Monissa paikoissa sanotaan, että tunne pitää vain kokea, koska se haluaa tulla nähdyiksi. Mutta miten tunteita oikeastaan koetaan ja puretaan?
Yksi vaihtoehto (on monia tapoja kokea ja purkaa tunteita!) on tämä Rupert Spiran luoma upea harjoitus. Harjoituksen avulla pystyt ottamaan esille nousevan tunteen vastaan hyvin kevyessä tunnelmassa. Harjoitus on erittäin yksinkertainen ja helppo toteuttaa.
Täysin avoin tunteelle -harjoitus
Kun huomaat jonkin tunteen nousevan, pysähdy hetkeksi paikallesi. Hengitä syvään, sillä se rauhoittaa hermostoasi.
Sano itsellesi:
”Olen täysin avoin tälle tunteelle.”
ja anna tunteen nousta. Näin rohkaiset itseäsi kohtaamaan tunteen täysin. Voit tukea itseäsi kokemuksen läpi esimerkiksi näin:”Tältä siis tuntuu täydellinen pelon kokemus. Tällaista siis on kokea itsensä täysin lannistuneeksi.”
Koe tunne ikään kuin kiinnostavana ilmiönä ja tutki kokemustasi uteliaasti ja lempeästi. Läsnäolosi on tuki ja turva, jonka sisällä tunnekokemus saa tapahtua. Älä yritä muuttaa tai vapauttaa tunnetta, vaan anna sen yksinkertaisesti tulla esiin. Älä yritä tulkita, mistä tunne johtuu.
Keskity ainoastaan yhteen asiaan: kokemaan tunnetta, joka sinussa nousee. Koe tunne kehossasi tai energiana, miten se sinulle sillä hetkellä näyttäytyykään. Hengitä samalla syvään, sillä se helpottaa tunteen ”liikettä”.
Usein tunne vapautuu muutamassa sekunnissa, vaikket pyrikään vapauttamaan sitä. Tunteet haluavat tulla nähdyiksi. Tultuaan nähdyiksi ne voivat vapautua. Siinäpä se, helppo juttu. Tunteen todellinen kokeminen saattaa silti tuntua sinusta epämiellyttävältä, työläältä tai pelottavalta, vaikkakin usein vain pienen hetken verran.
Tosiasiassa tunteen tukkiminen on paljon vaikeampaa ja vie myös paljon enemmän aikaasi. Epämiellyttävien tunteiden tukkiminen ei oikeas taan koskaan onnistu, sillä tunteet vaivaavat sinua, jos niitä ei kuulla ja pureta.
Tunteen vapauttaminen toimii yleensä suorastaan hämmästyttävään nopeasti. Jos kuitenkin huomaat, että osa sinusta vastustaa tunteen täyttä kokemista, voit käyttää kysymyksiä apunasi: ”Mitä sellaista minussa nyt tapahtuu, jota yritän välttää?” tai ”Mitä en halua myöntää itselleni?”
Harjoitus on Mitran ihanan lempeästä Sydämen seksi -kirjasta.
Turo vaelsin mieli uteliaana pitkin maita ja mantuja. Eräänä kauniina päivänä hän saapui valtameren luokse. Outo ja liikkuva aines kiehtoi. Turo ei muistanut nähneensä vastaavaa aiemmin.
“Kuka sinä olet?”, Turo kysyi arasti.
Meri vastasi ystävällisesti: “Tule ja katso itse.”
Turo seisoi huuli pyöreänä tuntemattoman edessä.
Ymmärrys ja viisaus vaatii omakohtaista kokemusta
Elämää ei voi oppia, ellei sitä suostu elämään itse.
Antiikin Kreikan filosofi Seneca kuvailee teksteissään hyvää miestä, jolle mikään vaikeus ei ole antanut tilaisuutta mielenlujuuden osoittamiseen: “Minulle sinä olet onneton – siksi että et koskaan ole ollut onneton. Kukaan ei tiedä, mihin pystyt, et edes sinä itse.”
Mikäli mielii tuntea itsensä, on antauduttava elämälle. Vain kokeilemalla saa selville, mihin pystyy.
Tämä on mahdollista ainoastaan, mikäli suostumme astumaan elämän virtaan. Se ei virtaa karismaattisten puhujien, kujeilevien aforismien tai kutkuttavien kirjojen kautta. Toki ne voivat virkistää ja inspiroida. Ymmärrys ja viisaus syntyy kuitenkin ainoastaan omakohtaisen kokemuksen kirvoittamana.
Siksi suhtaudun maltillisesti opettajiin, jotka siteeraavat alati itseään älykkäämpiä ja toistavat kuulemaansa ja lukemaansa. En ole koskaan myöskään viehättynyt jumalista, jotka ihminen kykenee selittämään puhki. Moisten suuruus lepää selittäjänsä egossa.
Anthony de Mello ylistää kirjassaan Havahtuminen avointa pöljyyttä. Se on hänen mielestään ihmeellistä.
Kun ihmiset sanovat: ”Olet väärässä.” Vastaan: ”Mitä muuta pöljältä voi odottaa?”
Uskalla elää, vaikka se välillä pelottaisi
Olen tätä kirjoittaessani elänyt jo likimain 44 vuotta. Hyvässä vauhdissa lähestymässä kaiken kattavaa pöljyyttä.
Tässä elämäni vaiheessa tuntuu, että ne elämän oleellisimmat kysymykset on tarkoitettu löydettäviksi – ei vastattaviksi. Mokomat eivät taivu sanoihin saati selityksiin. Niitä ei voi kuvailla virheettömästi, sillä niiden ydin lepää tietoisuudessa, joka on yhtäaikaisesti omakohtainen sekä yhteinen.
Ainoastaan ymmärtämällä itseämme paremmin, voimme ymmärtää myös ympäröivää maailmaa. Se ymmärrys vaikuttaisi lepäävän pöljän mielessä, joka ymmärtää ymmärtävänsä lopulta melko vähän (jos sitäkään).
Palataan lopuksi vielä valtameren rannalle, jossa pöljä suolapatsas patsastelee.
Meri kehotti siis Turoa ottamaan selvää itse.
Hän otti vinkistä vaarin. Ensin kastamalla varpaansa, sitten polvia myöten, kunnes pian kahlasi koko yläruumis pinnan alla. Mitä syvemmälle Turo eteni, sitä enemmän hän myös liukeni. Pian hänestä oli jäljellä enää rahtunen.
Viimeiseksi, juuri ennen lopullista liukenemista, Turo totesi hämmästyksissään:
Uusien ihmissuhteiden alussa on hyvin yleistä pyrkiä näyttämään itsestä parhaita puolia, sekä esimerkiksi ongelmatonta kommunikaatiota ja joustavaa yhdessäoloa.
Narsistille tai vahvasti narsistiselle persoonalle uudet suhteet ovat aluksi kuin näytelmää, jossa hän tarjoilee itsestään täydellisyyttä hipovaa vaikutelmaa.
Tämä voi antaa narsistisen ihmisen uudelle tuttavuudelle fiiliksen, että kanssakäyminen on jopa ”liian hyvää ollakseen totta”, niin kuin se todellisuudessa onkin.
Alun ongelmattoman ja täydelliseltä vaikuttavan toiminnan voi valitettavasti sanoa olevan pääosin valetta, eikä tuo ihanalta ja turvalliselta vaikuttava puoli tule olemaan läsnä kuin siihen asti, kunnes suhteen tila on vakiintunut ja narsistin kumppani on jollain tapaa sitoutunut suhteeseen.
Sitoutuminen
Sitoutuminen suhteeseen (esimerkiksi: yhteenmuutto, lupaus ikuisesta rakkaudesta, kihlautuminen, avioliitto) tuo narsistille (virheellisen) käsityksen kumppanin ja hänen elämänsä täydellisestä omistamisesta.
Narsisti kokee erittäin suurta oikeutuksen tunnetta kumppaniinsa ja sitoutumisen jälkeen hänen ei ”tarvitse” enää ylläpitää show:ta, jonka tarkoitus oli saada toinen rakastumaan ja luottamaan.
Vaikka narsistiset piirteet voivat pilkahdella esiin jo hyvin varhaisessa vaiheessa, alkavat ”todelliset kasvot” nousta esiin vasta ajan kuluessa, jolloin kuvioon astuu henkinen väkivalta kaikkine piirteineen ja joka yhdessä ajan kanssa tulee yleensä saamaan surullisen mittavia piirteitä.
Reagoi ajoissa!
Vaikka joutuisit huomaamaan sairaalloisen puolen/piirteet hänessä esimerkiksi hääpäivänne tai yhteen muuton jälkeen on tärkeää, että reagoit ja pysähdyt asian äärelle mahdollisimman pian, vaikka kuinka järkyttävältä ja huonolta hetkeltä se tuntuisikin.
On hyvin normaalia ja yleistä, että narsistin ”todellisten kasvojen” esiintulo on shokki ja voi tuoda ahdistusta suurissa määrin. Tämä kuvastaa hyvin sitä, kuinka narsistisen ihmisen kumppani ei itse toimisi vastaavalla tavalla ja kuinka omia arvoja sekä moraalia rikkovaa narsistin toiminta on.
Mitä pidemmälle suhde narsistisen persoonan kanssa etenee, sitä sairaalloisemmaksi suhde tavallisesti muuttuu ja sitä kovempia jälkiä se jättää.
Kun reagoi ja pysäyttää tilanteen mahdollisimman ajoissa, saa vältettyä sekä estettyä suhteen etenemistä ja syventymistä, joka väistämättä tulee aiheuttamaan lisää ongelmia, surua ja murhetta.
Lisää tietoa epäterveistä ja narsistisista suhteista, niiden tunnistamisesta, sekä keinoja toipumiseen ja uuden elämän rakentamiseen löydät uutuuskirjastaniToivu satuttavasta suhteesta!
Hyvä kosketus välittää tunteita. Mekaaniset halaukset, jotka hoidetaan (suoritetaan!) velvollisuudentunteesta, tekevät usein enemmän hallaa kuin hyvää. Parisuhteessakin saattaa toisinaan koskettaa kumppania pysähtymättä kunnolla.
Miten hyvältä kosketus tuntuukaan, kun siihen keskittyy kunnolla! Molemmat ovat läsnä ja pysähtyvät tunnustelemaan koskettamista ja kosketetuksi tulemista. Kosketus tuntuu turvalliselta ja kertoo juuri sen hetken tunnelmasta ja tunteista.
Toisinaan koskettaminen jää suhteessa vähemmälle. Joskus se tuntuu sopivan sen hetkiseen elämäntilanteeseen, mutta joskus kosketus jää taustalle – tai tauolle – liian pitkäksi aikaa. Taustalla saattaa olla monta käytännön asiaa – kyse ei ole lainkaan välttämättä siitä, että olisitte etääntymässä tai toivoisitte eri asioita.
HARJOITUS:Mitkä syyt lisäävät kosketusta välillänne, mitkä taas vähentävät? Jos huomaat, että toivoisit asiaan muutosta, pohdi hetki mistä kosketuksen vähentyminen saattaa johtua. Keskustele myös kumppanisi kanssa siitä, miten hän kokee tilanteen.
Kosketus voi vähentyä esimerkiksi näistä syistä:
Riitaisuus
Kiire, ajanpuute
Ylikuormitus
Negatiivinen palaute kosketuksesta
Negatiivinen asenne suhteeseen, kumppaniin, kosketukseen jne.
Huonot kokemukset (pura näitä tarvittaessa ammattiavun kanssa)
Kosketuksen kokeminen suorituksena
Fyysiset ongelmat
Luottamuksen puute
Selvittämättömät riidat
Etäisyys kumppaniin, yhteisen ajan puute
Liian vähäinen parisuhdeaika keskusteluille
Liian vähäinen parisuhdeaika läheisyydelle
Riittämätön parisuhdeaika hauskanpidolle ja ystävyydelle
Itsearvostuksen puute
Ongelmat oman kehonkuvan kanssa
Täyttymätön oman tilan tarve
Kumppanin sivuuttaminen tai muiden asioiden laittaminen suhteen edelle
Kokemus siitä, että koskettaminen on täysin yksityistä (esim. julkinen kädestä pitäminen tuntuu hankalalta)
Jokin muu, mikä?
Kosketus lisääntyy esimerkiksi näistä asioista:
Turvallinen olo ja luottamus
Positiivinen palaute kosketuksesta
Kiireettömän ajan järjestäminen läheisyydelle
Positiivinen kierre: kosketus lisää kosketusta
Toiveiden kertominen ääneen läheisyyden ja erotiikan suhteen
“Ihmisen kuunteleminen on hänen arvostamistaan.” – Deepak Chopra
Tuo lause pysäytti minut syventymään sen sanoman äärelle pitkäksi aikaa. Olenhan kuuntelun ammattilainen ja asian pitäisi olla itsestäänselvä. Mutta itsestäänselvyyksissä piilee aina sudenkuoppa: jonkun asian pitäminen itsestäänselvänä voi tehdä sokeaksi sen todelliselle merkitykselle ja asia kokee sisäisessä maailmassa, toisin sanoen suhtautumistavassamme jonkinlaisen inflaation eli arvon aleneman. Emme enää tunnista sen todellista merkitystä.
Terapia-asiakkaani ovat toistaneet jokaisen tapaamisen jälkeen samaa. Kun kysyn heiltä: “mistä oli sinulle tänään eniten apua?” He vastaavat lähes 100-prosenttisesti: “siitä, että sinä kuuntelit minua.”
Jokin taika piilee kuulluksi tulemisessa, sillä se voi parantaa! Luit oikein. Kuulluksi tulemisen kokemus on kuin balsamia sisäisille haavoille, tunnetaakoille ja haavoittuneille ihmisyyden osille. Myös fyysiset kivut ja vaivat eli kärsimyskokemus niiden kanssa haluavat tulla nähdyiksi ja kuulluiksi. Hakeudumme terveydenhuollon ammattilaisten pakeille kun emme selviä oireiden kanssa yksin. Erityisesti silloin olemme herkillä kokemukselle, nähdäänkö meidät kokonaisina ihmisinä vai ei. Työni kipuhoitajana on vielä vahvistanut tämän: pahimmat pelot syntyvät siitä, ettei hätäämme nähdä tai meitä ei kohdata arvostavasti.
Mikäli oireitamme ei oteta vakavasti tai meille syntyy kokemus ohittamisesta tai mitätöimisestä tavalla tai toisella, siitä voi syntyä lisää voimattomuutta ja arvottomuutta, jopa syviä epäluottamuksen haavoja. Mitä pidempään vaiva/kipu jatkuu ilman arvostavaa kohtaamista, voi syntyä jopa haitallisia uskomuksia siitä, ettemme saa tai ansaitse apua. Tämä ruokkii kokemusta uhrina olemisesta, joka on haitallinen sen taannuttavan vaikutuksen vuoksi: koemme ettemme voi vaikuttaa itseemme ja elämäämme. Tämän seurauksena saatamme alkaa kokea hiljalleen syvää merkityksettömyyttä. Luonnollisesti se on omiaan lisäämään pettymyksen, masennuksen ja katkeruuden tunnelastia.
Yllä oleva kuvauksessa vedin hiukan sisäisiä mutkia suoriksi, mutta kärjistettynä voisi sanoa: kuulluksi tulemattomuus voi sairastuttaa mieltämme ja kehoamme. Kukaan ei halua olla näkymätön toisille. Haluamme kaikki tulla arvostetuiksi omina itsenämme ja kaikkine kokemuksineen. Suurin lahja (itselle ja) toisille on antaa vapaus olla aitoomaitsensä ilman tarvetta muuttaa tai vaikuttaa toisen totuuteen.
Kuulluksi tulemisen kokemus on tärkeää missä tahansa ihmissuhteessa tai kohtaamisessa. Parantava, korjaavan ja jopa maagisen siitä tekee kuitenkin yksi seikka: läsnäolo!
Aidon kohtaamisen tunnistaa läsnäolon selittämättömästä sisäisestä rauhan ja sanoisin jopa “pyhyyden” kokemuksesta. Tunne on vaikeasti selitettävissä, mutta sen aikana tuntuu kuin aika pysähtyisi ja yhteys toiseen on välitön. Kaikki tapahtuu tässä ja nyt. Tunnistat toisen kokemuksessa samankaltaisuuksia omiisi nähden ja pystyt aivan kuin asettumaan hetkeksi toisen saappaisiin. Kumpikaan ei tuomitse tai arvostele toista, vaan yhteisessä kokemuksessa leijailee vahvasti inhimillinen hyväksyntä ja ymmärrys.
Egosta käsin “kuuntelun” sen sijaan tunnistaa automaattireaktiosta kuten torjumisesta, arvostelemisesta, hyökkäämisestä tai syyttämisestä, puolustamisesta, itsensä ylentämisestä tai alentamisesta, taantumisesta sekä yllättäen myös ratkaisujen hakemisesta (neuvominen pyytämättä). Kova halu auttaa voi johtaa tarpeettomaan neuvomiseen ja ratkaisujen esittämiseen, joita toinen ei sillä hetkellä edes kaipaa.
Läsnäoleva kuunteleminen on kuin saman avoimen todellisuuden hetkellistä yhteistä jakamista. Jopa sanojen merkitys vähenee ja tärkeämpää on molemminpuolinen yhteys ja ymmärrys. Ihmisyys saa terveellä tavalla paljastua kaikkine puolineen ja saat olla oma itsesi. Läsnäolo yhdistettynä myötätuntoon on puhdasta hyväntahtoisuutta.
Tämänkaltaisten kokemusten aikana sisäinen muutos on aidosti mahdollista: avaudumme jollain ihmeellisellä tavalla vaihtamaan käsitystä itsestämme ja opimme samalla itsemyötätuntoa. Kun joku suhtautuu meihin ja kokemukseemme myötätuntoisesti, meidän on helpompi omaksua tuo suhtautuminen osaksi omaa todellisuutta. Se laajentaa ja avartaa meitä sisäisesti.
Aivan liian moni on kohtuuttoman ankara itselleen. Juuri ankaruudessa omaa itseä kohtaan piilee kärsimyksen juurisyy. Se saa meidät pienentymään ja supistumaan. Se häivyttää arvomme ja merkityksemme. Se voi ajaa meidät jopa rankaisemaan ja etenkin tuomitsemaan itseämme. Sisäinen ankaruus ja rakkaudettomuus osoittaa sormella heikkouksia sekä epäonnistumisia ja sillä tavoin ylläpitää häpeää, pelkoja ja huonoa itsetuntoa.
Aitoon kuuntelemiseen liittyy vahvasti myötätunto. Mielestäni se tarkoittaa toisen kokemuksen ja mielipiteen arvostamista sellaisenaan, ilman tarvetta muuttaa, hallita tai vaikuttaa siihen. Voi kuulostaa yksinkertaiselta, mutta mietipä kuinka helposti vastaat oman näkemyksesi keskustelussa ilmoille sen kummemmin ajattelematta asiaa. Tai jopa kieltäydyt kuulemasta sanojen todellista merkitystä tai niiden takana olevia tarpeita, joskus jopa hätää.
Muiden kuuntelemisen perustana on aina kyky kuunnella itseään. Yhtälailla muiden arvostamisen pohjana on kokemus itsensä arvostamisesta. Arvostaminen ei mielestäni ole mitään kaukaista vaaleanpunaista höttöä, vaan yksinkertaista tietoisuutta oman elämän merkityksestä. Jokainen päivä on arvokas sellaisenaan. Ihmisarvo on joka tapauksessa jokaisella mittaamaton: maailmassa ei ole toista sinunlaistasi. Kokemuksesi ja elämäsi on aina täysin uniikki. Ihmisarvo ei koskaan ole sidoksissa terveyteen, statukseen, palkkaan, asuinpaikkaan, tekemisiin tai tekemättä jättämisiin.
Kun ymmärtää päivittäisten pientenkin valintojen merkityksen itselle ja muille, voi liittää elämäänsä häivähdyksen kiitollisuutta. Itseään voi opetella kiittämään vaikka näin: “kiitos, olen tarpeeksi tänäänkin/tein tarpeeksi tänäänkin” tai “kiitos, riitän juuri sellaisena kuin nyt olen.” Yllättävän moni uupumuksesta toipuva on kokenut itsensäkiittämisen taidon hyödylliseksi toipumisen polulla.
Itseään voi opetella kuuntelemaan paremmin aloittamalla omista tarpeista. Voit esimerkiksi päivittäin opetella konkreettisesti pysähtymään ja kysymään itseltäsi: mitä tarvitsen juuri nyt? Hengitä muutaman kerran syvään ja hiljenny kuulemaan vastaus, sillä se nousee kyllä alitajunnasta intuition kautta tietoisuuteesi. Pysähtymisen ja hengittämisen tarkoitus on rauhoittaa mielen jatkuva sekametelisoppa ja kuulla sieltä vain kaikkein oleellisin ja tärkein.
Täydentäisin Deepak Chopran lausetta vielä näin: ihmisen kuunteleminen on hänen arvostamistaan ja oman itsesi sisäinen kuunteleminen on itsesi arvostamista.
Satuttavat suhteet aiheuttavat surullisen suuren määrän niin henkisiä, fyysisiä, kuin sosiaalisiakin haittoja.
Olen nostanut kirjoitukseen kolme yleistä haittaa, sekä keinoja toipumiseen joiden toivon tuovan lisää ymmärrystä ja tukea kaikille, jotka ovat joutuneet kärsimään parisuhteessa tapahtuneen kaltoinkohtelun vuoksi.
1. Suhde vie kaiken ajan ja energian henkisesti ja fyysisesti
Satuttavissa suhteissa tapahtuva monimuotoinen kaltoinkohtelu kuluttaa niin henkisesti kuin fyysisestikin.
Päivät voivat kulua suhteen haasteiden ja niistä aiheutuvien ongelmien selvittelyyn kuitenkaan ilman minkäänlaista tilannetta helpottavaa ratkaisua.
Ihmistä ei ole tehty kestämään pitkään jatkuvaa yhtäjaksoista stressiä, jota satuttavat suhteet aina aiheuttavat.
Lopulta henkinen kuormitus alkaa tuntua myös kehossa esimerkiksi ahdistuksena, masennuksena, uniongelmina, toistuvina sairasteluina, migreeninä, suolisto-ongelmina, ylivireytenä, alivireytenä yms.
Jossain vaiheessa on tärkeää asettaa raja ja nostaa kädet pystyyn todeten:
”En pysty vaikuttamaan hänen toimintaan, enkä suhteemme tilaan. Olen yrittänyt kaikkeni ja se riittää”.
Faktojen silmiin katsominen ja tilanteen hyväksyminen auttavat pysähtymään oman kipeän todellisuuden äärelle. Tämä on ehto muutokselle ja muutos parempaan todella voi alkaa vasta sen jälkeen, kun uskaltaa myöntää kuinka epäterve suhteen tila on.
2. Itsestä huolehtiminen jää toissijaiseksi tai ei mahdollistu ollenkaan
Mitä pidemmälle satuttavat suhteet etenevät sitä voimakkaammaksi mm.henkinen väkivalta ja muu kaltoinkohtelu yltyy.
Kun satuttava kumppani vaatii kaiken huomion, kontrolloi kumppaninsa menoja, syyllistää, vähättelee ja ohittaa voi itsestä huolehtiminen kärsiä yllättävän paljon.
Tässä kohtaa apuna toimii pienikin etäisyys joka ikinen päivä.
Olen pitkään suositellut ja suosittelen yhä edes puolen tunnin mittaisia metsäkävelylenkkejä päivittäin. Näin kehomielisysteemi pääsee edes hetkeksi irtaantumaan satuttavasta ihmisestä ja ilmapiiristä ja näin hermostonkin on mahdollista rauhottua hetkeksi ja palautua kokemastaan.
Kun jokaisessa päivässä on pieniä hetkiä pois satuttavan kumppanin luota, auttaa se keräämään ja ylläpitämään voimia, joita satuttavan kumppanin kanssa eläminen, sekä myös eroaminen hänestä vaatii.
3. Oman todellisuuden, havaintojen ja ajatusten kyseenalaistaminen
Jos rinnalla on satuttava/narsistinen/väkivaltainen kumppani pyrkii hän manipuloimaan kumppaniaan mm. valehtelemalla, vääristelemällä todellisuutta, pimittämällä tietoa ja syyllistämällä kumppaniaan jopa suoraan omista teoistaan.
Kun edellämainitut jatkuvat pitkään on sen luonnollinen seuraus oman arviointikyvyn, ajatusten ja tunteiden kyseenalaistaminen.
”Tapahtuikohan asiat sittenkin niin kuin hän niitä kuvaa?”
”Ehkä olen itse vain ymmärtänyt kaiken väärin.”
Silloin kun alkaa epäilemään omaa itsearviointikykyä eikä tiedä voiko omiin kokemuksiin enää luottaa on viisasta jutella avoimesti suhteessa tapahtuneista asioista, sekä kumppanin käytöksestä ystävien tai ammattilaisten kanssa.
Satuttavan kumppanin kanssa näistä on yleensä täysin turha keskustella, koska jos kyseessä on narsistinen/väkivaltainen persoona ei hänellä ole kykyä eikä halua katsoa asioita kuin omalta itsekeskeiseltä kantiltaan.
Lisää tietoa epäterveistä suhteista, niiden tunnistamisesta, sekä keinoja toipumiseen ja uuden elämän rakentamiseen löydät uutuuskirjastani Toivu satuttavasta suhteesta!
Tätä kirjoittaessani ulkona sataa. Linnut visertävät puissa ja autot huristelevat tiellä samalla kun taivas kostuttaa auringon kuivaamia mättäitä ja asfalttia. Uutiset varoittavat yhdestä sun toisesta. Tulisi olla alati varuillaan. Onneksi sentään eduskunnassa lomailevat, niin pysyy ainakin kohina kohtuullisempana. Tekee hyvää heillekin. Toki myös omassa elämässä riittää pähkäiltävää. Laskut pitäisi maksaa ja elämän tarkoitus löytää. Vähemmästäkin päivät tuntuvat toisinaan työläiltä.
Mutta tiedätkö, samaan aikaan mistään mitään poistamatta, tämä kesä ja käynnissä oleva elämä on ihanaa. Vai voitko käsi sydämellä väittää vastaan seuraavien asioiden kohdalla?
1. Saat juuri nyt kylpeä valossa ja kirkkaudessa
Kuten tiedät, valo on meille suomalaisille luonnonvara, jota riittää suurissa määrin nautittavaksi vain muutamien kuukausien ajaksi kerrallaan. Nyt kesäaikaan valoa on enemmän kuin yhdenkään toisen vuodenajan aikana. Saat siis kylpeä valossa juuri nyt, paahtoi se sitten kirkkaalta taivaalta tai hehkuu suodatettuna pilviverhon takaa. Luonnonvalo voimistaa ja virkistää sekä antaa vitamiineja, jotka pitävät yllä positiivista yleisvirettä. Altistu antaumuksella ja hoida itseäsi valolla, jota juuri nyt riittää vuorokauden useimmille tunneille.
2. Ympärilläsi on yltäkylläisesti vehreyttä
Marraskuun harmaat sateet tai helmikuun kaiken kattava loska ovat mennyttä ja tulevaa. Juuri nyt ympäristö hehkuu vehreyttä. Kukat kukkivat, puut ovat runsaita ja vedet kirkkaita. Jokaisella suomalaisella on mahdollisuus päästä tunnissa tai parissa metsän siimekseen. Useimmille riittää vähempikin aika siirtymään. Metsässä käyskentelyn terveysvaikutukset toimivat riippumatta siitä, uskooko henkilö itse niihin. Kuuntele sammalten rapina, varpujen rahina jalkojesi alla. Tunne kasvoillasi ja sieramissasi viileä tuulen tuulahdus. Näe se kaikki vehreys, jota runsaana elävä luonto yltäkylläisesti tarjoilee. Älä suotta kitsastele, ota uusiksi vaikka joka päivä tai nauti riippumatossa vuorokauden ympäri. Mihinkään ei ole kiire.
3. Elät turvallisessa ja tasapainoisessa yhteiskunnassa
Hallitus on paska ja naapuri arvaamaton. Siitä huolimatta saat joka aamu herätä vakaaseen yhteiskuntaan, jossa perustasi on turvattu niin hyvin kuin se on juuri nyt mahdollista. Elämä ei ole kenellekään koko ajan helppoa, eikä se ole kaikille edes tasapuolista. Sinun kohtalosi on silti viettää päiväsi yhteiskunnassa, joka seisoo omillaan ja joka erimielisyyksistä huolimatta pyrkii demokraattisesti kaikkia kunnioittaviin ratkaisuihin ja linjauksiin. Sinun ei tarvitse alati huolehtia, että joku ammuskelee kadulla tai että sairastuessasi olisit varaton käypään hoitoon. Kaiken eripuran ja tyytymättömyyden keskellä, sinulla on oikeus nähdä myös se vakaus ja vauraus, jonka keskellä saamme elää.
4. Ympärilläsi on paljon sinusta välittäviä ihmisiä
Kiinnitämme liian usein huomiota ihmisten itsekkyyteen ja pahuuteen, vaikka on moninkerroin todistetumpaa, kuinka paljon olemme valmiita auttamaan toinen toisiamme. Ympärilläsi on lukuisia läheisiä ihmisiä, joille sinä merkitset. Toisinaan omassa arjessa saattaa vallita yksinäinen olotila, jolloin asia ei tunnu siltä. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että sinusta välitetään ja sinun parastasi toivotaan. Kun kurotat ulospäin, on suuri todennäköisyys, että löydät auttavan käden. Et ehkä juuri sitä tai juuri silloin, mitä itse toivot, mutta löydät silti. Uskalla avautua ja nojata, sillä ihmisenä kasvaminen tapahtuu kohtaamalla.
5. Sinulla on lupa mennä eteenpäin
“Kaikille joskus käy niin”, laulaa Pauli Hanhiniemi värssyssään. Jokainen ihminen tietää, miltä tuntuu mokata tai ylipäätään rämpiä elämän suossa. Mitä ikinä mennyt taakseen kätkeekään, yhdenkään ihmisen tulevaisuudessa ei ole tahran tahraa. Joskus elämä vaatii meitä kantamaan vastuumme, mutta se ei koskaan sulje pois sitä, että voimme ottaa askeleita ja mennä eteenpäin. Halutessamme muuttaa suuntaa.
Summa summarum:
Jokaiselle näistä viidestä väitteestä löytyy myös vastaväite. Ne eivät kuitenkaan kumoa toisiaan, ennemminkin täydentävät. Saat itse valita, minkälaisen painotuksen otat. Elämä voi olla raskasta ja ihanaa yhtäaikaisesti, mitä se useimmiten onkin. Mitä valitset korostaa tänään, sellaisena maailma sinulle näyttäytyy.
Kuulostaa ehkä hullulta, mutta: suuri osa ihmissuhdepulmista johtuu läheisyyden pelosta. Niin paljon kuin kaipaamme ja haluammekin rakkautta, pelkäämme usein tiedostamattamme antautua haavoittuvaksi ja avuttomaksi rakkauden edessä.
Luultavasti kaikilla meistä on enemmän tai vähemmän haavoja läheisyyden alueella. Ne kumpuavat varhaisista vaiheistamme, elämämme ensimmäisistä ihmissuhteista ja koko elomme reissusta. Nuo pelot liittyvät usein yksinjäämiseen, hylätyksi tulemiseen, omiin tunteisiin, tarpeisiin ja rajoihin, nielaistuksi tulemiseen, menettämiseen, haavoittuvuuteen ja näkyväksi tulemiseen.
Pelkomme näkyvät mm. mököttämisenä, passiivis-aggressiivisuutena, kritiikkinä, rajaamattomuutena, takertumisena, puhumattomuutena, tunteiden ja ajatusten nielemisenä, projektioina, riitelynä, valehteluna, muiden suhteiden kehittelemisenä, (myös voimakkaat ihastumiset oman primäärisuhteen ulkopuolella ovat usein läheisyyden pelkoa).
Päästäkseen aidosti lähelle toista on päästävä lähelle itseään. Mitä tunnen, tarvitsen, koen? Missä rajani menevät? Kun yhteys itseen syvenee, voi oppia ilmaisemaan suoraan ja vastuullisesti sisäisyyttään. Aikuinen läheisyys syntyy erillisyyden kautta. Eli kun uskaltaa ottaa myös menettämisen, torjutuksi tulemisen ja yksinjäämisen riskiä miellyttämättä, manipuloimatta tai kontrolloimatta muita. Ja kun uskaltaa seistä omilla jaloillaan, uskaltautuu yhä enemmän rakastamaan ja tulemaan rakastetuksi.
Silloin voimaannumme aikuisiin suhteisiin, jonne myös pelot mahtuvat. Pelot eivät suhteissa hallitse meitä vaan voimme ottaa tietoisia rakastamisen riskejä, sitoutua syvästi, uskaltautua huikean lähelle. Kun itsearvostus vahvistuu, alkaa tunnistaa, keiden kanssa on mahdollista rakentaa turvaa ja saada kokea sitä mitä itselleen valitsee. Läheisyyden taitoja voi opetella oppimalla myös tunnetaitoja. Kun itsessä on turvaa, ei hae kumppanistaan vanhempaa vaan tasavertaista elämän reissukumppania.
Videolla kerron tarkemmin läheisyyden pelosta ja sen tunnistamisesta.
Kuva: Unsplash Casey Horner
Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.
Suru on todella tärkeä tunne. Vaativa. Joskus musertavan tuntuinen. Ja mielestäni myös nykyisin äärimmäisen kaunis. Suru kertoo siitä, että asioilla on meille merkitystä. Kyvyttömyys surra muuttuu usein defensiivisyydeksi ja pikku hiljaa katkeruudeksi.
Samalla on todella ymmärrettävää, että uskallus antaa surun tuntua ei ole mikään itsestäänselvä juttu.Onko sinua pidelty surusi keskellä? Oletko saanut vaikka huutoitkeä niin että siinä vierellä on turvallinen ihminen, joka ei säikähdä sitä voimaa mikä surulla on?Jos surua ei ole voinut turvassa jakaa, jäämme usein kannattelemaan sitä huomaamattamme yksin. Se asettuu puristuksena kurkkuun, painona rintakehälle, taakkoina hartioille. Voi olla että teemme kaikkemme, ettei mikään aktivoisi suremattomia suruja.
Surun välttämiseen löytyy laaja repertuaari vaihtoehtoja. Ylisuorittamista, rajattomuutta, riippuvuuksia, ylimiellyttämistä, jonnekkin muualle hukuttautumista, ettei vaan huomaisi.
Voi olla, että elämä on niin armollinen, että se tuo meidät kohtaan jossa surun panssareita ei vaan pysty enää pitämään. Se vaan tulvii läpi, eikä kysele. Alkuun se tuntuu luultavasti sille, että hukkuu. Että tästä ei enää selviä. Että tänne jos putoaa, ei ylös enää pääsekään.
Voi olla että silloin olemme pudonneet ihmisyyden syvimpiin pelkoihin:
Pelkoon rakkauden ulkopuolelle jäämisestä
Pelkoon ja tunteeseen hajoamisesta
Pelkoon ja tunteeseen, että tulee hylätyksi.
Totta kai sitä pelkää, että noista paikoista ei enää mennä läpi. Omalla polullani minua on näissä kohdissa kantanut ajatus, että ”only way out is through”. Eli ainoa tie ulos on läpi.Ja miten mieletöntä on ollut kokea, että kun surun todella antaa kulkea läpi, siellä pohjalla ei oikeastaan ole mitään. Minä jatkun kuitenkin.
Suru on kuin merenkäynti. Sitä ei voi kontrolloida. Se tulee usein aaltoina. Välissä on hieman tyynempiä kohtia. Niissä on hyvä levähtää. Ja sitten antaa seuraavan aallon taas tulla. Antaa tuntua ja surun tehdä pyhää työtään.
Surulle voi avata sydämensä, yhä uudestaan ja uudestaan, antaa sen kulkea lävitse, äänenä, liikkeenä, tärinään, itkuna… silloin me emme tule suruksi.
Elämä on meille kaikille luopumista. Mikään määrä menestystä, rahaa tai huomiota (näin alkuun) ei suojaa meitä ihmisyydeltä ja siltä, että me kaikki joudumme elämässä luopumaan. Ja mikä paradoksi onkin, että oikeastaan silloin kun suostuu suremaan ja luopumaan, tuntee usein myös elämän haurauden, kauneuden, rosoisuuden ja vaan hitto… elämän.
Suru tarvitsee syliä. Suru tarvitsee saada tulla todistetuksi rakkaudella. Suru voi myös yhdistää, sillä kun uskallamme antaa surun tulla näkyväksi, olemme jaetun ihmisyyden ytimen äärellä. Kukaan meistä kun ei ole surun ulottumattomissa, ja ehkä juuri siellä löydämme jotakin yhteistä.
Vaikealta tuntuviin tunteisiin ja niiden käsittelyyn voit tutustua esimerkiksi Tunnekarttakirjan avulla. Voit tutustua kirjaan TÄÄLLÄ.
Kokeneet terapeutit Marika Rosenborg ja Eevi Vuoristo ovat laatineet täytettävään kirjaan oivalluttavia harjoituksia, joiden avulla tutustut omiin tunteisiisi. Opit, mitä tunteet ovat ja miten niitä voi tunnistaa ja ymmärtää. Voit löytää itsellesi sopivia keinoja, kuinka toimia vaikeiden tunteiden kanssa. Itsemyötätuntoa vahvistavat harjoitukset auttavat suhtautumaan itseesi ja tunteisiisi ymmärtäväisemmin.
Lamaantuminen liittyy hermostolliseen alkukantaiseen taistele-pakene-jäädy-reaktioon. Tällöin ylivoimaiseksi koettu tunne, uhkaava tilanne, pelko, ahdistus tai stressi saavat sinut jähmettymään, sekä ikään kuin psyykkisesti ja emotionaalisesti “pakenemaan” kehosta. Lamaantumisen tunne liittyy usein traumaattisiin tapahtumiin, hätätilanteisiin tai shokkitilaan, masennukseen, paniikkihäiriön jälkitilaan, psyykkisiin sairauksiin, suruun tai uupumukseen.
Lamaantuminen on kuin henkinen halvaantuminen ylivoimaisten tunteiden ja kokemusten edessä. Silloin tuntuu siltä, kuin koko olemus ja ajattelu olisi jähmettynyt ja pienikin työ tai arkinen askare vaatii suurta ponnistelua. Olo on kaikin tavoin voimaton ja raskas. Traumojen ja pitkäkestoisen stressin hoitaminen on äärimmäisen tärkeää, sillä hätätila täytyy ”purkaa” kokonaisvaltaisesti. Toipuminen harvoin tapahtuu itsestään, vaan se vaatii tietoista sisäistä sekä ulkoista työtä lempeästi ja systemaattisesti.
Lamaantumisen tunteen hyvä tarkoitus on akuutisti suojata herkkää psyykettä, mutta hoitamattomana ja etenkin uupumuksen yhteydessä siitä voi tulla vallitseva olotila, joka vaikuttaa elämänlaatua ja toimintakykyä heikentävästi. Pitkään jatkunut stressi ja ylikuormitus kuluttaa kehon ja mielen voimavarat hiljalleen loppuun, jonka seurauksena on luonnollinen ja pysäyttävä suojareaktio.
Mikäli sinulla on taipumusta lamaantua herkästi kuormittuessasi, mieti voisiko taustalla olla hoitamaton trauma? Mikä tunne tai tunteet voisivat olla lamaantumisen syynä? Mitä piilottelet, turrutat tai kätket itseltäsi ja muilta? Mikä tuntuu ylivoimaiselta kohdata? Tarvitsetko ammattilaisen apua tunteiden käsittelyssä?
Uupumuksen ollessa pahimmillaan, moni kokee merkittävää haittaa lamaannuksen tunteesta ja alkaa helposti syytellä itseään epäonnistuneeksi: ”miksi olen näin saamaton, väsynyt ja laiska? Mikä minussa on vikana?” Pitkään jatkuessaan lamaannus voi saada tietoisesti vetäytymään ja välttelemään kaikenlaista toimintaa sekä sosiaalisia kontakteja. Tästä voi seurata lisää eristäytymistä, huonommuutta, häpeää ja yksinäisyyttä. Näin on käynyt minulle useita kertoja elämässä, kunnes lopulta oivalsin kyseessä olevan traumareaktio ja hermoston hätätila, joka vaati toisten ihmisten avun pyytämistä. Kehoni ja mieleni ei ollutkaan minua vastaan, vaan täysin minun puolellani: suojatilassa!
Lamaantumisen tunteen jälkeen tai sen huomattuaan kannattaa keskittyä maadoittumiseen esimerkiksi liikuttamalla kevyesti kehoa, menemällä suihkuun, ulos luontoon tai vahvistamalla TURVAN tunnetta puhumalla eli hakeutumalla luotettavan ihmisen seuraan/yhteyteen. Lamaantumisreaktiossa kehon energiavirrat ikään kuin pysähtyvät, jolloin aivan pienikin liike saattaa auttaa. Mikäli kyseessä on uupumiseen, akuuttiin shokkiin tai suruun liittyvä lamaannus, tarvitset myös riittävästi lepoa. Tuolloin itsensä väkisin puskemisesta voi koitua hyvinvoinnillesi enemmän hallaa ja saada sinut vielä pahemmin sisäisesti solmuun. Nuku ja lepää siis niin paljon kuin suinkin pystyt. Kaikenlaisesta itsensä syyttelystä on syytä luopua, sillä lamaannuksesta selviäminen on todellinen itsemyötätunnon korkeakoulu.
Haastavien haavoittuneisuuden tunteiden kohtaaminen turvallisesti auttaa sinua vapautumaan lamaantumisreaktiosta. Tunnekuorman purkaminen on oleellista uupumisesta toipumisen polulla, sillä ilman sitä muutosta ei voi tapahtua. Lamaantuminen viestii yhteyden kadottamisesta itseen syvillä tasoilla. Siihen voi kaikesta huolimatta kätkeytyä suuri siunaus – on aika selvittää kuka sinä oikeasti olet ja mitä todella tarvitset tai haluat? Pakollinen pysähdys, mutta ei suinkaan elämän päätepysäkki.
Lamaantumisen tunteella on sinulle sisäisesti tärkeä viesti: minkä tunteen tai menneisyyden tapahtumien kohtaamiseen tarvitset apua? Mitä oikeasti tarvitset ja miten voisit ilmaista tarpeesi muille? Voisitko vihdoin opetella suhtautumaan itseesi myötätuntoisesti?
Uskalla olla aito, haavoittuva ja murtaa suojamuurisi, se on ainoa tie oivalluksiin ja todelliseen sisäiseen muutokseen sekä kasvuun.
Kokeile miettiä kumppaniasi, itseäsi tai elämääsi hetki negatiivisessa valossa. Löydät varmasti paljon ärsytyksen aiheita ja korjattavaa. Voit huomata, miten kehosi reagoi negatiivisiin ajatuksiisi. Negatiivinen asenne saa koko olemuksesi ikään kuin kutistumaan.
Kokeile miettiä samoja asioita hetki positiivisessa valossa. Löydät varmasti paljon kiitollisuuden aiheita, merkityksellisiä kokemuksia ja ihmeteltävää. Huomaatko, miten kehosi reagoi positiivisiin ajatuksiin? Saatat havaita kasvoillasi hymyn, kehosi rentoutuvan ja mielesi rauhoittuvan. Koko olemuksesi kasvaa ja sinusta loistaa valo.
Negatiiviset ajatukset valtaavat mielen usein tilanteissa, joissa käytännön asiat tökkivät. Kun bussi on myöhässä tai kengät kastuvat sateessa, ajatukset muuttuvat yllättävän nopeasti negatiivisiksi. Koko asenne on yhtäkkiä negatiivinen, suunnilleen kaikkea kohtaan!
Kiitollisuus on avain asennemuutokseen.
Parisuhteessa epäselvä viesti tai unohtunut käytännön asia saa mielen myllyttämään myös lukuisia muita asioita, jotka kumppani on unohtanut. Negatiivinen ajatuskela lähtee turhautuneena miltei huomaamatta liikkelle! Tämä on lyhytaikaista turhautumista, joka pyyhkiytyy helposti pois, kun asiat on hoidettu, keskustelu käyty – tai joskus, kun on pelkästään halattu.
Pidempiaikainen negatiivinen asenne syntyy etäisyyden tunteesta. Mukana on usein paljon tulkintaa: ”Hän unohti tämänkin asian – en varmaankaan ole hänelle tärkeä.” Asiat sekoittuvat tunteisiin, uskomuksiin, odotuksiin ja pelkoihin.
Näytä haavoittuvuutesi ja kerro, mitä jokin unohdus tai muu käytännön asia saa sinut pelkäämään.
Muuta asennettasi. Jos istut sateessa autossa ja huomaat kelaavasi kaikkia kumppanisi huonoja puolia sekä surkeimpia hetkiä kautta aikojen, pysähdy. Ohjasta levoton mielesi lempeästi pois negatiivisuuden kierteestä. Helpoiten tämä onnistuu kiitollisuuden kautta.
Kun keskityt hyvään, näet ympärilläsi hyvää. Tämä ei tarkoita, että antaisit toisten kävellä ylitsesi tai että yrittäisit nähdä huonon kohtelun hyvänä. Se tarkoittaa sitä, että kun keskityt kumppanisi (plus itsesi ja elämäsi) hyviin puoliin, annat sydämessäsi enemmän tilaa rakkaudelle kuin kriittisyydelle.
Asenne on asia, jonka voit valita helposti – joka hetki. Vaikka sinulla olisikin huolia, joista haluat keskustella, sinun ei tarvitse antaa huolien vallata koko olemustasi, päivääsi tai parisuhdettasi. Anna huolille tilaa sopivassa tilanteessa – ole läsnä, kuuntele tunteitasi ja keksi käytännön ratkaisuja.
Tiedätkö tunteen, kun olet ihastunut korviasi myöten, mutta sen ääneen sanominen hirvittää, koska pelkäät tulevasi torjutuksi? Tai tunteen, kun kannat sisälläsi painavaa hiljaisuutta, joka sinun tulisi sanoittaa ääneen, mutta pelkäät muiden reaktiota? Entä tunne, jossa tiedät jumahtaneesi väärään paikkaan, mutta et uskalla ottaa irtautuvia askelia, koska tulevaisuus tuntuu epävarmalta?
Epämiellyttävien tunteiden sietäminen on yksi oleellisimmista ihmistaidoista. Se on pitkälti opeteltavissa oleva, mutta vaatii kykyä sietää. Sietäminen ei ole koskaan helppoa. Päinvastoin, sen äärellä on houkutus ajautua erilaisten riippuvuuksien syliin. Jos vasaralla iskee sormeen, riittää usein laastari. Mikäli sisintä riivaa ja kalvaa, tarvitaan avuksi pullo, sätkä, shoppailua, Netflix-maraton, podcasteja, pakonomaista treenaamista, seksiä, kirjojen ahmimista… Mitä tahansa, mikä huuhtoo epämiellyttävät tunteet mukanaan.
Salakavalasti opetamme tämän jo lapsillemme. Kun elämä potkii, ostamme tikkarin tai pleikkarin. Viemme nassukat elokuviin, sitä ennen tietysti syömään roskaruokaa. Rasvalla, sokerilla ja epilepsiakohtausta edistävillä piirroselokuvilla on pettymystä pois työntävä vaikutus. Mitä tahansa, kunhan oma hellanlettas piristyy.
Elämältä ei tule suojautua, se kannattaa opetella kohtaamaan
Onnellisuutta ei voi saavuttaa siten, että pyrkii poistamaan elämästään kaikki epämiellyttäviä tunteita synnyttävät asiat. Se ei synny sillä, että suojaa itsensä kaikilta rahtuakaan triggeröiviltä tilanteilta tai ihmisiltä. Siivoamalla somekanavasi, et saavuta pitkäkestoista tyyneyttä. Välttämällä ihmisten ilmoille menemistä, nakerrat omaa hyvinvointiasi, jonka oleellinen osa on yhteys toisiin ihmisiin.
Onnellisuutta ei rakenneta suojelemalla, sen enempää lapsiamme kuin itseämmekään, elämältä. Sen sijaan, onnellisuus mahdollistuu, mikäli pystyt sietämään ulkopuolelta tulevia ärsykkeitä ja siten viemään niiltä negatiivisia tunteita boostaavan voiman.
Tämä ei mahdollistu, mikäli istut turvallisen kuplan sisällä, jonne mikään hankaluus ei pääse. Epämiellyttävien tunteiden kohtaaminen tapahtuu siitä tilasta käsin, missä tulevaisuus herättää epätietoisuutta ja joskus jopa pelkoa, mutta jonka pohjalla lepää silti luottamus siihen, että elämä kantaa.
Onnekkaimmat meistä ovat oppineet sen jo lapsena, kun olemme saaneet vapauden leikkiä, kohdata muita lapsia, kokea elämän normaaleja vastoinkäymisiä ja niistä kumpuavia ikäviä tuntemuksia ilman, että kukaan on kiiruhtanut viemään niitä meiltä pois.
Epämiellyttäviä tunteita ei kohdata kädet nyrkissä vaan haarniska avoinna
Entä jos luottamusta ei ole päässyt syntymään? Mitä jos tulevaisuus ei tunnu vähääkään vertaa turvalliselta, etkä usko selviytyväsi?
Moni vastaavassa tilanteessa oleva puristaa kädet nyrkkiin ja kohtaa elämän kovan kuoren alta käsin. Ei ainakaan pääse kukaan satuttamaan. Paradoksaalisesti satutamme samalla itse itseämme, sillä kuoren läpi emme suojaudu ympäristöltä vaan pakenemme sitä. Otamme taka-askeleita juuri siitä yhteydestä, joka on elintärkeä oman hyvinvointimme kannalta.
Yksi useimpien riippuvuuksien näkyvimmistä haitoista on se, että alamme eristää itseämme toisista ihmisistä. Se tapahtuu usein salakavalasti, jopa itseltämme huomaamatta, mutta silti syvästi sisimmässämme häveten.
Mutta kun häpeän tuo julki, sen ote hellittää. Samalla samankaltaisuutemme paljastuu, jonka myötä yksityisestä tulee yhteistä.
Opettele kertomaan, miltä sinusta ihan oikeasti tuntuu
Mikäli elämä tuntuu turvattomalta ja epämiellyttävät tunteet jyräävät sinut kerta toisensa jälkeen alleen, opettele kertomaan avoimesti, miltä sinusta tuntuu ja mitä sisimmässäsi jyllää. Useimmilla meistä löytyy läheisiä ihmisiä, joille voimme uskoutua. Haastan sinua tutkimaan itseäsi sen osalta, oletko todella rehellinen siinä, mitä elämästäsi ja tunteistasi kerrot. Suojeletko mahdollisesti toisia ihmisiä tai itseäsi suodattamalla totuutta?
On myös ihmisiä, jotka eivät koe elämässään tarpeeksi läheisiä ihmissuhteita. Tällaisissa tapahtuksissa rohkaisen lähestymään ketä tahansa puolituttuakin, mikäli hän tuntuu sinulle luontevalta. Olemme tavattoman sinnikkäitä välttämään sitä, että kertoisimme epämiellyttävistä tunteistamme toisille ihmisille, koska pelkäämme kuormittavamme heitä. Samaan hengenvetoon koemme suurta etuoikeutta, mikäli joku lähestyy juuri meitä keventääkseen omaa taakkaansa.
Yhtä lailla, kun jatkuva pettymysten välttäminen ei opeta lapsille kykyä kohdata elämän koko kirjoa, sitä ei myöskään mahdollista aikuisen ihmisen elämältä piilottelu. Epämiellyttävien tunteiden sietäminen lähtee kohtaamisesta. Siitä, että et valitse aina helpointa ja vaivattominta, vaan uskallat altistua myös sille, mikä ei vielä avaudu sinulle, mutta jonka kohtaamisen tiedät olevan ratkaisevaa siinä, että oma kokemuksesi elämästä voi kukoistaa.
Uskallusta ja vertaistukea omien pelkojen tunnistamiseen ja käsittelyyn löydät Harri-Pekan kirjasta Tunne pelkosi – Vapaudu elämään. Tutustu kirjaan TÄÄLLÄ.
