Meillä kaikilla on perfektionistisia ajatusmalleja, jotka rajoittavat ja sabotoivat elämäämme. Ne nojaavat vaatimuksiin, rajoituksiin, odotuksiin, syytöksiin, vertailuun ja häpeään.
Perfektionistiset ajatusmallit ovat alitajuisia automaattiohjelmia, joita mielesi toteuttaa. Ne saavat sinut tuntemaan itsesi riittämättömäksi ja suorittamaan loputtomasti. Ne aiheuttavat stressiä, huolta, levottomuutta, ärtyneisyyttä, vihaisuutta, jännittyneisyyttä, ahdistusta ja jopa masennusta.
Katso tunnistatko itsesi tästä listasta?
1. Epäonnistumisen pelko
Epäonnistumisen pelko saa sinut välttelemään virheitä ja pelaamaan varman päälle. Välttelet asioiden aloittamista, tutkit loputtomasti vaihtoehtoja ja stressaat oikean päätöksen tekemisestä.
Projektit jäävät aloittamatta kun käytät enemmän aikaa niihin valmistautumiseen kuin itse tekemiseen. Tunnet, että et ole vielä valmis aloittamaan. Jätät tiettyjen asioiden tekemisen viimeiseen mahdolliseen hetkeen.
Kun haluat saada aikaan tuloksia ilman epäonnistumisia, saat aikaan vähemmän ja huonompia tuloksia, koska epäonnistumiset ovat usein välttämättömiä välivaiheita matkalla onnistumiseen.
2. Riittämättömyyden kokeminen
Epärealistiset vaatimukset itseäsi kohtaan saavat sinut tuntemaan itsesi riittämättömäksi ja turhautumaan kun et ole vielä ”tarpeeksi menestynyt”.
Sätit ja arvostelet itseäsi, kun alitit asettamasi odotukset jälleen kerran. Hampaat irvessä suorittamalla lykkäät täyttymyksellisen elämän alati pakenevaan tulevaisuuteen.
3. Oman arvon sitominen menestykseen
Epävarmuus oman arvon riittävyydestä ja merkityksellisyydestä saa sinut tuntemaan, että mikään tekemäsi ei ole koskaan tarpeeksi.
Vertailet itseäsi muihin etkä tunne olevasi koskaan niin hyvä kuin mitä haluaisit olla. Luulet, että ihmisarvosi ja saamasi arvostus riippuvat jotenkin siitä, mitä saat aikaan. Niinpä suoritat enemmän ja olet vaarassa polttaa itsesi loppuun.
4. Kovat vaatimukset itseä kohtaan
Mielestäsi sinun pitäisi olla koko ajan tekemässä jotain tuottavaa ja aina saamassa aikaan jotain hyödyllistä. Päädyt helposti laiminlyömään itsestäsi huolehtimisen, kuten mielenterveydelle ja suorituskyvylle välttämättömän palautumisen.
Teet työtä itsesi, perheesi ja läheistesi kustannuksella. Kuinka moni työnarkomaani ajattelee elämänsä lopussa: ”kunpa olisin tehnyt enemmän ja vielä hieman ankarammin töitä”?
5. Tulevaisuuden murehtiminen ja menneiden märehtiminen
Koet usein, että sinun pitäisi olla tekemässä jotain muuta kuin mitä nyt teet. Hukkaat kallisarvoisen nykyhetken ja läsnäoleva tehtävään keskittyminen käy mahdottomaksi.
Jos harmittelet, että asiat voisivat olla tällä hetkellä toisin, kulutat kallisarvoisia voimavarojasi taistelemalla todellisuutta vastaan…
Jokainen hetki, jonka käytät tulevaisuuden murehtimiseen tai menneiden märehtimiseen on pois elämän kokemisesta nykyhetkessä.
6. Hallinnan tarve
Hallinnan tarpeesi romuttaa keskittymisen käsillä olevaan työtehtävään, koska stressaat lopputuloksesta etukäteen ja yrität varmistella, että tulevaisuus toteutuu kuten haluaisit.
Hyväksyt vain oman mielesi mukaisen muutoksen ja päädyt rajaamaan pois myös odottamattoman suuren onnistumisen. Haluttomuutesi delegoida asioita johtaa sinut tekemään kaiken itse.
Liiallinen hallinnan tarve on kuin ajaisit käsijarru päällä. Pääkoppa kuumenee, mutta elämä ei oikein etene.
7. Täydellisen suorituksen tavoittelu
Elämä on käynyt raskaaksi, koska ajattelet pystyväsi tiettyyn tasoon ja uskot, että sinun täytyisi aina suoriutua parhaalla mahdollisella tasolla. Ikään kuin identiteettisi olisi sidoksissa suorituksiisi. Olet unohtanut, että mahdollinen ja tarpeellinen ovat kaksi täysin eri asiaa.
Täydellisen suorituksen tavoittelu on varma tapa lamaantua. Muista, että tehty on parempi kuin täydellinen. Vain tehtyä voi parantaa.
8. ”Pitäisi” kuuluu sanavarastoosi
Asetat muiden prioriteetit aina ennen omiasi. Maailmasi täyttyy ahdistavista asioista, joita sinun ”pitäisi” tehdä.
Yrität lukea muiden ajatuksia ja päättelet itse minkälaisia suorituksia he odottavat sinulta. Näin itsesi toteuttamisesta on tullut muiden odotusten toteuttamista.
9. Turhantarkkuus
Liiallinen tunnollisuus, pikkutarkkuus, joustamattomuus, kärsimättömyys ja kriittisyys vievät aikaa, energiaa ja ilon elämästä.
Usein myös muiden elämästä, kun yrität kontrolloida itsesi lisäksi muitakin.
10. Ehdottomuus
Ehdottomuus ajattelussa pienentää maailmakuvaasi ja rajaa mahdollisuuksiasi.
Mitä vähemmän valittavissasi on vaihtoehtoja, sitä enemmän koet itsesi tilanteen uhriksi. Vapaus valita on todellista elämän rikkautta.
Oletko koskaan kokenut törmääväsi samoihin toistuviin tilanteisiin tai ongelmiin uudestaan ja uudestaan? Et taatusti ole ainoa.
Elämää hallitsee vetovoiman laki: ajatuksemme ja tunteemme rakentavat todellisuutemme, ja todellisuuteemme sisältyvät myös ongelmamme! Vetovoiman laki ei toimi niin, että se tuo tapahtumia ja asioita eteesi vain siksi, että ajattelet tai pyydät niitä. Vetovoiman laki toimii ainoastaan silloin, jos sinä myös toimit ja teet haluamasi asian eteen jotakin.
Joskus saatamme olla elämässämme niin voimakkaan keskittyneitä johonkin negatiiviseen, että se johdattaa meidät kohtaamaan samoja ongelmia kerta toisensa jälkeen. Ja jos emme tee mitään muuttaaksemme tilannetta tai ajatusmaailmaamme, sama kuvio toistuu toistumistaan.
Tässä 5 syytä, miksi samat ongelmat toistuvat elämässäsi.
1. Toimit pelosta käsin
Tärkeä osa vetovoiman lakia on se, että toimii itse aktiivisesti. Jos toimit pelosta käsin, vedät puoleesi lisää pelkoa. Pieni pelontunne on normaalia, kun teet jotain uutta ensimmäistä kertaa. Tämän tunnistaminen saattaa auttaa sinua siirtymään pelon läpi kohti uutta. Pieni määrä pelkoa ei estä etenemistä elämässä. Haitaksi on se, jos annat tuon pelon pysäyttää itsesi siirtymästä kohti ratkaisuja.
Elämässä tulisi koittaa toimia luottavaisesti ja optimistisesti. Olet jo puoliksi voiton puolella, kun uskot, että tekemäsi asia onnistuu. Tällöin mielialasi ja asenteesi on kohdallaan. Mielialasi vaikuttaa toimintaasi, minkä seurauksena toimintasi muuttuu.
Mielialan muuttaminen muuttaa käytöstäsi. Tämä voi toimia myös päinvastoin: käytöksesi muuttaminen saattaa muuttaa mielialaasi. Tällöin muutat myös tavan, jolla katsot ongelmaa ja suhtaudut siihen. Samalla muuttuu myös se, miten ongelmat ilmenevät omassa todellisuudessasi.
2. Murehdit ongelmaa pakonomaisesti
Saatat uskoa huolehtimisen olevan hyödyllistä, kun koitat ratkaista ongelmaasi – mutta näin ajatellessasi olet täysin hakoteillä. Kun keskityt täysin ongelmiisi, luot samalla lisää energiaa niiden ympärille.
Monet meistä tietävät, että negatiivinen ajattelu johtaa ongelmiin, mutta ajatusten muuttaminen on helpommin sanottu kuin tehty. Ajattelumme on nopeaa ja se tapahtuu ilman suunnitelmia tai vaivannäköä, joten ajatusten hallitseminen voi joskus olla hieman vaikeaa – erityisesti jos olemme keskellä jotain ongelmaa.
On tärkeää muistaa, että vaikka voimme muuttaa tietoista ajatteluamme, ei-haluttuja ja ei-aiottuja ajatuksia nousee väistämättä joskus mieleemme. Anna niiden tulla, koska usein ne ovat merkki siitä, että jokin on pielessä. Muutama negatiivinen ajatus ei pilaa elämääsi – mutta negatiivisten ajatusten jatkuva vatvominen saattaa pilata.
3. Valitat tai puhut ongelmistasi jatkuvasti
Samoin kuin liian murehtimisen kohdalla, mitä enemmän ongelmasi ovat käymiesi keskustelujen keskiössä, sitä enemmän energiaa niihin kohdistuu.
Monille meistä valittaminen on suurin syy siihen, miksi kohtaamme samoja ongelmia uudestaan. Puhumme ongelmistamme liikaa ja olemme keskittyneitä itse ongelmaan, ei siihen, miten sen voisi ratkaista.
Päätös lakata valittamasta kuulostaa helpolta. Valittaminen on kuitenkin usein huomaamaton tapa, joka vaatii hieman tietoista työstämistä. Paras keino lopettaa valittaminen on pyytää avuksi toinen ihminen, joka huomauttaa joka kerta, kun valitat. Saatat yllättyä huomatessasi, miten suuren osan päivästäsi käytät valittamiseen.
4. Kurjuudesta on tullut ystäväsi
Joskus pieni omassa kurjuudessa märehtiminen voi olla paikallaan, jos sen ansiosta saat kimmokkeen tehdä tilanteelle jotain. Mutta jos keskityt jatkuvasti omaan kurjaan oloosi tai tilanteeseesi, se ei auta sinua pääsemään toistuvista ongelmistasi eroon. Maailmankaikkeus ei toimi vain sen perusteella, mitä ajattelet ja sanot, vaan myös aikomustesi pohjalta.
Joskus saatamme olla hämmentyneitä emmekä oikein tiedä, mitä elämältä oikein haluamme, joten tahtomattamme luomme lisää ongelmia jo olemassa olevien rinnalle. Tämä tapahtuu silloin, kun emme huomioi saamiamme merkkejä, jotka pyrkivät saamaan meidät huomaamaan, että elämässä on jokin vinossa. Tällöin universumi voi reagoida ainoastaan antamalla voimakkaampia merkkejä tai enemmän kurjuutta.
Parasta, mitä voit tehdä, on yrittää hiljentää ympäröivä maailma esimerkiksi meditaation ja tietoisen läsnäolon avulla. Nämä auttavat selkiyttämään sinulle, mitä kohtaamasi haasteet oikein ovat, ja osoittavat sinulle, mihin suuntaan mennä, kun saavut elämässäsi tienhaaraan.
5. Olet liian ankara itsellesi
Joskus olet itse suurin kriitikkosi. Moni meistä saattaa olla itseään kohtaan anteeksiantamaton ja ankara, kun huomaa löytävänsä itsensä aina uudestaan samanlaisista tilanteista, tekevänsä samat virheet aina uudelleen ja ajattelevansa aina samoja ajatuksia.
Mitäs jos antaisit itsellesi armoa. Mitä jos opettelisit antamaan itsellesi anteeksi eilisen virheet ja katsomaan ongelmiasi tänään uusin silmin. Tavoitteena ei ole täydellisyys; pikemminkin kannattaa pyrkiä tekemään parhaansa ja oppimaan matkan varrella jotain.
Jos tuntuu siltä, että asiat karkaavat hallinnasta etkä voi sitä estää, pienten asioiden tekeminen auttaa. On jo suuri edistysaskel, kun pystyt suuntaamaan huomiosi toistuvaan ongelmaasi ja ylipäätään havaitsemaan sen olemassaolon. Tällöin sinulle avautuu ennemmin tai myöhemmin tilaisuus myös oivaltaa, miksi tämä ongelma toistuu elämässäsi ja mitä voit asialle tehdä.
Terveen elämän puolesta on sarja, jossa esitellään laadukkaita luontaistuotteita. Omaan elämäntilanteeseen oikein valitut ravintolisät tukevat kehoa ja mieltä matkallasi kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Sarjan kustantaa Biomed Oy.
Kaipaisitko piristystä väsymykseen ja uupumukseen tai tukea vastustuskyvylle ja keskittymiseen? Ratkaisu voisi olla B12-vitamiini, joka edistää normaalia aineenvaihduntaa, hermoston toimintaa ja psykologisia toimintoja. Sillä on myös tärkeä tehtävä veren puna- ja valkosolujen muodostuksessa sekä hermovaurioiden korjaamisessa.
B12-vitamiinilisä on tarpeen varsinkin kasvissyöjille ja ikääntyneille
B12-vitamiinin tarve korostuu yleensä erilaisissa sairauksissa, mutta erityisesti vegaaneille se on tärkeä ravintolisä, koska vitamiinin lähteitä ovat pääosin eläinkunnan tuotteet, kuten maitotuotteet, liha, kala, maksa ja munuaiset. Idut, merilevät ja tempeh sisältävät B12-vitamiinia muistuttavia rakenteita, mutta niillä ei ole samaa aktiivisuutta.
Raskaus ja imetys sekä laihdutuskuuri lisäävät B12-vitamiinin tarvetta, mutta puutostilan voi aiheuttaa myös mm. yksipuolinen ruokavalio, stressi, imeytymishäiriöt ja keliakia. B12-vitamiinin puutosta on todettu erityisesti yli 65-vuotiailla, ja koska ikääntyessä vitamiinin imeytyminen kehossa heikkenee, vitamiinin annostusta kannattaa kasvattaa.
Ongelmallisinta B12-vitamiinin vajaus on aivokudoksessa, jonne suurimolekyylisen vitamiinin pääseminen on vaikeaa – varsinkin ikääntyneillä ja joissakin vaikeissa sairaustiloissa. Vaikka veren B12-vitamiinitaso olisi veriarvojen mukaan normaalitasolla, aivokudoksen arvot voivat olla hyvin matalat. Tällöin hyvistä veriarvotasoista huolimatta B12-vitamiinia tarvitaan lisää.
Pienikin B12-vitamiinin puutos voi vaikuttaa muistiin ja mieleen
Jo vähäinen B12-vitamiinin puutostila voi aiheuttaa muistihäiriöitä ja masennusta sekä pahentaa muista syistä johtuvan dementian oireita. Joidenkin tutkimusten mukaan B12-vitamiinin vajaus voi jo noin vuodessa johtaa pysyvään muistihäiriöön. Lisäksi vitamiinin puutoksesta voi seurata esimerkiksi anemiaa, psyykkisiä häiriöitä, väsymystä, ruokahaluttomuutta ja keskittymisvaikeuksia.
Tutkimusten mukaan useat ihmiset reagoivat dramaattisen selvästi B12-pistoksiin, mutta vitamiinitasoja voi korjata myös kotona. Ruokavaliosta vitamiini voi imeytyä heikosti ja vain pieninä määrinä, mutta nestemäisenä lisäravinteena vitamiini imeytyy paremmin ja aloittaa imeytymisen jo suun limakalvoilta.
Biomedin B12-vitamiinitipat ovat markkinoiden tehokkaimmin suun kautta imeytyvä B12-vitamiinivalmiste. Aktiivinen-B12 on nestemäinen ravintolisä, joka sisältää B12-vitamiinia (metyylilkobalamiinia ja adenosyylikobalamiinia) metabolisesti aktiivisessa muodossa. Ravintolisän biosaatavuus on erittäin hyvä, ja Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto EFSA onkin luokitellut tämän yhdistelmän nestemäisessä muodossa tehokkaimmaksi mahdolliseksi suun kautta nautittavaksi B12-vitamiinin lähteeksi.
Biomed Oy on vuodesta 1982 alkaen kehittänyt ja valmistanut ravitsemushoitoihin soveltuvia ravintolisiä ja erikoisvalmisteita. Biomedin toimintaperiaatteena on pitkäjänteinen yhteistyö eri tutkimuslaitosten, yliopistojen ja käytännön lääkäreiden kanssa sekä eri alojen tietotaidon hyödyntäminen tuotteiden kehittämisessä.
Itsemyötätunto (Self-Compassion) elämän vaikeuksissa
Kun elämän musta – tai sanotaanko opettavainen huumori – ilmestyy, osaatko kääntää hankaluudet huumoriksi ja nauraa?
Valmistuin alkukesästä 2016 mindfulness-ohjaajan työkalupakkiani vahvistaakseni itsemyötätunto-opeksi (MSC, Mindful Self-Compassion teacher-in-training) ja elämä on antanut runsaasti mahdollisuuksia elää niin kuin opetan 🙂 Kiitos siitä! Viimeiset puoli vuotta ovat olleet heittämällä elämäni vaikeimmat ja haasteellisimmat – eli teemoja riittää tuleviin blogeihin! Toki myönteisiä kokemuksia on ollut siinä rinnalla paljon. Ne ovat aivan yhtä hyviä inspiraation lähteitä ja muutenkin tärkeitä tukipilareita sekä pilkahduksia vaikeuksien keskellä.
Haluan jakaa muutamia tärkeimpiä teemoja, jotka auttoivat minut yhä uudestaan ja uudestaan nousemaan kuopan pohjalta. Ymmärrän, että lukijana voit olla minua paljon viisaampi sekä kokeneempi näissä asioissa ja sinulla on mahdollisesti vielä parempia keinoja – olisi kiva kuulla niistä. Tämä ei ole absoluuttisen timanttiseksi hiottu lista, ei kaiken kattava, eikä tärkeysjärjestyksessä, vaan suoraan oikeasta elämästä – ne keinot mitkä intuitiivisesti valitsin monien työkalujen joukosta. Kenties toisessa kohtaa lista näyttää erilaiselta. Toivottavasti voit saada sopivaa inspiraatiota tästä omaan elämääsi.
1. Ihmiset – tukiverkko
Olen reipas poika hakemaan apua. Yleensä vaikeuksien kohdatessa tartun hanakasti luuriin – ainakin mindfulness-meditoinnin (Loving-Kindness), itsemyötätuntoharjoituksen tai muun reflektoinnin jälkeen. Ei avun tarvitseminen ja sitä pyytäminen aina niin miehekästä ole ja ego voi olla sitä mieltä että kyllähän tässä pärjätään – ei tehrä tästä numeroo! Numeron tekeminen on onneksi helpottunut ja numeron valitseminen puhelimesta sujuu jo ilman suurempia pelkoprojektioita. Aiemmin kävin välillä pitkiäkin keskusteluja itseni kanssa ennen kuin uskalsin soittaa ja pyytää apua. Ehkä joku tunnistaa tällaista ihanaa sisäistä puhetta: en mä voi taas soittaa ja pyytää apua, ehkä ystävälläni on kiire eikä se voi puhua, ehkä siitä tuntuu että aina mä kaadan omat harmini sen niskaan, onko liian noloa tai häpeällistä soittaa, uskallanko sanoa ääneen näin ison tekemäni virheen, mitähän ystäväni ajattelee minusta, jos kerron tämän…
Onneksi yhä useammin löydän rohkeuden päästä näistä sisäisistä esteistä yli. On suloisen lohduttavaa ja inhimillistä, että kaikki me tarvitsemme toisiamme – ei tarvitse pärjätä yksin. Ja miten helpottavaa ja lähentävää on sanoa tärkeälle ihmiselle ääneen omat vaikeudet ja vajavaisuutensa. Frank Martela määrittelee hauskasti, että emme ole yksilöitä vaan ”suhdeloita” – merkityksellinen elämä rakentuu yhdessä toisten ihmisten kanssa. Totta kai fyysinen läheisyys, läsnäolo, hellyys ja paijaukset ovat parasta balsamia haavoille – on hyvä muistaa että perheellä ja ystävillä on omat elämät ja sen takia rakkaimmat ja läheisimmät ihmiset eivät aina ole fyysisesti saatavilla. Varsinkaan avioerotilanteessa (joka oli yksi isoimmista haateistani keväällä 2016). Puhelimessa puhuminen on minulle riittävän hyvä apukeino. Kiitos tärkeille ja rakkaille ihmisille ympärilläni!
Jos mindfulness kysyy: mitä on läsnä tässä hetkessä, itsemyötätunto kysyy: mitä tarvitsen tässä hetkessä? Mindfulness-harjoittaminen auttaa pysähtymään hankaluuksien äärellä ja muistuttaa, että rikkaaseen elämään kuuluu vaikeudet. Ja vaikeuksien äärellä voin valita itseruoskinnan ja eristäytymisen sijaan lempeyden, ystävällisyyden, rakkauden, lämmön ja itsemyötätunnon. On vaivatonta tuntea myötätuntoa muita kohtaan, joten meillä on jo tämä taito – kunhan muistaa ja valitsee kohdella itseään samalla tavalla hankaluuksissa.
Myötätuntoon liittyvien tunteiden kokeminen kehossa on vähintäänkin lohduttavaa, usein voimauttavaa. Ja tämä on juuri sitä mitä tarvitsen vaikeuksissa – myötätunnon kampea, joka nostaa ylös kuopan pohjalta. Koin äärimmäisen tärkeäksi myös pienet arkiset itsemyötätunnon teot: itsen paijaaminen olkavarresta ja päästä – nää on ihan luksusta! Parasta näissä on, että ne on aina saatavilla eikä riipu lähimmäisen läsnäolosta. Joskus, kun oli niin väsynyt etten jaksanut isommin silitellä, silitin yhdellä sormella toista sormea 🙂 Kevät osoitti minulle miten tärkeää itsemyötätuntoinen asenne ja harjoittaminen on. Itsemyötätunnon harjoittamisen hyötyjä on tutkinut mm. Dr. Kristin Neff.
3. Sallia itsen vain olla ja levätä
Muodollisten MSC-meditaatioiden lisäksi keväällä koin todella tärkeäksi antaa itselleni luvan lysähtää sohvalle vaikka kesken työpäivän lämpimän huovan alle lepäämään. Kuulostaa naurettavalta itsestäänselvyydeltä, mutta en ole aiemmin viettänyt niin paljon aikaa vilttiperunana 🙂 Tämän salliminen on ollut iso opetteleminen tavoitekeskeiselle, tehokkuusajattelua suosivalle ex-huippu-urheilijalle! Toki ymmärrän työhyvinvoinnin ammattilaisena lepäämisen ja palautumisen tärkeyden, enemmänkin olin ihmeissäni valtavasta pötköttämisen tarpeestani.
Puhun tässä sallimisesta, joka kumpuaa koko olemuksesta, arvoista, asenteista, uskomuksista, jne. Tietoisesti on suht helppoa valita lepääminen ja löytää siihen riittävät perustelut – se, että jokainen solu itsessä on samaa mieltä, on ainakin mulle ollut eri stoori. Mindfulness-harjoittaminen on helpottanut sallimisprosessin etenemistä hyväksyvän asenteen tietoisella viljelyllä. Paradoksaalisesti harjoittaminen on myös nostanut tietoisuuteen kehomielen vastustusta ja esteitä sallimiseen. Voi veljet, että saan lepäämisen kuulostamaan vaikealta! Toisaalta uskon, että suomalainen yhteiskunta on tehnyt ”hyvää työtä” siinä, että ainakin silloin tällöin saattaa pieni sisäinen ääni kuiskutella: ethän sä nyt vaan voi tässä vetää lonkkaa! Kas, tällainen ajatus, tervetuloa tietoisuuteen vanha frendi!
4. Luottaa siihen, että jokin viisaampi on järjestänyt aikatauluni
Jos olisin muutama vuosi sitten katsonut tämän kevään ja syksyn kalenteriani, olisin yrittäjänä ollut tukevasti huolissani. Sieltä löytyi vapaita päivä ja jopa viikkoja, jolloin ei ollut muutamaa palaveria, mindfulness-kurssia tai luentoa kummempaa sovittuna. Todellisuudessa nämä vapaat hetket tulivat tarpeeseen. Aika usein juuri ”vapaapäivien” kohdalla levon ja palautumisen tarve oli suurin. Nuorempana olisin pitänyt näitä päiviä suurin piirtein hukkaan heitettynä aikana – mitä, enkö mä oo tienaamassa keskellä työviikkoa ja tekemässä jotain merkittävää ja tuottavaa!!! Niinpä, onneksi on muitakin näkökulmia kuin rahan ansaitseminen 🙂
Ja voitte kuvitella, että muiden näkökulmien omaksuminen ja hyväksyminen on vienyt aikaa – ensimmäinen lapsuuden idolini oli Roope Ankka! Koko elämän perspektiivistä olen alkanut luottamaan, että asioille on tarkoituksensa ja elämä kantaa. Huvittavaa on, että näitäkin sanoja olen kuullut ja lukenut tuhansia kertoja – oppiminen vie joskus aikaa. On arvokasta herkkyyttä osata tunnistaa milloin pusken väkisin liian tavoitteellisesti eteenpäin ja milloin voin ottaa luottavaisesti löysemmin rantein, kuitenkaan passivoitumatta. The learning continues!
5. Vaihtoehtoiset näkökulmat
Mitä rakkaus sanoisi tähän asiaan? Millä tavalla myötätunto / itsemyötätunto on läsnä? Mitä anteeksi antaminen voisi tarkoittaa tässä kohtaa ”prosessia”? Mistä voin olla kaikesta huolimatta kiitollinen? Miltä tilanne näyttää ja vaikuttaa 10 vuoden päästä? Mitä Elvis, Jeesus, Einstein, (lisää oma idolisi tähän __________), jne sanoisi asiaan? Mitä näkökulmaa en ole vielä pohtinut? You get the point. Näkökulmat on super työkalu tarkastella asioita eri etäisyyksien päästä ja puntaroida omaa suhdettaan sekä suhtautumistaan X:ään. Rumi, majatalo
6. Muiden ihmisten onnellisuus
Minulle on ollut vaikeaa jakaa ja fiilistellä omia tai läheisieni onnistumisia, jos ystävälläni on ollut vaikeaa. On tuntunut epäreilulta ja jopa nololta sekä häpeälliseltä oma hyvä meininki, kun on kuunnellut ystävän hankaluuksia. Järjen tasolla tiedän, ettei minun onnellisuus ole keltään pois ja hyvä meininki ruokkii hyvää meininkiä. Koin samaa asetelmaa omissa vaikeuksissani. Ystäväni eivät tuoneet (ymmärrettävästi!) mukavia asioita esiin ilman kaivamista. Paradoksaalisesti tämä olisi ollut juuri sitä mitä kaipasin ja tarvitsin vaikeuksissa! Kun lopulta kuulin hyvistä jutuista, oli upeaa huomata miten tärkeää buustia sain muiden onnistumisista, hyvästä tuurista ja muista myönteisistä asioista oman elämäni harmauteen. Tämä kokemus antaa minulle jatkossa luvan loistaa – ainakin tarkoituksenmukaisemmalla tavalla 🙂
7. Uudet mahdollisuudet
Kenties olen porissut lapsesta asti Ratkaisu- ja voimavarakeskeisyyden padassa (rakas äitini Anneli on yksi Ratkes-yhdistyksen perustajista) ja tästä syystä mieli suuntaa nopeasti siihen, mitä haluan lähteä vahvistamaan – mitä uutta on syntymässä? Mitä on tulossa hyvässä tulevaisuudessa? Mitä haluan ongelman sijaan? Missä olen nyt 0–10 janalla? Mitä on kympissä? On monta eri tapaa mennä elämässä eteenpäin ja tärkeää on, että on itselle sopivat keinot matkassa, jotka innostavat, motivoivat ja vahvistavat resilienssiä sekä merkityksellisyyden kokemista. Angela Duckworth kiteyttää eteenpäin menemisen voiman tyylikkäästi sanaan Grit. Tämä tarkoittaa Passion (intohimon) ja Perseverance (sinnikkyys) yhdistymistä – sitä kai suomalainen Sisu on parhaimmillaan!
8. Hymy ja nauru
Because of your smile, you make life more beautiful. – Thich Nhat Hanh
Myönnän myötätuntoisesti, että melkein unohdin tämän kohdan – vaikka tykkään hymyillä ja nauraa ihan simona! Ei paha, sanoisi Jorma Uotinen 🙂 On huvittavaa, että välillä parhaat ja helpoimmat työkalut hukkuu tai jää hankaluuksien varjon alle. Onneksi sain kaivettua näitäkin super tärkeitä elementtejä esiin silloin tällöin. Taitaa olla niin, että juuri silloin kun viimeiseksi tekisi mieli harjoittaa naurujoogaa, sitä tarvitsee eniten.
Kiitos, kun jaksoit lukea blogini loppuun asti, hyvä sä! Jo tämä kertoo upeista ominaisuuksistasi ja vahvuuksistasi nauraa yhdessä elämän kanssa, hihiii!
Tänään jumppaan ajellessani ihastelin upeita syksyn värejä. Vaahterat ja villiviinit ihan hehkuivat auringonpaisteessa. Taivas tuntui tavallista sinisemmältä. Hengitin syvälle sisälleni tuota kauneutta, ihan kuin varastoidakseni sitä. Sillä tiesin, että auringon lämmittämä syyshetki saattaa olla viimeinen laatuaan tälle vuodelle.
Sisälläni soi sana ainutlaatuinen. Viimeinen teki siitä ainutlaatuisen. Ainut laatuaan ennen talvea. Samalla oivalsin, että jokainen hetki on ainutlaatuinen. Viimeisyys vain korostaa tuota ainutlaatuisuutta. Saa meidät muistamaan hetken arvokkuuden.
Yksi lempilauseitani – sekä sävyltään että sisällöltään – on ”Tous les matins du monde sont sans retour.” (Lause on kirjasta Kaikki elämän aamut, josta on tehty myös elokuva.) Tarkasti käännettynä lause tarkoittaa ’Kaikki maailman aamut ovat ilman paluuta’. Joka ikinen aamu ilman paluuta. Paremmalla suomella sen voisi ilmaista ’Yksikään aamu ei palaa’.
Yksikään hetki ei koskaan palaa
Kullanarvoisina muistelemme hetkiä, joita emme saa enää takaisin. Lapsuuden kesäaamu, kun hain lehmiä aamukasteiselta niityiltä. Kihelmöivä odotus keittiön ikkunan ääressä, milloin poikaystävä pyöräilee näkyviin. Kummitytön käsi kädessäni lyhyellä matkalla postilaatikolle. Äidin hymy hattukaupassa vain viikko ennen hänen kuolemaansa… Ihan tavallisia hetkiä tapahtuessaan, mutta niin arvokkaita nyt. Hetkiä, jotka eivät koskaan palaa.
Kunpa muistaisimme jokaisen hetken ainutlaatuisuuden useammin. Aina kun sen tajuaa, hetkistä, kohtaamisista ja päivittäisistä toimista tulee paljon arvokkaampia. Voimme tuoda tuon kullanarvoisuuden keskelle arkea.
Jumpasta kotiin tultuani tartuin Marika Borgin uunituoreeseen kirjaan Rakastu elämääsi! (Loistava kirja kiitollisuudesta ja elämän kauneudesta. Kannattaa lukea!) Marika kertoo kirjassaan eräästä viikonlopun supermarkettireissusta, jolloin oli väsyneenä huokaillut muiden kiireisten ja kireiden asiakkaiden keskellä. Kunnes hän oivalsi kysyä itseltään: ”Entä jos muuttaisin tämänkin hetken pyhäksi?”
Yhdellä tietoisella valinnalla, voimme muuttaa hetkemme arvokkaaksi. Yhdellä tietoisella kysymyksellä pääsemme elämään juuri tuon hetken ainutlaatuisuutta. Yksi tietoinen päätös ja hetkemme täyttyy ilosta ja kauneudesta, lempeydestä ja rakkaudellisuudesta.
Hetken muuttaminen pyhäksi
Joka aamu herättyäsi muistuta itseäsi hetkien pyhyydestä. Pyydä alitajuntaasi muistuttamaan sinua ainakin kerran päivän aikana kuluvan hetken ainutlaatuisuudesta ja pyhyydestä.
Kun heräät alitajuntasi muistutukseen tai havahdut keskeltä kiirettä, niin hengitä rauhassa syvään. Ja puhalla pitkään ulos. Sano mielessäsi Marikan lause: ”Entä jos muuttaisin tämän hetken pyhäksi?” Oivalla tuon hetken ohikiitävä ainutlaatuisuus. Ja anna tuolle pienelle hetkelle, joka ei koskaan enää palaa, lupa olla pyhä ja arvokas.
Halutessasi voit myös päättää, että muutat jonkun tietyn rutiinijutun pyhäksi. Voit harjoitella pyhyyttä juuri kaupassa käydessäsi, pyykkejä kuivumaan ripustaessasi tai lapsia harrastuksiin kuskatessasi. Miten erilaisilta tavalliset arkiset askareet voivatkaan tuntua, kun tekee niitä sydän täynnä kiitollisuutta ja arvostusta tuota ainutlaatuista hetkeä kohtaan.
Ja erityisen tärkeää on herätä hetkien pyhyyteen ihmisten kanssa. Miten paljon ymmärrystä ja rakkautta toiselle riittääkään, kun muistaa, että tämä hetki ei koskaan enää palaa.
Minulla on ollut tapana sunnuntaisin juoda aamuteeni mukin sijasta oikeasta teekupista. Siten olen erottanut pyhäpäivän arjesta. Nyt lupaan sinulle, rakas lukijani, että tästä eteenpäin pyhitän jokaisen aamuni juomalla teen mummoni vanhasta teekupista. Koska yksikään aamu ei koskaan palaa.
Lähde: Marika Borg, Rakastu elämääsi! 7 viikon kiitollisuusohjelma, 2016, Viisas elämä
Kun ihminen laitetaan tarpeeksi selkä seinää vasten, hän pystyy minkälaisiin kamaliin tekoihin tahansa.
Kuvittelin ennen, ettei tämä päde minuun, olinhan kiltti tyttö, hyvin käyttäytymään opetettu. Kunnes jouduin tilanteeseen, jossa sisäinen lapseni, identiteettini, koko perusta ja kaikki se valo, mihin uskoin, joutui kyseenalaistetuksi ja uhatuksi. Kärsimystä kasvatti se, että tämän teki minulle rakas ihminen. Tahattomasti, mutta kuitenkin.
Kun samanaikaisesti kokee uhkaa rakkauden, oman identiteetin, turvarakenteiden ja valon menettämisestä, joutuu silmätysten oman sisäisen pedon kanssa. Sen pedon, joka on valmis repimään silmät päästä pesää uhkaavalta viholliselta tai joka tekee silmänräpäyksessä musta-valkoisia me hyvät vastaan nuo pahat -tuomioita. Jonka ainut tavoite on henkiinjääminen.
Tällaisessa tilanteessa kaikki rationaalisen ihmisen rippeet lentävät roskakoriin, ”henkisen ja myötätuntoisen ihmisen” identiteetti tuntuu vitsiltä. Sisuksista purkautuu sysimustaa. Huomaat lähettäväsi 50 solvaavaa tekstiviestiä keskellä yötä tai haluavasi ilmaista vihaasi fyysisellä tavalla.
Sisäisen pedon kohtaaminen opettaa nöyryyttä.
Eräs tapahtuma hiljattain toi mieleen nämä tuntemukset. Mieleni oli ne jo lahjakkaasti unohtanut. Ehkä uuden, ikävän asian piti tapahtua, jotta muistaisin ja voisin vihdoin saada kokemukseni paperille.
Nimittäin kun lukee uutisia tällä hetkellä, ne vilisevät sisäisen uhan tilasta käyttäytyviä ihmisiä: terroristeja, vihapuhetta laukovia, pakenemaan taipuvaisia. Olisi niin helppo tuomita nämä ihmiset täysin erilaiseksi kuin itse, joksikin pahaksi, ”toiseksi”.
Vaikka oikeasti olemme ihan samanlaisia. Meissä kaikissa on potentiaali sekä suurimpaan mahdolliseen hyvään että pahaan. En voisi kuvitella, millainen minusta olisi tullut, jos olisin elänyt koko lapsuuteni selkä seinää vasten. Tai edes useampia vuosia. Peto olisi varmaan jo tuhonnut puolet kylästä.
Pedon kesyttää ainoastaan rakkaus ja myötätunto. Toki tarvitaan myös toimintaa ja jämäköiden rajojen vetämistä. Uskon tämän pätevän sekä oman pedon kesyttämiseen että maailmassa epätoivoaan ilmaisevien petojen taltuttamiseen.
Jos näet petoja ympärilläsi, muista pitää omat rajasi, mutta älä unohda, että petokin kaipaa turvallisuutta, rakkautta ja hyväksyntää. Se haluaa vain maata kehräten suojapaikassa niin että joku rapsuttaa sitä korvan takaa.
Kannattaa aloittaa omasta pedosta, muistuttaa, että se voi rauhoittua omaan luolaansa, että homma on hanskassa. Ottaa se syliin ja pitää hyvänä.
Blogi on mainosyhteistyö Biomedin kanssa. Biomed on kustantanut Petran itsehoitokokeiluun liittyvät TH Intensive -valmisteet, lääkärikonsultoinnin ja laboratoriokokeet, joilla seurataan kilpirauhasarvojen kehittymistä. Petra on tuottanut sisällön omien kokemustensa perusteella itsenäisesti eikä Biomed puutu tekstisisältöön.
On syyskuu. Seison pihalla lyhythihaisessa paidassa silmät kiinni. Aurinko lämmittää kasvojani ja kevyt tuulenvire leikittelee hiuksillani. Omenien makea tuoksu on ottanut vallan koko korttelista.
Mieleeni tulee Antero Lindgrenin biisi, jossa hän laulaa ”I remember the feeling, it felt like life”. Tämä hetki on minulle elämänmakua täynnä. Olen onnellinen. Ennen kaikkea siitä, että sison syyskuussa ulkona t-paidassa!
Takana ovat ajat, jolloin sormet, varpaat ja nenä olivat aina jäässä. Jolloin koko ajan huimasi ja aivotoiminta tuntui yhtä vilkkaalta kuin ameeballa. Jolloin niinä aikoina, kun ei masentanut, itketti. Jolloin koko ajan väsytti ja tuntui että liikkui ja eli 80-vuotiaan kehossa – nelikymppisenä.
Vielä helmikuussa en tiennyt miten borrelioosin kanssa tulee käymään. Nyt tiedän. Kävi hyvin.
Moni pitää kaikkea lääketieteestä poikkeavaa ”huuhaana”, mutta en välitä siitä. Kaikilla on oikeus ajatella mitä haluaa. Muistuttaisin kuitenkin, että modernikin lääketiede pohjaa melko paljon kasveihin ja muihin luonnosta saataviin raaka-aineisiin.
Luontaishoidoilla tarkoitan tässä tapauksessa muun muassa ravintolisiä ja homeopatiaa. Koko prosessissa minulle on ollut tärkeintä se, että vointini paranee. Mitä kautta sen saavutan, on toissijaista.
Pahin on ohi, mutta työ jatkuu. Jatkan edelleen ruokavaliota ja yritän muutenkin helliä rääkättyä kehoani esimerkiksi huolehtimalla monipuolisesta vitamiinien ja kivennäisaineiden saatavuudesta sekä lepäämällä ja liikkumalla minulle sopivassa suhteessa.
Gluteenittomaan, maidottomaan ja sokerittomaan ruokavalioon on ehkä ollut koko tänä aikana vaikeinta sopeutua. Vaatii paljon tahdonvoimaa muuttaa koko elämän aikana pinttyneiksi muodostuneita tapoja ja tottumuksia täysin toisenlaisiksi. Olen vasta tässä hiljattain todella ymmärtänyt, ettei se ihan hetkessä käykään.
En joudu sairaalaan, jos syön jotain ”kiellettyä”. Kehoni tosin kyllä muistuttaa, jos näin teen. Olon helpottuessa helposti unohtaa, että hoitoprosessi on vielä kesken. Siksi monella jää lääkekuurit syömättä loppuun. Helposti myös pitää jostain itselle haitallisesta kiinni, koska irti päästäminen tuntuu liian vaikealta.
Minulle yksi sellainen asia on kahvi. Olen huomannut, että se ei tee minulle hyvää: Olen hermostunut, levoton ja keskittyminen on vaikeaa. En siitä huolimatta ole pystynyt luopumaan siitä, koska kahvi on ollut osa elämääni monella tasolla. Nyt luopumisprosessi on kuitenkin käynnissä, tosin askel kerrallaan. Juon kupin kaksi aamulla ja loppupäivän teetä. Jotkut asiat vain ottavat hieman enemmän aikaa.
Kilpparin hoidosta tuli borrelioosin hoitoa.
Täysin hakoteillä silloin alussa (kts. aiemmat postaukset) emme olleet, sillä kilpirauhaseni ihan selkeästi oireili. Kyse ei vaan ollut siitä, että kilpirauhasessani olisi ollut jotain vikaa.
Sain elämältä uuden mahdollisuuden ja siitä kiitän asiaan osallisia joka päivä. Voin vain tässä kohtaa todeta, että omaa intuitiota kannattaa kuunnella herkällä korvalla ja uskaltaa sen antaa johdattaa, vaikka lopputuloksesta ei olisi mitään käsitystä.
Kahden ja puolen vuoden aikana minulle on tapahtunut käsittämättömän paljon hyvää. Yksi näistä hyvistä asioista on aviomieheni. Tapasin hänet melko samoihin aikoihin, kun aloin kirjoittaa tätä blogia. Se aika elämässäni on yksi isoimmista käännekohdista monellakin tapaa, joten mieheni on minulle ikään kuin uuden elämän arkipäiväinen toteemieläin, joka muistuttaa minua päivittäin tästä lahjasta jonka olen saanut. Siksi on ehkä sopivaa kuvittaa tämä viimeinen postaukseni tähän blogiin kuvilla päivästä, jolloin toteemieläimeni sanoi minulle tahdon.
Tämä tarina sai prinsessamaisen päätöksen. Toivon kaikille huolista ja kivuista vapaata syksyä. Uskokaa, uskaltakaa, vaatikaa, kuunnelkaa ja keskustelkaa, mutta ennen kaikkea älkää luovuttako.
Pienessä kodissamme henkilökohtainen ”joogastudioni” on yhtä kuin olohuone ja keittiö. Aamukänkkä kumppanini siinä sitten juo kahvia pöydän ääressä kun teen omaa aamuharjoitustani vieressä lattialla. Mieheni on tehnyt useita vuosia ashtangajoogaa iltapäivisin läheisellä joogastudiolla. Harjoitusaikataulumme eivät siis kohdanneet.
Jotain kuitenkin tapahtui viimekertaisella matkallamme Meksikossa, ja se muutti pysyvästi kotimme arkiaamut. Oma mattoni jäi lentoyhtiön mokan vuoksi teille tietymättömille rinkan mukana, enkä löytänyt uutta mattoa paikallisista kaupoista. Parisuhteen todellinen testi oli käynnistynyt – jaettu joogamatto! Kun kuukauden mittainen matkamme eteni, jouduin yllätyksekseni yhä useammin odottamaan vuoroani yhteiselle matolle. Iltapäiväsiestan aikaan oli nimittäin aivan liian kuuma tehdä yhtikäs mitään, joten matkakumppanini päätti loman aikana kokeilla olisiko aamuharjoitus kuitenkin ”se juttu”.
Ja olihan se.
Tuo aamuusi yksinkertainen, mutta haastava joogasarja
Lämmittävä aamu-flow
Koostimme yhdessä aamujoogaksi herättävän ja liikkeestä toiseen pehmeästi pumppaavan flow-sarjan. Toiveena oli että koko keho notkistuisi ja voimistuisi. Kun aamulla liikuttaa kehoa monipuolisesti, pumppaavat lihakset paremmin verta, kehon nestekierto paranee, ruoansulatus aktivoituu ja sydän nauttii. Jos aamulla treenaa 15 minuuttia, on aineenvaihdunta parempi koko päivän!
Ota yhteys hengitykseen
Voit istua, levätä selälläsi tai seistä. Tuo huomio hengitykseen. Kokeile viedä hengitystä eri osiin selkärankaa ja koko kehoa. Hengitä nenän kautta. Rentouta kasvot ja hartiat. Kun tunnet mielesi liukuvan hengityksen mukana, aktivoidu pyörittelemällä ranteet, nilkat ja hartiat.
Spiraloi selkäranka hereille
Istu mukavassa risti-istunnassa (tai seiso). Anna hengityksen ohjata liikettä. Lähde tekemään suuria ympyröitä rintakehällä. Kun rintakehä menee taakse, hengitä ulos, ja kun avaat eteen, hengitä sisään. Tee ympyröitä molempiin suuntiin.
FLOW-HARJOITUS
Voit tehdä omassa rytmissäsi ja viipyä jokaisessa asanassa ensimmäisellä kierroksella 5 hengitystä. Kun kehosi lämpenee, voit liikkua sisään–ulos-hengitysten tahdissa liikkeestä toiseen. Tätä kutsutaan Vinyasa*-harjoitteluksi; vinyasa on hengitys-liike-järjestelmä, jossa haetaan meditatiivista tilaa ja sulavia liikesiirtymiä asennosta toiseen.
* Joogatunnilla opettaja saattaa sanoa ”tee väliin vinyasa”. Eli rauhallisempien asanoiden välillä kehotetaan pitämään yllä kehon lämpöä ja balansoimaan selkäranka esimerkiksi kiertojen jälkeen. Kehoitus sisältää yleensä punnerruksen, taaksetaivutuksen eli kobran ja selkää pidentävän alaspäin katsovan koiran.
Muokkaa aamuharjoitustasi tarpeittesi mukaan. Jos istut paljon, keskity lonkkiin – jos hartiasi tuntuvat tiukilta, keskity rintakehään.
1) Alaspäin katsova koira
Tule konttausasentoon. Kävele sormilla eteenpäin ja vedä lantiota taakse kantapäiden päälle. Tunne selän aktiivisesti pitenevän.
Levennä kämmenet maahan sormenpäistä ranteisiin asti, käännä päkiät alle ja kohota polvet uloshengityksellä hitaasti ylös. Sisäänhengityksellä suorista jalkoja ja pidennä selkää. Vie aktiivisesti lantiota taakse ja nouse alaspäin katsovaan koiraan. Vapauta niska. Voit koukistella ja ojennella polvia. Liiku ensimmäisellä kierroksella asanassa hengittäen jännityksiä ulos koko kehosta.
2) Kolmijalkainen koira ja nousu laukka-asanaan
Kohota vasen jalka sisäänhengityksellä hitaasti kohti taivasta kantapää edellä. Tunne energialinja sormenpäistä jalkapohjaan.
Uloshengityksellä heilauta jalka käsien väliin ja laske taempi polvi maahan. Jos jalan tuominen eteen on vaikeaa, tule ensin nelinkontin ja sieltä siirrä jalkaterä eteen.
Levitä varpaat ja tunne jalkojesi yhteys maahan. Kohoa sisäänhengityksellä ylös ja pidennä selkä. Aktivoi keskivartalon tuki. Kämmenet linjautuvat hartioiden päälle. Tässä voi myös pyöritellä hartioita.
3) Eloa reisiin ja lantioon
Palaa uloshengityksellä takaisin maata kohti.
Ojenna etummainen jalka sisäänhengityksellä ja vie istuinluita taaksepäin. Tunne miten takareisi pitenee ja selkä ojentuu. Voit myös pumpata pehmeästi kahden asanan välillä (kuva ylempänä ja kuva alempana).
4) Nouse ja kierry
Nouse jälleen ylös tuttuun tapaan.
Ankkuroi oikean jalan päkiä tiukasti maahan ja tuo oikea kämmen tai sormenpäät maahan. Pidennä aktiivisesti takajalkaa ja koko selkää ja lähde avaamaan sisäänhengityksellä rintakehää etummaisen jalan, eli vasemman suuntaan. Lopuksi kohota vasen käsi ja työnnä käsiä poispäin toisistaan. Voit myös kokeilla kiertää katseen ylös, mutta kuuntele niskaasi, onko se mahdollista. Tämä asento on haastava.
5) Palaa alaspäin katsovaan koiraan.
Palauta kädet maahan hartialinjan alle. Vie oikea jalka vasemman viereen taakse ja muodosta suora linja päälaesta kantapäihin. Hengitä lankku-asanassa ja pidä kädet ja keskivartalo vahvana sekä yläselkä leveänä.
Nouse alaspäin katsovaan koiraan. Nosta nyt vuorostaan oikea jalka kohti taivasta kolmijalkaiseen koiraan ja toista sarja toiselle puolille. Jatka sarjaa niin monta kertaa kuin tuntuu hyvältä ja muista tehdä molemmat puolet yhtä monta kertaa. Hengityksen laatu kertoo harjoituksen laadusta! Ei sen pituus tai sen nopeus.
Lopuksi rauhoita mieli ja avaa lonkkia
Kun tunnet olevasi kunnolla hereillä flow-harjoituksesta, istu alas. Tuo jalkapohjat yhteen ja ota kädet jalkaterien ympäri. Jos lattialla istuminen on hankalaa, voit nojata kädet selän taakse. Voit liikutella polvia kevyesti ylös ja alas.
Voisin syyttää sinua. Se olisi niin helppoa. Voisin syyttää sinua siitä, mitä sinä et ole, et tee, et ole ihmisenä.
Voisin syyttää sinua tekemättömistä asioista, keskeneräisyydestäsi ja ennen kaikkea siitä, että et täytä MINUN toiveitani. Voisin syyttää sinua myös siitä kuinka ärsytät minua, kuinka saat stressitasoni nousemaan ja v-käyrän koholle. Voisin syyttää tavoistasi, valinnoistasi ja siitä kuinka päätät elää elämääsi.
MINÄ en ole tyytyväinen sinuun ja siksi ilmaisen sen suuttumalla, puhumattomuudella tai ikävillä sanoilla.
MINÄ en pidä siitä, kun elämäsi ei palvele MINUA täysin, vaan sinulla on oma tapasi olla. MINÄ rakastan sinua silloin, kun teet kaiken mitä toivoisin sinun tekevän, mutta en silloin, kun et niin tee. MINÄ olen siinä mielessä lapsi, joka ei ole koskaan nähnyt vielä rakkautta, ainoastaan ehdollistuneita malleja olla olemassa ihmisenä. MINÄ en rakasta sinua, en ainakaan ilmaise sitä mitenkään, koska pidän sinua itsestäänselvyytenä, kaiken paskan vastaanottajana. MINÄ voin puhua sinulle miten tahansa, pahemmin kuin kadun miehelle, työtoverilleni tai tuntemattomalle kaupassa, koska olet itsestäänselvyys.
MINÄ voin myös valita. MINÄ voin valita syyttämisen sijaan vastuun ottamisen.
MINÄ otan vastuun omasta pahasta olostani, sen hetkisestä tilastani, enkä voi siitä ketään muuta syyttää. En kumppaniani, en perhettäni, en lapsiani, en ystävääni tai rakkaita. Tai itseasiassa voin, minä voin syyttää kaikkia muita paitsi itseäni, koska silloin minulla ei tarvitse ottaa itse vastuuta elämästäni.
Niin kauan kuin voin syyttää muita, voin antaa itselleni luvan olla ottamatta vastuuta omasta elämästäni, koska kaikki on kuitenkin muiden ihmisten syytä. Heidän takiaan tilanteeni on tämmöinen, heidän takiaan elämässäni tapahtuu näin. Heidän takiaan en voi, en pysty, en uskalla. Tämä on heidän syytään.
MINÄ voin valita nähdä vastuun joka ei syytä, ei kritisoi tai heitä pois omaa voimaa. MINÄ voin valita hyväksynnän, asioiden kohtaamisen, elämän elämisen. Minä olen olemassa täällä muutenkin kuin itseäni varten, joten voin valita asioita jotka tukevat rakkaitten ihmisten valitsemaa polkua. En ole heitä täällä muuttamassa, olen tukemassa heidän valitsemaansa elämän polkuaan ja muutostaan.
Haluanko käyttää koko elämäni kritisointiin ja siihen kuinka surkeita ihmiset ovat, vai päätänkö ottaa vastuun omasta hyvinvoinnistani ja onnestani? Päätänkö valita olla parempi ihminen, joka tuo toisten ihmisten elämää valoa, rikkautta ja voimaa omalla olemisellaan?
Siksi kysyn itseltäni ensin mitä minä haluan? Kunnes ymmärrän, että se tuo pitkän listan asioita, joita toisten ihmisten pitäisi pystyä täyttämään, joskus jopa yhden ihmisen. Tämä luo valtavat odotukset, joita kukaan ei pysty täyttämään, koskaan. Kysyn siis toisen kysymyksen, mitä minä voin tuoda toiselle ihmiselle? Mitä minä voin antaa lahjaksi tälle maailmalle tänään?
Meillä on tapana iltaisin suunnata läheiselle rannalle kolmevuotiaan poikamme kanssa heittelemään kiviä mereen. Koska teen työtä ihmisten auttamisen parissa, seuraan ammatillisella mielenkiinnolla kaiken ikäisten tekemistä ja käyttäytymistä.
Poikamme – ja pienellä otannallani myös monella muulla samanikäisen – kohdalla merkittävästi esiin nouseva asia on täysin suodattamaton ja ylitsepursuava positiivinen itsepuhelu. Vaikka kiven heittämisestä ei varsin monimutkaisena motorisena suorituksena aluksi meinannut tulla mitään, yhdenkään päivän päätteeksi ei parjattu omaa tekemistä eikä pohdittu pitäisikö koko heittely lopettaa.
Omasta suusta raikuvat ”Hyväääää!” ja ”Hyvä Julius!” -huudot raikuivat jokaisen lähestulkoon kaikilla mitta-asteikoilla epäonnistuneen heiton jälkeen. ”Isi kato, pikkä heitto!” kannustuksen saattelemana kivet lensivät aluksi niin lyhyitä matkoja ja suuntaus milloin mitäkin, että tekeminen hädin tuskin täytti edes alustavia kivenheiton tunnusmerkkejä.
Kotona illan rientoja kerratessamme kiven heittelystä ja omista heitoista puhutaan aina hyvään sävyyn. Ei puhuta siitä miten pitkälle muut heittelivät ja eikä siitä miten pitkälle olisi pitänyt pystyä heittämään. Ei murehdita miten tänään kulki huonommin kuin eilen, ei pohdita lopettamista koska ei viikkoon ole päästy heittelemään eikä mietitä näytetäänkö heitellessä rumalta, lihavalta, huonolta tai tyhmältä.
Yön nukuttuani suuntaan aamulla valmennushommiin aikuisten pariin ja tuntuu että saavun ikään kuin toiseen universumiin. Kuuntelin nimittäin tovi takaperin äärimmäisen voimakkaasti mieltä stimuloivaa Stronghold-webinaaria ja sivukorvalla kuulin postauksen otsikon väittämän. Varsinkin vasta-alkajien ja niiden kohdalla, joille pysyvä muutos terveyttä tukeviin elämäntapoihin on vaikeaa, lause pitää paikkansa kerta toisensa jälkeen:
”Jos puhuisit muille kuten itsellesi, sinulla ei olisi yhtään ystävää.”
Saattaa äkkiseltään kuulostaa oudolta mutta tiivistän sinulle millaista tarinaa kuulen ihmisten kertovan itselleen ja millaista tekstiä luen heidän kirjoittavan itsestään ennen valmennuksiimme tuloa.
Kuvittele tilanne, että kysyt ystävältäsi mielipidettä uudesta vaatetuksestasi ja hän vastaisi, että:
”Ei tekisi pahaa jos 10-15 kiloa kaapisi pois tuostakin läskimakkarasta.”
”Ihan kivat housut mutta ikävästi tursuaa läskiä tosta sivulta.”
”Entä jos laittaisit päälle mustaa ja pystyraitaa niin et näyttäisi niin lihavalta?”
”Yökötää ja jos tosta ja tästä ja tuosta ja tuolta ja täältä pitäisi saada laardia pois.”
Tai entä jos ottaisit luurin kouraan ja kilauttaisit kaverille, että lähdetäänkö treenaamaan. Langan toisesta päästä kuuluisi, että:
”No voisihan sitä aloittaa mutta parin viikon päästä sulla tyssää hommat kuitenkin. Niin on käynyt aina ennenkin.”
”Ei sun treenistä mitään kuitenkaan tule. Ei ole tullut ennenkään.”
”Ei huvita tulla kun sulla on niin p*ska kunto että hävettää.”
Leikitään, että kaikesta tästä huolimatta päätyisitte kuitenkin kuntosalille voimailemaan. Alkulämmittelyjen yhteydessä ystäväsi alkaisi jälleen juttelemaan:
”Onpa sulla tänään jotenkin saamaton olo, mahtaako tulla mistään mitään?”
”Pystytköhän sää tänään tekemään oikein mitään?”
”Kun sua katson niin mietin, että ei olisi pitänyt tulla tänään ollenkaan.”
”Katos nyt itteäsi, eihän tosta tule mitään!”
”Nyt jo puuskuttaa, pitäsköhän sun jo lähteä kotiin?”
Sitten aloittaisitte treenaamisen, ystäväsi mittailisi sinua päästä varpaisiin ja pohdiskelisi ääneen:
”Jaahas, mitähän tästäkin mahtaa tulla?”
”No eipä näytä kauhean lupaavalta.”
”Mitä mä sanoin, ei tuu mitään.”
”Melkeen voin jo vannoa, että ei tule mitään.”
”On muuten aika helppo arvata kuinka tässä taas käy.”
Treenien päätteeksi, tuntisit antaneesi kaikkesi ja päivän hyvistä tuloksista ylpeänä treenikaverisi toteaisi sinun olevan:
”Krooninen jojolaihduttaja, joka jaksaa taas kaksi viikkoa kunnes pyyhe lentää kehään.”
”Selkärangaton luuseri ja ei ole vaikea arvata miten tässäKIN projektissa taas käy.”
”Läski, jolla on lölleröä, ihraa ja selluliittia pitkin ja poikin ja tekemistä kyllä riittää.”
”Niin yököttävä, että tuskin kehtaa peilistä katsoa.”
…niin kysynkin, että miten kauan kävisitte yhdessä treenaamassa? Miten mielyttävää seuraa ystäväsi olisi?
Kuvaamani skenaario saattaa kuulostaa sarkastiselta vitsiltä ja rankasti ylimitoiteltuta. Todellisuudessa edellä mainittu on ihan arkipäiväistä tekstiä ihmisten kuvaillessa itseään taustatietoja toimittaessaan valmennusprojektien alkaessa ja aina välillä valmennustilanteissakin.
Jos ryhtyisimme purkamaan keskusteluja minäkuvasta ja itsetunnosta niin edellä mainittu olisi vielä aika kevyttä kamaa. Paljon rankempaakin saa lukea ja kuunnella lähes päivittäin.
Suosittelen lämpimästi joskus pysähtymään ja kuuntelemaan millaista kielenkäyttöä harjoitat itseäsi kohtaan. Positiivinen itsepuhelu ja usko omaan tekemiseen on meissä jokaisessa mutta johonkin se häviää lapsuuden ja aikuiseksi kasvamisen välissä.
Kun liikutaan, syödään ja ollaan laittamassa elämäntapoja kuntoon niin projektissa on monta kapulaa, jotka lentävät matkan varrella rattaiden väliin. Negatiivinen itsepuhelu ei ole tässä yhteydessä mikään pieni etusormen vahvuinen näre vaan enemmänkin metrinen koivuhalko joka pahimmillaan sabotoi kaiken.
Siksi koita ensi kerralla jotain muuta, esimerkiksi:
”No, ainakin mitä huonompi lähtötilanne niin sitä suurempi muutos tästä saadaan aikaan!”
”Annas tähän se levytanko, nyt näytetään närhen munat!”
”Hyi saamari kun mulla on treenissä pienet painot mutta kilo viikossa tekee 52 kiloa vuodessa!”
”Jos tuntuu, ettei kulje niin sitten se pitää laittaa kulkemaan!”
”Tänään meni paremmin kuin eilen mutta huonommin kuin huomenna!”
Nimittäin positiivisessa itsepuhelussa on kaksi ylivoimaista hyötyä:
Muistan elävästi sen mitä ajattelin, kun ystäväni äitiyslomallaan tuskaili sitä, kuinka jokapäiväinen pullakahvihetki oli muodostanut vyötärölle ylimääräisen vanteen. Minua jäi mietityttämään tästä seurannut keskustelumme, jossa ystäväni totesi, että tämä tapa pitäisi lopettaa.
Haluan ajatella, että hyvää mieltä tuottavat asiat ovat ansaittuja meille jokaiselle. Jos hyvän olon tavoitteluun liittyy oma hetki kahvikupin ja pienen kahviherkun kanssa niin se kaikille suotakoon.
Olen kuitenkin sitä mieltä, ettei herkuttelua pidä tehdä terveyden ehdoilla. Tai sillä seuraamuksella, että se aiheuttaa katumusta jälkikäteen. Innokkaana kotileipurina inspiroidunkin valtavasti siitä, että saan kehitellä omia terveellisiä herkkureseptejä. Sellaisia, joilla ihan tavallinen arkipäivä muuttuu juhlaksi. Terveellisyydellä tarkoitan sitä, että voit mutustella näitä herkkuja kohtuudella murehtimatta siitä, että verensokeriarvot alkaisivat heitellä tai housujen vyötärönauha kiristää. Haluaahan jokainen meistä mahdollisimman terveen ja elinvoimaisen elämän.
Tämä taateli-vaniljamuffini sopii aikuisten kahvi-ja teehetkiin yhtä lailla kuin taaperoidenkin herkkuhetkiin.
Ohje on gluteeniton ja maidoton eikä se sisällä lainkaan valkoista sokeria.
TAATELI-VANILJAMUFFINIT
(Ohjeesta tulee noin 6-7 minikokoista muffinia)
2,5 dl kuivattuja pehmeitä taateleita
1,5 dl tummia riisijauhoja
1,5 dl mantelijauhoja
2 rkl kookosöljyä
2 luomu kananmunaa
2 tl leivinjauhetta
1,5 tl vaniljajauhetta
Ripaus suolaa
Kostutukseen kahvia tai mehua
VAIHE 1) Lämmitä tilkka vettä kattilassa ja kaada se pehmeiden taateleiden päälle hetkeksi (noin 10-15 minuutiksi) Tämä vaihe helpottaa taateleiden soseuttamista. Kaada vesi pois ja soseuta taatelit sauvasekoittimella tasaiseksi pehmeäksi massaksi. Jos käyttämäsi taatelit ovat jo valmiiksi jo tosi pehmeitä, voit soseuttaa ne heti sellaisenaan ja hypätä liotusvaiheen yli
VAIHE 2) Sekoita kaikki kuivat aineet yhteen. Voitele silikoniset muffinivuoat kookosöljyllä
VAIHE 3) Lisää sula kookosöljy taatelimassan joukkoon ja vatkaa sekaisin. Lisää kananmunat yksitellen, aina välissä sekoittaen
VAIHE 4) Lisää lopuksi kuivat aineet taatelimassan joukkoon, parissa erässä, koko ajan sekoittaen
VAIHE 5) Lusikoi taikinaa muffinivuokiin ja paista uunin keskiosassa, 200 asteessa noin 15-20 minuuttia
VAIHE 6) Aikuisten muffinit: keitä vahvaa kahvia ja kostuta valmiiden muffinien pinnat pullasutia apuna käyttäen
Lasten muffinit: kostuta valmiiden muffinien pinnat esimerkiksi omena tai appelsiinimehulla
Hidasta elämää -korttiperheestä löytyy upeat kortit paranemisen tueksi -> Voimaa paranemiseen. Korttipakka sisältää 50 erilaista korttia, jotka antavat sinulle valoa, voimaa ja toivoa. Kortit toimivat kokonaisvaltaisen tasapainottamisen tukena. Kortit hehkuvat seitsemässä eri värissä ja niiden voimauttavat ajatukset vahvistavat kehon, mielen ja sielun yhteyttä. Kortit on suunnitellut ja käsikirjoittanut Hidasta elämää -sivuston perustaja Pequ Nieminen. Visuaalisen ilmeen on toteuttanut graafikko Sanja Fagerström.
(Loistava kirja kiitollisuudesta ja elämän kauneudesta. Kannattaa lukea!) Marika kertoo kirjassaan eräästä viikonlopun supermarkettireissusta, jolloin oli väsyneenä huokaillut muiden kiireisten ja kireiden asiakkaiden keskellä. Kunnes hän oivalsi kysyä itseltään: ”Entä jos muuttaisin tämänkin hetken pyhäksi?”
