Maailman myrskyssä on välillä haastavaa löytää rauhallista ja turvallista kohtaa. On luonnollista kaivata valoa, lohtua ja jonkinlaista majakkaa, jonka opastuksessa purjehtia.
Valoa ja lohtua voi löytää ulkopuoleltaan vain hetkellisesti. Pysyvää turvaa on ainoastaan sisälläpäin. Meidän ei silti ole tarkoitus elää elämäämme yksinäisesti, oman sisäisyytemme vankeina. 1800-luvun lopulla syntynyt ranskalaisfilosofi Gabriel Marcel sanoi, että toivo on yhteisöllinen kokemus.
Toivo ei tarkoita Marcelille optimismia, vaan liikettä, muutosta ja jatkuvaa valinnan mahdollisuutta. Monien eksistentialistien tavoin hän uskoi, että elämää on vain jollakin tavalla siedettävä. Toivon voi hänen mukaansa tuntea vain kokemalla sen vastakohdan: kriisin tai toivottomuuden – vain elämän kieroutumien ja epämääräisyyden keskellä voi syntyä todellinen ihmisten välinen yhteys.
Niinpä jokainen kriisi on mahdollisuus toivoon, johonkin uuteen. Jokainen kriisi on mahdollisuus sisäiseen yhteyteen ja kohtaamiseen – ja tämän myötä myös ulkoiseen yhteyteen.
Yksi mahdollinen keino sisäisen turvan ja rauhan kohtaamiseen on vasemman käden tuominen omalle sydämelle. Tämä yksinkertainen harjoitus on hyvin voimakas, kunhan ensin tutustut siihen. Suurimman hyödyn saat, jos valitset sitoutua harjoitukseen pidemmäksi aikaa eli teet sen esimerkiksi joka aamu 40 päivän ajan tai vaikka aika kun muistat, jopa monta kertaa päivässä.
Harjoituksen ytimessä on kokemus siitä, että olet yhtä aikaa sekä itsesi että ympäröivän maailman puolella. Olet oman itsesi hoitaja ja palvelija – ja omalla panoksellasi palvelet myös koko maailmaa. Sisäinen yhteys on edellytys sille, että voi muodostaa aidon yhteyden toiseen ihmiseen ja hänen tarpeisiinsa.
Vasemman käden tuominen omalle sydämelle symboloi yhteyttä itseen. Sydämen kohta on vasemman käden paikka: se on aina sinua itseäsi varten, kuulemassa ja aistimassa itseä. Tämän yhteyden kautta voi huomata, mitä tuntee, tarvitsee, kuinka voi, mistä kohtaa ajatukset ja impulssit kumpuavat ja mikä on totta kussakin tilanteessa.
Vasemman käden nostaminen sydämelle palauttaa itsen kuuntelun äärelle. Vasta tämän jälkeen toista kättä kannattaa tarjota muille. Näin saamisen ja antamisen tasapaino säilyy myös pitkällä aikavälillä. Ele on erityisen toimiva ja helpottava vaativissa vuorovaikutustilanteissa.
Vasen käsi voi olla sydämellä hetken tai useamman minuutin. Kun yhteys itseen on luotu, voi itseltään kysyä rauhassa, miten olla kussakin hetkessä toista varten, menettämättä yhteyttä itseen.
Paitsi itseäni neuvon usein myös lapsia esimerkiksi valintatilanteissa: ”Tuo vasen käsi sydämelle ja laita silmät kiinni. Sinä tiedät, mitä tahdot. Ei ole vääriä vastauksia.”
Rauha, turva, valo ja lohtu maailman myrskyjen sietämiseen ovat sinun sisälläsi. Sisältäpäin löytyy myös kyky yhteyteen ja yhteiseen toivoon, muutoksen mahdollisuuteen.
