Sivu 422 – Hidasta elämää

Vastuullinen vaan ei syyllinen

Hyppään suoraa asiaan, siihen, mitä ajattelen omasta roolistani elämässäni ja yleensä ihmisen vastuusta elämässään. Ajattelen olevani vastuussa itsestäni ja omasta elämästäni. Tuo saattaa kuulostaa rankalta. Mitä sitten vastuulla tarkoitan, mikä on vastuullisuuden merkitys tai onko vastuullisuus edes mahdollista?

Uskon, että jokaisen kannattaa uhrata muutama ajatus vastuullisuudelle ja sille, mitä se omassa elämässä voisi tarkoittaa. Voit aloittaa vaikka lukemalla tämä kolumnin ja olemalla siitä jotain mieltä.

Elämä
Kun kerran elämästä puhutaan, siihen on syytä asentaa ”kahvat”, sopimalla, mitä elämällä tässä yhteydessä tarkoitetaan. Olen yksinkertaistanut itselleni elämän seuraavaan lauseeseen. ”Elämäni on kokemus itsestäni ja kaikesta ympärilläni olevasta.” Ne asiat, joista minulla ei ole esimerkiksi tietoa, ovat ”oman elämäni ulkopuolella”. Suunnaton määrä asioita voi olla olemassa, mutta ne eivät välttämättä liity minun elämääni. Elämäni on kokemus.

Kaksi voimaa
Vastuullisuuden merkitys liittyy siihen yksinkertaisuuteen, että elämää ohjaa perimmiltään vain kaksi voimaa. Pienellä ajatusharjoituksella huomaat, että ne asiat, joista sinä elämästä nautit ovat todennäköisesti rakkauden lapsia tai lastenlapsia. Vastaavasti asiat, joita et toivoisi kokevasi ovat todennäköisesti pelon jälkikasvua. Rakkaus antaa energiaa, esimerkiksi tuottaa iloa, merkitystä, yhteenkuuluvuutta ja vapautta. Pelko vastaavasti kuluttaa energiaa, kahlitse, uhkaa, tekee voimattomaksi, laittaa puolustautumaan ja sulkee silmät mahdollisuuksilta.

Minä haluan kokea rakkaudesta syntyvää elämää, iloa, vapautta, yhteenkuuluvuutta, tasapuolisuutta, myötätuntoa jne. Olen varma, että myös sinä haluat kokea saman suuntaisia asioita. Miten sitten voisin kokea haluamaani mahdollisimman usein ja isosti? Tässä kuvaan tulee toinen elämän yksinkertainen periaate – ”sitä niität, mitä kylvät”. Jokainen kokemus syntyy merkityksestä, jonka asialle annan. Nilkan nyrjähtäminen voi olla kiusallinen haitta tai mahdollisuus hiljentää ja miettiä itselle tärkeitä asioita. Minä päätän, millaisen kokemuksen itselleni annan.

Vastuuni
Olen vastuussa omasta elämästäni päättämällä, millaisen merkityksen elämäni tapahtumille annan. Ei ole mitään asiaa, joka olisi oman valinnanvapauteni ulkopuolella, vaikka en aina haluaisi vapauttani tunnustaa. Voin antaa jollekkin tapahtumalle aivan erilaisen merkityksen kuin toinen henkilö. Kun eteeni kiilataan kassajonossa, voin vaatia hänen ottamaansa paikkaa tai ystävällisesti kertoa, että bussini lähtee 5 minuutin kuluttua ja seuraava vasta puolen tunnin päästä. Tai sitten annan hänen kiirehtiä, tietäen, että oma aikani ei ole minuutista kiinni. Mikään valinta ei ole väärin eikä oikein. Tärkeintä on, että olen sydämessäni rehellinen ja annan asioille sellaisia merkityksiä, jotka tuottavat haluamaani kokemusta.

Kun haluan kokea rakkauteen perustuvia asioita, annan asioille sellaisia merkityksiä, jotka tuottavat voimaa antavia kokemuksia. Samalla mystisesti kylvän ympärilleni rakkautta. Tarina kertoo opiskelijasta, joka poimi kotimatkalla toiselta opiskelijalta pudonneen kirjan ja vei sen hänelle. He tutustuivat ja ajan kuluttua kirjan pudottanut opiskelija kertoi seuraavaa. ”Elämä oli yhtä tuskaa, kukaan ei välittänyt. Olin tyhjentänyt koulukaappini, minulla oli köysi repussa ja olin menossa lopettamaan elämäni. Silloin sinä autoit minua, toit minulta pudonneen kirjan ja puhuit kanssani. Se pieneltä näyttävä teko oli suuri asia. Sen seurauksena minä elän edelleen.”

Kylvän aina jotain
Jokainen teko, jonka teen levittää ympärilleen pelkoa tai rakkautta. Kyse ei ole ensisijaisesti siitä mitä teen, vaan siitä, miksi teen. Jos esimerkiksi annan kassajonokiilaajan tulla eteeni ja olen itse vihainen, levitän pelkoa. Jos annan hänen tulla eteeni sillä ilolla, että en koe itse kiirettä, levitän rakkautta. Kun haluan olla itse tietoinen siitä, kumpaa levitän, kuuntelen omia tunteitani. Ne kertovat rehellisesti sen, mitä kylvän omaan elämääni.

Osa elämääni tulevista asioista on suoranaisesti oman toimintani seurauksia, osa tapahtuu minusta riippumatta. En tule koskaan tietämään yksiselitteisesti omaa merkitystäni kaikkeen elämässäni tapahtuvaan. Kun asia on tapahtunut, on turha miettiä omaa osuutta tai tuntea syyllisyyttä, koska sillä ei ole enää merkitystä. Voin vaikuttaa tähän hetkeen ja teen sen jälleen valitsemalla merkityksen, jonka asialle annan. Voiko sitten esimerkiksi sairastumiselle tai onnettomuudelle antaa merkityksen, joka tuottaa voimaa antavia tunteita? Tiedän, että se ei aina ole helppoa ja yhtälailla tiedän, että se on mahdollista.

Talon kurkihirsi on se osa, jonka varassa talon harja pysyy ylhäällä. Minun elämässäni se oli sairastamani syöpä. En toki halua sitä toiste, mutta en myöskään kokemusta toiseksi vaihtaisi. En tiedä, mikä oli oma osuuteni sen syntyyn, mutta sillä ei ole myöskään merkitystä. Tärkeintä on se, että koen taudin olleen yksi oman elämäni suurimmista lahjoista. Se vei paljon, mutta toi vielä enemmän tilalle. Minä viisastuin asiassa vasta jälkikäteen. Sinä voit viisastua vastaavissa asioissa jo ennalta. Elä jo tänään todeksi se elämä, jota huomisen haluat itsellesi tarjoilevan. Silloin olet vastuussa omasta elämästäsi.

Lue kaikki Keskiviikkokolumnit tästä.

Kokeile luonnon superruokaa!

Monet puutarhasta ja pihatöistä innostuneet ovat jo kovalla innolla lukemassa siemenluetteloita ja tilaamassa siemeniä. Hyötykasviyhdistyksen uusi siemenluettelo ilmestyi tammikuun puolivälissä ja siitä lähtien kasvun mahdin voi suorastaan tuntea jo kehossaankin. Samaisen yhdistyksen Alku & Juuri –myymälässä Helsingissä siemenpussit vaihtavat omistajaa ja into on käsin kosketeltavaa. Valo on voittanut ja kevättä on monen kotiviljelijän rinnassa.

Siinä missä hyötykasvien viljelijä hypistelee siemenluetteloitaan, hortoilija kokkaa pakastintaan tyhjäksi viime kauden villivihanneksista. Kuivattuja villiyrttejä päätyy myös niin ruokaan kuin juomaankin. Jokainen uusi, eilistä pitempi päivä vie minua kohti vuodenkierron ihaninta aikaa. Ei ole kevään voittanutta: valo ja kaikkien aistien ilot ovat enää vajaan parin kuukauden päässä. Sisäelämä takan ääressä muuttuu ulkoilmaelämäksi, jonka kokonaisvaltainen tervehdyttävä vaikutus on aivan konkreettinen.

On hurmaavaa seurata joka päivä pienten taimien heräämistä ikkunalaudoilla. Kasvun ihme on kaunista ja herkistävää katsottavaa. Omassa kehossa ja mielessäkin tapahtuu energian ihme. Valo saa aivot terävöitymään ja hormonit hyrräämään. Kevät on siis myös aistillisuuden aikaa. Takkatulen ääressä horrostanut keho kaipaa nyt toimintaa ja kosketusta.

Siemenluettelon selailua

Olen perinyt isoisältäni tavan tutkia perinteistä almanakkaa. Ostan aina loppuvuodesta seuraavan vuoden almanakan ja seuraan niin päivien pitenemistä kuin kuun vaiheitakin. Tänään päivä on jo jättiharppauksen pitempi kuin jouluna. Ja valon vauhti sen kun kiihtyy.

Minäkin selaan siemenluetteloita. Rakastan viljelyä ja siementen multaan panemista. Vähintäänkin lehtikaalia, punajuuria, portulakkaa, porkkanoita ja kesäkurpitsoita kasvatamme vuosittain. Mutta suuremman arvon annan pihassamme rehottaville voikukille, siankärsämöille, nokkosille ja vuohenputkille. Ne pitävät minut virkeänä, terveenä ja toimintakykyisenä, ja maistuvat herkulliselta.

Villivihanneksista virtaa

Paradoksaalista on, että valtaosa maailmamme väestöstä voisi paremmin, jos entistä useampi innostuisi näistä takapihan superfoodeista. Jos kesäkurpitsan, porkkanan ja lihan tai kalan lisäksi ruokalautaselle päätyisi myös voikukkaa, vuohenputkea, nokkosta ja vesiheinää. Ja jos teemukissa hautuisi suolistoa hellivää niin närästystä kuin muitakin vatsavaivoja hoitavaa siankärsämöteetä. Näillä kotimaisilla superfoodeilla rikastettuna lautasmallin mukainen syöminen saisi ihan uudet ulottuvuudet.

Kun kasvi valitsee itse oman kasvupaikkansa, rehottaa siinä ilman kanankakkoja, apulantaa tai hevosenlantaa, ja ponnahtaa esiin jopa asfaltin alta, se on takuulla turbovahva ja elinvoimainen. Mielestäni tämän villin selviytyjän voimaa, antioksidantteja, vitaaliaineita, vitamiineja ja kivennäisaineita meidän stressin ja sairauksien kourissa elävien ihmisten kannattaisi ehdottomasti hyödyntää. Villivihannekset eivät syömällä eivätkä keräämällä lopu. Ne ovat ilmaista ja ravinnetiheää laaturuokaa, jota on tarjolla varhaisesta keväästä pitkälle syksyyn. Villivihanneksista kokkaamalla maailmallakin ansaitaan Michelin-tähtiä ravintoloihin.

Terveystoimittajana kannustan kokeilemaan mitä oma keho sanoo tästä luonnon omasta superruuasta. Jo pienikin muutos omassa ruokavaliossa villimpien kasvien suuntaan lisää energiaa ja hyvinvointia. Villin selviytyjäkasvin voima alkaa vaikuttaa meissäkin.

Kun villivihanneksia alkaa hyödyntää omassa ruokavaliossaan, asenne luontoakin kohtaan usein muuttuu. Luonnosta tulee vihannestori, jota ei tee mieli tärvätä. Luontoa alkaa kunnioittaa ja arvostaa. Ja mikä parasta: luonto maksaa sen takaisin hoivaamalla, rauhoittamalla, elvyttämällä ja parantamalla.

Terveisiä Gaijan luomukylästä

Teksti: Anne Ollila

Peltojen ja järven ympäröimällä tontilla Etelä-Pohjanmaan laitamilla Ähtärissä sijaitsee pieni kylä. Kylämme alku sai 8 vuotta sitten, kun entinen vanhainkoti jäi tyhjilleen edellisen yhteisön jäljiltä ja kasa nuoria muutti kaupungista maalle opettelemaan uusia elämänmalleja. Aluksi 3 hengen voimin lämmitimme valtavaa kivistä päärakennusta. Sittemmin meitä on kerääntynyt tänne 30 hengen porukka, joista 10 on lapsia.

Oma polkuni kulki taidekoulun ja satunnaisten töiden kautta luomukylään, kun tapasin miehen ja 2 viikkoa sen jälkeen hän sai puhelun ystävältään, että tällainen paikka olisi vapaana. Aikuiseloni pienissä yhteisöissä asuneena innostuin myös ja liftasimme katsomaan paikkaa. Mahdollisuuksien aarrearkulta tuntui paikka peltoineen ja järvineen…

Ensimmäiset vuodet olivatkin aikamoista tohinaa ja hidas elämä oli kaukana siitä. Nuoruuden innolla ja energialla on tokikin rajansa ja ensimmäisen lapsen syntymä,sekä äidin poismeno laittoi stopin hienolle burn outiin tähtäävälle putkelleni, johon kylän rakennus vimmassa olin itseäni ajamassa. Olenkin nauranut hiljaa mielessäni, miten myös luonnon rauhassa ihmismieli voi käyttäytyä yhtä kollektiivisen päättömästi, kuin nykyajan hektinen henki myös globaalisti tuntuu toimivan. Tavallaan tuntuu, että nyky-yhteiskunta on murroksen partaalla ja hitaan elämän puolesta puhujia tarvitaan, että vältytään ihmisten ja luonnon ’burn-outilta’. Hiljaa hyvä tulee.

Tämä talvi on ollut mukavaa touhua täynnä. Perusarkeani siivittää kantovesi talossa elo, jota lämmitämme pääsääntöisesti puilla. Elävä tuli on suurempi luksus minulle, kuin putkisto ja huussin hoidon opettelu on avannut ymmärrystä kierrätyksen alkulähteille. Green care touhun aloitin luomukylä ystäväni kera. Olemme vieraillee paikallisessa kehitysvammaisten toimintakeskuksessa, sekä vanhainkodissa koiriemme kera. On mukavaa huomata, että pelkkä läsnäolo ja oleminen riittää elvyttämään ja ilahduttamaan. Koiran rapsutus.

Päätalon todellinen ekopunttisali on suuren lämmityskattilamme täyttäminen metrihaloilla. Muita touhuja kylässämme on muunmuassa kanojen ja pienen lammaslauman hoito, rakennus- ja kunnostusprojektit, kasvimaat kesäisin ja kohta onkin aika laittaa tomaatin taimet esikasvatukseen… Ruisleipää leivomme ja koivunmahlaa ja villivihanneksia hapatamme myös myyntiin asti ja talon väen muonaksi.

Elämä täällä on sosiaalista, mikä minulle on suuri syy, miksi olen täällä viihtynyt. On rikkaus asua maaseudun rauhassa ja silti säilyttää sosiaalinen piiri samanhenkisistä ihmisistä ympärillä. On mukavaa, kun voi vain jäädä juttelemaan ihmisten kera töiden lomassa, eikä tarvitse katsoa kalenterista aikaa tavata ystäviään. Myös ympäri maailmaa tulevat vapaaehtoiset ja suomalaiset työharjoittelijat ovat kiva lisä eloon ja on mukavaa, että voimme jakaa permakulttuurin ja luomuviljelyn oppeja..

Tällä hetkellä kylässämme on käynnissä esiselvitys hanke, jonka tiimoilta olemme vieraillet muissa kyläyhteisöissä ja tuumineet luontokoulun perustamisen mahdollisuuksia meille ja tehneet työpajoja kirjastolla yms. On mukavaa integroitua yhteiskuntaan ja jakaa perinnetaitoja ja tietoja, joita kylässämme pyritään ylläpitämään.

Lisää infoa kiinnostuneille: www.gaija.org

Kivat lomatekemisetkin saattavat mennä suorittamiseksi – Silloin läsnäolo ja lepo lakkaavat olemasta

Juttelin ystäväni kanssa tekemisestä. Sen suunnittelemisesta ja suunnittelemattomuudesta. Listauksista, niihin liittyvistä ahdistuksista – ja taas toisilla mielihyvästä. Epämääräisestä haahuilusta ja siihen liittyvästä kaaoksentunteesta – ja toisinaan aikaansaannoksista.

Suorituksia rakastavassa ympäristössä ja kulttuurissa mielikin etsii uusia tapoja suorittaa. Myös kivoja asioita. Ensin oli ilo tekemisestä, sitten tuli mielihyvä saavutuksesta. Sitten mielen hyvä otti vallan ja ilo jäi toissijaiseksi.

Ehdotin ystävälleni kalenterimerkintää ”ei mitään”. Ja kun sanon ”ei mitään”, tarkoitan ”ei mitään”. En tarkoita ”omaa aikaa”, jolloin suunnitellaan tehtävän rästihommat. Tai vihdoin sovitaan tapaaminen ystävän kanssa. Tai päätetään lukea ihana kirja- tai lehtipino, johon ei ole ollut aiemmin aikaa. Ei. Tarkoitan täysin suunnittelematonta aikaa: ei yhtään velvoitetta, aikataulua, mielen halua, tavoitetta, meditointipäätöstä. Tarkoitan EI KERRASSAAN MITÄÄN.

Kun kalenterissa on ”ei mitään” -aikaa, on vapaa valitsemaan sillä hetkellä ihan mitä tahansa. Mutta vasta sillä hetkellä, muuten ajatus lukitsee vapauden.

En usko, että nykyään rasitutaan pelkästään tekemisen ja velvotteiden määrästä, vaan myös siitä, että ”oma aikakin” on suunniteltua. Kun mieli yrittää väkisin suorittaa meditaatiota, jumppaa, lenkkiä, käsitöitä, tapaamisia, yhdessäoloa – ja kaikkea etukäteen ajateltua kivaa, vapaus lakkaa olemasta. Läsnäolo ja lepo lakkaavat olemasta.

Suosittelen antamaan itselle ”ei mitään” -aikaa, vaikka se ei kuulosta mediaseksikkäältä tai eteenpäinvievältä. Jos ajatus alkaa vastustamaan ”ei mitään” -aikaa, kuuntele rauhassa millaisia uskomuksia sinulla on ”oikeanlaisesta elämisestä”. Kuuntele tarkkaan, mutta älä tee mitään.

Kun joku toinen kysyy sinulta, mitä teet huomenna kolmelta, ja vastaat ”en mitään”, tarkkaile mitä toisessa tapahtuu, mitä sinussa tapahtuu ja millaisen ilmapiirin se aiheuttaa. Jos tuntuu siltä, että ”ei mitään” -aikasi ei ole toiselle tärkeää ja velvotteita alkaa sadella, ala vastata, että ”minulla on tärkeä tapaaminen”.

”Ei mitään” voi olla yksi päivä viikossa, 15 minuuttia työpäivän sisässä. Tieto siitä, että on hetken vapaa kaikesta, tuo energiaa ja voimaa. Ja nyt paljastan salaisuuden: silloin käy usein niin, että haluaa tehdä niitä asioita, jotka ovat etukäteen tuntuneet taakalta tai ahdistavalta. Mutta tuota tunnetta ei saa ilmaiseksi, ensin täytyy olla TODELLA valmis ymmärtämään, mitä ”ei mitään” tarkoittaa.

Olemme syntyneet vapaina ja koko elämämme kaipaamme vapautta. Tiukin häkkimme näyttäisi olevan oman mielemme lukko. Avaa lukko hetkeksi silloin tällöin, päästä itsesi vapaaksi ja tunne, kuinka elämä huljuttelee hiuksiasi!

Tämän voin hyväksyä

On eräs yksittäinen asia, joka tekee elämästä merkittävästi yksinkertaisempaa. Kyse voisi olla lähimmäisenrakkaudesta, anteeksi antamisesta tai meditoinnista, mutta tarkoitan nyt jotakin, joka on tavallaan näiden edellytys.

Tarkoitan hyväksymistä. Tilanteen hyväksymistä ja olosuhteille antautumista, olivatpa ne mitä tahansa.

Ulkoisille olosuhteille ei usein voi mitään. Sataa räntää, fillarin kumi puhkeaa, lapsi alkaa oksentaa tärkeän palaveripäivän aamuna, lompakko varastetaan, leipäveitsi uppoaa peukaloon – mitä näitä nyt on. Joskus harmin aiheet ovat oikeasti isoja, kuten vakava sairaus, onnettomuus, yhtäkkinen kuolema.

Tällaisissa ensihätään epäreiluilta vaikuttavissa tilanteissa on helposti miksi-kysymysten äärellä: Miksi juuri nyt? Miksi juuri minulle? Miksi vielä tämäkin? Miksei kaikki vain voi mennä hyvin?!

Yhteenkään näistä kysymyksistä ei ole vastausta, ja tämäntyyppiset miksi-kysymykset ovat täysin turhia. Miksi? Miksei? Koska se on elämää.

Elämä on täynnä pieniä ja suuria lottovoittoja sekä niiden väleihin osuvia pettymyksiä ja epäonnistumisia. Tasapaino löytyy niiden välistä. Ja joogisesti voi kysyä, mikä se sellainen tasapaino on, jota hetkautetaan ulkopuolelta.

Eräs joogin määritelmä on, etteivät häneen vaikuta polariteetit. Toisin sanoen, hän ei hätkähdä olosuhteiden muutoksia, sillä ne eivät ole hänen päätäntävallassaan. (Muiden ihmisten kommentit eivät nosta tai laske häntä, sillä hän tietää itse oman arvonsa, sitoutumisensa ja päämääränsä. Ja silti hänellä on koko tunteiden skaala käytössään.)

Ihmisellä on omasta elämästään itse asiassa aika vähän kontrollia. Paljon vähemmän kuin ego haluaa myöntää. Joogamestari Yogi Bhajanin mukaan vaiston ja olosuhteiden vaikutuksen jälkeen oman kontrollimme osuus on korkeintaan 15 prosenttia. Mutta ego uskoo luvun olevan 75.

Tilanteen hyväksyminen ei tarkoita luovuttamista, päinvastoin. Se tarkoittaa sitä, ettei tarvitse taistella vääjäämätöntä eli vallitsevia olosuhteita vastaan. Vastaan taistelu on työlästä ja vie energiaa, horjuttaa tasapainoa. Tilanteen hyväksyminen mahdollistaa toimimisen ja selviämisen. ”Tilanne on nyt tämä.”

Mitä tahansa voi hyväksyä. Voi hyväksyä sen, ettei saanut hakemaansa työpaikkaa. Voi hyväksyä läheisen ihmisen kuoleman. Se ei tarkoita, etteikö asiaa voisi surra, päinvastoin, voi hyväksyä surun. Voi hyväksyä ilon aiheet ja hyväksyä oman oikeutuksensa onneen. Voi hyväksyä olevansa aika tyytyväinen. Voi hyväksyä olevansa tyytymätön.

Eräs ystäväni muistutti, että senkin voi hyväksyä, ettei kykene hyväksymään jotakin… On vapauttavaa antaa itselleen armoa ja hyväksyntää. ”On ihan ok, etten voi hyväksyä tätä tilannetta.” Hyväksyn, etten voi hyväksyä. Kuulostaa saivartelulta, mutta tuntuu aika hyvältä.

Itseään on turha surkutella tai tuntea oloaan uhriksi keskellä elämää, joka antaa vuorotellen aallonpohjia ja aallonharjoja. Se kaikki kuuluu asiaan. Ja kun tämän virran antaa kulkea lävitseen kaikella voimalla, voi tuntea olonsa vahvaksi ja eläväksi.

Joogisesti ajateltuna jokainen meistä saa määränsä verran ja juuri oikealla hetkellä. Elämä opettaa välillä lempeästi ja välillä kovalla kädellä. Harva pitää kovaotteisista opetuksista, mutta jostakin syystä niitäkin tarvitaan. Mikään ei tapahdu sattumalta.

Yogi Bhajanin sanoin, great challenges come to great people.

Suuret vaikeudet osuvat suurten ihmisten tielle, sillä heillä on kyky selvitä niistä.

Lisäys 17.2.2014: Aihetta on pohdittu lisää kirjoituksessa Tunnusta eläneeni.

Kivimetsässä: Pelottomasti lasten aivojen puolesta

Edessäni seisoo todellinen takinkääntäjä. Tämä mies on vilpitön ja nöyrä ja astuu pian ensimmäistä kertaa puhumaan julkisesti ihan muusta kuin mistä hän on aiemmin tottunut puhumaan, kirjoittamaan ja opettamaan.

Tämä sympaattinen ja läsnä oleva mies on kasvatustieteen tohtori, psykologi ja emeritusprofessori Rainer Nyberg Åbo Akademista. Hän on e-learningin pioneeri, joka aloitti jo 20 vuotta sitten IT-pedagogik-projektin Åbo Akademissa. Hän on kirjoittanut kirjoja sähköisestä oppimisesta, ja niistä merkittävimmän Utbilda via Internet, 14 vuotta sitten.

Tässä Tieteiden talon luentosalissa, jossa tapaamme ensimmäisen kerran kumpikin työn merkeissä, professori Nyberg ei enää hehkutakaan e-learningin puolesta, ei ole enää innoissaan langattomasta teknologiasta, kännyköistä tai älypuhelimista. Hän puhuu nyt tämän langattoman teknologian terveysriskeistä tieteellisten tutkimuksien mukaan.

Kuinka moni jonkun asian puolesta elämäntyötään tehnyt toimisi samalla tavalla? Kuinka moni tutkija ja tiedemies nousisi nöyränä estradille kertomaan ihan toista viestiä kuin mitä on vuosikymmeniä tuonut esiin ja jonka puolesta on puhunut ja kirjoittanut kirjojakin? Kuinka moni meistä uskaltaisi tehdä niin?

Mutta mikä oli sysäys muutokselle? Mitä tapahtui, että e-learningin pioneeri ja langattoman teknologian kannattaja käänsi kelkkansa noin vuosi sitten? Nyberg kertoo saaneensa siskoltaan Ruotsista lehtiartikkelin, jossa kerrottiin kännyköiden ja langattoman teknologian terveysriskeistä. Alkuun teknologiaorientoitunut professori suhtautui asiaan vähätellen, mutta sitten hän alkoi kuitenkin etsiä alaan liittyviä tieteellisiä tutkimuksia ja omien sanojensa mukaan pelästyi. Laitteet ja langaton teknologia eivät olleetkaan riskittömiä. Mitä enemmän hän selvitteli asiaa, sitä enemmän hän huolestui lasten ja nuorten terveydestä. Omat lapsenlapsetkin nousivat monesti mieleen.

Maailman terveysjärjestö WHO:n syöväntutkimuskeskus, IARC, on luokitellut matkapuhelinsäteilyn mahdollisesti syöpää aiheuttavaksi ja useat Euroopan maat ja muutkin maat maapallollamme ovat ryhtyneet noudattamaan varovaisuusperiaatetta. Lapsia varoitellaan ja esimerkiksi Ranskassa koteihin on viranomaisten toimesta lähetetty tiedotteita, joissa vanhempia kehotetaan rajoittamaan lasten ja nuorten matkapuhelinten ja langattomien laitteiden käyttöä.

Meillä Suomessa sitä vastoin ollaan hurmioituneita langattomasta teknologiasta. Täällä on eniten langattomia verkkoyhteyksiä maailmassa OECD-tilastojen mukaan. Täällä teknologiaa pidetään yksinomaan hyvänä asiana. Meillä koko yhteiskuntaa siirretään langattomaksi virastoja, yliopistoja ja kouluja myöten. Eikä meiltä kansalaisilta kysellä mitään. Suunnitelmissa on siirtää ylioppilaskirjoituksetkin verkkoon vuonna 2019. Meillä taaperoikäisille annetaan langattomat iPadit käyttöön ja ihaillaan sitä kuinka nämä pienokaisten pullukat kädet osaavat täpyttää tablettia niin, että pelaaminen onnistuu. Meillä Suomessa ei varovaisuusperiaatteita noudateta. Meillä Suomessa on kaikki riskiä vailla.

Emeritusprofessori Rainer Nyberg ei ole innoissaan langattomasta Suomesta. Häntä myös hirvittää langattomaan oppimiseen siirtyminen koulumaailmassa. Nybergin mielestä näin ei todellakaan kannattaisi tehdä, vaan pikemminkin vaihtaa langattomat yhteydet ja laitteet langallisiksi. Valokuitukaapeli olisi supernopea ja turvallinen myös lapsille.

Mutta miksi näin? Lasten ja nuorten terveyden ja erityisesti aivoterveyden takia. Kännykkäsäteily absorboituu lapsen aivoihin keskimäärin kaksinkertaisesti aikuisten aivoihin verrattuna ja luuytimen kohdalla altistus voi olla jopa kymmenkertaista. Lapsen aivot kehittyvät noin 26-vuotiaaksi. Professori Nyberg painottaa myös, että lapsille ja nuorille tarjottavan teknologian tulisi olla ehdottoman turvallista. Sitä ei langaton teknologia ja matkapuhelinteknologia tänä päivänä ole.

Rainer Nyberg ei suinkaan ole ainoa tutkija, joka uumoilee globaalia aivokasvainepidemiaa 10-15 vuoden kuluttua, jos langaton teknologia jatkaa voittokulkuaan.

Aivokasvain, pahanlaatuinen aivosyöpä, on sairaus, joka aiheuttaa hirvittävää kärsimystä niin sairastuneelle itselleen kuin hänen läheisilleen. Omassa lähipiirissäni olen kokenut tuon raastavan kärsimyksen ja ihmisen persoonallisuuden sekä ihmisarvon vievän sairauden. Globaali aivokasvainepidemia kuulostaakin minusta sydäntä kylmäävältä. Myös taloudellisesti jokainen aivokasvain on raskas. Kunkin aivosyövän hoito maksaa yhteiskunnalle noin 100 000 euroa. Valitettavan usein aivosyöpää ei voida voittaa.

Mitä minä sitten vanhempana ja viestintuojana voin tehdä? Tärkeintä on se, etten sulje silmiäni tältä, vaan ryhdyn turvaamaan lasteni tulevaisuutta. Kuuntelen varoituksia, en panikoidu, mutta en myöskään laita päätäni pensaaseen. Aina on toivoa ja meidän vanhempien vastuu ja velvollisuus on taata lapsillemme terve tulevaisuus ja laatia mobiililaitteiden käyttöön aivan uudet pelisäännöt.

Totta kai tabletteihin ja älypuhelimiin tottuneet lapset ja nuoret kapinoivat ja taistelevat uusia pelisääntöjä vastaan. Mutta siinäpä se vanhemmuus punnitaan. Uskallammeko me vanhemmat olla omissa huusholleissamme omalle jälkikasvullemme takinkääntäjiä?

Emeritusprofessori Rainer Nyberg kertoi minulle, että hän haluaisi nyt mennä koulujen vanhempainiltoihin ja opettajainhuoneisiin kertomaan langattoman teknologian terveysriskeistä. Mutta kaikissa kouluissa ei hänen viestiään haluta kuulla. Rehtorit ovat itse niin täpinöissään langattomista kouluistaan ja oppilaille hankituista iPadeista, että varoituksen sanaa tuova kasvatustieteen professori on kuin pahanilmanlintu.

Ja nyt kovat peliin. Varovaisuusperiaate ei todellakaan tarkoita agraariyhteiskuntaan palaamista. Se tarkoittaa kehittyvää teknologiaa turvallisemmalla tavalla. Valokuitukaapeli voisi todellakin poistaa terveysriskejä ja nopeuttaa kommunikaatiota ennen näkemättömällä tavalla. Siinä vauhdissa neljä- ja viisigigaisetkin yhteydet olisivat kuin pappatunturilla ajamista.

Joku voi nyt ihmetellä, että herranjestas koko elämähän romahtaa, jos kotia pitää alkaa varustella langalliseksi, tablettia ei saa pitää sylissä eikä puhelimeen saa enää puhua känny korvalla. Ja lapsillekin pitäisi ruveta pitämään kuria… Elämähän on muutenkin jo liian stressaavaa!

Ahdistuminen ja pelkääminen eivät johda mihinkään. Ne lamauttavat paikoilleen ja pysäyttävät ratkaisukeskeisen ajattelun. Hengitä syvään ja mieti tätä kaikkea lukemaasi ja tee päätös miten toimit. Sinä päätät valitsetko mukavuudenhalun vai perheesi terveyden. Tee edes jotain – se onnistuu vähällä vaivalla, noudattamalla esimerkiksi seuraavia tai edes joitain varovaisuusperiaatteen ohjeita:

Suosi lankapuhelinta pitkiin puheluihin.
Voit saada kiinteän puhelinyhteyden myös valokuidun kautta.
Kännykkään puhuttaessa, käytä hands free-laitetta tai puhelimen kaiutintoimintoa.
Älä pidä kännykkää kehon lähellä.
Pidä kännykkä ja tabletti lentotilassa, kun et käytä niitä.
Suosi kännykkää, jossa on alhainen SAR-arvo.
Vältä puhumista huonossa kentässä, junassa, autossa, metrossa ja hississä, koska matkapuhelin nostaa voimakkaasti tehojaan tällaisessa katveessa hakiessaan yhteyttä tukiasemaan.
Suosi kiinteää laajakaistayhteyttä (Ethernet-kaapelilla) langattoman sijaan.
Suosi valokuituyhteyttä.
Tarkista, että valokuidun päätelaite ei ole langaton.
Varmista tietokoneen asetuksista, että langattomat yhteydet kuten Wi-Fi ja Bluetooth on kytketty pois päältä.
Sulje kännykkä yöksi laadukkaan yöunen turvaamiseksi.

* * * * * * *

Lisätietoja voi saada täältä:

www.autuuttaaivoille.fi/kirjat/

Lataa tietokirjailija Erja Tammisen toimittama Langaton teknologia ja terveys, ilmainen kirja tästä.

Tässä linkissä Ylen ruotsinkielisen toimituksen toimittaja haastattelee emeritusprofessori Rainer Nybergiä 22.1.2014 Tieteiden talolla juuri ennen kuin hän astuu lavalle ensimmäistä kertaa kertomaan langattoman teknologian riskeistä kouluikäisille ja itsestään takinkääntäjänä.

Vapauta tunteesi – Turvallisesti!

Kuinka monella tuntuu nykyisin viikon mittaan, että kehossa on jännitystä, stressiä, kuormitusta, joko fyysistä tai mentaalista, tai muuta vastaavaa painetta? Varmaankin aika monella meistä, jotka elävät tässä maailmassa. Keho ja kehollinen ilmaisu on asia, joka on kiehtonut minua siitä hetkestä, kun olen oppinut kävelemään. Itse asiassa se on luultavasti asia, joka on pitänyt minut jollain tavoin järjen lähettyvillä. Nämä alkupuoliskon hetket elämässä ovat olleet liikkeen, kehon ja entistä enemmän myös mielen vaikutusta olemiseemme. Asia on kiehtova, suorastaan mahdollisuuksia täynnä vilisevä leikkikenttä. Mitä yhteistä on keholla, tunteilla ja liikkeellä?

Lihakset

Lihaksisto on monelle pelkästään ulkokuori, johon joko ollaan tyytyväisiä tai sitten tyytymättömiä. Lihakset ovat kuitenkin paljon muutakin, kuin asia jota voidaan käydä näyttämässä kesä rannoilla, pyrkimyksenä vietellä vastakkainen sukupuoli. Lihakset mahdollistavat liikkeen kehollamme, sekä monia toimintoja aina ruuansulatuksesta, hengitykseen ja erilaisten hermoimpulssien toimintaan. Kun jännitämme, rajoitamme tai tiukistelemme stressin nimikkeellä, kehon oma luontainen energia ei pääse rullaamaan. Näin ollen voisi ajatella, että stressin ja tunteiden ilmaisu on äärimmäisen tärkeää myös lihaksistoa käyttämällä ja niitä vapauttamalla. Mietippä ite. Sinulla on jonkun kanssa äärimmäisen haasteellista, vihastutte, huudatte ja mekastatte. Sitten lähdet ulos ”höyryjä päästelemään” raittiiseen ulkoilmaan juoksun tai muun aktiviteetin kanssa ja palaat reissulta täysin eri ihmisenä. Rentoutuneena ja valmiina sovintoon. Kuulostaako tutulta?

Lihaksisto reagoi tunteisiimme, joten kaikki mitä pidämme sisällämme vaikuttaa aina kehollista ilmentymistä myöten. Eikä pelkästään tunteet, vaan myös traumat ja menneet kokemukset voivat olla jumittamassa systeemiä. Pitkään jatkuessaan ne voivat aiheuttaa ongelmia. Sisällä oleva viha, pelko, suru tai stressi saattavat luoda keholle haarniskan, joka voi tehdä tuntemisen, jopa rakastamisen haasteellisemmaksi.

Asenteesta tulee fyysinen muoto, josta taas syntyy mentaalinen olotilasi. Tunteista, tuntemuksiin ja kokonaiseen olemukseesi.

Esimerkki joka voi kuvastaa ihmistä olennaisesti.

Ajatele puutarhaletkua tai vaikkapa pyöränkumia. Siellä on tietty virtaus menossa koko ajan. Varsinkin letkussa menevä vesi on oiva kuvaamaan ihmisen sisäistä tilaa. Veret ja nesteet kiertävät meissä, niinkuin letkussa vesi. Mutkattomasti eteenpäin mennen ja virraten. Mutta mitä tapahtuu, jos letkusta otetaan kiinni keskeltä, puristaen niin tiukkaan, että vesi ei pääse enää tukoksesta etenemään. Vesi pakkautuu siihen kohtaan entistä voimakkaammin, mistä sitä pidetään kiinni. Hetken aikaa sitä pystyy kasautumaan, mutta ennemmin tai myöhemmin jostain pettää kohta, liitokset aukeavat ja vesi hajottaa letkun jostain kohdasta. Vapaa energian virtaus muuttui tuhoavaksi voimaksi. Sama homma ihmisellä. Riittävän pitkään kasaumia, tukoksia, tunteellisia patoutumia, niin jossain vaiheessa napsahtaa. Harmittavan usein grillijonossa tiedostamattomassa tilassa. Keho muistaa kaiken, se on ihme vekotin.

Mahdollisuudet?

Toki näin ei tarvitse olla. Mikäli opimme havannoimaan kehoamme ja sieltä tulevia viestejä, voimme oppia myös ”pelaamaan” niiden kanssa ja jopa ottaa niiden voimavara käyttöömme. Liike on lääkettä. Pitämällä lihakset ja nivelet liikenteessä, emme pelkästään mahdollista veren virtauksen lisääntymistä, kuonien poistumista, vaan myös tunteiden vapaata virtausta. Jännä yhteys näyttäisi olevan myös kivun ja vastustuksen kanssa. Mikäli tunnemme kipua, ennenkaikkea sisäistä kipua, vastustamalla tuota tunnetta luomme lisää kipua. Kierteinen oravanpyörä on valmis. Kipu lisää kipua.

Liikkeen ollessa yksi parhaita virtauttajia, myös sillä voidaan tehdä liiallisesti toteutettuna tukoksia, jotka eivät pidä kehoa täydellisessä virtauksessa. Liialliset jumit luovat kasautumia, juuri nuo kasaumat ovat tärkeä kehon merkki kertoa, että hei ota nyt iisisti pari päivää ja harjoitellaan sitten. Kaiken aikaa keho kertoo fyysisiä signaaleja, miksei myös tunteellisia ilmauksia pystyisi kuulemaan? Jokaisella meistä tuo taito kuitenkin on vielä olemassa. Pienellä harjoituksella pääsemme lähemmäs ja lähemmäs kuulemisen tilaa.

Hengitys on tässäkin suhteessa oleellista. Monissa perinteissä hengitystä käytetään rauhoittumiseen, rentoutumiseen, kehon aktivoimiseen ja jopa tunteiden vapauttamiseen. Hengittämällä voit vapauttaa koko kehosi lihaksistoa, pehmentämällä kudoksia ja vähentämällä vastustusta. Mielestäni tässä on suora yhteys myös tunteelliseen maailmaan. Mitä sinä olet mieltä? Kokeile vaikka, harjoittele syvähengitystä päivittäin, ennenkaikkea silloin, kun koet mentaalisia haasteita elämässäsi. Saatat yllättyä.

Kysymykset ovat aina oleellisia, niinpä heitän muutaman mitä voit halutessasi pureskella.

Onko sinulla juuri nyt lihaskipuja? Mistä ne ovat tulleet? Leikitkö riittävästi? Uskallatko heittäytyä elämän tanssiin, vai pidätteletkö itseäsi tilanteissa? Oletko täysin oma itsesi vai yhteiskunnallisesti ”järkevä”? Onko menneisyydessäsi tapahtunut jotain, joka pitää sinua edelleen otteessasi? Pidätkö jotain tunnetta sisälläsi, josta voisit jo päästää irti?

Kysymyksiin ei ole mitään oikeaa tai vääriä vastauksia. Vain sinun näköisiäsi tulkintoja. Ennen kuin jatkamme jälleen matkaa jonnekin muualle, jätän sinut tähän.

Varaa itsellesi 3 minuuttia yksinäistä aikaa. Mene tilaan, jossa ei ole muita. Katso alla oleva video ja toteuta nuo muutamat minuutit omalla tavallasi. Vapauta tunteitasi, jotta pystyt hengittämään elämän ihmeellisyyttä entistäkin syvemmin.

Hanki tammikuisten aamujen

Istun kotonani kuunnellen Bachia. Yo-Yo Ma on sellossa ja minä tukossa. Koko mielelläni ja kehollani. Sillä, jota olen luvannut kohdella hyvin ja joka todellakin ansaitsisi jo huomiota. Jotta olo virkistyisi ja jaksaisi paremmin.

Hankin jo sen perinteisen kuntosalijäsenyyden ja kertasin Montignacin opit. Käväisin katsomassa Heikkilän ja tämän sivuston bloggaajien opit. Kaapissa on niiden jäljiltä pelkkää luomua ja superia. Nautin niitä sopivasti yhdisteltynä, mutta silti rennosti ja pienet lipsahdukset anteeksi antaen. Etten stressaisi.

Olen kuntopyöräillyt liki päivittäin puolen tunnin pätkiä. Näin alkuun. Jotta saisin rutiinin päälle ja lähtisin liikkeelle useammin.

Olen myös ottanut itselle aikaa. Kävelylenkkejä ja saunomista omassa seurassa. Lueskelua ja lempimusiikkia hiljaisessa kodissani, jossa olosta minä nautin.

Olen nauttinut myös rakkaiden ja ystävien seurasta. Työkin sujuu hienosti. Mukavia kohtaamisia ja tuloksen tekoa. Ystävienkin elämä sujuu.

Kaikki on kuosissaan ja kuitenkin istun hiljaa huoneessani. Olo on kuin lapsena lomaa odottaessa. Jotenkin levoton tai jotain…

Katson ulos ikkunasta huurteiseen metsään. Muistan ajan, kaukaa toisesta maailmasta, kun en vaivannut mieltäni huolilla huomisesta ja mummon leipä oli talvipäivien ilon aihe. Rakkauden osoituksena niin itsestään selvä, ettei sitä tarvinnut enää selittää tai ääneen sanoa.

Mieleeni hiipii kaipaus. Yksinkertaisuuden ja selkeyden.

Vieläkö sen voi saavuttaa? Sen tunteen hiihtolenkin jälkeen, kun voitelee lämmintä leipää ja suolainen voi sulaa käsille. Kun hanki hohtaa ja mieli on kirkas.

En tiedä, mutta taidan kokeilla.

For Now I Am Winter

Lue kaikki Keskiviikkokolumnit tästä.

Aaro Löf: Taivas, tähdet ja minä – Osa 1

Olet varmasti joskus pohtinut sitä miten tähdet tai jokin korkeampi vaikuttavat elämäämme. Ehkä myös sitä mikä kaikki lopulta on meistä itsestämme kiinni. Sitäkin, että voisitko vaikuttaa asioihin eri tavalla jos tietäisit ennalta miten tämä jokin sinua suurempi liikuttaa itseään. Minä ainakin olen.

Löysin hieman ennen joulua itseni ajattelemasta, että haluan tietää mitä astrologia voi minulle antaa. Asiasta tuntui tulevan merkityksellinen juuri siinä hetkessä ja halusin löytää tuntemukselle syyn. Seuraavana mieleeni tulivat Seppo Tanhua ja hänen astro.fi sivustonsa ja otin siltä istumalta yhteyttä Seppoon ja kysyin voisiko hän toimia astrologinani. Kerroin myös halustani jakaa kokemukseni muille. Onnekseni Seppo innostui asiasta.

Kävin Sepon luona ensimmäisen kerran joulukuussa ja toisen kerran nyt tammikuussa ennenkuin ryhdyin kirjoittamaan blogikirjoitusta. Olen saanut tapaamisista nauhoitteen ja saanut tunnustella karttani tulkintaa yhä uudelleen ja uudelleen – seuraten sen teemoja itsessä ja ympärilläni. Kirjoitan havainnoistani kuukausittain tähän blogiin ja tarkoitukseni on pohtia muunmuassa seuraavaa;

havaitsenko tähtikartan kertomia teemoja elämässäni
miten tarkkailuni vaikuttaa minuun
miten mahdolliset havainnot vaikuttavat asioihin
voiko tähtikarttojen kanssa työskentely auttaa minua elämässäni

Myönnän, etten ole kaikkein skeptisin tutkija. Kokemukseni puhuu sen puolesta, että elämä on kokonaisuus ja sen osat yhteydessä toisiinsa. Astrologia on perinteikäs työkalu mutta sen mahdollisuudet ovat monelle epäselvät. Tarkoitukseni on tutkia sen merkitystä avoimesti käytännön tasolla. Toivon, että pohdintani herättää sinussa ajatuksia ja synnyttää yhä laajempaa kiinnostusta omaa elämääsi kohtaan.

Kaikki kertomani perustuu omaan tulkintaani saamastani tiedosta ja sen merkityksestä.

Ensimmäinen astrologinen konsultaatio

Neljä päivää ennen Sepon tapaamista olin kokenut itsessäni jonkinlaisen selkeän muutoksen jota kuvailin lähimmilleni kevenemisen tunteena. Hymyilin ja nauroin enemmän ja kokonaisuutena kaikki tuntui jotenkin vain positiivisemmalta. Pohdin asiaa ystävieni kanssa myös Tampereella, iltana ennen Sepon tapaamista. Oloni tuntui kevenevän kokoajan.

Seppo aloitti tapaamisemme kertomalla, että olen juuri päättänyt kaksi vuotta kestäneen prosessin jossa persoonallisuuteni on ajettu täysin uusiksi. Se on työstetty ja kuumennettu ahjossa. Ja prosessi on juuri nyt päättymässä. Tuntui erikoiselta kuulla aikatalullisestikin pätevä kuvaus omasta kokemuksesta. Tiesin tarkkaan, että vajaa pari vuotta aiemmin aloitin elämässäni vaiheen joka sisälsi paljon sisäistä ja ulkoista painetta. Tein tuolloin merkittäviä päätöksiä asuipaikan, parisuhteen ja työni suhteen. Tai ainakin kuvittelin tekeväni 🙂 Pohdimme mennyttä ja nykytilannetta hetken mutta koin selväksi jo ennen tapaamistamme, että nyt oli aika suunnata eteenpäin.

Jatkoimme siihen minkälaiset energiat kartallani olivat läsnä tulevien vuosien aikana ja sain tuekseni myös transiittilistat jotka kertovat tarkemmin siitä milloin mikäkin teema on erityisen keskeisessä roolissa elämässäni.

Valmistelua

Kartalla vuoden ensimmäinen puolisko näyttäytyy valmisteluna sille mikä alkaisi hieman myöhemmin. Alkuvuosi pitää sisällään kodin, perheen ja oman paikan työstymistä sekä sosiaalisten rakenteiden muuntumista. Puhuimme myös sisäänpäinkääntymisestä joka näin voimakkaana aiheuttaisi jonkinlaista yhteyden kadottamista ulkomaailmaan. Tämä herätti hieman kysymysmerkkejä mielessäni. Näiden lisäksi alkuvuosi herkistäisi tunnistamaan entistä selkeämmin mikä toimii ja mikä ei. Sepon mukaan huomaisin itsessäni jonkinlaista tyytymättömyyttä ja hän kannusti antamaan sille tilaa koska sen tarkoitus on kertoa mikä elämässäni ei enää toimi.

Kun sain tarkennusta siihen, että transiittilistojen päivämäärät kertovat meneillään olevien prosessien huippukohdista, eivät tarkasta tapahtuma-ajasta, pystyin tunnistamaan teemoja mm. kodin ja perheen saralla. Muutin juuri marraskuussa puolisoni ja hänen tyttärensä kanssa saman katon alle ja vuoden vaihteen jälkeen olen tunnustellut sisälläni jonkinlaista uutta kokemusta kodista. Vaikka työni puolesta tulen liikkumaan jatkossakin, tunnen sisälläni, että olen kotona ja sen lisäksi elämässäni on paikka ja ihmisiä joihin tämä kodin kokemus liittyy.

Koen hyötyneeni tyytymättömyyden tarkkailusta sillä se on saanut herkistymään entisestään sille mikä tuntuu hyvältä ja mikä ei. Aiemmin vähemmän huomiota saaneet tuntemukset, ennenkaikkea negatiiviset sellaiset, tuntuvat merkityksellisemmiltä ja niiden kuuntelu on auttanut tekemään arjessa ratkaisuja jotka tuntuvat hyvältä. Samalla olen oppinut entistä paremmin tiedostamaan toimintamalleja jotka eivät perustu itseni kuunteluun – pystyen myös nopeammin päästämään irti tuntemuksista joita itseään vastoin toimiminen aiheuttaa.

Kun kirjoitan tätä tekstiä, huomaan kuinka paljon tietoa koen saaneeni jo tähän mennessä. On mahdotonta purkaa yhteen kirjoitukseen edes murto-osaa niistä pohdinnoista ja havainnoista joita mennyt kuukausi on sisältänyt. Keskustelumme tuntuu antavan jälleen uusia tapoja ymmärtää ja samalla se nostaa muistista esiin aiemmin opittua ymmärrystä. Olemme kuunnelleet yhdessä puolisoni kanssa myös toistemme nauhoituksia ja se on mahdollistanut hienoja keskusteluita. Lyhyt konsultaatio karttojemme keskinäisistä suhteista vahvisti näkemyksiämme siitä mikä suhteessamme on haastavaa, erityistä ja myös olennaista täyttävän arjen kannalta.

Selkein asia kartallani seuraavan kahden vuoden aikana on kesällä alkava matka omaan lopulliseen elämäntehtävääni. Nauroin ääneen kun Seppo kertoi, että minun kannattaa pitää kalenterini tyhjänä kesästä eteenpäin. Olen tiennyt jo jonkin aikaa, etten tiedä mitä kesän jälkeen tapahtuu sillä syksy pitää sisällään esikoiskirjani julkaisun. Pian sen jälkeen julkaistaan myös dokumentti joka toivottavasti tuo esille käyttämieni työkalujen ja työni hyödyllisyyttä. Kuten Seppokin sanoi, tämä on kaikista mielenkiintoisin hetki tarkistella asiota astrologiankin avulla.

Tähän mennessä selkein havaitsemani hyöty on se, että luotan yhä suoremmin omaan intuitioon ja kokemukseeni asioista. Mikä tahansa mahdollistaa tämän, ansaitsee arvostukseni. Odotan mielenkiinnolla mitä huominen tuo tullessaan.

– aaro

Naisen sydän: Raivo

Erokriisistä toipumisen neljäs vaihe

Teksti pohjautuu Susan Andersonin kirjaan: ’The journey from Abandonment to Healing’

Tekstille alustus löytyy täältä.

Olemme tottuneet ajattelemaan, että viha on pahasta. Puhumattakaan kontrolloimattomasta raivon tunteesta. Erokriisin keskellä viha voi olla päivittäistä ja pakonomaista, ja kuluttaa paljon voimia. Vaikka viha on räjähdysherkkää ja arvaamatonta, sen ilmaiseminen on välttämätön osa toipumista.

Käydessäni läpi omaa erotuskaani näin usein mentaalisia kuvia itsestäni syöksemässä tulta. Mielikuvissani suustani sinkosi valtavia liekkejä, jotka polttivat vihani kohteen poroksi. Kuva ja siihen liittyvän tunteen voima oli suunnaton. Raivon vaihe saattoi kestää viikkoja kerrallaan ja sitä oli ajoittain vaikea hallita. Monta erokriisistä toipuvaa helpottaa kuulla, että raivo edeltää parantumista. Itselleni oli lohikäärmemielikuvien keskellä ilahduttavaa tietää, että olin jo melko pitkällä kriisin käsittelyssä.

Raivo on protesti. Sen avulla jätetty taistelee oman arvonsa puolesta ja kieltäytyy olemasta uhri. Raivon avulla mitätöimme hylätyksi tulemisen kokemuksen. Torjunnan sisäistämisen jälkeen vihan ilmaiseminen on hyvä merkki. Se tarkoittaa aktiivista vastarintaa koettua emotionaalista kipua kohtaan. Aikaisemmin itseen suuntautunut pettymys kohdistuu nyt ulospäin.

Jalostumattomassa muodossaan viha on aggressiivisuutta, joka saa ihmisen toimimaan harkitsemattomasti ja siitä huolimatta tuntemaan olonsa oikeutetuksi. Viha voi kuitenkin olla sekä rakentava että tuhoava tunne. Erosta toipuvan haaste on kanavoida vihan voima oma-aloitteellisuuteen ja positiivisten muutosten luomiseen.

Psykobiologisella tasolla raivo on yksi kehon itsepuolustusmekanismeista. Ihminen valitsee taistella pakenemisen tai paikalleen jähmettymisen sijaan. Raivon vaihe on dynaaminen ja mahdollistaa tärkeiden elämänmuutosten tekemisen. Raivon avulla on mahdollista heittää entisen puolison idealisointi yli laidan, nousta aikaisemmasta alisteisesta asemasta ja tulla tietoiseksi omasta arvosta.

Kosto on suloinen – vai onko?

Ajatukset kostosta ovat hylätyillä yleisiä. Ne voivat auttaa luopumaan uhrin asemasta. Kostoajatukset ovat ymmärrettävä puolustusmekanismi, mutta pakonomaisina ne kuluttavat tarpeettoman paljon sisäisiä voimavaroja ja energiaa. Vaikka ajatukset kostosta voivat hetkellisesti voimaannuttaa, niiden perusteella toimiminen on tuskin koskaan viisasta tai suositeltavaa.

Viha on energisoiva tunne. Sen voiman voi oppia hallitsemaan ja suuntamaan positiiviseen ja eheyttävään toimintaan. Kostoakin suloisempaa on päästää irti, voida itse hyvin ja kasvaa koetun kriisin myötä.

Kyky olla erillinen

Kyky olla erillinen mahdollistaa autenttisen vuorovaikutuksen läheisissä ihmissuhteissa. Se tarkoittaa, että voimme avoimesti olla eri mieltä rakkaittemme kanssa ja ilmaista omat rajamme ilman, että pelkäämme yhteyden toisiin katkeavan. Osaamme pitää huolta itsestämme, koska emme hukkaa itseämme toisten odotuksiin tai tarpeisiin.

Erillään olo on erityisen hankalaa niille, jotka ovat kokeneet hylätyksi tulon varhaislapsuudessa. Heillä hylätyksi tulemisen pelko vaikeuttaa vihaisten tunteiden ilmaisua. Hylätyksi tulemista pelkäävät ovat tottuneet miellyttämään muita ja ovat usein toisista emotionaalisesti riippuvaisia. He eivät siedä emotionaalisen yhteyden katkeamista läheisissä ihmissuhteissa, jonka vuoksi he eivät uskalla avoimesti ilmaista erimielisyyttään. Tärkeä askel kohti tasapainoa ja terveitä ihmissuhteita on tulla tietoiseksi hylätyksi tulemisen pelosta ja oppia ilmaisemaan vihaa rakentavasti. Viha on hyödyllinen tunne, jonka tehtävä on puolustaa yksilön rajoja.

Ulkoisen lapsen tunnistaminen

Kyseinen harjoitus on suunniteltu lisäämään tietoisuutta omista hallitsemattomista reaktioista ja haitallisista puolustusmekanismeista.

Sisäisen lapsen kohtaaminen on aikaisemmassa artikkelissa kuvattu harjoitus, joka tuo autenttiset tunteet, turhautumisen ja vihan tietoisuuteen. Ulkoisella lapsella viitataan tiedostamattomiin puolustusmekanismeihin ja ihmiselle itselleen haitallisiin reagointityyleihin. Tulemalla tietoiseksi ulkoisesta lapsestaan, ihminen oppii hallitsemaan tiedostamatonta käyttäytymistään, joka haittaa vuorovaikutusta ja ihmissuhteita.

Ulkoinen lapsi on piilossa oleva elämäsi sabotoija, joka oikeuttaa hallitsemattoman toimintansa väittämällä puolustavansa sinua. Todellisuudessa se ei koskaan ole saanut aikaiseksi muuta kuin ongelmia. Alla kuvatun harjoituksen tarkoitus on oppia eristämään vihainen toiminta aidoista tunteista ja lopettaa automaattinen reagointi hankalissa tilanteissa.

Ulkoisen lapsen ominaisuuksia:

Alla on lueteltu ulkoisen lapsen tyypillisiä ja helposti tunnistettavia piirteitä. Olen poiminut Susan Andersonin listasta osan mahdollisista ulkoisen lapsesi piirteistä. Lista ei suinkaan ole kattava. Lue lista läpi usein ja käytä sitä omien toimintamalliesi tunnistamiseen.

On hyvä muistaa, että ulkoinen lapsi on sisäisen lapsemme irvikuva. Se ilmaisee vääristyneesti tunteitamme ja toiveitamme. Aluksi sen epämiellyttäviä ominaisuuksia voi olla vaikea tunnistaa tai hyväksyä, sillä sen piirteet ovat kaikkea muuta kuin imartelevia. Täydennä alla olevaa listaa sitä mukaa, kun alat hahmottaa omaa tiedostamatonta toimintaasi.

Ulkoinen lapsi on itsekäs, hallitseva ja itsekeskeinen osa meitä kaikkia.
Ulkoinen lapsi on kehitysasteeltaan noin 7-vuoden ikäinen. Kyseessä on ikä, jota määrittää itsekeskeisyys.
Ulkoinen lapsi on persoonallisuutemme piilotettu puoli. Jopa kaikista kohteliaimmat ja mukavimmat ihmiset voivat käyttäytyä kuin vihaiset 7-vuotiaat, kun he tuntevat olonsa tarpeeksi uhatuiksi.
Ulkoinen lapsi on kehityksellisesti tarpeeksi vanha omistaakseen oman päämäärätietoisen egon, mutta ei tarpeeksi vanha ymmärtääkseen toisten ihmisten oikeuksia ja tunteita.
Ulkoinen lapsi kiukuttelee ja aikaansaa skandaalin, jos se tuntee itsensä kritisoiduksi, torjutuksi tai hylätyksi. Ulkoinen lapsi vaikuttaa emotionaalisesti epätasapainoiselta kaikkien niiden vaikeuksien takia, joita olet elämäsi varrella kohdannut. Älä syytä ulkoista lastasi – se ei reagoi siihen hyvin.
Ulkoinen lapsi syyttää toisia omista vioistaan. Se heijastaa omat ongelmansa läheisiin toisiin.
Ulkonen lapsi puhuu ystävistäsi pahaa heidän selkänsä takana.
Ulkoinen lapsi kukoistaa kaaoksessa, kriiseissä ja draamassa.
Ulkoinen lapsi nautii uhriasemasta.
Ulkoinen lapsi rakastaa olla marttyyri.
Ulkoinen lapsi keksii tekosyitä.
Ulkoinen lapsi ei ole koskaan väärässä.
Ulkoinen lapsi toimii kuin tyranni, mutta on sisäisesti pelkuri.
Ulkoinen lapsi käyttää itkua manipulaation keinona.
Ulkoinen lapsi ei muodosta ihmissuhteita – se ottaa emotionaalisia vankeja.
Ulkoinen lapsi ei halua näyttää heikkouksiaan.
Ulkoinen lapsi vaatii, puolustaa, pettää, manipuloi, viettelee, valittaa ja kostaa saadakseen mitä haluaa, eikä näe siinä mitään väärää.
Ulkoisen lapsen tunnetila on vihaisuus.
Ulkoinen lapsi ei hallitse vihaansa.
Ulkoinen lapsi haluaa kaiken heti.
Ulkoinen lapsi yrittää miellyttää muita saadakseen mitä haluaa.
Ulkoinen lapsi testaa äärirajoille asti niitä, joilta se toivoo saavansa turvaa.
Ulkoinen lapsi näyttää itsestään parhaat puolet yrittäessään hurmata. Se voi esittää altruistista, kunnollista, ystävällistä ja hyväksyvää.
Ulkoinen lapsi voi olla viehättävä, hauska, viettelevä ja täynnä elämää. Kun se on saanut toisen puolelleen siitä tulee helposti kylmä, kriittinen, välinpitämätön ja varautunut.
Ulkoinen lapsi on addikti.
Ulkoinen lapsi pelkää läheisyyttä. Läheisyys on sitä, että kaksi ihmistä hoivavat omaan ja toisen sisäistä lasta eivätkä ota omaa eivätkä toisen ulkoista lasta turhan vakavasti.
Ulkoinen lapsi rakastaa riidellä kumppanisi ulkoisen lapsen kanssa ja leikkiä valtapelejä.
Ulkoinen lapsi on ylpeä ja turhamainen.
Ulkoinen lapsi ei opi virheistään.
Ulkoinen lapsi piiloutuu toisilta, mutta ei onnistu piiloutumaan läheisiltä perheenjäseniltä.
Ulkoinen lapsi etsii jonkun, jota pitää itsestäänselvyytenä, jotta ei joudu pelkäämään torjutuksi tuloa.
Ulkoinen lapsi täytyy tunnistaa, omistaa ja hallita.
Ulkoinen lapsi on muutoksen avain. Sisäinen lapsi on emotionaalinen totuutemme, eikä sitä voi muuttaa. Tiedostamalla ulkoisen lapsemme toiminta tulevaisuutemme muutuu.

Yksi parhaista tavoista hallita oma kontrolloimaton käyttäytyminen (jota ulkoinen lapsi kuvaa) on voimistaa yhteyttä sisäiseen lapseen aikaisemmin kuvatun harjoituksen avulla. Ulkoinen lapsi saa voimansa laiminlyödyistä tarpeista ja tukahdetuista tunteista. Autenttisten tunteiden huomioiminen tekee ulkoisen lapsen raivokohtaukset tarpeettomiksi. Ulkoisen lapsen tunnistaminen on usein hidas, mutta antoisa prosessi. Kun tiedostamme haitalliset käyttäytymismallimme, vapaudumme niistä.

”To be angry is easy. But to be angry with the right man at the right time and in the right manner, that is not easy.”

-Aristotele

Terveys ja tunteet: Päivittäisinkö terveysuskomukseni?

Minkä uskot olevan totta, kun mietit omia terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä asioita? Entä jos olet sairas, mitä uskot omasta kyvystäsi parantua? Kyse on omista yksilöllisistä terveysuskomuksistasi. Oletko sinä koskaan miettinyt syvemmin omia ajatuksiasi terveydestä, sairaudesta ja paranemisesta?

Mihin me sitten uskommekin, voimme käynnistää tiedostamisprosessin miettimällä, mistä omat uskomuksemme ovat saaneet alkunsa ja miten me olemme muodostaneet omat terveysuskomuksemme. Listaan tähän esimerkkeinä ihan spontaanisti sisältäni nousevia tyypillisiä terveysuskomuksia:

Kunhan syön terveellisesti asiantuntijoiden antamien ohjeiden mukaan, en sairastu ja pysyn normaalipainoisena.
Minun tulee liikkua hengästyen vähintään 3 kertaa viikossa ja vähintään puolen tunnin ajan kerrallaan, jos haluan vaikuttaa jaksamiseeni ja ennaltaehkäistä sairauksia.
Joudun käyttämään loppuikäni juuri aloittamiani lääkkeitä, näin minulle sanottiin.
Koska suvussani on paljon tätä vakavaa sairautta, se tulee todennäköisesti minullekin.
Tämä sairauteni on parantumaton.

Mistä nämä terveysuskomukset ovat syntyneet?

Jo lapsesta asti imemme itseemme erilaisia uskomuksia ja totuuksia, myös terveysuskomuksia. Saamme niitä omilta vanhemmiltamme ja muulta suvulta sekä erilaisilta auktoriteeteilta. Koulussa ja myöhemmin tutkintoon tähtäävissä opinnoissa viljellään omanlaisiaan terveysuskomuksia. Media ja jatkuvasti päivittyvät tieteelliset tutkimukset esittävät omia, joskus hyvin sensaatiomaisiakin uutisia ja tuloksia, mitä pitää syödä tai mitä ei saa syödä, tai muuten sairastuu. Ja toisaalta, miten yhteiskunta ohjailee meidän terveysuskomuksiamme ja millaisia motiiveja näiden totuutena pidettyjen ohjeiden ja neuvojen takana on?

Ovatko sitten listaamani terveysuskomukset totta vai ei? Pysähdy miettimään tarkasti, tämä on tärkeä kysymys. Mitä sinä ajattelet?

Oma näkökulmani on seuraava: jos tarkastelisin itse yksitellen jokaista listalla olevaa asiaa, miettisin palvelisiko tämä uskomus minua tällä hetkellä vai ei? Palveleeko esim. kakkoslause minua, jos kerta kaikkiaan inhoan hikiliikuntaa? Tai neljäs lause, jos tämä koko suvun usein toistama väittämä vain ahdistaa minua ja aiheuttaa minulle pelkoja väistämättömästä sairaudesta? Yksi tärkeä kysymys on se, uskonko voivani itse vaikuttaa omaan terveyteeni ja hyvinvointiini. Tai jos olen sairastunut, onko minulla mahdollisuus parantua ja vaikuttaa itse omaan paranemisprosessiini. Usko omiin vaikutusmahdollisuuksiin ja positiivinen toivon mieliala ovat aina erittäin merkittävässä roolissa, jos olen sairastunut mihin tahansa sairauteen.

Mielestäni perimmäinen kysymys on juuri se, mitä tunteita nämä usein hyvinkin tiedostamattomat terveysuskomukset itsellä käynnistävät. Käynnistävätkö ne pelkoja, ahdistusta ja epäluottamusta oman kehon toimintaan ja omiin vaikutusmahdollisuuksiini, jopa vihaa itseä kohtaan. Vai edistävätkö omat terveysuskomukseni luottamusta omaan kehooni ja sen toimintaan, jolloin opin yhä herkemmin tulkitsemaan oman kehoni viestejä, mikä minulle sopii ja mikä ei. Kuuntelen kehoani, kunnioitan ja arvostan kaikkia kehomieleni viestejä. Ja aina kun vain voin, toimin saamani viestin mukaan. Jos joskus tilanne estää minua toimimasta kehon viestien mukaan, voin silti ”keskustella” kehoni kanssa, se kyllä kuuntelee ja ymmärtääkin, kun vaan maltan pysähtyä edes pariksi minuutiksi, hengittää syvään ja jutella keholleni kaikessa rauhassa, rakkaudella <3

Laittaisitko heti tänään tiedostamismoodin päälle, ja päättäisit ryhtyä tiedostamaan ja kuuntelemaan tarkemmin omia uskomuksiasi; tunteitasi, sisäistä puhettasi, ja sitä millä tavoin keskustelet muiden kanssa terveyteen liittyvistä asioista? Olisitko valmis päivittämään omat terveysuskomuksesi nyt – ainakin jos ne tuntuvat kaipaavan päivittämistä 🙂

Kehomieleni kyky itseparanemiseen on paljon suurempi, mitä minulle on tähän mennessä annettu lupa uskoa – tähän minä uskon!

Hidasta lomalla – 5 vinkkiä erilaiseen matkaan

Kirjoittaja Heini Huhtinen on Lontoossa asuva matkakirjoittaja ja sisällöntuottaja, joka halusi kirjoittaa meille lomista, joilla ei tarvitse yrittää tehdä kaikkea mahdollista.

Joulun ja uudenvuoden karkelot ovat ohi, kevääseen on vielä pitkä aika eikä kalenterissa odota mitään jännittävää? Tammi-helmikuussa monet haaveilevat pienestä irtiotosta. Hiljainen talvi onkin hyvä aika pienelle lomalle, joka piristää ja lataa akkuja. Lomamatkan ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa lentoa mahdollisimman eksoottiseen kaukokohteeseen tai täyteenbuukattua kaupunkikierrosta. Elämysten ja nähtävyyksien jahtaamisen sijasta voi myös päättää pysähtyä ja hiljentyä, nauttia itse matkanteosta ja nauttia uusista maisemista ilman suorituspaineita. Tässä viisi vinkkiä hieman erilaiseen lomaan.

Anna hiljaisuuuden retriitille mahdollisuus

Miltä kuulostaa ajatus viikonlopun yli kestävästä hiljaisuudesta? Silloin tällöin totaalinen hiljaisuus tekee hyvää kenelle tahansa, erityisesti niille, joiden arki on täynnä hulinaa, melua ja jatkuvaa puhetta. Yleensä perjantaista sunnuntaihin kestävässä hiljaisuuden retriitissä saa vetäytyä pois arjen rutiineista ja kiireestä, jotta voi rauhassa kuunnella itseään. Hiljaisuudessa, ilman puhelimen tai läppärin näpräämistä mieleen nousee kaikenlaista, joka yleensä pysyy syvällä piilossa; sekä hyviä että huonoja ajatuksia. Ennen kaikkea se tarjoaa kuitenkin aikaa todelliselle luksukselle: sille, että saa vain olla. Edullisia hiljaisuuden retriittejä järjestää esimerkiksi kristillinen Hiljaisuuden ystävät mutta myös muutamat suomalaiset hyvinvointikeskukset.

Matkusta laivalla

Hitaan matkustamisen periaatteisiin kuuluu, että itse matkanteko on yhtä tärkeää kuin perillä kohteessa vietetty aika. Käytännössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että pitkän lentomatkan sijasta valitsee junan tai bussin jonnekin lähemmäs. Jännittävä vaihtoehto voi olla myös laivalla matkustaminen. Unohda muutaman tunnin pikapyrähdykset Tallinnaan ja ylilyövät ruotsinristeilyt ja kokeile jotain hieman erilaista. Helsingistä pääsee muutamassa päivässä esimerkiksi Saksan Rostockiin tai Lyypekkiin, joista voi helposti jatkaa matkaa muualle Eurooppaan. Saksasta voi myös löytää aina Singaporeen asti suuntaavia rahtilaivoja, jotka hyväksyvät silloin tällöin kyytiin myös huvimatkustajia. Avomerta kaikessa rauhassa kyntävässä aluksessa matkustamisessa on oma, erityinen viehätyksensä, jonka vain harvat nykypäivän ihmiset saavat kokea. Rahtilaivasta myös puuttuvat risteilyaluksen viihdykkeet ja täyteen ahdettu ohjelma, mikä antaa aikaa ajattelulle, lukemiselle ja merelle tuijottamiselle.

Nauti laiskasta luksuksesta Tukholmassa

Hidas loma voi olla myös puhdasta ja yksinkertaista hemmottelua. Se voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että vie itsensä Tukholmaan hitaalle viikonloppulomalle. Läntisen naapurimme pääkaupungin tärkeimmät nähtävyydet ovat monelle suomalaiselle sen verran tuttuja, että viikonloppuna voi keskittyä nautiskeluun, hyvään ruokaan ja pitkiin yöuniin. Loistava tapa nauttia pienestä luksuksesta hyvällä omatunnolla on kokeilla Michelin-tähdellä palkitun Lux-ravintolan lounaspöytää, joka ei vie vararikkoon ja tarjoaa paikallisesti tuotettua ruokaa. Hemmotteluviikonlopulle saa myös valita astetta paremman hotellin, jossa todella viihtyy. Kattava hotellivalikoima löytyy esimerkiksi matkanvaraussivusto Expedian sivuilta. Hotellihuoneesta kannattaa poistua ainakin retkelle Tukholman vanhimpaan kylpylään Sturebadetiin, jossa saa vaihtaa ylleen pehmeääkin pehmeämman kylpytakin, nauttia hiljaisista uima-altaista – ja tietenkin erilaisista hoidoista, joita on valittavana yli 50.

Lomaile ja paiski hommia maatilalla

Monella tapaa kestävä ja mieltä avaava kokemus on lähteä lomalle niin kutsuttuna wooferina. WWOOF eli Worldwide Opportunities on Organic Farms on maailmanlaajuinen verkosto, joka tarjoaa vapaaehtoistyötä luomutiloille ympäri maailmaa. Toimintaperiaatteisiin kuuluu, että vapaaehtoinen auttaa tilan töissä muutaman tunnin päivässä ja saa vastineeksi ilmaisen majoittumisen ja ruoan. Työ voi olla esimerkiksi viininpoimintaa Ranskassa, vuohenjuuston valmistusta Englannissa tai mehiläisenhoitoa Italiassa. Päivittäisen työn jälkeen vapaaehtoinen on vapaa tekemään mitä haluaa, esimerkiksi tutkimaan ympäröivää luontoa, lähtemään retkelle kauemmas tai vain rentoutumaan. Erityisesti tietokoneisiin liimatuille, kiireisille ajatustyöläisille ruumiillinen maaseudulla voi olla lomailua parhaimmillaan.

Joogaa etelän lämmössä

Joogaretriitti on mahtava tapa syventyä kuuntelemaan omaa kehoaan ja parantaa hyvinvointiaan. Vielä mukavampaa se on, kun joogasalin ulkopuolella avautuu portugalilainen pikkukylä tai costaricalainen ranta. Joogan ja lomailun yhdistäminen on yhä suositumpaa ja kotimaan lisäksi joogaretriittejä järjestetään myös ulkomailla. Usein retriitteihin kuuluu myös esimerkiksi meditaatiota, kävelyretkiä ympäröivään luontoon ja kasvispainotteinen täysihoito. Retriitti mahdollistaa intensiivisen keskittymisen joogaan ja omaan aikaan mutta myös mahdollisuuden tavata samanmielisiä ihmisiä – retriittiiin kun usein lähdetään yksin. Ulkomaille suuntautuvia joogamatkoja voi etsiä suurimpien joogakoulujen ja matkanjärjestäjien sivuilta. Esimerkiksi joogaguru Petri Räsänen järjestää säännöllisesti joogakursseja ympäri maailmaa.

Heini

Kirjoittaja teki yhteistyötä matkanvaraussivusto Expedian kanssa.