin tottuneita suojelemaan itseämme, sydäntämme ja suorittamaan arkeamme, että täydellinen rentoutuminen nautintoon voi tuntua hankalalta. Myös toisen ihmisen lähelle päästäminen voi tuntua herkältä tai haavoittavalta. Siksi saattaakin tuntua helpommalta pitää myös seksissä tietty etäisyys. Avainsana sydämen seksiin onkin turva. Luottamus, lämpö ja turvallinen olo avaavat sydäntä.

Fyysinen seksi

fyysinen mielihyvä
fyysinen orgasmi
kehollinen stimulaatio
yhteys kehon tuntemuksiin
genitaalit reagoivat erityisesti fyysiseen stimulaatioon
nautinto seksuaalisen voiman yllättävyydestä ja valtavuudesta
mahdollisuus rentouttaa kehoa ja vapauttaa mielihyvähormoneja

Sydämen seksi

kokonaisvaltainen nautinto
fyysinen tai sydämen tason orgasmi
kokonaisvaltainen stimulaatio, joka kumpuaa läsnäolosta
yhteys kehoon ja kumppaniin
genitaalit toimivat porttina tietoisuuteen
mahdollisuus rentoutua ja vapauttaa mielihyvähormoneja
mahdollisuus kokea meditatiivinen onnellisuuden tila

Sydämen seksi tuo rauhaa

Fyysinen seksi voi rentouttaa ja siitä voi saada valtavaa nautintoa, mutta se saattaa tuoda myös rauhattomuutta. Miten?

Jos mieli on rauhaton, seksi ei ole rentoa. Mieli saattaa keskittyä johonkin muuhun kuin pelkkään nautinnolliseen olemiseen: se saattaa jahdata orgasmia, pohtia asentoja tai stressata seksiäänistä. Sydämen seksissä mieli on rauhallinen, jolloin on täysin vapaa nauttimaan – kuin makaisi lämpimällä rannalla täysin tyytyväisenä jokaiseen hetkeen.

Sydämen seksi on nähdyksi tulemista, läsnäoloa ja voimakasta yhteyttä kumppaniin. Sydämen seksi ei ole mitään henkistä, eteeristä lipumista, vaan sitä että on oikeasti todella läsnä. Läsnäolo ei ole maaginen tila, vaan sitä että on rennosti oma itsensä. Sydämen seksi ei ole myöskään pelkkä henkisen tason yhteys, vaan se on vieläpä fyysisesti kaikkein nautinnollisinta.

Pelkästään fyysisessä seksissä kahden ihmisen välinen fyysinen yhteys voi olla saumaton ja todella nautinnollinen, mutta sydämen yhteys on vielä paljon voimakkaampi.

Sydämen seksissä voi myös olla kokonaisvaltaisesti oma itsensä, mikä tuo seksiin valtavaa rentoutta, helpotusta ja vapautta. Jos seksistä puuttuu läsnäolo, sydän jää piiloon.

Mitran kauan odotettu Sydämen seksi -kirja löytyy HE-puodista – löydät sen tästä!

8 asiaa, jotka latistavat tai virittävät nautinnon seksissä – Näin voit saada ennen kokemattoman vahvan orgasmin

Syvästi nautinnollisen seksin salaisuus ei löydy tempuista, välineistä tai mielikuvista, vaan siitä, että opit olemaan aidosti läsnä, Mitra Vasara kirjoittaa uutuuskirjassaan Sydämen seksi – Laajenna nautintoasi (Bazar 2024).

Jos seksistä nauttiminen tuntuu vaikealta tai kokemus jää laimeaksi, syy voi olla siinä, että sydän ei ole aidosti mukana. Nämä asiat vaikuttavat Mitran mukaan ratkaisevasti siihen, miltä seksi tuntuu:

Nautinnon latistajat

Suorittaminen

Suorittamiseen liittyy kokemus siitä, että seksin aikana ei pysty rentoutumaan tai kokemaan tunnetasolla syvästi, vaan ”hoitaa homman”. Silloin osa itsestä on sulkeutunut ja seksi saattaa olla pelkästään fyysisen tason suoritus. Arjessa sivuutamme usein sydämen ja suoritamme arkea. Tämän takia emme ole aina edes tottuneita avautumaan, olemaan läsnä, olemaan herkkiä tai laittamaan nautintoa etusijalle.

Matala itsetunto

Moni häpeää jotain itsessään tai kehossaan. Häpeän taustalla voi olla uskomuksia tai satuttavia kokemuksia, jotka voi purkaa.

Ongelmat suhteessa

Luottamuspula, turvaton olo tai ratkaisemattomat ristiriidat kumppanin kanssa heijastuvat helposti myös seksiin.

Yliyrittäminen

Tietyn tunnelman tai orgasmin tavoittelu johtaa siihen, että et pysty nauttimaan siitä, mitä aidosti tapahtuu juuri tässä hetkessä.

Tämä voi näkyä niin, että pyrkii muuttamaan esimerkiksi fyysistä stimulaatiota tietynlaiseksi, vaikkei se tunnu luontevalta siinä hetkessä.

On toki arvokasta tietää, mikä tuo itselle nautintoa, mutta yhtä tärkeää on pystyä rentoutumaan ja kuulostelemaan sitä, mitä tässä hetkessä näyttää tapahtuvan ja minkä kuuluu tulla juuri tässä hetkessä ilmaistuksi.

Intensiivisen nautinnon virittäjät

Hyvä itsetuntemus

Kun tunnet itsesi, tiedät, mistä nautit ja pystyt kertomaan sen myös kumppanillesi.

Itsearvostus

Itsearvostukseen kuuluu se, että hyväksyt itsesi ja uskallat vetää rajasi. Et ole olemassa vain kumppanisi nautintoa varten, vaan uskot myös ansaitsevasi nautintoa itse.

Luottamus kumppaniin

Turvallinen olo on ehkä tärkein edellytys sille, että pystyt avaamaan sydämesi seksissä.

Kyky olla läsnä

Osaat olla tyynenä samaistumatta mielen ohimeneviin ajatuksiin. Mieli hakee herkästi monenlaisia uhkakuvia ja erillisyyttä. Sydämestä lähtevä läsnäolo auttaa sinua rauhoittumaan.

Anna sydämen johdattaa sinut nautinnon huipulle

Sydämen seksi – Laajenna nautintoasi on kirja, joka auttaa olemaan aidosti läsnä seksissä, rentoutumaan ja nauttimaan hetkestä. Silloin seksi ei ole pelkkää kehollista nautintoa tai mielikuvilla maustettua seksiä, Mitra kertoo. Myös mielikuvilla voi boostata seksiä, mutta silloin kokemus on epärehellinen – silloinhan ihminen pakenee sitä, missä on.

– Sydämen seksissä et mieti sitä, että kun viimeksi teitte näin, niin olisikohan se nytkin hyvä, vaan opit kuulostelemaan, mitä siinä hetkessä tapahtuu luontaisesti. Läsnäolohan on luontainen olemisen tila, ei mikään eteerinen, todellisuudesta pakeneva tai edes henkisyyttä korostava.
Kun pystyy olemaan täysillä oma itsensä, yhteys kumppaniin ei ole pelkästään fyysinen, vaan kokemuksessa on mukana syvä tunnetason kontakti. Silloin pystyy myös rentoutumaan ja nauttimaan vapaasti.

– Kuuntelet kehoasi, olet tietoinen tunteistasi ja tuntemuksistasi. Annat viisaan, herkän sydämesi johtaa sinua. Sydämen seksi mahdollistaa aivan valtavaa nautintoa, jossa sydän ikään kuin johdattaa nautintoa läpi jokaisen solusi. Kosketus tuntuu puhuvan hyvin voimakkaasti, ja sen välittämät tunteet voivat johtaa ennen kokemattoman vahvaan orgasmiin.

Sydämen seksi – Laajenna nautintoasi -kirjan löydät TÄÄLTÄ.

Tästä ymmärrettävästä toiveesta kannattaa luopua: Että toinen muuttuisi vuoksesi

Tiedän tiedän, se on romanttinen tarina! Että minä olisin niin erityinen, että toinen muuttuisi juuri MINUN vuokseni.

Ja hei, en hetkeäkään kiellä sitä, että on olemassa ihmisiä jotka ovat löytäneet kumppanista tai perheestä ison motivaation esimerkiksi lähteä omalle toipumisen tielle, lähteä toipumaan riippuvuudesta ja niin edelleen. Sitä tapahtuu, todellakin. Ja onhan se todella arvostettavaa. Ja samalla, kukaan muu ei voi saada toista ihmistä tähän kohtaan.

Me voimme keskittyä omaan prosessiimme, omiin rajoihimme ja oman elämämme suunnan selkeyttämiseen ja se joko kutsuu toista mukaan tai sitten ei. Tällöin myös me itse teemme sisäistä työtä itsemme vuoksi. Ennenkaikkea.

Yksi elämän vaativista tosiasioista on se, että toisten tajuamiset, heräämiset taikka havahtumiset eivät ole meidän käsissämme. Siksi joskus meidän on uskallettava luopua toivosta, että toinen muuttuisi meidän vuoksemme. Ja se voi todella pintauttaa monenlaista kipua.

”Enkö minä ole sen arvoinen?”

”Minulla ei ole toiselle mitään merkitystä”

”Aina minulle käy näin”.

Nämä ovat usein jo varhaisempia haavoja, usein suhteessa jompaankumpaan tai toiseen vanhempaamme. On tärkeää että nämä surut saavat tulla surruksi. Ja samalla aikuinen meissä voi kertoa lapsi osalle, että toisen käytös taikka valinnat eivät koskaan ole mittari rakastettavuudestamme.

Toisen valinnat kertovat hänestä, hänen sen hetkisestä kapasiteetista ja ymmärryksestä…eivät koskaan sinun rakastettavuudestasi.

Luopuminen toiveesta että toinen muuttuisi sinun vuoksesi vapauttaa sinulle tilaa keskittyä sinun omaan eheytymiseen, itsesi syvempään hyväksymiseen ja itseäsi arvostavaan kohteluun. Ja kyllä, joskus elämässä käy niin, että saamme sen mistä luovumme. Mutta silloin se todella on lähtöisin toisesta itsestä, hänen valinnoistaan. Ja mikä paradoksi, että silloin sinä et oikeastaan edes itse tarvitse sitä todisteeksi omasta arovstasi. Koska sinä tiedät ja tunnet sen jo.

Tämä salainen ainesosa tekee tutuista ruuista supermaukkaita ja meheviä – Kurkkaa myös reseptit!

Mainosyhteistyössä Hunajayhtymän kanssa.

Jos kotimainen hunaja ei vielä kuulu keittiösi perusaineksiin, niin nyt kannattaa ottaa se kokeiluun. Näillä vinkeillä teet tutuista herkuista yllättävän meheviä ja maukkaita.

Hunaja tuo esiin aidot maut – mutta kevyemmin

Tiesitkö että hunajalla saadaan sama makeus kuin sokerilla, mutta energiaa tulee lähes puolet vähemmän? Kun vaihdat ruuanlaitossa sokerin kotimaiseen hunajaan, onnistut samalla lähes puolittamaan sokerista tulevien piilokaloreiden määrän. Hunajasta tulee ruokaan myös aivan erilaista makua kuin sokerista.

Monipuolinen hunaja sopii sokerin tilalle lähes kaikkeen ruuanlaittoon ja leivontaan. Hunaja parantaa ja korostaa ruuan raaka-aineiden ominaisuuksia ja ainesosien omia makuvivahteita. Hunajan avulla saat enemmän irti mausteista ja marinointikin sujuu nopeammin.

Lisäksi hunaja parantaa ruokien säilyvyyttä – ja säilyy itsekin mainiosti vaikkapa mökillä kesäkeittiössä. Hunajapulloa voi pitää grillauspaikalla käden ulottuvilla koko kesän ajan. Pullosta on helppo puristaa ruuan sekaan tai sipaista sudilla hunajaa paistopintaan.

Hunajapurkille kannattaa suunnata myös kesäflunssan yllättäessä: hunajan luonnolliset bakteereja ja mikrobeja vastustavat ominaisuudet auttavat taltuttamaan kurkkukipua ja yskää. Kesäkuumalla voi siemailla vaikkapa raikasta Hunaja-sitruunajuomaa.

Tässä pari vinkkiä, joiden avulla saat kesäherkuista entistä maistuvampia ja mehevämpiä. Lisää hunajaisia reseptejä löydät TÄÄLTÄ.

Ihanan mehevät kasvikset

Moni on ihmetellyt ja ihastellut, miten tutut ja tavalliset kasvikset voivat maistua hunajalla höystettynä niin hyviltä. Sattuiko vain osumaan kaupasta mukaan erityisen maukkaita yksilöitä?

Syy ei ehkä ole kasvisten laadussa, sillä hunaja syventää kasvisten, yrttien ja mausteiden makuja, tuo esiin lisää makuvivahteita ja antaa uudenlaista mehukkuutta.

Kypsennettynä hunajaiset ruuat eivät maistu kovin helposti hunajalta, joten ruokaan ei tule hunajan makeaa makua.

Kokeile hunajan taikaa kasviksiin Hunajayhtymän reseptillä Hunajaiset grillivihannekset.

Lisukkeeksi pihville tai muulle grillattavalle sopivat Hunajaiset varsiparsakaalit.

Makuhermoja hivelevät marinadit ja kastikkeet

Yksi hyvän marinadin salaisuus on hunaja. Monen mielestä hunaja onkin marinadeissa ja kastikkeissa kaikkein parhaimmillaan.

Marinadeissa ja kastikkeissa hunaja voimistaa mausteiden ja yrttien makuja ja tuo esiin niiden hienojakin vivahteita. Lisäksi se nopeuttaa makujen imeytymistä marinoitavaan lihaan, kalaan tai kasvikseen. Sipaus hunajaista marinadia antaa lihalle kauniin ruskean paistopinnan.

Kotitekoisten marinadien valmistus vaatii hieman ennakointia, mutta lopputulos on vaivan arvoinen. Kun käytät marinadeissa sokerin sijasta hunajaa, saat annoksestasi paitsi maukkaan, myös hiukan kevyemmän.

Testaa Hunajayhtymän Hunajainen grillilohi, jota chili ja lime raikastavat ihanasti.

Kesäpöydässä uusien perunoiden kaverina maistuu Hunajasilli.

Kotimainen hunaja auttaa suomalaista luontoa ja tarjoaa työtä

Hunajan valmistamisen ohella mehiläiset pölyttävät monenlaisia kasveja, joten kun suosit kotimaista hunajaa, autat samalla luontoa ja pölyttäjiä, tuet suomalaista käsityötä, yrittäjyyttä sekä maatalouden omavaraisuutta.

Suomessa mehiläishoitajat ovat suurimmaksi osaksi harrastajia tai pienyrittäjiä. Kotimaisen hunajan ostaminen auttaa näin pitämään mehiläishoitajan ammatin elossa.

Hunajayhtymän verkostoon kuuluu 150 mehiläishoitajaa, joiden keräämät hunajat pakataan Loimaalla. Hunajayhtymän hunajapurkeista näet, mistä päin Suomea purkkisi hunaja on peräisin. Kaikki Hunajayhtymän hunaja on tutkittua ja alkuperältään jäljitettävissä.

Hunajavaraston täydennystä löydät Hunajayhtymän verkkokaupasta TÄÄLTÄ.

Tunnistatko näitä kesän tuoksuja? – Tee tuoksuretki luontoon

Kesäisessä luonnossa on paljon värejä, tuoksuja ja liikettä. Sinulla saattaa olla joku ns. lempituoksu luonnossa, joka mielestäsi kuuluu ehdottomasti sinun kesääsi. Tunnistatko luonnon kasveja pelkän tuoksun perusteella? Joidenkin kasvien tuoksu kukinta-aikaan voi olla hyvinkin voimakas. Tiedätkö tai muistatko, mikä luonnonkasvi oli lapsellesi tuoksun perusteella lempikasvi edellisenä kesänä?

Kävelin lapsen kanssa tuttua metsäpolkua. Polun molemmin puolin kasvoi isoja puita, kuusia ja mäntyjä. Suurta mäntyä halatessamme kysyin lapselta, että tuoksuuko männyn runko. Lapsen mielestä mänty ei tuoksunut. Oma hajuaistini huomasi pihkan tuoksun männyn rungosta. Etenimme polulla hitaasti, jotta huomioisimme enemmän eri tuoksuja metsässä. ”Tuolla on hieno, koristeltu pieni joulupuu”, huudahti lapsi. Se pieni joulupuu oli kuusenkerkillä koristeltu. Tuoksuttelimme vaalean vihreitä kerkkiä. Jonkin ajan kuluttua lapsi totesi kerkkien tuoksuvan kesälle.

Eväitä nautimme kannolla istuen. Kannon vieressä kasvoi sammalta. Lapsi halusi upottaa kätensä pehmoiseen ja kosteaan sammaleeseen. Aikansa sammalen kanssa touhutessa lapsi hoksasi käsiensä tuoksuvan mökin saunalle ja kesälle. Lapsen mielikuviin oli jäänyt tuoksu, jonka hän yhdisti edellisen kesän mökkireissuun.

Teiden varsilla kasvavien kukkien väri ja tuoksumaailma on runsas. Kukkien tuoksu houkuttelee perhosia laskeutumaan kukkiin. Entä jos lapsi saisi valita kukkakimpun omien mielituoksujen perusteella tienvarsilla olevista kukista. Tunnistatko nimeltä lapsen valitsemat kukat?

Tunnistatko nämä 5 luonnon kasvia? Tuoksuttele kasveja yhdessä lapsen kanssa.

Kuusenkerkkä
Voikukka
Maitohorsma
Kissankello
Nokkonen

Muistathan, että luontohetkeä ei tarvitse suorittaa. Lapselle luonnossa vietetty aika yhdessä aikuisen kanssa on mieleenjäävä kokemus. Voit ottaa myös kuvia luonnon kasvien tuoksutteluhetkistä vaikka tuoksuja ei voikaan saada kuviin. Luonnosta otettuja kuvia on ilo katsella myöhemmin lapsenkin kanssa.

Luonnon kasvien tuoksujen äärelle pysähtyminen on läsnäoloa, jota voi harjoitella näinkin yksinkertaisella tavalla kuin tuoksuttelemalla kukkia.

Lisää innostavia ja mielenkiintoisia luontoaiheisia tehtäviä löydät Minun luontoseikkailuni-kirjasta.

Luulin eläväni hyvää ja raitista elämää – vasta vakava sairaus paljasti koko riippuvuuksien kirjon ja mahdollisti syvällisen toipumisen

Rinnan yläsivuneljänneksen syöpä duktaalinen kasvain, vasen rinta.

Tuon diagnoosin sain 14 vuotta sitten suunnilleen tähän aikaan vuodesta. Edessä olivat rankat sytostaatti- ja sädehoidot sekä vuosien lääkitys.

En tiennyt sitä vielä silloin, mutta elämäni tulisi muuttumaan radikaalisti kaikilta osin.

Olin ollut seitsemän vuotta raittiina.

Minulle oli iso shokki se, että sairastuin. Suurin silmien avaaja oli se tosiasia, että vaikka olin luullut eläväni terveellistä ja hyvää elämää, minun oli pakko myöntää, että olin todella stressaantunut ja elämässäni oli yhä lukuisia riippuvuuksia. Läheisriippuvuus, sokeririippuvuus, ostosriippuvuus, työriippuvuus. Muutamia nimetäkseni.

Suunnan muutos

Suurin muutos tapahtui mielessäni. Olin elänyt tuohon asti pääasiassa uhrin roolista käsin. Syytin elämäni haasteista muita ihmisiä ja olosuhteita. En ottanut vastuuta elämästäni. Odotin, että joku tai jokin tulee ja pelastaa minut. Luulin, että onnellisuus tulee ulkoapäin.

Tämän muutoksen yksi olennainen tekijä oli ennen diagnoosiani lukemani Dalai Laman Onnellisuuden taito -kirja. Siinä puhuttiin, kuinka jokaisen ihmisen elämässä on haasteita. Niitä ei voi välttää. Se, mihin on aina mahdollisuus vaikuttaa, on suhde näihin haasteisiin. Tämä kiehtoi minua.

Tajusin, että olen itse elämäni puikoissa. Halusin elää ratkaisussa ongelmien sijaan. En suostunut antamaan periksi. En halunnut kuolla.

Tietoinen toipuminen

Alkoi kasvun tie.

Sen mahdollistivat minulle mindfulness ja meditaatio. Tiedostamisen, hyväksynnän ja lempeyden kautta minun oli mahdollista alkaa toipua kohti aitoa tunne-elämän raittiutta.

Olin törmännyt ajatukseen meditaatiosta riippuvuuden hoidossa 12 askeleen ryhmissä. Olin kuitenkin ajatellut, että olen liian levoton meditoimaan. Minun olisi pitänyt olla valmis.

Minut leikannut lääkäri ehdotti myös meditaatiota, kun hän kuuli, kuinka hektistä elämäni oli. Kalenterini oli ammuttu ihan täyteen. Arvostus itseäni kohtaan tuli suorituksista ja suorittamisesta.

Samoihin aikoihin sain lahjaksi kirjan nimeltä Anti-cancer. Siinä puhuttiin, kuinka stressillä ja sen säätelyllä on todella iso asema syövän kehittymisessä ja uusiutumisessa. Halusin oppia rauhoittamaan itseni.

En kuitenkaan tiennyt, mistä aloittaa.

Asiat loksahtelivat paikoilleen. Sytostaattihoitojen alettua asunnossani tehtiin putkiremontti. Jouduin muuttamaan pois, ja ystäväni tarjosi minulle huoneen asunnostaan. Tämä ystävä oli innostunut buddhalaisesta meditaatiosta ja kävi meditaatioilloissa. Hän pyysi minua mukaan. En halunnut enää kieltäytyä.

Vaikka mieleni oli vikkelä, minulle opetettiin, että tarkoitus ei ole tyhjentää mieltä tai pysäyttää ajatuksia. Sen sijaan meditaatioharjoituksen yksi mahdollisuus on se, että suhde noihin ajatuksiin alkaa muuttua. Ajatuksia tulee mieleen ja ne häipyvät omia aikojaan, jos en ala pyörittelemään niitä mielessäni. Opin ottamaan etäisyyttä ajatuksiini. En pitänyt niitä enää totena.

Meditaatiossa oli jotain, joka minua kiehtoi. Tein alkuun hengitykseen keskittymisen meditaatiota ja Rakastavan ystävällisyyden meditaatiota, eli Metta-meditaatiota. Kun aloin huomata positiivisia vaikutuksia ajatuksissani ja tunteissani, kiinnostuin, kuinka voisin tuoda oppimiani taitoja työhöni koulussa.

Aloin elää tietoisempaa elämää sekä työssä että työn ulkopuolella. Tietoinen hyväksyvä läsnäolo eli mindfulness muotoutui elämäntavaksi.

Toipumisen syvempi taso

Myöhemmin gestalt-terapia, jossa on paljon mindfulnessin elementtejä ja oma taipaleeni traumaterapeuttiseen työhön avasivat entistä syvemmän ymmärryksen ja mahdollisuuden vapautua kaikesta siitä, mikä elämääni aiemmin rajoitti eniten: riippuvainen käytös ja ajattelu sekä toksiset, traumaperäiset ydinuskomukset.

Olen saavuttanut asioita, joiden luulin olevan saavuttamattomissa: yhteyden itseen ja muihin ihmisiin. Ennen kaikkea koen elämän merkityksellisyyden. Elän elämää, joka on autenttista ja minun näköistäni.

Oikeastaan haluan sanoa kaksi asiaa:
1. Sinun ei tarvitse odottaa, että elämä pysäyttää sinut yhtä radikaalisti, ennen kuin voit alkaa muuttaa elämääsi. Muutos voi alkaa juuri nyt.
2. Tsekkaa tissisi säännöllisesti. Tämä ei koske vain naisia. Myös miehille voi tulla rintasyöpä.

Kiitollisena kolmannesta mahdollisuudesta ❤️

Kun ajatus on jumissa, kokeile näitä keinoja saada ideat virtaamaan

Mainosyhteistyö Like Kustannuksen kanssa.

Jos ajatus on jumissa, yrität ratkaista mitä tahansa ongelmaa tai etsit uusia ideoita, ratkaisu voi löytyä luovuuden herättelystä.

Luominen tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että synnyttää tähän maailmaan jotain sellaista, jota ei aikaisemmin ollut olemassa. Luovuuden ilmaus voi olla keskustelu, ratkaisu ongelmaan, viesti ystävälle, huonekalujen järjesteleminen uudelleen tai uusi reitti, jota pitkin pääsee kotiin liikenneruuhkaan juuttumatta, kuvailee maailmankuulu moninkertaisesti palkittu musiikkituottaja Rick Rubin uutuuskirjassaan Luovuus ja olemisen taito (Like 2024). Rubin on ollut tekemässä musiikkia mm. Johnny Cashille, Beastie Boysille, Red Hot Chili Peppersille, Metallicalle ja Justin Timberlakelle.

Tässä 10 tapaa, joilla kuka tahansa voi keksiä uutta, löytää uudenlaisia ratkaisuja ja vahvistaa luovuuttaan. Kohdat ovat poimintoja Rubinin kirjasta, jossa hän kertoo omat vinkkinsä luovuuden vaalimiseen.

1. Katsele ympärillesi

Kun etsit ratkaisua luovaan ongelmaan, kiinnitä erityisesti huomiota siihen, mitä ympärilläsi tapahtuu. Etsi vihjeitä, jotka osoittavat kohti uusia keinoja tai tapoja, joiden avulla voit jalostaa nykyisiä ajatuksiasi yhä pidemmälle.

Kirjoittaja saattaa kirjoittaa kahviossa kohtausta epävarmana siitä, mitä henkilöhahmo sanoisi seuraavaksi. Hän kuulee viereisen pöydän keskustelusta lyhyen katkelman, joka on sellaisenaan vastaus hänen ongelmaansa, tai se saattaa ainakin tarjota viitteen siitä, mihin suuntaan hänen kannattaisi edetä. Me vastaanotamme tämän kaltaisia viestejä koko ajan, jos pysymme avoimina niille.

Tällainen tiedon välittyminen on hienovaraista: viestit ovat aina läsnä, mutta jäävät helposti huomaamatta. Jos emme yritä löytää näitä vihjeitä, ohitamme ne huomaamattamme. Kiinnitä huomiota yhteyksiin ja mieti, mihin ne johtavat.

2. Kuuntele sisäistä viisauttasi

Usein ajatellaan, että elämä koostuu sarjasta kokemuksia, jotka saamme ulkopuolisesta maailmasta, ja että meidän on elettävä ulospäin merkittävältä näyttävä elämä, jotta meillä olisi jotain kertomisen arvoista. Se, mitä koemme sisäisessä maailmassamme, jää usein tyystin huomiotta.

Jos keskitymme siihen, mitä sisällämme tapahtuu – tuntemuksiin, tunnetiloihin, ajatusrakennelmiin – voimme löytää valtavan arvokasta materiaalia. Sisäinen maailmamme on aivan yhtä kiinnostava, kaunis ja yllättävä kuin luonto itse, onhan sekin pohjimmiltaan osa luontoa. Kun käännymme sisäänpäin, käsittelemme sitä, mitä ulkopuolellamme tapahtuu.

3. Pidä unipäiväkirjaa

Valveillaolotilan ja unitilan välisissä mielentiloissa on paljon viisautta. Millaisia ajatuksia mieleesi tulee juuri ennen kuin nukahdat? Miltä sinusta tuntuu, kun heräät unesta?

Unipäiväkirjan pitäminen saattaa olla hyödyllistä. Pidä sänkysi vieressä valmiina kynää ja paperia, ja kirjoita heti herättyäsi uniasi ylös niin yksityiskohtaisesti kuin mahdollista ennen kuin alat tehdä mitään muuta.

Yritä välttää kaikkia tarpeettomia liikkeitä. Pelkkä pään kääntäminen saattaa riittää karkottamaan unen muistista. Kirjoittaessasi muistikuvasi tarkentuvat ja muistat enemmän tarinasta, enemmän ympäristöstä, ja mieleesi palaa yksityiskohtia, joita et muistanut vielä silloin, kun asetit kynän paperille.

Mitä useammin teet harjoituksen, aamu toisensa perään, sitä paremmin opit palauttamaan unia mieleesi. Siitäkin saattaa olla hyötyä, että kehotat itseäsi muistamaan unesi ennen nukkumaan menemistä.

4. Hyväksy epävarmuus

Meidän ei tarvitse tukahduttaa epäilyksiä, jotka kohdistamme itseemme. Kun hyväksymme epävarmuutemme, saamme sen aiheuttamat häiriöt kuriin.

Itsensä epäileminen saattaa johtaa toivottomuuteen, tunteeseen siitä, ettei yksinkertaisesti kykene suoriutumaan tehtävästä kunnialla. Mustavalkoinen kaikki tai ei mitään -ajattelu johtaa siihen, ettei koskaan edes aloita. Sen sijaan oman työnsä laadun epäileminen saattaa johtaa siihen, että työstä tulee parempi. Epäilykset voivat johtaa erinomaiseen lopputulokseen.

5. Kuuntele muita

Kun kuuntelija on täysin läsnä, puhuja kommunikoi usein toisella tavalla. Suurin osa ihmisistä ei ole tottunut siihen, että heidän sanomansa kuullaan täysin, ja se voi tuntua heistä hyvin vaivaannuttavalta.

Joskus me estämme meille tarjottua informaatiota virtaamasta vapaasti ja teemme näin täydestä kuuntelemisesta mahdotonta. Meidän kriittinen mielemme saattaa käynnistyä ja kiinnittää huomiota siihen, mistä olemme samaa mieltä ja mistä eri mieltä, tai siihen, mistä pidämme ja mistä
emme.

Saatamme etsiä syitä, joiden pohjalta voimme olla luottamatta puhujaan tai osoittaa hänen olevan väärässä. Mielipiteen muodostaminen ei ole kuuntelemista. Sitä ei myöskään ole vastauksen miettiminen, oman näkökulman puolustaminen tai toisen näkökulmaa vastaan hyökkääminen. Kärsimättömästi kuunteleva ei kuule yhtään mitään.

Kuunteleminen on epäuskon laittamista tauolle.

6. Vältä houkuttelevia oikopolkuja

Lottovoittaja ei tule loputtoman onnelliseksi yllättävän onnenpotkun myötä. Hätäisesti rakennettu talo selviää harvoin ensimmäisestä myrskystä. Yhden virkkeen mittainen tiivistelmä kirjasta tai uutistapahtumasta ei ole kelvollinen korvike koko tarinalle.

Kuljemme usein oikoteitä pitkin edes tietämättä sitä. Kuunnellessamme meillä on tapana hypätä eteenpäin ja rakentaa yleistys siitä, mitä puhuja haluaa puheellaan viestiä. Meiltä jää huomioimatta viestin hienovaraiset piirteet, tai koko viestin keskeisin asia. Oletamme säästävämme aikaa,
mutta oikotien ansiosta onnistumme välttämään myös epämiellyttävän tunteen, joka syntyy niiden tarinoiden haastamisesta, joihin me itse uskomme. Ja niin meidän maailmankuvamme kutistuu kutistumistaan.

Meidän loputon pyrkimyksemme tehokkuuden maksimoimiseen ei kannusta tarkastelemaan asioita kovinkaan syvällisesti. Tehokkuusvaatimus ei jätä meille aikaa harkita kaikkia mahdollisuuksia. Kuitenkin juuri harkitun toiminnan ja toiston ansiosta meidän on mahdollista ymmärtää asioita syvällisemmin.

7. Opettele vaihtamaan näkökulmaa

Meillä on tapana pitää kovin monia asioita itsestäänselvyyksinä. Miten voisimme päästä yli tästä yhteyden katkeamisesta ja turtumuksesta ja todella kokea kaikki ympärillämme olevat luonnon ja ihmistaidon luomat ihmeet?

Suurin osa maailmassa huomaamistamme asioista kykenee yllättämään meidät tyystin, jos vain osaamme katsoa niitä toisella tavalla kuin yleensä. Harjoita itsesi näkemään uskomaton tavanomaisuuden takana. Katsele maailmaa tästä näkökulmasta niin usein kuin vain mahdollista. Anna itsesi upota siihen.

9. Määrittele menestys uudelleen

Miten menestystä tulisi mitata? Se ei tarkoita samaa kuin suosio, raha tai kriitikkojen arvostus. Menestys tapahtuu sisällämme, sielussamme.

Se saapuu siinä hetkessä, kun päättää päästää työstään irti, ennen kuin siitä on ennättänyt kuulla kenenkään muun mielipidettä. Kun on tehnyt kaikkensa saadakseen työstä niin hyvän kuin vain mahdollista. Kun on itse tyytyväinen siihen ja valmis päästämään siitä irti.

Menestyksellä ei ole mitään tekemistä itsen ulkopuolisten asioiden kanssa.

Monet janoavat ulkoista menestystä siinä toivossa, että se täyttäisi heidän sisällään olevan tyhjyyden. Jotkut ajattelevat menestymisen olevan vastalääke tai parannuskeino riittämättömyydentunteelle.

Jos elää uskoen, että menestys parantaa ja vie kivun mennessään, niin kun kuuluisuutta tulee eikä tämä hoitokeino autakaan, saattaa se johtaa toivottomuuteen. Kun havahtuu ymmärtämään jahdanneensa koko elämänsä jotain sellaista, joka ei auttanutkaan korjaamaan sisällä kytevää epävarmuutta ja haavoittuvaisuuden tunnetta, saattaa se johtaa masennukseen. Todennäköisemmin, panosten ja seurausten kasvettua, paineet ovat vain kasvaneet entisestään. Eikä ketään ole opetettu käsittelemään tätä eeppisen mittaluokan pettymystä.

10. Ota etäisyyttä elämäsi tapahtumiin

Mitäpä jos päästäisit irti elämäntarinastasi sen käänteiden tapahtuessa?

Romaanin käsikirjoitus, jota olet kirjoittanut vuosia, tuhoutuu tulipalossa. Romanttinen suhteesi, jonka eteen olet nähnyt vaivaa, päättyy, vaikka olet luullut kaiken olevan oikein hyvin. Joudut lähtemään työpaikasta, joka oli sinulle tärkeä.

Vaikka se tuntuisi vaikealta, yritä kokea tällaiset tapahtumat samoin kuin katsoisit elokuvaa. Katselet dramaattista kohtausta, jossa päähenkilö kohtaa lähestulkoon ylittämättömän vaikealta vaikuttavan vastoinkäymisen.

Kyse on sinusta, mutta ei kuitenkaan ole. Sen sijaan, että uppoaisit särkyneen sydämen tuskaan, irtisanomisen tuomaan stressiin tai menetyksestä johtuvaan suruun, voit harjoittaa irti päästämistä ja todeta itsellesi: Enpähän osannut odottaa tuollaista juonenkäännettä. Mitäköhän meidän sankarillemme mahtaa seuraavaksi tapahtua?

Sillä seuraava kohtaus tulee aina, ja se saattaa olla täynnä kauneutta ja hyvin palkitseva. Vaikeat ajat tarvittiin, jotta nämä uudet mahdollisuudet pystyivät syntymään.

Lopputulos ei ole lopputulos. Pimeys ei ole päätepiste, kuten ei ole päivänvalokaan. Ne elävät jatkuvasti vaihdellen ja muodostavat toisistaan riippuvaisen syklin. Kumpikaan niistä ei ole hyvä tai huono. Ne vain yksinkertaisesti ovat olemassa.

Tällä tavoin ajatteleminen – olla olettamatta, että oma kokemus kattaa koko tarinan – auttaa elämään tyynin mielin elämää, jossa mahdollisuuksia on valtavasti. Kun keskitymme näihin tapahtumiin pakkomielteenomaisesti, ne vaikuttavat katastrofaalisilta. Mutta ne ovat vain pieniä osasia suuremmasta elämästä, ja mitä kauempaa asiaa katsomme, sitä pienempiä yksittäisistä kokemuksista tulee.

11. Tarkista asenteesi

Vakavasti ottaminen tekee työnteosta raskasta. Se jättää huomiotta ihmisyyteen kuuluvan leikillisyyden. Kaoottisen, ylitsevuotavan elämänilon, jonka maailmassa oleminen synnyttää. Keveyden, jonka synnyttää puhdas nautinto nautinnon itsensä vuoksi. Leikkiessä ei ole panoksia. Ei rajoitteita. Ei oikeaa tai väärää. Ei tehokkuusvaatimuksia. Se on estoton tila, jossa henki voi liikkua vapaana. Parhaat ideat nousevat esiin useimmin ja helpoimmin tässä rentoutuneessa tilassa.

Inspiroiva ja ajatuksia herättävän Luovuus ja olemisen taito -kirjan voit tilata Suomalaisesta kirjakaupasta TÄÄLTÄ.

Kun kumppanin käytös ärsyttää ja tekisi mieli sanoa suorat sanat, kysy itseltäsi nämä kysymykset

Jokaisen valituksen takana on jokin piilossa oleva tarve, jota emme sillä hetkellä tunnista. Silloin jos turhauttaa (mikä on tietysti inhimillinen tunne), on tärkeä taito harjoitella tutkimaan vähän syvemmin, että mitä kaipuita ja tarpeita turhautumisen taustalla on.

Tarve läheisyyteen? Tarve läsnäololle? Kaipuu tulla kohdatuksi ja nähdyksi syvemmin? Kaipuu tuntea olonsa halutuksi ja rakastetuksi?

Jos koemme että rakkaustankkimme ovat tyhjillään, olemme herkempiä turhautumaan ja näkemään myös toisen ongelmana. Aikuisena me olemme kuitenkin itse vastuussa tarpeidemme ilmaisusta, ja sen voi tehdä todella monella tapaa. Sen voi tehdä kutsuen, haavoittuvaisuudesta käsin, tai vaikkapa pienen flirtin sävyttämänä tai sitten syyttäen, voimakasta pettymystä ilmaisten.. Arvaat varmaan kumpi toimii paremmin.

Puhelimen akusta on aika selkeän simppeli nähdä, milloin latausta tarvitaan. Me ihmiset emme ole ihan yhtä läpinäkyviä, emmekä tietenkään aina itsekään tunnista milloin olisimme latauksen tarpeessa. Ja ei, tietenkään ei voi olla toisen ihmisen vastuulla “ladata meitä täyteen”, eikä varsinkaan osata lukea ajatuksiamme ja toiveitamme sen suhteen. Varsinkin silloin, jos koemme suhteessa olomme yksinäisiksi, ei tärkeiksi tai ei huomioiduiksi, alamme herkästi itsekin toimimaan ja reagoimaan tavoilla, jotka eivät välttämättä erityisesti ole luokseen kutsuvia.

Omien tarpeiden ja kaipuiden ilmaisu on taitolaji, joka lähtee siitä, että me itse tunnistamme, mitä kaipaamme. Kun ilmaisemme tarpeitamme kutsuina syytösten sijaan, on toisen on myös helpompi ottaa ne vastaan. Kun taas koemme suhteessa olomme rakastetuksi, huomatuksi ja tärkeäksi, se ruokkii suhteen me-henkeä ihan toisella tavalla.

Otetaan esimerkki.

Tapa 1. ”Sä olet aina vaan puhelimella, kiinnostaako sua meidän suhde edes yhtään?”

Tapa 2. ”Hei rakas, olisi ihana viettää sun kanssa sellaista aikaa, et ollaan vaan toisiamme varten. Sopisiko jos pidetään illalla puhelimet poissa?”

Pohdittavaksi

1. Mitä sinä kaipaat tunteaksesi olosi rakastetuksi?

2. Tiedätkö mitä kumppanisi kaipaa?

3. Mistä merkeistä huomaat, että omaa akkua olisi tarpeen ladata?

Ja kyllä, on valitettavasti olemassa tilanteita ja suhteita, joissa mikään määrä kaunista pyytämistä, kutsuja tai haavoittuvaista ilmaisua ei valitettavasti toimi. Tällöin se tuo meidät ison kysymyksen ääreen: onko minun hyvä olla suhteessa, jossa ei ole tilaa ilmaista toiveitani ja kaipuitani?

Kirjavinkki: Tunne itsesi parisuhteessa

Tunne itsesi parisuhteessa, kiinnostaa sinua, joka…

olet kiinnostunut itsetuntemuksesta
haluat ymmärtää itseäsi ja sitä kautta myös parisuhdettasi paremmin
tunnistat, että parisuhteissa aktivoituu tunteita ja käyttäytymistä, jota et oikein ymmärrä
haluat harjoitella kommunikoimaan tarpeistasi ja toiveistasi kypsällä tavalla
haluat katkaista toimimattomia reagointimalleja inhimillisesti.

Kannustava opas tarjoaa tietoa ja työkaluja parisuhteen ymmärtämiseksi. Kirja on kuin vertaistuki, joka kulkee rinnallasi kohti tietoisempaa parisuhdetta.

Tutustu kirjaan TÄÄLLÄ.

6 tapaa kannustaa nuoren luovuutta: ”Kestä sotkua ja keskeneräisyyttä”

”Kun kukka ei kukoista, emme yritä parantaa kukkaa, vaan ympäristöä jossa kukka kasvaa” – Alexander Den Heijer

Ja vaikka kukoistaisikin, kasvumaata täytyy silti hoitaa, ravita ja jäsentää. Tässä kuusi vinkkiä joita voit soveltaa luovuuteen kannustamiseen.

1. Kannusta monipuoliseen ilmaisuun

Luovuuden tapoja on yhtä monta kuin tekijääkin. Luovuus on ajattelua ja ongelmanratkaisua, mutta myös merkityksellinen tapa tuoda sisimpänsä ja itsensä ja sielunsa näkyväksi. Luovuus syntyy useimmiten siitä, että mitään ei pakoteta. Ei vaadita. Mutta annetaan mahdollisuuksia, tarjotaan työkaluja, kannustetaan kokeilemaan ja arvostetaan tutkivaa, kyseenalaistavaa mieltä.

2. Muistuta nuorta ottamaan luovia taukoja

Luovuus herää levossa ja usein myös tylsyyden tuloksena. Kun perus-oravanpyörä pysähtyy, maisema muuttuu tai tutusta arjen harrastus ym. aikatauluista voi irrottaa, on mahdollisuus tylsistyä. Tai siis ottaa taukoja. Ota taukoja kaikesta tekemisestä yhdessä. Omalla esimerkilläsi näytät miten elämästä voi nauttia ilman jatkuvaa ”mitä seuraavaksi” -ajattelua. Auta nuorta tunnistamaan oma uniikki rytmi ja anna hänen hakeutua tekemisessä omaan tahtiinsa. Lapsen ja nuoren tahti ei yleensä ole sama kuin vierellä kulkevan aikuisen.

3. Luovuus ei ole kiinni taidoissa

Taidot ja tekniikat ovat opittavissa. Luovuus löytyykin usein yllättävistä paikoista – uskon että jokainen osaa jotain, kun vain pysähtyy hetkeksi miettimään ja työntää sisäisen kriitikon sivuun. Pohtikaa nuoren kanssa yhdessä mitkä kolme asiaa kiinnostavat, jotka eivät liity kouluun eikä työhön.

4. Kestä sotkua ja keskeneräisyyttä

Jos luova prosessi vaatii hetken aikaa sotkua, kestä sitä. Sopikaa yhdessä pelisäännöt siitä, miten laajalle kotiin ilmaisu yltää tai miettikää mikä olisi sopiva aika miten pitkään projekti voi olla levällään.

5. Mieti mitä nuori voi opettaa sinulle luovuudesta?

Aikuisena jäämme helposti toistamaan jo hyväksi havaittuja käytänteitä. Turvallisuus ja sovinnaisuus ei kuitenkaan kehitä. Huomioi, miten nuori käyttää luovuuttaan ja pyydä häntä opettamaan sinua. Ota huomioon myös asiat, joita helposti ei ymmärretä luovaksi, kuten meikkaaminen, tuunaukset tai erilaisten epäsopivien asioiden yhteentuomista. Uskon että jokainen osaa jotain kun vain pysähtyy hetkeksi miettimään ja työntää sisäisen kriitikon sivuun. Pohtikaa yhdessä missä kolmessa sellaisessa asiassa olette hyviä, mikä ei liity kouluun eikä työhön?

6. Arvosta luovuutta ja pysy kärryillä

Jos haluat lapsen elävän luovaa elämää – on aikuisen tehtävä omalla esimerkillään näyttää, että taide, käsityöt ja ilmaisu on arvokasta. Tämän ei tarvitse tarkoittaa vain kalliita lippuja eri tapahtumiin, vaan olla enemmänkin asenne miten kulttuurista kotona puhutaan, taidetta arvostetaan ja keskeneräisiä prosesseja vaalitaan. Mikä nuorta itseään kiinnostaa? Oletko perillä hänen soittolistastaan, ja siitä, mitä hän pitää visuaalisesti sekä esteettisesti kiinnostavana?

<<<<<<<< >>>>>>>>

Lumoava tyttö -tehtäväkirja kannustaa itsensä tutustumiseen ja oman äänen löytämiseen. Kirjan monipuoliset tehtävät luotsaavat tyttöjä ja tytöiksi itsensä kokevia kasvamaan villiksi ja vapaiksi ihmisiksi, jotka nauttivat kehoistaan, kuuntelevat sydämensä ääntä ja antavat tarinoidensa kaikua kauas. Lumoava tyttö kannustaa itsetutkiskeluun ja auttaa näkemään tavallisessa elämässä ripauksen taikaa. Tilaa omasi puodista täältä.

Valokuva: Laura Adai / Unsplash

Et ole yksin, jos suoritat, miellytät, koet huonommuutta, rajaamisen vaikeutta tai pelkoa mennä kohti sydämen kutsuja

Kohtaan tosi usein asiakastyössäni uskomusta että olemme ainoita, joilla on huonommuuden, epäonnistuneisuuden ja arvottomuuden tunteita, konfliktin pelkoa, vaikeutta rajata, haastetta tunnistaa sydämen ääntä ja kulkea sitä päin. Suuri osa meistä ämpyilee ihmissuhteiden haasteissa ja miettii, mitä pitäisi, ei pitäisi, olisi pitänyt tai ei nyt ainakaan olisi pitänyt ja haluaisi toimia oikein. Siinä hötäkässä pitäisi yrittää opetella olemaan itselleen hyvä, eheyttää haavojaan, saada parisuhde toimimaan ja toteuttaa itseään.

Meillä on maassamme erikoistilanne verrattuna esimerkiksi muihin Pohjoismaihin; aktiivinen, kollektiivinen sotatrauma eli selviytymisen kamppailu, joka elää psyykeissämme yhä, sillä trauma siirtyy hoitamattomana sukupolvelta toiselle.

Se tarkoittaa yleisellä tasolla turvattomuutta, joka näkyy meissä kollektiivisesti monin tavoin. Kun hermostossamme kroonisina yli- ja aliviritystiloina ilmenevään stressiin eli turvattomuuteen ja tunneyhteydettömyyteen vielä lisätään kasvatusfilosofia joka aiempina vuosikymmeninä jylläsi länsimaisessa maailmassa, soppa on valmis. Pitkään ajateltiin, että olennaisinta on tehdä lapsista itsenäisiä pärjääjiä, joita ei pidä hyysätä.

Eri psykologian kentillä tunnistetaan nykyään varhaisten kiintymyssuhteiden, hermoston kehittymisen, tunnesäätelyn ja oman arvon tunteen yhteys. Monella meistä suomalaisista on kehitystrauma; vaille jäämisen, arvottomuuden ja yksinäisyyden kokemus joka syntyy, kun emme saa riittävästi säätelevää, rakkaudellista tunnetason liittymistä varhaisissa kehitysvaiheissamme. Trauma voi periytyä jo sikiöajalla äidin hermostosta ja hormonitoiminnasta lapseen.

Kehitystrauma ei läheskään aina tarkoita kaltoinkohtelua vaan voi syntyä, vaikka lapsi olisi toivottu ja rakastettu. Jos hoivaajien tunneyhteys itseensä on ollut niin ja näin oman varhaisen trauman vuoksi (joka meidän maassamme on juurikin periytyneen sotatrauman peruja) tunnepeilaus ja syvän turvan luominen ovat olleet hoivaajillekin haasteellisia asioita, kun niihin ei ole saanut oppia itse. Terapiassa käyminen ja psykologisen ihmistuntemuksen popularisoituminen ovat yleistyneet vasta noin viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Et siis tosiaankaan ole yksin, jos miellytät, suoritat, koet vaikeutta rajata, ämpyilet ihmissuhteissa, pelkäät konflikteja, koet sisäisiä ja ulkoisia vaatimuksia, hirmu syyllistymistä, huonommuutta, epäonnistuneisuutta tai pelkoa mennä kohti sitä mikä sydämelle on totta.

On valtavan yleinen kokemus, että jotkut tunteemme (tai kaikki) ovat olleet kiellettyjä – emmekä silloin tunnista tarpeitammekaan. Tämä aiheuttaa syyllisyyttä, häpeää, arvottomuutta, yhteydettömyyttä, puhumattomuutta, valtavia sisäisiä vaatimuksia, itsen sivuuttamista, rajattomuutta ja selviytymiskeinoinemme paahtamista.

Näillä eväillä suuntaamme elämään; ihmissuhteisiin, töihin, elon kriiseihin ja kasvun kutsuihin. Häpeä saa uskomaan, että olemme ainoita huonoja – vaikka kokemus on tosi jaettu.

Oikeastaan vasta nyt meillä alkaa olla kollektiivisesti riittävähkösti turvaa ja tilaa käsitellä ja eheyttää periytynyttä traumaa, tunnetaidottomuutta ja -yhteydettömyyttä ja turvattomuutta joka elelee hermostossamme. Olen esikoiskirjastani Sydänjuttu alkaen puhunut siitä, kuinka voimme aikuisina löytää ja määrittää suhteen itseemme uudelleen. Monen suhde itseen on kollektiivisen trauman sanelemaa, ja kun kaikki ympärillä ovat enemmän tai vähemmän samassa veneessä voi olla vaikeaa uskoa tai nähdä, kuinka suhde itseen voisi olla lempeämpi.

Vahvistuva yhteys itseen eli sisäinen turva, hermoston rauhoittamisen taidot, ymmärrys tunteista ja kyky oppia säätelemään niitä sekä hoivaava suhde itseen alkavat erillistää ja eheyttää meitä. Hyväksyminen ja myötätunto omaa elämää ja (varhaisia) vaiheita kohtaan nousevat lopulta luonnollisesti, kun saa käydä ihan rauhassa ja turvassa läpi surun, katkeruuden ja vihan tunteita – että niiden käsittelyyn avautuu tilaa selviytymiseltä eli kaikelta siltä suorittamiselta, miellyttämiseltä ja itsen nielemiseltä.

Vaikka prosessi on välillä ihan helevetin rankkaa, vapautuminen ja sydänvoimautuminen ovat mahdollista. Yleensä tarvitsemme siihen rakkaudellisen, osaavan ja meille sopivan jeesaajan apua, koska haava joka syntyy ihmissuhteissa, myös eheytyy ihmissuhteessa.

Olennaisin asia, joka edelleen pätee tuhansien asiakastyötuntien, kurssien, työpajojen ja retriittien myötä sekä omassa elämässäni että asiakkaideni kanssa on aloittaa tästä: mitä pientä hyvää voisit sallia itsellesi juuri nyt? Mitä tarvitsisit? Kaikkein eniten tarvitset hoivaa itseltäsi – vaikka apua pyytämällä – silloin, kun sitä on kaikkein vaikeinta itsellesi sallia.

Itselle pienenkin hyvän suominen, vaikka kynttilät sytyttämällä tai kävelylle lähtemällä, tuntuu niin pieneltä mutta voi mullistaa elämämme. Jokainen meistä tarvitsee ja kaipaa rakkautta ja turvaa – ja pikku hiljaa niitä voi oppia luomaan, antamaan ja sallimaan itselleen. Juuri nyt on ihan hyvä hetki aloittaa.

Kuva: Unsplash Rodolpho Sanches

Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.