En ole se, mitä minulle on tapahtunut – olen se, mitä valitsen olla.
“I’m not what happened to me”. Kuullessani tämän laulun eräänä päivänä, se pysäytti. Se muistutti minua siitä, miten menneet kokemukset, hyvät ja vaikeat eivät ole koko totuus meistä. Ne ovat osa tarinaamme tai oikeastaan tarinoitamme, mutta eivät määrittele sitä kuka me olemme juuri nyt.
Elämä kantaa mukanaan monenlaisia kokemuksia. Niihin liittyy kipua, surua, pettymyksiä, rajoittavia uskomuksia sekä iloa, kiitollisuutta ja kaikkea maan ja taivaan väliltä. Lyhytterapeuttisesta näkökulmasta tärkeintä ei ole analysoida tai ratkaista kaikkea, vaan huomata: mitä minä tarvitsen juuri nyt? Juuri tämän huomaaminen tuo tilaa itselle, omille tunteille ja tarpeille. Näinä hetkinä voimme pysähtyä kysymään itseltämme: mitä haluan vaalia itsessäni tästä hetkestä eteenpäin?
Seksologina en voi myöskään ohittaa seksuaalisuuden merkitystä osana historiaamme ja identiteettiämme. Seksuaalisuus ei ole vain tekoja tai tapahtumia, vaan se kietoutuu tapaan, jolla suhtaudumme omaan kehoomme, tunteisiimme, läheisyyteen ja itseemme. Se on olemisen tapa ja kokemus siitä, että saa olla kokonainen ilman suorittamista tai ulkopuolelta asetettuja odotuksia. Kun nämä asiat tulevat näkyviksi, avautuu mahdollisuus tehdä tietoisia valintoja: antaa itselle lupa olla toisin ja ennen kaikkea omilla ehdoilla.
Se, mitä valitsemme olla, ei aina välttämättä näy suurina päätöksinä. Usein se saattaa olla pieniä asioita: tapa kuunnella kehoa, kunnioittaa omia rajoja ja sallia itselle asioita.
Lyhytterapeuttinen näkökulma voisikin korostaa ajattelua, että muutos tapahtuu askel kerrallaan, lempeästi, ei pakottaen. Eli me emme ole vain sitä, mitä meille on tapahtunut. Olemme valintojemme summa, hetkien ja kohtaamisten kantajia. Seksuaalisuus, minäkuva ja itsemme kokeminen ovat jatkuvaa vuoropuhelua menneisyyden kanssa, ei sen vallassa elämistä.
Ehkä tärkein oivallus voisikin olla, että voin sallia itseni kasvaa ja muuttua rauhassa, juuri sellaisena kuin olen nyt.
