Sivu 323 – Hidasta elämää

Jännittääkö? – 5 huojentavaa faktaa esiintymispelosta

Esikoiskirjani Säästä ajatuksesi eläviä varten kertoo täyskäännöksestä elämässä, läheisen traagisesta kuolemasta, vaikeasta avoerosta ja uupumuksen ensioireista. Ja yhdestä pitkästä matkasta, joka vei minut Intian ja Borneon kautta Indonesiaan.

Olen saanut kirjastani paljon palautetta. Jokaisesta olen erikseen onnellinen ja kiitollinen. Kirjaani on kuvattu useaan otteeseen rohkeaksi. Minua, matkaani, tapaani kuvata asioita, kyllä, niin ikään rohkeiksi. Sana särähtää aina aavistuksen korvaani, ja tunnen muljahduksen rinnassani. Huonosta omastatunnosta. Minäkö, rohkea? En osaa vieläkään yhdistää kahta sanaa.

Minua on pelottanut vähän pikkutytöstä pitäen. Olen pelännyt yksin jäämistä kotiin, tarhapihalla äidille hyvästien vilkuttamista.

Kun minusta tuli vähän isompi, alkoi jännittää pojat, ystävät ja koulun käytävillä seiniin nojailu. Joukkoon sulautuminen.

Yläasteella olin vähän nössö enkä kovinkaan suosittu. Siellä minua laudanpätkäksi haukkuivat kovaäänisimmät pojat. Lukiossa perääni typeryyksiä huutelivat isommat tytöt. Yliopistossa soimasin jo itse itseäni kouluvalinnasta. Pelotti, että olin valinnut väärin.

Monia asioita ja tekoja olen monessa iässä pelännyt. Mutten koskaan ole jättänyt tekemättä.

Rakastan Nelson Mandelan lausumaa ajatusta:

Rohkea ihminen ei ole sellainen, joka ei tunne pelkoa, vaan sellainen, joka voittaa sen.

Niin se minusta on. Rohkeus on juurikin sen mielemme luoman pelon voittamista, sen korvaamista luottamuksella, tekemistä, huolimatta siitä, että välillä pelottaa niin paljon, että polvet meinaavat pettää.

Luin taannoin Pelko hallintaan -nimisen kirjan jännittämisestä. Sivuilta löysin kiinnostavaa faktatietoa pelon liittymisestä julkisiin esiintymisiin.

Joidenkin tutkimusten mukaan julkisen esiintymisen pelko on maailman yleisin pelko. Jopa yleisempi kuin kuolemanpelko.
Erään suomalaistutkimuksen mukaan yli puolet jännittää esiintymistä lähes aina.
Vain kaksi sadasta tutkimukseen osallistuneista kertoi, ettei jännitä koskaan.
Toki jännittämisen asteita on erilaisia. Mutta yksittäinen paniikkihäiriökin on itse asiassa stressaavassa elämäntilanteessa tutkimuksen mukaan hyvinkin tavallinen ilmiö.
Mielenkiintoista on myös se, että aika moni julkisesti esiintyvä ihminen on kertonut kärsivänsä ennen esiintymistä piinaavasta esiintymiskammosta, jopa paniikkihäiriöistä.

Samoissa veneissa me jännittäjät istuskelemme yllättävän monen kanssa.

Olen ollut muutaman kerran televisiossa suorassa lähetyksessä. Kulisseissa minua pelotti eräänä iltana niin paljon, että meinasin juosta takaoven kautta kotiin. Päätin jäädä, mutta olin varma siitä, että tuupertuisin jännitykseen, menisin ja pyörtyisin.

Lähetyksen jälkeen sain paljon viestejä. ”Se meni hienosti! Olit luonteva! Olet rohkea!” Hymyilin itsekseni, huokasin syvään ja annoin sydämeni lyöntien tasaantua rauhassa. Ehkä olenkin, mietin.

Mitä jos rohkein onkin se, jota pelottaa kaikista eniten? Mutta joka silti tekee.

Harvoin ne polvet sitä paitsi pettävät.

PS. Tänään uskalsin. Tein, vaikka taas vähän pelotti.

Vanha ulos, uutta tilalle – näin pääsin kaaoksen keskeltä rauhalliseen elämän virtaan

Palataan ajassa reilun vuoden takaisiin tunnelmiin.

Pakkaamista, purkamista, matkalaukkuja, isoja laukkuja, pieniä laukkuja, lentolaukkuja, pusseja, kasseja, reppuja, käsilaukkuja ja niin, niitä Ikean sinisiä kasseja. Tavaroita, turhia tavaroita, tarpeellisia tavaroita, enemmän turhia tavaroita, vielä lisää turhia tavaroita, tavaroita vuosien takaa, vanhoja muistoja. Annan pois, lahjoitan, siirrän, varastoin, heitän pois, kaatopaikalle, varastoon, naapurille, kavereille.

Sitten taas liikkeelle, kilometrejä autossa, ympäri suomea, uudelleen ja uudelleen, pohjoiseen ja takaisin, pohjoiseen ja takaisin. Matkalla kotimaassa ja ulkomalla. Matkustan Uuteen Seelantiin, Englantiin, Espanjaan, Jenkkeihin, Ruotsiin ja sama takaperin. Asuntoja, hotelleja, motelleja, mökkejä, asuntovaunuja, lattioita, ilmapatjoja, tavallisia patjoja, sänkyjä, kovia, pehmeitä, ahtaita, leveitä. Sellaista sänkyä tai patjaa ei löydy, missä en olisi vuoden aikana nukkunut.

Ihmisvilinää, hulinaa, oppilaita, asiakkaita, ystäviä, tuttavia, perheenjäseniä. Luopumista, luopumista maallisesta omaisuudesta, kodista, autosta, ystävistä, eläimistä ja lopulta äidistä. Naurua ja kyyneleitä ja lisää hysteeristä naurua ja vielä hysteerisempää itkua.

Ikuinen rakkaus ja kiitollisuus sydämessä näitä ihania enkeleitä kohtaan, jotka ovat matkalla meille majapaikan antaneet.

Ja maisemia, en koskaan uskonut näkeväni niin paljon erilaisia maisemia.

Jossain vaiheessa alkoi herätä erilaisia kysymyksiä siitä, että miten tämän kaiken hullunmyllyn keskellä voi jaksaa ja jatkaa. Tästä jatkamisesta ja jaksamisesta kiitän itseäni siksi, että olen etsinyt oman elämäni tarkoitusta jo vuosikausia ennen tämän hulinan alkamista. Koen olevani todella onnellinen, että saan jokaisena päivänä tehdä sitä, mikä on minulle kaikkein tärkeintä ja rakkainta. Olen löytänyt oman intohimoni, tämän työn, saan olla eläinten viestien tulkki, eläinkommunikoija, eläinmeedio tai miksi minua milloinkin kutsutaan. Oman intohimon löytäminen ei ollut helppoa ja sen vuoksi piti kokeilla monia erilaisia asioita, mutta joka kerta kun keskityin eläinkommunikointiin, tuntui että kaikki asiat loksahtivat kohdalleen ja ihmeitä alkoi tapahtua.

Kaiken edellä mainitun muutosmylläkän keskellä, ei noita ihmeitä oikein enää meinannut nähdä. Tuntui, että polkee paikallaan, ei syvässä vedessä vaan suossa, haisevassa letossa, missä ei pääse eteenpäin, ellei satu olemaan Mika Myllylä.

Oli pakko alkaa tehdä tilaa, eikä pelkästään fyysisesti ympäröivään maailmaan vaan myös ja ennen kaikkea omaan sisäiseen maailmaan. Pakko oli painaa jarru pohjaan niin, että kipinät lensivät ja pysähtyä hengittämään ennen kuin järki katoaa lopullisesti ja suo nielaisee mukanaan.

Hyvin vaikeaa on löytää tie oman sisäisen äänen kuulemiselle. Meteli oli välillä kirjaimellisesti ulkopuolista hälyä ja toisinaan mielen tuottamaa kuonaa, huolia, murheita ja jatkuvaa asioiden pyörittelyä. Vietin Espanjassakin useamman kuukauden, jolloin aikaa oli miettiä; ei nettiä, ei telkkaria, ei sähköä, juokseva vesi vain joka toinen päivä. Vaan eipä se hiljaisuus tullut sielläkään, ei tullut, vaikka kuinka huusin ja raivosin. Välillä oli päiviä, että kaikki oli selkeää ja ihana rauha vallitsi mielessä, mutta sekin oli vain väliaikaista.

Oletko koskaan ollut tilanteessa, missä ihan itse ajattelemalla ja pähkäilemällä saat yksinkertaisimmankin asian solmuun ja isoksi möykyksi mahaan? Tiedän kyllä, useimmilla meistä on tämä kyky, luotsaamme itsemme helposti murheiden ja huolien maailmaan ilman sen kummempaa syytä.

Matka jatkui ja vauhti kiihtyi, mutta jotain metkaa tapahtui, aivan yhtäkkiä. Tuli hiljaista, rauha. Sellainen käsittämätön rauha, että sitä ei voinut millään mittarilla mitata. Haluaisin kuvata sitä hiljaisuudeksi, joka luonnossa laskeutuu ennen myrskyä, mutta se ei ollut sitä. Myrskyä ei koskaan tullut. Kaikki asiat ympärillä alkoivat näyttää hallittavissa olevilta, ei ollut sitä kamalaa kaaosta enää ja kakofoniaa.

Hiljaisuus on muuttunut rauhalliseksi elämän virraksi, missä ei jatkuvasti tunnu siltä, että puhuri tulee ja tyrkkää minut kumoon hetkellä millä hyvänsä.

Mistä se kummallinen rauha sitten oikein tuli? En minä oikein vielä tiedä sitä itsekään, on vaikeaa analysoida mitä oikein tapahtui. Voin sanoa vain, että kaikki se mitä olin opiskellut ja koettanut sisäistää itsensä rakastamisesta, oli ilmeisesti nyt totta. Olin oppinut rakastamaan ja hyväksymään itseni, aivan kuten kaikki eläimet ovat minulle opettaneet vuosien saatossa. Vietin aikaa yksin, olin paljon luonnossa, olin sisäisen ääneni kanssa kahdestaan. Asia, joka minua on paljon auttanut, on sen miettiminen, mitä voisi pahimmillaan tapahtua, jos jokin asia ei onnistukaan? Toinen asia, joka auttaa aina, on katsoa taaksepäin elämässä, miten pitkälle onkaan päässyt, kaikista kiemuroista huolimatta.

Tätä kirjoittaessa uskon itse olevani hieman toisenlainen, parempi versio itsestäni, enemmän se joksi olen aina halunnut tulla. Tämä matka, joka muutama vuosi sitten alkoi, kun antauduin elämäntehtävälleni, on hionut, kiillottanut, rauhoittanut, opettanut ja kasvattanut minua enemmän kuin koko aiemmat elämän vuodet yhteensä. Olen niin onnellinen, että olen antanut itselleni aikaa ja tilaa. Unelma on totta, elämä on vain matkalaukullinen maallista omaisuutta ja täydellinen vapaus valita suunta, mihin seuraavaksi. Olen iloinen ja kiitollinen, että voin jälleen kirjoittaa myös teille kaikille, jakamisen riemu on ihana tunne.

Ollaan uuden alussa, vanha ulos ja uutta tilalle.

Rakkaudella,

Maiccu

”Voit olla hyvä ihminen ja silti sanoa EI” – 5 voimakuvaa Sinulle

Kenen käsissä onnesi on?

Ihmisen perustoive on olla onnellinen. Joskus harhaudumme kuitenkin sivupoluille onnea etsiessämme: annamme onnemme toisten käsiin, tai asetamme onnellisuudellemme niin vaativat ehdot, että onni on aina tavoittamattomissa.

Niin kauan kuin onnemme on riippuvainen toisen tekemisistä, täydellisistä olosuhteista tai omasta virheettömyydestä, saamme jahdata sitä hiki hatussa.

Onni löytyy loppujen lopuksi omasta ytimestämme ja elämän yksinkertaisista asioista, jotka harvoin maksavat mitään. Onnea voi olla vaikkapa oman lapsen halaus, kaunis auringonlasku, rauhallinen aamuhetki, hyvä keskustelu ystävän kanssa, tuulen suhina puiden latvoissa.

Joskus, jos henkistä kuormaa on liikaa, kadotamme kyvyn nauttia elämän pienistä onnen hetkistä. Onnellisuutta voi kokea myös siitä huolimatta, mitä elämässä on meneillään. Sisäinen rauha synnyttää onnellisuutta, joka pysyy perusvireenä elämän haasteista huolimatta. Lähes kaiken itselleni tärkeän menettäneenä koin aikoinaan huikeaa onnea siitä, että edessäni avautui ovi uusiin mahdollisuuksiin.

Uskon siihen, että onnellisuus on luonnollinen olotilamme, mutta elämän tiimellyksessä unohdamme kuinka ollaan onnellisia. Tutkimukset väittävät, että 50 % onnellisuuden tasostamme – siitä kuinka luontaisesti onnellisia osaamme olla – on perinnöllistä. Meillä on siis jo syntyessämme tietty ”happiness set point” eli onnellisuuden lähtötaso. Loppuun voimme vaikuttaa itse omilla valinnoillamme, elämäntavoillamme ja henkisellä työllä.

Itse en syntynyt niin onnekkaana, että olisin saanut syntymälahjakseni huolettoman ja perustyytyväisen luonteen. Olen ollut aina äärimmäisen herkkä reagoimaan ympäristöni ärsykkeisiin ja muiden ihmisten tunnetiloihin. Stressinsietokykyni on alhainen, ja lapsuuteni olosuhteet olivat kuormittavat, joten olen saanut opetella hyvän olon perusteita varsin perusteellisesti. Tunnen tänä päivänä itseni ja tiedän millaiset olosuhteet edistävät onnellisuuttani ja mitä välttää mahdollisuuksien puitteissa, jotta voin mahdollisimman hyvin ja pysyn tasapainossa.

Omalla matkallani ja työssäni asiakkaitteni kanssa olen tunnistanut seitsemän pääteemaa, jotka liittyvät onnellisuuden kokemiseen. Nämä ovat itsetuntemus ja suhde omaan itseen, oman polun löytäminen, avoin mieli, terve tunne-elämä, fyysinen hyvinvointi, elinympäristö ja henkinen elämä.

Kun tunnemme itsemme ja olemme sovussa itsemme kanssa, on helpompi valita itselle oikeita asioita ja olla hermostumatta muiden mielipiteistä. Avoin ja vastaanottavainen mieli, joka ei ole täynnä rikkaruohoja, auttaa näkemään asiat positiivisemmassa valossa, löytämään ratkaisuja kinkkisissäkin tilanteissa ja tunnistamaan hyviä mahdollisuuksia.

Tasapainoinen tunne-elämä vähentää turhaa draamaa ihmissuhteissa ja auttaa säilyttämään mielenrauhan elämän kommelluksissa. Kannustavan ja hyvinvointia lisäävän ympäristön luominen ja hengen sekä ruumiin ravitseminen ovat myös sellaisia asioita, joilla voimme vaikuttaa omaan onnellisuuteemme.

Onnellisia ja merkityksellisyyden tunnetta kokevia ihmisiä yhdistää myös usko johonkin korkeampaan voimaan, joka edustaa hyvyyttä ja rakkautta. Oli oma henkilökohtainen uskosi mikä hyvänsä, tuohon elämää luovaan voimaan nojaaminen ja luottaminen, ja oman henkilökohtaisen yhteyden luominen siihen antaa voimia ja kannattelee vaikeissakin elämänvaiheissa.

Elämä on siinä mielessä erikoinen seikkailu, että tulemme puhtaasta rakkaudesta ja pieninä lapsina muistamme vielä miten olla luontaisesti onnellisia. Kun elämän varrella sitten sattuu ja tapahtuu, unohdamme kenties vuosikausiksi mistä tulimme, keitä olemme ja mitä meillä on täällä tarkoitus tehdä. Koko loppuelämä voi olla paluuta onneen, kuten eräs asiakkaani totesi. Onnen avaimet ovat onneksi löydettävissä, ja ensimmäinen paikka mistä kannattaa etsiä on oma sydän.

5 syytä miksi tehty on parempi kuin täydellinen

1. Täydellisyyden tavoittelu johtaa ylisuorittamiseen

Tehdessämme asioita unohdamme usein, että mahdollinen ja tarpeellinen ovat kaksi täysin eri asiaa. Saatamme jäädä viilaamaan yksityiskohtia, joilla ei ole merkitystä lopputuloksen kannalta.

”On turhaa käyttää paljon sen tekemiseen, mikä voidaan tehdä vähemmällä.”

– Vilhelm Occamilainen

Kun pyrit tekemään vain olennaisen, voit käyttää tekemiseen vähemmän aikaa ja samalla saada enemmän aikaan. Vinkki: Määrittele tehtävälle riittävän kriteerit jo ennen sen aloittamista.

2. Täydellisyys ei ole pysyvä tila

Elämässä mikään ei ole pysyvää, kaikki on jatkuvassa liikkeessä ja muutoksessa. Emme tule koskaan valmiiksi.

Se, minkä miellät ”täydelliseksi” tässä hetkessä, ei ole sitä enää hetken päästä kun maailma on muuttunut ja sinä sen mukana.

Pyri tekemisissäsi mieluummin erinomaisuuteen kuin täydelliseen. Erinomainen voi säilyttää statuksensa hyvinkin pitkään.

3. Täydellinen voi vaikuttaa tylsältä

Luonto on täynnä poikkeamia. Me ihmiset näytämme erilaisilta ja poikkeamme toisistamme erilaisine vahvuuksinemme ja heikkouksinemme, mikä tekee meistä kiinnostavia yksilöitä.

Mitä sitten, jos olisit mielestäsi osannut tehdä jonkin asian paremmin, täydellisemmin? Olisiko siitä tullut parempi vai itse asiassa tylsempi? Aitous ja inhimillisyys on kiinnostavaa, sillä se saa meidät tuntemaan yhteenkuuluvuuden tunnetta toisiimme.

”Virheen mahdollisuus ihmisyydelle sisällön suo.”

– Haloo Helsinki

Ilman virheen mahdollisuutta elämä olisi lopulta aika tylsää. Ota tekemisissäsi riskejä ja katso mitä tapahtuu. Tee rohkeasti virheitä ja opi niistä!

4. Vain tehtyä voi parantaa

Jos yrität suunnitella täydellistä, sisäiset vaatimuksesi voivat nousta niin korkealle, että et epäonnistumisen pelossa koskaan aloita itse tekemistä. Täydelliseksi suunniteltu jää helposti tekemättä ja lopulta kadumme enemmän niitä asioita, joita emme tehneet kuin niitä, jotka rohkeasti teimme.

”Yksikään taistelusuunnitelma ei selviydy kontaktista vihollisen kanssa.”

– Helmuth von Moltke

Maailma tulee joka tapauksessa yllättämään sinut tavoilla, joita et ole osannut odottaa.

Jos haluat tähdätä erinomaisuuteen, älä yritä suunnitella etukäteen täydellistä, vaan toteuta ensimmäinen versio ideastasi ja sitten paranna sitä. Näin pääset parempaan lopputulokseen. Sitä paitsi täydelliseksi suunniteltua voi olla myöhemmin melkoinen kynnys lähteä parantamaan.

5. Vain toteutettu idea muuttaa maailmaa

Toteutetuilla ideoilla on valtava voima muuttaa maailmaa. Katso ympärillesi ja mieti mitä kaikkea ihminen on saanut aikaan.

Ne ideat, jotka eivät pääse pääkoppasi sisältä ulos maailmaan eivät muuta maailmaa. Tämäkin artikkeli olisi jäänyt julkaisematta jos olisin yrittänyt hioa sen täydelliseksi. Nyt se on kuitenkin julkaistu ja sinä luet sitä.

Toteuttaessasi idean luot uskoa itseesi ja siihen, että olet kyvykäs luomaan näkyvää näkymättömästä, muokkaamaan maailmaa ideoillasi ja innostuksellasi. Tehty on kuin onkin parempi kuin täydellinen!

”Olet riittävä koko ajan, ja arvokas” – 6 voimakuvaa lisäämään värejä elämääsi

Uusperheen onnistumisen oivalluksia: entisten puolisoiden tukea tarvitaan, jotta kaikilla on hyvä olla

Kahdeksantoista vuotta sitten erosin lasteni isästä ja minusta tuli kaksivuotiaan pojan ja kolmevuotiaan tyttären lähivanhempi. Samaan aikaan eksäni aloitti suhteen uuden naisen kanssa. Minun oli vaikea sietää tilannetta, olihan nainen tullut kolmanneksi osapuoleksi suhteeseen jo avioliittomme viime metreillä.

Avioliitossamme oli mennyt huonosti kuitenkin jo pitempään. Klassisen kahden vuoden ajan minussa oli vahvistunut tunne, että avioliittomme ei kestäisi. Vaikka järjellä ymmärsin, ettei toinen nainen ollut syy etääntymiseemme, vaan ennemmin seuraus siitä, oli minun vaikea hyväksyä alkuun tilannetta. Kuitenkin pystyin tekemään tärkeän päätöksen, jonka takana olen pysynyt kaikkien kuluneiden vuosien aikana: Kunnioittaisin mieheni uutta suhdetta, enkä sabotoisi sitä. Pyrkisin tukemaan lasteni suhdetta uuteen aikuiseen heidän elämässään ja se pahaolo, joka minun tulisi käsitellä asiaan liittyen, sen tekisin muualla.

Päätös vaati minulta paljon itsetutkiskelua, rakkauden idean uudelleenpohdintaa ja itsetuntemuksen vahvistusta. En pystynyt tuntemaan lämpimiä tunteita eksääni enkä hänen uutta kumppania kohtaan alkuun, mutta ajan myötä asiat muuttuivat. Mitä enemmän pidin itsestäni huolta, sitä myötätuntoisemmin pystyin suhtautumaan myös eksäni uuteen elämään.

Tämä on tärkeää: kokemukseni mukaan egon äänekkäisiin vaatimuksiin puree parhaiten myötätunto, mutta sen pitää tulla sydämestä, joka edellyttää eron hankalien tunteiden käsittelyä. Kun suostuin näille tunteille, minun oli mahdollista lopulta myös lähestyä uudelleen eksääni ja rakentaa hänen kanssaan uusi ystävyys, myöhemmin onnistuin tässä myös hänen uuden kumppaninsa kanssa. Ansio ei kuitenkaan ole minun, uusperheen onnistumisessa tarvitaan kaikkien osapuolten hyvää tahtoa.

Tiedetään, että uusperheellä on huonommat mahdollisuudet onnistua kuin ydinperheellä. Alkuasetelma on haastava, kun synnytetään uutta yhteisöä, johon pitäisi mahtua monenlaisia ihmisiä ja tunteita.

Uusperhe ei hajoa rakkauden tai halun puutteeseen, vaan suurin haaste on yhteisen perhekulttuurin löytäminen. Tämän rakentumisessa entisillä puolisoilla on iso merkitys. Kolmannen osapuolen on aivan mahdollista vaikeuttaa uusperheen syntymää, mutta on hyvä ymmärtää, että uusperheen vanhemmat ovat itse vastuussa rajojen laittamisesta. Aivan samoin kuin esimerkiksi silloin, kun oma lapsuusperhe tunkee liikaa mukaan omaan parisuhteeseen.

Aikuinen ihminen uskaltaa ja osaa kertoa hankalalle eksälle, miniän tai vävyn persoonaan kantaa ottavalle äidille tai ylimieliselle naapurille, että tässä emme tarvitse nyt sinun mielipidettäsi, vaan pärjäämme hyvin keskenämme. On selvää, että entisten puolisoiden kanssa pitää neuvotella monista asioista, mutta keskinäistä kunnioitusta pitää myös osoittaa. On hyvä muistaa, että joustaminen kannattaa aina, todennäköisesti saat sen tulevaisuudessa takaisin vastaantulemisen lahjana.

Uusperhe tarvitsee onnistuakseen rakkautta, tukea ja tietoa. Se on haavoittuvainen yksikkö ja sen jäsenillä on oikeus yksityisyyteen. Lasten kannalta olisi hyvä, että he ainakin tuntisivat vanhempansa uuden puolison ennen yhteen muuttamista. Aikuisten kannattaisi malttaa seurustella edes kohtuullinen aika ennen yhteen muuttoa, koska vaikka talous kevenisikin, ei yhteinen aika välttämättä lisäänny, vaikka saman katon alla ollaankin. Arjessa ollaan läsnä, mutta samalla mahdollisuus ikävöidä toista otetaan pois. Etäsuhde pitää jännitystä ja alkuhuumaa yllä pitempään.

Lapsi katsoo vierestä ja oppii vanhemmiltaan sosiaalisia taitoja. Se, kuinka vanhemmat kohtelevat toisiaan ja puhuvat toisistaan jättää joka tapauksessa jäljen, ollaan sitten yhdessä tai erottu. Suuri merkitys on myös sillä, kuinka erovanhempi puhuu itsestään, kuinka rakkaudellinen hän on itseään kohtaan, koska tämän mallin hän siirtää myös lapselleen.

Kun pystyt laittamaan lasten tarpeet etusijalle elämässä, on helpompi suhtautua eksäänkin neutraalimmin. Tahto toimia rakentavasti entisen puolison kanssa on ennen kaikkea rakkautta yhteisiä lapsia kohtaan. Eroperhekin voi olla kokonainen.

5 vinkkiä, joiden avulla lakkaat olemasta toisten kynnysmatto ja opit huolehtimaan omista tarpeistasi

Vastaatko toisten sinulle esittämiin pyyntöihin tai vaatimuksiin aina kyllä, vaikka olisit itse väsynyt, kiireinen tai oikeasti haluton toimimaan heidän toivomallaan tavalla? Venytätkö omia rajojasi, koska pelkäät sanoa ei tai tuottaa toiselle pettymystä? Myötäiletkö toisia ihmisiä riippumatta siitä, oletko heidän kanssaan aidosti samaa mieltä?

Jos annat toisten ihmisten tällä tavoin kävellä ylitsesi, olet käytännössä heidän kynnysmattonsa, sillä asetat heidän tarpeensa omiesi edelle. Tämänkaltainen pakonomainen käytös voi vaatia raskaat veronsa fyysisesti ja henkisesti. Psykologi Julie Exline on todennut, että toisten ihmisten jatkuva miellyttäminen voi jopa johtaa masennukseen, koska toimiessasi toisten toiveiden mukaan jätät omat tarpeesi huomiotta.

Näistä syvään juurtuneista tavoista miellyttää toisia ihmisiä hinnalla millä hyvänsä voi olla vaikea päästä eroon. Näistä 5 vinkistä voit löytää vinkkejä siihen, miten lakkaat olemasta toisten ihmisten kynnysmatto.

1. Ilmaise enemmän omia tarpeitasi

Toisten ihmisten miellyttämiseen keskittyvä käytös alkaa lapsuudessa, kun vanhemmat kiittävät lasta silloin kun hän tottelee, mutta eivät kannusta tätä ilmaisemaan omia tarpeitaan. Vaikutuksille alttiit lapset tulkitsevat tämän uhkana, koska he uskovat, että heidän täytyy miellyttää toisia ja tehdä niin kuin heitä käsketään, jotta heitä rakastettaisiin. Muutoin heitä vältellään ja moititaan, jos he ymmärtävät, että heidän omat tarpeensa eivät täyttyneet toisten käskyjä sokeasti seuraamalla.

Päästäksesi tästä toimintatavasta eroon ala sanoa omia tarpeitasi ääneen useammin. Jos ystäväsi haluavat tavata silloin, kun sinulla on ollut pitkä ja uuvuttava työviikko, sano heille tarvitsevasi vähän aikaa levätäksesi, mutta ottavasi heihin yhteyttä pian. Voit olla edelleen kohtelias olematta täysin muiden vietävissä – tähän on olemassa kultainen keskitie! Hyvät ystävät ymmärtävät tämän eivätkä loukkaannu siitä tai tee tästä ongelmaa; ja jos loukkaantuvat, kannattaa harkita ystäväpiirin vaihtoa.

Sinun täytyy alkaa miettiä omia tarpeitasi, koska kuka muukaan niitä miettisi? Muista, että muiden ihmisten reaktiot eivät millään tavoin liity sinuun, joten älä suotta kanna niistä vastuuta. Sinun ei koskaan tulisi uhrata omaa hyvinvointiasi ja venyttää rajojasi vain miellyttääksesi muita.

2. Harjoittele sanomaan EI

Toisten ihmisten miellyttäjät eivät koskaan halua sanoa ei, koska he pelkäävät tuottavansa toiselle ihmiselle pettymyksen tai menettävänsä tämän kokonaan. Tämäkin uskomus on usein peräisin lapsuudesta, jossa vanhemmat vahvistivat tottelevaisuutta, mutta moittivat lasta, jos tämä ei kuunnellut auktoriteettia. Riippumatta siitä, mitä sinut on kasvatettu uskomaan, jos sanot kyllä kaikelle ja kaikille, se johtaa lopulta vain siihen, että olet väsynyt, stressaantunut ja tyytymätön.

Jos käytät kaiken aikasi toisten tarpeista huolehtimiseen, milloin löydät aikaa itsellesi? Et milloinkaan.

Olet aivan yhtä arvokas kuin muut ihmiset ympärillesi, joten älä jää itsesi uhraamisen loukkuun vain siksi, että haluat välttää pahoittamasta muiden mieltä. Kiinnitä huomiota siihen, miltä tuntuu puolustaa itseäsi, vaikka toinen osapuoli näyttäisi ärsyyntyvän tai suuttuvan toiminnastasi – todennäköisesti huomaat valtavan painon tippuvan harteiltasi, ja saatat jopa saada itseluottamusta uuden päättäväisyytesi ansiosta. Jos myönnyt jatkuvasti kaikkeen, mitä muut pyytävät sinulta, olet ylirasittunut, uupunut ja täynnä katkeruutta.

”EI” ei tarkoita, että et välitä jonkun toisen toiveista – se tarkoittaa, että arvostat itseäsi ja toisia riittävästi ollaksesi rehellinen siitä, mihin pystyt ja mihin et pysty.

3. Mieti, miksi koet tarvetta miellyttää muita

Voi olla, että sinun täytyy sukeltaa syviin vesiin ja kaivaa kaapistasi kaikki vanhat luurangot, jotka ovat vielä kummittelemassa siellä muistona lapsuudestasi. Vain sinä voit vapauttaa itsesi raskaasta menneisyydestäsi, joten tee mitä on tarpeen voidaksesi jatkaa eteenpäin ja elääksesi tasapainoista, tervettä elämää. Ymmärrä, että vaikka vanhempasi kasvattivat sinut toimimaan tietyllä tavalla, se ei tarkoita sitä, että sinun tarvitsee noudattaa noita tapoja edelleen.

Syvään sisäistetyistä uskomuksista eroon pääseminen voi olla vaikeaa, mutta ensimmäisen askeleen ottaminen ja sen miettiminen, miksi toimit tietyillä tavoilla, auttaa sinua näkemään itsesi selkeämmin.

Muista, että määrittelet itse suhteesi toisiin ihmisiin. Jos et koskaan puolusta itseäsi, toiset olettavat, että voivat saada sinulta ihan mitä vain haluavat milloin vain. Tämä ei ole täysin sinun syytäsi, mutta voit kuitenkin estää tätä tapahtumasta uudelleen tulevaisuudessa, kun kehität omanarvontuntoasi ja päästämällä syvälle juurtuneet demonisi vapauteen.

4. Ajattele ennen kuin puhut

Aina kun joku pyytää sinulta jotain tai haluaa kuulla mielipiteesi, älä vastaa saman tien vain heitä rauhoittaaksesi. Anna itsellesi aikaa sulatella toisen sanoja kaikessa rauhassa ja kuuntele tuota henkilöä syvällisesti ennen kuin vastaat. Jos joku pyytää sinua sitoutumaan johonkin saman tien, vastaa heille, että katsot ensin kalenteristasi ja palaat sitten asiaan. Tällä tavoin voit selvittää, onko sinulla oikeasti aikaa vastata heidän pyyntöönsä vai ei.

Samoin jos joku haluaa kuulla mielipiteesi liittyen johonkin tärkeään asiaan, sano mitä oikeasti ajattelet, älä sitä, mitä he haluavat kuulla. Ihmiset kunnioittavat sinua enemmän rehellisyytesi johdosta kuin silloin, jos automaattisesti olet heidän jokaisesta ajatuksestaan samaa mieltä.

Sinulle on annettu ääni – käytä sitä ilmaistaksesi rehelliset ajatuksesi riippumatta siitä, mitä muut ajattelevat. Sinun ei tarvitse suojella toisia heidän omilta tunteiltaan tunteille; heidän täytyy oppia tunnistamaan omat tunteensa ja ajatuksensa ja ottamaan niistä vastuu.

5. Harjoita itsesi rakastamista

Toisia miellyttävillä ihmisillä on usein heikko itseluottamus. He saattavat tulla riippuvaiseksi toisten toiveiden täyttämisestä, koska tällä tavoin he voivat tuntea olonsa paremmaksi. Todellisuudessa toisten kynnysmattona toimiminen on itsekästä, sillä silloin käytät toisia oman omanarvontunnon kasvattamiseen. Toisia tulisi auttaa siksi, että se on oikein – ei sen takia, että se parantaa itsetuntoasi.

Korjataksesi tämän toimintatavan opettele vaalimaan rakkautta sisälläsi ja itseäsi kohtaan. Tällä tavoin vedät elämässäsi puoleesi rakastavia, tukea tarjoavia ihmisiä, jotka eivät yritä hyötyä kiltteydestäsi. Rakasta itseäsi juuri sellaisena kuin olet nyt ja huomaat, miten omanarvontuntosi kasvaa pikkuhiljaa sitä mukaa, kun luovut itseäsi koskevista kielteisistä ajatuksista.

Lähde: Powerofpositivity.com

Työelämä tarvitsee enemmän intuitiota ja vähemmän numeroihin keskittymistä

Kirjoittaja Eveliina Salonen on varatuomari ja teologi, jonka sydän palaa työelämän ja johtamisen kehittämiselle. Hän on tutkinut intuitiota kognitiivisen psykologian näkökulmasta ja valmentaa organisaatioita intuitiivisen ajattelun hyödyntämisessä. Avarra tarjoaa intuitiovalmennuksia pidemmistä prosesseista yksittäisiin herätepuheenvuoroihin.

Monet tunnistavat intuition voiman elämässään. Se kertoo mihin mennä, mitä tehdä, mikä on minulle ja muille ihmisille hyväksi. Yhä useammat kertovat luottavansa tuohon mahtavaa sisäiseen ääneensä, joka kaiken hälinän keskellä tunnistaa se oikean.

Mutta kuinka monella työpaikalla hyödynnetään tietoisesti intuitiivisen ajattelun voimaa ja mahdollisuuksia? Veikkaan, että aika harvalla. Rationaalisuutta, erilaisia analyysejä ja loogisia perusteluita pidetään työelämän ja busineksen käyttövoimana.

Kuitenkin ihmisen ajattelusta ylivoimaisesti suurin osa on intuitiivista, tiedostamatonta. Tutkijat ovat yksimielisiä siitä, että intuition osuus on yli 90 % kaikesta ajattelutoiminnastamme. Joidenkin tutkijoiden mukaan luku on jopa 98 %. Rationaalisuus on siis vain hitunen kaikesta ajattelustamme. Luulemme olevamme rationaalisia ja perustavamme suunnitelmat, päätökset, visiot ja ratkaisut loogisten perusteluiden varaan, mutta tosiasiassa toimimme pitkälti intuitiomme ohjaamina. Siis myös työelämässä.

Intuitio ei kuitenkaan ole mikään epämääräinen hetteikkö, joka viskelee meitä haluamallaan tavalla sinne tänne. Intuitiollakin on logiikkansa ja sitä voi oppia hyödyntämään.

Tutkimusten mukaan intuitio auttaa erityisesti päätöksenteossa silloin, kun tietoa on liikaa tai liian vähän, tai päätös pitää tehdä nopeasti. Pystymme intuitiivisesti hahmottamaan suuriakin kokonaisuuksia suhteellisen vähällä vaivalla. Intuition avulla näemme kauemmas, laveammalle ja syvemmälle, asioiden taakse ja yli. Intuition avulla pääsemme käsiksi asioiden merkityksiin. Se auttaa muodostamaan kokonaisvaltaisen ymmärryksen asioista, tapahtumista, ilmiöistä. Sen avulla pystymme myös hahmottamaan ja visioimaan tulevaisuutta. Intuitio on keskeisellä sijalla myös ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Sosiaalinen intuitio auttaa meitä ymmärtämään toinen toisiamme ja rakentaa vastavuoroista kommunikointia ja yhteisyyttä.

Nämä kaikki ovat haluttuja kykyjä tämän päivän työelämässä ja monet liike-elämän johtajat ja Nobel-palkitut tutkijat kertovat organisaatioidensa menestystarinoiden ja tutkimuslöytöjensä syntyneen intuitiivisesti.

Intuitiolla on monet kasvot. Usein intuitio tuottaa oivalluksia, ahaa-elämyksiä, jolloin asiat tuntuvat saavan muotonsa kuin itsestään – yhtäkkiä vain tiedän, kuinka tämä pitää tehdä tai mistä on kyse. Mutta yhtä hyvin se voi ilmetä fyysisinä tuntemuksina, mielikuvina, unina, tunteina jne. Esimerkiksi intuition suuren ystävän Einsteinin kerrotaan kokeneen intuitionsa lihasten väristyksinä.

Intuitiivista ajattelua voi kehittää tietoisesti. Ensimmäinen askel tällä polulla on intuitiivisen prosessin lainalaisuuksien tunnistaminen – jotta intuitiota voi kehittää, täytyy tunnistaa mitä se on, mitä se ei ole ja miten tämä prosessi toimii. Käytännössä intuition kehittäminen edellyttää usein, etenkin aluksi, myös henkisen tilan raivaamista. Koska intuitio ilmenee jokaisella ihmisellä eri tavoin, on ensimmäinen askel opetella tunnistamaan kuinka juuri minä tunnistan intuitiivisen ajatteluni viestit. Tämä voi olla vaikeaa, jos ympäristö ja mieli ovat kovin kuormittuneita ja hälyisiä. Siksi hiljaisuus ja pysähtyminen ovat usein tarpeen.

Myös positiivinen uteliaisuus, leikkisyys ja rentous ovat hyvää ravintoa tietoisen intuitiivisen ajattelun kehittämiselle. Avoin havainnoiminen ja avoimuus omille reaktioille tukevat intuitiivisen prosessoinnin kehittymistä.

Intuitiivinen ajattelu on valitettavasti kuitenkin kovin altis myös vinoumille. Näitä erilaisia intuitiivisen ajattelun virheitä on tunnistettu jo kymmeniä. Intuitiivisen ajattelun kehittämiseen kuuluukin olennaisesti myös näihin vinoumiin ja niiden vaikutuksiin tutustuminen.

Työelämämme on murroksessa. Nyt jos koskaan tarvitsemme uudenlaista ajattelua ja raikkaita visioita. Pelkkien menneiden vuosien numeroiden tutkimisella tai olemassa olevien prosessien viilaamisella emme pysty keksimään uusia liiketoimintaideoita tai löytämään uutta toimintalogiikkaa. Tarvitsemme ajattelun avartamista. Yhtenä vastauksena tähän on intuitiivisen ajattelun tietoinen hyödyntäminen.

Loppukesän hehkua – ruuhkavuosista luopumisen jaloon taitoon

Parikymmentä vuotta sitten olin työssä, jossa päivät venyivät paikoin kuudentoista tunnin mittaisiksi. Muistan sen riittämättömyyden tunteen, kun asioita jäi tekemättä ja sain selitellä asiakkaille sovittujen töiden tekemättä jäämistä. Stressi kääntyi joskus ahdistuksen puolelle.

Raastavinta tilanteessa oli, että koin hukkaavani elämää, jota olisin halunnut jakaa pienen esikoiseni kanssa ja surin jättäväni liikaa töitä äidin hoidettavaksi.

Viisaan esimieheni toimesta tilanne aikanaan laukesi ja sain työpäivät normalisoitua. Ehdin kuitenkin pyhästi luvata itselleni jotain. En aio menettää isän elämää työn vuoksi. Päätökseni piti pitkään ja uskon onnistuneeni kohtuullisesti työn ja perheen välisen ajankäytön kanssa tasapainoilussa.

Nyt lapset ovat jo muuttaneet kotoa ja huomaan tasapainoilevani jälleen ajankäytön paineiden alaisena, vaikka ruuhkavuodet ovatkin vaihtuneet keski-ikäisen helppoon elämään.

Kaikissa ihmiselon vaiheissa on kuitenkin omat ruuhkansa. Keski-iän tasanne vaihtuu myöhemmin kaikilla meistä varsin toisenlaisiin haasteisiin. Suhde omien vanhempien vanhenemiseen ja uusperheiden monimuotoinen elämä elävöittää isosti varsin monen 45+ ihmisen arkea.

Arkeen nousee uusia muuttujia, jotka muuttavat peruuttamattomasti elämää sen kaaren kääntyessä loppukesän kukoistukseen. Monet väistämättömät muutokset opettavat meille luopumista ja sellaisten asioiden hyväksymistä, joille itse ei voi kerrassaan mitään.

Huomaan olevani nyt samojen kysymysten äärellä, kuin kaksikymmentä vuotta sittenkin. Miten paljon jaan aikaani ja huomiotani millekin asialle? Mikä on oikea ajankäytön suhde työlle, perheelle ja ystäville tai omalle hiljentymiselle ja harrastuksille?

Ajattelemme tietävämme, mikä on oikea vastaus tälle kysymykselle. Tärkeintä on, tietenkin, perheestä ja omasta terveydestään huolehtiminen. Joskus vain näillä kaikilla on keskinäisiä riippuvuuksia, eivätkä oikeatkaan vastaukset ole absoluuttisia. Monimutkaisiin asioihin löytyy joskus yksinkertaisia vastauksia, ei kuitenkaan aina. On tilanteita, joihin oikeita vastauksia ei ole ja epävarman valinnan kanssa on opittava elämään.

Olen viimein ymmärtänyt, miten olennaisen tärkeää on olla armelias itseään kohtaan. Tarkentaa omaa fokusta ja samaan aikaan hyväksyä se, että intressit ovat joskus ristiriidassa keskenään, eikä ehdottomia totuuksia ole. Jokainen valinta on merkityksellisempi, kun ymmärtää valintoja olevan jäljellä rajallisen määrän.

Maratoonarin askel voi hidastua, mutta matkasta voi silti nauttia, kun hyväksyy hiertymät ja väsymisen osaksi kisaa ja ymmärtää asettaa aikatavoitteensa omista lähtökohdista käsin.

Syksyisen aamun sumuinen maisema on kaunis ja herkkä ehkä juuri siksi, että sen tietää kestävän vain lyhyen hetken. Enää en aina malta edes kaivaa kameraa esiin ikuistaakseeni maiseman, sillä kauniin näyn tallentaminen omiin muistoihin tuntuu arvokkaammalta, kuin sen ikuistaminen älypuhelimeen.

Yhteys maahan on kasvun perusta

Olemme remontoineet loppukesästä joogasalia vanhaan tehtaaseen Strömforsin ruukissa. Moneen kertaan projektin aikana olen havahtunut paikan eriskummalliseen tunnelmaan. Strömforsissa on vallalla sama ilmiö kuin vaikka Fiskarsissa: jo matkalla maisema alkaa pikku hiljaa näyttää erilaisilta, ihan kuin värit muuttuisivat syvemmiksi, kasvillisuus rehevämmäksi ja ilma helpommaksi hengittää.

Mietin etukäteen, miten Strömforsin teollisuushistoria ja raskasta ruumiillista työtä tehneiden ihmisten ronski energia vaikuttavat joogatilaan. Voiko tehtaaseen rakentaa joogasalin?

~ ~ ~ ~

Henkisen polun matkaaja on kasvun tiellä. Kurkotamme kohti valoa kuin aurinkoa tavoittelevat kasvit. Valoa kohti on miellyttävä kääntää kasvot, kohti positiivisuutta ja iloa. Varmaan jokainen meistä haluaisi joskus olla parempi jollakin elämän osa-alueella, ihmisenä, äitinä, puolisona, joogina… Se on luonnollista, mutta samalla se saattaa estää hyväksymästä tätä hetkeä ja juurtumista.

Päämäärissä ei ole mitään pahaa, mutta päämäärä ei ole sama kuin jatkuva pois pyristely tästä hetkestä. Elääkseen tässä hetkessä on juurruttava siihen. On juurruttava omaan elämäänsä.

Lootuksenkukka on monessa traditiossa henkisen kasvun symboli. Se kasvaa vedessä, pinnalla näkyy toinen toistaan kauniimpia, värikkäitä, moniterälehtisiä kukkia. Mutta kasvin juuret ovat syvällä pimeässä mudassa. Sieltä se saa voimansa.

Henkistä kasvua korostaessamme kurkotamme mielellämme taivaaseen, haluamme henkisiä kokemuksia ja nousemme leijumaan ilmaan. Mutta jos ei ole kiinni maassa, leijuu pois ihmisyydestä, eikä edes kasvua voi tapahtua.

Joogaopettaja Kuldip Singh Khalsa pukee tämän sanoiksi kehon energiakeskusten eli chakrojen kautta. Kaavio toimii kuin spiraali, jossa energia kulkee ylös ja alas, päätyen lopulta sydämeen, ihmisyyden täyteen potentiaaliin. Kaikki lähtee kuitenkin yhteydestä maahan.

Kun on yhteys maahan, painovoimaan, maan tiiviyteen ja raskauteen, voi tuntea luojansa. Äiti maan kautta aukeaa yhteys myös painovoiman vastavoimaan, joka vetää meitä kohti aurinkoa.
Kun tuntee luojansa, voi luovuus avautua. Luovuus on jatkuvaa elämän virtausta, kiinnikkeistä irti päästämistä, heittäytymistä.
Kun luovuus avautuu, avaa se myös intuition voiman. Päätöksenteko helpottuu ja luottamus elämään kasvaa.
Vahva intuitio auttaa luottamaan omaan henkilökohtaiseen voimaansa. Tahto kulkea valitsemaansa suuntaan kasvaa ja voima toteuttaa itseään lisääntyy.
Kun luottaa voimaansa, voi puhua totta. Silloin ääni kantaa, eikä totuutta tarvitse peitellä.
Kun puhuu totta, voi elää sydämestään. Ja sydän on ihmisyyden ydin.

Olen viehättynyt raskaan teollisuuden historian omaavan paikan maadoittuneesta ilmapiiristä ja luonnonläheisyydestä. Tunnen vahvasti, kuinka energia virtaa juurista latvaan, miten painovoima vetää minua puoleensa ja sen vastavoima venyttää rankaa suoremmaksi. Siinä välissä on hyvä hengittää.

Otava ja Hidasta elämää -sivusto aloittavat yhteistyön suomalaisten hyvinvoinnin edistämiseksi

Kustannusosakeyhtiö Otava ja Hidasta elämää -sivusto aloittavat yhteistyön, jossa Otava kustantaa Hidasta elämää -sivuston kirjoittajien tekemiä kirjoja. Yhteistyö käynnistyy keväällä 2017 neljällä hyvinvoinnin eri osa-aluetta käsittelevällä kirjalla.

”Hidasta elämää -sivuston missiona on parantaa ihmisten kokemusta elämästä. Olemme tehneet tätä työtä pitkään netissä ja sosiaalisessa mediassa. Yhteistyö Otavan kanssa tuo sivuston arvomaailman muotoon, jota ihminen voi pitää kädessään. Hidasta elämää -kirjaperhe on myös ollut meidän perustajien unelma, joka nyt toteutuu parhaan mahdollisen yhteistyökumppanin kanssa”, iloitsee Hidasta elämää Suomi Oy:n toimitusjohtaja ja omistaja Pequ Nieminen.

”Teimme vuosi sitten profiilitutkimuksen lukijoistamme. Heistä 93% kertoi hakevansa meiltä henkiseen hyvinvointiin liittyvää tietoa ja 74% ilmoitti harrastavansa kirjojen lukemista”, kertoo Hidasta elämää Suomi Oy:n toinen omistaja Sanna Wikström.

”Olemme Otavalla todella iloisia ja ylpeitä päästessämme tekemään yhteistyötä Hidasta elämää -yhteisön kanssa. Pequn ja Sannan luotsaama Hidasta elämää on unelmatiimi, jonka lahjakkaat kirjoittajat saavat nyt mahdollisuuden kirjan julkaisuun”, iloitsee Kustannusosakeyhtiö Otavan myynti- ja markkinointijohtaja Maija Kuusi.

Ensimmäinen Hidasta elämää -kirja Hyvän elämän reseptit julkaistiin keväällä 2016 Readme-kustannuksen kautta. Kirja on ollut vuoden suuria menestyksiä ja sitä on myyty yli 6000 kpl. Tästä eteenpäin Hidasta elämää -kirjaperheen julkaisut tulevat Kustannusosakeyhtiö Otavan kautta.

Hidastaelamaa.fi on vuonna 2010 perustettu hyvinvointimedia, jonka sisällöntuottajina toimivat asiantuntijat ja bloggarit. Hyvinvointikanavan ydintoimintaa ovat toimitetun sisällön lisäksi hyvinvointia lisäävät verkkokurssit sekä Hidasta elämää -verkkopuoti. Hidasta elämää on ollut pitkään Suomen vahvin lifestyle-media somessa (Someindex.com). Sillä on 133 000 tykkääjää Facebookissa ja 37 000 seuraajaa Instagramissa. Nettisivustolla käy viikottain 150 000 eri kävijää. Hidasta elämää Suomi Oy:n omistavat Pekka Nieminen ja Sanna Wikström.

Otava-konserni on kirjankustannusalan suurin toimija Suomessa. Kirjat liiketoiminta-alueen pääyhtiö on Kustannusosakeyhtiö Otava. Yhtiön toimialana on suomenkielisen kaunokirjallisuuden ja tietokirjojen sekä oppimateriaalien kustantaminen. Kustannusosakeyhtiö Otava täyttää tänä vuonna 125 vuotta.