Neljävuotias lapseni pysäytti minut eräänä aamuna kysymällä: ”Äiti, leikkaisitko siivun voita mun leivälle?” Kysymys oli looginen, koska meillä tosiaan leikataan voita leivälle juustohöylällä – ihan vain sen vuoksi, että voi on usein liian kovaa levitettäväksi pehmeälle leivälle. Itse olisin tuossa iässä esittänyt saman kysymyksen hieman eri tavoin, koska siihen aikaan margariini oli terveystuote.
Aloin miettiä pienen nykylapsen maailmaa muutenkin. Millaisia merkityksiä hänen maailmassaan on? No vaikkapa se, että lapseni kyllä tietää, mikä on telkkari, mutta hän ei voi ymmärtää, että jostain töllöstä ei voi katsoa niitä ohjelmia, mitä huvittaa, milloin huvittaa. Myös tietokonetta hän kutsuu telkkariksi.
Lapsi nauraa epäuskoisena minulle, kun kerron, että ”ennen vanhaan” (varmistan samalla, onko käsiin tullut ruttuja) puhelimet olivat johdolla seinässä kiinni, eikä niillä voinut lähettää tekstiviestejä tai skypettää tai katsoa Yle Areenaa (eli telkkaria).
Itse huomaan varmistavani keskusteluissa, että lähetetäänkö jokin oikein kirjepostilla. Tai että onko kirja ostettu jostain livekirjakaupasta. Merkitykset ovat muuntumassa uusien kokemusten myötä.
Näyttää siltä, että tekninen kehitys ja kaikenlainen tietoisuuden lisääntyminen muokkaavat merkityksiämme ja sanojen sisältöä huimaa vauhtia. Sen lisäksi että tarvitaan uusia sanoja, tarvitaan uusia merkityksiä. Hashtag#-keskustelu oli esimerkiksi mielenkiintoinen: Mikä suomennos kuvaa parhaiten sanan merkitystä ja funktiota? Tunniste? Avainsana? Vai hästägi? Joku tuumasi siihen, että ”meillä se on ihan vaan risuaita”. Vaan kuvaako risuaita sen vanhaa merkitystä vai kattaako se merkin uuden funktion?
Samalla tavalla syntyy, elää ja muuttuu käsityksemme ja merkityksemme abstakteista asioista. Abstrakteja asioita on vain usein vaikeampi kiinnittää konkreettiseen maailmaan, kuten merkkiin tai tavaraan. Ajatelepa, kymmenen vuotta sitten puhuit rakkaudesta, kuten nytkin. Mutta sanan sisältö oli aivan toinen. Usein siinä välissä on tullut, khöm, opittua. Ja toisaalta: rakkaus tarkoittaa eriä jokaiselle kokijalle omien oppien ja elämänkokemusten myötä. Jos sanon, että rakastan sinua, tarkoitan luultavasti aivan eriä kuin sinä sanot rakastavasi minua. Silti käytämme samaa sanaa, vieläpä vuodesta toiseen.
Mitä siis sinulle, tässä hetkessä, merkitsevät vaikkapa onnellisuus, rauha, menestys, ilo, kiire… niin ja se rakkaus? Mitä tunnet? Mitä sanojen takana on? Miten tunne on muuttunut vuosien saatossa ja millaisten kokemusten kautta?
Sanat vaikuttavat staattisilta, mutta ne eivät ole. Niiden ulkomuoto säilyy, mutta merkitykset muuttuvat. Ja ne muuttuvat koko ajan. Jokainen kokemus tai luettu lehtijuttu kerää dataa, rakentaa punaistalankaa, omaa suhdettamme sanaan.
Etenkin tunneilmaisut tai tunteita herättävät ilmaisut on hyvä päivittää tietoisesti itselle. Mistä puhun, kun puhun rakkaudesta? Mistä puhun, kun puhun onnellisuudesta? Kun saamme omasta tunteestamme kiinni tarkemmin – staattisen, muka-kansallisesti samamerkityksisen sanan takana – pystymme kuvailemaan ja sanoittamaan monimuotoisesti toiselle, miltä meistä todellisuudessa tuntuu. Siellä kaikkien sanojen ja automaatiomerkitysten takana.
Vasta silloin ”minä rakastan sinua” saa todellisen merkityksensä.
Hyvä (herra/rouva) elämä. Olen viettänyt kanssasi jo reilut puoli vuosisataa ja anon nöyrimmin enemmän valtaa omaan elämääni. Nyt, näiden vuosien ja kilometrien jälkeen, uskon olevani siinä määrin harjaantunut, että arvelen kykeneväni käyttämään vastuullisesti myös nykyistä suurempaa valtaa. Haluan tietysti tehdä kaiken tämän kanssasi. Toivoisin voivani olla useammin ja suuremmin oman ”elämäni ohjaimissa”.
Pyyntöni koskee kaikkea elämääni, mutta erityisesti työtäni. Työn ulkopuolisessa elämässä olet antanut minun enemmälti päättää mitä teen, kenen kanssa tai mitä jätän tekemättä. Koen, että erityisesti työ kahlitsee minua. Se rajoittaa luovuuttani ja mahdollisuuksia toteuttaa itselleni tärkeitä asioita. Haluaisin nähdä työssäni enemmän rakentavuutta, inhimillisyyttä ja iloa. Nyt näen vain kiirettä, tehostamistarpeita, kilpailua ja euroja. Joskus jopa toisten nolaamista.
Pakkopullaa
Kaikki tuo saa työn tuntumaan kurjalta pakkopullalta. Siitä tulee huono uni, vatsavaivoja ja pääkipua. Olisin jättimäisen iloinen, jos voisin saada enemmän valtaa työssäni ja työhöni. Olen valmis ryhtymään toimeen heti. Mielessäni on monia ideoita, jotka haluan toteuttaa. Jos en ole mielestäsi kyvykäs ohjaamaan elämääni, toivon kuulevani konkreettista palautetta, jonka avulla voisin kehittyä.
Kunnioittavasti vastausta odottaen, Mikko.
Herra Mikko, vastaus anomukseenne.
Olen suostunut anomukseesi. On oikeastaan väärin sanoa, että olen suostunut siihen nyt, sillä olen antanut sinulle (ja jokaiselle ihmiselle) oikeuden oman elämänsä herruutteen jo syntymästä alkaen. Tämä koskee myös työtä. Huomaan kuitenkin, että et ole tiedostanut tuota mahdollisuutta.
Sinä olet oman elämäsi herra. Sinä luot oman todellisuutesi, kaikkialla, töissä ja vapaa-aikana. Vaikka olet elänyt yli puoli vuosisataa, sinulla on ilmeisen vajavainen ymmärrys siitä, mitä elämäsi on. Moni uskoo sen olevan erilaisia tapahtumia tai tavaroita, joillekin se on omistamista. Näin ei kuitenkaan ole.
Sinun (yksilöllinen) elämäsi on oma kokemuksesi itsestäsi ja kaikesta siitä, mitä ympärilläsi tapahtuu. Kun ajattelet tarkemmin, huomaat, että millään muulla ei lopulta ole merkitystä. Elämäsi = omat kokemuksesi tai tunteesi. Kokemus syntyy, kun annat asialle tai tapahtumalle merkityksen. Silloin sinulle herää jokin tunne ja se kytkee kokemuksen muistiisi. Sinä päätät, millaisen merkityksen havainnoillesi annat. Samalla päätät, millainen tunne siitä syntyy – siis sen, saatko havainnostasi voimia vai kuluttaako se niitä.
Elämäsi eivät suinkaan ole ne havainnot, jotka herättävät tunteesi ja muodostuvat kokemuksiksi. Kuten tiedät, sama havainto voi tuottaa eri ihmisille aivan erilaisen kokemuksen. Maailmassa on myös miljoonasti asioita, joista sinulla ei ole mitään tietoa ja siksi et koe niitä osaksi elämääsi. Se ei silti tarkoita, etteikö niitä olisi olemassa.
Kun annat elämäsi tapahtumille merkityksiä tietoisesti, hallitset elämääsi. Anomuksesi kertoo, että et anna merkityksiä tietoisesti, vaan koet olevasi työssä heittopussina. Harmistuksesi on helppo ymmärtää. Etsit rohtoa kuitenkin suunnasta, jossa sitä ei ole. Odotat jotain, jota sinulla ei vielä olisi – etkä tunnista sitä, mitä sinulla jo on.
Kun esimerkiksi pomosi puhuu numeroista, sinä päätät, millaisen merkityksen hänen puheilleen annat. Jos koet ne asiat turhiksi tai vääriksi, luot tunteen, joka kuluttaa energiaasi. Jos taas näet noille asioille arvostettavan merkityksen (esimerkki: niiden avulla pyritään varmistamaan että teillä on töitä myös tulevaisuudessa), koet voimaa antavia tunteita. Voisin luetella sinulle esimerkkejä enemmän kuin jaksaisit lukea, mutta jätän sen väliin. Ymmärrät viestini.
Luotko itse sitä, mitä haluat kokea? Jos kohdistat huomiosi, energiasi, asioihin, jotka tuntuvat huonolta, kaivat omatoimisesti kuramonttusi entistä syvemmäksi. Täysin vapaaehtoisesti. Jos sen sijaan keskityt edistämään asioita, jotka ovat itsellesi merkityksellisiä, etenet samalla kohti elämää, joka tuntuu kevyemmältä kulkea. Kysymys on valinnasta.
Nosta esimerkiksi peräänkuuluttamasi rakentavuus, inhimillisyys ja ilo keskustelunaiheeksi. Keskustele, ehdota ja kysy muilta, miten niitä voisi edistää teidän työssänne. Joka kerta, kun otat vastuun omasta elämästäsi, saat lisää valtaa. Sinulla on paljon enemmän valtaa, kuin ehkä uskallat edes kuvitella. Käytä sitä tavalla, jolla toivoisit myös muiden käyttävän energiaansa.
Jos et ole valmis kantamaan omaa vastuutasi, miksi minä tekisin asialle mitään. Ethän sinä silloin edes oikeasti halua muutosta. Puhut ehkä halustasi muutokseen, mutta halusta puhuminen ja tekeminen ovat eri asioita. Sinulla siis on ja on aina ollut kaikki valta omaan elämääsi.
Uskot olevasi vähävaltainen, koska olet kuvitellut elämäksesi jotain sellaista, jota se ei ole. Elämäsi on kokemuksia. Ei tavaroita, tapahtumia tai itsesi ulkopuolisia asioita. Olen antanut sinulle täyden vallan luoda oman todellisuutesi. Olen antanut sinulle vapaan tahdon. Se ei tarkoita, että voisit yksiselitteisesti päättää, mitä elämässäsi tapahtuu. Voit kuitenkin yksiselitteisesti päättää, millaisia kokemuksia havaintosi tuottavat – voit siis rajoituksetta valita, millaiseksi koet elämäsi. Sinä luot elämäsi.
Sinä elät löytääksesi itsessäsi olevan voiman – rakkauden – jolla voit luoda elämääsi kaikkea sitä hyvää, mitä haluat kokea. Minun toivomukseni on, että otat vastuun nauttia ja iloita elämästäsi. Tämä koskee myös ja erityisesti työtäsi, koska pidät sitä ”pakkopullana”. Ok – se on sitä, pakkopullaa, jos niin valitset uskoa – tai se on jotain aivan muuta, jos otat vastuun itse olla sitä, mitä työssäsi haluat kokea. Sinä valitset – enkä minä puutu valintaasi. Jatka matkaasi uskomalla mahdollisuuksiisi – sillä niitä on silmäsi kantamattomiin.
Mikä on suurin unelmasi? Sellainen ’epärealistinen-tämä-ei-kai-koskaan-voi-toteutua’ unelma?
Tasan vuosi sitten kirjoitin omastani. Oli LCF Life Coach koulutuksen ensimmäinen päivä ja valitsin itselleni voimanimen. Kun vuosi olisi ohi, halusin olla Linnun höyhen. Olisin kevyt, hento ja vapaa, lentäisin minne tuuli minua kuljettaisi, luottaisin elämään ja universumiin. Olisin täynnä uskoa, kepeyttä ja sydämeni totuuksia.
Viimeviikolla sain lukea kirjoittamani kirjeen. Kuoressa oli tuttu käsiala, silitin sitä hiljaa ennen kun uskalsin avata. Pala kurkussa luin unelmaani, joka vuoden aikana oli muuttunut todellisuudeksi. Siinä minä nyt olin, kevyenä ja vapaana, höyhenenä.
Rohkeutta unelmointiin
Peter Sage sanoo, että unelmat ja tavoitteet ovat tarpeeksi suuria vasta silloin, kun et tiedä miten tulet ne saavuttamaan. Vielä muutama vuosi sitten en olisi uskaltanut edes unelmoida elämästä jota nyt elän. Onneksi rohkaistuin, sillä pelkästään viimeisen vuoden aikana olen irtisanoutunut työstäni joka sai minut voimaan pahoin, olen perustanut oman yrityksen joka vastaa arvomaailmaani, ja mikä parasta, olen saanut mahdollisuuden lähteä trooppisille rannoille toteuttamaan sitä suurinta unelmaani – elämään Life Coach valmennuksen, joogan ja kirjoittamisen parissa.
Mitä unelmoiminen opettaa?
Unelmien toteutumisessa tärkeintä ei ole se, mitä teet, vaan mihin uskot. Kun saat sisäisen maailmasi linjaan sen kanssa, minkä haluat tapahtuvan, vedät puoleesi haluamiasi asioita.
Toimi jo tänään. Olen oppinut olemaan kärsimätön. En odota lottovoittoa enkä maagista tapahtumaa joka pelastaisi minut tulevaisuudessa. Tulevaisuuden avaimet ovat kädessäni vain ja ainoastaan tässä hetkessä, sillä tämän hetken ajatukset ja tunteet ovat tulevaisuuteni tilausta. Siksi keskityn tässä ja nyt tilaamaan maailmaani ihania, valloittavia asioita.
Visualisoi. Kun meditoin, löydän itseni usein unelmieni voimapaikasta. Tunnustelen miltä unelmani näyttää, tuoksuu, miltä minä unelmassani näytän ja miltä kehoni tuntuu. Unelmaani vahvistaakseni olen piirtänyt, maalannut, leikellyt lehtiä ja liimannut. Olen olettanut ja uskonut. Kotini on täynnä inspiraatiota antavia post-it lappuja, sillä kun elän visuaalisesti unelmani keskellä, se muuttuu vähitellen yhä todellisemmaksi ja saavutettavammaksi.
Suojele unelmaasi. Läheiset tarkoittavat parastamme, mutta reagoivat aina omista lähtökohdistaan käsin. Kun itse muuttuu, muutoksen on tapahduttava myös läheisissä. Kun irtisanoudun, kun valitsen lähteä, muiden jääminen muuttu myös valinnaksi. Sen näkeminen ei aina ole helppoa, jos siihen ei ole valmis.
Siksi olen suojellut unelmaani, antanut sen kasvaa ja kehittyä sisälläni kunnes se oli jo niin vahvasti liikkeellä ettei muiden sanoilla ollut enää sijaa. Jos olisin jo ennen ensimmäistäkään askelta kailottanut kaikille aikeistani, olisin mahdollisesti saanut ryöpyn ’elämän totuuksia’ ja ’realiteettejä.’ Uskallukseni olisi voinut olla kovallakin koetuksella.
Unelmoi isommin. Vuoden aikana olen oppinut unelmoimaan ISOSTI. Muutaman viikon päästä tämä entinen konsultti pakkaa kamansa ja lähtee maailman rannoille elämään unelmaansa. Ensimmäisestä hennosta ideasta unelman toteutumiseen on mennyt vaivaiset 1.5 vuotta.
Seppo sanoi, että jonkinlainen sisäänpäin kääntyminen on odotettavissa. Onko kyse siitä vai onko niin, että sanat ja mielen kohdistaminen niiden mukaiseen suuntaan luovat tämän kokemuksen? Ja onko sillä väliä? Onko niillä edes eroa?
Aloitin tammikuussa kirjoittamaan oman astrologisen karttani ympärille rakentuvaa juttusarjaa ja tämä kirjoitus on sen toinen osa. Ensimmäisen osan löydät täältä. Tammikuussa tapasimme astrologi Seppo Tanhuan kanssa toisen kerran.
Mitä minussa nyt tapahtuu? Tämän kysymyksen olen kysynyt itseltäni viimeisen kuukauden aikana useammin kuin koskaan.
Herkkyys ja itseni kuuntelu ovat asioita joita olen pyrkinyt harjoittamaan elämässäni pitkään. Erilaisia kiinalaisia menetelmiä (mm. qi gong) ja meditaatiota harjoittaen olen avannut ja tuonut tietoisuutta elämääni jo vuosia. Tantristen ja joogisten harjoitteiden myötä kykyni kuulla on vahvistunut reilusti. Kundaliinijooga, tietoisuuden jooga, on viimeisimpänä vienyt kaiken ihan toiselle syvyysasteelle. Ja prosessi syvenee joka hetki. Voisin kai todeta, että mitään kovin uutta ei ole tapahtunut.
Silti tuntuu, että viimeisen kuukauden aikana olen alkanut puhua itseni kanssa. Ehkä kuvaavampaa olisi sanoa, että olen alkanut kuulla eri osieni äänen entistä paremmin. Selkeästi.
”se mikä ei toimi, ei vain toimi”
”sisältäpäin tulee niin voimakas vaatimus, ettet voi muuta”
”pois siirtyminen on tärkeämpää kuin johonkin siirtyminen”
Hetkin on tuntunut harmilliselta tuntea niin selvästi mikä toimii ja mikä ei. Työn saralla olen aina uskonut vahvasti omaan aktiivisuuteen. Siihen, että asioiden eteen on tehtävä töitä, etenkin silloin kun asiat eivät ala tapahtua itsekseen. Aikoinaan jaksoin juosta jopa vuosia putkeen ja osasin motivoida itseni. Vielä vuosi sittenkin saatoin pystyä viikon mittaiseen ”puskuun”. Nyt voin pahoin jo ennen liikkeelle lähtöä, jos sydämeni ei tue suuntaa.
Kuulostaisi ikävältä jos en kokisi asiasta niin suurta iloa. Löydän yhä useammin itseni istumasta paikallaan silmät kiinni. Laiskottelemasta? Ei, vaan kuuntelemasta.
Mukavinta on ollut se, että tiedän selkeämmin mille sanoa ei. Jokin sisälläni sanoo ilman ääntä, hyvin hiljaa ja herkästi; älä, tämä ei tunnu hyvältä. Ja tästä käsin on ollut hienoa toimia. Avoimena ja alastomana, hyvin luottavaisesti itseä kuunnellen.
Haastavinta on ollut kuunnella pienen itsensä ääntä. Sen joka ei koskaan saanut tarpeeksi. Johon sattui, joka pettyi ja joka edelleen kaipaa rakkautta. On ihana pidellä itseä sylissä. Kauniin eheyttävää. Ja samalla sydäntä raastavaa kuulla oma kaipuunsa.
Olivatpa vaikuttamassa Sepon vinkit, päivittäinen oma harjoitus, vuosien työ, luojan armo, sattuma tai mielikuvitus, tunnen tehneeni entistä parempia valintoja. Kalenterissani on tilaa hengittää ja minä tunnun keveämmältä yhä syvenevien tuntemusten keskellä. Edelleen sanoisin, että astrologia on auttanut minua luottamaan minua yhä syvemmin itseeni.
Olen sanonut nämä sanat viime aikoina usein. Tiedän tismalleen missä olen ja mitä olen tekemässä. Ja samalla, minulla ei ole mitään hajua.
Uskon, että jokainen meistä on täällä kokemassa tarinansa erilaisena kuin muut. Samalla uskon, että moni oppitunti on yhteinen. Kyky pysähtyä ja kuunnella on varmasti yksi niistä. HE- sivuston tunnuslauseet kertovat, että hidastaminen on itselle ominaisen elämänrytmin löytämistä. En tiedä voiko rytmiä löytää muutoin kuin pysähtymällä kuuntelemaan, yhä uudelleen ja uudelleen.
Kehoitan pysähtymään ja ottamaan sille aikaa. Maailma liikkuu ja elämä kantaa vaikka pysähdymme hetkeksi.
Meidän yhteiskunnassamme vallitseva rasvakammo on alkanut pikkuhiljaa onneksi väistyä pois. Miksi onneksi? Monestakin syystä, vähimmäisenä ei varmastikaan se, että kudoksemme ja hormonimme tarvitsevat rasvaa toimiakseen täydellä teholla. Unohtamatta aivojen hyvinvointia, lisääntymiskykyä, rasvojen vaikutusta mielialaan ja immuniteettiin.
Otetaanpa pieni katsaus ihanan rasvaisiin asioihin, helposti ymmärrettävässä muodossa.
Rasva on edelleen osittain pelätty juttu. Tämä on suuri ihmetys, sillä se helpottaisi painonhallintaa, suuremman lihasmassa saamista, parempaa hedelmällisyyttä, aivotoimintaa, pienempää sydän ja syöpäriskiä. Hyvälaatuiset rasvanlähteet, kuten eläinrasvat (ruokinta/laatu), kala, kuumentamattomat kasvirasvat, kuten avokado, oliivi, oliiviöljy, pähkinät, siemenet ja kookos.
Kuumennettujen rasvojen käyttöä kannattaa minimoida, mieluusti jättää kokonaan pois, mikäli terveys on tavoitteesi. Ne sisältävät suuria määriä omega 6- rasvahappoja, jotka lisäävät tulehdustilaa kehossa. Kuumennus tekee kasvipohjaisille rasvoille sen, että niistä tulee erittäin härskiintyneitä, eli pilalle menneitä rasvoja, joilla ei ole paikkaa hyvinvoivassa kehossa.
Yksi minua kiehtonut asia tässä elämässä on ollut ihmiskehon käyttö ja sen tehostaminen mahdollisimman luonnollisilla elementeillä. Tämä tarkoitti nuorempana vähärasvaisuuteen uskomista ja sen toteuttamista. Lopputuloksena oli paljon sairasteluja, lihaskipuja ja ongelmia kehon sisäisissä tiloissa. Nykyään taaksepäin katsottonu tämä on hyvin helppo ymmärtää. Valinnat, jotka silloin tein, antoivat juuri sen lopputuloksen, jonka ne fysiologisesti on tarkoitettukin tuovan.
Ihana rasva
Luultavasti rakastat minun tavoin rasvaa, ainakin maullisesti. Kukapa ei pitäisi manteleista, avokadoista tai oliiveista. Eläinperäisesti jotkut nauttivat niitä lohen, lihan tai kananmunan muodossa. Tai sitten välimaastosta voin, juuston tai jugurtin muodossa. Kermainen maku, täyttä taivasta. Miksi niitä on pidetty sitten niin pahana? Kaikki liittyy teorioihin ja ideologioihin, joilla ei ole mitään tieteellistä perustaa. Ei ainakaan, jos katsotaan kehoa ja sen fyysisiä tarpeita. Tarinat ovat kivoja, mutta todellisuus on vielä kivempaa.
Hyvät rasvat
Laadukkaita rasvoja ovat käsittelemättömät eläinrasvat, kuten kalasta tai voista (mikäli se tulee eläimestä, joka on saanut syödä lajityypillistä ruokaa, eli heinää. eng. ”grass fed” Tämä vaikuttaa myös eläimen rasvahappotuotantoon
Myyttejä?
Kananmunat ovat pahaksi?
Kananmunan proteiininlaatu on huippuluokkaa, lisäksi siinä on vitamiineja lähes koko kattaus. Ei ole olemassa tieteellistä todisteita kananmunien ja lisääntyneen kolesterolin välillä. Itse asiassa kananmunassa oleva koliini, jota on kananmunan keltuaisessa on välttämätön aivojen hyvinvoinnille, se myös auttaa maksaa puhdistautumaan ja toimimaan sille kuuluvalla tavalla. Koliinilla on myös verenpainetta alentava ominaisuus ja sen ainesosia esiintyy hermoissa ja aivokudoksessa. Täydellistä ruokaa? Lähes.
Olemme vaihtaneet perinteisesti käytetyt rasvat, uudistettuihin levitteihin ja margariineihin, jotka kuumakäsitellään ennen markkinoille pistämistä.
Nyt tarkkana. Kolesteroli, jota saadaan rasvasta (myös kananmunasta), käytetään hormonien rakennusaineena. Rasva auttaa myös rasvan koostumuksessa ja lihasten muodostumisessa, niiden auttaessa hormonien oikeanlaista toimintaa. Riittävä rasvan saanti on oleellista nostamaan luontaisen kasvuhorminin tuotantoa.
Rasvan vähentyminen voi olla yksi osatekijä lihavuudessa ja sairauksien lisääntymisessä. Tottakai, moni muukin asia siihen vaikuttaa, kuten vähäinen liikkumattomuus, ympäristön kuormitus, tunteet ja niiden tukahduttaminen, kemikaalit, lisääntynyt sähkömagneettinen säteily ja monet muut kuormittavat tekjiät. Kuitenkaan ei voi myöskään väheksyä rasvan poisjättämistä, sen verran tärkeä tekijä se on elimistömme toiminnoille.
Rasva eläimistä?
Monet pitävät eläinravintoa kyseenalaisena, ravinteellisesti turhaan. Ideologiat jokainen pitää ja kehittelee itse, tarkastelussa on pelkästään biokemialliset prosessit ja tarpeet, joita meidän keholla on. Myös kultuurillisesti tuskin kukaan väittää, ettemme olisi aina syöneet eläinperäisiä tuotteita, ennenkaikkea rasvaliukoisia ainesosia. Mutta on hyvin suuri ero, miten eläintä kohdellaan ja mitä sille ruokitaan. Kaikki vaikuttavat sen olemiseen ja sitä kautta myöskin rasvan muodostumiseen.
Yksi syy miksi tehotuotetuilla eläimille syötetään antibiootteja on se, että ne lihottavat niitä. Antibiootit muuttamat eläinten suoliston kuntoa, jolloin ne imevät itseensä enemmän hiilihydraatteja, joka lihottaa niiden kehon koostumusta. Ja johtuen ruokavaliosta ja mahdollisista hormoneista, niiden rasvahappokoostumus on suurempi omega-6 eduksi.
Tiedä lähteesi ja tue pienyrittäjiä, joiden laadun takana pystyt seisomaan. Näin ollen pystyt parhaimmillasi tukemaan paikallista toimintaa ja puhtaampia, kestävämpiä eläimen kasvattamistoimia.
Mikäli et syö eläimiä ideologisista syistä, yksi hyvä tapa lisätä eläinperäisiä rasvoja on luomutuotettu voi, joka on parhaimmillaan saanut ruohoa syödäkseen. Gheen (kirkastettu voi) ollessa vieläkin täydellisempi muoto. Tämä luultavasti sen takia, että se sisältää puhdasta rasvaa, ilman allergisoivia osia. HUOM. Maidosta ja voista monet pysyvät erossa sen valitettavan pahan maineen vuoksi. Ensinnäkin suurin osa tämän päivän ihmisistä ei ole koskaan nauttinut voita siinä muodossaan, miten se on historiassa ollut. Kuumentamattomana ja ennenkaikkea heinäsyötöllä olleista eläimistä tulleena. Näitä tiloja on enää muutama Suomessa jäljellä.
Rasva ja hormonit
Mikä tärkeintä, rasva vaikuttaa hedelmällisyyteemme. Aika oleellista ihmisen olemuksessa on se, että pystymme edelleen lisääntymään. Kaikki mikä ei edesauta tämän toteutumista ei ole pitkällä tähtäimellä kestävää kehitystä. Toki voimme ajatella, että on maapallolle tärkeää, että emme syö, emmekä kuluta, mutta mikäli itselle teemme näin sukupuuton, ihmiselle se ei ole kestävää. Rasvaa itsesi ja sukupuolitoimintasi sellaiseen kuntoon, että niitä pikkuisia on vielä mahdollista sieltä putkautella. Ei pelkästään hormoniesi ja geeniesi vuoksi, vaan inhimillisyyden ja ihmisenä pysymisen vuoksi.
Aivot ja rasvat
Aivojen painosta suurin osa on (yllätys, yllätys) kolesterolia ja rasvaa, ennenkaikkea aivot kaipaavat DHA:ta, välttämätöntä rasvahappoa, jota saadaan esim. kylmän meren kaloista ja kalaöljystä, mutta myös heinäsyötöllä olleesta eläimen rasvasta. DHA on aivojen hermoille yhtä tärkeä, kuin vauvalle lempilelu. Ilman sitä ei ole hauskaa, sillä se määrittää kaiken oppimisesta, tunnetilaan, sekä hermostollisiin/kongitiivisiin toimintoihin. Mikäli ymmärrät tämän arvon ja välität aivoistasi, tässä on aika hieno työkalu antaa raakaa materiaalia aivoille käsiteltäväksi.
Rasva ja Kolesteroli?
Kuten olet jo ehkä huomannut, molemmat ovat supertärkeitä meille. Yhdysvalloista 70-luvulla levinnyt rasva/kolesterolikammon seuraukset, ovat nähtävissä suurempina sydän ja verisuonistosairauksina, joita suuri määrä hiilihydraattipitoista ruokaa aiheuttaa. Syömällä tyydyttyneitä rasvoja et nosta omaa triglyseridi arvojasi, mutta hiilihydraateilla nostat. Samalla se nostaa ”hyvää” HDL kolesterolia, mikä taas laskee sydänkohtauksesi riskiä. Monet ruuat, jotka sisältävät kiinteää (tyydyttynyttä) rasvaa, kuten voi, kookos, kananmunat, voivat vähentää tulehdustilaa kehossa, alentaen triglyseridien määrää kehossa, vähentäen insuliinia, luontaisten antioksidanttien muodossa, joita ruuat sisältävät. Rasvaliukoiset ainesosat ovat myös puolustusjärjestelmällemme, immuniteetillemme elintärkeitä aineita.
Rasva ja painonpudotus?
ÄLÄ SYÖ RASVAA JA LAIHDU! Kyseisellä lauseella ei juuri ole todellisuuden kanssa mitään tekemistä. Syöt rasvaa ja se jää kehoosi? Itseasiassa kyseessä on lähes päinvastainen tilanne. Mikäli haluat pitää optimaalipainosi, tai pudottaa ylimääräisiä kiloja, tarvitset rasvaa siihen avuksi. Kuvitteleppa uusi auto, joka on täynnä bensaa (ravintoa), mutta siitä puuttuu öljyt (rasvat). Hyvin nopeasti auto leikkaa kiinni, samoin käy ihmiskehon. Rasva on loistavasti imeytyvää ravinnetta, joka tarjoaa keholle suuren määrän ravinteita, jotka keho pystyy helposti käsittelemään (toimiessaan). Mutta laadulla on jälleen äärimmäisen suuri merkitys asiassa. Keho ei varastoi välttämätömiä omega-3 rasvoja, rasvaksi kehoon. Keho tykkää käyttää nämä rasvat sinun hormoneidesi ja solukalvojesi hyväksi. Sama vaikutus näyttäisi olevan kertatyydyttyneillä rasvoilla, kuten avokadolla, suurimmalla osalla pähkinöitä ja oliiveilla. Sama vaikutus on myös tyydyttyneellä, kookosöljyllä, joka sisältää keskipitkiä tyydyttyneitä rasvahappoja.
Hyvä on myös huomioida se kuinka rasva tyydyttää kehosi soluja, myös näläntunteen se pitää näin ollen poissa. Suuri osa ”makeanhimosta” voi johtua pelkästään siitä, kuinka keho huutaa välttämättömiä aminohappoja ja rasvahappoja. Niiden puuttuessa, keholla on nälkä ja se pyrkii sitä täyttämään, koskaan tyydytystä saamatta. Soluilla, kuten sieluillakin on huutava nälkä, silloin kun niille ei anneta tarvittavaa materiaalia.
Rasva on kuin kehon nuotioon heitetty iso pölkky, joka palaa pitkään tarjoten lämpöä ja energiaa. Sen sijaan, että sinne laitettaisiin koko ajan pieniä risuja (hiilihydraatteja), joita joutuu lisäämään kaiken aikaa, jotta tuli pysyy palavana.
Rasva nostaa insuliinitasoja vähiten, hiilihydraatit eniten.
Suositeltavia rasvoja ihmissoluille:
Kylmäpuristettu kookosöljy
Huom! Älä sekoita tätä kaupan munkin paistorasvaan. Tämä öljy on käsitelty vahvasti ja luultavasti ei sovi ihmiselle käytettäväksi. Tällä verukkeella aikoinaan kookosöljy poistettiin ”terveellisten” rasvojen listalta. Skippaa se ja panosta kylmäpuristettuun kookokseen, jota on käytetty tuhansia vuosia ympäri maailmaa. Saatat auttaa aivojesi toimintaa ja kehosi koostumusta positiiviseen suuntaan.
Voi
Voi, joka tulee heinäsyötöllä olleista eläimistä (haasteellista saada), on äärimmäisen ravinteikasta. Voi sisältää paljon rasvaliukoisia vitamiineja, kuten A,D,K-vitamiinia. Esimerkiksi K-vitamiini on äärimmäisen tärkeä kalsiumin toiminnalle. Hyvin tuotettu voi sisältää kookoksen tavoin keskipitkiä rasvohappoja (MCT). Rasva ei nosta ”pahaa” kolesterolia, vaikka monilla edelleen yleinen uskomus on. Panosta laatuun ja skippaa rasvan korvikkeet, kuten levitteet ja margariinit, jotka ovat kuumakäsiteltyjä, ihmiskeholle sopimattomia rasvoja.
Avokadot, oliivit, oliiviöljy
Nämä kaikki rasvat, kuten myös pähkinöistä saatava öljy sisältää paljon omega-6 pitoisia rasvoja. Näilläkin rasvoilla on paha maine, lähinnä sen takia, koska länsimaissa suhdanne 3 ja 6 kesken on epätasapainossa, omega-6 eduksi. Näissä muodoissa nautittuna, rasvoja ei ole kuumennettu, mikä on hyvin suuri ero tehtäväksi. Molempia rasvoja tarvitaan, tasapainoisessa suhteessa. Niiden tasapainoinen suhde on tärkeä elimistön tulehdustilojen välttämiseksi. Skippaa kuumennetut kasviöljyt, jotka ovat altistuneet ilmalle, valolle ja kuumuudelle, joka mahdollistaa niiden härskiintymisen.
Kananmunat puhtaista lähteistä
Liha & sisäelimet
Nämä ovat parhaimpia omega-3 lähteitä, mikäli eläimet ovat saaneet syödä niille lajityypillistä ruokaa, kuten heinää, sekä villinä kasvaneita kasveja. Silloin niiden rasva on lähes täydellistä, sopien ihmiselle käytettäväksi.
Yhteenveto
Yhteenvetona voitaisiin todeta, että aivot ja solut tarvitsevat rasvaa. Sinä voit päättää mitä materiaalia niille haluat syöttää. Tämän tekstin tarkoitus ei ole sanoa mitä pitäisi syödä, vaan pikemminkin antaa vaihtoehtoja pöydälle, josta voi omalle lautaselleen jotain latoa, näin halutessaan. Mikään vaihtoehto ei ole toistaan parempi, vaan jokainen tekee omasta näkövinkkelistä parhaimmat ratkaisunsa. Mikäli koet, että tekstistä on apua, hienoa. Mikäli et, niin toivon sinulle joka tapauksessa pelkkää parasta, toisiaan erottelematta, kaikki yhteiseksi hyväksi toivoen. Ystävä hyvä, paksua vointia.
Näinä päivinä tulee kuluneeksi neljännesvuosisata siitä, kun ensi kerran havahduin kesken riidan ja ymmärsin, että on aika katsoa peiliin. Katsoa ja oppia.
Tein eroa kihlattuni kanssa turkulaisessa kaksiossa ja tajusin käyväni sanasta sanaan samaan keskustelua, kuin kolmisen vuotta aiemmin. Silloisen tyttöystäväni kanssa.
”Mikä näitä riivaa, aina tätä samaa?”
Kunniakseni on todettava, ettei hiljaisuutta kestänyt kuin hetken kun jo tajusin, että ainoa yhteinen nimittäjä näissä keskusteluissa olin minä itse. Ei pakotietä. Oli aika oikeasti miettiä mitä tilanteessa olisi opittavaa. Siitä, mitä tilanteessa sanottiin, miten siihen tultiin ja mitkä asiat ohjasivat olemista ja tekoja sillä matkalla?
Luulin oppineeni tuosta oivalluksesta ja muutin tapaani olla ihmisten kanssa. Opettelin kuuntelemaan ja ymmärtämään. Iso parannus, mutta ei lopullinen läpimurto. Parikymmentä vuotta myöhemmin kävin taas näitä keskusteluja. Ja päädyin samaan lopputulokseen. (Facessa laittaisin tähän hymiön.)
Meillä on taipumus toistaa itseämme. Opettelemme tulemaan toimeen vikojemme kanssa ja hyötymään vahvuuksistamme matkalla tavoitteisiimme. Joskus oppi ei kuitenkaan vie meitä maaliin. Tai sitten universumilla on otsaa kyseenalaistaa maalimme?
”In single-loop learning, individuals, groups, or organizations modify their actions according to the difference between expected and obtained outcomes. In double-loop learning, the entities question the values, assumptions and policies that led to the actions in the first place; if they are able to view and modify those, then second-order or double-loop learning has taken place.” -Wikipedia-
Huomaan kiertäväni kehää myös työssäni. Luin juuri seitsemän vuoden takaisen blogitekstini, jossa kuvailin silloista työrooliani ja siihen liittyviä haasteita. Nauroin ääneen, sillä yhtä hyvin teksti olisi voinut olla tältä päivältä.
Ikääntymisestä on se hyöty oppimiselle, että kauempaa näkee paremmin ne isommat syklit joissa on tullut pyörittyä. Pyörteen keskellä sitä ei näe, vaan luulee olevansa virrassa. Lineaarisessa, korkeintaan hieman mutkittelevassa virrassa.
On aika hiljentyä ja ymmärtää mitkä asiat on ajateltava uusiksi. Mitkä ovat ne asiat, joiden toimimattomuudelle olen sokea? Useimmiten ne ovat arvoja ja uskomuksia. Itsestäänselvyyksiä.
Wikipedian jälkeen käännyn Tao Te Chingin puoleen.
”We join spokes together in a wheel,
but it is the center hole
that makes the wagon move.
We shape clay into a pot,
but it is the emptiness inside
that holds whatever we want.
We hammer wood for a house,
but it is the inner space
that makes it livable.
We work with being,
but non-being is what we use.”
Tässä mennään vanhasta maailmasta uuteen, kultaiseen aikakauteen ja kaikkea olemassa olevaa kyseenalaistetaan. Arjessa muutos uuteen tietoisuuteen on välillä täynnä melkoisia haasteita! Erityisesti tähän törmäävät nuoret ja lapset, sekä heidän vanhempansa. Nuoret ovat jo hyvin erilaisella tietoisuuden tasolla kuin me vanhempi väki. He eivät enää lähde mukaan vanhoihin rooleihin, tai perinteisiin tapoihin, joita heille vanhaa kaavaa noudatellen tarjoillaan. Hyvää tarkoitetaan, mutta monelle hyvät vanhat konstit eivät vain enää toimi. Heillä on omat näkemyksensä ja oma sisäinen ohjauksensa, joka vie heidät toteuttamaan ominta itseä. Ja heidän kutsumuksensa voi olla hyvin erilaista kuin mihin vanhemmat ja ympäristö olemme valmiita. Ymmärrystä ja avarakatseisuutta tarvitaan!
Vuoropuhelu nuoren ja vanhemman välillä on tärkeää. Jos keskustelu ei onnistu konkreettisesti, heidän kanssaan on helppo jutella telepaattisesti. Ajatuksen tasolla käydyt keskustelut ovat todella toimivia ja niissä voi käsitellä kaikkea sitä mikä voi olla vaikea ottaa esiin normikeskustelussa. He reagoivat herkästi positiiviseen ja rakkauden taajuudella lähetettyyn tunteeseen tai energiaan.
He näkevät ja toimivat sydämellään, ja monet näkevä aurakentät tai valo-olentoja ja energioita. Heillä on herkistyneet aistikanavat ja moni heistä ei edes tiedä, että muut eivät välttämättä näe samoin kuin he. Uuden ajan nuorilla on kyky nähdä suoraan asioiden ytimeen, heille ei kannata tarjoilla rooleja tai naamioita, sillä he näkevät suoraan sydämeen. Ja monesti heillä voi olla vaikeuksia ymmärtää tietoa, jota vastaanottavat herkistyneillä aisteillaan. Heille on parasta olla aito ja rehellinen, koska heitä ei voi huijata. On parasta näyttää kaikki tunteensa aidosti, kivat ja vähemmän kivat, se on paras tapa saavuttaa luottamus.
Nuoret itse ovat itsensä parhaita spesialisteja. He edustavat uudenajan kultaista tietoisuutta käytännön ihmisyydessä. Myöskään heillä ei kaikki ole valmiina tehtäväänsä, ja he joutuvat etsimään tietään joskus hyvinkin syvien karikkojen kautta. Tässä he tarvitsevat vanhempiaan ja ihmisiä, jotka ovat tukemassa ja luomassa resursseja, heidän erityisellä tiellään. He ovat suunnan näyttäjiä vanhasta uuteen. He ovat tiellä, jota ei ole avattu valmiiksi ja jolle ei ole tarkkoja suuntaviivoja tai opasteita. Mutta heillä on sisäinen, herkkä tietoisuus, joka on paras opastaja heille.
Nuoret muutoksen arkkitehteinä
Olen kuullut tapahtumista, joissa koulu painostaa vanhempia hankkimaan ylivilkkaalle lapselleen lääkityksen tai sitten vaihtamaan koulua. Erilaisia diagnooseja annetaan monille lapsille ja nuorille. Erilaisuus koetaan mieluummin sairautena, kuin luovana potentiaalina, jota ei osata ottaa käyttöön. Minun mielipiteeni on, että ylivilkas lapsi tai nuori on täynnä poikkeuksellista energiaa, joka hakee luonnollista purkautumistietä. Minusta olisi tärkeä hakea uusia menetelmiä tämän luovan ja voimakkaan energian käyttöönottoon. Sen sijaan että se yritetään vaientaa ja tukahduttaa, voitaisiin ottaa lapsi tai nuori itse mukaan keskusteluun ja suunnittelemaan uudenlaista oppimisympäristöä.
Meillä ei Suomessa ole valitettavasti kovin montaa erilaista kouluvaihtoehtoa. Moni onkin kokenut kotiopiskelun itselleen parhaaksi tavaksi. Meillähän ei ole Suomessa peruskoulupakkoa, vain oppivelvollisuus ja sen voi suorittaa myös kotona.
Harrastukset ovat tärkeässä roolissa, ne ovat hyvä tapa löytää luonnollinen purkautumistie omalle erityislaatuisuudelle. Luonto ja puhdas ruoka ovat myös hyvin tärkeitä tasapainottajia, sekä fyysisesti että psyykkisesti.
Sillat vanhaan ovat murtumassa ja paluuta menneeseen ei ole. Nyt tarvitaan tietoista rohkeutta todenteolla.
Lapset ja nuoret ovat tulleet muuttamaan maailmaa ja he aloittavat työnsä ensin kotonaan vanhemmistaan ja kasvaessaan tarhoissa ja kouluissa. Heitä kannattaa tukea ja kannustaa sekä kuunnella hyvin herkällä korvalla. Kun he haastavat maailmaa erilaisuudellaan, he ovat toteuttamassa sielunsopimustaan. He ovat auttamassa meitä vanhasta uuteen. Kohti kultaista aikakautta.
Hyvyyttä, iloa ja rakkautta on helppo hyväksyä. Mutta voiko katkeruutta, sairautta ja pahuutta hyväksyä? Kannattaako niitä hyväksyä? Ja miten maailma koskaan muuttuu paremmaksi, jos kaiken vain hyväksyy?
Kirjoitin viimeksi hyväksymisestä. Sain tekstistä paljon palautetta. Se poiki erinomaisia keskusteluja ja sai minut miettimään hyväksymistä, myöntämistä, tunnustamista sekä aktiivisuutta ja passiivisuutta.
Hyväksyminen on monitahoinen termi. Kysymys on myös semanttinen, ja varsinkin näinä aikoina sanoja kannattaa käyttää tarkasti.
Voin hyväksyä itseni ja oman epätäydellisyyteni, joka juuri tekee minusta täydellisen ihmisen. On turha käyttää energiaa siihen, ettei myönnä omia vajaavaisuuksiaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö voisi ja etteikö minun kannattaisi kehittyä.
Voin hyväksyä tunteeni, sen että olen vihainen ja pettynyt eteeni osuneista olosuhteista (sairaudesta, läheisen kuolemasta tai jostakin paljon pienemmästä) tai että olen täynnä rakkautta kaunista kesäpäivää kohtaa. Kun tunteelle antaa nimen ja myöntää sen olemassaolon, ei tunne riipu haamuna ympärillä ja varastoidu johonkin kehon sopukkaan. Tunne on energiaa, ja kun hyväksyn tunteen, saan sen energia käyttööni, kohdistettua haluamallani tavalla.
Voin hyväksyä, etten jossakin tilanteessa käyttäytynyt parhaalla mahdollisella tavalla. Menetin hermoni lasten kanssa tai muutuin kärsimättömäksi kassajonossa. Kun hyväksyn, voin antaa itselleni anteeksi.
Mutta. Hyväksymisen vaara piilee sen passiivisuudessa. Jos hyväksyn epäoikeudenmukaisuuden, voin kohauttaa olkiani ja jäädä kotisohvalle.
Passiivinen hyväksyminen johtaa helposti sitoutumattomuuteen, ”kun asioille ei kuitenkaan voi mitään”. Sitoutumattomuus johtaa ulkopuolisuuteen ja toimettomuuteen, ja kierre kohti tuhoa on valmis.
Minun mielestäni hyväksyminen on lähtökohta, josta kuljetaan eteenpäin.
Kirjoitan blogia kundaliinijoogin silmin. Kundaliinijooga on soturin joogaa. Se sitoo yhteen bhaktin ja shaktin. Bhakti on tunnetta, omistautuvaa, nöyrää ja kärsivällistä energiaa, sydämen kaipuuta ja mielen antautumista. Shakti on primitiivistä energiaa, luovuuden ja luomisen alkuvoimaa, peräänantamatonta harjoittelua. Nämä molemmat ovat minussa. Ying ja yang.
Bhakti on hyväksymistä, mutta shakti tekee hyväksymisestä jotakin muuta kuin passiivista tai voimatonta. Tämä on sitoutumista ja vastuun kantamista oman elämänsä valinnoista. Tässä elämässä minulla on päätäntävalta omasta kehityksestäni, oman polkuni seuraamisesta ja siitä, että pysyn polulla.
Eli, kenties parempi termi käyttämälleni hyväksymiselle olisi tosiasioiden myöntäminen? Ongelman tunnustaminen on ensimmäinen askel ratkaisuun. Kun jokin nimetään ja tehdään näkyväksi, voi siihen tarttua.
Tunnustan eläneeni, kirjoitti Pablo Neruda. Minua tämä lause inspiroi. Se antaa sijaa inhimillisyydelle, ihmisyydelle. Joogamestari Yogi Bhajan taas sanoi: My inspiration in life is very simple: if you cannot have the best, make the best of what you have.
Myönnän vallitsevat olosuhteet. Myönnän, että maailma on epäoikeudenmukainen, mutta minun ei tarvitse toimia epäoikeudenmukaisesti. Hyväksyn, että mahdollisuuteni siihen ovat rajalliset, mutta niitä on. Askel kerrallaan haluan omalla toiminnallani pyrkiä tekemään maailmasta paremman paikan.
Taistelunsa kannattaa valita viisaasti. Olosuhteita vastaan ei kannata taistella, mutta oman sitoumuksena puolesta kyllä. Valitsen suunnan ja kuljen päämäärääni kohti. Valon soturina.
Joskus aiemminkin olen kirjoittanut siitä, mitä vuoden 2012 kesällä juhannuksena mökkimetsässä tein. Olin ollut tuota juhannusta ennen seitsemän ja puoli vuotta kotona lasten kanssa ja siitä ajasta noin puolitoista olin käyttänyt sen tuskailemiseen, mitä minusta tulisi isona. Mietin ja olin epätoivoinen. Tuntui kuin seinä olisi ollut vastassa: huusin ja pyysin vastausta, mutta tyhjyys ei vastannut.
Ai mitä siellä metsässä tein? Kävelin ja tunsin, että nyt pitää tehdä jotain: nostaa kädet pystyyn. Nostinkin ja sanoin ääneen: ”Vie minut sinne, minne minun pitää mennä, ota käyttöösi”. Tunsin aidosti antautuvani jollekin.
Muutama päivä juhannuksen jälkeen minulle soitettiin vanhasta työpaikastani ja kysyttiin, olisinko käytettävissä. Ei muuten tarvinnut kahta kertaa kysyä. Siitä se sitten lähti. Ihmeitä ihmeiden perään, haaveet ovat toteutuneet yksi toisensa jälkeen ja vielä paljon enemmän – enemmän kuin olisin osannut edes toivoa.
Kysymys ”Mikä minusta tulee isona” liittyi kysymykseen elämäntehtävästäni. Tiedän tämän olevan aika monen muunkin elämälleen suuntaa etsivän ihmisen kysymys. Mitä sana elämäntehtävä sitten tarkoittaa? En taida lähteä tässä liikkeelle terminmäärittelystä vaan elämäntehtävän ihmettelystä oman kokemuksen kautta.
Itselläni on jonkinlainen käsitys siitä, mikä on elämäntehtäväni – ainakin tällä hetkellä. Kesti kauan ennen kuin tajusin, että koko siihenastinen elämäni oli ollut kulkua tätä tehtävää kohti. Toki saatoin toimittaa jotain tehtävää jo matkan ”vanhan matkani” varrella. Kun ymmärsin sen, että minua valmisteltiin, ei aina niin lempeästi, pystyin myös hyväksymään monta matkan varrella tapahtunutta kipeää asiaa; sairauteni ja suruni saivat uudenlaisen selityksen. Melkein tuntuu siltä kuin elämäni olisi yksityiskohtia myöten suunniteltu juuri tätä tehtävää ajatellen.
Miten sitten löytää oma paikka tai tehtävä tässä maailmassa? Itse löysin vastauksen niin, että pohdiskelin sitä, minkälaisten asioiden tai ihmisten läheisyyteen minua on kuljetettu uudelleen ja uudelleen. Mietin myös sitä, millaisista asioista jouduin saamaan henkilökohtaisen kokemuksen ennen kuin ymmärsin. Usein kokemus on yhdistynyt ystävän kokemukseen tai juuri lukemaani kirjaan. Aihetta ikään kuin on esitelty eri kanteilta, kolikkoa on käännelty niin, että olen voinut tavoittaa jotain kokonaisuudesta.
Elämäntehtävän saattaa tunnistaa myös syvästä hyvästä tunteesta. Silloin kun teen sitä, missä tunnen olevani omalla paikallani, tunnen kiitollisuutta, iloa, virtausta, vapautta enkä väsyä ollenkaan. Niin tunnen esimerkiksi tätä tekstiä kirjoittaessani.
Otsikon kirjoitin suurella rakkaudella. Elämäntehtävään antautuminen on merkinnyt itselleni sitä, että saan tulla ja mennä, kirjoittaa, puhua, palvella, olla läsnä ja lähellä, käännellä kiviä ja edelleen kohdata itseä kasvattavia asioita. Niin paljon on elämässä hyvää, kun antaa tehtävän kantaa ja viedä – itse ei tarvitse oikeastaan tehdä mitään. Tai no: ottaa vastaan, jos siltä tuntuu ja sydän sanoo ”tahdon” ☺.
Lähtölaskenta on alkanut. Tänäkin keväänä kymmenet tuhannet nuoret valmistautuvat elämänsä henkiseen koitokseen. Abiturientit ovat jo siirtyneet koeviikkojen ja haikeiden jäähyväisten saattelemana katselemaan kouluelämäänsä ihan toisin silmin. Enää kuluva penkkariviikko ja abiristeily ja sitten alkaa henkinen maraton.
Maratonjuoksuun treenataan vähintään puoli vuotta ennen kisaa. Juostaan pitempiä ja lyhyempiä lenkkejä ja mittaillaan sykettä ja kestävyyskuntoa. Opetellaan syömään ja juomaan oikein ja haetaan myös vertaistukea. Suorituksen on osuttava nappiin, jotta maaliviivan pystyy edes ylittämään. Tuohon piirun yli 42 kilometrin matkaan mahtuu monia vaiheita. Isoa iloa, piinaavaa väsymystä ja valtavaa voitontahtoa. Ja jokainen, joka on tuon maaliviivan ylittänyt itseään rikkomatta, on voittaja. Tunne on uskomaton!
Seuraan nyt jälkikasvuni valmistautumista ylioppilaskirjoituksiin. Jokunen viikko sitten saunan lauteilla istuskellessani tajusin, että tässähän on oikeasti kyse 42 päivän mittaisesta henkisestä ja fyysisestä koettelemuksesta. Ylioppilaskirjoitukset ovat henkinen maraton, johon olisi hyvä valmistautua niin fyysisesti kuin henkisesti. Pään on kestettävä sekä luku-urakka että itse kokeet. Aivot käyvät kuumana, jos ne eivät saa oikeanlaista ravintoa, lepoa, liikuntaa sekä rentoutumista ennen pitkiä ja painostavia kokeita, jossa otetaan niin tytöistä kuin pojista mittaa.
Jos pää pettää tai keho ei kestä, moni kokee itsensä luuseriksi ja pelkää, että elämä sulkee mahdollisuudet onneen ja jatko-opintoihin. Teini-ikäinen on vielä lapsi aikuisen ruumiissa ja kantaa monta kertaa sekä sukunsa että omien vanhempiensa odotuksia selkärepussaan. Monille koulumenestys on kaikenlaisen pärjäämisen mittari ja hyvän tytön tai pojan leima.
Tiedän, että kotijoukoilta vaaditaan myös erityistä pinnaa ja kärsivällisyyttä sekä oikeanlaista tukea henkistä maratoniaan suorittavalle nuorelle. Nuori ei hyödy yhtikäs mitään vanhempien hermoilusta ja hampaiden kiristelystä. Muisti ei pelaa eikä pää toimi yhtään paremmin, jos kotona nuoren harteille asetellaan jo maratonin alkuvaiheissa juristin tai lääkärin viittaa.
Siinä saunan lauteilla istuessani mietin, miten minä äitinä, terveystoimittajana ja aivojen hyvinvointiin perehtyneenä tietokirjailijana osaisin parhaiten tukea ja auttaa tytärtäni hänen kuuden viikon koetuksessaan. Ymmärsin, että voisin valjastaa osaamiseni antamalla hänelle rakkauden lisäksi myös aivotutkimuksiin pohjautuvaa tietoa, jonka avulla tämä iso koitos tuntuisi henkisesti ja fyysisesti helpommalta. Niinpä ryhdyin tuumasta toimeen ja kirjasin ravintoon, liikuntaan, lepoon ja rentoutumiseen liittyviä vinkkejä ja konkreettisia ohjeita tyttärelleni maratonin tueksi.
Ohjeita kirjatessani tajusin, että tuhannet muutkin nuoret ja heidän vanhempansa voisivat hyötyä näistä vinkeistä ja ohjeista. Lisäksi oivalsin, että ohjeista olisi hyötyä myös kaikille niille nuorille, jotka pyrkivät opiskelemaan joko ammattikorkeakouluihin tai yliopistoihin.
Moni abi nimittäin jatkaa tämän kevään kuluessa vielä vähintään toiselle henkiselle maratonille janotessaan opiskelupaikkaa korkeammissa opinahjoissa. Aivot ovat tässä luku-urakoinnissa todella kovilla. Lukemisesta ei ole mitään hyötyä, jos ei muista mitä lukee. Jos väsyttää, pää on takkuinen ja verensokeri heittelee missä sattuu. Jos istuu liikaa ja liikkuu liian vähän. Ja ennen kaikkea jos ei pidä taukoja, nuku ja rentoudu. Kaikkein suurin harhaluulo on nimittäin se, että vain kirjastossa aamusta iltaan lukeneet pärjäävät ylioppilas- ja pääsykokeissa.
Moni teini-ikäinen ajattelee, että koska lukeminen on raskasta ja kuuden viikon putki on pitkä, on oikeus ja kohtuus syödä kilokaupalla herkkuja: irtokarkkeja, rähmämunkkeja, hampurilaisia ja pizzoja. Istua kirjastossa cokiksen ja energiajuomien kanssa ja hakea väsymyspiikin iskiessä taas lisää sokeria oloa kohentamaan.
Jotta henkisestä maratonista selviää helpommalla, vähemmän ahdistuneena ja uupuneena, on todella tärkeää kiinnittää aivan ensimmäiseksi huomiota siihen mitä suuhunsa laittaa. Aivot eivät toimi moitteettomasti sokerilla ja roskaruualla. Jos maha kipristelee jännityksestä, stressistä ja liiallisesta sokerista, eivät aivotkaan toimi kunnolla, sillä aivoilla ja suolistolla on suora yhteys.
Koska aivot tarvitsevat normaalitilanteessakin paljon energiaa, ja käyttävät 25 prosenttia kaikesta nauttimastamme ruuasta, henkiselle maratonille treenatessa aivot kaipaavat entistäkin enemmän hyvälaatuista ravintoa. Siksi ruokavalioon on syytä satsata tulevien viikkojen aikana.
Tässä joitakin täsmäravintovinkkejä tulevaan koitokseen:
Ryhdy kuuden viikon karkki-, pulla- ja sokerilakkoon. Sokeri saa verensokerin heittelemään, väsyttää ja tekee aivoille hallaa.
Syö joka päivä hyvälaatuista kasvirasvaa: avokadoa, kylmäpuristettua oliiviöljyä tai kookosöljyä. Puolikas avokado päivittäin smoothiessa, leivän päällä tai tahnana tekee aivolle ja sydämelle hyvää.
Nauti rasvaista kalaa tai kalaöljykapseleita.
Vältä perunaa päivällä, jos haluat pysyä lounaan jälkeen vireänä ja hereillä. (Peruna nostaa verensokerin pilviin ja kun se kohta romahtaa, väsymys iskee kuin lekalla lyöden.)
Juo vähintään 1,5-2 litraa vettä päivässä. Aivot tarvitsevat vettä toimiakseen kunnolla.
Unohda valkoinen vehnä ja pasta. Valkoinen vehnä voi aiheuttaa aivosumua, joka estää oppia menemästä perille.
Nauti kourallinen luomumanteleita tai pähkinöitä joka päivä. Aivot rakastavat pähkinöiden rasvaa.
Juo vihreää teetä tai kohtuullisesti luomukahvia.
Unohda kokonaan energiajuomat, sillä niissä ei ole mitään aivojen hyvinvointia eikä muistia edistävää.
Heitä hyvästit myös limsoille. Niissä on pelkkää sokeria ja lisäaineita.
Syö paljon vihreää, pinaattia, nokkosta, kaaleja
Kananmuna on loistoruokaa aivoille, syö monta kertaa viikossa.
Nauti joka päivä vähintään 2 dl mustikoita. Mustikoiden antosyaani vilkastuttaa aivojen verenkiertoa ja virkistää muistia.
Herkuksi aivoille tummaa suklaata tai raakasuklaata. Kaakao nimittäin tekee hyvää aivoille ja kohentaa myös mielialaa (suklaan kaakaopitoisuuden on oltava kuitenkin vähintään 70%)
Käydä valmentautumisen aikana kuuriluontoisesti seuraavia aivobuustereita:
Ruusujuuri (helpottaa stressioireita ja ahdistusta, kohottaa mielialaa)
Nokkonen (täydellinen terveyden vaalija, joka tekee hyvää verenkierrolle, sydämelle, luustolle yms. Lisää energiaa ja virkistää!)
Fosfolipidit (tuoteniminä mm. Neuroway, Neuroglandin, edistävät oppimista ja keskittymiskykyä, virkistävät muistia ja helpottavat stressioireita)
B12-vitamiini (stressi verottaa tätä vitamiinia, joka on elintärkeää muistin toiminnan kannalta)
Tärkeitä yleisohjeita:
Kun ryhdyt lukemaan, laita kännykkä tai älypuhelin lentotilaan ja lue enintään 1,5 tuntia yhteen putkeen. Se on maksimiaika, jonka pystyt lukemaan keskittyneesti. Sen jälkeen pidä vähintään 10 minuutin tauko. Nouse tuolista, venyttele, tarkista halutessasi kännykän viestit, juo vettä, syö vaikka pähkinöitä tai piipahda happihyppelyllä ulkona.
Pahinta mitä voit tehdä on pitää älypuhelinta päällä, surffailla ja chattailla kavereiden kanssa samalla kun koetat lukea. Aivotutkijoiden mukaan jokaisen keskeytyksen jälkeen kestää 20 minuuttia palata työn alla olevaan asiaan, joten älypuhelimen räplääminen tai vain sen seuraaminen on todellista lukemisen sabotointia.
Liiku joka päivä vähintään 30 minuuttia, niin että syke nousee. Näin aivojen verenkierto vilkastuu, muisti pelaa kirkkaammin ja mieliala kohenee.
Vaali unta ja nuku vähintään 7-8 tuntia yössä luku-urakan aikana. Kunnon yöuni on edellytys päivällä luetun tiedon tallentumiselle pitkäkestoiseen muistiin.
Muista nauraa joka päivä ja pitää hauskaa, tapaa kavereita silmitysten ja irrottaudu lukuputkesta. 8 tuntia keskittynyttä lukemista päivässä riittää!
Pidä vähintään yksi vapaa päivä viikossa luku-urakan aikana, jolloin pääset irti lukemisesta ja paineista. Nauti, liiku, tee ihan jotain muuta ja puhu jostain muusta kuin tulevista kokeista.
Tulevien viikkojen aikana myös vanhemmuus punnitaan, samoin kyky sitoutua yhdessä nuoren kanssa henkisen maratonin kunnialla suorittamiseen. Meille aikuisillekaan ei ole pahasta ryhtyä kuuden viikon ajaksi täsmähoitamaan aivojamme. Näin mekin jaksamme paremmin. Kotona ovet paukkuvat vähemmän eikä pinna ole niin kireällä.
Tarinoita kirkkaasta luolasta on kuusiosainen artikkelisarja, jossa käsittelen rakkaussuhteen päättymiseen liittyvää tunnekäsittelyä logoterapeuttisesta viitekehyksestä. Logoterapiasta löysin filosofian omalle elämänkatsomukselleni. Kirkkaalla luolalla kuvaan tilaa, jossa ihminen elää elämäänsä silloin, kun ei ole parisuhteessa, vaan pystyy reflektoimaan omaa itseään sopeuttamatta käytöstään toiseen ihmiseen. Samalla omat toiveet ja halut löytävät selkeämmät ääriviivat ja mahdollisuus oppia kokemaan rakkautta kasvaa.
Logoterapia korostaa ihmisen omaa vastuuta kehityksestään ja hyvinvoinnistaan, siinä mielessä se on sukua Fisherin eroseminaarin kehittäneen Bruce Fisherin ajatuksille siitä, että ihmisen tärkein rakkaussuhde on suhde omaan itseensä. Wieniläinen neurologi ja psykiatri Viktor E. Frankl (1905–1997) kehitti logoterapian.
Frankl pelastui useilta keskitysleireiltä, eikä tiennyt niiden aikana kuinka hänen rakkaimmilleen oli käynyt. Hän esitti että ihmisen perimmäinen tarve on kokea elämä mielekkäänä ja merkityksellisenä. Logoterapia on tarkoituskeskeistä psykologiaa ja filosofiaa. Valon psykologiaksikin nimetty logoterapia perustuu vapauteen, vastuullisuuteen ja toivoon. Se antaa vahvistavia näkökulmia elämään ja ihmissuhteisiin.
Rakkaus määritellään logoterapiassa ihmisen korkeimmaksi ja perimmäiseksi päämääräksi.
Rakkaussuhteessa ihminen kykenee tiedostamaan oman ja toisten ihmisten ainutlaatuisuuden ja korvaamattomuuden. Ihminen ei kuitenkaan näe rakastettuaan vain sellaisena kuin hän on, vaan myös sellaisena, mikä hänestä voisi tulla, eli rakastettunsa koko potentiaalin.
Ihmissuhteen päättyminen aiheuttaa aina kipua. Vastustamme muutosta. Vaikka vallitseva tilanne olisi ollut pitkään vaikea ja haastava, on tuntematon tulevaisuus usein pelottavampi vaihtoehto kuin irrottautuminen tuhoisasti suhteesta. Kun tullaan pisteeseen, jossa ei nähdä enää paluuta entiseen tai mahdollisuutta yhteisestä tulevaisuudesta, voi ainoa mahdollisuus olla päätös erota. Niinkin voi käydä, että toinen tekee päätöksen suhteen lopettamisesta, vaikka sinä et näkisi siihen mitään syytä. Tällainen tilanne aiheuttaa voimakkaita tunteita, vihaa, surua ja häpeää.
Logoterapiassa käytämme herätelausetta: ”Elämä kysyy, mitä vastaat?” Se muistuttaa meitä siitä, että joudumme useita kertoja elämässämme tilanteiden eteen, jossa elämä asettaa meille kysymyksen. Meidän vastuumme itsellemme on kuunnella kysymys ja vastata.
Rakkaussuhteen päättyessä kysymyksiä lentelee sakeana ilmassa. On tärkeää, että uskallat kuunnella niitä. Ero ei ole vain yhden aikakauden loppu, se on uuden ajan mahdollisuus. Se on ainutlaatuinen tilaisuus luoda itsesi uudelleen.
Kärsimys on teemana tuttu kaikista uskonnosta ja se liittyy aina jollain tavoin ihmisenä olemiseen, luopumiseen ja kasvuun. Logoterapiassa uskotaan että kärsimyksessäkin voi löytää tarkoituksen elämälleen ja että ihmisen on mahdollista nousta kärsimyksen yläpuolelle.
Logoterapia kutsuu kehittämään henkilökohtaisen elämänfilosofian etsimällä viisautta ja ymmärrystä. Se rohkaisee ihmistä vahvistumaan itsessään, lisäämään valoa sinne missä on pimeää. Näin se toimii lohdullisena sanomana myös rakkaussuhteen päättyessä. Emme valitse asioita, joita joudumme elämässämme kohtaamaan, mutta voimme vaikuttaa siihen kuinka suhtaudumme niihin.
