Täydellisiä virheitä

”Houkutus tehdä jotain kokonaista ei ole nykyaikaa. Olemme niin särkyneitä ja rikki.”

Tennispalatsiin näyttelynsä avaava kiinalainen nykytaiteilija Ai Weiwei kuvaa taiteellaan rikkinäisiä yksityiskohtia ja jättää katsojille valinnan ja tehtävän. Haluanko ymmärtää rikkinäisyyttä? Voiko hajonneen elämän ja maailman vielä korjata? Eheyttää?

Uskon monen miettivän maailman ja oman elämänsä tilaa. Mistä ja miksi kaikki tämä ristiriita ja pelko nousevat? Samalla tulee verranneeksi kaikkea näkemäänsä siihen, millaisia muistikuvia on omasta lapsuudesta ja historiasta. Vertailu tekee levottomaksi. Niin moni asia tuntuu nyrjähtäneen sijoiltaan.

Onko EU rikki? Onko ilmasto rikki? Entä talous, tai yhteiskuntarauha?

Jos vastaat kyllä, niin muistatko milloin se oli ehyt, täydellinen? Jostain syystä ajatus virheettömästä eheydestä tuntuukin äkkiä miltei ahdistavalta. Ikäänkuin  totuudella ja onnella olisi vain yksi kuva, ja kaikki muu olisi valhetta tai viallista.

Ring the bells that still can ring
Forget your perfect offering
There is a crack, a crack in everything
That’s how the light gets in
-Leonard Cohen-

Jos säröt näkee virheen sijasta valon tuojana, näyttää maailma erilaiselta. Tiukoissa tilanteissa lähimmäisenrakkaudelle on enemmän tilausta ja ihmetekoja ilmestyy lööppeihin. Omien arvojen tärkeydenkin huomaa vasta, kun joku kyseenalaistaa ne ja pääset puolustamaan sinulle tärkeitä asioita. Itsellesi ja muille.

Epätäydellisyyden hyväksyminen tekee tilaa olemiselle, sillä yht’äkkiä ei olekaan kiire minnekään. Kun huomaa maalia hilseilevän aidan ja kukkien loiston samanarvoisiksi kuvan kannalta,  on elämässä enemmänkin tilaa ihmeiden näkemiseen.


Lue kaikki Keskiviikkokolumnit tästä.

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa: