Valokuva: Aino Huotari

Luottamus on lepoa

MIIA_KOLUMNI

Mitä luottamus on?

Luottamus liittyy itseen, toisiin ihmisiin, se voi liittyä myös elämään tai johonkin meitä korkeampaan voimaan. Luottamus voi tarkoittaa sitä ja mielelläni näin itse ajattelen, että voin luottaa siihen, ettei kukaan tai mikään tee minua vahingoittavia tekoja tai yllätyshyökkäyksiä. Se on tunnetta siitä, että minun rinnallani seistään ja annetaan minun olla ehdoitta juuri, sitä mitä minä olen. Luottamus on lepäämistä, antautumista ja kannateltavana olemista.

Itseluottamus on hyvin tuttu termi enkä tykkää siitä yhtään. Itseluottamuksesta piirtyy mieleeni kuva kyvykkäästä ihmisestä, joka purjehtii elämässään suorituksesta toiseen ja niittää menestystä. Eikä siinä mitään, senkus vaan purjehtii ja menestyy :).  Haluan kuitenkin tuoda tässä esiin ehkä vähän toisenlaisen tavan ajatella itseluottamusta.

Jos ajatellaan edellä esittämääni luottamuksen määritelmää, asetutaan valintojen äärelle. Minä olen itseni paras kaveri. Jos teen sellaisia valintoja, jotka tekevät itselleni huonoa, en ole luotettava. Tällainen itseluottamus on elinehto, eikö vaan? Jos sabotoi itseään valitsemalla olosuhteita, jotka syövät jaksamista ja muuta hyvinvointia , ei ole mitään syytä luottaa itseensä. Me ihmiset teemme niin paljon juuri tuota; valitsemme ja vaikka huomaamme tehneemme väärän valinnan, päädymme odottamisen olotilaan – jäämme odottamaan ihmettä, joka muuttaa kaiken paremmaksi. Itseensä on pakko pystyä luottamaan, jotta voi hyvin. Pelko on valtavan vahva voima ja saa meidät tekemään aika kummallisiakin valintoja.

Seisotko itsesi rinnalla joka hetki?

Teetkö omaa hyvinvointiasi ajatellen parhaita mahdollisia valintoja?

Ja sitten siirrytään toisiin luottamiseen. Edelleen ollaan valintojen äärellä. On paljon sellaisia ihmisiä, joihin ei voi luottaa tai jotka satuttavat meitä tietämättäänkin. ”Minun täytyy vain oppia luottamaan siihen ja siihen ihmiseen enemmän”. Joopa joo. Ihminen kyllä tietää, kuka on luottamuksen arvoinen. Aina vain emme halua kuunnella intuition viisasta ääntä. Itse tunnistan luotettavat ihmiset siitä, että lepään heidän lähellään henkisesti ja tunnen kasvavani vähän isommaksi. Luotettavien ihmisten seurassa saan olla näkyvä ja koen olevani rakastettu eli en koe tarvetta suojautua. Uskon, että itselle oikeiden ihmisten valitseminen omaan elämään oikaisee monta asiaa hyvään asentoon; silloin saa tukea ja apua, kun niitä oikein tarvitsee. Voi kokea yhteyttä yksinäisyyden sijaan. Ja saa tunteen siitä, että kuuluu johonkin.

Kenen annat satuttaa itseäsi?

Keiden lähellä sinä lepäät ja kukoistat?

Voitko valita lähellesi vain niitä ihmisiä, joihin voit täysin luottaa?

Jos ei seiso itsensä rinnalla eikä voi luottaa itseensä tai ei ole kokemusta siitä, että muihin voi luottaa, on vaikea luottaa itseä korkeampaankaan voimaan. Itselleni Jumalaan luottaminen on elämään ja sen tarkoituksenmukaisuuteen luottamista. Uskon, että kaikilla elämänkokemuksilla on korkeampi tarkoituksensa, vaikka en sitä tarkoitusta aina heti näekään. On hirvittävän raskasta yrittää kontrolloida elämää, koska se ei koskaan tottele. Elämä avautuu hetki hetkeltä siitä huolimatta, vaikka kuinka yrittää hallita.

Osaatko antautua elämän virtaan ja luottaa siihen, että virta vie kyllä sinne, minne pitääkin?

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa: