Pystytkö tuntemaan itsesi arvokkaaksi, vaikka et saisi mitään aikaan? – Jatkuva tekemisen tarve voi olla tärkeä viesti sinulle

Minulta kysyttiin joskus, ajattelenko, että ihminen on arvokas sellaisenaan kuin tänne maailmaan syntyy. Ei siksi että tuottaisi jotain vaan siksi, että on olemassa.

Oli itsestään selvää, että muiden kohdalla vastaus oli kyllä, mutta omalla kohdalla kokemus tuntui häilyvältä — ja se oli pysäyttävää.

Jos ihminen alitajuisesti uskoo, että oma arvo on kiinni siitä miten paljon saa aikaan, on vaikea hellittää tekemisestä tai uskoa riittävänsä silloinkaan kun ei tee mitään.

Oman jatkuvan tekemisen ja arvon etsimisen rumban pysäytti aikanaan uupumus sekä sen jälkeinen sukellus omaan itseen. Aloin opetella pois siitä, mihin uskomukseni omasta arvokkuudesta olivat perustuneet ja rakentaa arkea, jossa hitaus, lepo ja rauhassa oleminen on kaiken pohja.

Nykyisin elämä ja uskomusmaailma näyttää hyvin toisenlaiselta, mutta valehtelisin, jos sanoisin ettei jälkiä vanhasta koskaan näkyisi.

Joskus ne tuntuvat kovana levottomuutena, kun pitäisi rauhoittua.
Kiireen tunteena ja kokemuksena, ettei mikään koskaan riitä — aivan kuin juoksisi eteenpäin eikä silti mitenkään ennätä perille.

Elämän vaikeista kokemuksista jää jälkiä, jotka voivat jäädä värisemään ihon alle tarpeena todistella, paikata tai korjata jotain, minkä luulee olevan itsessä rikki. Kehoon jää muistijälki kaikesta koetusta ja jos matkassa on suuren osan elämää ollut virittyneisyyden tykyttävä tila, vie aikaa oppia olemaan turvassa pelkän olemisen kanssa.

Kun minussa värisee riittämättömyyden tunne, tiedän nykyisin miten olla sen kanssa ja miten opettaa keholle, että on okei painaa jarrua.

Kun tekisi mieli tehdä enemmän, teen vähemmän. Kun tekisi mieli kiirehtiä kaikkea samaan aikaan, priorisoin yhden asian. Kun kaikki muut tuntuvat saavan enemmän aikaan, lakkaan seuraamasta mitä ulkopuolella tapahtuu – suljen puhelimen netin ja keskityn läheisiin tai omaan aikaan.

Kun tuntee haavansa, niitä voi oppia hoivaamaan ilman laastareita ja addiktoivaa tekemistä. Vaikka olisi oppinut siihen, että aikaan pitää saada ja etenemään on päästävä, voi oppia kyseenalaistamaan sitä mikä on oikeasti elämässä tärkeintä.
Vaikka keho olisi kuinka kierroksilla, sitä voi oppia rauhoittamaan, tottumaan rentoutumiseen ja olemisen tilaan, jossa ei tarvitse todistaa tekemisellä arvoaan.

Jatkuva tekeminen, statuksen metsästys, suoritukset ja eteneminen ei tee ihmisestä arvokkaampaa, vaikka olisi niin oppinut uskomaan. Ja riittämättömyyden tunteeseen lääke ei ole enemmän aikaan saamista, vaan itseasiassa paljon vähemmän yrittämistä.

Sillä jokainen ihminen, joka syntyy tänne maailmaan on arvokas sellaisenaan — vaikka ei tekisi mitään muuta, kuin eläisi ja hengittäisi täällä ollessaan.

Tuntuuko sinusta usein, että muut väheksyvät tunteitasi?

Olet juuri kertonut tuttavillesi, että arki lasten kanssa tuntuu välillä uuvuttavalta. Tuttavat ohittavat kommenttisi hiljaa hymähtäen, joku toteaa vähätellen, että suurperheen arki se vasta väsyttävää onkin.

Kirjoitat netissä keskustelupalstalle, kuinka taloudellinen tilanteesi ahdistaa sinua ja toivot, että pystyisit panostamaan myös rahallisesti enemmän omaan hyvinvointiisi. Ihmiset kommentoivat, että kannattaisi tehdä tarpeeksi töitä, ei valittaminen mitään auta.

Uskaltaudut vihdoinkin kertomaan, kuinka väsynyt olet ja kuinka vaikeaa on aamuisin nousta sängystä, kun elämä tuntuu merkityksettömältä. Saat ohjeen ottaa itseäsi niskasta kiinni ja lähteä lenkille.

Jokainen meistä kaipaa elämässä kannustavia sanoja, vertaistukea ja tunnetta, että tulee aidosti nähdyksi ja kuulluksi omana itsenään. Silti monelle meistä on vaikea asettua toisen asemaan, kun joku kertoo omista ongelmistaan. Jokaisella meistä on elämässä vaikeampia ja helpompia vaiheita, vaikka sitä ei aina kaikista ulospäin huomaisikaan. Kun itsellä on vaikeaa, voi toisten murheiden kuunteleminen tuntua turhauttavalta. Kyse ei ole empatian puutteesta, emme vain pysty käsittelemään muiden ongelmia silloin, kun itsellämme on jo liikaa taakkaa kannettavana.

Aina ei tarvitse löytää oikeita sanoja

Kun toinen ihminen kertoo sinulle hänen tunteistaan, älä yritä väkisin lohduttaa tai löytää oikeita sanoja. Joskus tärkeintä on olla läsnä ja kuunnella. Toisen murheet voivat tuntua pieniltä oman elämän ongelmiin verrattuna, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö kyseiset ongelmat olisi suuria jonkun toisen elämässä. Ennen kun ryhdyt vähättelemään toisen tunteita, pysähdy miettimään miksi teet niin.

Tuleeko sinulle itsellesi parempi mieli, kun pääset arvostelemaan toista? Tuleeko toiselle parempi mieli, kun kommentoit hänelle ilkeästi, kun hän on uskaltanut olla avoin ja kertoa ajatuksistaan.

Usein vastaus kumpaankin kysymykseen on ei.

Jollakin toisella on aina asiat huonommin

Monelle meistä avun pyytäminen on vaikeaa, koska koemme, että emme ansaitse apua, tai joku muu olisi enemmän avun tarpeessa. Tätä ajatusta ruokkii se, että muut vähättelevät meitä ja meidän tunteitamme. Jokaisella meistä on oikeus omiin tunteisiimme, vaikka muilla menisi vielä huonommin.

Muista, että sinä itse tiedät parhaiten, miltä sinusta tuntuu.

Tämä taito voi auttaa pysymään järjissään, kun kaikkea on niin paljon, ettei enää meinaa kestää

Kuva Instagram: @sannamwikstrom

Pakko myöntää, että olen aika hyvä jättämään asioita sikseen, ja uskon vahvasti, että se on ollut yksi tärkeimmistä jaksamisen välineistä omassa elämässäni.

Äitini kertoo edelleen sitä, että lapsena saatoin tyytyväisenä piirtää omassa huoneessani totaalisen kaaoksen keskellä. Joku voisi sanoa, että lapsilla on sellainen kyky. Jotenkin kuitenkin minun kohdallani aikuistuminen ei pyyhkäissyt kykyä, vaan hyödynsin sitä myöhemmin työelämässä. Kun olin töissä lehtitalossa päätoimittajana, minun pöydälläni saattoi olla viiden lehden oikolukuvedokset yhtä aikaa. Toisin sanoen pöytäni oli vuorattu paperilla, jonka alla oli sitten kaikkea muuta tärkeää. Sain useamman kerran kuulla työpariltani, että miten ihmeessä saatoin pystyä työskentelemään sellaisen kaaoksen keskellä. Hänellä itsellään oli nimittäin tapana järjestellä työpöytänsä aina työpäivän päätteeksi. 

Elämä on kuin työpöytäni. Koko ajan on paljon kaikkea: limittäin, lomittain, päällekkäin, sekaisin ja kaaoksessakin. Ihmisen mieli haluaisi järjestellä kaiken “oikealle paikalleen”, jotta asiat olisivat helpommin kontrollissa. Ehkä silloin voisi hetken ajatella, että maailma on valmis eikä siinä ole mikään ole vinksallaan.

Mutta ei maailmaa järjestellä täydelliseksi. Tai jos oikein ponnistelee, niin korkeintaan oman maailman saa järjesteltyä täydellisen uuvahtaneeksi. Koen, että sikseen jättäminen on taito, jota kannattaa harjoitella. Kaikki ei voi nimittäin samaan aikaan olla olennaista. Saatamme kehitellä tarinaa kaikkien asioiden yhtäaikaisesta välttämättömyydestä, mutta hei: jos skippaa jotain, onko hengissä vielä tunnin päästä, entä huomenna? Jos siirtää huomion kaaoksesta, piirtämiseen tai oikolukuun, syökö kaaos minut suihinsa? Minulla on tähän vakaa ja varma vastaus yli neljänkymmenen vuoden ajalta: Ei syö.

Sopivissa mielen tai elämän kaaoshetkissä on hyvä laittaa itselle muutama kirkuvankeltainen muistilappu, jossa lukee: Anna olla. Päästä irti. Lakkaa vaatimasta itseltä koko ajan niin kamalasti. 

On yksi hetki joka ikinen päivä, kun sikseen jättämisen taidolla on erityinen rooli järjissä ja säilymisen kannalta: nukkumaanmenon hetki. Jos nukkumaan mennessä ei osaa jättää päivän – tai elämän – keskeneräisiä asioita sikseen, menettää yhden tärkeimmän hyvinvointia tukevista asioista: hyvän ja syvän unen.

Kiire parisuhteeseen voi johtaa pettymykseen

Kumppanin kaipuu ja siihen liittyvä yksinäisyys ja ahdistus ovat superluonnollisia. Joskus kovan deittailuvimman alla on kuitenkin uskomus, ettei riitä tai kelpaa jos suhdetta ei kuulu tai että oma elämä on  vähän vajaata ilman suhdetta. Silloin alla on usein vanhoja yksinäisyyden ja turvattomuuden kokemuksia varhaisista vaiheistamme ja uskomus siitä, että kumppanuus veisi nuo tunteet pois. Usein tuo uskomus näkyy juuri kelpaamattomuuden tuntemuksina sinkku- ja deittailuaikoinamme. Se ei tarkoita, että yksinäisyyden tunteissa tai arvottomuuden tunteissa on mitään pahaa vaan sitä, että niitä saa hoivata aktiivisesti jo nyt ilman uskomusta, että niistä pitää päästä eroon tai että noita tunteita ei olisi, jos olisimme parisuhteessa.

Kun suhteeseen on kova kiire ja etsimme kumppania kiihkeästi, meitä ohjaa usein pelko ja turvattomuus – ja niiden vuoksi standardimme kumppanille saattavat olla liian matalat, tai ohitamme tutustumisen tärkeitä vaiheita. Se tarkoittaa, että jos joku osoittaa kiinnostusta meihin tai tunnemme vetovoimaa, luulemme kumppanuushaaveidemme vihdoin täyttyvän. Mutta vetovoima tai toisen kiinnostus eivät vielä yksin riitä hyvän suhteen rakennusaineiksi tai takaa, ettemme enää koe arvottomuutta tai yksinäisyyttä.

Lempeytyvä yhteys itseen ja sisäisen turvan vahvistuminen mahdollistavat deittailu- ja sinkkuajat ilman kiirettä, harkiten ja itseä kunnioittavasti. Mitä enemmän (samalla kun kaipaamme / etsimme kumppania) keskitymme omaan kasvuumme, itsemme rakkaudelliseen kohtaamiseen ja sen kuulosteluun mitä oikeasti tarvitsemme ja haluamme suhteelta ja toiselta ihmiseltä, sitä selkeämmin voimme nähdä potentiaaliset kumppaniehdokkaat. Kun ei ole niin kiire suhteeseen, voi harkita tarkemmin onko tämä ihminen tai suhde sellaista mitä oikeasti haluan ja tarvitsen, vai onko vetovoima välillämme lähinnä ihanaa piristystä.

On luonnollista ja okei viehättyä, mutta jos itselläsi tai potentiaalisella kumppanilla näyttäisi olevan tosi kova kiire sitoutumiseen ennen kuin vielä kunnolla tunnetaan, motivaattorina usein on kelpaamattomuuden kokemus, johon orastava suhde näyttäisi tuovan lääkettä. Ja joskus toki kohdalle ilmaantuu hyvä suhde joka etenee nopeasti. Yleensä se tarkoittaa sitä, että molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä elämäänsä ilman suhdettakin, eikä parisuhteeseen liity ihan valtavia odotuksia siitä että nyt v i h d o i n saamme kokea kaipaamaamme hyväksyntää, rakkautta ja turvaa. Meillä on niitä elämässämme jo – itsemme ja muiden kanssa.

Saamme eheytyä ihmissuhteissamme, mutta yksikään suhde ei voi fiksata kelpaamattomuuden tai riittämättömyyden tunteitamme, eikä kenenkään tehtävä ole todistella arvoamme. Oman arvon kokemus voi eheytyä suhteessa, mutta ei varsinaisesti ole kumppanimme tai minkään ihmissuhteemme asia hoitaa vanhoja haavojamme. Se on oma tehtävämme.

Tuota hoivaustyötä saa tehdä myös silloin, kun ei ole parisuhteessa. Se on sisäisen turvan ja tunnetaitojen opettelua ja sitä, että opettelee elämään mahdollisimman täyttä, omaa elämäänsä. Silloin voi vetää puoleensa kumppanin, jonka kanssa voi jakaa rakkautta.

Ja samalla: kumppanin ja hyvin ihmissuhteiden kaipuu on luonnollista. Joskus yksinäistyttää ja surettaa, vaikka tekisikin vastuullista kasvumatkaa itsensä kanssa. Eikä tarvitse olla mikään hienosti täydellisen eheytynyt tyyppi saadakseen rakastaa ja ottaa vastaan rakkautta. Kun oppii vanhemmoimaan itseään ei tarvitse hakea kumppanista vanhempaa tai ryhtyä vanhemmaksi kumppanilleen. Monesti kiire suhteisiin on juuri toivetta siitä, että joku pelastaisi meidät haavoiltamme ja turvattomuudeltamme, mutta silloin tuomme suhteisiimme juuri nuo elementit hoitamattomia.

Kaikki suhteet ovat meille kasvun paikkoja, mutta mitä enemmän olemme itsellemme ja omalle elämällemme arvostavia, turvaa luovia ruusutarhureita, sitä enemmän vedämme puoleemme heitä joiden kanssa voi kasvattaa ruusuja yhdessä.

 

Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.

Kuva: Nadine Shaabhana

Kun tuntuu, ettei kuulu joukkoon – Näin kuulumattomuuden kierre syntyy

Jokainen kokee yksinäisyyttä joko jossain kohtaa elämänsä varrella hetkittäin tai kaiken aikaa. Pitkäaikainen yksinäisyys on voinut muuttua pysyväksi olotilaksi. Yksinäisyyden kokemus voi olla joko sosiaalista, jolloin läheiset ihmissuhteet puuttuvat tai emotionaalista, jolloin yhteenkuuluvuuden ja merkityksellisyyden tunne jää uupumaan ihmissuhteissa.

Yksinäisestä tuntuu tyypillisesti, että hän ei kuulu joukkoon eikä yksinäinen liioin usko, että voisi koskaan saada osakseen sitä hyvää, mitä muut saavat. Yksinäisyys voi vaikuttaa ihmisen käsitykseen omasta itsestä merkittävällä tavalla, sillä itsekritiikki, tyytymättömyys ja katkeruus saavat herkästi otteen yksinäisestä. Ulkopuolisuuden, kuulumattomuuden, kelpaamattomuuden, haavoittuvuuden ja arvottomuuden tunteet saavat vetäytymään syrjään ja eristäytymään, jolloin yksinäisyyden kierre on valmis.

Voi myös olla, että yksinäinen on ulospäin kovinkin sosiaalinen, mutta ainoastaan saadakseen hyväksyntää ja huomiota. Yksinäinen tekee kaikenlaista toisten hyväksi ja puolesta milloin ja missä vain. Tiedän tämän myös omasta kokemuksestani. Suorittamalla yksinäinen yrittää luoda yhteyttä tekemistensä ja toimeliaisuutensa kautta toisiin. Yksinäisen aito persoona ei tällöin välity vaan hautautuu syvemmälle ja syvemmälle. Yksinäinen ei enää osaa olla oma itsensä ja lopulta hän on hukassa myös itseltään. Minäpystyvyys, kyvykkyyden kokemus, omat voimavarat ja omanarvontunne ovat kadoksissa hyvien ihmissuhteiden luomiseksi ja ylläpitämiseksi.

Yksinäisyyden kokemuksen ehkäiseminen ja lieventäminen on oman hyvinvoinnin kannalta ensiarvoisen tärkeää. Yksinäisen on koettava riittävää turvallisuutta ja omanarvontunnetta, jotta hän uskaltaa paljastaa todellisen minänsä, tarpeensa ja toiveensa toisille.

Kerron sinulle seuraavaksi, miten itsemyötätunnon ja uteliaisuuden taidoista on apua yksinäisyyden helpottamiseen. Itsemyötätunnon ja uteliaisuuden taidoissa voi kehittyä läpi elämän.

Oman yksinäisyyden voi kohdata myötätuntoisella tavalla.  Itsemyötätunto tuo turvallisuutta, levollisuutta ja rauhallisuutta elämään ja lisää näin omanarvontunnetta. Omanarvontunne on itseksikasvamista ja sen hyväksymistä ja siitä kiinnipitämistä, että riitän tällaisena kuin olen.

Kannustan sinua:
– kiinnittämään huomiota siihen, millaisia ajatuksia mielesi tuottaa ja ovatko ajatukset totta.
– harjoittelemaan tietoista läsnäoloa, jolloin pääset paremmin pureutumaan ajatuksiin tunteittesi takana ja pohtimaan, mitkä ajatuksistasi ovat totta ja mitkä eivät ole. Tietoista läsnäoloa voi harjoitella vaikka kävelylenkin aikana tai tekemällä hengitysharjoituksia.
– keskittymään ajatuksiin, jotka tukevat sinua.
– käyttämään positiivisia ja hyväksyviä sanoja itsestäsi. Tee sanoista lista ja hoe niitä mielessäsi vaikka aina auto- tai bussimatkan aikana. Palauta mieleesi, mitä hyviä ja kannustavia sanoja sinulle on sanottu elämän varrella, lisää ne listaasi.
– miettimään millaisilla voimavaroilla olet selviytynyt tähän asti ja miten ne auttaisivat sinua nyt.
– muistamaan, että haavoittuvuus ja kärsimys ovat osa jaettua ihmisyyttä, kukaan meistä ei ole täydellinen tai rikkoutumaton.
– vaimentamaan kriitikon ääni pääsi sisällä ja sanomaan sille topakasti: olen kuullut tuon, nyt kita kiinni!
– ottamaan aikaa itsellesi ja ilahduttamaan itseäsi joka päivä!

Uteliaisuuden taito voi toimia yllättävälläkin tavalla yksinäisyyttä torjuen ja helpottaen. Utelias elämänasenne on voimavara ja vahvuus, joka on hyvä ottaa käyttöön, kun tuntuu, että yksinäisyys saa otteen. Uteliaisuus lisää itseohjautuvuutta, kokeilunhalua, muutoskyvykkyyttä, joustavuutta ja näkökulman vaihtamisen taitoa. Uteliaisuus kasvattaa henkistä sopeutumiskykyä ja helpottaa kaikkea sosiaalista kanssakäymistä. Uteliaalla asenteella varustetulla ihmisellä on oma elämä paremmin omissa käsissä.

Antaudu uteliaisuudelle ja lähde retkelle esimerkiksi taidenäyttelyyn, markkinoille ja toreille, messuille, kirjastoon tai mihin vain tapahtumaan tai harrastuspiiriin ja antaudu keskusteluun tuntemattomien kanssa. Ota harjoitus leikillisesti äläkä pahastu saati ota itseesi, jos et saa vastakaikua. Tee tästä harjoituksesta sinun oma projektisi, josta toinen ei tiedä mitään eikä hänen tarvitsekaan. Uteliaisuuden harjoittaminen antaa rohkeutta ja auttaa sietämään pelkoa, torjutuksi tulemista, riskejä ja epävarmuutta. Satunnaiset kohtaamiset ja keskustelut voivat nivoutua yhteen antoisilla ja kiehtovilla tavoilla.

Meille kaikille muistutukseksi: kuunnellaan yksinäistä, sillä inhimillisen epätäydellisyyden hyväksyminen meissä itsessämme ja toisessa vapauttaa uteliaisuutta ja murtaa näin yksinäisyyden kahleet.

Artikkelikuva Pexels Jure Siric

Tutustu työhöni täältä

Estääkö tämä suojamekanismi sinua pääsemästä aidosti lähelle kumppaniasi? 2 haitallista reagointitapaa suhteessa

Suojamekanismi voi olla elintärkeä asia. Se pitää meidät erillään asioista, jotka saattavat olla meille vaarallisia.

Aina suojamekanismi ei kuitenkaan toimi, kuten pitäisi. Saatamme ylisuojella itseämme tai reagoida jopa omasta mielestämme aivan liian vahvasti johonkin tilanteeseen.

Hyvä uutinen on se, että vahvan puolustusmekanismin pystyy myös purkamaan. Siihen voi auttaa esimerkiksi uskomuksien tutkiminen, turvan lisääminen omassa elämässä, ammattiapu tai stressin purkaminen kehosta tai elämäntilanteen muuttaminen.

Parisuhteessa suojamekanismit voivat ilmetä kahdella, täysin vastakkaisella tavalla:

  • Saatat suojella itseäsi liiallisesti. Pidät etäisyyttä kumppaniisi esimerkiksi fyysisellä, emotionaalisella tai henkisellä tasolla. Saatat pelätä läheisyyttä, sinun saattaa olla vai­kea luottaa toisiin tai saatat käsitellä asioita mieluiten aina yksin. Sinun saattaa olla vaikeaa avautua seksissä, keskustella siitä tai ehdottaa sitä.
  • Saatat avata itseäsi liiallisesti. Olet valmis ottamaan toisen lähellesi oikeastaan aina, kun toinen vaan haluaa, sillä keskityt enemmänkin toisen tarpeisiin kuin omiisi. Sinusta saattaa tuntua, kuin sinulla ei olisi oikeutta esimerkiksi laittaa itseäsi etusijalle tai suojella omaa tilaasi.

Jos suojelet itseäsi liiallisesti, tavoitteesi on turvata oma tilasi. Olet ehkäpä oppinut, että toisia ihmisiä ei kannata päästää liian lähelle, joten sinusta saattaa tuntua hankalalta olla lähellä kumppaniasi, vaikka haluaisikin. Et ole välttämättä saanut tarvitsemaasi tilaa, tai sinut on nolattu.

Jos taas avaat itseäsi liiallisesti, tavoitteesi on turvata ympäristösi, jotta saisit olla turvassa. Olet saattanut kokea, että toiset ihmiset määräävät ympäristösi, ja että kokemuksiasi ei arvosteta. Et ole ehkäpä tullut nähdyksi, tai olet oppinut määrittämään arvosi toisten hyväksynnän perusteella.

Tällaiset kokemukset ovat kipeitä. Kaikki ihmiset kaipaavat nähdyksi tulemista turvallisessa tilassa. Jos et ole saanut kasvaa turvallisessa tilassa, se on saattanut jättää sinuun jälkensä.

Sinun on onneksi mahdollista kokea turvaa tässä hetkessä ja luoda itsellesi elämäntilanne, jossa saat olla vapaasti oma itsesi.

Suojamekanismi voi sulaa näiden asioiden avulla:

  • itsearvostus
  • lempeä itsen kuuntelu
  • keskustelu turvallisessa ilmapiirissä
  • kehollinen hoito/terapia, jossa keho saa purkaa kertyneitä jännityksiä
  • tunteiden purkaminen turvallisessa ilmapiirissä
  • turvallinen ilmapiiri parisuhteessa
  • uskomusten ja tunnelukkojen purkaminen
  • nauttiminen asioista, jotka ovat itselle merkityksellisiä.

Toivon sinulle turvaa ja rakkautta, jotta saat loistaa ihanana itsenäsi. 🙏

Kurkkaa Mitran supersuosittu Sydämen seksi -kirja tästä!

Jos kaipaat yhteyttä ja läheisyyttä kumppanisi kanssa mutta hän loittonee, tee näin

Kaipaisit enemmän yhteyttä ja läheisyyttä kumppanisi kanssa? Haet kosketusta, katsetta, rauhallista yhdessäoloa, syvää keskustelua? Mitä enemmän lähestyt, sitä enemmän toinen loittonee.

Kun parisuhteessa aktivoituu turvattomuuden kehä, toinen vähän jahtaa ja toinen vipeltää etäämmälle. Se on tuttu emotionaalinen maasto jossa yritetään päästä turvaan, mutta toimitaan pelon ja vanhojen mallien ohjaamana. Tällaisessa suhteessa tai dynamiikassa on kaksi, jotka pelkäävät emotionaalista läheisyyttä. Läheisyyttä pelkää myös hän, joka jahtaa ja tekee kaikkensa, että yhteyttä ja läheisyyttä olisi. Jos hän ei olisi turvaton vaan ihan rauhassa itsessään, hän ei jahtaisi.

Turvaton kiintymystyyli tarkoittaa juuri pelosta ohjautumista –  ja sitä voi oppia eheyttämään suhteissa. Turvaton kiintymys on opittu malli ja toistettu dynamiikka, ei persoona, identiteetti tai kohtalo. Kyse on vain siitä, että sisäisen turvan täytyy vahvistua jotta uskaltaa olla aidossa läheisyydessä. Yleensä kaikki kyllä tietoisessa mielessään haluavat sitä, mutta vanhat haavat (usein jo varhaisista vaiheistamme) aiheuttavat tunnistamatonta läheisyyden pelkoa. Silloin syntyy jahtaajan ja vetäytyjän dynamiikka, joka voi olla kamalan kivulias.

Usein kumpikin osapuoli sanoo (ja tarkoittaa) haluavansa läheisyyttä, mutta taktiikat sitä kohti ovat päinvastaiset. Jahtaajan kiihkeys triggeröi pelkoa ja ahdistusta siinä joka vetäytyy. Se tuntuu intensiiviseltä ja vaativalta ja herättää vetäytyjässä riittämättömän olon. Hän hakeutuu turvaan sinne, missä ei vaadita eli omaan, kontrolloituun tilaansa. Ja se, joka kiihkeästi hakee yhteyttä kokee yhtä lailla olevansa riittämätön, kun ei saa kumppaniinsa yhteyttä vaan tämä tuntuu sitä karttavan.

(Huom. Ilmaisut ”Jahtaaja” ja ”Vetäytyjä” kuvastavat turvattomasti kiintyneiden ristiriitaista ja välttelevää kiintymystä eli dynamiikkaa, eivät kenenkään persoonaa – käytän tässä näitä ilmaisuja asian selkeyttämiseksi).

Usein jahtaaja ylittää omat rajansa mennen tullen yrittäessään luoda yhteyttä. Hän karsii omista menoistaan ja tarpeistaan ja on alistumisensa vuoksi yhä vaativampi, vihaisempi ja kärsimättömämpi välttelevää kohtaan. Suhteen loittoneva osapuoli aistii tämän ja yrittää pitää rajoistaan kiinni usein kontrolloimalla sen sijaan että osaisi sanoittaa omia tarpeitaan suoraan. Häntä saattaa alitajuisesti potuttaa alistujan kiltteys, eikä koe olevansa turvassa. Jahtaajaa potuttaa vetäytyjän kylmyys tai välinpitämättömyys. Usein hommelissa on hienosti projisoituneena suhde jompaan kumpaan omaan vanhempaan – dynamiikka on varhaisista vaiheista itselle tuttu. Silloin kumpikin kokee dynamiikassa turvattomuutta ja tunnetta siitä, että suhteessa ei ole tilaa ja lupaa omiin tarpeisiin.

Tie kehästä ja dynamiikasta ulos on oppia sisäistä vanhemmuutta eli mm. luomaan itselleen turvaa sen sijaan että sälyttää sen kumppanin tai suhteen tehtäväksi. Opimme silloin ulos vanhasta mallista. Jahtaaja voi oppia orientoitumaan omista rajoista ja tarpeista käsin – juuri niistä asioista, mistä hän kokee katkeruutta vetäytyjälle. Vetäytyjä voi oppia sanoittamaan tarpeitaan ja tunteitaan, tulemaan kohti ilman pelkoa nielaistuksi tulemisesta.

Jahtaajan on superhyvä nähdä, että yhteydenluomisvimma oikeastaan estää yhteyttä – niin käänteisintuitiiviselta kuin se kuulostaakin. Hän on priorisoinut kumppaninsa yhteyden antajaksi, vaikka oikeastaan olennaisinta olisi antaa yhteyttä itselle ja omille rajoille. Jahtaajalle lempeää hoivaa on pysähtyä oman ahdistuksensa ja pelkojensa ääreen ja rajata omista tarpeistaan käsin. Ei loukkaantuneisuuden ja uhrimarttyyriuden kautta vaan niin, että kultivoi omaa elämäänsä, muita ihmissuhteitaan ja sisäistä turvaansa. Alkaa sanoa ei ja esittää toiveita. Passivoituu yhteyden luomisen suhteen ja katsoo mitä suhteessa / toisessa osapuolessa tapahtuu. Jotta näin voi tehdä, tarvitaan hyviä työkaluja oman hermoston rauhoittamiseen ja tunneyhteyteen.

Olennainen kysymys jahtaajalle on, mikä läheisyydessä pelottaa? Miksi on vaikeaa sallia (syvällä sisimmässään) kokemusta läheisyydestä ilman, että sen eteen pitää ponnistella ihan hurjana?

Olennainen kysymys vetäytyjälle on, kuinka omia tarpeitaan ja tarvitsevuuttaan voisi oppia kunnioittamaan ja ilmaisemaan ilman, että niitä tarvitsee ansaita? Kuinka läheisyyttä ja etäisyyttä voisi säädellä ilman kontrollia, turvallisten rajojen kautta? Kuinka voisi olla lähellä ja samalla nadlata nielaistuksi ja hylätyksi tulemisen pelkoja?

Usein muutos tekee tilaa välttelevälle ottaa koppia yhteydestä ja läheisyydestä. Silloin myös ristiriitaisesti kiintynyt voi nähdä, onko toisella osapuolella oikeasti tunnetasolla tarpeeksi annettavaa. Jahtaaja ei enää ota asiaa niin henkilökohtaisesti vaan voi kuulostella ihan rauhassa, täyttyvätkö omat läheisyyden ja yhteyden tarpeet suhteessa riittävästi.

Jos tunnistat jahtailevasi:

  1. Rajaa. Kuulostele tarpeitasi ja tunteitasi, mutta sen sijaan että yrität saada ne kumppanisi toimesta kuulluksi, tee itsellesi ja omille puuhillesi tilaa. Rajaaminen voi tarkoittaa selkeämpiä pelisääntöjä tapaamisten suhteen.

  2. Keskity sisäisen turvan vahvistamiseen. 

  3. Tee ihania juttuja, jotka ravitsevat kokemustasi arvostasi ja rakastettavuudestasi. Ei ole kumppanisi määritettävissä, kuinka yhteyden, läheisyyden ja rakkauden arvoinen olet. Anna noita asioita itsellesi muiden ihmisten ja täyden elämäsi elämisen kautta.

  4. Passivoidu hiukan yhteyden ja läheisyyden luomisen suhteen – anna kumppanillesi tilaa ja aikaa tehdä aloitteita.

  5.  Jos kumppanisi ei tee mitään tai anna itsestään vaan kontrolloi, arvioi suhdetta uudelleen. Mitä enemmän ponnistelet, sitä enemmän vedät puoleesi ponnisteltavaa. Olet rakkaudellisen kohtaamisen arvoinen ilman, että sinun täytyy ponnistella. Sellainen kumppanuus on ihan mahdollista (kenties myös nykyisen kumppanisi kanssa).

 

Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.

 

3 vinkkiä hitaaseen matkailuun – Kun lopetat kiirehtimisen määränpäähän, matkustamisesta tulee liikkeessä olemisen juhlaa

Mainosyhteistyö Finnlinesin kanssa. Kirjoittaja Pequ Nieminen on Hidasta elämää -sivuston toinen perustaja, joka teki parin viikon matkan omalla autollaan Helsingistä aina Italiaan saakka.

Tämän kesän lomareissun halusimme tehdä maitse ja meritse. Lentämisen sijaan lähdimme matkaan meidän persoonallisella ”modernilla hippibussilla” eli täyssähköisellä Volkswagen ID Buzzilla. Autolomaa oli mukava suunnitella pitkin kevättä karttojen ja netin kanssa. Hyvänä apuna toimi Facebookin matkailu- ja sähköautoryhmät sekä Autoliiton kotisivut. Nyt kun onnistunut reissu on takana, on hyvä laittaa jakoon kolme vinkkiä onnistuneeseen autolomaan:

1. Matkusta rahtilaivalla

Meidän reissumme alkoi Helsingin Vuosaaren satamasta, jossa ajoimme auton M/S Finnlady -rahtilaivaan. 30 tuntia laivalla Saksan Travemundeen oli hidasta matkailua parhaimmillaan. Leppoisaa laivaelämää, hyvää ruokaa ja aavan meren katselua. Tarjolla oli myös mahdollisuus käydä hieronnassa ja kuntosalilla. Laivamatkan joutilaisuus oli loistava tapa laskea kierrokset loman aluksi. Rahtilaivan etuja perinteisiin risteilyaluksiin verrattuna:

  • Vähemmän väkeä ja hässäkkää kuin risteilijöillä
  • Rauhallisempaa ravintolaelämää yökerhon jumputuksen sijaan
  • Rauhallinen ja kiireetön tunnelma
  • Aikaa ihailla merimaisemia
  • Saapuminen levänneenä Saksaan, josta hyvät yhteydet Keski- ja Etelä-Eurooppaan

2. Suosi koti- ja maatilamajoituksia

Majoittumisen suhteen hotellien ja leirintäalueiden vaihtoehtona ovat tuhannet huoneistot ja lomatalot, joita välittää esimerkiksi Airbnb. Näiden joukosta löydät taatusti persoonallisia ja kotoisia vaihtoehtoja majoittumiseen. Pääsimme kokemaan esimerkiksi pienessä kylässä Etelä-Saksassa millaista on nukkua elämänsä sikeimmät unet vuonna 1720 rakennetussa vierasmajassa. Yli 300-vuotias rakennus ja sen pihapiiri tarjosivat unohtumattoman kokemuksen.

Maatilamajoitus on suosittua erityisesti Italiassa, jossa agriturismolla on pitkät perinteet. Agriturismot ovat hotelleja persoonallisempia, eettisempiä ja usein myös edullisempia. Löysimme viihtyisän majapaikan Gardajärven eteläpuolelta, johon parkkeerasimme viikoksi ja teimme sieltä käsin lyhyitä retkiä lähiympäristöön kuten Veronaan, Venetsiaan ja Gardan lukuisiin rannikkokaupunkeihin. Majapaikan isäntä Marco piti hyvää huolta vieraistaan ja antoi arvokkaita vinkkejä ravintoloihin, aktiviteetteihin ja nähtävyyksiin. Edulliseen majoitushintaan kuului aamiaisten lisäksi ilmaiset polkupyörät, joilla on mukava tutustua alueeseen.

3. Lopeta kiirehtiminen ja nauti matkasta

Slow Travel eli hidas matkailu on ajattelutapa, johon kuuluu mm. nämä periaatteet:

  • Nauti matkasta

Kun lopetat kiirehtimisen määränpäähän, matkustamisesta tulee liikkeessä olemisen juhlaa.

  • Salli sattumukset

Rikkaimmat kokemukset ovat usein sellaisia, mitkä tulevat suunnittelematta, käsikirjoituksen ulkopuolelta.

  • Hakeudu luontoon

Luonnossa oleminen rauhoittaa ja uudistaa. Muista olla kiltti ja ystävällinen maapallolle. Sen tulee olla tänä päivänä itsestäänselvyys.

  • Nauti paikallisesta kulttuurista

Tutkimalla miten muut elävät, mielesi avartuu ja tekee jokaisesta matkasta ainutlaatuisen.

  • Kunnioita rytmiäsi

Mikään ei ole autuaampaa kuin antaa oman virran viedä omassa rytmissä

Leppoisia lomareissuja ☀️

Älä yritä olla niin hyvä – Oikeasti kelpaat omana itsenäsi

Välilä tuntuu, että kaikessa pitäisi olla erityisen hyvä – parempi kuin muut. Pitäisi näyttää itsestään se kulma, joka on SUPER. Pitäisi kertoa, kuinka hyvä on (PARAS). Pitäisi loistaa ilman epävarmuutta. Pitäisi osata ilman opettelua. Että pärjäisi maailmassa, jossa kaikki muut vaikuttavat SUPERPARHAILTA, kun itse on oikeasti vain ihan tavallinen. Ja joutuu opettelemaan jokaisen asian. Kun ei syntynyt erinomaiseksi.

Aloin pohtia, miten jo esimerkiksi työnhakuvaiheessa yritämme esittää itseämme niillä kaikkein täydellisimmillä kulmilla, jotta pärjäisimme kilpailussa. Hiljaa sisuksissamme kuitenkin saattaa olla kohta, joka pelkää, että se paljastuu: entä jos ne saa tietää, etten osaa, tiedä ja hallitse kaikkea?

Syntyy piilottamisen aalto, jossa esitämme, että osaamme kaiken. Hikoilemme tai itkemme iltaisin itsemme uneen, kun olemme tehneet niin hitokseen töitä, että pärjäisimme, osaisimme ja olisimme kaikkien odotusten arvoisia.

Ja se pelko paljastumisesta uuvuttaa. Koska tahansa voi paljastua. On tehtävä, piilotettava ja esitettävä henkensä edestä. Työkavereille, asiakkaille, kumppaneille, esihenkilöille. Jos oikein esittää täydellistä, niin tuleeko sellaiseksi? Ainakin tulee uupuneeksi, onnettomaksi ja aina vaan epävarmemmaksi itsestään.

Kun olin pohtinut tätä työelämän vääristynyttä näytelmää, luin Telma-lehden haastattelun Markkinointiliiton toiminnanjohtajasta Sanna Laakkiosta, ja siinä oli tällainen kohta, joka pysäytti minut:

”Laakkio myös kertoi työhaastatteluissa rehellisesti heikkouksistaan ja epävarmuuksistaan. – Sain apua ja tukea niihin osa-alueisiin, joissa sitä tarvitsin, Laakkio kertoo.”

Pääsin jututtamaan Sannaa tarkemmin aiheesta Entä jos -podcastiini, joka on on kuunneltavissa ilmaiseksi Hidasta elämää -sovelluksessa. Sovelluksen voit ladata TÄÄLTÄ.

Löydät Entä jos -podcastin otsikolla: 1. Entä jos työelämässä puhuttaisiin rehellisesti – työhakemuksesta lähtien?

Löytyykö suhteestanne nämä 4 voimavaraa?

Suhteen voimavarat

Suhteen voimavarat ovat kuin peruskallio, jonka päällä suhde voi turvallisesti olla ja kasvaa. Hankalassa tilanteessa tai vaiheessa voimavarat tuovat turvaa, lämpöä ja huumoria. Suhteen voimavaroja on useita, joista alla on esiteltynä neljä olennaista ja tärkeää.

Kun välillänne vallitsee

…luottamus, arki sujuu ihanan rennosti. Voit sanoa kump­panillesi esimerkiksi: ”Älä puhu minulle nyt mitään.” eikä hän ota sitä henkilökohtaisesti, sillä hän tuntee sinut ja tietää, että kaipaat toisinaan hiljaisuutta. Luottamus on koko suhteen pohja, mutta se vaikuttaa monilla tavoin myös arjen sujuvuuteen.

…ystävyys, on arki sekä hauskaa että syvällistä. Ette pel­kästään hoida asioita vaan nauratte yhdessä, käytte innos­tavia keskusteluita, teette retkiä erilaisiin paikkoihin ja osaatte kuunnella toisianne.

…tasapaino, osaatte sekä ottaa että antaa. Välillä on toi­ sen vuoro ottaa tilaa itselleen, käyttää korostetun paljon aikaa omiin harrastuksiin tai tarvita tukea ja lohtua. Välil­lä taas on toisen vuoro. Kumpikin teistä tietää saavansa aikaa, tilaa, lämpöä ja tukea, kun sitä tarvitsee.

…vetovoima, koette toistenne olemuksen kutsuvana. Flirttailette katsein ja kosketuksin sekä jakamalla kahden­ keskeisiä juttuja. Kehutte toisianne ja nautitte läheisyy­destä. Kaipaatte toisinaan silti omaa tilaa, joka virkistää ja luo jälleen luontaisen kaipuun toisen lähelle.

HARJOITUS: Keskustelkaa, mikä voimavara korostuu suhteessanne ja mikä taas ei. Muistakaa jälleen, että kummallakin saa olla oma kokemuksensa asiasta. Pohtikaa, onko tässä jotain yllättävää. Olisitko ajatellut, että juuri tämä voimavara tulee olemaan suhteessanne vahva? Haluaisitko, että jokin toinen voimavara vahvistuisi? Millä konkreettisilla keinoilla voisitte vahvistaa suhteenne voimavaroja?

Jos oivallatte keskustelun seurauksena, että suhteen voimavarat ovat teillä kunnossa, ottakaa pieni hetki asian juhlistamiseen. Elämässä ei kannata keskittyä vain ongelmien parantamiseen, vaan myös hyvien asioiden juhlistamiseen!

Jos taas havaitsette, että suhteen voimavarat voisivat olla teillä vankempiakin, olkaa heti ensimmäiseksi kiitollisia havainnostanne. Kun tiedostatte ongelman, voitte lähteä muuttamaan sitä. Parisuhde muuttuu koko ajan. Teillä on kaikki avaimet käsissänne siihen, mihin suuntaan!

Voimavarat ja niiden kuvaukset on lainattu Mitran kirjasta Sydämen seksi – laajenna nautintoasi.

Mitran lempeä kirja Sydämen seksi – laajenna nautintoasi löytyy tästä!

Pohditko eroa tai olet eronnut? – Syyllisyys voi tehdä kipeää

Saako hyvästä ihmissuhteesta erota? Entä lastensa vanhemmasta?

Syyllisyyden tunteet eroa pohtiessa tai eron jälkeen ovat ihan luonnollisia. On myös ihan luonnollista pohtia eroa välillä. Joskus syyllisyys on kuitenkin niin voimakasta, ettemme uskalla tehdä niin kuin itsellemme on oikein, vaan yritämme toimia niin kuin luulemme että meidän ”pitää” toimia. Aikuisen ihmisen ei kuitenkaan ”pidä” mitään – ja se juuri onkin elämän haaste. Uskallammeko ottaa vastuun omasta hyvinvoinnistamme?

Joskus saatamme kipata suhteemme päälle oman muutoksen tarpeemme. Luulemme, ettei suhde voi mennä eteenpäin, vaikka emme ehkä itse ole menneet eteenpäin. Joskus tarvitsemme kasvua emmekä eroa – ehkä sitä, että opettelemme rajaamaan, sanoittamaan tarpeitamme ja vahvistamaan yhteyttä itseemme. Silloin suhdekin voi uudistua.

Ja joskus sydän kutsuu muuhun – emme ehkä voi suhteessa hyvin tai se ei ole eheytettävissä tai sitten meillä on voimakas sydänkutsu johon suhde ei (enää) vastaa.

Videolla voimauttavia ajatuksia syyllisyyden tunteesta eroa pohtiessa tai eron jälkeen:

Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.

Kuva: Unsplash Jacqueline Day

 

Näistä merkeistä tunnistat, onko suhde terve

Valitettavasti ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys, että jokainen meistä osaisi tunnistaa ja tietää terveiden ja satuttavien suhteiden erot. Enkä tietenkään sano tätä minään moitteena tai syytöksenä, vaan pelkkänä faktaan perustuvana toteamuksena.

Maassamme, jossa tutkitusti n.75% 15-75-vuotiaista on kokenut lähisuhdeväkivaltaa, on yhä jättimäisiä puutteita sen tietämisessä ja tunnistamisessa minkälainen kohtelu ihmissuhteissa on ok ja minkälainen ei todellakaan ole.

Jos olet pohtinut oman suhteesi tilaa ja sitä onko suhde terve ja hyvinvoiva vai epäterve ja satuttava suhde kannustan sinua pohtimaan seuraavia kohtia ja pointteja, joita poimin uutuskirjastani Toivu satuttavasta suhteesta.

Terveissä ja aidosti rakastavissa suhteissa ei tarvitse jatkuvasti arvailla, analysoida ja pohtia onko suhde terve vai ei. Sydäntä ei toistuvasti kalvaa tunne, joka ylläpitää epävarmuutta omaa parisuhdetta kohtaan.

Satuttavissa suhteissa asuu jääkylmä pahuus ja välinpitämättömyys, joka ei tahdo hyvää toiselle vaan ajaa pelkästään omaa etuaan välittämättä keinojen julmuuksista ja seurauksista.

Tuo pahuus ei siis tarkoita ajoittaista tervettä itsekkyyttä tai omien tarpeiden etusijalle aina silloin tällöin laittamista. vaan sitä tunnetta, kun mietit, että; ”Tekeekö hän tämän kaiken tahallaan, tarkoituksella ja suunnitellusti ja jopa nauttien minulle aiheuttamastaan tuskasta?”.

Ja jos olet miettinyt pariterapiaa, niin toivon sinun todella tietävän tämän seikan: Satuttavissa suhteissa pariterapia voi vain pahentaa tilannetta, koska satuttava osapuoli ei kykene rehelliseen itsereflektioon.

Pariterapia voi olla myös haitallista ja voimistaa kärsimystäsi, jos hän saa manipuloitua terapeutin puolelleen vahvistamaan omaa vääristynyttä maailmankuvaansa.

Elämä satuttavissa suhteissa etenee hyvin samankaltaisen ja ennakoitavissa olevan syklin mukaan. Valtavien kriisien jälkeen seuraa paljon toivottu hoivaava ja rakkaudelliselta tuntuva seesteisyys, joka ajan kuluessa kuitenkin vaihtuu painostavaksi odotukseksi ja ennustukseksi seuraavasta myrskystä.

Riidat voivat toistuvasti päättyä siihen, kun ei-satuttava osapuoli ottaa syyt niskoilleen ja pyytää anteeksi jotain, johon ei välttämättä ollut ollenkaan osallisena. Tilanne rauhoittuu ja riita päättyy. Oikeudenmukaisuudesta ei ole tietoakaan, mutta tulee rauha.

On yksi asia, joka kannattaa pitää mielessä jatkuvasti:

terve rakkaus ei satuta.

Toivu satuttavasta suhteesta -kirjastani löydät selkeitä listauksia terveiden ja epäterveiden suhteiden piirteistä ja erosta.

Käsittelen kirjassa myös traumasidosta, manipulointia, narsismia ja lähisuhdeväkivaltaa ja autan ymmärtämään miksi näihin suhteisiin joudutaan ja miksi niistä on niin vaikea päästä eroon.

🩷 Kirjani tärkein anti on kuitenkin toipumisessa ja terapeuttisissa keinoissa, joiden avulla irtaantuminen ja toipuminen lopulta mahdollistuu ja onnistuu.

 

3 KORTTIPAKKAA yht. 49€!  
PUOTIIN
close-image