Kirjoittaja Anup Takarautio asuu 25 vuotta Alankomaissa, asuen viimeiset 3 vuotta myös Suomessa. Anup luennoi Hengen ja tiedon messuilla Helsingissä 10.10.2015.
On olemassa monenlaista muuttamista. Joka vuosi koululaiset siirtyvät seuraavalle luokalle, kaupunkeihin muuttaa jatkuvasti enemmän ihmisiä ja vastavuoroisesti urbaaniin elämään kyllästyneet muuttavat maalle. Pakolaisia muuttaa suurin määrin sotien runtelemilta alueilta Euroopan turvaan. Koskaan aikaisemmin historiassamme emme ole voineet siirtyä yhtä vaivattomasti mantereelta toiselle kuin nyt. Astu lentokoneeseen ja muutamassa tunnissa olet täysin toisessa kulttuurissa. Matkustaminen avartaa mieltä virkistäen arkipäivää.
Muuttaminen toiseen kulttuuriin
Toiseen maahan muuttaminen on iso askel, varsinkin silloin, kun muutat yksin. Jätät tutun ja turvallisen synnyinmaasi taaksesi, alkaen tajuta muuttamisesi laajuutta vasta jonkin ajan kuluttua. Pikkuhiljaa totuus alkaa valjeta. Yhteisen illan aikana ovat uuden maasi asukkaat lopettaneet englannin puhumisen ja olet yksin ympärilläsi olevan kakofonian saavuttaessa kliimaksinsa jokaisen puhuessa yhteen ääneen sinulle tuntemattomia sanoja.
Sisälläsi liikahtaa jotain hyvin raskasta, olet eristyksissä. Haluaisit huutaa, mutta tiedät ettet voi, koska nämä samat ihmiset ovat myös ystäviäsi. Et halua pahoittaa heidän mieltään.
Kuukausien saatossa alat opiskelemaan maan kieltä ja tunnet olevasi enemmän kommunikaatioissa, muttet koskaan samalla tavoin kuin he.
Sukunimesi kertoo jokaiselle sinun olevan muukalainen ja selittäessäsi jälleen kerran maahanmuuttosi syitä, alat miettimään sitä, kuinka muuton perimmäinen tarkoitus vuosien saatossa muuttui. Saavuit aikoinaan tuntemattomaan kaupunkiin tuntemattomien ihmisten keskelle ja nyt olet kuin he. Sinulla on perhe ja työtä, ystäviä, puhut ja vitsailet heidän vitsejään, kuuntelet naapureittesi tarinoita tietäen, etteivät he todellisuudessa ymmärrä menneisyyttäsi. Ehkä et enää itsekään muista.
Vierailua kotimaassa
Olet käynyt sukulaisissa vanhassa kotimaassasi ja kerrot takaisintultuasi kuinka tunsit itsesi turistiksi. Moikkailit tuntemattomia, eikä kukaan tervehtinyt takaisin. Viikon sisällä alkoi ulkopuolinen vakavuus saavuttaa sisintäsi ja huokailit helpotuksesta istuessasi lentokoneessa uuden kotimaasi edustajien seurassa. Lopultakin kotona istuessasi pimeän hiipiessä ikkunaan, itket itseksesi vanhan kotimaasi menetystä, äidinkielesi liikuttaessa hetkisen ajatuksiasi, kunnes nukahdat.
Aamulla heräät uneen, jossa sinut haudataan tuntemattoman sotilaan hautaan.
Ymmärrät jokaisen aamun olevan yksi vähemmän.
Yksin oleminen
Vuosien kuluessa on yksinäisyyden tunne, jota koit muuttosi keskivaiheilla, muuttunut alakuloisuudesta hyväksynnäksi. Maahanmuuttosi alkusyyn, vaimosi kuoleman jälkeen, sukelsit syvään suruun ja myös selviytymiseen. Kuukausien ajan olivat illat täynnä hiljaisuutta, jossa oli myös tilaa kyyneleillesi, kunnes ne kuivuivat. Surun pohjaa koskettaessasi tiesit voivasi astua jälleen elämän virtaan. Rakkaus oli antanut sinulle voiman muuttaa ja muuttua.
Kaksi kotimaata
Matkustat jälleen vanhaan kotimaahasi. Katsot ihmisiä kaiken maailmalla kokemasi muistaen ja tiedät kuinka vaikeaa oli uskaltaa lähteä. Kaikki tapahtuu todellisuudessa kuitenkin sisälläsi, ulkoisen muuttuessa, kokijan kokiessa tiedostamaansa. Menneisyyttä ei enää ole, mutta se muutti sinut. Se näytti menneiltä sukupolvilta saamasi perinnelahjan ja myös -kirouksen, uudessa ympäristössäsi, jossa et voinut paeta tuttuun ja turvalliseen. Ilman toisessa maassa asumista, sen tapoihin täysin sukeltamista, et olisi koskaan ymmärtänyt itseäsi tässä kokonaisuudessa. Ehkä et olisi koskaan edes ajatellut, että olet kahden kotimaan kasvatti.
Uskalla muuttua
Ulkomaille muuttaminen ei ole välttämättä tehokkain tapa oppia tuntemaan itseämme. Mikäli olemme valmiit hyväksymään inhimillisen erilaisuuden, niin jokainen hetki, jossa kohtaamme, voi avata meidät näkemään elämäämme syvemmin. Olemme kuitenkin bio-sosiaalisia ja lapsuudesta oppimiemme sääntöjen puitteissa manipuloimme itseämme ja toisiamme, usein tätä edes tiedostamatta. Täten sidomme muutoksen mahdollisuuden oman mielemme kahlein.
Muuttuminen onkin itseasiassa omien käyttäytymismallien ja ajatusten ensin ymmärtämistä, tämän jälkeen niiden selkeyttämistä, sekä siivousta, transformoimista.
Muuttumiseen eli itsesi syvempään ymmärtämiseen tarvitaan rohkeutta, joka kylläkin jokaisessa meissä on, mutta ei itsestään selvyytenä käytettävissä.
Kehittymisen perustana tarvitaan halua olla onnellinen, rakastava eikä katkera, sydän avoimena, koska elämä on vuorovaikutusta, uskaltamista hengittää ilman rimpuilua.
Lopultahan olemme itse vastuullisia jokaisesta elämämme hetkestä.
Mindfulness ja herkkujen houkutus – 2 vinkkiä tahdonvoimaan
Hetkinen-vlogissa kerron kokemuksiani vatsavaivojen kanssa elämisestä nuoresta asti (IBS, ärtyneen suolen oireyhtymä, hiivasyndrooma…).
Muistan, että vatsan väänteitä on ollut hyvin pitkään elämässäni. Parikymppisenä, kun kiersin lumilauta kainalossa kisoja maailmalla, tutuksi tuli pitsat, pastat, pikaruoka ja patonki nutella-suklaa levitteellä aamupalaksi 🙂 Ei siis mikään ihme, että pötsi oli sekaisin! Toki olen aina halunnut syödä terveellisesti, mutta voitte kuvitella millä perusteella ruokapaikat valittiin, kun reissasin kaltaisteni snoukkaajien kanssa 🙂
Olin todella hyvä sopeutumaan ja kai junnumpana kuvittelin, että tällaiset vatsan fiilikset vaan kuuluu kuvioon. Pikkuhiljaa olot sen kuin huononi ja 2000-luvun taitteessa vietin jo liian suuren osan päivästä toiletissa. Näin jälkeenpäin tuntuu huvittavalta, että vatsan täytyi vaihtaa koko ajan megafonia suurempaan, että olisin tajunnut ja kuullut viestin – kylläpä tuli oltua naurettavan kuuro! Lopuksi volyymitasot oli Metallican stadion-konsertin luokkaa ja onneksi silloin havahduin.
Yli 15 vuotta olen noudattanut maidoton, gluteeniton, sokeriton, hiivaton ja tuhat muuta -ton päätteistä ruokavaliota. Mukaan on mahtunut A:sta Ö:hön erilaisia kokeiluja, vivahteita, siedätystä ja taukoja. Vaikka ruokavalion noudattaminen on ollut varsinkin reissuissa hankalaa, koen olevani onnekas. Saan syödä terveellisesti, 10-v. takainen hääpukuni mahtuu edelleen päälleni ja olen saanut pahimpaan aikaan verrattuna noin 3-4 tuntia enemmän hereilläoloa päiviini. Energiatasoni on noussut tiskirätistä lähelle Duracell-pupua.
Tahdonvoimaa, hyväksyntää, tietoista huomion suuntaamista, sinnikkyyttä ja päättäväisyyttä olen saanut harjoittaa oikein olan takaa. Varsinkin aluksi oli hankalaa valita jotain uutta leivän, myslin, jugurtin, suklaan, jätskin, jne. tilalle. Tunnen valtavasti myötätuntoa kaikkia kohtaan, jotka ovat kokeneet samaa.
Mindfulness on ollut mulle suurena apuna tilanteissa, jossa herkun tai muun ruoan houkutus on käynyt suureksi. Uskon sallivuuteen ja sen takia suhtaudunkin ruokavalintoihini niin, että saan syödä ihan kaikkea – tiedostaen kuitenkin valintojeni lyhyet sekä pitkäaikaiset vaikutukset oloihini!
Videolla kerron mitkä 2 suhtautumis- / toimintatapaa ovat olleet minulle tärkeimpiä vuosien varrella ja jotka ovat auttaneet minua valitsemaan sellaisia suupaloja, jotka ovat tuottaneet riittävän hyvää oloa ja energiaa pitkällä tähtäimellä. Eli herkkuhetkiäkin sallitaan ja ne kuuluu oleellisena osana hyvään elämään.
Nautinnollisia ruokailuhetkiä ja viisaita valintoja päivääsi!
Syksy. Ikkunan alla punaiset ja mustat herukat odottavat poimijaa. Kasvimaa on täynnä värikästä syötävää: vihreää salaattia, tummemman vihreää lehtikaalia, oransseja porkkanoita, kyssäkaalin vaaleita palloja. Siellä täällä kukkivat kehäkukat silmien ilona ja tuholaisten torjujina. Kehäkukan keltaiset terälehdet kuivaan väriksi ja lisäravinteeksi levitteeseen, jota teen voista, öljystä ja vedestä. Keväällä kasvimaata tehdessäni sain idean kylvää siemenet kolmion muotoisiin riveihin. Kuvittelin, miten pääsen kasvien kasvaessa ihailemaan niiden muodostamia geometrisiä kuvioita; silmänruokaakin siis ajattelin.
Kesäaamuisin poimin pihalta voikukan, poimulehden ja vuohenjuuren lehtiä voileivän päälle. Kerään nuoria nokkosia ruokiin ja kuivaan niitä myös talven varalle. Toisinaan mietin, että miksi laittaa kasvimaata, kun luonto tarjoaa antimiaan runsain mitoin muutenkin ja vaivaa näkemättä. En kuitenkaan voi olla kylvämättä, vaikka se tietää ahertamista koko kesäksi. Lapsena kasvimaan kitkeminen oli maailman ikävintä puuhaa. Aikuisena opin pitämään siitäkin askareesta. Aamuisin kun maa on vielä yön jäljiltä kosteaa, on suorastaan nautinto tuntea miten rikkaruoho lähtee maasta juurineen ja käden jälki näkyy heti puhtaana multana rivien välissä. Kesän vihreät tuoksut ja lintujen liverrys ympärillä on mukava ahertaa kasvimaalla.
Syksy on lempivuodenaikani, silloin saan nauttia työn tuloksista.
Makeilta maistuvat kasvimaalta juuri haetut porkkanat, perunat ja kaikki muut maan antimet. Ne ovat kirjaimelliseti lähiruokaa, kun matka kasvimaalta keittopataan on todella lyhyt. Myös metsä tarjoaa monenlaisia antimiaan kitsastelematta. Suopursuvarvikon helmoissa on mustikkasato painunut melkein sammaleeseen.
Siinä kumarrun ja poimin litrakaupalla ihanan sinisiä marjoja talven vitamiineiksi. Kotiin palattua teen kuitenkin ensiksi mustikkamaitoa, sitten leivon mustikkapiirakkaa ja kutsun ystävän iltakahville. Siinäpä jutellessa aika kuluu – ja mustikkapiirakka. Maailma ympärillä tuntuu entistä valoisammalta. Oikein odotan puokukoiden kypsymistä, niiden tummanpunaisia terttuja vihreillä mättäillä.
Toisinaan lähden sienikorin kanssa metsään ja etsin kanttarelleja. Ne leikkivät kuurupiiloa keltaisten koivunlehtien seassa. Vielä oikein myöhällä syksyllä maan jo kuurassa ollessa maassa kasvaa urheasti pienten suppilovahveroiden joukko.
Suurenmoista energiaa antavat syksyn ruskan värit. Pihalla pihlajat ja vaahterat loistavat punaisina ja keltaisina aamuauringossa. Maahan pudonneet vaahteran lehdet ovat inspiroineet moniin leikkeihin ensin omien, sitten naapurin lasten ja myöhemmin lastenlasten kanssa. Kuivat, värikkäät ja isot lehdet kutsuvat kaivautumaan piiloon niiden alle tai heittelemään niitä toisten päälle. Suuri on houkutus tällä mummolla leikkiä lehtikasoissa ihan yksikseenkin, sillä tunnen herkästi luonnon energioiden hyvää tekevän vaikutuksen.
Toisinaan kuvitelmissani vietän vanhuutta pienessä harmaassa mökissä, joka on vuorenrinteellä jossain lämpimässä maassa. Ikkunasta näkyy meren aava ja pihalla on hedelmäpuita ja pieni kasvimaa. On tuoretta syötävää lähes ympäri vuoden. Ihanaa! Mutta missä lähimetsän mustikat, kantarellit ja suppilovahverot?
Entäpä ystävät? He ovat jääneet kauas Suomeen. Kenet kutsuisin iltakahville, nauttimaan tuoreista herkuista ja rupattelemaan maailmaa valoisammaksi?
Kunpa työajan lyhentämisestä tehtäisiin suotavaa ja normaalia.
Kokoaikatyötä tekevät ihmiset ovat enemmän tai vähemmän ylikuormitettuja. Monen elinvoima kuluu työhön, jolloin vapaa-aika ja perhe-elämä kärsii. Ylitöiden tekeminen helposti moninkertaistaa ongelman, koska työajan pidennys ei tutkitusti lisää työtehoa vaan ennemmin laskee sitä.
Harva pystyy olemaan tehokas edes kahdeksaa tuntia päivässä, saati sitten pidempään. Usein kuudessa tunnissa saisi aikaan saman mitä 10-12 tunnissa! Lisäksi ylipitkät työpäivät vähentävät vapaa-aikaa, lepoa ja rentoutumista. Siitä voi syntyä uuvuttava ja katkeroittava kierre. Ihminen kun ei ole kone, jossa tehoja lisäämällä tulee enemmän tulosta.
Voitaisiin yleisesti lyhentää työaikaa kaikilta, jotka sitä haluaisivat. Olen nähnyt monia, etenkin herkimpiä ihmisiä, joiden elämän laatu on kohonnut huimasti osa-aikatyön myötä. Joillekin se on ainoa vaihtoehto selvitä työelämästä uupumatta. Joillekin se on arvovalinta, osoitus vapaa-ajan ja perheen arvostuksesta.
Mitä useampi kokopäivätyöläinen vähentäisi työaikaansa esimerkiksi kuuteen tuntiin päivässä tai siirtyisi nelipäiväiseen työviikkoon, sitä useampi nyt työttömänä oleva voisi kenties työllistyä.
Lyhyempää työaikaa tekevät voivat paremmin, kun heillä on riittävästi vapaa-aikaa harrastuksille, perheelle, ystäville ja rentoutumiseen. Elämä tuntuu merkityksellisemmältä, ihmissuhteet rikastuvat ja tyytyväisyys elämään lisääntyy. Työnilokin elpyy, kun arki ei pyöri pelkän työn ympärillä. Työnilosta taas seuraa motivaation ja työtehon nousua. Kaikki hyötyvät!
Palkka pienenee, mutta yhä useampi arvostaa enemmän hyvinvointia ja vapaa-aikaa kuin rahaa ja tavaraa. Toki työstä on saatava elanto, mutta välttämättömät elämän menot ovat usein vähemmälläkin tyydytettävissä. Osa-aikatyön kannattavuutta voisi myös julkisin päätöksin parantaa.
Vähemmän materiaa, enemmän henkistä hyvinvointia ♥
Katso Helin tulevat koulutukset ja kirja ”Herkkyyden voima – opas omannäköiseen elämään” tästä.
Moni viettää suurimman osan päivästä jalkojensa päällä. Puhumattakaan tuolilla istumisesta. Jalat voivat tuntua raskaalta päivän päätteeksi. Silloin on hyvä hetki kohottaa jalat ylös. Joogatunneilla käytämme paljon aikaa löytääksemme tapoja olla toisinpäin, vaihtaaksemme näkökulmaa sekä tuodaksemme painetta jaloista pois ja parantaaksemme koko kehon verenkiertoa. Asennossa voi olla useita minuutteja, jonka jälkeen askel (ja mieli) on kevyempi.
Kokeile ennen meditaatiota
Ylösalaisten asentojen kerrotaan nuorentavan Hatha Yoga Pradipikan (3.82) mukaan. Asento on hyvä päänsäryn lieventäjä ja ahdistuksen hälventäjä. Kaikkia asentoja joissa sydän ja lantio ovat korkeammalla kuin aivot, kutsutaan inversioiksi eli ylösalaisiksi. Meditaatiokin sujuu huomattavasti helpommin nurinkurin olemisen jälkeen.
Tuettu Viparita Karani
Tuettu lepoasento Viparita Karani on pehmeä asana ja kaikille sopiva vaihtoehto ylösalaiselle liikkeelle, joka klassisesti on esimerkiksi niskahartiaseisonta. Jos käytössäsi ei ole bolstereita eli tiiviitä putkityynyjä, voit laittaa pari tavallista tyynyä päällekkäin tai napata sohvasta yhden napakan ja korkean sohvatyynyn lantiosi alle. Aseta koroke siten, että lantio on tuettu ja alaselkä on ilmassa.
Kun asetut asentoon, kohota käsilläsi pää ylös maasta ja aseta takaisin pidentäen niskaa. Asetu mahdollisimman mukavasti. Keskity tuntemaan miten reisiluut uppoavat lonkkakuppeihin. Parhaimmillaan jalat seisovat lantion yllä kuin itsestään. Keho on rento, mutta kevyesti aktiivinen, jotta jalat pysyvät ilmassa. Kokeile löytää balanssi tekemisen ja tekemättömyyden välille. Jos jalkapohjat alkavat pistelemään, koukista ensin polvia sekä koukistele ja ojentele myös nilkkoja. Jos kärsit ”levottomista jaloista”, lisää jalkojen nostamiseen myös reipas ravistelu ja runsaasti nilkkojen pumppaamista.
Voit jäädä hengittämään stressiä ulos kehostasi jopa 15 minuutin ajaksi. Aloita kuitenkin ensimmäisiä kertoja tehdessäsi muutamasta minuutista ja lisää aikaa vähitellen. Lopulta käänny kyljellesi ja nouse hitaasti istuma-asentoon. Jää istuma-asentoon hetkeksi olemaan.
Variaatioita:
Jalat ojentuneena ilmassa. Jalkaterät aktiivisena, varpaat auki, jalkapohjat työntyy kohti taivasta.
Jalkojen avaus. Saat rintakehän avaukseen voimaa työntämällä kyynerpäitä kohti maata.
Jos olet käynyt ohjatuilla tunneilla, voit unohtaa tyynyn lantion alta ja tulla käsiesi varaan kuten niskahartiaseisontaan noustessa, mutta jätä lantion ja kehon välille 90 asteen kulma ja tue kätesi ristiluullesi alaselkään. (Tästä versiosta uupuu kuva).
Kirjoittaja Riina Laaksonen on LUPAUS hyvinvointistudion perustaja, ekonomi, Personal Trainer, Ravintovalmentaja ja Life Coach –opiskelija. Kolmen lapsen, koiran ja miehen muodostaman perheen äiti. Ikuinen optimisti.
Tietoinen mielemme ja rationaalisuus ohjaa vahvasti toimintaamme jokapäiväisissä tilanteissa. Oletko koskaan miettinyt kuinka paljon todella tunnet itseäsi syvältä sisimmästäsi? Kehomme on äärettömän fiksu. Se tietää kyllä, mitä se kulloinkin tarvitsee. Suurin haaste hektisessä elämässä onkin oppia kuuntelemaan sitä. Mitä paremmin tunnet itsesi, sitä helpompi on tehdä valintoja, jotka johtavat onnellisuuteen, iloon ja omannäköiseesi elämään.
Kesäloman jälkeen on hyvä hetki pysähtyä tarkastelemaan asioita hieman etäämmältä. Kun on irti arjen suoritusmentaliteetista, rutiineista ja seuraavista saavutettavista etapeista, on mahdollista nähdä tilanteet hieman toisin silmin. Joskus on mentävä kauas nähdäkseen lähelle, toimii yleensä yllättävän hyvin. Aina kaukaisuus ei tarkoita fyysistä välimatkaa. Irtiotto rutiineista muullakin tavoin toimii usein yhtä hyvin.
Kysy itseltäsi seuraavat kysymykset ja kirjaa ylös vastaukset. Sinulla itselläsi on kaikki valta tehdä muutoksia elämääsi. Elämän ei tarvitse olla työtä vs. lomaa, tai jatkuvaa suorittamista. Voit tehdä siitä oman näköisesi ja voit aloittaa unelmaelämäsi jo tänään. Missään ei sanota, millaista elämän tulisi olla, jotta tulisit todella onnelliseksi, sillä yhtä oikeaa vastausta kysymykseen ei ole. Kuuntelemalla itseäsi, omia halujasi ja tarpeitasi ja olemalla rohkeasti se kuka olet, löydät oman parhaan mahdollisen itsesi ja elämän, jota rakastat.
Elätkö oman näköistäsi elämää?
Hyvin usein puheessaan ihmiset käyttävät ilmaisuja “Sitten kun olen valmistunut.” “Sen jälkeen kun olen ollut tietyn aikaa työelämässä.” “Sitten kun olen urallani siinä pisteessä.” “Sen jälkeen kun olen pudottanut painoa, tavannut elämänkumppanin, aloittanut uuden harrastuksen…”
Olen itse aina elänyt rohkeasti omannäköistäni elämää ja tehnyt valtavirrasta poikkeavia valintoja ja kyllä, kuullut valintoihini kohdistuvaa kritiikkiä. Täysin immuuni kritiikille en missään nimessä ole, edelleenkään, mutta olen oppinut käsittelemään sen ja päästämään irti. Kun tunnen itse tekeväni oikeat päätökset, se on loppujen lopuksi ainoa, mikä merkitsee. Vaikka luonteeltani olen melko perinteinen, suomalainen suorittajatyttö, olen – en niinkään tietoisesti – seurannut jo pitkään sydäntäni ja tehnyt valintoja tunteen ja rakkauden perusteella. Toki rationaalisena ihmisenä olen miettinyt asioiden eri puolia ja pyrkinyt olemaan tekemättä täysin kaistapäisiä ratkaisuja (vaikka joskus niitäkin on tullut tehtyä), mutta niissä tapauksissa, jolloin ratkaisut ovat olleet huonoja (vältän käyttämästä sanaa väärä, sillä asiat eivät ole niin mustavalkoisia juuri koskaan), olen voinut valita suhtautumiseni asioihin.
Kun yksi ensimmäisistä työpaikoistani teini-ikäisenä osoittautui minulle täysin epäsopivaksi, isäni totesi minulle: “On hyvä oppia tietämään myös se, mitä EI halua tehdä.” Tähän ajatukseen olen tukeutunut ja lisäksi jokainen kokemus ja teko antaa jotain sellaista, mitä kenenkään ei ole mahdollista ottaa pois. Perspektiiviä, oppia asioista ja omasta itsestä. Mitä paremmin oman itsensä, arvonsa ja sisäisen maailmansa oppii tuntemaan, sitä helpompi on kuunnella itseään ja tehdä valintoja, jotka vievät kohti omaa onnellisuutta ja unelmaelämää.
Annatko tilaa spontaaniudelle?
Odottamalla hetkeä, kun jokin asia tapahtuu, tai tavoite saavutetaan, jäämme helposti paitsi ympärillä olevista asioista, jotka voivat johtaa meitä kohti päämäärää, jota emme osanneet alunperin edes kuvitella. Itse olen aina ollut hyvin tavoiteorientoitunut ja olen sitä edelleenkin, yritystoiminnan kannalta se on jopa äärimmäisen tärkeää, mutta olen myös opetellut antamaan spontaaniudelle tilaa ja mahdollisuuden.
Liika suuntautuminen tiettyyn tavoitteeseen voi hämärtää muut mahdollisuudet. Otan viikoittain pieniä irtiottoja tekemällä asioita toisin kuin normaalisti. Saatan esim. aloittaa aamuni pitkällä, rauhallisella aamulenkillä, tai järjestää keskelle päivää aikaa käydä kahvilla, istua torilla, tai tehdä muuta rutiineista poikkeavaa. Tällä tavalla pääsen irti arkiasioista, työstä ja lähemmäs itseäni. Katselen ympärilläni olevia ihmisiä ja annan ajatusteni virrata ja päästän luovuuteni valloilleen. Näinä hetkinä saan usein ajatuksia ja pääsen eteenpäin asioissa, jotka tuntuvat junnaavan paikallaan. En tosin aina. Silloin nämä hetket toimivat toisenlaisena omana laatuaikana ja irtiottona, rauhallisempana hetkenä itselle, joka yleensä on juuri se, mitä sillä hetkellä tarvitsen.
Annan säännöllisesti asioille mahdollisuuden kehittyä odottamattomaan suuntaan myös tapaamalla ihmisiä. Kalenterit ovat yleensä täynnä ja on helppo valita tehtäväksi vain asioita, jotka vievät meitä eteenpäin kohti tavoitettamme, mutta valitsen tietoisesti välillä toisin. Koen ihmisten tapaamisen myös mahdollisuutena nähdä asioita uudessa valossa ja saada ajatuksia, päästää irti ideat, jotka muuten saattaisivat pysyä piilossa ja hautautua tavoitteemme alle.
Nautitko elämästäsi?
Usein spontaanius on myös yhteydessä elämästä nauttimiseen ja hauskuuteen. Monet meistä tekevät työtä järjestääkseen elämäänsä hauskoja asioita, jolloin hauskuudesta saattaa tulla suorittamista ja kiva asia muuttuu stressaavaksi asiaksi (esim. paineet täydellisistä häistä, tai muista juhlista. Itse olen aina äärettömän iloinen kuullessani pariskunnista, jotka perinteistä viis veisaten tekevät häistään oman näköisensä).
Elämästä nauttiminen lähtee pienistä asioista, jotka tuovat hyvää mieltä. Rutiinien sijaan, kuuntele itseäsi tänään ja mieti mikä tekisi juuri nyt, tai tällä viikolla olosi hyväksi. Valitse jokin pieni asia, joka on toteutettavissa ja tee se. Jos saat siitä positiivista energiaa ja hyvän olon, tee se lähitulevaisuudessa uudelleen. Näin saat elämääsi lisää nautintoa ja hyvää energiaa.
Itse tunsin viime talvena tarvitsevani oman harrastuksen, mutta aikaa säännölliselle harrastukselle ei tuntunut olevan. Asuinpaikkamme lähellä on avantouintimahdollisuus, johon törmäsin sattumalta naapurin kertoessa harrastuksestaan ja pääsin mukaan kokeilemaan. Nyt avantouinnista (näin kesäisin vain uinnista) kotimme lähellä on muodostunut minulle ihana harrastus ja oma hetki, joka ei vie paljon aikaa. Uinti on kehittynyt itselleni rauhoittavaksi meditointihetkeksi, jolloin saan lisäksi olla lähellä rakastamaani luontoa.
Ohjaavatko oletukset elämääsi?
Itsetuntemuksen kehittyminen on huimaa ja yleensä aina äärimmäisen tyydyttävää. Eräs tärkeä oppi, oman täyden potentiaalin löytämiseen, on itselleni ollut oletuksista luopuminen.
Oletukset ovat asioita, jotka muodostuvat meille elämän varrella. Jotkut jo lapsuudessa (en koskaan ollut hyvä piirtämään tai askartelussa, en siis ole taiteellinen tai luova) ja osa myöhemmin, esim. vanhempien, opettajien tai kollegoiden puheiden ja arvioiden perusteella.
Kun ymmärsin, kuinka paljon omat oletukseni ja käsitykseni omasta itsestäni kahlitsevat ajatusmaailmaani ja kun vapauduin mielessäni olleista itseäni koskevista uskomuksista, sain kokonaan uusia ominaisuuksia! Ominaisuudet, jotka huomasin itsessäni, olivat olleet sidottuina ja nyt pääsivät vapaaksi ja nautin niistä äärettömän paljon! Toistaiseksi suurin huomio itselleni on ollut oman luovuuteni löytäminen, luovuuden, joka ei ilmene meille länsimaisille itsestään selvällä tavalla. Luovuus voi olla muutakin kuin piirustus- tai soittotaito. Ja koko ajan kun opin itsestäni lisää, opin myös hyödyntämään ominaisuuksiani ja antamaan itselleni mahdollisuuksia ja tilanteita, missä ominaisuuteni pääsevät valloilleen.
Oletko itse itsesi paras ystävä?
Puhutko itsellesi siten, kuin puhut parhaalle ystävällesi? Usein olemme hyvin kannustavia muita ihmisiä kohtaan, mutta itseämme kohtaan saatamme olla hyvinkin ankaria. Huomaan itsessäni tätä piirrettä jonkin verran edelleenkin, mutta olen matkalla itse itseni parhaaksi ystäväksi, hyväksymään itseni sellaisena kuin olen.
Aiemmin yltiösosiaalisena ihmisenä, hyväksyn itseni tässä, hektisessä elämäntilanteessa sellaisena, joka ei juuri jaksa ylimääräisiä sosiaalisia aktiviteetteja. Meni aikaa ymmärtää oman ajan tarve ja se, mistä se kumpuaa sekä alkaa elämään toisella tavalla. Hyväksyn sen, että elämä on matka, jonka varrella elämäntilanteet ja asiat ja me itse muutumme ja tarpeemme eivät säily samanlaisina ajasta toiseen.
Työni ja perheeni vastapainoksi tarvitsen omaa latautumisaikaa, aikaa yksin. Olen pikkuhiljaa oppinut järjestämään näitä aikoja ja hetkiä ja kuuntelemaan itseäni ja tekemään itsestään selvistä poikkeavia valintoja oman hyvinvointini eteen (esim. kieltäytymään juhlakutsuista).
Annan itselleni säännöllisesti positiivista palautetta ja olen oppinut myös kannustamaan itseäni, kuten kannustaisin hyvää ystävää. Aina ei ole mahdollista onnistua ja silloin kun näin käy, pyrin oppimaan ja hyväksymään senkin, että matkan varrella tulee myös epäonnistumisia. Olen tehnyt töitä näistä tilanteista toipumisen eteen. Loppujen lopuksi oman itsen tuki ja hyväksyntä on se, mikä merkitsee kaikkein eniten. Se on se, jonka saadessasi voit hyvillä mielin katsoa itseäsi peilistä ja mennä rauhallisena nukkumaan.
Mitä menestys sinulle tarkoittaa?
Oletko käynyt arvokeskustelua itsesi kanssa? Oletko miettinyt, millaisia ovat valintojasi ja toimintaasi ohjaavat arvot ja käsitykset.
Menestys, kuten kaikki muukin, on subjektiivista. Jollekin se tarkoittaa numeroita pankkitilillä, toiselle tiettyä mielentilaa. Tarkoittaako se sinulle niiden asioiden määrää, jotka omistat, vai kenties vapautta toteuttaa itseäsi tai tehdä tietynlaisia valintoja? Ja kuinka paljon on riittävästi? Mitä menestys sinulle tarkoittaa ja ennen kuin vastaat, mieti hetken aikaa ja kuuntele itseäsi. Mitkä asiat tekevät sinut onnelliseksi? Vastaus kysymykseen on se, jonka tunnet lähtevän sisältäsi.
Usein ego, eli tietoinen mielemme saattaa haluta jotain, kun taas oma sisimpämme, sydämemme haluaa toista. Kuulostele kumpi ohjaa toimintaasi ja kumman ohjeiden mukaan toimiessasi saat toiminnastasi suuremman tyydytyksen.
Sinulla on valta – muutos on mahdollinen
Olen tehnyt töitä edellä mainittujen asioiden eteen hyvin tietoisesti, ja teen edelleen. Itselleni se tarkoittaa asioiden tiedostamista, joissain tapauksissa niistä puhumista ja ennen kaikkea asioiden hyväksymistä. En yritä muuttaa itseäni, saan olla sellainen kuin olen. Tämä ei toki tarkoita sitä, että en pyrkisi kehittämään itseäni, teen sitä tietoisesti koko ajan, tullakseni parhaaksi mahdolliseksi itsekseni. Kyseenalaistan vahvasti, enkä tee mitään vain siksi, että niin pitäisi tehdä.
Kuljen omaa polkuani ja tiedostan, että jokaisella polulla on ylämäkiä ja alamäkiä ja joskus kuoppia. Tällä hetkellä elän omanlaistani elämää ja olen tyytyväinen. Aikuisen vastuu asioista, esimerkiksi omista lapsista, on musertava ja kokemusten kautta olen oppinut, että elämään kuuluvat sekä suuret ilot että järjettömät, musertavat surut. Elämä kuitenkin vie jatkuvasti eteenpäin ja koen olevani matkalla omalla polullani. Kulkiessani hymyilen iloisesti, sillä minulla on vapaus ja mahdollisuus tänäänkin tehdä valintoja, jotka vievät minua lähemmäs itseäni ja omaa unelmaelämääni. Vaikka elämäni ei ole täydellistä, se on minun omaani, kaikessa monimutkaisuudessaan ja epätäydellisyydessään.
Toivon kaikille voimaa, rohkeutta ja iloa oman parhaan mahdollisen itsensä ja unelmaelämänsä löytämiseen ja omalla polullaan kulkemiseen. Rauhaa ja rakkautta!
Kirjoitus on mainosyhteistyö PUR-kaupan kanssa. Kirjoittaja Aino on yksi myymälän työntekijöistä.
Kuva: Rosi Sotkasiira
Tuhansia vuosia vanha intialainen terveysoppi, ayurveda, on nostanut viime aikoina päätään ja tullut yhä tunnetummaksi myös länsimaissa. Elämänviisautta (ayus=elämä, veda=tieto) tarkoittavasta ayurvedasta haetaan sekä hoitoa että hyvää oloa ja sen opit pitävätkin sisällään paljon ajankohtaisia ja täsmällisiä vastauksia nykypäivän terveyspulmiin.
Ayurvedan avulla voi avartaa omaa ajatusmaailmaansa kokonaisvaltaisen terveyden suhteen ja sen oppien avulla on mahdollista saavuttaa parempi terveys tasapainottamalla keho ja mieli. Ympäristön vaikutus ja tahattomat arkipäiväiset tekomme saavat kehomme energioiden tasapainon helposti järkkymään, mutta omalle keholle sopivalla ruokavaliolla, vuorokausirytmillä, liikuntarutiineilla ja muilla elämäntavoilla voimme saavuttaa tasapainon, joka tukee optimaalista terveyttä ja ennaltaehkäisee sairauksia.
Ayurvedan keskiössä on oppi viidestä elementistä (maa, ilma tuli, vesi ja eetteri) ja ihmisen kolmesta eri kehotyypistä, jotka jakautuvat sen mukaan mitkä elementit kehossa vallitsevat. Kehotyyppi säätelee koko kehon toimintaa ja sen tuntemalla on mahdollista ehkäistä omalle kehotyypille ominaisia sairauksia sekä oppia ymmärtämään oman kehon aineenvaihduntaa.
VATA – hallitsevat elementit ovat ilma + eetteri
PITTA – hallitsevat elementit ovat tuli + vesi
KAPHA- hallitsevat elementit ovat vesi + maa
Ayurvedassa keskeistä on omalle kehotyypille sopiva ruokavalio, jonka mukaan kaikki terveelliset ruoat eivät ole terveellisiä kaikille, sillä jokaisella meistä on erilainen kehonrakenne ja aineenvaihdunta. Oman kehotyypin lisäksi ruokailussa otetaan huomioon ruoka-aineiden tuoreus, yhteensopivuus sekä vuodenaika ja saatavuus, minkä vuoksi ayurvedinen ravinto onkin lähi- ja kausiruokaa parhaimmillaan!
Ruoka-aineiden sopivuuden lisäksi ayurvedisissa ruokailuperiaatteissa on tärkeää välttää ylensyömistä ja antaa edellisen aterian sulaa kunnolla ennen uuden syömistä. Ohjeistuksena onkin länsimaisen viiden aterian sijaan syödä kolme ateriaa päivässä, jotka tulisi mieluusti nauttia hyvällä mielellä sekä rauhassa pureskellen ja ruokailuun keskittyen.
Ayurvediset periaatteet soveltuvat myös ihonhoitoon. Koska ulkoinen olemuksemme, sairaudet ja ihomme heijastavat kehomme tasapainotilaa, on kehotyypin mukaisella ruokavaliolla keskeinen rooli ayurvedisessä ihonhoidossa. Etenkin vuodenaikojen vaihtuessa myös oikeanlaisten ihonhoitorutiinien ja tuotteiden merkitys korostuu. Ihon hyvinvoinnin saavuttamiseksi onkin tärkeää toistaa kolmen säännön rutiini kahdesti päivässä, aina aamulle herätessä sekä illalla ennen nukkumaan menoa: 1) Puhdista 2) Ravitse 3) Kosteuta.
Ayurvedisen opin mukaan ihminen on kokonaisuus, joka on terveenä tasapainossa ja johon vaikuttavat kaikki päivittäiset valintamme. Poistamalla yhdenkin itsellesi epäsopivan raaka-aineen ruokavaliostasi voit huomata positiivisia vaikutuksia jo parissa päivässä. Sama pätee päivärytmiin, liikuntatottumuksiin ja muihin elämäntapoihin – opi tuntemaan kehosi ja tunnistamaan itsellesi epätasapainoa aiheuttavat tekijät, joita välttämällä, sekä omalle kehollesi sopivia elämäntapoja suosimalla voit alkaa voida paremmin.
”Houkutus tehdä jotain kokonaista ei ole nykyaikaa. Olemme niin särkyneitä ja rikki.”
Tennispalatsiin näyttelynsä avaava kiinalainen nykytaiteilija Ai Weiwei kuvaa taiteellaan rikkinäisiä yksityiskohtia ja jättää katsojille valinnan ja tehtävän. Haluanko ymmärtää rikkinäisyyttä? Voiko hajonneen elämän ja maailman vielä korjata? Eheyttää?
Uskon monen miettivän maailman ja oman elämänsä tilaa. Mistä ja miksi kaikki tämä ristiriita ja pelko nousevat? Samalla tulee verranneeksi kaikkea näkemäänsä siihen, millaisia muistikuvia on omasta lapsuudesta ja historiasta. Vertailu tekee levottomaksi. Niin moni asia tuntuu nyrjähtäneen sijoiltaan.
Onko EU rikki? Onko ilmasto rikki? Entä talous, tai yhteiskuntarauha?
Jos vastaat kyllä, niin muistatko milloin se oli ehyt, täydellinen? Jostain syystä ajatus virheettömästä eheydestä tuntuukin äkkiä miltei ahdistavalta. Ikäänkuin totuudella ja onnella olisi vain yksi kuva, ja kaikki muu olisi valhetta tai viallista.
Ring the bells that still can ring
Forget your perfect offering
There is a crack, a crack in everything
That’s how the light gets in -Leonard Cohen-
Jos säröt näkee virheen sijasta valon tuojana, näyttää maailma erilaiselta. Tiukoissa tilanteissa lähimmäisenrakkaudelle on enemmän tilausta ja ihmetekoja ilmestyy lööppeihin. Omien arvojen tärkeydenkin huomaa vasta, kun joku kyseenalaistaa ne ja pääset puolustamaan sinulle tärkeitä asioita. Itsellesi ja muille.
Epätäydellisyyden hyväksyminen tekee tilaa olemiselle, sillä yht’äkkiä ei olekaan kiire minnekään. Kun huomaa maalia hilseilevän aidan ja kukkien loiston samanarvoisiksi kuvan kannalta, on elämässä enemmänkin tilaa ihmeiden näkemiseen.
Tässä 15 oivaltavaa lainausta kirjailija Wayne Dyerilta. Ehkä löydät niistä itsellesi ajatuksia siihen, miten voit elää parasta mahdollista elämääsi juuri nyt.
”Uskon, että totuus on yksi totuus, kunnes se systematisoidaan, jolloin siitä tulee valhe. En usko, että Jeesus opetti kristinuskoa – Jeesus opetti lempeyttä, rakkautta, huolenpitoa ja rauhaa. Siksi sanon ihmisille: älä ole kristitty, vaan ole Kristuksen kaltainen. Älä ole buddhalainen, ole Buddhan lainen.”
”Mieli, joka on rauhassa, keskittynyt eikä halua vahingoittaa muita, on vahvempi kuin mikään fyysinen voima maailmankaikkeudessa.”
”Omanarvontunto kumpuaa yhdestä lähteestä – ajattelusta, että olet hyvän arvoinen.”
”Lakkaa käyttäytymästä ikään kuin elämä olisi harjoitus. Elä tätä päivää kuin se olisi viimeisesi. Menneisyys on ohi, kadonnut. Tulevaisuudesta ei ole takuuta.”
”Sinun on mahdotonta olla vihainen ja nauraa samanaikaisesti. Viha ja nauru sulkevat toisensa pois, ja sinulla on valta valita kumpi tahansa.”
”En voi aina hallita sitä, mitä tapahtuu ulkopuolella. Mutta voin aina hallita sitä, mitä tapahtuu sisälläni.”
”Kun tuomitset toisen ihmisen, et määrittele häntä, vaan määrittelet itsesi.”
”Sen tekeminen, mitä rakastat, on perusta sille, että elämässäsi on runsautta.”
”Rakkaus on kyky ja halu antaa rakastamiesi ihmisten olla mitä he itse haluavat, ilman että vaadit heitä täyttämään sinun toiveitasi.”
”Tietämättömyyden korkein muoto on se, kun torjut asian, josta et tiedä yhtään mitään.”
”Se, että olet valmis sanomaan ’En ymmärrä, ja se on ok’ osoittaa suurinta mahdollista ymmärrystä.”
”Kun puristat appelsiinia, ulos tulee appelsiinimehua – koska se on appelsiinin sisällä. Kun sinua puristetaan, ulos tulee se, mitä sinussa on sisällä.”
Artikkeli on tuotettu mainosyhteistyössä PUR-hyvinvointikaupan kanssa.
Joku pölähtää ohi aurinkorasvatuoksuineen ja mieleen palautuu lapsuuden aurinkoinen päivä, tuon tunteen voi tuntea koko kehossa. Mummon vanha villapaita kantaa mukanaan turvallisuuden tunnetta ja muistikuvaa lämpimästä leivinuunista sateisena syyspäivänä. Tuoksut ovat meille vahvoja ankkureita joihinkin tiettyihin hetkiin – miellyttäviin ja epämiellyttäviin.
Siksipä tuoksuja voi myös hyödyntää omien hyvien tunnetilojen luomiseen. Esimerkiksi stressistä kärsivä voi ankkuroida tuoksujen avulla rauhan ja levollisuuden tunteita – aina kun tuoksu pölähtää aistikentään, palautuu rento fiilis automaattisesti. Aivojen limbinen järjestelmä ottaa vastaan suoraan hajuaisti-impulsseja ja yhdistelee erilaisia muistissa olevia fyysisiä tiloja ja tunteita. Limbinen järjestelmä säätelee automaattisesti sykettä, verenpainetta, hengitystä ja stressiä.
Aivojen toimintaa voi siis hyödyntää esimerkiksi meditaatiossa ja joogassa: Kun toistuvasti käyttää samaa tuoksua tilanteissa, jossa on rauhallinen ja levollinen olo, limbinen järjestelmä tallentaa ja yhdistää levollisuuden ja tuoksun toisiinsa. Kun ankkuri on riittävän vahva, pelkkä tuoksu saa sykkeen ja verenpaineen laskemaan, stressitasot alas ja hyvän olon tunteen palaamaan.
Jos käyttää tuoksuna eteerisiä öljyjä, voi saada tuplavaikutuksen, kun haju ”menee aivoihin” muutamassa sekunnissa ja öljyt imeytyvät hiljalleen iholta verenkiertoon. Eteeriset öljyt ovat tuoksuja suoraan luonnosta ja niillä on imeytyessään erilaisia vaikutuksia kehoon. Esimerkiksi monelle teenä tuttu kamomilla rauhoittaa kehoa ja mieltä, appelsiini vähentää hermostuneisuutta ja jasmiini kohottaa mielialaa ja rentouttaa. Santelipuu vähentää pelkoja (stressihän on aina pelkoreaktio) ja lisää luovuutta, ja pihka tasapainottaa.
Usein kehon reaktiot jätetään sattuman varaan, ja varsinkin stressissä reaktiot tuntuvat ikävältä. Kun kääntää kehon reaktiokyvyn hyödyksi, keho alkaa toimia yhteistyössä – palvellen hyvää oloa.
PUR-hyvinvointikaupan maahantuomat Scentered – aromaterapeuttiset tuoksupuikot on suunniteltu tiettyihin mielentiloihin sopiviksi: esimerkiksi Stress Less -tuoksussa on hyödynnetty kehoa rauhoittavia aromaattisia öljyjä. Täysin luonnolliset tuoksut ovat suunnitelleet Britannian lahjakkaimmat parfymistit, ja niiden levityshetki on samalla hyvän olon hetken ankkurointi:
Pysähdy, etsi pulssi & levitä siihen valitsemaasi Scentered-tuoksua.
Polarisoituminen tarkoittaa ihmissuhdekielessä sitä, että kahden henkilön käyttäytyminen tai tunnemaailman kokemus etääntyy toisistaan jopa täysin vastakohtaiseksi. Joskus tämä on reagointia toisen käyttäytymiseen, joskus taas sisäsyntyistä omasta menneisyydestä syntynyttä tapaa toimia suhteessa toiseen, jopa suhteesta toiseen.
Parisuhdekriiseissä on usein vallalla henkilöiden välillä jonkinlainen polarisaatio. Tapa nähdä toisin vastaukset siihen, minkä pitäisi muuttua, jotta suhde voisi voida paremmin. Pahimmillaan henkilöt ovat poteroituneet omiin vastakkaisiin luoliinsa, josta on vain kapea rajattu näköyhteys toisen henkilön yhtä rajatulle luola-aukolle. Kumpikaan ei hievahda, kumpikin näkee vai oman maisemansa. Valtataistelu polkee alleen rakkauden mahdollisuuden.
Mielenkiintoinen kysymys on: Milloin tiedämme, onko suhteellamme yhä jatkoedellytyksiä?
Kysyn usein asiakkailtani, mihin he kaipaavat parisuhdetta tai mitä he odottavat nykyiseltä parisuhteeltaan? Kysymys on tärkeä oman itsetuntemuksen kannalta, mutta sillä on merkitystä myös sille millaista kumppania kaipaamme? Mitä haluan, kun toivon rakkaussuhdetta? Voidakseen olla läheinen toiselle, pitää ensin olla läheinen itselleen. Tietää asiat joista pitää ja joista ei pidä. Näistä lähtökohdista on vakaampaa lähteä eteenpäin tutustumaan mahdolliseen uuteen kumppaniin. Tai päivittämään suhdetta nykyiseen puolisoon, kohtaamaan onko yhteiselle tulevaisuudelle jatkoedellytyksiä.
Kaikki ihmiset eivät kaipaa sielunkumppanuutta tai vahvaa henkistä yhteyttä voidakseen hyvin parisuhteessa, mutta jos tällaista suhdetta kaipaa, tulisi mielestäni olla uskollinen itselleen. Uskollisuutta taas voidaan kutsua oman intuitionsa kuuntelemiseksi ja kunnioittamiseksi. Se ei ole aina helppoa, koska pelko voi vaimentaa intuition äänen.
Minua viehättää lause: Parisuhde on ennen kaikkea henkinen prosessi. (Kumpula, Malinen, Unelma paremmasta parisuhteesta, navigointiopas aikuissuhteeseen, Väestöliitto). Jokaisessa meissä on myös henkinen puoli, yhteyttä siihen voi pitää avoimena harjoittamalla myötätuntoa, kuten Dalai Lama on sanonut. Myös rakkaussuhdetta omaa ainutlaatuista elämäänsä kohtaan kannattaa kehittää. Se vahvistaa myös parisuhdetta. Jos suhdetta ei ole tai se jostain syystä päättyy, on hyvä muistaa, että rakkauden kokemiseen riittää jo yksi ihminen. Kukaan voi ottaa sinulta rakkautta pois.
Mistä siis tiedät onko rakkaussuhteellasi jatkoedellytyksiä, kun tunnet, että kaikki tiet alkavat olla tukossa? Et mistään tietystä asiasta. Olen tavannut lähtöä kymmenen vuotta empineitä ihmisiä ja heitä jotka pohtivat uuden suhteen alkumetreillä sitoutumiskykyään. Epävarmuus on elämän korttipakan varmin kortti. Kuten Tove Jansson on viisaasti sanonut ”Kaikki on hyvin epävarmaa, ja juuri se tekee minut levolliseksi.” Oikeita tai vääriä päätöksiä ei ole, on vain päätöksiä, jotka vievät eri suuntiin. Tälle ajatukselle antautuminen voi vahvistaa päätöstäsi jo paljon.
Jos pohdit lähteäkö vai jäädä, voi seuraavista kysymyksistä kuitenkin olla apua päätöstä tehdessä. Jos pystyt keskustelemaan näistä yhdessä kumppanisi kanssa, voi se jo auttaa teitä lähestymään toisianne, oli päätös sitten yhdessä jatkaminen tai eroaminen.
Miltä minusta tuntuu olla minä hänen seurassaan? Mitä minä tunnen häntä kohtaan? Mitkä asiat pitävät meitä yhdessä? Mitä menetän/saan mahdolliseen eron päädyttäessä?
Puhuminen ei ole ainoa tie toisen luo. Joskus tarvitaan itsensä avaamista keinoin, johon sanat eivät yllä. Jotta kahden ihmisen liittyminen toisiinsa voisi toimia, tulee molempien olla auki elämälle ja itselle. Keskustelu ei aina riitä tarpeeksi vahvan sillan rakentamiseksi, tarvitaan muunlaista läsnäoloa, antautumista. Mahdollisuutta antaa hengen kulkea ja mielen johdattaa.
Rakkaus on annettu meille käytettäväksi ja toisinpäin, tekojen kautta voimme synnyttää rakkautta.
