1. Tarkastele, tukeeko ympäristösi tavoitteitasi. Voitko oikeasti hyvin siellä, missä elät, teet töitä ja vietät vapaa-aikaa? Vääränlaisessa ympäristössä toimiminen on raskasta, tuulimyllyjä vastaan ei kukaan jaksa loputtomiin taistella. Kannustava ilmapiiri sen sijaan saa sinut kukoistamaan.
2. Pyri pitämään sanasi, tekosi ja tunteesi linjassa. Ole puheissasi ja teoissasi rehellinen: älä sano tai tee sellaista, mikä tuntuu sinusta väärältä. (Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse ilmaista kenelle tahansa. Rehellisyyden nimissä ei ole syytä loukata muita.)
3. Tule tietoiseksi uskomuksistasi – ja opettele ymmärtämään, että ne eivät ole totta. Rajoittavat uskomukset ovat yksi tehokkaimmista tavoista jäädä elämässään jumiin. Uskomusjärjestelmä voi olla kuin lasinen labyrintti: et näe sitä, mutta se antaa sinun edetä vain tiettyyn suuntaan.
4. Huolehdi siitä, että arvosi toteutuvat päivittäisessä elämässäsi. Priorisoi ne asiat, jotka ovat sinulle tärkeitä. Jos vaikkapa perhe ja hyvinvointi ovat listasi kärkipäässä, olethan varannut niille riittävästi aikaa arjessa?
5.Vapaudu roolien vankilasta. Uskomusten lisäksi identiteettisi määrittelee paljon sitä, mihin pystyt ja mitä itseltäsi vaadit. Älä yritä ahtautua rooleihin, jotka eivät tunnu omilta. Muista, että minäkäsitystä voi muuttaa positiiviseen suuntaan: niin että se antaa sinulle mahdollisuuksia eikä vie niitä.
”Elämme äänien ja värähtelyjen keskellä. Vastaanotamme päivittäin valtavan määrän ärsykkeitä. Melun ja kiireen vastapainoksi meille on tärkeää löytää keinoja rentoutumiseen.
Äänimaljojen luonnolliset yläsävelsarjat vaikuttavat sekä värähtelyn kautta fyysisesti, että miellyttävänä kuuntelukokemuksena. Maljat tasapainottavat ja rauhoittavat mieltä ja kehoa, sekä edesauttavat palautumista”
Tässä 5 minuutin äänimaljanauha, joka johdattaa sinut rennompaan olotilaan, mieleen ja uneen.
Tiedätkö nainen, että sinussa on paljon sellaista, jota maailma kaipaisi? Tiedätkö, että sinussa on paljon sellaista, mikä vastaa siihen kaipaukseen, jota tunnet sisälläsi? Sinussa on jotain sellaista, mitä kenessäkään toisessa ei ole.
Vaikka tuntisit olosi kuinka heikoksi tahansa, olet kaikkea muuta kuin sitä. Sinussa on paitsi ulospäin suuntautuva voima, myös voimaa kannatella omia sisäisiä tapahtumiasi. Olet kaikkea sitä mitä voit kuvitella saavasi mieheltä, tai keneltäkään toiselta.
Joku voisi saada sinusta vahvan, viisaan, moniulotteisen, inspiroivan ja jatkuvasti muutosta luovan kumppanin, jos ikinä sellaista päätät haluta. Sinusta löytyy myös välittävä, koko maailmaa syleilevä ja pyyteettömään rakkauteen sekä palvelemiseen kykenevä puoli. En tarkoita palvelijaa, joka alistuu, koska ei kykene parempaan, tai on riippuvainen toisia huonomman roolistaan, vaan naista joka on niin vahva, että hän kykenee käärimään hihat ylös, kun on aika tehdä jotain, jonka sydän kertoo oikeaksi.
Herkkyydessäsi on jotain sellaista, jota mies voi vain ihailla. Sinussa on viisautta joka herättää luonnostaan kunnioitusta. Sinun ei tarvitse sitoa tai sitoutua peloista syntyviin sopimuksiin, sillä tiedät, että oikeat ihmiset tai ihminen tulee luoksesi kun vain olet se joka olet. On ilo saada jakaa aikaa kanssasi silloin ja siten kun se on sinulle mahdollista. Kuka tahansa olisi kiitollinen saadessaan rinnalleen kaltaisesi naisen.
Sinulle on olemassa monta sopivaa kumppania. Kyse on enemmänkin siitä kenet valitset ja kuka tuntuu sydämessäsi juuri silloin siltä, että hän tukee läsnäolollaan sinua kasvua itseksesi, siksi joksi olet tulossa. Ja kuka on se jota haluat tukea kasvussa, olemalla rehellinen oma itsesi hänen edessään. Aikuiseksi naiseksi kasvaessasi olet ymmärtänyt, että pikkutyttönä tarvitsit isääsi ja ulkopuolista tukea. Kasvaessasi aikuiseksi, olet hyväksynyt nämä tarpeet ja sen myötä oppinut kannattelemaan itse itseäsi.
Tiedän, että pohjimmiltaan sinulle on tärkeintä yhteys itseesi ja korkeimpaan, vaikka et olisi vielä uskaltanut sitä tunnistaa. Lopulta kaikessa on kyse sinusta ja luojastasi, me muut olemme parhaimmillaankin vain matkakumppaneitasi.
Lopulta toisista luopuminen ja matkaaminen sinun luoksesi on se joka tuo sinulle oikean matkakumppanin, jos se on sinulle vielä silloin merkityksellistä.
Miehenä toivon, että näkisit tämän potentiaalin itsessäsi. Uskaltaisit aloittaa tutkimusmatkan kohti tätä kaikkea ja itsenäistyä aidolla tavalla. Uskaltaisit katsoa, millä verukkeilla pidättelet itseäsi kasvamasta naiseksi. Millä kaikin tavoin piilottelet pienen tytön haavojasi, sen sijaan, että pitäisit tuota tyttöä kädestä. Antaisit hänelle tukesi, jotta hän voisi kasvaa osaksi sinua.
Toivon, ettet yrittäisi olla aikuinen nainen. Vahva, herkkä ja voimakas, sillä siitä sanoissani ei ole kysymys. Mikään sinun todellisessa olemuksessasi ei vaadi yrittämistä. Vahvuutesi, herkkyytesi ja voimasi ovat aitoudessasi. Olemisessa. Siinä, että antaudut olemaan sitä kuka olet. Antaudut kääntämään huomiosi sisäänpäin ja pienin askelin tutustut siihen ihmeeseen, joka olet sisälläsi.
Rohkaisen sinua tuntemaan suuttumuksesi ja kokemaan oman seksuaalisuutesi. Juuri sellaisina kuin ne ovat. Jos kehityksesi niiden kanssa jäi kesken, koska sinun piti olla valmis liian aikaisin tai temperamenttisi ei annettu kasvaa, antaisit itsesi tutustua niihin juuri siitä kohtaa, mihin jäit.
Että ottaisit aikaa tutustuaksesi sinuun. Kohtaisit kipeät ja herkät paikat itsessäsi. Tunnistaisit viisautesi. Antaisit sydämesi särkyä uudelleen ja uudelleen herkkyyttäsi kunnioittaen. Antaisit itsesi olla tulinen ja tumma, kirkas sekä iloinen, sillä kaikki tuo mahtuu sinuun. Valo ja varjo kaikissa sävyissään ovat sinussa syviä ja tärkeitä.
Toivon sinulle voimaa lakata näyttelemästä roolia, joka sinulle on annettu tai jota olet tarvinnut. Luopuisit antamasta vastuuta ja voimaa toisille ja omistaisit ne. Näkisit, ettet sinä ole heikko.
Että luottaisit itseesi ja elämään. Olisit itsesi, mitä se juuri nyt onkaan. Suostuisit tuntemaan oman kaipuusi ja kipusi niin syvästi, että lopulta löytäisit voiman itsestäsi. Niin syvältä, ettei sinun tarvitsisi enää etsiä sitä toisesta. Silloin, jos se sinun matkaasi kuuluu, elämä voisi antaa sinulle sen matkakumppanin, joka on arvoisesi. Joka on aloittanut oman matkansa itseensä ja luopunut lapsen kaipuusta vanhempien ulkoista apua kohtaan. Sillä silloin elämässäsi on tilaa tällaiselle, kun olet ottanut omat askeleesi kohti omaa voimaasi. Kun sinä arvostat itseäsi ja olet oma itsesi, se joka arvostaa itseään ja on oma itsensä, tunnistaa sinut.
Toisinaan tämä tärkeä matka lähemmäs itseä voi kestää vuosia. Se on matka jonka suurin osa meistä jättää tekemättä koska olemme oppineet hakemaan tarvitsemaamme maailmasta. Matka jolle useilla ei ole kärsivällisyyttä tai uskallusta. Matka jolla saat sen mistä luovut, kuten Tommy Hellsten joskus totesi.
Rukoilen niin omasta kuin toisten puolesta, että uskaltaisimme päästää irti ja kohdata sen mitä sisältämme nousee. Ja jonain päivänä, kun olemme siihen valmiita, voisimme aloittaa ihmissuhteemme toisenlaiselta pohjalta. Sellaisesta kohdasta, jossa olemme jo oppineet arvostamaan itseämme ja laittamaan etusijalle sen, mikä on sydämessämme oikeasti totta ja hyväksi. Silloin kaksi totuutta kohtaa toisensa ja syntyy jotain vielä todellisempaa.
Syksy Keltaisessa talossa on lähtenyt mukavasti käyntiin, viikko mennään pitkälti töihin-kotiin meiningillä ja viikonloppuna sitten nautitaan vapaasta. Blogin kirjoittamisen suhteen olen kokenut hieman riittämättömyyttä ja jostain syystä rima on ollut korkealla. Aina kun aloitan kirjoittamaan tuntuu, että ei tämä nyt ole mitään ja samalla jo poistan tekstin. Onneksi silmiini osui esittely itsestäni, jossa luvattiin, että kirjoitan tavallisesta elämästä! Tämä olikin vapauttava muistutus itselle, että ei tarvitse olla mitään erikoista, tavallinen elämä on riittävää.
Syksyämme piristi pieni loma, jonka vietimme Budapestissä pidennetyn viikonlopun verran, koko perheen voimin. Matka oli yhdistetty 50v.+50v, matka ja oli ihana viettää se koko perheellä, se kun on nykyään aika harvinaista. Budapest hurmasi meidät jo kolmannen kerran, mutta tytöille kerta oli ensimmäinen. Budapest on ehdottomasti yksi lempikohteeni kaupunkilomalle. Näkemistä, kokemista ja nautittavaa riittää. Syyskuun puolivälissä sääkin oli vielä kesäinen, lämpötila oli +24 – +28 astetta.
Lensimme Helsingistä ja vastassa meitä oli ystävällinen taksikuskimme József. Tutustuimme häneen ensimmäisellä kerralla ja sen jälkeen hän on aina ollut käytettävissämme. Hän kertoo mielellään Budapestistä, vie paikkoihin, joihin muuten ei osaisi edes mennä. Hänen kauttaan löytyy myös parhaat ruokapaikat ym.
Cafe New York on Budapestissä paikka, jonka lähes jokainen turisti käy katsomassa. Nähtävää ja ihasteltavaa siellä riittää ja palvelu on erinomaista. Mekin halusimme tämän paikan esitellä myös tytöille ja olihan sinne eksynyt muutama muukin! Jonoa oli kadulle saakka, mutta yllättävän nopeasti pöytä kuitenkin vapautui.
Toinen mukava ja näkemisen arvoinen paikka on ehdottomasti suuri kauppahalli. Kahteen kerrokseen mahtuu myyjää ja kojua jos jonkinmoista! Yläkerran käsityöt ym. saavat melkein pyörryksiin ja tulee tunne, että liinoista, laukuista ja kaikenmoisista matkamuistoista saa ihan riittävän annoksen vain katselemalla, kotiin ei yhtään ainutta jaksa edes ajatelle, niin valtavasti niitä on. Alakerran vihannes-, hedelmä-ja muissa elintarviketiskeissä riittää ihastelemista. Kaikki on aseteltu esille kauniisti, broileria ja lihaa löytyy joka muodossa, ihaninta on vielä katsella, kun marinadeissa ei niistä ui mikään, vaan kaikki on puhdasta. Luomu-paprikajauhe on vakio-ostos, joka tälläkin kertaa ostettiin luottomyyjältä.
Tonavaan ei Budapestissä voi olla törmäämättä. Mekin ihastelimme Tonavaa ja sen rantoja sekä maalta, että laivasta. Ostimme ensimmäisenä päivänä kolmen päivän kiertoajelulipun, jolla sai ajella eri reittejä ja tutustua kaupunkiin. Lippuun kuului myös kaksi risteilyä Tonavalla. Upeat sillat ja kauniit rakennukset, niitä vain ei koskaan lakkaa ihastelemasta! Turisteihinhan moni toivonsa laittaa ja myyjiä, taidemaalareita ym. on paljon. Onneksi he ovat hyvin kohteliaita, eikä röyhkeää kaupantekoa ainakaan meidän kohdalle sattunut yhtään kertaa.
Vaikka olin Budapestissä kolmannen kerran, aina matkaan osuu myös jotain uutta, mitä ei ole aikaisemmin nähnyt. Yksi sellainen oli ”Shoes on The Danube” eli kengät Tonavan rannalla. Olen nähnyt ne aikaisemmin vain kauempaa risteilyllä, enkä niiden tarinaa sen tarkemmin tiennyt. Onneksi nuorempi polvi on valveutunutta ja olivat selvitelleet jo etukäteen niiden tarinan. Eli kengät ovat muistomerkki, jolla muistetaan juutalaisia uhreja, joita työnnettiin Tonavaan talvella. Muistomerkki on pysäyttävä …
Tämän kolmen päivän aikana kuljimme ja näimme paljon. Istuskelimme kahviloissa, söimme, shoppailimme ja nautimme! Illalla oli ihana kaatua hotellin sänkyyn, eikä unta paljon tarvinnut odotella. Saattaapa olla, että tapaamme vielä Budapest!
Ulkoilmaan sopivan Ihan pihalla-asanasarjan loppuun toivon sinulle rohkeutta löytää omanlaisesi joogaharjoitus. Ulos, sisälle, koteihin, joogastudioille. Videoilla näytämme ystäväni, Pihasalin joogaohjaaja Hanna Ruaxin kanssa tapoja hyödyntää erilaisia paikkoja. Mantraa kaikuvassa rakennuksessa, meditoi mudrien kanssa istuen tai portaita laskeutuessa. Liiku kuten kukka, tai tunnustele selkärankaa siirtyen pehmeästi asanasta toiseen. Leiki ja löydä luonto- ja paikkayhteys! Jo muutama minuutti tietoista hengitystä yhdistettynä hitaisiin liikkeisiin voi muuttaa päiväsi kirkkaammaksi jokaisella tasolla.
Esiintyminen lähestyy ja sinun pitäisi mennä ihmisten eteen. Olet jännittänyt jo viikkoja ja h-hetken lähestyessä jalat ja kädet alkavat täristä, vatsasta kouristaa ja ajatukset tuntuvat siltä kuin niiden päälle olisi heitetty tukahduttava peitto. Olet varma, ettet muista mitään hetkellä, jolloin sinun pitäisi avata suusi ja ottaa tilanne haltuun.
Kuulostaako tutulta? Kyseinen kokemus on omani. Ala-asteella olin vielä koulunäytelmien pääroolissa ja rakastin olla valokeilassa, mutta teini-ikään mennessä asiat muuttuivat ja minusta tuli ujo esiintymisjännittäjä. Olin kauhuissani, kun soittoharrastukseen kuului pakollisia oppilaskonsertteja ja yliopistoaikoina hakeuduin jopa esiintymispelkokurssille.
Olen päässyt esiintymispelosta irti vasta muutaman viimeisen vuoden aikana ja nykyään jopa nautin esiintymisistä. Seuraavat kolme asiaa auttoivat minua ottamaan niskalenkin esiintymisjännityksestä.
1) Omien varjojen kohtaaminen
Merkittävin asia oman esiintymispelon voittamisessa on ollut syvä henkilökohtainen prosessi, jossa olen lähtenyt kohtaamaan omia pelkojani ja rajoittavia uskomuksia.
Aiemmin esiintymiseeni liittyi kontrollin menettämisen pelko – esimerkiksi että minulle tulisi ”black out” enkä saisi sanaa suustani. Tai että tärisisin niin paljon, että menettäisin kehoni hallinnan. Tästä olisi kuvitelmissani aiheutunut niin valtava häpeä, että omanarvontuntoni olisi murskaantunut palasiksi. Lisäksi lähtökohtaisesti uskoin, että olin huono puhumaan ja vahvistin uskomusta välttelemällä tilanteita, joissa olisi pitänyt puhua – yksinkertaisesti vetäytymällä ja olemalla hiljaa.
Esiintymiseen kytkeytyi siis mielessäni joukko pelkoja ja uskomuksia: torjutuksi ja hylätyksi tulemisen pelko (jos epäonnistun, joudun ulos ”laumasta”), epämiellyttävien tunteiden pelko (häpeän kohtaaminen) ja arvottomuuden pelko (epäonnistuneena ihmisarvoni on nolla). Ei ihme että jännitti, sillä kyseessä oli ihmisen syvimpiin tarpeisiin liittyviä pelkoja, jotka ovat biologisesti auttaneet meitä selviämään hengissä.
Pelkovyyhti lähti purkautumaan, kun aloin uteliaasti tutkailla sisimpääni, lopetin pakenemisen ja pelkojen tukahduttamisen. Aiemmin pelot ja uskomukset vaikuttivat alitajunnasta käsin, mutta vähitellen aloin tiedostaa ne ja hyväksyä itseni niiden kanssa.
Varjojen kohtaamisessa ja hyväksymisessä yksi voimakkaimmista harjoituksista meni näin:
Kirjoita paperille 10 asiaa, joista et pidä itsessäsi, esimerkiksi ”olen huono esiintymään”. Sen jälkeen näytä asiat jollekin luotettavalle henkilölle (häpeän kohtaaminen) ja pyydä hänen muuttamaan asiat muotoon ”rakastan sinua, koska /vaikka olet huono esiintymään” ja lukemaan lauseet sinulle ääneen. Kokemus hyväksytyksi tulemisesta omista huonoista puolista huolimatta on mullistavaa.
2) Mindfulness-taidot
Joogan, meditaation ja mindfulnessin tulo elämääni auttoi paitsi itsetutkiskeluprosessissa, myös epämiellyttävien tunteiden kohtaamisessa ennen esiintymistilannetta.
Nyt tiedostan, että tunteet ovat vain kehossani olevia luonnollisia, ohimeneviä reaktioita ja että ne ovat universaaleja. Mindfulnessin avulla opin tarkastelemaan kehossani tapahtuvia tunnereaktioita objektiivisena tarkkailijana ja suhtautumaan niihin hyväksyvästi. Ymmärsin etten ole yhtään sen huonompi ihminen, vaikka jalkani tärisevät ennen esiintymistilannetta.
Voimakkaan tunnereaktion iskiessä päälle on hyvin haastavaa olla samastumatta siihen ja tempautumatta mukaan. Mindfulness-harjoittelu on kuitenkin tuonut tilaa tunteen ja reaktion väliin sekä taitoa hengittää, palata läsnäoloon ja lähettää itselle myötätuntoisia ajatuksia kriittisellä hetkellä.
3) Altistuminen esiintymiselle
Niin kauan kuin asioita pakenee, niillä on valtaa elämässäsi. Päätin jossain vaiheessa ottaa härkää sarvista ja systemaattisesti hakeutua esiintymistilanteisiin. Tämä on johtanut minut estradeille, joista en koskaan olisi uskonut vielä viisi vuotta sitten selviytyväni.
Kun pelkäämälleen asialle altistuu ja siinä onnistuu, aiheutuu tästä positiivinen muistijälki ja seuraava kerta on aina helpompi. Positiivisen palautteen avulla ymmärsin jopa jossain vaiheessa, että uskomus ”en ole hyvä puhumaan” ei ole totta, vaan oman mieleni tuotosta.
Ja toisaalta jos esiintymisen aikana sattuisi pelkäämäni ”epäonnistuminen”, ainakin tulisi todettua, ettei siihen kuole. Itse olen päättänyt, että jos joskus lavalla ollessani ”black out” iskee, aion avoimesti kertoa yleisölle, että nytpä tapahtui asia, jota olen pelännyt vuosia. Ehkä saankin yleisöltä empatiaa ja joku saattaa jopa samastua tilanteeseeni. Ainakin olen aito ja rehellinen, jolloin on todennäköisempää kääntää tilanne voitoksi.
Nykyäänkin jännitän esiintymisiä, mutta samalla ymmärrän, ettei se ole niin vaarallista. Sopiva määrä jännitystä jopa parantaa suorituskykyä. Ja tiedän, että jännitys hellittää sillä hetkellä, kun astun lavalle ja sanon ensimmäiset lauseet. Sen jälkeen voin antautua ja nauttia.
Harjoittele päästämään irti kaikesta, joka tuottaa sinulle mielen riippuvuutta, hankalista miehistä, ristiriidoista työkaverin kanssa, kiukustumisista ja loukkaantumisista.
Muista antaa anteeksi itsellesi ja muille kaikki kaunat ja epäonnistumiset, niin mielesi vapautuu.
Vietä aikaa luonnossa. Se vaikuttaa aivoihisi ja mielentilaasi tyynnyttävästi. Anna asioiden mielestäsi nousta esille lenkkipolulla. Tähtitaivaan alla asiat asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin.
Käy erikoisissa paikoissa, tapaa erilaisia ihmisiä ja koe maailman ihmeitä. Mielemme haluaa ymmärtää muita ja ihmisyyttä.
Syö terveellisesti ja tasapainoisesti. Jos mielemme on sokeri- tai kofeiinikoukussa, se ei ole niin selkeä kuin voisi olla, ja keskittyminen muuhun on huonompi.
Vahvista keskittymiskykyäsi harjoittamalla tietoista läsnäoloa, mindfulnessia, meditaatiota, joogaa tai vastaavaa.
Hyväksy itsesi, jotta ajatuksesi eivät pyöri sen ympärillä, mikä vartalossasi tai ulosannissasi olisi hyvä olla toisin. Meissä tapahtuu muutoksia jatkuvasti, annetaan niiden tapahtua ja otetaan ne vastaan luonnollisesti.
Nuku ja lepää riittävästi. Väsyneenä mieli on heikko ja sumea.
Käy kylmissä vesissä kastautumassa tai lähde vaellukselle. Jonkinlainen extreme-kokeilu silloin tällöin on keino vahvistaa mieltä. Älä kuitenkaan tee mitään vain toisten perässä, vaan etsi itsellesi sopiva tapa. Kun saamme fyysistä voimaa, se näkyy mielessämme.
Sulje välillä hömppäviihde ja media ja pidä sen sijaan vartin mielen huoltotauko. Missä asioissa haluaisit toimia eri tavalla kuin nyt, ja mistä olet elämässä kiitollinen? Normaalisti emme kiireessä pysähdy näiden äärelle ja ne odottavat huomiota mielessämme, kunnes käännymme kohtaamaan ne.
Luottamus liittyy itseen, toisiin ihmisiin, se voi liittyä myös elämään tai johonkin meitä korkeampaan voimaan. Luottamus voi tarkoittaa sitä ja mielelläni näin itse ajattelen, että voin luottaa siihen, ettei kukaan tai mikään tee minua vahingoittavia tekoja tai yllätyshyökkäyksiä. Se on tunnetta siitä, että minun rinnallani seistään ja annetaan minun olla ehdoitta juuri, sitä mitä minä olen. Luottamus on lepäämistä, antautumista ja kannateltavana olemista.
Itseluottamus on hyvin tuttu termi enkä tykkää siitä yhtään. Itseluottamuksesta piirtyy mieleeni kuva kyvykkäästä ihmisestä, joka purjehtii elämässään suorituksesta toiseen ja niittää menestystä. Eikä siinä mitään, senkus vaan purjehtii ja menestyy :). Haluan kuitenkin tuoda tässä esiin ehkä vähän toisenlaisen tavan ajatella itseluottamusta.
Jos ajatellaan edellä esittämääni luottamuksen määritelmää, asetutaan valintojen äärelle. Minä olen itseni paras kaveri. Jos teen sellaisia valintoja, jotka tekevät itselleni huonoa, en ole luotettava. Tällainen itseluottamus on elinehto, eikö vaan? Jos sabotoi itseään valitsemalla olosuhteita, jotka syövät jaksamista ja muuta hyvinvointia , ei ole mitään syytä luottaa itseensä. Me ihmiset teemme niin paljon juuri tuota; valitsemme ja vaikka huomaamme tehneemme väärän valinnan, päädymme odottamisen olotilaan – jäämme odottamaan ihmettä, joka muuttaa kaiken paremmaksi. Itseensä on pakko pystyä luottamaan, jotta voi hyvin. Pelko on valtavan vahva voima ja saa meidät tekemään aika kummallisiakin valintoja.
Seisotko itsesi rinnalla joka hetki?
Teetkö omaa hyvinvointiasi ajatellen parhaita mahdollisia valintoja?
Ja sitten siirrytään toisiin luottamiseen. Edelleen ollaan valintojen äärellä. On paljon sellaisia ihmisiä, joihin ei voi luottaa tai jotka satuttavat meitä tietämättäänkin. ”Minun täytyy vain oppia luottamaan siihen ja siihen ihmiseen enemmän”. Joopa joo. Ihminen kyllä tietää, kuka on luottamuksen arvoinen. Aina vain emme halua kuunnella intuition viisasta ääntä. Itse tunnistan luotettavat ihmiset siitä, että lepään heidän lähellään henkisesti ja tunnen kasvavani vähän isommaksi. Luotettavien ihmisten seurassa saan olla näkyvä ja koen olevani rakastettu eli en koe tarvetta suojautua. Uskon, että itselle oikeiden ihmisten valitseminen omaan elämään oikaisee monta asiaa hyvään asentoon; silloin saa tukea ja apua, kun niitä oikein tarvitsee. Voi kokea yhteyttä yksinäisyyden sijaan. Ja saa tunteen siitä, että kuuluu johonkin.
Kenen annat satuttaa itseäsi?
Keiden lähellä sinä lepäät ja kukoistat?
Voitko valita lähellesi vain niitä ihmisiä, joihin voit täysin luottaa?
Jos ei seiso itsensä rinnalla eikä voi luottaa itseensä tai ei ole kokemusta siitä, että muihin voi luottaa, on vaikea luottaa itseä korkeampaankaan voimaan. Itselleni Jumalaan luottaminen on elämään ja sen tarkoituksenmukaisuuteen luottamista. Uskon, että kaikilla elämänkokemuksilla on korkeampi tarkoituksensa, vaikka en sitä tarkoitusta aina heti näekään. On hirvittävän raskasta yrittää kontrolloida elämää, koska se ei koskaan tottele. Elämä avautuu hetki hetkeltä siitä huolimatta, vaikka kuinka yrittää hallita.
Osaatko antautua elämän virtaan ja luottaa siihen, että virta vie kyllä sinne, minne pitääkin?
Ihmisellä on seikkailijan luonne. Jokainen meistä on sisukas, haluaa löytää oman totuuden ja ymmärtää maailmaa. Metsästin pakurikääpää, jota löysinkin, mutta käytetty aika, kuivauksen ja keittämisen vaiva ei normaaleilla tehokkuuden mittareilla kannata verrattuna siihen, että käyn ostamassa jauheen valmiina kaupasta. Seikkailu oli kuitenkin kiva ja oivalsin, miten siinä viehätti etsimisen ja löytämisen lumo. Etsiminen ja itsensä haastaminen tuottaa jännitystä, opettaa voimaa ja rohkeutta, se saa adrenaliinihormonimme jylläämään. Kun saavutamme jotain, syntyy meissä mielihyvää tuottavia dopamiini- ja endorfiinihormoneja ja olo on tyytyväinen ja kiitollinen. Evoluutio on saanut ihmisen kehittämään omaa toimintaansa tuottamalla mielihyvää siitä!
Valmiit ratkaisut kirjoista ja kaupoista eivät aina toimi, kun meidät on ohjelmoitu innostumaan uusista mahdollisuuksista ja haasteista ja saavuttamaan mielihyvää saaliin tai ratkaisun löytymisestä.
Jos on tarvetta uudelleensuunnata syömistottumuksia tai ajatuksia, kannattaa kokeilla ja erehtyäkin mutta oppia lopulta, mikä sopii itselle. Jos aina seuraa suosituksia ja dieettejä, ei löydä sisäistä tietoaan ja viisauttaan. Meissä on paljon sellaista sisäistä viisautta, joka ei kasva, jos aina kuuntelemme muiden ohjeita.
Self help pitää sisällään kirjoja, artikkeleita, dokumentteja, seminaareja ja videoita, joiden tarkoitus on auttaa meitä elämään paremmin. Se, mitä mistään tiedämme, on yleensä toisilta ihmisiltä opittua. Onhan toisilla hyviä elämänkokemuksia ja tarinoita kerrottavana ja jaettavana. Self helpiä on kuten mitä tahansa tietoa, hyvää ja huonoa, hyödyllistä ja humpuukia, eikä pitäisi yleistää. On hyvä oppia kuuntelemaan syviä tarpeitaan ja vahvuuksiaan.
Muita seuraamalla voi oppia, mihin suuntaan kannattaa kulkea, ja mitä hyviä juttuja toiset ovat löytäneet. Omalla intuitiolla voi parhaiten tunnistaa, mitä kannattaa kokeilla ja mitä ei. Joskus on vaan tarkoitus erehtyä, löytää kaunista uutta ja jättää taakseen jotain vanhasta elämästä.
On tietoa siitä, miten voimme voida paremmin, huonoja elämäntapoja ja stressiä voi pyrkiä ottamaan paremmin haltuunsa. Meillä on usein jo paljon tietoa ja siksi laitankin välillä kaikki laitteet kiinni, en lue enkä kuuntele mitään, vaan kuuntelen hiljaisuudessa itseäni. Hyvätkään self help tiedot eivät auta, jos emme itse koe. Jos luemme tietoa siitä, miten voisi rauhoittua, syödä paremmin tai liikkua enemmän mutta emme hyödynnä sitä arjessamme, mikään elämässämme ei vielä muutu.
Ajatukset ja tieto eivät pelkästään muuta elämäämme – oman toiminnan muuttaminen pienin askelin etsimisen ja oivaltamisen kautta tekee sen.
Kirjoittaja Suvi Bowellan on monelle itsensä kehittämisestä kiinnostuneelle tuttu kouluttajana, energiahoitajana, valmentajana sekä kirjoittajana. Suvi on tehnyt pioneerityötä vaihtoehtoisten hoitomuotojen saralla tuoden Suomeen sekä ThetaHealingina maailmanlaajuisesti tunnetun menetelmän, että emotionaalista hyvinvointia edistävän Clearing Toxic Emotions –hoidon.
Pari vuotta sitten tilanne minun ja perheenjäseneni välillä kiristyi niin, että lakkasimme puhumasta toisillemme. Tapahtuma, joka katkaisi sen kuuluisan kamelinselän, sai vanhat muistot ja käsittelemättömät tunteet vyörymään pintaan sellaisella voimalla, että pieni huilitauko tuntui ainoalta vaihtoehdolta oman hyvinvoinnin kannalta. Huilitauon pitkittyessä, kehoni alkoi oireilla. Kärsin tulehduksen toisensa perään, vaikka laboratoriotesteissä ei näkynyt mitään. Syötyäni kolme turhaa antibioottikuuria, ymmärsin yhteyden tunteitteni ja oireitteni välillä ja käännyin homeopaatin puoleen. Kesti kaiken kaikkiaan yhdeksän kuukautta saada sen verran kiukkua ulos kehosta, että tulehduskierre loppui.
Meitä kehotetaan unohtamaan menneet, antamaan anteeksi ja päästämään irti. Nämä ovat ensisijaisen tärkeitä asioita mikäli haluamme nauttia elämästä, olla emotionaalisesti tasapainoisia, pysyä terveinä ja olla onnellisia ihmissuhteissamme. Sekä terapeutit, että henkiset opettajat kaikki peräänkuuluttavat anteeksiantoa, mutta miten ihmeessä se oikein tehdään, jos kipua ja kiukkua on sisuksissa niin paljon, että irti päästäminen tuntuu mahdottomalta? Moni puhuu kauniita sanoja anteeksiannosta, mutta jättää kertomatta miten tuo maaginen aidon anteeksiannon teko tehdään. Eräs asiakkaistani totesi kyynel silmäkulmassa: ”Olisinhan minä jo päästänyt irti vuosia sitten, kun tietäisin miten.”
Anteeksiannosta on kirjoitettu vaikka kuinka paljon ja menetelmiä tunteiden työstämiseen on tarjolla monenlaisia. Moni on istunut terapiassa vuosikausia saavuttamatta kuitenkaan lopullista rauhaa. Ei riitä, että meitä loukannut asia käsitellään älyllisellä tasolla. Ei riitä, että karjumme kiukkumme ulos. Ei riitä, että kirjoitamme kokemuksemme paperille ja poltamme sen seremoniallisesti nuotiolla. Ei riitä että hakkaamme nyrkkeilysäkkiä, jonka kuvittelemme edustavan vihaamaamme henkilöä. Kaiken oppimani valossa, en ymmärrä mitä hyötyä esimerkiksi siitä on, että huudan vieraalle ihmiselle, joka esittää äitiäni, isääni, ex-puolisoani, luottamukseni pettänyttä ystävää, tai jotakuta muuta, jolle olen vihainen.
Kun asiaa tarkastellaan energiatasolla, tulen vain vahingoittaneeksi tuota ihmistä, johon suuttumukseni energia kohdistuu ja rasittaneeksi omaa kehoani. Kokemukseni mukaan tunne voi tulla kehosta ulos jossain määrin sitä fyysisesti purkamalla, mutta perinpohjaiseen paranemiseen tarvitaan hyppysellinen ihmeitä tekevää puhdasta rakkautta. Syvällinen emotionaalinen eheytyminen on loppujen lopuksi lempeä prosessi.
Omalla tutkimusretkelläni olen tullut tutustuneeksi monenlaisiin vaihtoehtoihin. Homeopatian lisäksi olen käyttänyt vapauttavaa hengitystä, Paranemisen avain –nimistä tekniikkaa, EFT:tä eli naputtelua, ja kävinpä jopa kahden viikon dearmoring-retriitillä. Kaikki ovat vieneet minua eteenpäin paranemisen polulla. Nopeimman ja pysyvimmän avun sain kuitenkin tutustuttuani Clearing Toxic Emotions -hoitoon. Siinä anteeksianto ja irti päästäminen tapahtuu seitsemän askeleen avulla lempeästi ja turvallisesti. Paranemisen ytimessä on syvällinen kuulluksi ja nähdyksi tulemisen kokemus, myötätunnon löytäminen sinua satuttanutta ihmistä kohtaan ja tapahtuneen tarjoaman tärkeän oppiläksyn oivaltaminen.
Monesti anteeksianto jää pinnalliseksi siitä syystä, että halussamme olla ymmärtäväisiä ja hyviä ihmisiä hyppäämme suoraan vaiheeseen kaksi – hakemaan ymmärrystä siihen miksi toinen on vahingoittanut meitä käytöksellään. Silloin voi käydä niin, että anteeksianto tapahtuu vain mielen tasolla, sillä äärimmäisen tärkeä vaihe jää välistä: Meidän itsemme täytyy saada tulla kuulluksi, nähdyksi ja ymmärretyksi. Aidon eheytymisen kannalta se, että saamme ilmaista, mitä olisimme halunneet ja miltä meistä tuntui, kun emme saaneet sitä, on olennaisen tärkeää. Vasta sen jälkeen voimme siirtyä objektiiviseen näkökulmaan ja löytää aidon myötätunnon toista ihmistä ja hänen rikkinäisyyttään kohtaan.
Kun tuo myötätunto pehmentää sydämemme, voimme astua seuraavan askeleen ja lähteä tarkastelemaan tilannetta laajemmasta perspektiivistä. Mitä arvokasta tuo toinen ihminen on yrittänyt opettaa minulle? Mitä olen oppinut arvostamaan tapahtuneen seurauksena? Mitä vahvuuksia minussa on kehittynyt tapahtuneen seurauksena? Mitä ratkaisevan tärkeitä valintoja olen tehnyt kokemani myötävaikutuksesta?
Kun suuremman oppiläksyn viimein oivaltaa sydänjuuriaan myöten, tunne, joka herää, on valtava kiitollisuus. Siihen kun pääsee, on oma suhtautuminen menneisyyden tapahtumiin ja niihin liittyviin ihmisiin muuttunut pysyvästi. Olemme tehneet tilaa ilolle ja vapaudelle. Tehtyäni hoidon itselleni tänä kesänä, tunsin valtavan taakan pudonneen sydämeltäni ja harteiltani. Menin nurmikolle makaamaan pitkin pituuttani ja hengittelin ihmetellen keventynyttä oloani. Kaksi päivää myöhemmin tämä ihminen, jolle en ollut puhunut kahteen vuoteen, soitti. Vihan, kaunan ja pettymyksen tunteiden väistyttyä sydämessäni on taas tilaa rakkaudelle, myötätunnolle ja kiitollisuudelle häntä kohtaan.
Pieni kirjoitustehtävä irtipäästämiseen
Varsinaisessa hoidossa on muitakin olennaisia elementtejä, mutta jo tekemällä itseksesi kirjoitustehtävän, olo helpottuu. Tee harjoitus avoimin sydämin ja pyri pääsemään kiinni aitoon tunteeseen. Tehtävän tekeminen puhtaan älyllisesti tai uhriasetelmasta käsin ei auta.
Valitse henkilö, jolle haluat antaa anteeksi ja spesifinen häneen liittyvä tapahtuma, jonka haluat antaa anteeksi. Ota paperia ja kynä ja vastaa seuraaviin kysymyksiin aidosti ja rehellisesti:
1) ”Mitä olisit halunnut? Miltä se tuntui kun et saanut sitä?”
2) Jos olisit terapeutti ja tarkastelisit tuota toista ihmistä täysin objektiivisesti ja samalla myötätunnosta käsin, miten voit ymmärtää hänen käytöksensä? Mitä hän on jäänyt vaille, millaisia haavoja hänellä on? Onko taustalla mahdollisesti jopa mielenterveysongelmia?
3) Mikä suurempi oppiläksy tässä on taustalla? Jos totuus olisikin se, että sinulla on ollut niin sanottu sielun sopimus tuon toisen ihmisen kanssa, jotta voisit oppia oman henkisen kasvusi kannalta jotain hyvin tärkeää, mitä se voisi olla?
Riippumatta titteleistä tai median luomista rooleista kaiken takana on ihminen. Seuraavassa näyttelijä Anu Sinisalo kertoo, mitä eri sanoista tulee hänelle mieleen.
EGO – Rakas ystävä, jonka kanssa tulee löytää rajat, tasapaino ja harmonia.
TULEVAISUUS – Uteliaisuuden herättävä seikkailu.
RAKKAUS – Kaiken kattava yhteys.
HIDASTAMINEN – Läsnäolo, kuuntelu.
ELÄMÄN TARKOITUS – Ihmisyydessä oleminen.
KIIRE – Ajoittaista, elämään kuuluvaa rytmiikkaa.
KOHTAAMINEN – Oivalluksia.
IHMISYYS – Elämä.
RAUHA – Hyvä olo, virtaavuus, hengitys.
OLEMINEN – Sen salliminen.
ONNELLISUUS – Olotilan muoto, johon voi itse vaikuttaa.
TYÖNTEKO – Intohimo ja opin paikka.
HYVÄKSYMINEN – Sitä, että kunnioittaa ja arvostaa niin omaa kuin muidenkin erilaisuutta.
FLOW-TILA – Soljuvuus, salliminen, rauha ja takertumattomuus.
SIELU – Ykseys.
PALJASTUMINEN – Vaatii rohkeutta, herkkyyttä ja luottamusta.
Yhteiskunta toimii ja elämä on miellyttävää jos ihmiset luottavat toisiinsa, tekevät yhteistyötä ja huolehtivat toisistaan. Tähän tulee kaikin voimin pyrkiä. Eikö tämän pitäisi määrittää myös talouden suoriutumista?
Olemme onnistuneet lisäämään vaurautta, mutta emme elämän mielekkyyttä. Puhumme vapaudesta, mutta kaipaamme yhteyttä, liittymistä ja kuulumista. Olemme yksinäisiä yltäkylläisyyden keskellä vailla ihmismielen ylevyyttä.
Viimeisten vuosikymmenten aikana olemme pyrkineet kaikin voimin paisuttamaan taloutta emmekä ihmisten kokemusta hyvästä elämästä. Olemassaolemisen ihanteemme on ollut kapea. Elämän tarkoitukseksi on riittänyt vaurauden maksimointi.
Talouden koon kasvattaminen keinolla millä hyvänsä on pitänyt kiireisenä ja vieraannuttanut ihmisen paitsi omasta itsestään myös muista elämisen ytimistä. Kansalaisuus on kytkeytynyt kuluttajana olemiseen. Ihmisten välinen luottamus ja sosiaalinen eheys ovat rapautuneet.
Meitä kaikkia yhdistävät yksinkertaiset materiaaliset tarpeet, joiden täyttymistä taloudellisen toimeliaisuuden pitäisi ensisijaisesti varmistaa. Näitä tarpeita ovat puhdas ilma ja puhdas vesi. Maukas ja terveellinen ruoka. Merkityksellinen tekeminen ja vanhuuden turva.
Eikö taloudestamme uhkaa muodostua epätaloudellista taloutta jos tavoittelemme sen kasvattamista tuotteiden ja palvelujen määrää kaikin keinoin maksimoimalla? Toimeliaisuus ei aina kohdistu siihen, mikä on hyvän elämän kannalta olennaisinta. Älykiuas voi olla kiva, mutta se tuskin onnistuu lisäämään elämän merkityksellisyyttä.
Onko siis niin, että talouspolitiikan tavoitteena tulisi olla pitkän ja merkityksellisen elämän takaaminen kansalaisille mahdollisimman pienillä kuluilla kasvattamatta taloutta yhtään sen suuremmaksi kuin on välttämätöntä? Jos näin on, bruttokansantuote pitäisi ymmärtää bruttokansankuluna. Onko tässä vallankumouksellisen talouspolitiikan ainekset?
