Sivu 261 – Hidasta elämää

Taavi Soininvaara: “Mitä vahvempi ihminen, sitä lujemmin hänen pitäisi olla heikkojen puolella”

Riippumatta titteleistä tai median luomista rooleista kaiken takana on ihminen. Seuraavassa kirjailija Taavi Soininvaara kertoo, mitä eri sanoista tulee hänelle mieleen.

ROHKEUS – Rohkeus on sitä, että uskaltaa elää elämäänsä ja tehdä valintoja pelkäämättä mitä muut ajattelevat. Ja sitä, että uskaltaa vastustaa epäoikeudenmukaisuutta, vaikka olisi mielipiteineen vähemmistössä. Suomessa asiat ovat nykyisin niin hyvin, että suurta rohkeutta harvemmin tarvitaan. Vaatii todellista rohkeutta vaikkapa lähteä ylittämään Välimerta kumilautalla tai asettua julkisesti vastustamaan presidentti Erdoğania Turkissa.

INSPIRAATIO – Yksi hienoimmista asioista kirjoittamisessa. Esimerkiksi se hetki, kun luen tai kuulen uutisen, jonka tajuan välittömästi sopivan täydellisesti kirjan juoneksi. Totuuden nimissä täytyy kuitenkin sanoa, että inspiraation osuus koko kirjoitusprosessista on varsin pieni, mutta toki sitäkin tärkeämpi.

RAKKAUS – On elämän ydin, ilman sitä monikaan ei selviä. Rakkautta on monenlaista, mutta kaikki rakkaus on myönteistä. Näin vanhetessa romanttisen rakkauden merkitys tuntuu vähenevän, mutta rakkauden kohteet lisääntyvät.

PERHE – Perhe on parhaimmillaan suuri rikkaus, mutta toimimattomassa perheessä eläminen voi aiheuttaa varsinkin lapsille myös vahinkoa. Onneksi aikuisena kukin voi rakentaa mieleisensä perheen ihmisistä, joiden seuran kokee omakseen. Itse olen elänyt aina pienessä perheessä ja katselen siksi matkoillani toisinaan kadehtien eteläeurooppalaisten suuria, monista sukupolvista koostuvia perheitä.

TYÖ – Pidän itseäni erittäin onnekkaana, kun olen jo pitkään saanut tehdä työtä, joka vain harvoin tuntuu työltä. Olen aina ollut kiinnostunut kansainvälisistä kriiseistä, suurvaltapolitiikasta, elokuvista ja kirjallisuudesta ja kirjailijana ne kaikki kuuluvat työhöni.

VAPAUS – Tein koko yhdeksänkymmentäluvun töitä, joista en ollut kovin kiinnostunut, vain siksi että palkka oli varsin hyvä. Päivät olivat usein ympäripyöreitä, jääkaappi kumisi tyhjyyttään eikä vaatteitakaan toisinaan ehtinyt pestä. Lopetin juristin hommat nimenomaan saadakseni vapauden tehdä mitä haluan.

KULTTUURI – Jos kulttuuri rajataan tarkoittamaan ihmisen henkisiä ja aineellisia saavutuksia, se on ihmisyyden perusta, joka erottaa meidät kaikista muista eläimistä. Ihmisellä on synnynnäinen taipumus tuottaa kulttuuria, siitä todistaa vaikkapa maailman vanhin tunnettu luolamaalaus, joka syntyi jo yli 40 000 vuotta sitten.

JÄNNITYS – Jännityksen luominen on elinkeinoni. Itse koen, että sitä syntyy parhaiten tilanteista ja tapahtumista joihin kirjan lukija tai elokuvan katselija voi kuvitella itse joutuvansa. Siksi käytän kirjoissani mahdollisimman paljon todellisia tapahtumia ja puitteita.

OIKEUDENMUKAISUUS – Jokaisella on oikeus tulla kohdelluksi oikeudenmukaisesti. Suuri osa maailman ihmisistä elää kuitenkin yhä oloissa, joissa se oikeus ei toteudu. Mitä vahvempi ihminen, sitä lujemmin hänen pitäisi olla heikkojen puolella.

RAHA – On pakollinen paha, ilman sitä ei nyky-yhteiskunnassa selviä. Käärinliinassa ei kuitenkaan ole taskuja, joten rahan keräämiseen ei elämäänsä kannata hukata. Tutkimuksetkin sitä paitsi osoittavat, että tietyn tulotason jälkeen onnellisuuden määrä ei enää kasva vaikka tulot lisääntyisivät.

YHTEISKUNTA – Olen hiukan introvertti ihminen, enkä koskaan ole ollut yhteiskunnallisesti aktiivinen. Arvostan suuresti niitä, jotka jaksavat hoitaa tärkeitä yhteisiä asioitamme järjestöissä, kunnanvaltuustoissa ja eduskunnassa – oma kärsivällisyyteni ei siihen riittäisi. Ehkä kirjojeni kautta voin tuoda pienen panoksen yhteiskunnan puheenvuorojen kirjoon.

TULEVAISUUS – Omasta tulevaisuudestani en kanna suurta murhetta, mutta olen huolissani siitä, minkälaisen maailman jätämme lapsillemme. Ilmastonmuutoksella ja väestönkasvulla tulee olemaan järkyttäviä ja ennalta arvaamattomia vaikutuksia.

Taavi Soinvaaran uusin kirja, Neljäs valtakunta saatavana täältä.

Lue Kaiken takana on ihminen -sarjan jutut täältä

Kuinka sinä haluaisit tulla kohdatuksi kriisin jälkeen? 5 vinkkiä kontaktin rakentamiseen

Henkilökohtaisen kriisin kohdanneelle, läheisen menettäneelle, eronneelle, vakavasti sairastuneelle, tai muuta vastaavaa kokeneelle tulee helposti vastaan tilanteita, joissa toisten kohtaaminen pikemminkin lisää kuormaa, kuin keventää sitä.

Usein haluamme jakaa kriisin kokeneen kanssa omia vastaavia kokemuksiamme. Tuolloin voi toki syntyä vertaistukimaisia oivalluksia – “en ole yksin kohtaamani asian kanssa”. On kuitenkin ensiarvoisen tärkeää, että oman kokemuksensa jakaja ei käytä kriisin kohdannutta vain oman aiemman kriisinsä jälkimaininkien likasankona.

Tässä 5 käytännöllistä vinkkiä kriisistä toipuvan kohtaamiseen.

1. Tarjoa aikaasi

Voit aina ilmaista halukkuutesi olla “käytettävissä”. Vielä parempi jos annat toiselle osapuolelle tilaa määritellä, miten ja milloin hän tuon ajan haluaisi käyttää. Voit ehdottaa jotain vaihtoehtoja, joista tiedät entuudestaan ystäväsi pitävän, tai jotka tulisivat ilmeiseen käytännön tarpeeseen: “mentäiskö kävelylle”, “laitettaisko ruokaa yhdessä?”, “tarvitsetko apua siivoamisessa/ muutossa/ ostoksilla/ asioiden järjestelyissä?” On myös hyvä selkeästi ilmaista paljonko aikaa sinulla on: “mulla on tässä kolme tuntia tyhjää” tai “koko ilta”. Näin ei vahingossakaan tapahdu sellaista, että juuri kun ystäväsi olisi valmis raottamaan omaa sisintään, sinun täytyy jo kiirehtiä muualle.

2. Lue huolella piiloviestejä

Jos saat vastaukseksi “en nyt jaksa”, se ei ole kieltäytyminen kokonaan. Voit uusia tarjouksesi myöhemmin, pyytää häntä ehdottamaan aikaa myöhemmin, tai miettiä voitko tehdä tai tarjota myös jotain, mikä lisäisi jaksamista. Voi olla, että hän on juuri kohdannut jotain muutakin voimia kuluttavaa, eikä jaksamattomuus välttämättä liity sinuun millään muotoa. Väsymystä ilmaiseva viesti voi olla myös kätketty avunpyyntö. Voisitko tehdä jotain hänen puolestaan, jotta hän voisi levätä? Toisaalta, jos vastaus on selkeä “ei”, sitäkin on hyvä kunnioittaa ja antaa hieman ajan kulua.

3. Ole läsnä ehdoitta

Kun annat aikaasi, sulje mahdollisuuksiesi mukaan pois ulkopuoliset häiriötekijät: kännykkäkin äänettömälle tai lentotilaan, jos vain mahdollista. Jos odotat tärkeää puhelua, senkin voit kertoa etukäteen ja puhelun tullessa ilmoittaa soittavasi takaisin ensi tilassa. Näin ilmaiset selkeästi omat rajasi ja samalla viestität toiminnallasi toisenkin luomien rajojen merkityksellisyydestä.

Anna toiselle myös mahdollisuus muuttaa mielensä. Jos sovitte aiemmin yhdenlaisesta tavasta viettää aikaa, tilanne saattaa olla nyt toinen. Oman kokemukseni mukaan ulkona luonnossa käveleminen toimii aina. Joskus voi olla paras ainakin aluksi jutella täysin arkisista asioista, tehdä yhdessä rutiinihommia ja päästää mieli irti – ikäänkuin “lomalle” sitä kuormittaneista teemoista.

4. Kuuntele ja anna tilaa

Anna hiljaisuudelle tilaa ja toiselle mahdollisuus katkaista se haluamallaan tavalla. Hyväksy oma erilaisuutesi ja anna toisen myös kipuilla etsiessään omia ratkaisujaan rinnalla kulkiessasi. Meidän on niin helppo löytää toimintamalleja toisten ongelmiin, vaikka omiemme kanssa olemme aivan yhtä hukassa. Tarvitaan kuitenkin oma oivallus, ennen kuin ratkaisusta tulee toimiva. Erinomaisinkaan vastaus ei toimi, ellei ajoitus ole oikea. Kuuntele kaikilla aisteillasi. Kun virittäydyt ystäväsi kanssa samalle “taajuudelle”, vaistoat kyllä mikä on paras tapa toimia. Viesti myös omalla olemuksellasi hyväksyväsi ystäväsi ja se tilanne missä juuri nyt olette. Joskus aivan parasta on vain olla yhdessä hiljaa. Kohdatessasi toisen samalla tasolla ja samanvertaisena, kontakti on helppo rakentaa.

5. Pyydä itsekin apua sitä tarvitessasi

Ilmaisemalla oman tarvitsevuutesi annat myös ystävillesi mahdollisuuden kokea merkityksellisyyttä avun antajina. Samalla rakennat vastavuoroista luottamuksellisuutta ja opit omakohtaisesti millainen toiminta tuntuu luontevalta ja hyvältä vastaanottaa. Pave Maijasen sanoin: ”Jokainen, joka apua saa, sitä joskus tajuu myös antaa”.

Tästä linkistä voit katsoa Brené Brownin esityksen huomaavaisen empatian ja itsekeskeisen sympatian eroavaisuuksista, kekseliäästi animoituna.

“Sinun täytyy oppia arvostamaan itseäsi niin paljon, että lepäät riittävästi” – 7 tsemppikuvaa

Millaista tsemppiä sinä kaipaat tänään?
Nämä voimaannuttavat lauseet löydät Sanna Wikströmin ja Jutta Gustafsbergin Tsemppikirjasta.

Tilaa Tsemppikirja täältä

Pelot eivät katoa niitä pakenemalla – Kokeile näitä keinoja pelon lievittämiseen

Emotionaaliset pelot ovat olleet iso, liiankin hallitseva osa elämääni. Tuskin olen ainoa.

Pelot ovat harvoin rationaalisia. Olen pelännyt, että peloilleni naurettaisiin tai niitä väheksyttäsiin ja siksi olen koittanut piilottaa ne ja olla niin kuin niitä ei olisikaan. Pelkojen paljastaminen on varsin haavoittuvaista. Pelkomme kertovat elämäntarinastamme, herkkyydestämme, haavoittuvaisuudestamme ja siitä, missä olemme epävarmoja. Ne kertovat myös siitä, mikä on meille tärkeää.

Ajattelen, että on pelkoja, jotka ovat syntyneet elämän kipeistä kokemuksista sekä kollektiivisia pelkoja, jotka ovat yhteisiä kaikille. Ne ovat ihmisyyden pelkoja, joita jokainen joskus kokee.

Kollektiivisia pelkoja ovat mm.

Hylätyksi- ja torjutuksi tulon pelko
Pelko kasvojen menettämisestä, häpäistyksi tulosta
Pelko yksin jäämisestä
Pelko, että elämän epävakaudesta
Pelko siitä, että ei ole rakkauden arvoinen
Pelko, että jää paitsi tai ulkopuolelle
Pelko, että ei ole mitään, tyhjyyden pelko

Nämä ihmisyyden pelot ovat vierailijoita, jotka ajoittain kolkuttelevat meistä jokaisen ovelle.

Yksilölliset pelot syntyvät usein elämän kipeistä kokemuksista, jotka ovat tapahtuneet herkässä elämän vaiheessa, jolloin meillä ei ole ollut tukea käsitellä kipeää tunnetta tai pettymystä.

Pelko on primitiivinen reaktio, joka yrittää suojella emotionaalisen kivun toistumiselta. Tämä suojautuminen saa rakentamaan panssareita ja välttämään tilanteita, joissa kipeä tunne aktivoituisi.

Esimerkiksi itse olen pelännyt / pelkään pettymyksen tuottamista muille. Koin teini-iässä tuottaneeni ison pettymyksen vanhemmilleni, enkä osannut, eikä minulla ollut voimavaroja käsitellä sen tuottamaa kipua. Alitajuntaani syntyi uskomus, että pettymysten tuottaminen on vaarallista. Oman sydämen kuuleminen on vaarallista.

Tunne, että tuotan jollekin läheiselleni pettymyksen, on ollut musertava. Olen koittanut välttää pettymyksen tuottamista keinoilla, joilla taas olen itselleni epärehellinen. Pelko rajaa elämän voimaa.

On ollut tärkeä opetella, että en voi kontrolloida toisten tunteita minusta tai tekemisistäni. Se mitä voin tehdä, on harjoitella olemaan itselleni uskollinen. Että en petä itseäni siksi, että yrittäisin miellyttää jotain toista.

Pelko ei katoa välttämällä

Pelko hellittää otettaan tutkimalla ja parhaassa mahdollisessa tapauksessa pääsemällä turvallisessa ohjauksessa pelon syntymisen ytimeen. Kun se, mikä on haudattu ja tukahdutettu saa tulla hyväksynnän ja ymmärryksen valoon, sen lataus voi hellittää. En sano, että pelko täysin poistuu, sillä se ei ole oma kokemukseni. En myöskään ole työssäni huomannut pelkojen täyttä poistumista, enkä pidä sellaista tavoiteltavana. Se mikä tuntuu realistiselta ja mahdolliselta, on pelon vallan hellittäminen.

Se on sitä, että voi katsoa pelkoa lempeästi silmiin ja muistaa, että pelon noustessa voi olla itse itselleen rakastava aikuinen, jonka turvaa olisi aiemmin kaivannut.

Pelon anatomiaa:

Pelon vastustaminen usein voimistaa sitä
Pelon kieltäminen ja tukahduttaminen ajaa suorittamaan tai addiktioihin
Koitamme usein välttää tai kompensoida pelkojamme
Pelon välttäminen tuottaa lähes aina enemmän kipua, kun pelon kohtaaminen
Pelko on osa ihmisenä olemista, pelottomuus ei ole realistinen tavoite
Pelon valta heikkenee, kun sitä tutkii, siihen tutustuu ja harjoittelee olemaan pelolle myötätuntoinen

Pelon noustessa voit kokeilla:

Tuo toinen kätesi lempeästi sydänkeskuksesi päälle, anna sen symboloida turvaa
Sulje silmäsi ja kuiskaa hiljaa mielessäsi “Saa tuntua”
Kiinnitä huomiota siihen, miten pelko tuntuu kehossa. Hengitä. Tämä on epämukavaa, mutta tärkeää, että annat kehon vapauttaa pelkoa tuntemalla. Kun et lähde muokkaamaan pelkoa, huomaat myös, että pelon tunteella on alku, mutta myös loppu. Se ei kestä loputtomiin.
Tutki uteliaasti: Mistä tämä pelko nousi? Mitä se sanoo? Mistä se on saanut alkunsa?
Kiitä itseäsi että pysähdyit tutkimaan. Kiitä pelkoa, kiitä itseäsi. Sano pelolle, että et aio taistella sitä vastaan. Se saa vierailla, mutta sinä teet valinnat elämässäsi.

Kuuntele lisää emotionaalisista peloista podcastilta!

https://soundcloud.com/eevi-minkkinen/podcast-emotionaalisista-peloista

Miten Sinä kohtaat pelon tunteen? Entä muut tunteet? JAA KOKEMUKSESI HIDASTA ELÄMÄÄ -KESKUSTELUALUEELLA.

TallennaTallenna

Parisuhde on tunteiden vuoristorata – pitäkää toisistanne kiinni!

Elämme muutoksen aikaa ja monessa kodissa on puolisoiden välillä epätasapainoa ja huolta erilleen kasvamisesta. Parisuhde on vahva energeettinen side ja usein perustunteiden (se tunne, millä useimmiten reagoimme) vastakohdat ovat löytäneet toisensa.

Nöyrän ja näkymättömän häpeilevän viereltä löytyy usein esillä oleva ja kovasti neuvova ylpeä, rajansa hukanneen suurisydämisen syyllisyydestä kärsivän viereltä löytyy usein tiukasti kaikkia rajoittava kivisydäminen vihainen, haluttoman ja raskaan oloisen, hiljaisen apaattisen viereltä löytyy usein kaikkea haluava ja energinen, puhua papattava himokas, vastuuttoman ja tunnottoman pelokkaan viereltä löytyy kaikesta vastuun ottava ja herkkä surullinen.

Luottamuksen menettäminen parisuhteessa ei välttämättä johdu aina valehtelemisesta tai pettämisestä. Useimmiten se johtuu siitä, että pari on ajautunut liian kauas toisistaan. Toisen muutos eri tunnetasoille, kauemmas totutusta ja kauemmas toisesta, luo muutospaineen myös toisessa. Vaikkei se, joka on toisille tasoille kiivennyt, osoittaisi sitä mitenkään teoillaan, toinen sen kyllä tuntee, vaikkei sitä aina ymmärräkään. Energia ei valehtele.

On hyvin inhimillistä alkaa vastustaa tätä muutosta. Paikalleen jääminen kun on mukavan helppoa. Miksei kaikki voisi olla kuten ennenkin? On normaalia alkaa kohdistaa vihaa asioihin, joista toinen on kiinnostunut. Syyttää ulkoisia asioita toisen sisäisestä muutoksesta. Asioillahan ei ole mitään tekemistä muutoksen kanssa. Mitä oikeasti vastustaa, on rohkeuden portin edessä seisomisen pelko. Pitää valita: Olenko minäkin valmis muuttamaan näkemyksiäni vai jäänkö jumittamaan paikalleni kun toinen laajentaa elämäänsä ja kokeilee uutta?

Se joka on muuttunut, voi antaa toisenkin muutokselle vauhtia ja on sen halukas rakkaudesta tekemäänkin. Mahdotonta se on jos toinen peloissaan iskee jarrut pohjaan. Silloin rakastava ja kärsivällinen puoliso elää omaa elämäänsä ja väistyy rauhassa odottamaan, mutta toinen voi peloissaan tulkita tämän kärsivällisyyden ja voiman välinpitämättömyydeksi.

Rakkaus voittaa aina, joten jonkinlainen muutos on ennen pitkää väistämätöntä. Helpointa olisi siis antautua muutokselle, mutta antautuminen ei ole helppoa, jumittaminen on. Helpompaa on narista, kitistä ja ruikuttaa. Sen me kaikki osaamme.

Vaihe, jossa uutta tasapainoa ja yhteyttä etsitään, voi tuntua tosi kivuliaalta. Uuden opettelu aina on. Toisen syyttelyn sijaan on otettava vastuu omasta kasvusta ja kehityksestä.

Vastakohdat vetävät toisiaan puoleensa, ja syystä. Toisen olisi opittava toiselta sitä vastakohtaa, mitä ei itse vielä osaa. Vastuun ottaja oppii hellittämistä, energinen oppii rauhallisuutta, auttaja rajojen asettamista ja vihainen hyväksyntää. Jos pari ei ole sitoutunut tähän yhdessä oppimiseen, vaan haluaa mieluummin muuttaa toista samanlaiseksi kuin itse on, niin nämä vastakohdat korostuvat ja erkaannuttavat parin vielä kauemmaksi toisistaan.

Se mihin toisessa ihastui, alkaakin ärsyttää.

Toisen seura ei enää kiinnosta ja välimatka kasvaa. Kaukana toisistaan ei kuule toista, ei näe toista, ei ymmärrä toista. Pian voi unohtaa toiselle tärkeän asian, ei kuule kun toinen pyytää, ei huomioi toisen tarpeita. Se ei ikinä johdu siitä, että toinen olisi paha tai ilkeä, tai että ei enää rakastaisi.

Pienistä asioista kasvaa vuori turvattomuutta. Päädytään kuin huomaamatta tilanteeseen, jossa toiseen ei luoteta eikä tunneta oloa turvalliseksi hänen kanssaan. Pari alkaa miettiä mitä toisissaan ikinä edes näkivät, ja pitäisikö erota, kun ovat kerran niin erilaisia.

Sen sijaan, että ärsyyntyy toisen erilaisuudesta ja vastustaa hänen tarjoamiaan oppeja, jotka voisivat viedä tasapainoiseen rakkauden tilaan, voisi ottaa rohkeita askelia toista kohti.

Tasapaino, luottamus ja turva löydetään yhteydellä toiseen. Ihmeitä tapahtuu kun molemmat ottavat askeleita toisiaan kohtaan, tulevat lähemmäksi toisiaan ja ottavat toisiaan kädestä kiinni.

Parisuhde on aina tanssia yhdessä sekä erikseen, mutta moni havahtuu siihen, että yhdessä ei ole tanssittu enää vuosiin. Yhteys luo sähköisen tunnelman, kipinän ja toivon.

Mitä sinun puolisosi osaa mitä sinä et? Mitä hän voisi sinulle opettaa?

Millaista olisi tanssia hänen tanssia? Voisiko hän viedä ja sinä antautuisit vietäväksi?

Millaisen uuden ja innostavan tanssin loisitte yhdessä?

Luota muutokseen – Päästä irti vanhasta, pidä kaksin käsin kiinni uudesta!

Elämässä kuuluu mennä eteenpäin ja muuttua. Kaiken kokemamme on tarkoitus voimaannuttaa meitä. Muutos henkisellä puolella tapahtuu niin, että seuraat rohkeasti intuitiotasi ja otat vastuuta omasta elämästäsi, laajentaen kokemuksiasi ja voimaasi. Muutos voi tulla myös niin, että oivallat lukemastasi tai itsellesi kirjoittamastasi tekstistä jotain merkittävää. Joku voi sanoa sinua liikuttavan lauseen, joka on tajunnan, eli mielen räjäyttävä, ja saat siitä voimaa ja ideoita muutokseen.

Jos et kuuntele intuitiotasi ja pysyttelet jumissa mukavuusalueellasi, muutos voi alkaa myös fyysisellä puolella, niin, että kehosi alkaa ilmoitella epätasapainosta ja muutoksen tarpeesta pienillä kuiskauksilla. Jos kuuntelet sitä, tartut heti toimeen ja tasapainotat itsesi, teet tarvittavat muutokset – joko henkisellä tai fyysisellä puolella. Jos et kuule kuiskauksia kiireessäsi, keho ilmoittaa muutoksen tarpeesta hieman lujempaa, seuraavaksi jo kroonisilla vaivoilla ja jos et sittenkään sitä kuuntele, se pysäyttää ja KUNNOLLA.

Minä otin laput silmillä kiireessä elämää suorittaessani, vihan ja ärtyneisyyden jumissa kaikki muutokset vastaan fyysisinä. Kehoni kiljui minulle ja sairastelin todella paljon. Nyt kun silmäni ovat auenneet, riittää pieni kuiskaus. Kun kehoni ei tarvitse enää herätellä minua unesta, kehon ilmoitukset ovat mielenkiintoisia ja opettavaisia. Otan ne ilolla vastaan, sillä nehän auttavat minua oivaltamaan jotain omasta hyvinvoinnistani, ja minä haluan voida hyvin!

Jos keho ei koskaan sairastaisi, jos ei koskaan mikään TUNTUISI missään, ei myös tapahtuisi mitään.

Sairastaminen pelottaa monia, mutta sairastaminen kuuluu elämään. Meille opetetaan vauvasta asti, että myös kipu kuuluu elämään. Vauvan vatsavaivat ja hampaiden puhkeamiset saavat vanhemmat epätoivon valtaan ja he tekevät kaikkensa tukahduttaakseen kivun. Mutta lapsi ei koe kipua kuten vanhempansa, hän ei ole vielä ehdollistunut siihen, että se on kamalaa ja sitä vastaan kuuluu puskea. Hän päästää kipua pois itkemällä – intuitiivisesti ja vaistomaisesti.

Vauva ei identifioidu kehoonsa eikä kipuunsa. Lapsen mielestä hänen kehonsa on äärimmäisen mielenkiintoinen ja hän tutkii sitä ilolla. Polvessa olevaa rupea rapsutellaan, kehoa väännetään ja käännetään, kiemurrellaan ja pompitaan… kunnes vanhempi käskee antaa ruven olla, istua kunnolla, käyttäytyä nätisti tai lopettaa pelleily. Lapsi oppii, että hän on kehonsa ja kehon kuuluu olla paikallaan, jumissa.

Kipua tuntiessamme mielemme uhriuttaa meitä ajatuksillaan. Se ei pääse uhriuttamaan lasta eikä myöskään aikuista, joka hyväksyy kivun osaksi elämää ja sairaudet osaksi elämän mielenkiintoisia oppeja.

Mitä enemmän tukahdutamme, pelkäämme ja puskemme sairauksia ja kipuja vastaan, sen enemmän niiden on puskettava meitä vastaan, että hyväksyisimme ne ja sen jälkeen ymmärtäisimme opin, jotta sairaus voisi päästää meistä irti. Tikapuissa tulee ensin hyväksyntä, sitten ymmärrys ja sitten rakkaus. Rakkauden tasolla voi tapahtua luonnollinen parantuminen, sen omassa luonnollisessa tahdissa. Enpä olisi ennen uskonut, ennen kuin tämä tapahtui meille.

Olen aina pelännyt lääkkeitä, lääkäreitä, sairauksia ja noh, vähän kaikkea. Hajosin palasiksi kun tyttäreni sairastui vakavasti. Mieli uhriutti, kaipasin sääliä, tunsin häpeää ja syyllisyyttä, elin apatiassa, surussa ja pelossa. Elämämme oli aivan kamalaa, elimme pelon vallassa, päivä kerrallaan, voivotellen ja valitellen.

“Rakasta tuota sairautta”, minulle sanottiin.

Mieleni kimpaantui tästä aivan valtavasti! Onneksi olin todella voimaton, muuten olisin voinut läimäistä avokkaalla tälläistä puppua suoltavaa tyyppiä, niin paljon tunsin raivoa! Hän ei ymmärtänyt kärsimyksemme määrää ja minä pidin tuosta kärsimyksestä kaksin käsin kiinni. Hoin jatkuvasti “meidän” olevan sairaita, vaikkei minulla mitään sairautta ollut.

Hän kuitenkin istutti siemenen. Hän oli rohkea ja sanoi minulle jotain, mitä en ollut vielä valmis ottamaan vastaan. En voinut omasta pelon tasostani ymmärtää rakkauden tasolta puhuvaa. Pelko ja rakkaus ovat vastakohdat, joten reagoin todella voimakkaasti.

Olin kuitenkin pian valmis kokeilemaan kaikkea, sillä fyysisellä puolella tätä sairautta ei voitettaisi, siihen ei ollut mitään parannuskeinoa. Tauti oli idiopaattinen, eli lääkärit eivät tienneet mistä ja miksi se tulee ja millä se paranee.

Minä tiedän nyt, että se oli lahja rakkaudelta, se tuli opettamaan meitä rakkaudesta ja se parani rakkaudella.

En voinut suoraan tuota sairautta rakastaa, minun piti aloittaa hyväksymällä se osaksi elämäämme. Olin jo puoli vuotta puskenut sitä vastaan ja oikein hyvin ymmärtänyt, että puskeminen ei tuonut niin minkäänlaista helpotusta, päinvastoin. Tyttäreni meni aina vain huonompaan ja huonompaan kuntoon. Oli pakko hyväksyä että nyt on näin, ja tein kaikkeni, ettei sairaus veisi enää tilaa ajatuksissamme. Kieltäydyin puhumasta siitä ja aloin tehdä kaiken päinvastoin kuin ennen. Kutistin sairauden yhtä pieneksi kuin se oli kutistanut minut. Sitten aloin laajentua ja rohkeasti kokeilla kaikkea uutta, kaikkea mitä olisin ennen vihassani tuominnut ja kieltänyt.

Hyväksyntä on suurta anteeksiantoa, eikä mikään jolle olet antanut anteeksi, voi sinua enää murtaa.

Kun hyväksyin sairauden, se ei enää vienyt voimiani. Tästä hyväksymisestä sain niin suuren määrän energiaa, että tilaa tuli ymmärrykselle. Ymmärsin opetuksen meidän koko perheelle, ja vahvistin vastakohtia, voimaa ja terveyttä kaikin keinoin mitä voin, fyysisesti ja henkisesti. Fyysisesti luotin luonnon voimaan eli vihermehuihin, luonnossa oloon ja maadoitukseen. Vein tytärtäni ihaniin kehon tunnelukkoja vapauttaviin hoitoihin ja pelon ja surun sijasta keskityimme nauttimaan arjen pienistä iloista. Nauroimme enemmän kuin koskaan, leikimme ja pelleilimme ja minä vihdoin paranin itseäni vuosikausia jumittaneesta vakavuudesta ja vihasta. Tyttäreni oli edelleen sairas ja söi vahvoja lääkkeitä, mutta se ei vaikuttanut elämäämme mitenkään. Elimme parempaa elämää kuin ennen sairautta.

Pidin kaksi käsin kiinni tästä uudesta tavasta ajatella, olla ja tuntea vapaasti, ilman pelkoja.

Uskoin parantumiseen, uskoin voimaani, antauduin kaikille tunteilleni, ajattelin vahvistavia ajatuksia, puhuin positiivisesti, tein voimistavia asioita ja sain jokaisesta vain lisää ja lisää voimaa. Se voima levisi ympärilleni. Tyttäreni teki samaa, sillä en hänen puolestaan voinut uskoa, en voinut mitään tuntea, sanoa tai tehdä. Toimin esimerkkinä, eikä lapsi mitään muuta niin kaipaa kuin esimerkkiä, josta oppia. Mahdollisesti loppuelämän vakava krooninen sairaus parani yllättäen puolessa vuodessa. Tämä sairaus muutti elämäni ja opetti minulle enemmän kuin mikään muu elämässäni. Siksi voin sanoa että tyttäreni sairastuminen oli kamalinta ja ihan parhainta mitä meille on ikinä tapahtunut.

Vaikka kuinka murehtisin ja pelkäisin, en voi kontrolloida kehoa, silloin kun kutsu muutokseen tulee henkisesti sairauden avulla. Kehoa kuitenkin voin kontrolloida ajatusten ja sanojen voimalla, sillä keho ilmentää sen mihin mieleni uskoo.

Sillä on väliä, ajattelenko olevani sairas vai terve, onneton vai onnellinen, voimaton vai voimaantunut.

Lapseni ja minä emme pahemmin enää sairasta, mutta kun sairastamme, kutsumme sitä puhdistumiseksi. Jotain on kerääntynyt jonnekin, turha sitä sen kummoisemmin analysoida, viisas keho hoitakoon homman. Emme panikoi, tukahduta kipua lääkkeillä ellei ole tarve, vaan luotamme ja pysymme rauhallisina. Keho päivittää, muuttuu, tasapainoittaa ja meidän pitää suoda sille rauha tehdä se. Se on meidän parhaaksi ja mitä nopeammin tämän hyväksymme, sen nopeammin paranemme.

En enää pelkää.

Elinvoimainen vatsa – toimivat työkalut vatsan hyvinvointiin

Kuinkahan moni tulee ajatelleeksi sitä, miten valtava vaikutus suolistolla on meidän kokonaisvaltaiseen terveyteen. Ei pelkästään vatsan toimintaan vaan aina aivoista immuniteettiin ja mielialasta ihon kuntoon ja ylipainoon. Tässä vasta pintaraapaisuna se vaikutusala, johon meidän suolisto vaikuttaa. Nykyisin onneksi puhutaan paljon ja tietoa on saatavilla helposti. Nykyään on mahdollista palauttaa terveys tilanteista, joissa sitä ennen pidettiin mahdottomana. Monet meidän terveyshaasteistamme olisi mahdollista kääntää terveydeksi, mikäli ymmärtäisimme pienet kikat ja työkalut, kuinka eheyttää meidän ihmeellistä kehoamme. Listaan alle vinkkejä, joilla sinä voit lähteä jo tänään parantamaan suolistosi kuntoa ja sitä kautta koko terveyttäsi.

Stressin hallinta

Moni länsimaalainen sairaus pohjaa krooniseen, pitkään jatkuneeseen stressiin. Myös suolistoon vaikuttaa meidän elämän kokeminen. Olisi erityisen tärkeää, että tästä kohdasta lähdettäisiin liikkeelle sen laaja-alaisen vaikuttavuuden takia. Aiheesta itsessään saisi kirjan kirjoitettua, mutta näin lyhykäisyydessään: opettele syvähengittämään, rentouttamaan kehoa, lihaksia ja hermostoasi, kävele luonnossa, jaa huolesi ystäville tai ammattilaisille, liiku ja pyri löytämään aikoja milloin et tee mitään. Et edes kännykällä, jolloin aivot ja keho saa signaalin rentoutua, rauhoittua ja uudistua paremmin.

Probiootit eli maitohappobakteerit

Joita tarvitaan suoliston bakteerikannan tasapainottamiseen. Näitä löytyy fermentoidusta ruuasta, kuten hapankaalista tai laadukkaista, lisäaineettomista lisäravinteista. Myös prebiootit kannattaa muistaa. Prebiootit ovat suolistomikrobien ruokaa. Prebiootit ovat hiilihydraatteja, pääosin hitaasti imeytyviä kuituja, joita saa kasviksista. Muun muassa pavut, linssit, kaura, marjat, sikurijuuri, parsa ja sipulit ovat hyviä prebioottien lähteitä. Henkilökohtaisesti suosin paljon eri värisiä kotimaisia marjoja ja villivihanneksia, jolloin saa myös laajan kattauksen suoja-aineita keholle.

Kuitulisä

Kuitulisä auttaa suolistoa saamaan niille kuuluvaa ”ruokaa”. Kuidut sitovat haitallisia aineita ja auttavat kuljettamaan niitä pois elimistöstä tehostamalla suoliston toimintaa. Käytä esim. chiasiemeniä pirtelöissä. Mikäli käytät lisää, niin valitse mieluummin gluteeniton vaihtoehto, esim. akaasiakuitu. Tätä pystyy käyttämään viljatonta ruokavaliotakin noudattava. Se on täysin liukenematonta kuitua, jonka vuoksi akaasiakuitu sopii myös herkkävatsaisille.

Juo hyvälaatuista vettä

Mitä ihmettä se tarkoittaa!? Hanavesi harvoin on parasta mahdollista, ellei satu asumaan pienellä paikkakunnalla, jossa saattaa olla hyvää vettä saatavilla. Niinpä veden laatuun kannattaa myös panostaa. Meidän kehosta suuri osa on vettä, joten todellakin on väliä minkä laatuisella vedelle omaa kehoaan nesteyttää. Hyviä vaihtoehtoja on lähdevesi, kaivovesi (pitoisuudet kannattaa tarkistaa) tai monelta paikkakunnalta löytyvät pohjavesipostit. Myös suoliston hyvinvointi kaipaa vettä, joten ravitse sitä parhaalla mahdollisella tavalla.

Syö ja jätä tilaa ruuansulatukselle.

Klassinen itämainen sanonta ”syö vain 80% täyteen”, on järkevää. Silloin jätämme tilaa ruuansulatukselle, kun emme ahda vatsaa täyteen. Tämäkin on opeteltavissa oleva taito, mikäli olet tottunut ahtamaan ruokaa, niin kuin nälkäaikoina. Hengitä, rauhoitu ja pureskele. Myös ruuansulatus toimii silloin paremmin, kun emme nesteillä vaan huuhdo ruokaa alas. Klassista, mutta toimivaa.

Liiku

Tässäkään ei sinällään mitään uutta ole, mutta helposti aikamme passivoi meitä. Istumme koneella enemmän, työt tehdään istuen ja illalla katsotaan telkkaria, istuen. Välillä saatetaan käydä autolla istuen kaupassa ja salilla käydään istumassa laitteissa. Okei, vähän hassuttelua, mutta tosiasia on se, että kehomme, myös suolistomme kaipaa liikettä. Mikäli elämme passiivista, erityisesti istuvaa elämää, joudumme maksamaan siitä hinnan. Tähän on helppo ratkaisu, liiku kevyesti enemmän. Kävele, ojentele itseäsi miten tahansa, kunhan saat kehoosi ja myös vatsan alueelle liikettä.

Kokeile 30 päivää ilman gluteenia ja käsiteltyjä maitotuotteita.

Tiedän, että tämä hermostuttaa monia, mutta omasta kokemuksestani asiakkaiden kanssa jostain syystä tämä tuottaa suurimmalla osalla positiivisia tuloksia. Riippumatta siitä, onko taustalla ”yliherkkyyttä” tai allergioita kyseisille aineille. Monesti kyseessä on mainittujen aineiden pitkälle prosessointi ja niiden ylikäyttö, mikä tuo haasteita. 30 päivää on lyhyt aika elämässä, mutta se antaa jo suolistolle mahdollisuuden uudistumiseen. Se ei ole elämän loppu vaan jopa voi olla terveemmän elämän alku. Kokeile ja ole itse asiantuntija tässä aiheessa.

Käytä järkeviä lisäravinteita.

Ikuinen väittely tässä ajassa on, että tarvitsemmeko lisäravinteita. Kaikki ovat vain valintoja, jokainen saa valita juuri niin kuin itse haluaa. Siinä vaiheessa kun puhumme tiettyjen tilojen nopeammasta saavuttamisesta, niin lisäravinteilla on paikkansa. Varsinkin kun elämme elämää, joka on kaukana siitä mitä se on ollut historiassamme, jolloin ravinteita, liikettä ja ulkona olemista on ollut enemmän.

Suolistolle hyviä lisäravinteita ovat probiootit, prebiootit, kalaöljy (vähentämään tulehdusta suolistossa.

Myös muita tulehdusta alentavia ainesosia kannattaa suosia, esim. kurkumaa), entsyymit ja l-glutamiini. L-Glutamiini eheyttää suoliston seinämää ja toimii suoliston solujen ensisijaisena energian lähteenä. Se voi myös parantaa suolen nukkapintaa ja nopeuttaa suoliston alueen parantumisessa. Entsyymit taas ovat supertärkeitä, niitä tarvitaan jokaiseen elimistön kemialliseen reaktioon. Toisin sanoen niitä tarvitaan kaikissa toimissa mm. ruuansulatuksessa, ravinteiden imeytymisessä ja ne ovat kaikkien elinten toimintaehto. Kokeile hapankaalta tai kuumentamatonta omenaviinietikkaa. Suosi kaikissa lisäravinteissa lisäaineettomia, puhtaita vaihtoehtoja. Kysy luontaistuote kauppiaalta.

Muista uni, lepo ja rentoutuminen.

Elimistön uudistuminen on aina nopeampaa unessa, joten kannattaa panostaa lepoon ja oikeasti palauttavaan elämän tyyliin. Meillä jokaisella on kynttilä, jota voimme polttaa täydellä teholla, mutta jossain vaiheessa on paikattava, uudistuttava ja annettava keholle aikaa palautua. Ellemme niin tee, maksamme hinnan, yleensä oman terveytemme kustannuksella.

Puhdas ruoka ja elämäntyyli.

Lause kuulostaa aikalailla utopialta 2000-luvulla, niinpä muotoilen sen näin, syö mahdollisimman puhdasta ruokaa ja panosta elämääsi sen verran, että siellä on myös puhtaita, aitoja elementtejä mukana.

Me tarvitsemme puhdasta ilmaa, puhdasta luontoa ja ravintoa. Kehomme pystyy kyllä puhdistautumaan, mutta mikäli jatkuvasti kuormitamme sitä, niin jossain vaiheessa kehomme kyllästyy ylitöihin ja ottaa loparit. Täydellisyyteen meistä harva pystyy, enkä sitä edes suosittele havittelemaan. Panosta perusteisiin ja tue puhtaita viljelijöitä. Näin varmistamme rakkaille lapsillemme myös sitä, että jäljellä on jotain puhdasta ja aitoa vielä heidän elinaikanaan.

Tässä muutamia ajatuksia suoliston hyvinvoinnille. Muista ottaa kuitenkin iisisti ja pyrkiä enemmänkin hyvän elämän tavoitteluun kuin sen jatkuvaan suorittamiseen. Helposti myös hyvinvoinnin kentällä ihmiset toteuttavat robottimaisesti asioita, muistamatta nauttia itse prosessista. Sanoisin, että parasta mitä voit tehdä on opetella arvostamaan itseäsi ja omaa kehoasi, tuomaan arvostusta muita ihmisiä kohtaan ja tehdä asioita, jotka tuovat merkitystä ja saavat sinut hymyilemään. Olet kaiken sen hyvän arvoinen mitä havittelet. Se kuitenkin vaatii oman hyväksynnän, jolloin kehosi alkaa välittömästi eheytymään. Voimia, viisautta ja rakkautta polullesi. Niillä elementeillä pääsemme jo aika pitkälle. Kiitos ajastasi ystävä hyvä.

Anna Perho: “Se, mitä ihmiselle on tapahtunut menneisyydessä, ei määrää sitä mitä voi tapahtua tulevaisuudessa”

Riippumatta titteleistä tai median luomista rooleista kaiken takana on ihminen. Seuraavassa valmentaja ja toimittaja Anna Perho kertoo, mitä eri sanoista tulee hänelle mieleen.

TYÖ – Työ on merkityksellinen osa identiteettiäni. Tärkeimpiin elämänarvoihini kuuluu kehittyminen, ja työnteko tarjoaa usein mahdollisuuksia tähän. Ajattelen, että ihmisen pitäisi tehdä joka päivä jotain vaikeaa. Silloin lepokin maistuu paremmalta. Hyvien työtapojen treenaaminen ja omien, työn tekemiseen liittyvien toiveiden kirkastaminen on hyvinvoinnin kannalta tärkeää. Vietämme niin ison osan ajastamme töissä, että pelkkä rahan takii-ajatus ei toimi.

ARKI – Tavallinen on parasta. Kontrastit ovat elämässä tärkeitä, ja siksi harmaata ja tasaista pitää olla oma määränsä vastapainona rilluttelulle. Emme arvosta arkea useinkaan tarpeeksi. Puhumme harmaasta ja ikävästä arjesta ajattelematta, että jos menettäisin tänään kaiken, en kaipaisi mitään muuta niin paljon kuin tavallista, sateista päivää.

PERHE – Minulle perhe merkitsee turvallisuutta ja luotettavuutta. Ja etuoikeutta! On ylellistä saada elää rakastavien ihmisten ympäröimänä. Onneksi perhemallien suhteen on alettu vähän rentoutua. Tiivis porukka, missä jokainen saa tulla rakastetuksi ja hyväksytyksi omana itsenään ei vaadi biologisia siteitä.

ELÄMÄ – Elämä on iso sana, johon voi kirjailija Hassan Blasimin mukaan liittää minkä tahansa sanan, ja se kuulostaa ylevältä: ”elämä on kuin kuoreton nakki, yhtä paljas ja avoin.” Ööh.

TULEVAISUUS – Olen aina ollut innostunut huomisesta. Siksi maanantai on lempipäiväni: mitähän kaikkea tällä viikolla taas tapahtuu? Se, mitä ihmiselle on tapahtunut menneisyydessä, ei määrää sitä mitä voi tapahtua tulevaisuudessa. Se on jännittävää ja kiehtovaa – ja vapauttavaa.

RAKKAUS – …perustuu vapaaehtoisuuteen. Siihen, että toista ei tarvitse mihinkään – elättäjäksi, lastenhoitajaksi, terapeutiksi – vaan että hänet valitsee aktiivisesti joka päivä, omasta tahdosta.

ONNELLISUUS – Onnellisuuden tavoittelu voi tehdä ihmisen onnettomaksi. Onnellisuus on tunne, ja tunteet vaihtelevat pelkästään yhden päivän mittaan kuin säätilat. Puhun mieluummin tyytyväisyydestä ja riittävän hyvästä elämästä. Ne eivät aseta rimaa määreinä niin korkealle kuin onnesta puhuminen.

KIIRE – Salarakas. Närkästelemme kiirettä, mutta käytämme sitä taitavasti tekosyynä. Minkä tahansa laiminlyönnin voi kuitata kiireellä. Lisäksi sallimme kaikenlaisen itsekeskeyttelyn ja huonot työtavat vedoten siihen, että kiire on jonkinlainen luonnonvoima. Nostan tässä sormen pystyyn ja väitän, että pystymme vaikuttamaan radikaalisti kiireen tuntuun omilla valinnoillamme. Se ei ole helppoa, mutta tekee elämästä pidemmän päälle laadukkaampaa.

ROHKEUS – Rohkeaa on uskaltaa toimia omia tuntemuksiaan vastaan. Monet haluamamme asiat tuntuvat pelottavilta tai mahdottomilta. Mutta ne ovat vain tunteita. Ihminen alkaa kehittyä ja kulkea arvostamiensa tavoitteiden suuntaan kun hän hyväksyy, että tunteet eivät todellisuudessa voi estää meitä tekemästä asioita. Jokainen on hypännyt laiturin nokasta kylmään veteen, vaikka se tuntui etukäteen vähän inhottavalta.

IHMISSUHTEET – Ovat kaiken hyvinvoinnin perusta turvallisuudentunteen ohella. Kaikki elämässä tapahtuu toisten ihmisten kautta. Siksi vuorovaikutustaidot ja tahto tulla muiden kanssa toimeen ratkaisee sen miten hyvin ihminen voi.

VAPAUS – Tärkein elämänarvoni. Vain vapaa ihminen voi olla tyytyväinen elämäänsä. Jos muut määrittelevät mikä elämässäsi on tärkeää tai tavoittelemisen arvoista, pieleen menee. Se, että emme voi päättää meille tapahtuvista asioista mutta kylläkin tapahtumien tulkinnoista on valtaa. Käytä sitä!

LEPO – On hassua, että lepäämisestä on tullut a) radikaalia ja b) erityinen, opeteltava taito. Olemme usein niin automaattiajatusten ja –toimintojen vietävänä, että emme osaa tai muista pysähtyä. Emme kuitenkaan tule toimeen ilman huolellista palauttelua. Siksi suosittelen, että jokainen miettisi ja suunnittelisi miten esim. vapaa-aikansa käyttää.

Lue Kaiken takana on ihminen -sarjan jutut täältä

Kauho tai kulauta makean marjaisa vegaaninen ja proteiinipitoinen smoothiekulho

Valmista päivän piristykseksi maukas, terveellinen ja hiukan erilainen välipala, joka syntyy keittiössäsi hetkessä.

Smoothiekulho eli smoothie bowl on saavuttanut maailmalla monessa kahvilassa valtavan suuren suosion. Sitä lusikoidaan niin aamiaiseksi, välipalaksi kuin iltapalaksi. Smoothiekulhon raaka-aineiksi soveltuvat kaikki hedelmät ja marjat, joten kokeile rohkeasti eri versioita.

Kehittelin sinulle makean marjaisan smoothiekulhon, joka paitsi maistuu taivaalliselta, se myös sisältää elimistölle tuiki tarpeellisia ainesosia, kaikki samassa kulhossa. Annoksesta löytyy hyvä määrä niin kuituja, proteiinia, hiilihydraatteja, rasvaa kuin vitamiinejakin.

Lusikoitava koostumus syntyy noudattamalla ohjetta. Juotava herkku puolestaan saadaan aikaan lisäämällä ohjeeseen nestettä, kuten vettä tai kasvimaitoa haluttu määrä. Välipalan proteiininlähteeksi soveltuvat hyvin myös monet muut proteiinipitoiset tuotteet, kuten maitorahka, jogurtti, raejuusto tai jauhetut luonnonmukaiset proteiinijauheet. Ilman proteiinilisääkin kulho on varsin herkullinen. Huolehdithan kuitenkin riittävästä proteiinin saannista päivän aikana.

SMOOTHIEKULHO

250 g luomu marjasekoitusta

1 banaani

2 rkl luomu riisiproteiinijauhetta

1 rkl miedon makuista oliiviöljyä

VAIHE 1) Yhdistä kaikki aineet tehosekoittimessa ja pyöräytä sekaisin.

VAIHE 2) Koristele tuoreilla marjoilla, hedelmillä tai luomu pähkinöillä.

Yksi kulhollinen sisältää keskimäärin:

400 kcal

17 g proteiinia

45 g hiilihydraatteja

14 g rasvaa

13 g kuituja

Voit olla vapaa vain, kun pystyt tekemään omiin unelmiisi johtavia valintoja ja tekoja

Jos et ole vielä löytänyt Sun Juttuasi – unelmatyötäsi – on siihen vain kaksi syytä. Joko et ole ryhtynyt etsimäänkään, tai olet luovuttanut liian aikaisin.

Ehkä tiedät hyvinkin, miltä polulta kutsumuksesi löytyisi, mutta valitset silti tutun ja vanhan reittisi, joka kiertää sen kaukaa. Tai ehkä olet jo kulkenut sitä kohti hyvän matkaa, mutta luovuttanut ensimmäisten tai viimeistään viidensien vaikeuksien edessä. Tai jopa juuri viime metreillä.

Useat polut voivat johtaa sinut päämäärääsi, vielä useammat voivat väistellä sitä taitavasti.

Vaihtoehtoja on. Aina. Silloinkin, kun muuta yrität väittää. Eikä aivan ihmekään, jos väität, sillä olethan vaihtoehtojen edessä jatkuvasti myös vaikeiden valintojen edessä.

Vapautesi on valinnoissasi

On mahdollista olla todella vapaa ja oman voimansa lähde vain ja ainoastaan, jos pystyy tekemään omaan hyvinvointiinsa ja omiin unelmiinsa johtavia päätöksiä ja tekoja.

Valinnoissa piilee myös vastuusi, mikä tekeekin niistä kivuliaita. Kun kantaa itse vastuun, ei ole ketään, ketä osoitella syyttävin sormin. Ei ketään, kenen selän taa voi paeta ruikuttamaan.

Syitä ja syntyjä siihen, miksi oma elämä ei ole eikä voi olla ideaalia, löytyy kyllä. Vastuun pakoilukeinojen repertuaaria piisaa uhriutumisesta heikoksi heittäytymiseen ja kaikkea siltä väliltä.

Kun on uhri, kohtalo riepottelee, kun on heikko, ei tarvitse olla vastuussa vahvana olemisesta. ”Ei pysty, kykene, väärät olosuhteet, puuttuva koulutus, väärät ihmiset, väärässä asennossa olevat tähdet, väärää kaikki.”

Monet tutkimukset ovat osoittaneet, että ihmisen uskomukset hänen omista mahdollisuuksistaan ja kykenemisestään tai kykenemättömyydestään määrittelevät eniten hänen elämäänsä, menestystään sekä omaehtoisuuden ja vapauden kokemustaan.

Määrittäviä tekijöitä eivät suinkaan ole akateeminen koulutus, muodolliset pätevyydet, hienot todistukset ja diplomit, joilla edelleen kyvykkyyttämme pääosin arvotetaan. Valitettavasti.

Pakeneminen, piiloutuminen, valitsemattomuus sekä vastuun välttely vaativat valtavasti ponnisteluja ja energiaa. Kun käyttää senkin energian unelmien saavuttamiseen, on jo huisin pitkällä.

Täytä itsesi rakkaudellasi

Mitä paremmin tunnet itsesi, sen paremmin tiedät, mitä todella haluat. Sen enemmän rohkenet luottaa itseesi ja omiin valintoihisi. Opit myös tietämään, mihin voit vaikuttaa ja mihin et. Mitä voit muuttaa, mitä et.

Itseen tutustuminen ei ole pelkästään helppoa. Mutta kun olet kärsivällinen ja itsellesi armollinen, huomaat jonain päivänä, että tapaamiset itsen kanssa ovatkin muuttuneet tärkeiksi ja jopa mutkattomiksi. Parhaimmillaan päiviesi viihteeksi ja hersyvän naurun kirvoittajiksi. Hyväksyt itsesi kaikkineen hymyillen ja lempeästi hymähdellen. Rakastut itseesi.

Kun opit rakastamaan itseäsi, olet rakkauden täyttämä ja tunnistat itsellesi väärät valinnat.

Kun kuuntelet sydämesi puhetta, olet varma itsestäsi. Kukaan ei uskaltaudu enää tuuppimaan sinua pois omalta tieltäsi. Kulkusi ja elämäsi on vaivattomampaa.

Odotan tapaavani sinut valmennuksissani, joihin voit tutustua tästä.

14 tärkeää syytä antaa kaikkien tunteiden tulla – ja osan myös mennä

Rakkaus ei voi ikinä hävitä sillä se on totta. Kaikki mikä ei ole rakkautta on ohimenevää – tunnetta ja ajatusta.

Elämä on täynnä valintoja. Päässä neuvova ja pelkoa edustava ego tarjoaa helppoa elämää, nopeaa mielihyvää ja laiskoja vaihtoehtoja. Rakkaudellinen teko itseä ja muita kohtaan on se vaikeampi valinta, sillä rakkaus haluaa meidän olevan tasapainossa itsemme ja maailman kanssa.

Rakkaus laajentaa voimaamme, pelko kutistaa voimamme.

Tunteesi vievät sinua kohti rakkaudellista tasapainoa, mutta pelotteleva ego yrittää estää sinua. Se tarjoaa valinnaksi tunteen kääntöpuolta, mikä ei ole totta. Eivät tunteet ole pelottavia, eivätkä ne tuhoa meitä. Miten mikään, joka tulee sisältämme ja rakkaudesta, voisi tuhota?

Jokaisen ihmisen tunnekokemukset ovat hänen omiaan ja kaikki me tunnemme tunteitamme oman menneisyytemme uskomuksilla ja syvyydellä. Toiselle häpeä voi olla helvetillistä kiirastulta, toiselle se on puna poskilla. Toinen voi hieman korottaa joskus ääntään, toisen viha voi syödä sisältä ontoksi. Toiselle syyllisyys on pisto, toiselle lamaannuttava taakka. Toinen itkee kerran vuodessa, toinen itkee joka päivä. Näitä on turha vertailla, kaikilla meillä on eri historia.

Ymmärtääkseni kaikki tunnemme tunteen kahdesta puolesta sen “pahan, pelottavan ja jumiuttavan puolen”. Se tulee siitä, kun tunnetta pusketaan meihin ulkopuoleltamme, pelosta. Kun meitä häpäistään eikä nähdä, syyllistetään eikä kuunnella, oletetaan eikä anneta tuntea ja laitetaan pärjäämään eikä anneta herkistyä.

Tukahduttamisesta syntyy taakka, ja olemme toisten pelon kuormittamia.

Kun tunteet tulevat sisältämme, ne tulevat ja menevät eivätkä muodostu taakaksi, kun tunnemme ne. Niillä on luonnollinen ja rakastava tarkoitus ohjata meitä, antaa suuntaa.

Rakasta häpeää, se voimistaa ja tekee sinut näkyväksi – helpompaa olisi kutistua ja muuttua näkymättömäksi.

Rakasta syyllisyyttä, se näyttää sinulle olemisen ja tekemisen rajasi – helpompaa olisi luovuttaa eikä yrittää mitään.

Rakasta apatiaa, se pysäyttää sinut tuntevaksi – helpompaa olisi suorittaa ja ohittaa tunteet.

Rakasta surua, se tuo esiin herkkyytesi ja opettaa päästämään irti – helpompaa olisi olla välinpitämätön tai takertua ja katkeroitua.

Rakasta pelkoa, se auttaa asioiden kohtaamisessa – helpompaa olisi vältellä kaikkea.

Rakasta himoa, se tasapainottaa tarpeitasi – helpompaa olisi haluta aina vain lisää.

Rakasta vihaa, se rauhoittaa ja opettaa antamaan anteeksi – helpompaa olisi syyttää, uhkailla ja raivota.

Rakasta ylpeyttä, se antaa itsevarmuutta haluta lisää tietoa ja taitoa – helpompaa olisi tietää ja osata jo kaikki ja torjua kaikki uusi.

Rakasta rohkeutta, se avartaa mieltä ja sydäntä – helpompaa olisi elää kaavamaista ja turvallista rutiinia.

Rakasta neutraaliutta, se hiljentää itsetuntemuksen äärelle – helpompaa olisi suoltaa mielipiteitään ja ajatuksiaan.

Rakasta halukkuutta, se jakaa lahjasi ja totuutesi maailmalle – helpompaa olisi pitää viisautensa itsellään ja piiloutua.

Rakasta hyväksyntää, se paljastaa uskomuksesi jotta voisit luopua niistä – helpompaa olisi pitää uskomuksensa ja jatkaa raskasta elämää.

Rakasta ymmärrystä, se antaa toivoa yhteisestä paremmasta huomisesta – helpompaa olisi tuomita ja halveksua kaikki erilaisuus.

Ole rakkaus – helpompaa olisi pelätä.

Se, että uskomme tunteiden olevan pahoja, ei vie meitä hyvään suuntaan. Se vie syvemmälle pelkoon, pimeään kuoppaan, tukahduttamaan valoa ja rakkautta.

On todella vaikeata muuttaa näkemyksiään, ja uskoa pahoina tunteina pidettyjen häpeän, syyllisyyden, apatian ja surun olevan palvelijoitamme, mutta kysy: “Minkä haluan olevan totta? Mistä haluan pitää kiinni ja miksi? Kuka pitää kiinni, pelko vai rakkaus?”

Kaikki tunnelukot voi parantaa. Egoakin voi rakastaa nurinkurisena neuvojana. Tunteitaan voi tuntea ja kiittää. Silloin elämä on vapaata ja rakkaus on vallassa. Jos jatkuvasti taistelet egoasi ja tunteitasi vastaan, elämä on kärsimystä ja sisäistä ristiriitaa. Pelko on vallassa. Jos haluat rakkauden olevan vallassa, valitse vaikeampi vaihtoehto, tunteitasi kunnioittaen.

“Kukaan muu ei ole sinä ja se on voimasi” – 5 voimakuvaa Sinulle

Olethan kiltti ja lempeä itsellesi? ♥ Lisää voimakuvia löydät Instagram-tililtämme @hidasta