Koetko olevasi usein muiden kannattelija ja supporttaaja ilman että se on vastavuoroista? Ei hätää ❤️ Sinussa ei ole vikaa.
Sisäisyydessäsi lymyilee kenties uskomus siitä ettet olisi tuen ja kuulemisen arvoinen, vaan on tehtäväsi antaa jotta ehkä voit saada. Nyt aikuisena saat oppia, että on olemassa ihmisiä jotka kyllä haluavat kuulla sinua, kunhan saavat tietää että kyllä, oikeasti myös sinä tarvitset supporttia ja kuulluksi tulemista. JA: kyky kuulla ja supportata toisia, tuntea syvästi myötötuntoa ja kyky kannatella ovat ihana asia. Mutta niitä saa oppia vastaanottamaan itsekin.
1. Olet ehkä oppinut uskomaan, että vain toisille antamalla voit saada mitä tarvitset
a) sinun tehtäväsi on kannatella muita ja vasta sitten omat tarpeesi voivat täyttyä
b) sinun kuulumisesi, tarpeesi ja tunteesi eivät ole yhtä tärkeitä kuin toisten
c) muut antavat sinulle, kun ensin annat muille
d) että sinulla ei ole lupaa tarpeisiisi
e) että on sinun tehtäväsi ponnistella ja mennä mutkalle, jotta ihmissuhteissa säilyy / syntyy yhteys
2. Kannattelijan rooli on sinulle tutumpaa kuin haavoittuvuus ja muilta pyytäminen
Nuo uskomukset kumpuavat usein vaikeista elämän kokemuksista tai tilanteista, joissa roolisi on ollut kannatella toisia tai olla kiltisti näkymättömissä tai pärjäillä itseksesi. Silloin olet selviytynyt omat tarpeesi ja tunteesi sivuuttamalla ja toisten tarpeisiin virittymällä. Silloin vedät puoleesi eli luot tiedostamattasi usein dynamiikkoja, jotka vahvistavat näitä uskomuksia.
3. Tie eheytymiseen ja vastavuoroisuuteen ihmissuhteissasi löytyy, kun opit:
a) keskusteluissa ottamaan tilaa eli oma-aloitteisesti kertomaan mitä kuuluu.
b) pyytämään ihan suoraan, mitä tarvitset.
c) rajaamaan, esimerkiksi ihan kepeästi sanomaan heeeeei, puhuttaisko välillä musta? Tai rajaamaan, minkä verran olet kuulolla toiselle, ja huolehtimaan itse siitä mitä tarvitset.
4. Et enää määritä arvoasi sen kautta, jos joku ei kykene kuulemaan sinua
Opit silloin ottamaan ITSE koppia omista tarpeistasi sen sijaan että uskot yhä, että on toisista kiinni, saatko saada mitä tarvitset. …Joudut siis opettelemaan haavoittuvuutta ja näkyväksi tulemista, omien tarpeidesi ja rajojesi ilmaisemista, itsearvostusta, ja sitä että sinua oikeasti halutaan nähdä ja kuulla. Se voi olla sinulle uusi ja pelottavakin kokemus – kontrollia on silloin vähemmän.
Samalla opit tunnistamaan, keiden kanssa oikeasti voit tulla kuulluksi ja nähdyksi ilman, että enää uskot ettet ole nähdyksi ja kuulluksi tulemisen arvoinen. Sinun ei tarvitse projisoida muihin uskomusta siitä, ettet voi tulla kuulluksi vaan opit ottamaan itsesi ilmaisemisen riskiä. Opit rajaamaan ja olemaan ponnistelematta niin paljon. Opit vastaanottamaan kokemusta siitä, että sinua kohti halutaan tulla.
Jotkut eivät kuule sinua – se on elämää. Opit irtautumaan suhteista, joissa sinua ei nähdä tai kuulla vaikka olet yrittänyt. Et silti määritä arvoasi sen kautta. Opit kuulemaan ja arvostamaan itseäsi ja tekemään myös ihmissuhdevalintoja sen mukaan.
Kuva: Unsplash Daiga Ellaby
Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.
+ Suhteen vaaliminen arjessa, ajankäytön ja priorisoinnin hallitseminen. Jos kumppanisi kokee olevansa sinulle tärkeä, hän päästää sinut lähelleen – samoin sinä. Jos kumpikin teistä kokee olevansa arvostettu, kukoistatte.
+ Kiitollisuus elämästä ja arjesta. On vaikea valittaa, kun on aidosti kiitollinen olo! Tähän kuuluu myös itsearvostus.
+ Suuret hellyydenosoitukset eli parisuhdeaika ja seksiaika. Parisuhdeaika voi olla harjoitusten tekemistä yhdessä, keskustelua tunteista ja tunnelmista, saunomista hiljaisuudessa, kävelyä ja nauramista, makoilua viltin alla… Myös seksille ja erotiikalle on hyvä varata aikaa – paineettomasti. Eroottiset hetket saavat mennä omalla painollaan, ilman mitään paineita siitä, mitä pitäisi tapahtua.
+ Rauhoittava koti, jossa voi rentoutua. Selkeä ja roinasta vapaa tila hoivaa, sekava tila taas ruokkii negatiivisia ajatuksia ja yleistä säätöä.
5 tapaa sammuttaa kipinä
– Liiallinen keskittyminen kodin, arjen, perheen tai työelämän asioihin. Jos ajatukset ovat suorittamisessa tai muissa asioissa, menee tilaisuus kohdata ja rakastaa kuin sivu suun.
– Negatiivinen asenne arkea tai suhdetta kohtaan. Negatiivisista asioista saa ja pitää puhua, mutta niitä ei kannata vatvoa turhaan. Tiedät varmasti eron purkavan puheen/ajattelun ja jumissa olevan vatvomisen välillä. Kiitollisuus on loistava keino lopettaa turha päänsisäinen valitus!
– Some, tv. Digitaaliset laitteet vievät paljon aikaa ja huomiota. Ja tämän päälle ne sekä väsyttävät että luovat ahdistusta. Mielesi saattaa olla aivan rauhallinen, mutta somessa näkemäsi uutinen saakin sinut aivan tolaltaan. Tarkkaile, kuinka paljon somea on sinulle virkistävää – lähentävää yhteydenpitoa kavereiden kanssa, ja millainen määrä taas saa sinut levottomaksi tai poissaolevaksi.
– Paljon aikaa vievät harrastukset tai työt. Parisuhde vaatii aikaa, sehän on selvää. Jos työt tai omat menot kuluttavat kaikki mehut, ei parisuhteelle jää enää virtaa, vaan suhteeseen saattaa asennoitua jopa jonkinlaisena velvollisuutena. Silloin kannattaa miettiä, miten tärkeä parisuhde oikeastaan on. Jos se on tärkeä, siihen kannattaa panostaa.
– Arjen, omien tunteiden ja/tai kumppanin kohtaamisen pakeneminen elämyksiin. Joskus on vaikeaa näyttää haavoittuvuutensa ja herkkyytensä, mutta se on sen arvoista. Pakeneminen elämyksiin on hetkellinen helpotus, mutta jos haluat voida hyvin, käy läpi myös hankalat tunteesi!
Saunominen on tutkimusten mukaan yhteydessä sikeämpään uneen, harvempiin flunssiin, vähäisempään masennukseen sekä jopa pidempään elinikään. Saunologia-sivusto on koonnut yhteen seuraavia saunomisen pitkäaikaisvaikutuksia terveyteen.
1. Parempi uni
Monet kokevat unien maittavan erityisen hyvin saunan jälkeen. Koska unirytmin säätely ja nukahtaminen ovat yhteydessä ruumiinlämmön muutoksiin, asioiden välille on helppo kuvitella jonkinlainen yhteys. Tutkimusta saunomisen vaikutuksesta uneen on kuitenkin tehty vain vähän.
Tutkimuksessa on havaittu nuorten miesten unen laadussa positiivisia muutoksia, syvän unen vaiheen pidentymistä, saunomisen jälkeen vertailussa saunattomiin iltoihin. Ruumiinlämmön lisäksi muutokset perustuvat ilmeisesti aivojen välittäjäaineiden muutoksiin, joiden vaikutus tuntuu vielä useita tunteja myöhemmin. Tutkimuksista raportoitiin Sauna Studies -kirjassa 1976. Lisäksi saunomisesta kysyttiin unettomuuteen liittyvässä kyselyssä, jossa 40% vastaajista koki saunomisen parantavan unenlaatua.
2. Sydän ja muisti
Professori Jari Laukkasen tutkimusryhmä Itä-Suomen Yliopistosta sai vuonna 2015 selville, että runsas saunominen saattaa vaikuttaa ehkäisevästi sydänkuolemiin. Niiden miesten ryhmässä, jotka 80-luvulla raportoivat saunovansa usein ja pidempään kerralla oli kuolleisuus parin kymmenen vuoden kuluttua selvästi vähäisempää. Vuonna 2016 tutkimusryhmä raportoi saman seuranta-aineiston perusteella, että runsas saunominen voi laskea myös Alzheimerin taudin ja dementiaan sairastumisen riskiä.
3. Painonhallinta
Japanilaistutkijat havaitsivat, että toistuva saunominen (60 asteessa, 15 min.) vähensi elintasosairauksista kärsivien rasvaprosenttia vertailuryhmään nähden jo kahden viikon aikana. Tämä muutos selitettiin hormonitoiminnalla.
4. Flunssan ehkäisy
Keskieurooppalaisen tutkimuksen perusteella saunominen voi ehkäistä flunssan saamista. Kahden, 25 hengen ryhmän vertailussa saunojilla oli vähemmän flunssaa kuin ei-saunojilla puolen vuoden vertailujakson aikana. Ennaltaehkäisyn on tavanomaisen flunssa (englanniksi common cold) kannalta merkittävää, sillä flunssaa ei voi lääkityksellä parantaa.
5. Mielen hyvinvointi
Saunan yhteydestä mielenterveyteen ei ole juuri tehty tutkimuksia, tosin unen laatua koskevan tutkimuksen voisi ehkä tällaiseksi luokitella. Moni suomalainen kokee suoranaista pakkoa päästä saunaan säännöllisesti ja todelliselle saunan ystävälle saunasta vieroittautuminen voi aiheuttaa jopa tilapäistä ahdistusta.
Tutkimukset saunan kaltaisista kuumista olosuhteista antavat syyn olettaa, että saunomiseen liittyvä lämpöaltistus voi olla hyväksi myös psykologisella tasolla. Yhdysvaltalaistutkimus vuodelta 2016 vertasi infrapunalämmittimillä tehdyn lämpöhoidon vaikutuksia hämyhoitoon. Kuuden viikon hoitojakson aikana vakavasta masennuksesta kärsivien henkilöiden masennus selvästi helpotti lumehoidokkeihin verrattuna.
Kuinka tehdä unelmista totta – 4 olennaista pointtia:
1. Itsearvostus – me niiiiiin saamme tutkia elämässä sitä, mihin sydän kutsuu – sydämen kutsut kuuluvat kaikille
Ei tarvitse tietää, mitä kohti on menossa, eikä itseensä ei tarvitse jotenkin hulluna ”uskoa”. Ei tarvitse olla valmis, ennen kuin voi lähteä liikkeelle. Olennaista on lähteä jostakin niin pienestä, sydäntä ravitsevasta kohti sisimpiä kutsujaan, että se tuottaa iloa eikä painetta. Itsearvostus alkaa kasvaa, kun me suomme itsellemme hyvää. Jos unelmoit omasta pihasta ja puutarhasta, aloita parvekekukista tai keittiöyrteistä.
2. Koko kuvaa ei tarvitse eikä usein voi nähdä kerralla, vaan yksi ”lyhtypylväs kerrallaan” – intuitio näyttää aina seuraavan, pienen askelen eteenpäin
Olennaista on oppia tarttumaan siihen, mitä intuitio ehdottaa eikä vähätellä sitä. Sydän tietää niin paljon sellaista mitä mieli ei vielä voi nähdä eikä tietää. Eikä sydämen ja järjen tarvitse olla ristiriidassa; kumpaakin tarvitaan. Usein pelko lanaa sydämen yli ja kutsumme sitä ”järjen ääneksi”, vaikka se on ihan vaan pelkoa ja itsemme himmaamista. Pelkoa voi oppia valjastamaan käyttövoimaksi.
3. Itsepäinen luottamus – kaikki mitä ilmaantuu, palvelee unelman toteuttamista ja siihen kasvamista
Kaikki matkan varrella ilmaantuvat tunteet ja kokemukset avaavat sydäntä / muovaavat hermostoa kannattelemaan yhä isompaa volyymia energiaa – meidän unelmissa on lopulta kyse aina unelmista ja energiasta. Joskus me hokataan, että me saatiin jotain ihan muuta kuin alunperin luultiin lähtevämme hakemaan, ja että kaikki meni kuitenkin just jetsulleen.
4. Kaikki tunteet matkan varrella kuuluvat asiaan
Saa tuntea pelkoa, arvottomuutta, epävarmuutta, häpeää – paradoksi on se, ettei meitä tee onnelliseksi kiva ja helppo ja se, että unelma toteutuu naks vaan, vaan kliseisesti juuri se matka. Tunnetaitojen oppiminen auttaa ihan valtavasti unelmiaan kohti kulkemisessa.
Bonukset:
Rehellisyys ja totuudellisuus omalle sydämelle: kuinka edistän unelmaani SAMALLA kun huolehdin siitä, että myös pöytä tulee pöytään. Unelmat etenevät vain, kun niihin sitoutuu.
Asiat etenevät usein hitaammin kuin haluaisimme ja menevät eri tavalla kuin mieli ajatteli, ja usein näemme vasta jälkikäteen, miksi on hyvä niin.
Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.
Uupumiskokemusten myötä minulla on ollut hankala suhde ”suorittamiseen”. Hyppäsin äärilaidasta toiseen: Se mikä oli itselleni ennen normaali tekemisen tapa, muuttui arjessani peikoksi, jonka kohtaamista pyrin kaikin tavoin välttämään. Alitajuisesti liitin suorittamisen mielessäni kaikkeen, mikä on yhteiskunnassamme pielessä. Ajan hengen mukaan syytin suorittamisesta myös itseäni – olinhan itse oppinut tunnollisen suorittamisen keinona kuulua joukkoon ja saada hyväksyntää.
Selvyyden vuoksi viittaan suorittamisella tässä yhteydessä tavoiteorientoituneeseen tekemiseen, jota vaatii toisinaan epämukavaakin itsensä kanssa kilvoittelua tai aikapaineiden edessä puristamista. Usein suorittamiseen ohjaavat raamit eivät ole itse asetettuja, vaan tulevat osana nykytyöelämän lainalaisuuksia – kiivasta tahtia, kovia vaatimuksia ja liian pieniä resursseja.
Moni meistä uupumuksen kokeneista alkaa ennen pitkää kyseenalaistaa sitä epäinhimillistä tahtia, johon yhteiskuntamme meidät vaivihkaa ajaa. Samalla uupumus pysäyttää meidät pohtimaan omaa elämäämme, arvojamme ja prioriteettejamme. Vastarintana suorittamiskulttuurille onkin syntynyt muun muassa Hidasta elämää -kaltaisia aatteita ja hiljaiseksi lopareiksi kutsuttu ilmiö, jolla tarkoitetaan tietoista päätöstä suorittaa työnsä rennommin ja kieltäytyä ylimääräisistä tehtävistä oman hyvinvoinnin nimissä.
Toisilla meistä on enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa työelämänsä sisältöön kuin toisilla. Itse olen kuulunut niihin onnekkaisiin, joilla on ollut mahdollista hypätä oravanpyörän ulkopuolelle ja etsiä itselle sopivaa tapaa tehdä töitä. Suorittamisen vastapainona olen saanut harjoitella omarytmistä tekemisen tapaa, viettää hitaita aamuja ja kokeilla luovaa boheemisuutta – uppoutua intensiiviseen tekemiseen silloin, kun se parhaiten minulle sopii.
Rehellisyyden nimissä täytyy kuitenkin todeta, että myös luova yrittäjyys haastaa omalla tavallaan. Jos on lapseton ja lainaton, voi leivän pöytää saada helpommin, mutta kohtuullisen eläkkeen eteen joutuu kyllä moni yrittäjäkin paiskimaan töitä. Sittemmin takaisin palkkatyöläisen elämään palanneena, olen joutunut tarkistamaan ajatustani suorittamisesta. Mitä se oikeastaan tarkoittaa?
Itselleni suorittamisesta oli tullut vuosien varrella synonyymi stressille – sanalle, jolla on itsessään negatiivinen kaiku. Mutta kuten stressillä, myös suorittamisella on positiivinen ja negatiivinen puolensa. Ehkä kyse on enemmänkin balanssista.
Niin sanottu myönteinen stressi eli eustressi auttaa meitä innostumaan, onnistumaan ja ylittämään itsemme, kun taas haitallisen stressin seuraukset me kaikki tiedämme. Molemmat stressin muodot tosin virittävät hermostoamme, joten kumpikin vaatii vastapainokseen palautumista.
Jos ajattelemme suorittamista samalla tavoin kuin stressiä, se ei tunnu enää niin pelottavalta tai paheksuttavalta. Joltakin, jota pitäisi vältellä tai johon ”sortumisesta” pitäisi tuntea huonoa omaatuntoa. Päinvastoin suorittamisen voi nähdä samalla tavalla kuin stressin – asiana, joka sisältyy ajoittain jokaisen elämään.
Parhaimmillaan suorittaminen voi tuoda uppoutumisen ja onnistumisen iloa ja siten vahvistaa voimavarojamme. Tärkeää on kuitenkin oppia tunnistamaan, milloin suorittaminen menee haitallisen puolelle eikä keho enää ehdi palautua tekemisen aiheuttamasta kuormituksesta.
Tunnolliselle suorittajalle haluaisinkin sanoa seuraavat kolme lempeää ajatusta:
1. Suorita vapaasti, kunhan se tuntuu hyvältä ja nautit tekemisestä. Tavoitteellista elämäntyyliä tai niin sanottua ”suorittajaidentiteettiä” ei tarvitse piilotella tai hävetä – sen enempää kuin ihannoidakaan. Jos arki alkaa kuitenkin painaa etkä saa enää iloa itsellesi tärkeistä asioita, on hyvä tarkistaa arjen prioriteetteja.
2. Kuuntele sisäistä ääntäsi. Vain sinä tiedät, mikä on sinulle sopivasti ja mikä liikaa. Usein tämä vaatii kuitenkin harjoittelua ja hyvää itsetuntemusta. Etsi itsellesi sopivat tavat pysähtyä säännöllisesti itsesi ja kehosi äärelle ja tsekata, missä mennään.
3. Jos joskus tulee tehtyä vähän liikaa, ethän soimaa itseäsi siitä. Sen sijaan harjoittele kääntämään itsekriittisyys itsemyötätunnoksi. Et tarvitse nyt piiskaa piiskan päälle, vaan lupaa levätä, rentoutua ja ravita itseäsi.
Kun pohdit omaa jaksamistasi, tämä runokirja itsereflektioineen voi tuoda lisää lempeyttä ja riittävyyden kokemusta: ”Sielun sopukoita — Tässä hetkessä riittävä on värikuvitettu kirja, joka kutsuu sinua oman sydämesi äärelle. Kirjan lempeät runot ja itsemyötätuntoon ohjaavat harjoitukset auttavat tutkailemaan omia tunteita ja katsomaan itseään sallivammin.”
Turvallisuuden tunne on ihmisen elämän kulmakivi. Se on myös parisuhteen tärkeimpiä asioita. Kun koet olevasi turvassa, uskallat olla oma itsesi, ilmaista rajojasi, onnistua ja epäonnistua sekä päästää toisen lähellesi.
Turvallisuuden tunne lisääntyy, kun suhteessa on…
luottamusta
läsnäoloa
rehellisyyttä
kiitollisuutta
tilaa kuunnella sydäntään
mahdollisuus ilmaista itseään yksilönä, ei pelkästään osana pariskuntaa
tasapuolisuutta
sitoutumista
lämpöä
suhteen vahvistamiseen tähtääviä hetkiä, kuten harjoituksia sekä ajan järjestämistä läheisyydelle ja rakastelulle
tapana antaa positiivista palautetta
ystävyyttä
naurua
muuta, mitä?
HARJOITUS: Keskustelkaa listauksesta. Mitkä asiat listalla tuntuvat teistä tärkeimmiltä? Mitkä niistä ovat teillä mielestäsi jo hyvin hallussa, mitkä taas kaipaavat kehittämistä? Muista, että kumppanisi kokemus voi ja saa olla erilainen.
Ottakaa listalla olevat asiat osaksi arkeanne – mahdollisimman konkreettisesti. Tasapuolisuus voi näkyä siten, että järjestätte keskustelutilanteen, jossa kummallakin on 5 minuuttia aikaa puhua omasta kokemuksestaan keskeytyksettä. Sitoutuminen taas voi näkyä vaikkapa niin, ettette uhkaa riitojen yhteydessä erolla, vaan riitely on ohimenevää tunteiden purkamista.
Turvallisuuden tunne ja seksi
Voitte vahvistaa turvallisuuden tunnetta myös seksissä. Jos esimerkiksi huomaat, että kumppanisi alkaa suorittaa seksiä, sano hänelle lempeästi: ”Rakas, haluan vain tuntea sinut lähelläni.”
Voit myös vain halata häntä. Luo tilanteeseen turvaa itsellesi luontevalla tavalla. Voit myös kertoa kumppanillesi, että kaipaat ensisijaisesti hänen rakkauttaan ja läheisyyttään. Se auttaa hänen (ja samalla sinun) sydäntään avautumaan.
Seksiin antautuminen ei onnistu, jos olo ei ole turvallinen. Pelkkä fyysinen seksi saattaa teknisesti ottaen onnistua, vaikka mieli olisi etäinen ja sydän lukossa, mutta tällaiseen kokemukseen ei koskaan kannata ryhtyä! Jos jokin asia vaivaa sinua, on parasta että purat sen ensin sinulle sopivalla tavalla, jotta voit olla aidosti oma itsesi seksissä.
Seksi on tilaisuus nauttia täysillä. Se ei ole mahdollista, jos osa sinusta on lukossa. Jos olet kokenut jotakin hankalaa seksissä, on tärkeää että annat tunteillesi huomiota. Mitä kaipaat? Armoa ja hyväksyntää itseltäsi, erilaista kosketusta kumppaniltasi, ammattilaisen apua asian läpi käymiseen?
Turvallisuuden tunne on tärkeää aina, niin elämässä ylipäätään, parisuhteessa kuin seksissäkin.
Sydämen seksi ei ole askel taaksepäin intohimosta, vaan se voi itse asiassa moninkertaistaa nautinnon ja jopa helpottaa orgasmia.
Mitran upea Sydämen seksi -kirja nyt HE-puodissa – löydät kirjan tästä!
Kansanviisauden mukaan paras aika koivuvihtojen tekoon on kesä-heinäkuussa. Tähän aikaan lehdet ovat tarpeeksi isoja ja riittävän pehmeitä. Vihtoja voi tehdä myös loppukesästä, mutta tällöin lehdet voivat olla turhan kovia. Tässä parhaat vinkit vihdantekoon ja hoitavaan vihdontaan Saunologia-sivustolta:
1. Kerää ainekset
Vaikka koivu, erityisesti rauduskoivu, on nykysuomalaisten parhaiten tuntema vaihtoehto, ei se ole ainoa. Koivu, kataja ja pihlaja ovat perinteiset vihta-ainekset. Katajan saatavuus on kuitenkin heikko, mutta lähinnä perinteen katoaminen on hävittänyt pihlajan. Vihdan tekemistä voi kokeilla käytännössä mistä tahansa lehtipuusta, vaikka vaahterasta tai lepästä.
Kannattaa muistaa, että oksien kerääminen ei kuulu jokaisenoikeuksiin vaan siihen tarvitaan maanomistajan lupa.
2. Sido vihta saunamestarin neuvoilla
Vihdanteko-ohjeet löydät Maailman paras vihta -lyhyelokuvasta, jossa intohimoinen suomalaisen saunaperinteen elvyttäjä Pentti Hakala paljastaa maailman parhaan vihdan ohjeen. Katso kolmen minuutin mittainen ohje TÄSTÄ.
3. Nauti hoitavasta hyvän olon vihdonnasta
Kokeile liettualaista hoitavaa vihdontaa: Vihdonta alkaa ilman kosketusta. Vihtoja aloittaa kuuman ilman liikuttelun katosta alaspäin vihtojen avulla. Ensin lämmitetään ja vihdotaan jalat. Vihdottava makaa vatsallaan, jalat koukussa ja jalkaterät kohti kattoa.
Vihta lämmitetään lämpimässä ilmassa ja se painetaan päin jalkoja. Lämpimän ilman ja vihtojen kontaktin avulla saadaan jalat lämpiämään. Tämän jälkeen edetään ylempiin ruumiin osiin, varoen kuitenkin sydäntä ja jatkuvasti suojaten pää kuumuudelta sekä vihtomiselta.
Löylyn luonti vihdonnan aikaisesti on olennaista. Sen avulla saunan kattoon luodaan ”löylykakku”, jos vihdoilla kaavitaan lämmintä ilmaa.
Yhtä tärkeää on myös raittiin ilman saanti. Sitä tarjoillaan vihdottavalle käsittelyn aikana. Se saadaan ikkunasta, ovesta tai tarkoitukseen tehdystä tuuletusluukusta noin 5-10 minuutin välein. Vihdottavalla pitää olla koko ajan mukava olo.
Karjalaisrouvan ohje saunavihdan säilöntään talven yli
Vihtojen säilöntä talven varalle alkaa niiden valmistuksen jälkeen kuivauksella. Kuivaa vihtoja pystyasennossa parin päivän ajan katon tai katoksen alla, mutta muutoin lähes ulkoilmaolosuhteissa.
Kuivatuksen jälkeen vihdat varastoidaan esimerkiksi viileässä kellarikomerossa laatikkoon ladottuna kerroksittain. Vihtojen väliin heitetään karkearakeista suolaa. Tämä vaikuttaa vihtojen säilyvyyteen niin, että etteivät ne mm. kuivu liiaksi. Tällä menetelmällä vihta säilyy helposti vaikka seuraavaan kesään.
Kuivattu vihta herätetään upottamalla se veteen. Mitä kuumempaa vettä, sitä nopeammin vihta virkoaa. Vihtaa liotetaan vedessä, kunnes se on pehmennyt.
Onko sinulle sanottu jotain ikävää lapsena, jotain sellaista, mikä on vaikuttanut pitkälle elämääsi ja kenties vaikuttaa edelleen? Hidasta elämää toimitus kysyi tätä lukijoiltaan. Vastauksia tuli n. 1700 – arvatenkin osuimme kipeään kohtaan.
Lapsen ja nuoren lyttääminen, väheksyminen, iva, kohtuuton moittiminen ja kritisointi, vähättely ja vertailu toisiin, haukkuminen ja jatkuva tyytymättömyys johtaa huonoon itsetuntoon, kelpaamattomuuden ja arvottomuuden kokemukseen, epävarmuuteen ja syrjäänvetäytymiseen, jolloin myös sosiaalistuminen kärsii.
Moni kertoi vastatessaan kyselyyn, että vaikka oli saanut kokea kipeitä asioita menneisyydessä, niin oma rohkeus ja päättäväisyys on kuitenkin lopulta auttanut luomaan itselle palkitseva ja hyvä elämä. Riippumatta siitä, mitä muut ihmiset olivat viestineet, niin sinnikkyys ja omien voimavarojen löytäminen oli helpottanut pääsemään irti uhrin roolista ja vielä eteenpäin selviytyjänkin roolista kohti autenttista itseä ja ikiomaa elämää.
Miten sitten saada itsetunto kohoamaan ja omanarvontunne takaisin? Kuinka suunnata huomio hyviin asioihin ja asioihin, joihin voi itse vaikuttaa? Miten löytää oma sisäinen voima ja aito itse, jotta oma elämä olisi mahdollisimman rikasta ja elämisen arvoista?
Elämässä yksi tärkeä taito, jota voi opetella joka päivä, on näkökulman vaihtamisen taito. Näkökulman vaihtamisen tavoitteena on antaa vaikeuksille uusia merkityksiä ja avata siten erilaisia mahdollisuuksia eteenpäin. Positiivinen, utelias ja toiveikas mielenvire auttaa huomaamaan uusia ja vaihtoehtoisia tapoja ajatella ja tehdä asioita. Samalla itsensä johtamisen taidot kehittyvät, kun itsekriittisyys ja pelko saavat luvan väistyä.
Seuraavassa nostan esille joitakin kyselyn vastauksia, joissa henkilö oli vaihtanut näkökulmaa ja kääntänyt pilkan, nolaamisen tai vähättelyn voitokseen ja omaksi edukseen.
Olin lapsena ujo, olen siitä saanut kommenttia kuten herkkyydestäkin. Olisi siis pitänyt olla paksunahkaisempi. Itse pidän nykyään herkkyyttäni ja herkkävaistoisuutta isona vahvuutena mm. työssäni.
Mua haukuttiin oudoksi, joten tein siitä outoudesta mun persoonan keskipisteen vuosikausiksi, jotta sitä koskeva kiusaaminen ei tuntunut niin pahalta.
Herkkyyteni on tuomittu. Työstämistä on ollut, että hiljalleen on osannut kääntää herkkyyden vahvuudeksi.
Valitettavasti on kyllä. Onneksi niitä tässä iässä pystyy tarkastelemaan jo eri näkökulmista ja ymmärtää, ettei niillä ollut oikeasti mitään todellisuusperää.
Parhaiten jäänyt mieleen, et ei sinusta ole siihen tai et sie pärjää. Pitkälle aikuisuuteen meni, että alkoi oma mieli ymmärtämään, et kyllä mie pystyn ja pärjään.
Itse sain myös lapsena pilkkaa osakseni aikuisilta opettajiltani. Luokanopettajani mielestä minun oli syytä haudata opiskeluhaaveeni eikä pyrkiminen seuraavaan opinahjoon ollut hänen näkemyksensä mukaan minun heiniäni. Pyrin silti, olin viimeisten sisään päässeiden joukossa, mutta minut hyväksyttiin ja sehän riittää. Minusta tuli kuin tulikin suvun ensimmäinen ylioppilas. Avasin itse polkuni akateemiselle uralle ja väittelin vuosia myöhemmin taiteen tohtoriksi ja tässä sitä ollaan. Pianonsoitonopettaja sanoi minulle, silloin 8-vuotiaalle, suoraan, etten koskaan oppisi soittamaan pianoa. Juoksin itkien kotiin. En enää mennyt hänen tunneilleen. Koska kuitenkin rakastin soittamista ja olin ilmeisesti pikku hiljaa kasvamassa sitkeämmäksi, löysin toisen opettajan. Hänen kanssaan opin soittamaan niin, että minulle myöhemmin avautuivat konservatorion ovet. Pianonsoitto oli minulle hyvin merkityksellistä, koska se loi pakopaikan kodin ja vanhempien ongelmista. Miespuolinen tanssinopettaja taputti teini-ikäisen vatsaani muun luokan katsellessa ja tokaisi kuuluvalla äänellä: tästä on päästävä eroon. En ole päässyt pömppämasustani eroon tähän päivään mennessä. Se ei kuitenkaan ole estänyt minua harrastamasta tanssia edelleenkään.
Lapsen ja nuoren pilkkaaminen, nolaaminen, lapselle nauraminen ja kaikenlainen vähättely ja häpäiseminen jättävät helposti elämänpituisen arpeutumattoman haavan. Pilkka, iva ja loukkaaminen voi kohdistua lapsen persoonaan, hänen taitoihinsa tai tekemisiin. Pilkka ja väheksyminen sattuu aina ja vielä pahemmin se sattuu, kun se kohdistuu omaan persoonaan, persoonallisuuden piirteisiin tai ulkonäköön. Pilkka ja väheksyminen vaikuttavat negatiivisesti omakuvaan, tapaan olla ja toimia elämässä yksin ja yhdessä toisten kanssa. Kaltoin kohtelun jäljet siirtyvät musertavan ja synkän varjon lailla lapsuudesta aikuisuuteen. Lapseen ja nuoreen kohdistuva aikuisen väheksyvä ja pilkkaava käytös on aina loukkaavaa ja tuomittavaa.
Lukijamme kertovat seuraavassa kuinka heitä on väheksytty ja kuinka he ovat siitä huolimatta onnistuneet vastaamaan haasteeseen ja lähteneet kulkemaan omaa polkuaan elämässä.
Opo sanoi yläasteella, ettei sinusta ole lukioon. Ammattikouluun vaan. No, sairaanhoitaja minusta tuli.
”Ihan sama mihin haet opiskelemaan, ei sinusta mitään tule” yläasteen yhteishausta opinto-ohjaajalta. ”Voithan sinne paperit laittaa, mutta ei tuollaisilla papereilla korkeakouluun pääse.” Työkkärin uravalintaihmiseltä. P.s. Pääsin korkeakouluun ja suoritin opinnot erinomaisilla papereilla.
Äitini sanoi, ettei minusta tule mitään isona. Tuli minusta 3 lapsen äiti, kolmatta ammattia opiskelen (hän ei edes saanut omaa koulutustansa loppuun), olen ollut työelämässä enemmän kun hän koskaan omassa elämässään ja pärjään paremmin kuin hän elämässä. Kyllä särähtää korvaan joka kerta kun jossakin onnistun, susta ei koskaan tule mitään. Omille lapsille sitten kannustavampi kun epäilevät omia onnistumisia.
Liian paljon. Kymmeniä kommentteja on jäänyt mieleen. Onneksi muutama hyväkin. Mutta ikävimmästä päästä oli aikoinaan 9 lk oponi. Hän sanoi, ettei sinun kannata hakea tuohon kouluun, kun et sinä sinne pääse. Hain ja pääsin. Ja kävin esittelemässä alaa yläasteellani sen jälkeen.
Miten selvitä kipeästä ja traumatisoivasta kokemuksesta ja kerätä kokemuksesta hyödyt, taidot ja vahvuudet itselleen ja jatkaa elämässä eteenpäin? Matka voi tuntua hyvinkin pitkältä ja kuoppaiselta, kuin joen ylittäisi tai valloittaisi oman sisäisen vuoren.
Itse hyödyin menneisyyteni ikävistä kokemuksista, sillä sisukkuuteni vahvistui. Siitä huolimatta jouduin kätkemään todellisen minäni, jotta muut eivät huomaisi kelpaamattomuuden ja ahdistuksen tunnettani sisälläni. Jollain toisella arvottomuuden kokemus saattaa olla niin musertava, että elämästä ei tahdo tulla enää mitään tai sitten päätyy tekemään tekoja, joilla on arvaamattomat seuraamukset ja lopulta tuntuu siltä, että koko elämä on pilalla.
Miten on sinun laitasi, oletko sinä tunnistanut itsessäsi kyvykkyyksiä ja taitoja, joita käytit jo lapsena tai kehitit myöhemmin ikävän ja traumaattisen kokemuksen jälkeen selvitäksesi eteenpäin elämässä?
Ethän salli lapsuuden kovien ja musertavien kokemusten vaikuttavan elämääsi pienentävästi ja kurjistavasti. Huomaa, että liian emotionaalinen painolasti lapsuudesta voi siirtyä ja vaikuttaa myös nykyisiin ja tuleviin ihmissuhteisiisi. Tätä tarkoitetaan, kun puhutaan transferenssista eli tunteiden ja oletusten siirtämistä aiemmista ihmissuhteista johonkin toiseen ihmiseen. Transferenssi on tärkeää tunnistaa, jotta sillä ei olisi tuhoisia vaikutuksia nykyiseen ja myöhempään elämäämme. Tunnistamalla ja ottamalla vastuun mahdollisesta transferenssitaipumuksestasi teet palveluksen itsellesi ja toiselle.
Kiinnittämällä huomion nykyhetkeen menneisyyden sijaan, luot yhteyden aitoon itseesi, omiin toiveisiisi ja siihen, mitä elämältä haluat. Omia itsetuntotaitoja voi vahvistaa läpi koko elämän. Itsetunnon vahvistamista voi opetella ja harjoitella lukuisilla eri tavoilla. Kokosin tähän sinulle esimerkkinä näkökulman vaihtamisen lisäksi neljä hyvin toimivaa menetelmää:
Valitse itsellesi turvallinen ympäristö, jossa harjoitella sinulle tärkeää ja merkityksellistä taitoa tai asiaa.
Valitse itsellesi joku roolimalli, jota seurata. Roolimalli voi olla todellisuuden henkilö, esimerkiksi Sanna Marin tai fiktiivinen hahmo, kuten Prinsessa Leia. Tarkkaile henkilöä, havainnoi ja opiskele hänen suhtautumistaan elämään, olemistaan ja eleitään.
Tee itsetunnon kohottamisesta ja harjoittelemisesta itsellesi oppimisprojekti. Hanki itsetunnosta, esimerkiksi lukemalla, tietoa, jota jäsennät ja analysoit kirjoittamalla ajatuksesi ylös ja keskustelemalla havainnoistasi ja löydöksistäsi turvallisen ihmisen kanssa.
Kohota itsetuntoasi ylittämällä rajasi tai harjoittelemalla rajojesi joustavuutta osallistumalla esimerkiksi jollekin kurssille tai menemällä johonkin sinulle uuteen tapahtumaan. Kyseessä voi olla esimerkiksi jokin taistelulajikurssi tai vaikka kirja- tai käsityömessut, joilla antaudut kohtaamiseen ja keskusteluun sinulle ennestään tuntemattomien ihmisten kanssa.
Lopuksi kutsun sinut tekemään omista unelmistasi ja toiveistasi totta lukijamme viisaiden sanojen saattelemana:
Oon kuitenkin oppinu sen, että kaikki on mahdollista kun myös itse luottaa itseensä ja omaan tekemiseensä vaikka muut ympärillä sanoisi mitä.
Mitä teen vaikeiden tunteiden kanssa? Sen sijaan, että hamuan karkkipussia, viinilasillista tai pukeudun sotisopaan ja lähden hyökkäykseen kuinka kiukkua, turhautumista ja pelkoa voi kohdata voimauttavasti?
Tunteen kohtaamiseen on muutama olennainen juttu, ja harjoittelun myötä hommeli helpottaa. Kun oikeasti opimme kohtaamaan vihdoin tunteemme, voimaudumme: opimme rajaamaan, vapaudumme lohtupuuhailuistamme, uskallamme enemmän tehdä niin kuin sydän sanoo – ja tunnistamme paremmin, mikä meille toimii ja mikä ei. Miellyttäminen hiipuu ja elämänvoima alkaa virtaamaan. Toisin sanoen: itsearvostuksemme alkaa eheytyä. Kyky kohdata ja tuntea tunteitamme mahdollistaa toimivat, turvalliset ihmissuhteet.
Jos meillä on systyeemissämme kohtaamattomia, tiedostamattomia tunteita ja traumaa, tunteisiin ja kehoon voi olla haastavaa päästä käsiksi. Se on psyyken hieno, viisas tapa suojautua – mutta monesti elämänvoimamme kuluu silloin enemmän äyskäröimiseen kuin soutamiseen. Suosittelen tunnetaitojen opettelussa paitsi ymmärryksen kartuttamista, myös tunneyhteytensä löytäneen auttajan apua.
Huomaat, että tunne nousee, tai että meneillään on jotain härpelöä – kiukkua, ahdistusta, levottomuutta jne.
Hengittele, juo lasi vettä.
Missä osassa kehoa tunne tuntuu? Aisti kehon tuntemuksia ja syvennä sisäänhengitystä, pidennä uloshengitystä.
Miltä kehon tuntemus tuntuu? Tunnustele ja kuulostele.
Aktivoi parasympaattista hermostoa – eli rauhoita hermostoa, auta itseäsi sisiäisesti turvaam (täällä löydät paljon videoita aiheesta).
Olisiko tuntemukselle sana tai sanoja? Kun hermostosi rauhoittuu, aivojen tunnesäätelykeskus aktivoituu, jolloin pääset paremmin kiinni siihen, mikä tunne voisi olla kyseessä.
Hommaa tietoa perustunteista, jotta ymmärrät paremmin, mistä tunne viestii eli mitä tarvitset nyt jotta voit auttaa itseäsi.
Iso osa vaikeiden tunteiden kohtaamisesta on niiden sietämisen opettelu ja kehollinen yhteys. Kun ihan rauhassa opit kuulostelemaan ja kohtaamaan tunteita kehossasi alat voimautua, etkä enää yritäkään päästä tunteista eroon samalla tavalla kuin aiemmin. Kun alat tunnistaa selviytymiskeinojasi eli tapoja paeta tunteita (esimerkiksi ratkominen, hulluna kelaaminen, lohtusyöminen, kiukuttelu jne), syvennät yhteyttä itseesi.
Kun tunnetulee kohdatuksi, voit alkaa tiedostaa selkeämmin, mistä tunne nousee. Onko se haavareaktio? Liittyykö se prosessiin, jota käyn elämässä läpi? Nouseeko pintaan jotakin vanhaa, jonka kohtaamisen ei aiemmin ole ollut tilaa? Kun tunneyhteys syvenee, opimme tunnistamaan selkeämmin, milloin se on vanha reaktio / prejektio tai jotakin muuta. Alla olevalla videolla keroon lisää, kuinka nämä erottaa toisistaan ja miten haavareaktiotunteet eli triggerit alkavat eheytyä.
Videolla myös esimerkki siitä mitä teen, kun nousee syvempään elämän prosessiin liittyviä tunteita, esimerkiksi turhatumista ja pelkoa sekä kun koen kiukkua jostakin treggeröityessäni. Mitä teen, kun koen rajojeni ylittyvän? Kuinka asetun itseni puolelle?
Olennainen juttu tunteen kohtaamisessa on, että sitä ei tarvitse ymmärtää, työstää eikä ratkaista vaan oppia tuntemaan se kehossaan. Harjoittelun myötä hommelista saa voimauttavasti kiinni.
Kuva: Unsplash Julien I
Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.
Etsimme usein rakkautta ihmisiltä jotka herättävät meissä samanlaista tuttuuden tunnetta kuin mitä koimme suhteessa vanhempiimme. Terveisin täällä minä, ihan kahden kantapään kokemuksella. Alitajuisesti uskoin, että jos vaan saan miehen ”tehtyä” turvalliseksi, että se viimein ratkaisisi turvattomuuden tunteen jota olin kantanut. Hyvin ymmärrettävää ja inhimillistä, mutta mahdotonta.
Kukaan emotionaalisesti etäinen ihminen (tai kukaan muukaan) ei pysty parantamaan lapsuuden haavojamme.
Kukaan toinen ihminen ei voi poistaa haavojamme, mutta tasapainoisissa ja turvallisissa suhteissa on kyllä mahdollista saada korjaavia kokemuksia. On mahdollista tulla kohdatuksi rakkaudessa. Mutta onko sitä mahdollista saada emotionaalisesti etäiseltä ihmiseltä? Hän on luultavasti itse ihan yhtä kauhuissaan omista alitajuisista peloistaan, joten en laskisi kaikkia munia tähän koriin. Tällöin meissä aktivoituu pieni tyttö/poika joka etsii vanhempaa. Olemme myös saattaneet itse ottaa vanhemman roolia suhteessa vanhempaamme, jolloin usein otamme samankaltaista roolia parisuhteessa. Eli koitamme ylivastuullisuuden ja ylimiellyttämisen kautta ikäänkuin ”ostaa” rakkautta.
Emmekä me halua, että meidän rakastettavuutemme on jonkun toisen käsissä! Siksi aikuista rakkautta on harjoitella tulemaan itse itselleen siksi aikuiseksi, jota kaipaa. Kuinka sinä tulet itsellesi siksi elämäsi tärkeimmäksi ihmissuhteeksi. Kuinka sinä harjoittelet antamaan itsellesi sitä, mitä eniten kaipaat. Minulle tämä oli alkuun verrattavissa siihen, että joku olisi pyytänyt minua puhumaan mandariinikiinaa. Se ei todellakaan lähtenyt heti helpolla vaan se oli valtava harjoitus.
Ja samalla, aina kun olen uskaltanut nähdä toimimattomien suhteiden rehelliset realiteetit ilman sokerikuorrutuksia, olen joutunut kohtaamaan myös syvää surua ja pettymystä. Nämä kohdat ovat tehneet näkyväksi lapsiosieni kantaman surun ja tunnekivun jota ei ole ollut mahdollista turvassa aiemmin tuntea. On ollut äärimmäisen tärkeää saada surra. Suostuminen suruun on myös tehnyt suhteiden rehellisiä realiteettaja näkyvämmäksi.
Suhteet emotionaalisesti etäisiin ihmisiin ovat aktivoineet myös varhaisemmat kiintymyshaavani ja lapsiosan hädän. Kiintymyssuhdenäkökulmasta ydinpelkojamme ovat se että joutuisimme eroon kiintymyskohteesta, rakkauden ulkopuolelle jääminen ja hajoamisen pelko. Käytännössä voisi ajatella, että olen elänyt aikuisen elämää niin, että sisälläni elänyt valtavassa hädässä oleva lapsi. Ja tuota lapsi osaa olin valitettavasti itsekin oppinut häpäisemään ja mitätöimään. Ei enää. Ei enää. Lapsiosat meissä tarvitsevat aikuista. Turvaa. Myötätuntoa. Sitä että joku viimein ottaa kädestä kiinni ja sanoo, minä olen tässä sinun kanssasi. Minä en jätä sinua yksin. Saa tuntua.
Silloin kun tunnemme impulssin jahdata emotionaalisesti etäistä ihmistä yhteyteen ja silloin kun tuntuu että emme kestä ilman häntä, kyseessä on aktivoitunut lapsiosa. Se lapsi on luultavasti jo kannatellut jo ihan liikaa itse, joten otathan sen syliisi ja kerrot, että sinä et jätä häntä.
Huom! Emotionaalisesti etäinen ihminen ei tarkoita pahaa ihmistä. On monia syitä miksi on emotionaalisesti etäinen, eikä kukaan ihminen ole 100% ajasta yhteydessä itseensä tai muihin.
Muistan hyvin ajat, kun tuntui että yhteys itseen katoili. Silloin tuntui tosi hankalalta ja vähän huonolta – yritin kovasti päästä takaisin yhteyteen, joka puolestaan tuntuu ihanalta ja levolliselta.
Kuulostaako tutulta?
Olen myös ihmissuhteissa kadottanut itseäni rajattomuuteen ja sietänyt tai hyväksynyt sellaista mitä en enää katselisi. Vieläkin välillä nousee surua pintaan, kun nousee muistoja menneistä tilanteista ja valinnoista ihmissuhteissa. Miten huonosti olen kohdellut itseäni antamalla kohdella itseni niin huonosti! Minua on ollut helppo syyttää ja syyllistää suhteen ongelmista, ja sitten olen hulluna työstänyt itseäni luullen, että siitä se hommeli tai konflikti on kiinni. Että toisella olisi parempi olla, jos minä olisin toisenlainen.
Viiden pisteen vihje: jos ihmissuhteessa on olo, että suhteen toimiminen ja toisen olo on itsestä kiinni, se ei ehkä ole kovin tervehenkisellä ja rakkaudellisella pohjalla. Kun yhteys itseen syvenee, vahvistuu myös kyky tehdä itseä arvostavia valintoja. Olla sietämättä shittiä ja syyttämättä itseään, kun jotakin huttua lentää tuulettimeen elämässä tai ihmissuhteissa.
Yhteyttä itseen voi ihanasti vahvistaa. En enää koe, että yhteys itseeni rakoilee enkä taistele itseni kanssa. Se EI tarkoita, etten koe hankalia tunteita tai ristiriitaisuuksia vaan sitä, etten enää jätä itseäni. Varsinkaan yhdenkään ihmissuhteen vuoksi.
En osannut aiemmin tunnistaa ja kunnioittaa kehollista oloani: tämä ei tunnu hyvältä, nyt stressaannun, nyt ahdistaa – vaan koin pikemminkin vaistomaisesti, että mun täytyy saada homma toimimaan ja kaikille levollinen mieli. Pelkäsin, että minulle ollaan vihaisia ja konfliktin äärellä luulin, että minun täytyy äkkiä fiksata tilanne.
Vasta, kun yhteys itseeni on syventynyt olen oppinut näkemään selkeämmin, mistä esimerkiksi konflikti johtuu ja mitä voin tehdä – tai voinko tehdä mitään ensinkään. Missä rajat menevät. Mikä on kontollani ja mikä ei. Joskushan esimerkiksi juurikin konflikti johtuu siitä, että nähdään eri tavalla tai on eri odotukset. Silloin puhuminen, rajaaminen ja avoimuus auttaa. Siihen tarvitaan kummankin osapuolen vastuullisuutta ja omien tunteiden tunnistamista ja kannattelua.
Joskus konflikti tai jumi johtuu siitä, ettei kerta kaikkiaan olla samalla sivulla. Se voi johtua siitä, että toinen tunnistaa paremmin tunteitaan eikä syytä, ja toinen puolestaan mielellään antaisi vastuun omista tunteistaan, kasaa niitä toisen päälle tai on reaktiivinen tunnistamatta sitä itse. Silloin ei ole kovin paljon tehtävissä, ellei toinenkin halua opetella tunneyhteyttä. Se tarkoittaa, että on kerta kaikkisen valmis sisäistämään, ettei mikään tunteemme ole muiden aiheuttamaa. Vasta silloin reaktiivisuus (mököttäminen, vetäytyminen, loukkaantuminen, marttyroiminen, manipuloiminen, hyökkääminen) alkavat hiipua.
Kun yhteys itseen vahvistuu, tunnistamme selkeämmin, mikä meille tekee hyvää, mitä tarvitsemme nyt ja mistä kenties kannattaa ottaa etäisyyttä, eikä hakata päätä seinään. Silloin juuri käytämme energiaamme tietoisiin valintoihin reagoimisen sijaan – emme yritä saada toisilta sitä, mitä voimme mehevästi antaa ja sallia itsellemme.
Yhteyteen itsen kanssa on erittäin suoria reittejä: itsen hoivaaminen, sisäisen turvan vahvistaminen ja kehonsa äärelle pysähtyminen. Kaikki näistä on oikeasti kivoja ja ihania juttuja. Mutta jos meillä on paljon arvottomuuden ja huonouden kokemusta, voi olla vaikeaa sallia itselleen tätä ihanuutta.Se nimittäin nostaa kaikki kohtaamattomat ja paetut tunteet pintaan. Tiedämme tämän alitajuisesti, ja saatamme piileksiä vaikeita tunteita kovaan työntekoon, suoriutumiseen, kiireisyyteen, pikaisempaan mielihyvään (vaikkapa lohtusyömiseen tai shoppailuun). Saatamme yrittää saada ihanuutta toisilta, ja silloin myös syytämme heitä kun meissä oleva epävarmuus, pelko, häpeä tai syyllisyys alkavat nousta esiin. Aika usein ihmissuhteissa pyöritään juuri tässä, vaikka rakkaudellisen läheisyyden edellytys on yhteys itseen.
Yhteyden vahvistuminen itsen kanssa tarkoittaa kuitenkin juuri sitä, että oppii olemaan lempeästi kuulolla kaikille tunteilleen eikä luule, että ei saisi tuntea sitä mitä juuri nyt tuntee. Tällaisen yhteyden kautta avautuu myös se kuuluisa mielenrauha, levollisuus, selkeys ja oikeastaan onnellisuuskin. Onni ei ole sitä että menee vain smuudisti eikä mikään pelota vaan sitä, että oikeasti oppii tukemaan itseään. Ihan yksinkertaisin, lempein asioin.
Alla video lempeän harjoituksen kera siitä, kuinka vahvistaa yhteyttä itseen.
Kuva: Unsplash Clay Banks
Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.
Elämä yhteiskunnassamme rakentuu pitkälti kiireen ja suorittamisen ympärille. Tämä voi saada aikaan sen, että stressihermostoksikin kutsuttu sympaattinen hermostomme on valtaosan ajasta aktiivisena. Jatkuva sympaattisen hermoston aktiivisuus on kuitenkin meille haitallista ja tarvitsemme hyvinvointimme tueksi sen vastavoiman, parasympaattisen hermoston positiivisia vaikutuksia.
Alla muutama helppo keino, joilla voit aktivoida omaa lepohermostoasi arjen kiireen keskellä kesälomaa odotellessa. Joskus itsensä rauhoittamisen tukeminen voi olla paikallaan myös kesälomaan laskeutumisessa ja jatkuvasta stressistä irrottautumisessa!
1. Korvien sively
Tämä harjoitus aktivoi vagushermoa, joka on keskeisessä roolissa parasympaattisen hermoston toiminnassa. Voit tehdä sively-harjoituksen joko toinen korva kerrallaan tai molemmat korvat samanaikaisesti. Aseta ensin kämmenet poskillesi ja ota korvasi sormiesi väliin niin, että siirrät etusormet korviesi taakse. Keskisormesi asettuvat luonnostaan korvien etupuolelle. Irroita kämmenet poskiltasi, jolloin vain sormet jäävät koskettamaan ihoasi. Ala liikuttaa käsiäsi rauhallisesti ylös ja alas niin, että sormesi liukuvat korvan molemmin puolin ihoasi kevyesti sivellen.
2. Perhostaputus
Rauhoittavan ja tähän hetkeen palauttavan harjoituksen aloitat tekemällä käsistäsi perhosen tuomalla ne ristiin ranteiden kohdalta kämmenten osoittaessa itseesi päin. Kiepsauta peukalosi toistensa ympärille perhosen kehoksi. Voit myös unohtaa peukalot kokonaan ja vain ristiä ranteesi. Aseta kämmenesi rintakehäsi päälle. Voit halutessasi sulkea silmäsi ja aistia kämmentesi rauhoittavan kosketuksen kehollasi. Aloita harjoitus taputtelemalla käsilläsi vuorotellen rintakehääsi. Voit etsiä itsellesi sopivan taputustahdin kokeilemalla eri variaatioita. Toiset pitävät hitaasta ja rauhallisesta tahdista, toiset taas nopeammasta rytmistä.
3. Lähde luontoon!
Luonnossa oleminen tutkitusti rauhoittaa ja rentouttaa. Jo viisi minuuttia metsässä saa stressihormoni kortisolin määrän laskemaan. Luonnossa ei tarvitse tietoisesti yrittää tehdä mitään erityistä rentoutumisen aikaansaamiseksi, vaan mielen ja kehon rauhoittuminen tapahtuu siellä ihan luonnostaan.
4. Kasvojen rentouttaminen
Myös kasvolihasten rentouttaminen aktivoi vagus-hermoa. Sulje siis silmäsi ja vie huomiosi kasvoihisi. Hengittele harjoituksen aikana levollisesti sisään ja ulos. Voit aloittaa kasvolihasten rentouttamisen silmistäsi. Anna ensin silmiä ympäröivien pienten lihasten pehmentyä ja tunne sitten, miten silmäsi rentoutuvat painuen syvemmälle silmäkuoppiinsa.
Anna rentoutumisen tunteen nousta silmistä otsallesi ja tunne, miten otsan ja kulmakarvojen alue pehmenee ja siliää. Tämän jälkeen aisti, miten rentoutuminen valuu otsalta ohimoiden kautta leukaperiisi vapauttaen levitessään kaiken jännityksen ja kireyden poskiesi ja leukojesi alueelta. Tunne, miten kasvosi ovat kauttaaltaan rennot, levolliset ja pehmeät.
5. Palleahengitys
Rentoutumisen klassikko! Hengitys on helppo, monenlaisiin tilanteisiin sopiva ja aina saatavilla oleva keino itsensä rauhoittamiseen. Voit tehdä syvähengitysharjoituksen täysin huomaamattomasti tai tilanteen niin salliessa halutessasi sulkea silmäsi ja viedä kädet vatsallesi.
Vie huomiosi kehollasi lepääviin käsiisi ja kutsu sisäänhengitystä kohtaamaan kämmenesi. Jos mahdollista, hengitä nenän kautta. Voit myös hengittää nenän kautta sisään ja suun kautta ulos. Erityisesti harjoituksen alussa muutama pitkä huokaisu uloshengityksellä voi tukea rauhoittumisessa ja asettautumisessa.
Tunne (käsissäsi), miten hengitys liikuttaa vatsaasi: sisäänhengityksen myötä vatsasi laajenee, kun taas vuorostaan uloshengityksellä se laskee ja vetäytyy. Anna erityisesti uloshengityksen pidentyä ja ilman poistua keuhkoistasi kokonaan. Voit myös huomioida pienen, luonnollisen tauon sisään- ja uloshengityksen välissä.
6. Kylmäaltistus
Kesäkuumalla kylmälle altistuminen virkistää ihanasti, mutta samalla se myös aktivoi parasympaattista hermostoamme! Voit pulahtaa viileään veteen, käydä kylmässä suihkussa tai valella kasvoille kylmää vettä. Myös jääkylmän veden juominen vaikuttaa rauhoittavasti. Itse olen käynyt viimeiset puoli vuotta säännöllisesti kylmäaltaassa ja vaikka vesi tuntuu yhä joka kerta erittäin kylmältä altaaseen mennessä, on olo altaassa vietettyjen minuuttien jälkeen levollinen ja tyyni.
7. Hyräily
Hymiseminen ja hyräily, jopa laulaminen rauhoittavat vagushermon aktivoitumisen kautta. Helppo tapa yhdistää palleahengitys, kasvojen rentoutuminen ja hyräily on synnytyslaulunakin tunnettu rentoutustekniikka: uloshengityksellä hyräile lempeästi jotain matalaa vokaalia huomioiden samalla, että kasvosi ja erityisesti leukaperäsi pysyvät rentoina. Voit testata miltä eri vokaalit tai mantroistakin tutut yhdistelmät kuten esim. Om tai aum tuntuvat resonoidessasi kehossasi.
8. Itsensä halaaminen
Kosketus auttaa rauhoittumaan ja saa samalla hyvänolon hormonit hyrräämään. Toisen ihmisen lempeää ja arvostavaa kosketusta ei aina ole saatavilla, mutta onneksi voimme myös itse halata itseämme! Kiedo siis kätesi hartioittesi ympärille, sulje silmäsi ja hengittele rauhalliseen tahtiin sisään ja ulos samalla silitellen hellästi olkapäitäsi ja käsivarsiasi.
Voit etsiä näistä harjoituksista omat suosikkisi ja tehdä niitä niin usein, kuin koet tarpeelliseksi. Harjoituksia olisi hyvä tehdä ainakin muutaman minuutin ajan tai niin pitkään, kun mielesi ja kehosi tuntuvat sitä kyseisessä hetkessä tarvitsevan!
