Kirjailija Satu Rämö on allerginen unelmakartoille. Siis niille kuvista, sanoista ja lehtileikkeistä askarrelluille kollaaseille, joiden avulla omia unelmia ja tavoitteita tehdään näkyviksi.
Viime vuosina unelmakarttojen askartelusta on tullut trendikästä. Niitä tehdään niin työpaikoilla kuin koululaisten iltapäiväkerhoissakin.
Jos työyhteisön kehittämispäivässä ehdotetaan ohjelmanumeroksi unelmakarttojen askartelua, Sadulle tulee tärkeä puhelu.
”Voin tulla kiinnostuneena katsomaan toisten unelmakarttoja. Ajatus siitä, että tarttuisin itse saksiin, naistenlehtiin ja liimapuikkoon, tuntuu minulle liialliselta”, Satu sanoo ja naurahtaa.
Häntä itseäänkin huvittaa topakka suhtautumisensa asiaan.
Entä jos paras unelmakartta ei näytä lainkaan unelmakartalta?
Kun asiaa ajattelee tarkemmin, Satu tekee kyllä eräänlaista unelmakarttaa, mutta omalla tavallaan. Hänen karttansa ei synny saksilla ja liimapuikolla, vaan tietokoneella.
”Excel-taulukko on minun unelmakarttani. Kirjaan sinne tavoitteeni ja aikatauluni. Siellä ne pysyvät tallessa.”
Järjestelmällisyyttä rakastava kirjailija käyttää Exceliä niin arkensa hallintaan kuin romaaniensa kirjoittamiseen. Taulukoihin päätyvät tarinoiden aikajanat, kirjoitusaikataulut ja työn etenemistä seuraava päiväkirja.
Satu painottaa, ettei hän suhtaudu huvittuneesti muiden unelmakarttoihin. Häntä huvittaa ajatus itsestään askartelemassa.
”Yhtä hyvin joku voisi pitää hupaisana sitä, että minulla on arkielämän langat Excelissä.”
Unelmoinnissa pelkkä toivominen ei riitä – tarvitaan myös toimintaa
Satu suhtautuu manifestointiin uteliaan skeptisesti. Häntä hieman ärsyttää jo itse sana, mutta ajatusten voimaa hän ei kiistä. Hänen mielestään ajatukset voivat saada ihmisen toimimaan.
”Ajatuksilla on väliä. Niiden avulla ihminen saa itsensä tekemään asioita. Pelkkä ajatus tai toivominen ei kuitenkaan yksinään riitä.”
Satu vertaa ajatuksen ja toiminnan suhdetta tulitikkuun. Ajatus voi sytyttää liekin, mutta tulitikku ei yksinään kauaa lämmitä, ellei tulta pidä yllä. Tuli vaatii toimintaa.
Sama käytännönläheisyys näkyy siinä, miten Satu suhtautuu omiin tavoitteisiinsa.
”Jos haluan saavuttaa jotain, mietin aina, että onko se järkevää ja onko se mahdollista. Jos on, alan tehdä ihan helvetisti töitä tavoitteeni eteen.”
Suuriakin unelmia voi tavoitella askel kerrallaan
Töitä Satu onkin tehnyt. Hän on rakentanut kirjailijanuraansa määrätietoisesti vuosien ajan. Hildur-dekkarisarjan kirjoja on myyty maailmanlaajuisesti yli 1,5 miljoonaa kappaletta, ja sarjan oikeudet on myyty jo 30 maahan. Sarjan uusin osa, Dísa, ilmestyi juuri.
Satu ei kuitenkaan usko, että menestys olisi yksin omasta ahkeruudesta kiinni. Sattumalla, ajoituksella ja toisilla ihmisillä on myös osansa.
Kirjoitustyössään Satu pyrkii välttämään liiallista pohdiskelua, joka saa hänet helposti jumiin. Hän rauhoittuu ryhtymällä toimeen ja pilkkomalla suuret urakat pieniin osiin.
Satu vertaa tätä appelsiinin syömiseen. Kokonaista hedelmää ei kannata yrittää ahmaista kerralla, vaan se pitää ensin kuoria ja pilkkoa paloiksi.
”Kirjoitan romaanin sana kerrallaan ja lenkkipolulla otan aina vain seuraavan askeleen enkä mieti, kuinka pitkä matka vielä on jäljellä kotiin.”
Jokaisella on oma tapansa unelmoida
Yksi leikkaa lehdistä kuvia ja liimaa niitä kartongille, toinen kirjaa tavoitteensa Exceliin. Kumpikin tapa voi auttaa tekemään unelmista konkreettisempia.
Entä sinä – mikä voisi olla seuraava pieni askeleesi kohti unelmaasi?
Tekstin sitaatit ovat peräisin Satu Rämön haastatteluista, jotka on julkaistu Kuuleeko universumi? – Toivoa etsivän manifestointikirja -teoksessa (Bazar/Hidasta elämää 2026).
Mitä ihminen uskaltaa unelmoida? Mistä toivo syntyy? Miten omat uskomukset rajaavat tai kannattelevat? Kuinka paljon asenne vaikuttaa toimintaan ja missä menee oman vaikutusvallan raja? Miten manifestointi toimii?
Esimerkiksi näitä kysymyksiä toimittaja ja manifestoinnin väitöskirjatutkija Eveliina Lauhio pohtii kirjassa Kuuleeko universumi – Toivoa etsivän manifestointikirja (Bazar/Hidasta elämää, 2026).
Tutustu kirjaan TÄÄLLÄ.
