Ja kaikki on ok. Näin laulaa nuoruusvuosieni lempparibändi Apulanta. Yksi asia minua on koskettanut viimeisten kuukausien aikana. Nimittäin se ettei monikaan kysy aidosti, että mitä kuuluu. Tiedän paljon ihmisiä, joiden ”läheiset” eivät tiedä, mitä heille kuuluu. Ei olla kiinnostuneita, ei uskalleta kysyä, ollaan ”hienotunteisia” ja ”kunnioitetaan” toisen yksityisyyttä.
Ystävät ja sukulaiset saattavat tavata toisiaan eikä niin kutsutuista oikeista asioista puhuta mitään.
Onko kaikki ihan oikeasti ok?
Kuinka moni itkee yksinäisyyttään itsekseen, kuka kaipaa läheisyyttä ja jotakuta, joka oikeasti välittää ja on kiinnostunut. Ja joutuu sanomaan, että kaikki on ihan ok, koska oikeiden kuulumisten kertominen ei aiheuttaisi minkäänlaisia toimenpiteitä; kuuntelemista tai konkreettista auttamista. Vaaditaan paljon luottamusta, jotta uskaltaa avautua ja näyttää aitoa, omaa sisintään.
Kun toiselta ihmiseltä kysyy kuulumisia, joutuu itsekin alttiiksi. ”Mitä jos se alkaakin puhua siitä ja siitä aiheesta enkä osaa sanoa mitään?”, tai ”jos se alkaakin syyttää mua jostakin” tai jos se toinen vaan ihan ok:n sijasta kertookin ihan oikeasti siitä, miten menee. Kuulija voi joutua asettumaan alttiiksi omille tunteilleen, sukujen salaisuuksille, luurangoille kaapeissa ja ties mille.
Kysymättä jättäminen ja luuleminen aiheuttavat vastapuolessa yksinäisyyden ja hylätyksi tulemisen, arvottomuuden ja ulkopuolisuuden tunteita. Kysyjä ikään kuin luo kysymyksellään tilan, jossa on lupa kertoa. Mutta älä kysy ellet uskalla ottaa vastausta vastaan. Tai ellei sinulla ole aikaa olla läsnä ja kuunnella. Jos ihmissuhteissa, eikä suinkaan ainoastaan parisuhteissa, pelko voittaa rakkauden, ei todelliseen yhteyteen voi päästä.
Minulta on joskus kysytty sitäkin, että miten saa selville sen, että miltä jostakusta ihmisestä tuntuu tai mitähän hänelle mahtaa kuulua. Ja vastaan aina: kysy suoraan. Älä arvaile tai luule, tulkitse ja täytä ”mustia aukkoja” mielikuvituksella. Tai puhu kolmannen osapuolen kanssa ja arvuuttele selän takana.
Minulla on haave. Ja se kuuluu näin: jospa me ihmiset oppisimme elämään ihmisinä toisillemme. Tietäisimme toistemme todelliset kuulumiset, antaisimme itsestämme silloin, kun on aika tarjota toiselle sitä, mitä hän sillä hetkellä tarvitsee, kiittäisimme ja kehuisimme ja näyttäisimme peiliä, joka joskus antaa rehellistä palautetta, mutta useimmiten peiliä, joka heijastaisi kuvaa, joka sanoisi: ”Sinä olet ihana ja täydellinen, kaunis ja uskomaton sellaisena kuin olet”. Ei se ole itseltä pois, jos ihminen vieressä kukkii ja kukoistaa. Ihmisyydessä on sekin ihana puoli, että kun yksi kukoistaa, kaikki kukoistavat, koska olemme lopulta yhtä kaikki.
Vuosikausia ravinto ja sen ihmeellinen maailma on kiehtonut minua. Jos olet yhtään kaltaiseni, kiinnostunut kaikesta mitä ravintomme ympärillä liikkuu, olet varmasti ollut päästäsi pyörällä enemmän kuin kerran. Tämän tekstin tarkoituksena on helpottaa sitä sekamelskaa, minkä ravinnosta helposti saa. Yritetään ainakin.
Ravintotiede
Ravintotiede on uusi ala, joka alkaa vasta pikkuhiljaa ymmärtämään ravintoa ja sen vaikutuksia. Sen takia ”ammattilaiset” ovat montaa mieltä yhdestä asiasta. Aina löytyy vastakkaisia näkemyksiä, koska ihmiset katsovat asiaa yhdestä vinkkelistä. Ammattilaiset ovat ihmisiä, se on aina hyvä muistaa. Henkilökohtaiset näkemykset vaikuttavat aina siihen, mitä tuodaan näkyville. Uskomukset vaikuttavat aina siihen, mitä ihmiset haluavat löytää ravinnon kentältä. Suosittelen että et jää kiinni mihinkään mitä pidät täydellisenä totuutena, tai varsinkaan siihen, mitä joku toinen sanoo sinulle ainoana totuutena. Tieto tulee aina ulkopuolelta, joskus jopa ihmisiltä, jotka eivät tiedä itsekään ajamaansa asiaa kokonaisuudessaan.
.
Ruokavaliot
Suurin osa ei pidä vartalostaan, jos on yhdysvaltalaisia tutkimuksia uskominen. Sen takia monet ovat erilaisilla ”dieeteillä” joskus jopa vuosikausia. Uskomme jokaista asiantuntijaa ja unohdamme, että meillä on käytössämme kaiken aikaa paras ravintoterapeutti, joka katsoo meitä takaisin peilistä. Voisimme antaa halauksen auktoriteeteille ja kuunnella mitä heillä on sanottavaa, mutta älä takerru heidän sanojensa verkkoon. Tee mieluummin oma ruokaverkkosi.
Tämä on niin erikoinen aika, jota pääsemme ihmettelemään ja olemaan. Tässä informaatiota kumartavassa hetkessä, unohdumme elämään päämme sisällä ja jätämme keholliset kokemukset monesti vähemmälle. Pää on tärkeä, mutta mielestäni sydän on vieläkin tärkeämpi. Ja samaan hengenvetoon totean, että tottakai tieto on tärkeää, ei sitä kannata poistaa tästä hetkestä. Kaikki tiede, kirjat ja alan ammattilaiset (joihin itsenikin lasken) ovat hyviä suunnannäyttäjiä, mutta vain sitä, suunnannäyttäjiä sinun omalle polullesi. Ehkä parasta mitä voimme tehdä on oppia virheistämme. Virheitä varmasti teemme, minä ainakin olen tehnyt niitä lukemattomasti ja tulemme tekemään. Näin me ihmiset opimme. Ainakin, mikäli emme jää toistamaan jo kertaalleen tehtyä virhettä.
Vanha viisaus
Sama haaste on ”muinaisissa” viisauksissa. Vaikka saamme sieltä uskomattoman tärkeää tietoa ja ymmärrystä, emme voi silti niihinkään täydellisesti luottaa. Kiinalainen lääketiede on loistava, mutta karussa pohjolassa on omat sääntönsä ja luonnon rytminsä. Ayurvedalla on paljon kerrottavaa, mutta maito mitä intiassa tuhansia vuosia sitten ylistettiin, ei ole se rasvaton maito mitä meille juotetaan. Muinaiset parannusrituaalit eivät toimi ihan samalla tavoin tunkkaisessa yksiössä, jossa autotie menee korvan vieressä. Ymmärrät varmasti pointin, nämä ovat loistavia systeemejä, joita itsekin pyrin ymmärtämään, mutta meidän tulee muistaa oma aikamme, paikkamme ja oma itsemme näissä menetelmissä.
Asenne ja intentio
Se millä asenteella syömme vaikuttaa suuresti siihen, kuinka se meille toimii. Stressikuormitus, läsnäolomme, hiljaisuus ja ihmiset ympärillämme vaikuttavat siihen, kuinka muistamme olla hetkessä kun haukkaamme. Usein emme muista, vaan mietimme lehteä, televisiota tai huomisen askareita. Parhaiten ruokavaliostaan hyötyvät ovat niitä, jotka ovat innoissaan, muistavat kiittää ja pääsevät jakamaan ruokansa rakkaimpien kanssa.
Henkisyys
Elämme aikaa, jolloin yhä useammat erkaantuvat uskonnoista, tai tarkemmin sanottuna instituutioista, joita ihmiset pyörittävät. Monet huomaavat miten ehdottomuudet ovat olleet liian kauan valloilla ja jokainen onkin vastuussa itsestään, sekä siitä mistä sydämensä / sielunsa / jumaluudensa löytää. Samaan aikaan ehdottomuudet ovat olleet vuosikymmeniä valloilla ravinnossa ja sen ”valistuksessa”. Sama kaava toistuu kerta toisensa jälkeen, opimmekohan me koskaan? Pidämme omastamme niin tarkasti huolta ja varjelemme sitä ainoana totuutena, jonka haluamme muille syöttää. Valitettavasti tämä on ohjannut monia ihmisiä mahdollisimman kauaksi kaikista ”valistajista”. Ehkä ajan myötä opimme tulemaan rennommaksi ja hyväksymään myös toiset. Myös ne, jotka jakavat eri ravintouskontokunnan. (Henkilökohtaisesti minulla ei ole mitään vastaan eri uskontokuntia kohtaan, ainoastaan karsastan sitä ajatusta, jos ihmisiä arvostellaan sen perusteella mihin uskontokuntaan he kuuluvat. Jokainen uskonto, kuten jokainen ihminenkin on mielestäni täydellinen juuri sellaisenaan.)
Täydellinen ruokavalio?
Täydellinen ruokavalio on se mikä toimii sinulle. Rauhoitutaan, otetaan iisisti ja eletään elämää kokonaisella tasolla, jossa muistetaan arvostaa maasta tulevaa ravintoa tai on se sitten vaikka kokispullo kaupan hyllystä. Syö ja juo ainakin hyvällä omatunnolla, teet jo pelkästään sillä itsellesi hyvän terveysteon. Koska loppupeleissä mitä väliä on, jos elämme pitkään, mikäli elämme elämämme yksin, ehdottomana, kaikki luotaan poistyöntävänä terveysfriikkinä? Mieluummin eläisin senkin ajan rakkaimpien kanssa, syöden vaikka puunkuorta. Rakastetaan ja ollaan rakastettuja, se on ravintoa parhaimmillaan.
Marc ja Angel, Hack Life -blogin kirjoittajat, ovat laatineet listan asioista, jotka lopettamalla elämänlaatu huomattavasti paranee. Vaikka 30-kohtainen lista perusteluineen onkin pitkä, kannattaa se lukea ajatuksella loppuun saakka!
Älä vietä aikaa väärien ihmisten kanssa. Sinun ei koskaan pitäisi taistella paikasta jonkun ihmisen elämässä. Jos sinulla on paikka jonkun sydämessä, sydämen omistaja näyttää sen kyllä. Koskaan ei pitäisi tunkea sellaisen ihmisen seuraan, joka ei arvosta sitä. Muista myös, että ne, jotka ovat vierelläsi kaikkein vaikeimpina aikoina, ovat todellisia ystäviäsi.
Älä juokse pakoon ongelmiasi. Kohtaa ne pystypäin. Täytyy muistaa, että ei ole olemassa ihmistä, joka kykenisi ratkaisemaan ongelmat saman tien. Tarkoitus onkin suuttua, surra ja epäonnistua. Ilman näitä meistä ei tule sitä ihmistä, joksi meidät on tarkoitettu.
Älä valehtele itsellesi. Periaatteessa se ei ole edes mahdollista. Elämässä täytyy ottaa riskejä, ja yksi riski joka on otettava, on se, että on itselleen rehellinen.
Älä laiminlyö omia tarpeitasi. Muiden tarpeet ovat toki tärkeitä, mutta niin ovat myös omat. Ketään ei tulisi rakastaa niin paljoa, että unohtaa olevansa itsekin tärkeä ja merkityksellinen. Seuraa unelmiasi ja tee jotain itsellesi tärkeää – nyt.
Ole oma itsesi. Yhteiskunnassa, jossa meidän halutaan jatkuvasti muuttuvan, on entistä tärkeää olla juuri oma itsemme. Aina tulee olemaan nuorempia, kauniimpia ja fiksumpia ihmisiä. Heissä on kuitenkin yksi vika: he eivät ole sinä. Muiden miellyttämisen vuoksi ei kannata muuttua. Omana itsenä oleminen tuo luoksesi juuri oikeat ihmiset.
Päästä irti menneisyydestäsi. Et voi jatkaa kirjaa eteenpäin, jos edellinen luku on vuosia kesken.
Älä pelkää virheitä. On paljon parempi yrittää ja epäonnistua kuin jäädä sohvalle makaamaan eikä yrittää. Jokaisen menestyksen takana on tuhansia kokeilukertoja, ja jokainen epäonnistuminen opettaa meille jotain matkalla menestykseen. Loppujen lopuksi sitä kuitenkin katuu eniten tekemättä jättämisiään.
Älä soimaa itseäsi vanhoista virheistä.
Kaikki me olemme joskus mokanneet: itkeneet väärässä paikassa, rakastuneet väärään ihmiseen…Nämä virheet voivat kuitenkin auttaa meitä, jos ei muuten, niin ainakin näkemään, mitä emme saa tehdä tulevaisuudessa. Ihminen ei kuitenkaan ole yhtä kuin virheensä, ja JUURI NYT jokaisella on valta kääntää asenteensa ja elämänsä uuteen suuntaan. Kaikki elämämme hetket, hyvät ja huonot, valmistavat meitä tulevaan.
Onnea ei voi ostaa. Jotkin asiat, jotka haluaisimme, esimerkiksi uusi auto tai uusi tietokone, voivat olla kalliita, mutta niiden tuoma onni vain hyvin lyhytaikaista. Parhaat asiat elämässä ovat ilmaisia: rakkaus, ystävien kanssa nauraminen ja sellaisen työn tekeminen, josta olemme intohimoisesti kiinnostuneita.
Toiset eivät ole vastuussa onnestasi. Jos ihminen ei ole sinut itsensä kanssa, voi olla vaikea muodostaa täysipainoinen ja tasa-arvoinen ihmissuhde. Oman elämän täytyy olla tasapainossa, ennen kuin sen voi jakaa toisen kanssa.
Älä tee ei-mitään. Jos ihminen on joutilas pitkiä aikoja, hänen aivonsa alkavat luoda olemattomia ongelmia. Tee arvio tilanteesta ja toimi. Jos kieltäydyt näkemästä ongelmaa, et voi ratkoa sitä. Jos ei veikkaa, ei voi voittaa. Piste. Älä siis jää ykköspesälle vaan juokse rohkeasti toiselle ja kolmannelle.
Älä kuvittele, ettet ole valmis. Kukaan meistä ei ole sataprosenttisen valmis tilaisuuden tullessa. Silloin on vain lähdettävä mukavuusalueeltaan rohkeasti, vaikka se tuntuisi – niin, no – epämukavalta.
Älä perusta ihmissuhdetta väärästä syystä. Ihmissuhteiden rakentaminen on tarkkaa työtä ja omansa on valittava harkiten. On todellakin parempi olla yksin kuin huonossa seurassa. Se, mikä on tarkoitettu, tapahtuu. Älä siis syöksy mihinkään vain, koska olet yksinäinen. Kaikki tulee kyllä ajallaan, ja mikä tärkeintä – silloin, kun olet valmis.
Tutustu uusiin ihmisiin. Jokaisella ihmisellä on jokin tarkoitus – jotkut tekevät meidät onnettomiksi, jotkut opettavat ja jotkut käyttävät hyväksi. Mutta joskus tulee sekin ihminen, joka tekee meistä paremman ihmisen.
Älä vertaa itseäsi enää muihin. ”Tuo on parempi kuin minä”-ajattelutapa on täysin turha. Pyrkimyksemme tulisi kohdistua siihen, että kilpailemme vain itseämme vastaan. Joka päivä. Menestys on kilpailu itsemme kanssa, ei muiden.
Älä ole mustasukkainen. Kysy mielummin: Mitä sellaista minulla on, mitä muilla ei?
Valittaminen ja itsesääli pois. Kovat elämäntilanteet eivät ole ilman tarkoitusta. Jos mietimme hetken vaikeita tilanteita menneisyydessä, löydämme jokaiselle jonkin merkityksen nykypäivässä. Hymyile, ja ole vahva tänään. Ja vahvempi huomenna.
Älä kanna kaunaa. Jos viha asuu sydämessäsi, satuttaa se enemmän sinua kuin niitä, joita vihaat. Anteeksianto ei tarkoita: ”Se mitä teit minulle on ihan ookoo, ei haittaa.” Vaan mielumminkin: ”En anna tapahtuneen pilata koko elämääni.” Anteeksianto voi vapauttaa ja auttaa meitä löytämään rauhan. Muista myös antaa itsellesi anteeksi.
Älä laske rimaa, vaikka muut laskisivat. Pidä vaatimuksesi korkealla ja kieltäydy alentamasta standardejasi toisten ihmisten takia.
Älä selittele. Ystäville ei tarvitse ja viholliset eivät usko. Tee siis selittelemättä se, mikä sydämessä tuntuu oikealta.
Älä suorita tauotta. Juuri silloin, kun tuntuu, ettei lomalle ole aikaa, sitä tarvitsee kaikkein eniten. Jos jatkat ja jatkat, et koskaan saa tai löydä mitään uutta. Joskus on etäännytettävä itsensä arkielämästään nähdäkseen sen paremmin.
Nauti pienistä hetkistä. Yleensä tajuamme myöhemmin, että pienet, rakkaiden ihmisten kanssa nauraen vietetyt hetket olivatkin niitä suuria hetkiä. Juuri näistä hetkistä yleensä syntyy elämän merkityksellisyys.
Lopeta perfektionismi. Täydellisyydestä ei palkita, vaan siitä, että on saanut jonkin asian valmiiksi.
Älä mene siitä, mistä aita on matalin. Elämä ei ole helppoa, ainakaan jos suunnittelee tekevänsä ja saavuttavansa suuria. Älä siis laiskottele tai mene helpoimman kautta. Uskalla!
Älä aina uskottele, että kaikki on hyvin. Jos asiat ovat huonosti, on parempi murtua kaiken kansan nähden kuin jatkaa näyttelemistä, että kaikki on reilassa. Toisten mielipiteistä ei kannata välittää, vaan antaa itkun tulla – itkeminen on terveellistä ja auttaa meitä päästämään irti negatiivisista tunteistamme.
Älä syytä aina muita. On hyvin tärkeää ottaa vastuu omista ongelmistaan. Muuten ei voi ottaa vastuuta unelmistaankaan. Jos ongelmansa sysää muille, ei koskaan pääse eteenpäin.
Älä yritä olla kaikkea kaikille. Se on mahdotonta, ja siinä voi palaa loppuun. Yhden ihmisen auttaminen ja saaminen hymyilemään voi kyllä muuttaa maailmaa. Ei koko maailmaa, mutta hänen maailmansa. Kavenna elämäsi fokusta.
Älä huolehdi. Huoli ei vie pois huomisen murheita, mutta se vie pois tämän päivän ilon. Hyvä muistisääntö onkin kysyä itseltään: ”Haittaako tämä vielä viiden vuoden päästä?” Jos vastaus on ei, unohda koko juttu.
Keskity siihen, mitä haluat tapahtuvan. Katastrofiajatuksilla tuomme luoksemme katastrofeja. Ihminen, joka herää joka aamu ajatellen jotain ihanaa tapahtuvan, elää luultavasti hyvinkin tapahtumarikasta ja onnellista elämää.
Älä ole kiittämätön. Herää kiitollisena joka aamu olosuhteista huolimatta. Muista myös niitä, jotka taistelevat elämästään tai perustarpeistaan juuri tällä hetkellä.
Kuvittele viisikymppinen, suomalainen ammattiyhdistyspomo (mies) kertomassa avoimesti aikakauslehdessä, miten meditaatio on muuttanut hänen elämänsä. Kuulostaa kaukaiselta ajatukselta, eikö?
Entä joku yritysjohtaja tai poliitikko? Korkeintaan Alexander Stubb, jos hänelle jää aikaa triathlonharjoituksen jälkeen. Mutta tällöin harjoitusta varmasti kutsuttaisiin ”henkiseksi valmentautumiseksi suoritukseen”.
Jostain syystä meditaatiota pidetään Suomessa vieläkin hörhöjen ja hippien hommana. Tai naisten – jotka tunnetusti ovat muutenkin epärationaalisia.
Kärjistän rankasti, kuten saatatte huomata, koska yritän saada näkyväksi yhteiskunnassamme vallitsevaa uskomusta. Koska itsekin olen elänyt tämän uskomusjärjestelmän kanssa, olin erittäin innoissani, kun katsoin viime helmikuussa Wisdom 2.0 -konferenssin livestriimiä.
Wisdom 2.0 on tapahtuma, joka yhdistää kaksi intohimoani: mindfulnessin ja digitaalisen teknologian – asiat jotka voisi nähdä vastakohtina tai toisensa poissulkevina. Esiintyjien puheet kuitenkin osoittivat, että näiden kahden trendin samanaikainen esiintyminen ei ole ollenkaan sattumaa.
Arkipäivämme ovat täynnä piippaavia laitteita ja sosiaalisten medioiden muistutuksia. Vaikka uudella teknologialla on paljon positiivisia vaikutuksia, voivat ne johtaa myös keskittymisen ja huomion lyhentymiseen, jopa riippuvuuksiin ja vaikeuteen pysyä läsnä hetkessä ja tilassa.
Tällaisessa maailmassa tarvitsemme entistä enemmän työkaluja, jolla hiljennetään aivojamme kuormittavaa melua. Meditaatio on yksi tällainen työkalu. Tarvitsemme fyysistä treeniä, jotta pysymme hyvässä kunnossa fyysisesti ja henkistä treeniä pitääksemme aivomme toimintakunnossa stressaavassa ympäristössä. Meditaatiolla on lukuisia tieteellisesti todistettuja positiivisia vaikutuksia sekä fyysisesti että henkisesti, aina sairauksien estämisestä lähtien.
Yhdysvalloissa yritysjohtajat ymmärtävät tämän jo. Arianna Huffington sanoi loistavassa Wisdom 2.0 -puheessaan, että vuosi 2013 oli vuosi, jolloin isojen yritysten toimitusjohtajat tulivat kaapista ulos – eivät seksuaalisen suuntautumisensa suhteen, vaan meditoijina. Arianna kertoi myös mielenkiintoisen yksityiskohdan luotsaamastaan Huffington Post -verkkojulkaisusta: viime vuonna julkaisun ”hyvinvointi ja viisaus” -osio ylitti lukijoiden määrässä kovien uutisten, kuten politiikan, lukijamäärän, mikä kertoo suuresta kiinnostuksesta aihepiiriä kohtaan.
Jos palataan vielä yritysmaailmaan, Wisdom 2.0 -konferenssissa esiintyi aikamme suurten henkisten opettajien, kuten Eckhart Tollen, lisäksi myös maailman suurimpien teknologiayritysten, kuten Googlen, henkisestä kasvusta vastaavia henkilöitä.
Siis hetkinen – Piilaakson yrityksillä on työntekijöitä, jotka vastaavat yritysten henkisestä kasvusta ja viisaudesta. Meditaatiohuoneet ja mindfulness-ohjelmat ovat siellä arkipäivää. Haluaisin nähdä Suomessakin työnantajien alkavan tarjota työntekijöilleen henkisen kasvun palveluja. Itse asiassa uskon, että se on tulevaisuudessa välttämätöntä, jos halutaan ratkaista se ristiriita, että yt-kierrosten rasittamien, ylikuormittuneiden työntekijöiden pitäisi saada Suomi nousuun.
Ensin pitäisi kuitenkin saada meditaatiolle normaaliuden leima. Missä olet, meditoiva ay-pomo, tule kaapista ulos?
Joku saattaisi huomauttaa, että onhan Suomessa kesämökit ja saunakulttuuri, jotka hoitavat meditaation virkaa. Osin totta – luonnon helmassa ja löylyissä meditointia saattaa tapahtua kuin huomaamatta. Mutta toisaalta sielläkin voi hukkua ajatteluun, murehtimiseen ja stressaamiseen, joista meditaatiossa lempeästi irrottaudutaan. Soisin tämän hyödyn mielelläni mahdollisimman monen suomalaisen arkielämään.
”Disclaimerina” haluan vielä muistuttaa, että meditaatiossa ei ole kyse täydellisyyden tavoittelusta tyyliin ”mieli on uusi ruumis”. Muutama viikko sitten nimittäin Imagen pääkirjoitus ”Kohti täydellistä ihmistä” herätti keskustelua siitä, miten treenaamisesta ja täydellisen ruumiin tavoittelusta on tulossa yhteiskunnan normi, pakkomielteisyyteen asti.
Päinvastoin, meditaatiossa on kyse irti päästämisestä, itseensä tutustumisesta sellaisenaan, keskeneräisyyden hyväksymisestä ja läsnäolosta. Loistavaa lääkettä minunlaisilleni ”pakko juosta vielä yksi maraton” -suorittajille ja some-addikteille.
Omaan elämääni meditaatio ja jooga ovat tuoneet parempaa suorituskykyä töihin, mutta myös enemmän rakkautta, luottamusta ja hyväksyntää. Joten kaikki me meditoijat, aletaan pitää enemmän meteliä ja kerrotaan meditaation hyödyistä. Ja tehdään siitä normaalia.
Suomi on onnellisten ihmisten maa. Täällä on ihmisen hyvä elää ja olla, nauttia luonnosta, elämästä. Suomalainen on löytänyt olennaisen: tasapainon elämässä. Se ulottuu kaikkialle, se näkyy toisen ihmisen kohtelussa, luonnon arvostamisessa ja menestyksessä. Siksi, että suomalainen on maailman onnellisin, Suomi menestyy hyvin. Hyvä luo hyvää, onnellisuus luo onnellisuutta. Ilmassa leijuu keveys, vauraus ja ilo.
Miltä tällainen kuvaus kuulostaa? Onko se totta? Onko se mahdollista? Tänään tai ehkä huomenna, onko se mahdollista? Mitä mielesi sanoo? Kertooko se itsemurhatilastot ja alkoholin keskimääräiskulutuksen? Kertooko se lapsilisien leikkauksen ja näyttää poliitikkojen huolestuneet kasvot? Muistaako mieli luetella ne kaikki iltapäivälehtien uutiset, joita ehkä luet joka päivä? Entä kaikki uhkakuvaotsikot, joita tulee joka tuutista?
Jos ei ajateltaisikaan joka ikistä suomalaista, vaan vaikka sinua itseäsi? Uskotko, että sinun on mahdollista olla onnellinen? Näen, että jokainen uskoo tai haluaa uskoa siihen, että vaikka tällä hetkellä ei koe onnellisuutta, se on mahdollista. Ehkä välillä ajattelee, että onni tulee tietyistä asioista, ja myöhemmin huomaa, että hypoteesi olikin väärä. Ei se mitään, poissulkumenetelmä on myös menetelmä. Mahdollisuus on edelleen olemassa.
Saattaa olla, että tulee käytyä läpi valtava kiekka itsensä ulkopuolella olevia asioita. Poissulkumenetelmän avulla. Kun riittävästi etsii, löytää. Kun on sulkenut kaiken ulkopuolisen pois oman onnellisuuden lähteenä, ei ole enää mitään jäljellä. Ei mitään? Paitsi minä itse, kaikki olennainen. Minun asenteeni, ajatukseni, tunteeni, reaktioni, uskomukseni.
Vaikka en voi muuttaa koko maailmaa tai edes Suomea, voin muuttaa jotain itsessäni. Sen sijaan että kuuntelen loputtomasti mielen ”et kuitenkaan pysty”, ”faktahan on…”, ”ei ole mahdollista”, ”moni asia on niin huonosti”, ”minulta puuttuu”, ”hyvä noiden on…”, ”sitku”*, sanon itselleni joka päivä ja joka hetki:
Olen onnellinen. Minun on hyvä elää ja olla, saan nauttia luonnosta ja elämästä. Olen löytänyt tasapainon elämässäni. Se ulottuu kaikkialle, se näkyy toisen ihmisen kohtelussa, luonnon arvostamisessa ja menestyksessä. Siksi, että olen maailman onnellisin, menestyn. Hyvä luo hyvää, onnellisuus luo onnellisuutta. Ilmassa leijuu keveys, vauraus ja ilo.
Oletteko kuulleet sanottavan: se, mihin ajatuksensa suuntaa, lisääntyy? Siksi kiitollisuus luo kiitollisuutta, hyvä luo hyvää ja onnellisuus lisää onnellisuutta. Mutta mitä tapahtuu, kun luemme ja katselemme joka päivä uutisia, jotka usein suuntaavat vain ongelmakohtiin, uhkakuviin, ristiriitoihin, kamaluuksiin – jotka päivä toisensa jälkeen kertovat, miten huonosti ”meillä” menee? Mitä tapahtuu, kun uskomme tilastoja? Mitä tapahtuu, kun kuuntelemme niitä ajatuksiamme, jotka keskittyvät epäonnistumisen mahdollisuuteen tai puutteeseen?
Jokaisella suomalaisella** on joka hetki mahdollisuus olla onnellinen. Se ei vaadi tilastojen muuttumista, uutisten sisällön muuttumista, jonkin asian saamista tai saavuttamista. Se ei vaadi oman elämänhistorian mitätöintiä. Mutta se saattaa vaatia sen, että lakkaa lukemasta joka päivä ikäviä asioita, myy telkkarin kirpparilla, valitsee elokuvat, joissa ihmisellä on arvo. Se vaatii uskallusta päästää irti ajatuksesta, että ”minulle annettiin huonot eväät elämään”, ja sen tutkailemista, mikä niissä omissa eväissä maistuu parhaimmalle. Se vaatii oman sisäisen puheen muuttamista, uskomus kerrallaan. Mutta se on mahdollista.
Jos jokainen suomalainen suuntaisi kuukauden ajan huomionsa – eli kääntäisi huomionsa valokeilan – hyviin ja kannustaviin asioihin ja ajatuksiin, mitä tapahtuisi? Ainakin Suomi olisi kuukauden ajan onnellisten ihmisten maa.
* Usein kiire, stressi, väsymys ja muut perustarpeiden puutokset saavat negatiivisten asioiden ajatusrumban pyörimään.
** Tarkoitan suomalaisella suomalaista aikuista, joka on vastuussa omasta onnelisuudestaan, jotta voi antaa siitä kokemuksen myös lapsille.
Kun puhun sitoutumisesta, en tarkoita sitä, että solmimme paperilla tai sormuksin välillemme sidoksia joilla kuvitteellisesti turvaamme selustamme. Enkä sanoja joita hullaantuneina päästämme suustamme. Sitoutuminen sanana muuntuu sanasta sitominen ja usein se kuvaakin tapaamme sitoutua.
Se sitoutuminen joka on neljäs askeleeni aikuiseen rakkauteen, on kuitenkin jotain muuta. Huvittavasti se tuntuu enemmänkin siltä, että päästän hänestä irti joka hetki nähdäkseni yhä uudelleen mitä hän on minulle.
”Kerro terkkuja vaimollekin. Tai en mä tiedä oletteko te naimisissa” tuttavani sanoi. Vastasin hymyillen ”minä kerron. Tavallaan me kai ollaan vaikka en tiedä tietääkö hän sitä.”
Sitoutuminen on tärkeää mutta tärkeämpää on tiedostaa mihin todella sitoutun. Sitoudunko pitämään yllä instituutiota vai kuuntelemaan sydäntäni. Sitoudunko antamaan ja ottamaan vastaan rakkauden viittä perustekijää (huomio, hyväksyntä, arvostus, hellyys ja vapaus), olemaan itseni rehellisesti ja kasvamaan elämän edellyttämään suuntaan.
Rakkauteen sitoutuminen voi tarkoittaa sitä, että olemme yhdessä aina. Se voi myös tarkoittaa sitä, että kuljemme eri suuntiin. Seuraavat lauseet kirjassa Kuinka olla aikuinen ihmissuhteissa (Basam Books 2012) herättivät huomioni pohtiessani tätä kirjoitusta.
”Rajat suojelevat sitoumustamme ja itseämme. Ihminen, jolla ei ole rajoja, sitoutuu ylläpitämään kumppanuutta, ei sen toimivuutta”
”Päätös pysyä jonkun kanssa, joka ei tyydytä tarpeitamme on epäkypsä. Tilanteen väliaikainen sietäminen on kypsää”
Kun sitoutuminen tapahtuu suhteessa oman sydämen (kaikki mitä minussa on) kuunteluun ja rakkauteen (elämän lempeään kulkuun ja muutokseen), se huolehtii minusta, hänestä ja siitä jonka vuoksi alunperin valitsimme olla yhdessä. Kun sitoutuminen tapahtuu suhteessa instituutioon, pelkoon tai muuhun kuin yhteiseen hyvään, olen sitoutunut epäterveellä tavalla. Niin myötä kuin vastamäessä viittaa rakkauden ylläpitämiseen, ei sopimukseen jonka kaksi ihmistä solmivat valitessaan toisensa.
Sanoin rakkaalleni joskus, että hän on tärkein mittarini siinä olenko totta itselleni. Tiedän, että rakastan häntä ja tämä rakkaus ei ole ohimenevää sorttia, vaikka kaikki sen ympärillä muuttuu joka päivä. Silloin kun löydän yhteyden rakkauteen minussa ja välillämme, tiedän olevani yhteydessä minuun (sen kaikissa merkityksissään). Kun en löydä yhteyttä ja näe häntä ihmisenä ja olentona jonka sydämeni tunnistaa, tiedän, etten ole rehellinen.
Sitoudun rakastamaan ja olemaan totta. Sitoudun vaalimaan sopimusta joka on ensisijaisesti minun ja luojani välinen.
Tarkistuslista
oletko sitoutunut antamaan itsellesi ja toiselle rakkauden viittä perustekijää; huomiota, hyväksyntää, arvostusta, hellyyttä ja vapautta?
ovatko motiivisi olla toisen kanssa terveet ja yhteiseen hyvinvointiin perustuvat?
haluatko ja valitsetko tänäänkin olla hänen kanssaan? Entä oletko rehellinen vastauksessasi ja valmis selvittämään syntyykö tunteesi rakkaudesta (avoimesta sydämestä) vai rakkaudettomuudesta (sulkeutuneesta sydämestä)?
Vaalit ovat ohi. Jokainen voi ihailla tai kauhistella tulosta. Valitsemme demokraattisesti päättäjät käyttämään valtaa ja ainakin nimelliseen vastuuseen. Oman elämäni päättäjiä ei kuitenkaan valita demokraattisesti.
Tehtäväänsä nimetyt
Minut on nimetty päättäjäksi, vallankäyttäjäksi ja vastuulliseksi omaan elämääni, kuten sinut omaasi. En tiedä, miten päätös on tehty, mutta silti sitä on viisasta kunnioittaa. Voidakseni kunnioittaa päätöstä, minun on tunnistettava ja hyväksyttävä tilanne.
Vastuu omasta elämästä voi kuulostaa hirvittävältä, epäreilulta, pelottavalta ja joillekin upealta. Jos taistelen vastuutani vastaan, löydän vaikutukset kolhuina, mustelmina, jopa murtumina itsestäni ja elämästäni. Voin olla vastuustani mitä mieltä tahansa, se ei asetelmaa toiseksi muuta.
Päätän
Valtani käyttö alkaa päätöksenteosta. Se on osin rinnastettavissa poliitikkojen tilanteeseen. Hekään eivät pääse valitsemaan, tuleeko vastaan helppoja vai hankalia tilanteita. Kun tilanne on käsissä, on tunnistettava millaisia vaihtoehtoja on käytettävissä ja valittava niistä jokin. Vaihtoehdoista yksikään ei välttämättä ole häikäisevä. Joskus pääsee valitsemaan surkean ja kurjan väliltä. Jos en edes tiedä tekeväni valintaa, elämäni ajautuu – jonnekkin.
Vastuun osalta minun ja poliitikkojen tilanteet eroavat. Minulle tulee kannettavaksi kaikki päätösteni seuraukset. Vastuuni ei riipu vaaleista eikä siitä, pidänkö seurauksista vai en. Usein mieleeni tulee sanoa, että joku muu on päättänyt puolestani, jolloin purnaaminen tuntuu helpommalta. Joskus taas päädyn sanomaan, ettei ollut vaihtoehtoja, oli pakko.
Voin aina valita
Yritykseni väistellä vastuuta perustuu ensisijaisesti puutteelliseen ajatteluuni. Vaihtoehtoja on aina olemassa, on sitten eri asia näenkö niitä. Jos en näe vaihtoehtoja, kannattaa esimerkiksi keskustella toisten ihmisten kanssa. Kuitenkin ainoa tietämäni ”pakollinen” asia on fyysisen elämän loppuminen. Kaikki muu on valittavissa.
Miksi välttelen vastuutani?
Meistä jokainen haluaa valtaa. Omassa elämässäni valtaa ja vastuuta ei voi erottaa toisistaan. Kuitenkin harva on valmis kantamaan päätöstensä seuraukset. Voi olla, että olen nostanut silmilleni raskaat lasit. Voin nähdä, esimerkiksi sairaudet ja onnettomuudet omina aikaansaannoksinani. Olenko silloin rehellinen itselleni? Vastaan toki omasta toiminnastani, mutta päätöksistäni riippumatta tulivuoret purkautuvat, tulvat tuhoavat, ihmisiä sairastuu ja kuolee. Ne ovat osa elämän eteeni tuomia mahdollisuuksia tehdä valintoja. Jos olenkin tietämättäni esimerkiksi sairastuttanut itseni, mahdollisuuteni tietoisiin valintoihin alkavat tapahtuneeseen suhtautumisesta.
Päätöksenteon haaste kiteytyy usein kahteen asiaan. Ensiksi sen näkemiseen, että olen valitsemassa jotain. Toiseksi kykyyni nähdä vaihtoehtoja. Molemmat onnistuvat paremmin, kun olen hyväksynyt vastuuni. Ne ovat myös asioita, jotka sinä, minä ja jokainen meistä hallitsee. Niihin ei tarvitse opetella mitään uutta. Tärkeintä on asenne. Meistä jokainen onnistuu niissä, kun arvostaa itseään.
Ilolla vastuulliseksi
Vastuu elämästä voi tuntua rankalta. Kuitenkin, joka kerta, kun tunnistan tekeväni päätöstä, tulos on todennäköisesti parempi, kuin tilannetta tunnistamatta. Koska en voi olla olematta vastuussa,vastuuni hyväksymisellä voin vain voittaa.
Tiedänkö sitten, mikä on ”paras” päätös? Ei, sitä en voi tietää edes periaatteessa, koska minulla ei ole mahdollisuutta kokeilla kaikkia olemassa olevia vaihtoehtoja. Koska ”parasta” ei ole, on tärkeää, että olen ”sinut” päätösteni kanssa. Parhaiten olen onnistunut valitsemalla vaihtoehdon, joka tuntuu sydämessä hyvältä. Tuollainen valinta on osoittautunut ravitsevaksi, vaikka joku toinen vaihtoehto olisi tuntunut tuottavan enemmän hyötyä. Hyvältä tuntuvien päätösten kanssa on mukava mennä nukkumaan ja herätä seuraavina aamuina kokemaan niiden seurauksia.
Ihmiset etsivät onnea suurimman osan elämästään. Tuntuu siltä, kuin onni olisi melkein ulottuvilla, muttei kuitenkaan – ihan kuin sitä voisi hipaista, mutta siitä ei saisi otetta.
Esimerkiksi ylioppilaskesänä voi ajatella onnen saapuvan, kun postiluukusta kolahtaa paksu kirje ohuen sijaan, opiskeluaikana ajattelee siunauksen saapuvan valmistumisen jälkeen hyvän työpaikan muodossa.
Unelmiensa työpaikassa ihminen odottaa palkankorotusta ja ylennystä. Tämä onnen odottelu ei siis lopu koskaan. Jokainen virstanpylväs on se, missä luulee onnen luuhaavan, mutta kun se saapuu, huomaa että se onkin vasta seuraavassa.
Sama pätee myös henkilökohtaiseen elämään. Kun löydän sen oikean, olen onnellinen. Ei, kun vasta sitten kun olemme naimisissa. Hetkinen, olisi kiva saada vauva. Kunhan vauva kasvaa, siitä on enemmän seuraa… Ja niin edelleen.
Meidän pitäisikin ymmärtää, että tavoitteet ovat tärkeitä, mutta niillä ei sinänsä ole tekemistä onnen kanssa. Ne ovat enemmänkin juuri virstanpylväitä elämän matkalla. Onnea ei tarvitse siis jahdata. Se on jo sisällämme. Kun siivoamme sieluamme hieman, löydämme sen. Päästä irti asioista, jotka ovat onnesi löytämisen tiellä.
Tässä 16 kohtaa, joista voit aloittaa.
1. Päästä irti hallinnasta
Ainoa asia, jota voimme hallita, on oma asenteemme. Jos hyväksymme tämän tosiasian, voimme löytää onnen vastoinkäymisistä huolimatta.
2. Päästä irti kaikkien miellyttämisestä
Aina kun yritämme esittää muuta kuin olemme, vie se meidät kauemmas itsestämme ja siitä, keitä todella olemme. Muiden miellyttämistä voi olla vaikea lopettaa, mutta siinä onnistuttuaan voi tuntea itsensä todella vapaaksi.
3. Päästä irti oikeuksiesi vaatimisesta
Loputtomat miksi-kysymykset kannattaa vaihtaa miksei-kysymyksiin. Kaikkien ihmisten osaksi tulee sekä surua että iloa.
4. Päästä irti vanhoista kaunoista
Jollemme kykene asettumaan toisen asemaan, emme koskaan ymmärrä syytä hänen käytökselleen. Kaunan kantaminen ei paranna kenenkään oloa ja voi pitkittää traumoista toipumista. Päästä siis irti anteeksiantamattomuudesta ja vihasta – sellaisestakin, jota et tiennyt itselläsi edes olevan.
5. Päästä irti syyllisyydestä
Jos itse olemme syypäitä johonkin virheeseen, täytyy meidän antaa itsellemme anteeksi. Anteeksipyytäminen ja toisesta välittäminen aloittavat paranemisprosessin.
6. Päästä irti ylpeydestä
Jos jompikumpi riidan osapuolista on ylpeä, anteeksi saaminen ja antaminen muuttuvat mahdottomiksi. Ylpeydellä ei myöskään rakenneta kestävää yhteyttä ihmisten välille. Siitä kannattaa siis luopua kokonaan.
7. Päästä irti täydellisyyden tavoittelusta
Jos ihmiset saisivat kymmenen senttiä aina, kun törmäävät täydellisyyden tavoitteluun itsessä tai muissa, olisi Suomi täynnä miljonäärejä. Kukaan ei kuitenkaan ole täydellinen, ja sen yrittäminen väsyttää ja turhauttaa. Olemme ihmisiä ja arvokkaita juuri sellaisina kuin olemme.
8. Päästä irti negatiivisesta asenteesta
Jokaisessa tilanteessa voi valita. Joko näkee hyvät puolet kiitollisuuden vallassa, ja keskittyy niihin, tai huonot puolet ja kommunikoi ne ulospäin valittamalla. Kiitollisuuden asenne ja tietoinen pyrkiminen siihen voi muuttaa koko ihmisen elämän.
9. Päästä irti kielteisistä ihmisistä
Seura tekee kaltaisekseen. Jos vietämme aikaa negatiivisten ihmisten kanssa, edellä mainittu kiitollisuuteen pyrkiminen voi olla vaikeampaa. Läheisistä ihmisistä voi olla vaikea irtaantua, mutta heidän asenteensa elämään voi olla oman onnen tiellä.
10. Päästä irti kiireestä
Nykymaailmassa ihaillaan paljon tekeviä ja saavuttavia ihmisiä. Kiire ei kuitenkaan ole yhtä kuin onni.
11. Päästä irti rahasta
Rahaa on hyvä olla perustarpeiden täyttämiseen ja satunnaiseen hemmotteluun ja lomailuun, mutta sen jälkeen olisi hyvä päästää irti ajatuksesta, että rahaa tulisi olla rahan vuoksi. Tässä onnistuessaan ihminen voi saavuttaa tietyn huolettomuuden.
12. Päästä irti epäonnistumisten pelosta
Kun yrittää jotain uutta, epäonnistumisen mahdollisuus on aina olemassa. Se ei kuitenkaan saa estää yrittämästä – virheet eivät suinkaan tarkoita sitä, että olisimme huonoja ihmisiä, vaan sitä, että olemme tarpeeksi rohkeita yrittääksemme.
13. Päästä irti hylkäämisen pelosta
Ihmistä ei ole tarkoitettu elämään yksin. Kaipaamme yhteyttä ja läheisyyttä. Mutta irrationaalinen hylkäämisen pelko saa meidät tekemään huonoja ja järjettömiä päätöksiä. Onkin hyvä luottaa siihen, että se mikä on tarkoitettu, tapahtuu ja se on meille aina parhaaksi.
14. Päästä irti vertailusta
Facebookin aikakautena olemme tottuneet näkemään tuttujemme elämästä vain parhaat puolet ja kohokohdat. Oman kokonaisvaltaisen elämän vertaaminen siihen tekee onnettomaksi. Nyt on muutoksen aika.
15. Päästä irti odotuksista
Odotukset voivat liittyä opiskeluun, työhön, perhe-elämään, matkaan tai jopa itse onnen luonteeseen. Odotusten heivaaminen romukoppaan avaa silmämme uudelle ja osaamme ottaa asiat vastaan niin kuin ne tulevat.
16. Päästä irti eilisestä ja huomisesta
Kuinka voisikaan löytää onnen, jos menneisyys ja tulevaisuus painavat? On hyvä keskittyä tähän päivään ja hetkeen. Nykyhetkessä elävät ihmiset löytävät musiikin ja kauneuden jokapäiväisistä arjen asioista.
Nämä ohjeet ovat suuntaa-antavia, eikä niitä ole tarkoitus noudattaa kaikkia yhtä aikaa. Jostakin voi onnistua päästämään irti hetkeksi, mutta se voi tulla takaisin. Anna siis itsellesi aikaa ja lue juttu uudestaan lempeällä asenteella, valitse yksi tai kaksi kohtaa, ja päästä niistä irti tänään.
Keltainen talo on 1800-luvun hirsitalo, joka on tällä hetkellä meidän nelihenkisen perheen koti. Lapset tosin ovat täysi-ikäisiä ja asuvat toisella paikkakunnalla työn ja opiskelun vuoksi. Usein viikonloppusin onneksi Keltaiseen taloon tulee nuorten myötä elämää.
Keltaista taloa on aina asunut isäni puoleinen suku. Vuonna 2004 oli meillä mahdollisuus asettua Keltaiseen taloon ja jatkaa sen elämää. Olemme käytännössä remontoineet koko talon, mutta tehden sen hyvin armollisesti, vanhaa kunnioittaen ja säästäen mahdollisimman paljon. Joistakin mukavuuksista olemme tinkineet esim. sisäsauna, joka ei vanhaan taloon kuulu, mutta samalla olemme saaneet tilalle tunnelmaa, jota uuteen taloon ei saa.
Projekteja vanhassa talossa riittää ja niitä on mielessä aina. Useimpia projekteja mietitään ja suunnitellaan pitkään ja välillä jo iskee epätoivokin. Yksi pitkänlinjan projekti on ulkosaunan korjaus. Sitä on suunniteltu ja mietitty jo useampi vuosi, mutta ihan selkeää ajatusta siihen ei ole saatu. Purkutyöt saunan sisällä on kyllä tehty, mutta nyt olisi uuden tekeminen edessä. Nyt kuitenkin luulen, että aloitus on lähempänä kuin koskaan!
Asuminen vanhassa talossa on meille elämäntapa. On armollista asua kodissa, jossa ei tarvitse välittää, vaikka lattialaudat narisevat jalkojen alla, listat ovat vähän vinossa ja ikkunanpesu on oma lukunsa, vanhojen ikkunoiden takia. Se, minkä menetämme käytännöllisyydessä verrattuna edelliseen ”uuteen” kotiimme, olemme saaneet monin kerroin takaisin tunnelmana. Keltaisessa talossa on helppo elää ja hengittää.
Lievät tuloerot suitsivat yhteiskuntaa myönteiseen kehitykseen, mutta suuret tuloerot mitätöivät ihmisten lahjakkuutta ja työtä. Yhteiskunnan yhtenäisyys kärsii ja ihmisten välinen luottamus murenee. Tuloerojen kasvu on maailman talousfoorumin mukaan lähitulevaisuuden (2013–2023) todennäköisin uhka. Tätä nykyä 85 maailman vauraimmalla ihmisellä on varallisuutta yhtä paljon kuin 3,7 miljardilla maailman materiaalisesti köyhimmällä. Polarisoituminen lisää jännitteitä.
Talous on ihmisen väline hallita mahdollisimman viisaasti rajallisia resursseja. Markkinoiden ensijainen tehtävä on turvata perustarpeiden tyydyttyminen kaikille ihmisille? On siirryttävä kilpailullisesta ahneudesta ja kapea-alaisesta oman edun tavoittelusta yhteistyöhön. Pitäisikö edistyksen mitaksi ottaa huono-osaisuuden vähäisyys, ettemme rakentaisi vastakohtien kulttuuria, joka syö yhteiskuntien eheyttä. Latteus leviää ja voimattomuus voimistuu.
Onko totta, että vakaa talous parempi ihanne kuin jatkuvasti kasvava talous, sillä talouden perustan muodostavat rajalliset luonnonvarat? Niin kauan kun emme määrittele rajaa sille, minkä verran materiaalista hyvää on riittävästi, hyväksymme hiljaisesti kehityksen suunnan, jonka mukaan sopivasti on vähän enemmän. Onko hiljaa oleminen kannanotto? Olenko hiljaisesti mukana vaalimassa ajattelu- ja toimintatapaa, jonka mukaan esimerkiksi metsäteollisuuden tuotannon lisääminen tarkoittaa sellaisen systeemin luomista, joka korjaa kaikki Suomen metsät itseohjautuvasti yhden yön aikana ja siirtää puumassan puunjalostusteollisuuden käyttöön seuraavan päivän aikana?
Planeettamme luonnonvarat ovat yhteistä omaisuuttamme. Politiikka on sivuraiteilla siinä, että raaka-aineita ei juuri veroteta vaan verotuksen painopiste on ihmisen työssä. Veroja maksaa eniten se työnantaja, joka tarjoaa työpaikkoja. Seurauksena on tuotantoprosessien optimointi siten, että ihmistyövoiman osuus on mahdollisimman pieni, vaikka se tarkoittaisi käytännössä energian ja raaka-aineiden kulutuksen lisääntymistä. Eikö tällaisessa yhteiskunnan rakenteessa ole liian monta häviäjää?
Kestävässä ja iskunsietokykyisessä yhteiskunnassa verotuksen kohteena ovat hyvän elämän saavuttamisen kannalta huonot asiat, eivätkä hyvät asiat kuten elämälle merkitystä antava työ. Eikö ole kansantaloudellista tuhlausta, että esimerkiksi meidät sairastuttava roskaruoka on halvempaa kuin terveellinen ruoka?
Integroitunutta näkemystä tarvitaan, sillä siiloutunut sektoriajattelu vie meitä sivuraiteille. Mikään inhimillisen elämän osa-alue ei pohjimmiltaan ole erotettavissa toisista ihmisistä tai luonnosta. Ei ole mahdollista, että keuhkot voivat hyvin sydämen kärsiessä eikä yritys voi menestyä mikäli työntekijät voivat huonosti. Jos Afrikka luhistuu myös Euroopalle tulee ongelmia.
Eikö globalisoituneessa ja integroituneessa maailmassa ole yhä useammin niin, että kaikki voittavat tai kaikki häviävät, sillä systeemin diversiteetin pienentyessä sen iskunsietokyky heikkenee? Jos näin on, eikö tämä haasta vallalla olevaa darwinilaista ajattelua siitä, että evoluution edetessä vahvat kukoistavat ja heikot luhistuvat?
Kun kaiken tämän tiedämme kovin hyvin, keskeistä on se, mitä tekoja tekee planeettamme älykkäin olento tiedossa oleviin tosiasioihin, historialliseen kehitykseen ja vallitseviin trendeihin reagoidessaan? Yhteiskunta muodostuu yksittäisistä ihmisistä. Jos haluan, voin asettua valinnoillani osaksi ratkaisuja ongelmien vahvistamisen sijasta. Tämä on mahdollista monta kertaa joka päivä. Margareth Mead totesi, että ”älä koskaan epäile pienen ajattelevan ja sitoutuneen ihmisryhmän mahdollisuuksia muuttaa maailma – se on ainoa tekijä, joka siihen pystyy”.
”Toimit sitten ihan itseäsi kuunnellen”, neuvotaan ainakin joogatunnilla, äitiysneuvolassa, työpaikkalääkärillä ja naistenlehdissä.
Itsensä kuuntelu on nosteessa, mikä on erinomaista. Mutta itsensä kuunteleminen ja kuuleminen eivät ole itsestään selviä asioita.
Moni kuulee päässään jatkuvasti myllertävän ajatusten virran, joka ei ole millään tavalla selkeää tai yksiselitteistä. Ajatus hyppää hetkessä asiasta toiseen niin ettei perässä meinaa pysyä. Mieli metelöi, eikä selkeää omaa ääntä kuulu.
Mieli ja sielu ovat kaksi eri asiaa. Oma ääni ja todellinen itsetuntemus kumpuavat sielusta. Yhteys sieluun avaa intuition, joka opastaa oikealle polulle.
Jotta voi kuulla itsensä, tarvitaan sisäistä hiljaisuutta. Kaikki alkaa hiljaisuudesta: sanat, kuuntelu, värähtely, oma ääni, luovuus ja koko elämä.
Hiljaisuus on tauko sanojen tai tekemisen välissä, ja tauot ovat olennainen osa puhetta ja musiikkia. Puhe, joka on sopiva sekoitus hiljaisuutta ja ääntä, osuu sydämeen kuin runous. Hiljaisuus on kommunikoinnin sydän.
Kun jotakin päättyy, ennen kuin jotakin muuta alkaa, vallitsee hiljaisuus.
Kundaliinijoogan oppien mukaan hiljaisuus on sitä, kun ”mikään ei ole sinun”. Se on olemuksen lepotila.
Heti kun ihmismieli erottaa jonkin olevan ”minun” tai ”sinun”, astuu ego kuvaan. Elämä muuttuu haluamiseksi, saamiseksi, puolien pitämiseksi ja puolustamiseksi. Tämä egon luonnollinen ääni on hiljennettävä, jotta hiljaisuus voi olla todellista ja syvää.
Hiljentymisen taito on olennaista paitsi intuition ja oman äänen kuulemisen, myös jaksamisen, stressinsiedon ja elinvoiman kannalta. Joogassa ja meditaatiossa hiljentyminen on keskeinen harjoittelun kohde.
Meditaatiosta puhutaan joskus mielen pysäyttämisenä. Kyse on kuitenkin mielen hiljentämisen harjoittelusta. Eikä hiljaisuus ole pysähtynyttä, vaan syvää, turvallista ja kaunista väreilyä.
Hiljaisuuden sanotaan olevan Jumalan ääni, kun kuiskaus on rakastavaisten ja puhe ihmisten. Kun on hiljaa ja pysähtynyt, voi kaiken antaa tapahtua omistamatta sitä.
Luottamus on hiljaisuudelle hieno kumppani.
Ulkoinen ja sisäinen hiljaisuus ovat kaksi eri asiaa. Sen tuntee helposti, jos pitää pienen äänipaaston; laittaa puhelimen pois päältä ja on puhumatta edes hetken.
Hiljaisuuden voi kuulla kaikkien elämän äänien takana. Se on ulkoinen hiljaisuus.
Kun havaitsee ulkoisen hiljaisuuden, huomaa usein, miten villeinä mieli ja ajatukset sisällä laukkaavatkaan. Ulkoiseen hiljaisuuteen keskittyminen synkronoi kuitenkin vähitellen sisäisenkin maailman. Mutta ulkoinen hiljaisuus ei ole edellytys sisäiselle hiljaisuudelle.
Sisäinen hiljaisuus löytyy hiljentymällä. Hiljaisuudelle on annettava lupa tulla sisään. Hiljaisuuden kokeminen on taito, jota on jatkuvasti harjoiteltava, jotta se pysyy elinvoimaisena.
Yhteys omaan sieluun ja omaan ääneen on siis sisäistä hiljaisuutta, kun mielen hälinä vaimenee. Se on neutraali tila, joka mahdollistaa yhteyden myös muihin. Kun yhteys omaan sisimpään on olemassa, voi kiukkuiseen tai provosoivaankin puheeseen suhtautua neutraalisti, kuunnella mitä toisella on sanottavana ilman että reagoi saman tien.
Oma tietoisuus vaikuttaa siis myös keskustelukumppaniin: tarvitaan vähemmän sanoja, äkäinen puhe saattaa päättyä ihan vain läsnäolon voimasta. Äksyilijä on tullut kuulluksi, mitä sitä enää tiuskimaan.
Muiden kuunteleminen hiljaisuudesta käsin, ilman omaa sisäistä, jatkuvasti arvostelevaa tai arvioivaa kaikua ja tutkaa on mahdottoman palkitsevaa. Helppoa se ei kuitenkaan ole. Ego ja mielen vilkas liike ovat ihmisissä sisäänrakennettuina. Samalla tavalla kuin meditaatiossa on mahdollista saavuttaa tietynlaisen tyhjyyden kokemus ensin sekunnin osiksi ja sitten hieman pidemmäksi aikaa, oppii kuuntelemaankin harjoittelemalla.
Kuuntelemme itse asiassa vain häviävän pienen osan meille osoitetusta puheesta. Aidosti kuunteleminen on mahdollista vain omasta hiljaisuudesta käsin. Kun kuuntelee ilman omia ajatuksia, kuulee oikeasti.
Jos ei ole hiljaa, on vaikea kuunnella. Jos ei ole hiljaista, on vaikea kuulla.
Hiljaisuutta on mahdollista ymmärtää vain kokemuksen kautta. Paras tapa tutustua hiljaisuuteen ja kasvattaa omaa sisäistä hiljaisuuttaan on yksinkertaisesti kokea sitä ja antaa sen kommunikoida, hiljentyä kuuntelemaan omaa ääntään.
Kirjoitus pohjautuu joogalehti Anandan toukokuun numerossa (2/2014) julkaistuun artikkeliin ”Hiljaisuus on jumalten kieli” sekä Hiljaisuus sisälläsi -meditaatiotyöpajan sisältöön.
Aivot kiehtovat meitä kaikkia. Ainakin jollain tasolla, ne vaikuttavat jokaisen ajatusmaailmaan. Annamme sille ylimääräistä ajatusta tai emme, aivoista löytyy kiinnostavia elementtejä ja asioita tarkasteltavaksi. On paljon asioita, joilla voimme vaikuttaa jopa ajatusmalleihimme, uuden oppimiseen, sekä mielialaan, puhumattakaan toimintakyvyn säilyttämisestä. Tarkastelussa aivot, mieliala, välittäjäaineet, sekä omien valintojen vaikutus pääkoppaamme laajalla kattauksella. Toivottavasti annat muutaman minuutin aikaa tälle tekstille, joka voi antaa oivalluksia siihen, miten sinäkin pidät aivoistasi ja ajatuksistasi hyvää huolta vielä pitkän aikaa.
Kuinka mielesi toimii tällä hetkellä, kuinka tasaisena koet olotilasi, kuinka hyvin muistat tärkeitä asioita ja millä fiiliksellä heräsit tänään. Tai yksinkertaisesti mitä päässäsi liikkuu? Yllättävän paljon on tehty uusia löytöjä, uusia herättelyjä ja vanhoja oivalluksia liittyen ihmisen olemiseemme aikojen kuluessa. Monet pitävät aivojen kasvua ja kehittymistä yhtenä osatekijänä, joka on mahdollistanut meidän tähän pisteeseen pääsemisen. Kehomme ja mielemme on muokkautunut miljoonien vuosien kasvun seurauksena. Olemme oppineet mukautumaan ympäristöömme, vaihtelevaan ruokavalioon, sekä muuttuvaan maailmaan. Mutta kaikella mitä muutamme ihmiskehon tarpeissamme, kestää aikaa tottumiseen. Mukautumien on prosessi, välillä kivulias sellainen. Fyysinen ympäristömme muuttuu valtavalla vauhdilla ja se asettaa aivomme suuren koetuksen eteen, jotta pää pysyisi perässä kaikkien myllerrysten keskellä. Nämä uudet haasteet tekevät monet väsyneiksi, hermostuneiksi ja pahimmillaan koko systeemin täysin sekaisin. Mentaaliset haasteet, keskittymiskyky, sekä rappeutumissairaudet ovat yleisiä kaikkialla maailmassa, jossa eletään ”kehittyneissä oloissa”.
Mutta mitäpä jos pystyisimme perusymmärtämisellä vaikuttamaan meidän aivojemme toimintaan. Ilman, että uppoudumme täysin monimutkaisiin aivokiemuroihin, voisimmeko maalaisjärjellä tehdä jotain järjellemme? Näyttäisi siltä, että pystymme, mikäli näin päätämme valita. Ennenkaikkea, jotta valitsisimme aivoillemme tärkeät elementit elämäämme.
Vaikka en ole lääkäri tai aivojen toimintoihin uppoutunut tutkija, näkisin, että jokaisella meistä olisi hyvä ymmärtää perustoimintoja omasta kehostamme. Vaikkakin monia pelottaa se ajatus, että ottaisimme omiin käsiimme terveyttämme (ja myös aivojamme), ajatusmallin rikkoessa monia vahvoja auktoriteettisia rakenteita, rohkaisen silti niin tekemään. Omilla aivoillasi.
Peruspohja hyvällä aivotoiminnalle
Syö riittävästi laadukkaita rasvoja, jotka toimivat fysiologisen tarpeesi tyydyttämiseen.
Panosta aminohappoihin, jotka ovat aivosi viestinviejiä
Tunnista raskasmetallit ja pyri puhdistamaan aivosi
Tiedosta ympäristösi vaikutus pään sisääsi
Opettele havainnoimaan omia käyttäytymismallejasi, jotka tukevat/eivät tue aivojasi
Liikkeen merkitys
Ulkoilman merkitys
Stressin vaikutus aivotoimintaasi
Tunnista perusvälittäjäaineet ja niiden merkitys kehossasi.
Välittäjäaineet
Ihmisen aivot ovat äärimmäisen monimutkainen järjestelmä, jossa on arviolta 100 biljoonaa aivosolua, joista jokaisesta solusta lähtee n.1000 yhteyttä eteenpäin. Jokainen ajatus, tunne ja teko vaatii kommunikaatiota aivojen sisällä, jonka laukaisee aivojen välittäjäaineita (neurotransmittors). Nämä välittäjäaineet määrittävät hyvin pitkälti sen, miten aivot kokevat ympäröivää maailmaa. On perusymmärrystä, että esim. useimmissa mentaalisissa oireissa on jonkinlaisia epätasapainoa välittäjäaineiden kesken. Esimerkiksi alhaiset serotoniinitasot löydetään usein masennuspotilailta. Hyvä mentaalinen ja aivojen hyvinvointi vaatii kunnollisen välittäjäaineiden toiminnan.
On helppo aliarvioida ravinnon merkitys aivojen ja erityisesti mentaalisten oireiden edessä. Kuitenkin välittäjäaineet koostuvat ravinnosta, jota syömme. Aminohapot, vitamiinit, mineraalit ja muut ravinteet vaikuttavat siihen mitä välittäjäaineita aivomme muodostavat. Näistä taas koostuvat ne tekijät, jotka vaikuttavat oppimiseemme, keskittymiskykyymme, sosiaalisuuteeme, motivaatioon, rauhallisuuteemme ja yleensäkin kaikkiin tunteisiin ja ajatuksiin joita koemme. Tämä suunta on toki myös toiseen suuntaan, eli se mitä ajattelemme, koemme ja teemme vaikuttavat välittäjäaineiden muodostumiseen.
Esimerkkeinä voitaisiin mainita serotoniini, jota muodostetaan aminohaposta nimeltä tryptofaani, jonka viimeinen vaihe vaatii b-6 vitamiinin läsnäoloa. Dopamiini, jota muodostuu omega-3 ja aminohapoista, vaatii rautaa ja folaattia muodostumiseen. Kun taas sinkkiä ja b-6 vitamiinia tarvitaan GABAN muodostumiseen.
Välittäjäaineita on valtava määrä ja niitä löydetään kaiken aikaa lisää. Tässä yleistettynä 4 aivojen välittäjäainetta:
Näistä kaikista välittäjäaineista myöhemmissä kirjoituksissa lisää.
Mitkä tekijät vaikuttavat aivoihimme?
Ympäristön vaikutus
Mitä pistämme sisäämme ravinteiden ja myrkkyjen muodossa. Puutokset elintärkeistä ravinteista tai yliannostukset haitallisista aineista, vaikuttavat ei pelkästään jaksamiseemme, mutta myös aivojen toimimiseen ja sitä kautta käyttäytymiseemme. Ilmasto, ympäristömyrkyt, kemikaalit ja monet muut tekijät mitä saamme ulkoisesta maailmasta vaikuttavat omalta osaltaan.
Geenistö
Vaikuttaa osittain, muttei täysin. Kuitenkin tietyt tilat saadaan jo syntyessämme, mutta kaikkiin voimme vaikuttaa omilla valinnoilla. Emme välttämättä pysyvällä muutokselle, vaan tilan helpottamisella.
Sensorikuorma
Kuinka paljon olemme stressin ja paineen alla vaikuttaa suuresti meidän koko keholliseen ilmaisuun. Mikäli kuormitusta on enemmän, kuin pystymme käsittelemään. Miten näemme maailman vaikuttaa, siihen kuinka koemme sen. Monet terapiamuodot perustuvat yksinkertaisimmillaan siihen, kuinka henkilö on tietoinen/tiedostamaton haitallisista toimintatavoista ja kuinka saadaan hänet tarkkailemaan omaa tilaansa selkeämmin. Kehittämällä suurempaa ymmärrystä omaan itseensä ja positiiviseen mielentilaan tukee suuresti ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia.
Ravinto
Vaikuttaa myös, joissakin tapauksissa suuremmin, joissakin vähemmin. Kuvitellaan hetki. Henkilö, sanotaan vaikka Jussi, on b-vitamiinien jatkuvassa puutostilassa. Mikäli hänen ruokavalionsa ei tue b-vitamiinien ja dopamiinin (motivoiva välittäjäaine, jota muodostetaan proteiineista) tuotantoa, hän tuntee itsensä jatkuvasti väsyneeksi ja motivaatio on kadoksissa. Kuten moni, myös Jussi turvautuu stimulantteihin, aineisiin jotka lisäävät aktiivisuutta kehossa. Näitä on mm. kahvi, sokeri, alkoholi ja tupakka. Nämä kyllä hetkellisesti piristävät, mutta pitkässä juoksussa vievät kehon voimavaroja ja ravinteita entisestään. Näin kierre on valmis ja se jatkuu entistä suurempana tarpeena saada piristeitä, jotka lisäävät motivaation puutosta ja vähentävät energisyyttä mikäli näitä aineita ei saada. Pahimmillaan tämä jatkuva kierre voi johtaa mm. masennukseen.
Uni
Keinoja aivoja hellivään uneen:
Pimeä huone
Viileä huone
Selvitä mikä pitää sinut hereillä, mikä stressaa sinua
Opettele stressin hallintaa
Tasapainota ravinteiden saanti, varmista ainakin d-vitamiini, magnesium, kalaöljy ja probiootit, joko ruasta tai lisäravinteista.
Tasapainota aivojen välittäjäaineet, erityisesti serotoniini, melatoniini ja gaba
Tasapainota hormonisi
Usein vähärasvainen ruokavalio lisää kuormitusta kehoomme ja aivoillemme. Tämä sen takia, koska kolesterolista muodostuu moni meidän hormoneistamme, mm. meidän sukupuolihormonimme. Elintärkeä osa aivoistamme on kolesterolia, jotta aivomme voisivat toimia täydellisesti. Rasvat ruokkivat muistiasi toimimaan paremmin. Kurkkaa rasvoista kertova kirjoitus alhaalta.
Aivot ja raskasmetallit
Mikäli aivot eivät toimi optimaalisella tavalla, on syytä kurkata mitä aivoissa tapahtuu. Helposti tämä onnistuu mm. hiusmineraalitestillä (monet asiantuntijat suosittelevat myös verestä otettua testiä, jolloin saat monipuolisemman kuvan tilanteesta), jolloin saat käsitystä siitä mitä aivoissasi on meneillään. Kun tiedät mistä on puutosta ja mitä raskasmetalleja siellä on liikaa, voit ruveta korjaamaan tilannetta.
Lyijy
Jos aivoihin pääsee lyijyä on se kohtuullisen vaikeaa saada sieltä pois. Monet lääkkeistä eivät pääse veriaivonesteen läpi puhdistamaan tilannetta, mutta ei huolta, c-vitamiini pystyy tuon nesteen läpi kulkemaan. Parasta c-vitamiinissa on, että se puhdistaa raskasmetalleja, kuten lyijyä, arsenikkia ja kadmiumia kehosta pois. Jos haluat että aivosi toimivat kunnolla, niin lisää c-vitamiinia ruokavalioosi, joko ravinnosta tai lisäravinteena. Mitä enemmän sinulla on raskasmetelleja, sitä enemmän tarvitaan c-vitamiinia.
Lyijy / Kadmium
Vaikkakin c-vitamiini toimii näihin, myös sinkki on syytä ottaa huomioon. Sinkki on lyijyn vastavaikuttaja, poistaen ylimääräisiä jäämiä kehosta ja aivoista.
Raskasmetallit
Yksi erittäin kyseenalainen aine ihmiselle on glyphosate, jota käytetään tuholaismyrkyissä, kuten roundupissa. Sen epäillään olevan osatekijä monissa aivojen toimintoihin liittyvissä tilanteissa.
Yksi Erityinen lisä on riittävän kalsiumin (mieluiten ravinnosta) saanti, joka on kadmiumia ja alumiinia vastaan hyvä ase. Elohopeaa taasen poistaa seleeni. On hauska huomata miten useissa meriravinnossa on runsaasti seleeniä, samalla kun kaloissa on usein elohopeaa. Luonto osaa tasapainottaa, mutta välillä tarvitaan myös lisäystä. Myös ravinnosta löytyy täsmäaseita. Panosta erityisesti rikkipitoisiin aminohappoihin, joita löytyy esim. valkosipulista, munista ja sipuleista. Myös Rikki (msm) lisä on hyvä lisä arsenaaliin. Erityistä huomiota on kurkata myös aminohappoihin metioniini ja kysteiini, joiden loistava lähde on kuumentamaton heraproteiini ja laadukkaat eläintuotteet. Mentaalissa haasteissa tasapainota ravinnolliset puutostilasi, jotka vaikuttavat suoraan siihen kuinka voit
Aivojen muistisääntö:
Syö riittävästi hyvälaatuisia pähkinöitä, siemeniä, joita ei olla kuumennettu tai lisätty ylimääräisiä aineita
Nauti hyvälaatuisia kananmunia, kookosöljyä, kaloja, riistaa, kylmäpuristettuja öljyjä, joilla on pitkä käyttöhistoria (esim. oliiviöljy)
Nauti lisäravinteena omega-3 kalaöljyä tai kalanmaksaöljyä tai muuta vastaavaa, josta saat tärkeitä aivoravinteita
Jätä prosessoitu ruoka, pikaruoka, kuumennetut kasvirasvat, jotka eivät tue aivojen kehittymistä
Syö riittävästi välttämättömiä aminohappoja, mieluiten joka aterialla väh. 10 grammaa
Syö vihreetä, panosta tummanvihreisiin kasviksiin, joko kaupasta tai kotipihalta. Muista myös marjat, avokadot, juurekset ja muut värikkäät kasvikset, jotka antavat aivoillesi suojaa.
Suosi lisäravinteena multivitamiinia, jossa on kaikki b-vitamiinit, sinkki, magnesium, d-vitamiini, kalsium (mieluiten ruasta), c-vitamiini, seleeni ja mangaani.
Jos sinulla on mentaalisia oireita, kurkkaa vapaamuotoisiin aminohappoihin, jotka voivat tasapainottaa tilannetta. Työskentele ammattilaisen kanssa, joka ymmärtää aivokemiaa.
Lisää lesitiiniä, esim. kananmunista tai GMO-vapaasta soijalesitiinistä. (eläinperäiset toimivat biologisesti paremmin aivoillemme)
Vältä valkoista (vehnä, jauhot, pasta, sokeri, riisi yms) ja panosta väreihin mieluummin.
Panosta mausteisiin, jotka suojelevat aivoja. Parhaimpina suojamausteena voidaan mainita kurkuma
Liiku, mieluiten raittiissa ulkoilmassa
Opettele uutta, mieluiten joka viikko. Lue, tanssi, aloita uusi harrastus, opiskele kieliä
Harjoittele stressin hallintaa ja stressiin suhtautumista. Tarkkaile omia ajatuksiasi. Luo positiviisia rakenteita itsellesi.
Nuku riittävästi.
Luo sosiaalisia yhteyksiä, toisinsanoen hengaa ystävien ja rakkaiden kanssa
Oleile luonnossa, aivot latautuu
Kyseenalaista omia uskomuksiasi ja kunnioita toisten eriäviä mielipiteitä tasa-arvoisena
