Sivu 353 – Hidasta elämää

6 tapaa tehdä toiveista totta – Tunnistatko nämä omasta elämästäsi?

Toiveet toteutuvat elämässämme monella tavalla. Kaikkia tapoja yhdistää kuitenkin yksi liikkeelle paneva voima, intentio. Intentio syntyy kuin ajatuksen ja tunteen alkuräjähdyksenä. Siinä oleminen saa uuden suunnan ja havaintokenttä laajenee näkemään unelman rakennuspalikoita.

Intentiota voisi kuvata myös virraksi. Sillä on yksi, selkeä suunta ja se vie sinua mukanaan.

1. Ajatushäivähdys

Joskus unelma, toive tai haave käy mielessä vain lyhyen, seitinohuen hetken. Se tuntuu merkityksettömältä ajatukselta, kunnes se muuttuu konkreettiseksi. Sitten muistaa, että ”ai niin, tämä kävi mielessä”. Tämä tiedostamattoman mielen häivähdys voi olla myös intuitiota.

Opettele huomaamaan nuo pienet välähdykset, niin opit tuntemaan itseäsi paremmin ja seuraamaan toiveitasi, jotka usein ovat hiljaisia ulkoisen maailman odotusten takana.

2. Pieni, hiljainen toive

Pienet, hiljaiset toiveet ovat vähän niin kuin salatoiveita. Niistä ei uskalla puhua, eikä niitä melkein uskalla edes ajatella. Niinä hetkinä kun ajattelee, vatsan pohjassa lehahtaa perhosparvi. Jos ei kuitenkaan ole vielä unelmalleen valmis, mieli saataa peloissaan ja vanhan kokemuksen pohjalta alkaa teilata toiveita.

Myös pienet, hiljaiset toiveet kasvavat vähitellen, vaivihkaa. Ja jonain päivänä saattaa huomata, että toiveesta tuli totta. Nautiskele siis noista hetkistä ja anna niiden vahvistua – ihanat tunteet syntyvät myös kuvittelusta ja fiilistelystä!

3. Tietoinen tavoite tai päämäärä

Tämä on kaikkein tunnetuin – ja ehkä hyväksyttävin – tapa toteuttaa unelmia. Monet työelämän menestystarinat ovat tietoisen päätöksen tuloksia. Kun mielessä on selvä kuva siitä, miten haluaa asioiden menevän, mieli löytää koko ajan uusia tapoja hyödyntää nykyhetken resursseja oman tavoitteen saavuttamiseksi.

Tavoitteiden ja päämäärien kanssa kannattaa olla herkkänä, ettei ala taistella elämää vastaan: aina asiat eivät tapahdu siten tai siinä aikataulussa kuin haluat; silti se ei tarkoita, etteivätkö ne voisi toteuta. Silloin kun elämä puuttuu peliin, säilytä positiivinen tunneyhteys siihen, mitä toivot. Älä tee matkastasi tuskaista taistelua!

4. Porttitoiminta

Porttitoiminta on jotain, mikä ei suoranaisesti liity unelmaasi. Teet jotain, tapaat jonkun ihmisen tai välillä teet vain sitä, mistä tykkäät. Nuo elämän ihmeelliset kohdat saavat sinut oivaltamaan jotain tai avaavat jonkin portin, mitä et vain aiemmin kyennyt näkemään, ja unelmasi lähtee toteutumaan kuin olisit löytänyt lankakerän alkupään.

Porttitoiminnan hyödyntäminen ei ole päämääräistä toimintaa. Se vaatii vain, että teet niitä asioita, jotka tuottavat sinulle iloa tai asioita, jotka ovat mielestäsi oikein.

Close up vintage bicycle — Lähde liikkeelle, tapaa ihmisiä, tee jotain, mistä pidät.

5. Unelma, joka venyy, kun sitä haastaa

Omat unelmat saattavat alkaa venyä, kun mielen rajat antavat vähän periksi. Aluksi toivoo jotain, minkä uskoo olevan mahdollista eilisen tiedolla ja tämän hetken resursseilla. Sitten kun alkaa tottua ajatukseen – eli kun mieli ei enää niin kovasti rajoita – alkaa tulla uusia mahdollisia ajatuksia. Jälkeenpäin ensimmäiset unelmat tuntuvat ihan pikkunakeilta. Myös porttitoiminta voi haastaa omien unelmien rajat.

Omien unelmieni kohdalla kuvittelen mielen rajani kuin läpinäkyväksi palloksi ympärilleni, ja alan tehdä mielikuvissa (joskus myös ihan konkreettisesti) reikiä tuohon palloon. Näin annan myös uusille ajatuksille ja mahdollisuuksille tilan tulla.

6. Unelma, joka tuntuu mahdottomalta

Tämä on vaikein kohta, sillä mieli kertoo niin selvästi, mikä näillä resursseilla ja aiemman kokemuksen perusteella on mahdollista. Kyse on mielen rajoista. Kun mieli estelee mitä hienoimmilla selityksillä, saatat uskoa sitä. Itsen ja unelman toteutumisen välillä tuntuu olevan kuilu.

Kun mielen rakentamaa kuilua pääsee työstämään, unelma tulee lähemmäksi. Silloin se jo tuntuu; ja silloin kun se tuntuu, alkaa nähdä mahdollisuuksia. Kun uskaltaa katsoa näitä oman mielen esteitä silmästä silmään, kurkkaa myös omaan sisimpään ja sen elämää rajoittaviin rakennuspalikoihin. Kun palikat rakentaa uudelleen, mahdottomista unelmista alkaa tulla mahdollisia.

Unelmien vuosi 2020 -verkkokurssin ilmoittautuminen on nyt auki! lähde tekemään vuodesta 2020 sinun ja unelmiesi vuosi. Lue lisää kurssista TÄSTÄ.

Oletko nähnyt, kuinka kauniisti saippuakupla jäätyy?

Oululainen luotokuvauksen harrastaja Pertti Väyrynen kuvasi vuosi sitten alle minuutin videon, jossa saippuakupla jäätyy. Saippuakuplan jäätyminen on jäätävän kaunis prosessi, ja se kestää vain lyhyen hetken.

Tämä video sopii hyvin pakkaspäivien iloksi – ja inspiraatioksi?

Mummujen rakkaudesta ja kissojen vapaudesta – ”Rakkaus ei ole toisen omistamista ja rajoittamista, määräämistä ja vahtimista”

Meillä on kolme kissaa, kaksi punaista kollia ja yksi Prinsessa Lala. Lala alkoi koiramme kotiuduttua viihtyä ulkona kauemmin ja kauemmin, kunnes yhtenä päivänä se ei enää tullut kotiin.

En ollut huolissani Lalasta. Aavistelin sen viisaana kissana etsineen uuden kodin itselleen. Lapset olivat surullisia ja ikävöivät kissaa. Lalan katoaminen sai meidät pohtimaan rakkautta ja vapautta. Kerroin lapsilleni jälleen tarinaa mummustani.

Minulle elämäni tärkein ihminen on ollut Englannissa asunut mummuni. Häneltä sain pyyteetöntä rakkautta, ainoastaan hyväksyviä katseita, jatkuvaa kannustusta ja loputonta hyväksyntää. Tämä rakkaus kannatteli minua läpi lapsuuteni aina äitiyteeni asti. Tunsin sen vahvana ympärilläni, vaikka emme nähneet toisiamme kuin muutamia kertoja vuodessa.

Kun käyttäydyin hölmösti, ajattelin aina ensimmäiseksi mitä mieltä mummuni minusta nyt olisi. Tiesin hänen antavan minulle anteeksi, joten minun oli helpompi antaa töppäilyni anteeksi itselleni. Kun tein jotain hienoa, kuvittelin hänen iloa loistavat kasvonsa minua ihailemassa ja olin tuplasti ylpeä itsestäni. Hän eli vierelläni, oli ajatuksissani ja oli äärimmäisen rakas minulle. Hänen poismenonsa oli minulle hyvin raskasta, mutta se pakotti minut seisomaan omilla jaloillani. Minun oli opittava löytämään itsestäni anteeksianto, ihailu ja pyyteetön rakkaus itseäni kohtaan. En ole menettänyt häntä, sillä hän on elossa ajatuksissani ja tunnen hänet ikuisesti sydämessäni.

Toivon lasteni löytävän itselleen oman mummunsa, oman ihmisensä, jonka rakkaudessa he voisivat loistaa. Toivoisin olevani itse heille se ihminen, mutta äitinä joudun rakastamisen lisäksi heitä myös ojentamaan ja joskus myös rajoittamaan, sillä se on äidin tehtävä. Vaikka nyt olin turvallisesti aina heidän vierellään, olisi minunkin tehtäväni heidät joskus lopullisesti vapauteen päästää. En voisi heihin takertua.

Rakkaus on vapautta. Se on vapautta antaa toisen olla juuri sellainen kuin toinen on. Epätäydellinen, erehtyväinen, virheitä tekevä tavallinen ihminen. Se on vapautta antaa toisen mennä. Hyväksyä, kun toinen eksyy polulta, on ihan hukassa, on kaukana sinusta.

Rakkaus ei ole takertuvaa vieressä nyhjäämistä, toisesta huolehtimista ja yrityksiä muuttaa toista sellaiseksi, että sinulla olisi helpompaa olla.

Rakkaus ei ole toisen omistamista ja rajoittamista, määräämistä ja vahtimista. Rakkauden tarkoituksena ei ole tehdä toista ihmistä riippuvaiseksi sinusta.

Lapset voisivat harjoitella tälläistä vapaata ja pyyteetöntä rakkautta Lalan kanssa. Me voisimme antaa kissalle vapauden päättää itse missä ja kenen kanssa se halusi asua. Voisimme rakastaa kissaa ihan yhtä paljon, asui se meillä tai ei. Se voisi aina olla ajatuksissamme ja sydämessämme.

Eräänä iltana kävelytimme tyttäreni kanssa koiraamme. Tyttäreni pysähtyi sitomaan kengännauhojaan, nosti katseensa ja huudahti: ”Lala!” Lala istui viereisen talon ikkunalla ja katsoi meitä kissamaisen välinpitämättömästi. Menimme koputtamaan talon ovea ja selitimme talon asukkaille Lalan olevan meidän kissa. Lala oli asunut heillä jo tovin, oli kuulemma rakastunut heidän Mikko-kissaansa.

Istuimme juttelemassa kauan näiden talossa asuvien mummujen kanssa. Lala oli valinnut uudeksi kodikseen kolmen sisaruksen talon korttelin päästä meiltä. Kaipasi kai poikavoittoisen kotimme sijaan naisia ympärilleen. Mummuilla on myös sattumoisin sama sukunimi kuin Lalan kasvattajalla, eli ei kelvannut prinsessalle meidän nimikään.

Yritimme tuoda Lalaa kotiin, mutta se karkasi samantien takaisin Mikon luo. Olkoon siis siellä. Me käymme nyt lasten kanssa vierailuilla mummujen luona, katsomassa Lalaa. Meidät otetaan aina vastaan avosylin. Viemme Lalalle herkkuja ja mummut syöttävät meille herkkuja.

Emme menettäneet kissaa. Saimme kolme uutta mummua.

Lisää äitiydestä, mummujen rakkaudesta ja kissan sielunelämästä Taran kirjassa Äitipeli – Selviydy voittajana. Prinsessa Lalan kuvan on ottanut mummu-visiitillämme kirjan valokuvaaja Sari Mattsson.

Näin pöytä putosi minulle kuin taivaasta, kun sitä toivoin

Toiveet, haaveet, ajatuspilkahdukset ja merkittävät unelmat kulkevat mukana arjessamme. Monien pienten toiveiden toteutuminen tai ajatusten konkretisoituminen saattavat jäädä huomaamatta arjessa. Ne ovat ikään kuin itsestään selvyyksiä. Ne tapahtuvat niin arkisen tylsästi, ettei niitä välttämättä edes huomaa.

Kun pientenkin toiveiden toteutumiseen alkaa kiinnittää huomiota, elämä alkaa muuttua taikamaaksi. Alkaa tapahtua ihmeellisiä asioita. Pienten, melko merkityksettömien asioiden konkretisoituminen ja niiden huomioiminen auttaa avaamaan omassa mielessä tietä myös isommille unelmille. Isommat unelmat vaativat usein vähän enemmän sisäistä työtä, sillä ne nostattavat ajatuksiin erilaisia uskomuksia omista mahdollisuuksista. Uskomusten taustalla on pelko, joka taas estä olemasta avoin elämälle.

Ystävälläni oli vuosia sitten maailman kaunein intialainen antiikkipöytä. Ihailin sitä aina käydessäni ystäväni luona. Vuosien ihailun jälkeen ystäväni sanoi, että hän haluaisi luopua pöydästä ja kysyi, haluaisinko minä pöydän hoitoon. Asuin silloin omakotitalossa, ja tottahan minä pöydän otin, ilomielin!

Kun eron myötä muutin pois omakotitalosta, myös pöytä jäi sinne. Ajattelin tuolloin, että vielä joskus asun omakotitalossa, ja haluan teettää pöytään jatkojalat, jotta sitä voisi käyttää ruokapöytänä. Pöytä päätyi lopulta varastoon, ja sitä koitettiin myydä. Mutta pöytä oli valtavan iso, eikä se sopinut mihin tahansa tilaan.

Kun etsimme pöydälle uutta hoitopaikkaa, yksi ystäväni ilmoitti hakevansa sen joogastudiolleen. Tästä on jo useampi vuosi aikaa. Unohdin koko pöydän ja unohdin haaveeni pöydän tuunauksesta ruokapöydäksi.

Viime aikoina perheelläni on ollut haaveissa omakotitalo. Olemme pohtineet sitä paljon. Olemme toivoneet omaa puutarhaa ja lapsille vapaata leikkimaastoa. Teimme lasten kanssa isänpäiväkorttia, johon leikkelimme lehdistä kuvia – sellaisia kuvia, joissa on hyvä fiilis, sellainen, jota itse toivomme omaan kotiimme. Vastaan tuli kuva intialaisesta antiikkipöydästä, joka näytti siltä, että siitä oli tehty ruokapöytä jatkojalkojen avulla. Se sai minut muistamaan ystäväni ihanan pöydän ja oman haaveeni. Muutaman sekunnin ajan mietin, mihinköhän pöytä oli lopulta päätynyt. Oliko se vielä joogastudiolla vai oliko se lähtenyt eteenpäin, kenties myyty?

Kolme päivää kortin tekemisestä ja sekuntien kestävästä ajatuksesta sain tuntemattomalta ihmiseltä viestin, että ”meillä on täällä tämä pöytä, ja meidän pitäisi päästä siitä eroon muuton takia”. TÄH! Kuinka huvittavaa, ajattelin. Vastasin hänelle, mutta en koskaan saanut vastausta takaisin.

Kului viikko, ehkä toinen. Unohdin koko asian, kun ajattelin, että he ehkä saivat asian jotenkin hoidettua. Olimme olleet monta viikkoa kipeänä koko perhe, ja vaatekaappi, jonka olin ostanut meille tori.fi:stä, oli odottanut hakemistaan. Kaapin haku siirtyi vielä parannuttuamme, kun autollinen apurimme tuli kipeäksi. Ei auttanut muuta kuin soittaa aamulla autovuokraamoon ja vuokrata paku, jotta saisimme kaapin kotiimme.

Iltapäivällä mieheni oli lähdössä toimistomme ovesta ulos, kun puhelimeni soi. Tuntematon ihminen soitti. Tämä eri tuntematon ihminen kuulosti siltä kuin olisi hädässä: ”Meillä on täällä tämä pöytä, ja parin tunnin päästä meidän pitää luovuttaa paikan avaimet eikä meillä ole mahdollisuutta kuljettaa sitä – voisitteko tulla hakemaan sen?”

Jaa, noh. Muistelen, että viimeksi meillä oli ollut paku vuokralla vuosia, vuosia sitten. ”Juuri tällä minuutilla haku onnistuu”, vastaan. Muina minuutteina edellisten vuosien aikana se ei olisi onnistunut näin helposti ja nopeasti.

pöydät — Ylempi kuva on lehtileike, alempi kuva on ystäväni pöydästä.

Tunti puhelun jälkeen pöytä ilmestyi toimistollemme. Ja siinä se kaunokainen nökötti. Seuraavana päivänä toimistollemme tulivat valokuvaajat kuvaamaan seuraavaa kirjaani, johon toivottiin turkoosia puupintaa. Vasta aamulla uusin silmin pöytää katsoessani tajusin, että siinähän se oli!

Pöytä putosi kuin ihmeen kaupalla (vaikkakin loogisesti ja arkisesti) taivaasta. Nyt odottelen sitä omakotitaloa 😉

Omia ajatuksiaan voi oppia käyttämään luomisen välineenä, kun poistaa esteet ja oppii havainnoimaan asioita uudella tavalla. Tule mukaan Unelmakarttakirja-kesäkurssille luomaan oma voimakirjasi ja iloa elämääsi. Lue lisää TÄSTÄ.

Parempi muuttua kuin juuttua – Jos jämähdän murehtimaan muutosta, suljen itse itseltäni oven unelmiini

Yleensä muutos herättää minussa huolta, hämmennystä ja kauhua, jolloin kaivaudun peiton alle nieleskelemään. Olen kuitenkin havainnut, että muutosten aikoina itseni hellästi hoitaminen on hedelmällisin lähestymistapa. Huolehtimalla siitä, että juuri nyt voin mahdollisimman hyvin, luon itselleni tilaa ja turvaa kokea kaikkia tunteitani, myös innostusta ja kepeyttä. Lempeyden myötä ravistun kysymään itseltäni, voisinko sisäisen draamailun sijaan kyseenalaistaa ajatukseni siitä, mitä elämässä minun mielestäni pitäisi tapahtua.

Muistan, kuinka kolmetoistavuotiaana polviani särki joka ilta. Äiti sanoi, että ne ovat kasvukipuja. Poniratsastajan sääret hujahtivat hevosella matkaa taittavan mittoihin, ja se sattui. Mutta kyllä hevosen selässä näkee kauemmas ja hyppää korkeammalle. Muutos pyytää, että tarkastelisin kriittisesti kaikkea, mistä olen kynsin hampain pitänyt kiinni. Se pyytää katsomaan, pysynkö tutuilla, mutta usein epätyydyttävillä tai potentiaalejani himmaavilla mukavuusalueilla kasvukivun pelossa. Olen itse tosi huomaamattani onnistunut järjestelemään elämääni ja ajatuksiani, jopa unelmiani, välttääkseni kohtaamasta oletettuja rajoituksiani. Siis antanut jonkin kauan sitten syntyneen käsityksen itsestäni määrittää sitä, mitä kohti kuljen, tai jätän kulkematta.

Entä jos kaikki mihin sydämeni kutsuu, onkin mahdollista? Se saattaa hyvinkin tarkoittaa jo olemassa olevan minuuden ja todellisuuden rakenteiden kyseenalaistamista – eli kipujenkin kohtaamista. Jos muuttuvien tilanteiden keskellä jämähdän murehtimaan sitä, että jokin ovi sulkeutuu, suljen myös itse automaattisesti asioita ulkopuolelleni. Mutta jos heitänkin eksistenssille kysymyksen ”hei, miten tää voisi toimia?”, pysyn avoimena. Tutkiessani käsityksiäni ja tunnemaailmaani huomaan avautuvani mahdollisuuksille, joiden olemassaolosta en aiemmin ollut tietoinen, koska olin niin kiinni tietynlaisessa näkemyksessä itsestäni ja todellisuudesta. Kutkuttavasti provosoivin hulluuden määritelmä, jonka olen kuullut on ”tee, kuten olet aina tehnyt, ja odota eri tuloksia”. Jos tietoisuutemme luo todellisuutemme, minun todellisuuteni on nykyisen tietoisuuteni näköinen. Jos haluan jotakin muuta, muutoksia on tapahduttava ensin tietoisuudessani.

Ajattelen, että se mitä muutoksissa vastustamme, ei kohdistu ainoastaan siihen, että ulkoiset olosuhteemme vaihtuvat. Kenties vastustus nousee myös siitä alitajuisesta ymmärryksestä, että minä tällaisena kuin itseni nyt tunnen, joudun ja tulen muuttumaan. Uskon, että on kasvettava siksi ihmiseksi, joka toteuttaa unelmiaan. Reissu sisältää niiden miinojen raivaamista, jotka estävät minua vastaanottamasta ja toteuttamasta asioita, joita sydämessäni toivon. Muutokseen suostuminen on myös sen muistamista, että minun lävitseni virtaa jotain paljon suurempaa kuin se, mitä voin, tai minun tarvitsee, hallita. Muutos on itseni uudelleen luomista mutta myös antautumista uudesti luoduksi.

Kun mieltäni särkee ja sydäntäni kolottaa, ajattelen, että tiedän jo, millaista elämä ja olemassaolo on niillä spekseillä, joilla sitä olen elänyt. Tiedän esimerkiksi, millaista on olla olematta täysin autenttinen, tai millaista on elää epäterveessä parisuhteessa. Tiedän, millaista on vetäytyä läheisyyden pelossa itsenäisen eloni mukavuusvyöhykkeille. Tiedän myös, millaista on pienentää itseäni ja tiedän senkin, miten huikealta tuntuu toteuttaa isoja haaveita. Tiedän, millaista on olla tällainen, kuin nyt olen, tai olen aiemmin ollut.

Voisinko siis tehdä oloni mahdollisimman lempeäksi tämän uuteen ja tuntemattomaan johtavan prosessin keskellä? Voisinko hyväksyä pelkoni osaksi muutosta ja tulkita sen pikemminkin tanssiinkutsuksi kuin syyksi perääntyä? Voisinko arvostaa ja tukea kasvuani juuri nyt riippumatta siitä, mitä tapahtuu tuntemattomassa tulevassa? Entä mitä kaikkea voinkaan elämässä vielä tietää? Millaisille unelmille avautua?

Musiikki, henkisyys ja hyvinvointi

Luin haltioissani musiikintutkija Erkki Lehtirannan kirjan Musiikki, henkisyys ja hyvinvointi (Basam Books, 2015), jossa puhuu kirjoittajan 40 vuoden kokemus aiheesta. Tämä artikkeli perustuu kyseiseen teokseen, joka tarjoaa valtavasti tietoa, vinkkejä ja oivalluksia ihmisen ja ympäristön äänimaisemista.

Musiikki virittää mielikuvituksemme lentoon, vie meidät kaukaisiin kulttuureihin ja menneisiin vuosisatoihin. Sävelet voivat nostaa masennuksesta, tarjota lohtua ja parantaa. Musiikki liittyy tunne-elämäämme, ajatteluumme, oppimiseemme ja luovuuteemme. Musiikkia kuulee elämän suurissa tapahtumissa, kuten häissä ja hautajaisissa. Sitä on kokeiltu hyvin tuloksin niin synnytyksessä kuin saattohoidossa.

Musiikki vaikuttaa ihmisen fysiologiaan, kuten verenpaineeseen, aineenvaihduntaan, hermostoon, hengitykseen ja sydämen toimintaan. Emme ota äänen värähtelyvaikutuksia vastaan pelkästään korvillamme, vaan koko kehollamme, esimerkiksi kehomme nesteet ja luut johtavat hyvin värähtelyjä. Koko kehomme on vastaanotin ympäristömme äänimaisemille.

Kaikki, mikä liikkuu, synnyttää ääntä, kaikki värähtelevät kappaleet synnyttävät ääntä. Toisin sanoen kaikki universumissa värähtelee jollain tietyllä taajuudella. Tietynlainen musiikki liittyy samoihin aivorytmien sähkömagneettisiin taajuuksiin kuin meditaatio. Tutkijoiden mukaan kehossamme on eräänlainen magneettiaisti, jonka kautta olemme yhteydessä maan magneettikenttään, ja jonka avulla esimerkiksi linnut suunnistavat. Samasta syystä on terveellistä olla kesällä mahdollisimman paljon kosketuksissa maaperään paljain jaloin. Tätä noin 7,8 hertsin taajuutta voidaan hyödyntää musiikissa.

Musiikki- ja tanssiterapiaa hyödynnetään nykyään länsimaissakin. ”Länsimaissa on sivuutettu monet taiteeseen ja musiikkiin liittyneet itsehoidolliset ja sosiaaliset ulottuvuudet, jotka nyt palautetaan terapian ja erillisen ammattikunnan keinoin”, sanoo musiikkiterapian professori Jaakko Erkkilä. Musiikkiterapiaa käytetään esimerkiksi hermostolliseen tasapainottomuuteen. Luonnonäänien ja ympäristön oman ”musiikin” monipuoliset parantavat vaikutukset mieleen, hermostoon ja hormoneihin ovat tutkimusten alla. Esimerkiksi Tanskassa leikkaussalit ja ambulanssit ovat kokeilleet räätälöityjä akustisia ääniympäristöjä potilaita rentouttaakseen ja paranemisprosessia edistääkseen. Deepak Chopra toteaa musiikin avaavan, korjaavan ja vahvistavan biologisia rytmejämme.

Elämme ihmeellistä vaihetta ihmiskunnan historiassa, koska tiedon lisäksi saatavilla ovat kaikkien kulttuurien ja kansojen musiikit. Ei ole kuitenkaan sama, mitä ääniä ja musiikkia kuuntelee. Liian raivokas rytmi voi hermostuttaa ja viedä keskittymiskyvyn tai kaihoisat sanat voivat ajaa syvemmälle omiin ahdistaviin ajatuskierteisiin. Musiikkivalinnoillamme on todellakin merkitystä sekä itsellemme että ympäristöllemme. Oma mielimusiikki tekee terveemmäksi mutta epämiellyttäväksi koetulla musiikilla on puolestaan haittavaikutuksia. Melua ja musiikillista pakkosyöttöä tuleekin kaikin keinoin välttää. Tekstien merkitys on huomattava musiikin yhteydessä. Niinpä on tärkeää kiinnittää riittävästi huomiota sanojen merkityksiin ja siihen, mitä tekstillä haluaa voimistaa maailmassa.

Tärkeä näkökulma puhuttaessa äänen ja musiikin tervehdyttävistä vaikutuksista on laulu, nimenomaan oman lauluäänen käyttö. Lauluäänen käyttö pitäisi kuulua kaikille ihmisille. Tämä ihmisen ihmeellinen oma instrumentti on vaarassa joutua vajaatoimintaan, ja sillä saattaa olla yllättäviä vaikutuksia. Esimerkiksi erään luostarin työntekijät alkoivat menettää jaksamistaan ja mennä huonompaan kuntoon, kunnes huomattiin, että heidän päivittäinen yhteinen sosiaalinen hetkensä laulamisineen oli kielletty. Kun se palautettiin, hyvinvointi parani jälleen. Voimme lisätä värähtelyjä omassa kehossamme laulamalla esimerkiksi vokaaleita, ja tunnustelemalla, missä kukin vokaali omassa kehossa värähtelee. Voit laulaa jollekin tietylle kehosi osalle, jolle toivot paranemista tai rentoutumista. Laululla ja äänijoogalla on pitkään työskennelty ihmiskehon energiapyörteiden, chakrojen, avaamiseksi.

Monet tutkijat ovat esittäneet, että jokaisella ihmisellä on oma, yksilöllinen perussävelensä! Ihmisen olemuksen koherenssi vaatii jonkinlaista perussäveltä, erilaisen aaltojen summautumaa, joka pitää ihmistä koossa. Oman sävelen voi pyrkiä löytämään oman äänen kanssa työskentelemällä, mikä vahvistaa ja voimistaa soluvärähtelyjä ja on erittäin tervehdyttävää.

Moderneista äänipioneereista monet antavat paljon painoarvoa puheäänelle ja sen taajuuksille. Se näyttää paljastavan hyvin paljon meistä ihmisistä. Se on myös yksi terveysongelmien hoitamisen avaimista. Ääniterapiassa voidaan esimerkiksi selvittää, missä kehon osassa tai järjestelmässä energia ja taajuudet ovat tukossa, ja hyödyntää erilaisia äänitaajuuksia solutoiminnan värähtelyn aktivoimiseksi.

Olen itse kuvitellut, että en osaa laulaa. Kuitenkin kehotietoisuutta harjoittaessani olen tullut tietoiseksi äänen vaikutuksesta kehooni. Ääneni on ollut monista emotionaalisista ja fysiologisista syistä johtuen jumissa. Päätin kahdenkymmen vuoden tauon jälkeen alkaa laulamaan. Äänellä puran jännitteitä kehostani ja nostan värähtelytaajuuksiani. Huomaan, kuinka luonnollista ilmaisua tämä toiminto, jota en pitänyt omana juttunani, on. Ei tarvitse osata laulaa nuotilleen oikein. Lehtiranta suosittelee, että ”anna laulun virrata mahdollisimman vapaana ja opi samalla rakastamaan omaa ääntäsi”. Olen huomannut, kuinka suhtaudun eri tavalla ääneeni lauluharjoitusten myötä, ääni kulkee ja sointuu kauniimmin. Tosiaan omasta äänestä pitää nauttia, jotta sillä voi kauniisti ilmaista itseään ja tuottaa hyviä energioita muille.

Hyvät musiikkikokemukset:

Aktivoivat oikean aivopuoliskon prosesseja ja vaikuttavat aivopuoliskojen balanssiin
Voivat auttaa oppimaan tehokkaammin ja muistamaan paremmin
Voivat auttaa saamaan yhteyttä tiedostamattomaan mieleen ja muistivarastoon
Vaikuttavat luovuuteemme ja mielikuvitukseemme
Poistavat jännitystä, vahvistavat immuunijärjestelmäämme ja aktivoivat hyvää tekeviä hormonaalisia prosesseja

Musiikillista harmoniaa löytyy muun muassa seuraavista kappalevinkeistä:

Oriental Sunrise – Fabrizio Rallo
Sat Siri Siri Akal – Mirabai Ceiba
Song of Earth – Nasa

Hyvä stressi antaa elinvoimaa, joka saa meidät säkenöimään

Monet meistä kohdistavat itseensä suuria odotuksia: haluamme kehittyä, kasvaa, tulla paremmiksi. Kuulemme jatkuvasti neuvoja, ohjeita ja sääntöjä hyvään vanhemmuuteen, parisuhteeseen, ruokavalioon, liikkumiseen, henkiseen kasvuun ja kaikenlaiseen kehittymiseen… Paine ”liikkua eteenpäin” on kova.

Stressitekijät voivat olla ulkoisia tai sisäisiä. Ne voivat olla paitsi henkilökohtaisia, myös globaaleja. Pakolaisvirrat, ilmaston lämpeneminen ja lumeton, pimeä talvi, finanssikriisi… vaikuttavat omalla tavallaan meihin kaikkiin.

Vaikka ahdistus tuntuisi pään sisällä, on stressi kokonaisvaltainen fyysinen reaktio. Jo pelkkä stressistä lukeminen saattaa saada sydämen lyömään tiheämmin. Stressi on alkukantainen pakene tai taistele -reaktio. Se vaikuttaa välittömästi muun muassa hormonitoimintaan, hermostoon ja aineenvaihduntaan. Jos stressaantunut ihminen ei kykene rentoutumaan ja elimistö jatkaa poikkeustilaansa, saa stressi aikaan peruuttamattomia muutoksia esimerkiksi aivoissa. Liika stressi lamauttaa, sairastuttaa ja tappaa.

~ ~ ~

Stressin vaaroista puhutaan paljon, ja moni on riskeistä tietoinen. Stressin tunnistaminen omassa elämässä ei kuitenkaan ole aivan itsestään selvää. Se linkittyy vahvasti itsetuntemukseen.

Täysin stressitön elämä ei ole nyky-yhteiskunnassa mahdollista, eikä sekään toisaalta olisi terveellistä. Stressin vastakohtana voidaan pitää rentoutta, mutta sekin on äärimmilleen vietynä lamauttavaa. Jos ihmisellä ei ole mitään syytä nousta sängystä ja toimia, valuu hän hiljalleen apatiaan ja masennukseen.

Ei liikaa mutta tarpeeksi… Miten tässä ristiaallokossa pysyy pinnalla?

Tunteakseen olevansa elossa ihminen tarvitsee stressiä, sopivassa suhteessa rentouden määrään. Tällaista hyvää stressiä nimitetään eustressiksi. Se auttaa asettamaan ja saavuttamaan tavoitteita, virtaamaan elämän mukana. Stressin ja rentouden optimaalinen yhdistelmä on elinvoimaa.

Elinvoima on vaivaton virtaus, joka saa ihmisen samaan aikaan rennoksi ja toimeliaaksi. Elinvoima on kuplivaa ja säkenöivää luovaa voimaa, joka saa ihmisen kukoistamaan. Mutta tähän siis tarvitaan pientä painetta. Aina ei kannata hakea helpointa ratkaisua (miksi elämän pitäisi olla helppoa?) vaan joskus itsensä kannattaa todella laittaa likoon – kunhan pitää huolta siitä, että stressin ja jännityksen jälkeen päästää saman tien irti ja rentoutuu.

Välillä on hyvä tyhjentää akku kokonaan ja laittaa itsensä sellaisiin tilanteisiin, joissa ei ole vakaalla maaperällä. Kun joutuu veteen, oppii uimaan.

~ ~ ~

Mieli, tunteet ja keho toimivat yhdessä. Rentoutuminen ei välttämättä tarkoita viikon lepolomaa palmun alla, vaan mahdollisimman nopeaa palautumista jokaisen stressaavan tilanteen jälkeen. Rentoutumista kannattaa harjoitella ja tehdä siitä lyhyt ja nopea, sekuntien tai muutaman minuutin mittainen tietoinen irti päästäminen.

Päästä irti, päästä irti, päästä irti, miten se sinulle onnistuukaan (hengitä, laula, liiku, meditoi, kirjoita, keksi oma tapasi). Älä pidä stressiä sisälläsi.

Elämme kontrollin illuusiossa, mutta todellisuudessa hallitsemme ihan mitättömän pientä osaa elämästämme. ”Relax, ’cause nothing is under your control.” Rentoudu, sillä mikään ei ole hallinnassasi.

Oikeastaan stressin sietäminen on muutoksen sietämistä: vanhasta irti päästämistä ja uteliaasti uuteen katsomista.

5 kysymystä sinulle – vuodenvaihteen voimakuvat

Vuoden vaihtuminen vanhasta uuteen on usein monille pieni pysähtymisen paikka: hetken voi muistella mennyttä vuotta, mitä kaikkea se toikaan tullessaan, ja alkaa orientoitua siihen, mitä uudelta, alkavalta vuodelta itselleen ja elämäänsä toivoo.

Tässä sinulle Hidasta elämää -instagramista (@hidasta) kooste voimakuvista, joiden 5 kysymystä saattavat olla avuksesi, kun mietit, mitä toivoisit tapahtuvan elämässäsi ensi vuonna. Onnellista ja ilon täyteistä uutta vuotta!

♥ ♥ ♥

View this post on Instagram

A post shared by Hidasta elämää (@hidasta)

Oletko sinä tehnyt lupauksia uudelle vuodelle? Millasia? Jaa ajatuksesi HIDASTA ELÄMÄÄ -KESKUSTELUALUEELLA.

Vuoden arvokkain opetus

Ystävälläni on ollut tapana vuoden vaihtuessa tehdä itsearviointi kuluneen vuoden saavutuksista ja samalla suunnitelma seuraavalle vuodelle. Oma kiinnostukseni kohdistuu lähinnä oivalluksiin. Niin nytkin.

Vuosi 2015 oli minulle hyväksi. Ja kuten elämässä niin usein käy, tämäkin vuosi opetti minulle uusia asioita itsestäni ja maailmasta jossa elämme.

Itselleni olin antanut luvan onnistua ja tein sen. En onnistunut ihan kaikessa, mutta se kuuluu asiaan. Elämään. Huomasin kasvaneeni monessa asiassa ja tunsin siitä onnistumisen iloa.

Opin myös, että vaikka aikaa on riittävästi, se on rajallista. Siksi sitä tulee kunnioittaa ja että samalla se on arvokkainta, mitä voit lahjoittaa. Tämän hetken voi käyttää vain kerran ja vain yhteen kokemukseen. Se on yksi ihmisenä olemisen ihmeellisimmistä asioista; voi itse valita, minkä merkityksen kokemuksilleen antaa.

Sitä kutsutaan luomiseksi. Luomme elämämme itsemme näköiseksi. Ja vaikka luojana oleminen kuulostaakin taianomaiselta, on meillä kaikilla kuitenkin olemassa kaikki siihen tarvittava. Sitä kutsutaan tietoisuudeksi.

Maailma muuttuu oman tietoisuuden kautta ja siksi minulle yksi vuoden merkittävimmistä uutisista oli sinänsä pieni sivujuonne television tiedeohjelmassa. Ohjelman yksi teema käsitteli mahdollista koneiden tietoisuutta, missä yhteydessä tutkija Michael Laakasuo huomautti kognitiotieteiden parissa tutkittavan sellaistakin ideaa, jonka mukaan tietoisuus on alkuräjähdyksessä syntynyt universumin ominaisuus siinä missä painovoimakin.

Panpsykismi ei sinänsä ole uusi asia, mutta sen nostaminen tutkimisen arvoisena asiana esiin suomalaisessa tiedeohjelmassa sai minut hyvälle tuulelle. Tiede toimii mielestäni hyvin, kun se palauttaa pöydälle jo kertaalleen sivuun työnnettyjä teemoja ja miettii, jotta mitäköhän tällä tänään voisi tehdä?

Uskoani tieteen tekijöihin ovat vahvistaneet myös tulevaisuudentutkija Olli Hietasen oivaltavat ajatukset maailmamme tilasta ja muutoksesta. Niin&Näin lehden artikkelissaan hän vertaa käynnissä olevaa yhteiskunnallista murrosta keskiajan uskontokeskeisyyden vaihtumiseen valistuksen ajan järki- ja tiedekeskeisyyteen. Silloinkin nähtiin samaan aikaan vanhan dogmin kirkas leimahdus, joka vaihtui uuden idean orastavaan nousuun. Siirtymä tuli silloin näkyväksi parissa sadassa vuodessa, tänään varmasti nopeammin.

Mutta mikä on se, joka on tulossa? Mihin Ollin kuvaama valistuksen projekti tulee meidät saattelemaan? Hänen veikkauksessaan on jotain tuttua, mutta uudella merkityksellä ja painoarvolla. Hän uskoo, että kestävä kehitys ja henkisyys tulevat päättämään valistuksen projektin ja tuomaan samalla niille uuden sisällön.

Kuten aina aidosti uuden äärellä, tässäkin vanhat sanat sisältävät merkityksiä, jotka viittaavat enemmän vanhaan kuin uuteen. Siihen, jolle ei ole vielä muotoa eikä käsitteitä.

Uudet merkitykset ja sisällöt rakentuvat havainto ja ilmiö kerrallaan, kunnes emme enää tunnista niiden alkupistettä ja se mitä näemme ja koemme, on jotain ennen kokematonta. Aivan kuten valistuksen projektin tuotoksetkin. Meidän tämän päivän yhteiskuntamme, arkemme, tietomme ja uskomuksemme ovat jotain, mitä 1500-luvun kirkonmiehet eivät osaisi tänne tuotuina edes kuvata. Eivät ainakaan siten, että me tunnistaisimme itsemme kuvauksesta.

Olen innostunut uudesta ja sen tuomista mahdollisuuksista.

En odota tulevalta vuodelta mitään erityistä, mutta valitsen olla hereillä. Nähdä ja kuulla aidosti, miten minä ja maailma kohtaamme, ilman että lajittelen kohtaamiani ilmiöitä vanhojen otsikoiden alle.Uteliaalle mielelle jokainen hetki on pieni ihme ja illuusio samassa tarinassa. Satu, jonka juonen, sen käänteet ja lopussa seisovan opetuksen voi itse valita. Läsnäolon voimaa.

Lue kaikki Keskiviikkokolumnit tästä.

Rentouta ranteesi ja hoivaa hiirikättäsi

Nautinnollinen jooga-aamu – Osa 4

Kärsitkö kylmistä sormista tai levottomista jaloista? Käytätkö paljon tietokoneen hiirtä tai oletko innostunut virkkaamaan? Seuraavat helpot liikkeet kannattaa tehdä aamulla lisätäksesi ääreisverenkiertoa kämmeniin ja jalkateriin.

Kädet ovat sydämen jatke.

Vihainen kissa

Kohota ja kurota jalat & kädet kohti taivasta. Voit lisätä liikkeeseen hengitysharjoituksen: sisäänhengityksellä purista kädet ja varpaat suppuun, uloshengityksellä sähähdä kuin kissa ja avaa sormet, kämmenpohjat ja jalkapohjat kohti taivasta. Toista kunnes olo on kissamaisen veikeä. Hymyile.

Tiikerin tassut

Hengitä nenän kautta sisään ja ulos. Jatka nilkkoja pumppaavalla liikkeellä. Sisäänhengityksellä avaa kämmenet ja jalkapohjat kohti kattoa ja uloshengityksellä venytä sormet kohti napaa ja ojenna nilkat. Jatka minuutin verran.

Liikkuvat ranteet

Nouse kyljen kautta istumaan.

Ojenna käsivarsi eteen ja paina toisella kädellä sormia alaspäin. Tunne kuinka koko käden sisäpuoli avautuu. Toista useita kertoja molemmille puolille. (Molla näyttää mallia).

Tuo seuraavaksi kädet ristiin, käännä kämmenet ulospäin ja tuo kädet ylös. Kurkkaa ylös ja katso, että ranteeseen tulee 90 asteen kulma ja sormet ovat suorat. Avaa kämmenet laajoiksi. Jos tämä tuntuu mukavalta, voit vielä puskea käsiä ylöspäin. (Meri näyttää mallia). Lopuksi ravistele ranteet rennoiksi. Nauti lämmöstä käsissä.

Namaskar

Istu mukavasti. Tuo kämmenet yhteen sydämen päälle Anjali-mudraan. Tähän tervehdykseen liitetään sana Namaste, joka useissa lähteissä käännettynä tarkoittaa: Kumarran valoa sinussa, joka on myös minussa.

Tervehdys venyttää myös tiukkoja ranteita. Tunne käsien kevyesti painautuvan toisiaan vasten. Hengitä syvään ja tunne kuinka energia kohoaa selkärankaa pitkin kohti päälakea. Jos mielessä pörrää ajatuksia, voit antaa ajatusten tulla ja mennä, niihin tarttumatta. Kun olosi on rauhoittunut, voit vielä painaa kämmeniä voimakkaammin toisiaan vasten ja kääntää sormia alaspäin kohti lantiota. Pidä hartiat rentoina.

Valokuvat: Saara Salmi / Kuvat kirjasta: Molla Mills – Virkkuri 1

Täältä löydät kätevästi koottuna kaikki aiemmat joogavinkit.

Lue myös: 4 + 4 vinkkiä Helsingin Joogafestivalille

Onnivaattorin Joulukalenteri

–

Onnivaattorin joulukalenteri twitterissä @Onnivaattori on ollut mukava kokemus. Luukkujen avaukset ovat kirjasta “Onnivaattori – Itsen johtamisen keveys” lainattuja pilkahduksia. Näetkö tässä kokoelmassa joukon irrallisia heittoja, vai alkaako mielessäsi rakentua jokin itsellesi merkityksellinen tarina?

Uskon olemiseen, joka nousee mielen hiljaisuudesta. Olemisesta nousevat teot, ja niiden merkitykset.
U-teoria on sekä linssi (miten katsoa maailmaa) että metodi (miten muuttaa maailmaa)
Kuka sinä olet, pohjimmiltasi? Mikä on tehtäväsi, tässä elämässä?
Miten aiheutan itseeni muutoksia, sysään itseni liikkeelle jumiutumisen suosta?
Mikä riittäisi tänään? Voisinko tehdä vain sen, ja olla tyytyväinen saavutukseeni?
En aio odottaa, että maailma rauhoittuu. Minä rauhoitun. Nyt.
Avoin mieli haluaa kuulla mitä muilla on mielessään. Hyvät kysymykset nousevat uteliaisuudesta.
Kysymyksestä tulee elävä vasta sitten, kun kysyjä jaksaa kuunnella vastauksen.
Mitä alkaa tapahtua, jos suhtaudun vastuullisesti mielentilaani ja toimintaani tässä hetkessä?
Miten olen ja toimin tässä hetkessä siten, että Hosuvuus pienenee ja Osuvuus kasvaa?
Voiko onnen puutarhurillakin olla kasvuhimoa? Voiko onni kasvaa rajattomasti?
Seison mieleni olohuoneessa, katselen ympärilleni ja mietin, mikä täällä on turhaa ja joutaa jo lähteä.
Minkä riskin otan tänään, mitä pelkoa päin käyn?
Miksi teen niin pitkiä työpäiviä? Puuttuuko puuhastani osuvuus, vaikuttavuus, voima ja selkeys?
Luovun takertumisen mielentilasta. Haluan avata mieleni, uudistua jatkuvasti, kuunnella elämän kutsua.
Kuka minusta on tulossa? Mistä minun on ensin luovuttava? Millainen tulevaisuus herättää uteliaisuuteni?
Burnout tulee, jos palaa ulkoapäin tulevien odotusten liekillä. Minä haluan palaa sisältä; burn-in.
Aionko käyttää loppuelämäni vanhenemiseen vai aikuiseksi kasvamiseen?
Jos kaikki turha riisutaan, kuka sinä pohjimmiltasi olet? Mikä on sinun tehtäväsi, tässä elämässä?
Mikä on kaikkein tärkeintä? Onko sinun mahdollista keskittää huomiosi vain siihen?
Mikä olisi sinulle luonnollisin, yksinkertaisin ja onnellisin tapa elää? Joko elät niin? Jos et, mikä sinua estää?
Millaisia tarinoita mielessäsi on koskien haluamaasi tulevaisuutta? Millaisia kokeiluja voisit käynnistää?
Ehkä itsen johtaminen on itseä kohti kulkemisen matka, jonka varrelta löytyvät muut?
Vai onko itsen johtaminen muita kohti vievä matka, jonka varrelta löytyy oma itse?

– Jouluterveisin Pexi

Sokeriton steviasuklaa

Jouluna saa ja kuuluukin herkutella. Olen koittanut tulehdusta estääkseni välttää sokeria mahdollisimman tarkkaan. Sokeriton elämä on hankalaa, sillä lähes kaikessa vähänkään prosessoidussa ruoassa on lisättyä sokeria jossain muodossa. Kaikki on kuitenkin mahdollista, jos tahtoa ja itsekuria vain riittää. Sokeriton elämä vaatii hiukan enemmän aikaa omassa keittiössä, mutta lopputulos myös palkitsee.

Olen suklaan ystävä, joten siitä luopuminen tuntuu inhottavalta, ja kaupan steviasuklaat sisältävät lähes poikkeuksetta jotain maitotuotetta. Päätin testata raakasuklaan tekoa itse, stevialla makeutettuna. Nyt vihdoin lopputulos alkaa olla lähellä alkuperäistä ajatustani ja on siten myös julkaisukelpoinen. Tällä suklaalla voit herkutella hyvällä omallatunnolla vaikka koko joulun.

Steviasta kirjoitellaan paljon suuntaan ja toiseen, mutta olen aika vakuuttunut, että luonnontuotteena se on makeutusaineista koivusokerin rinnalla yksi parhaista. Itse käytän kokonaisesta steviakasvista uutettua steviauutetta (NutraMedix), jonka sanotaan olevan terveydelle parempi vaihtoehto kuin pelkät kasvista eristetyt stevioglykosidit eli kasvin makeuttavat osat. Steviakasvista uutetulla yrttitipalla on myös borreliabakteeria tuhoava vaikutus, joten käytän sitä muutoinkin päivittäin borrelioosin hoidossa.

Lucumajauhe on tämän suklaan toinen makeuttaja. Se tuo suklaaseen sen kaipaamaa kermaista pehmeyttä ja on siten tärkeä ainesosa. Lucumajauhe sisältää vain vähän sokereita, sillä on erittäin matala glykeeminen indeksi ja se ei nosta verensokeria. Lucumassa on myös A- ja B-vitamiinia sekä beetakarotenia ja rautaa, joten se on oikein hyvä ja luonnollinen vaihtoehto makeuttajaksi.

Ravintona raakasuklaa on todellinen aivojen herättäjä. Sen sisältämä kookosöljy sisältää paljon meille ja erityisesti aivoille tärkeitä keskipitkiä rasvahappoja, ja sen vaikutuksen huomaa vireystilassa nopeasti nauttimisen jälkeen. Keskipitkät rasvahapot imeytyvät kehossa helpommin ja nopeammin kuin muut rasvahapot ja ne nopeuttavat kehon aineenvaihduntaa ja rasvan polttoa. Kookosöljy on myös vahvasti antibakteerinen aine, eli se tuhoaa elimistöstä viruksia ja bakteereja, sekä häätää mahdollista hiivaa elimistöstä.
Raakasuklaan idea on siis se, että suklaa ei kuumene missään vaiheessa yli 45 asteen, jolloin suklaan sisältämät vitamiini- ja hivenaineet ei katoa.

Raakasuklaa on todellinen antioksidanttipommi ja se virkistää tehokkaasti kehoa ja mieltä näinä pimeinä talvipäivinä. Sen valmistaminen on hauskaa ja yllättävän helppoa. Eri makujen kanssa leikkiminen on vain mielikuvituksesta kiinni. Tässä olen käyttänyt makuna raastettua tuoretta inkivääriä, joka sopii täydellisesti raakasuklaan sekaan. Mutta voit hyvin käyttää erilaisia pähkinöitä, rusinoita, erilaisia marjoja tai vaikka chiliä suklaan maustamiseen. Suosittelen lämpimästi raakasuklaan tekemistä, mieluusti kynttilän valossa, hyvässä seurassa ja vaikka lasi hyvää punaviiniä nauttien.

Huom! Jos et pidä stevian mausta, niin voit korvata sen karppisokerilla. Jos sokeri pienissä märin sopii sinulle, voit käyttää hyvin hunajaa tai palmu-, kookos- ja intiaanisokeria. Voit myös käyttää reilummin lucumajauhetta, joka tuo suklaaseen makeutta. Jos haluat täysin sokerittoman suklaan, jätä lucumajauhe kokonaan pois.

Inkivääri-steviasuklaa

1 dl kookosöljyä

1,5 dl raakakaakaovoita

4–8 tl lucumajauhetta (jätä pois, jos haluat täysin sokeritttoman suklaan)

1,5 dl raakakaakaojauhetta

1–1,5 dl mantelijauhoja

1 tl luomuvaniljauutetta tai ¼ tl jauhettua vaniljaa

1 rkl lesitiiniä (ei välttämätön)

10–30 tippaa steviauutetta (huomaa, että steviauutteissa on eroja)

1/8 tl puhdistamatonta merisuolaa tai ruususuolaa

Pala tuoretta inkivääriä

Mittaa kookosöljy metalliseen tai lasiseen kulhoon ja sulata se vesihauteessa nestemäiseksi.
Vaihda lämpöhauteen vettä lämpimämmäksi tarvittaessa ja lisää kookosöljyn sekaan kaakaovoi. Sekoittele vispilällä, kunnes kaakaovoi on sulanut ja sekoittunut kookosöljyyn täysin.
Lisää kaakaojauhe ja muut kuivat aineet.
Lisää lopuksi makeutusaine pienissä erissä ja säädä suklaan makeusaste sopivaksi maistelemalla.
Raasta inkivääri ja ripottele se kakkuvuoan pohjalle (tai voit käyttää hyvin myös esim. muffinssivuokia tai suklaamuotteja).
Ripottele inkivääriraastetta tasaisesti vuoan pohjalle.
Kaada löysä suklaataseos ohuelti vuoan pohjalle siten että inkiväärit juuri ja juuri peittyy. Laita vuoka jääkaappiin jähmettymään.
Kumoa suklaa vuoasta ja leikkaa sopiviksi paloiksi. Säilytä jääkaapissa ja syö päivittäin!