Onko sinulla ja läheiselläsi samasta tilanteesta aivan erilaiset muistot? – Tästä se johtuu

Oletko koskaan väitellyt jonkun läheisesi kanssa siitä, miten jokin asia tapahtui? Molemmilla tuntuu olevan omat käsityksensä tapahtumista, etkä voi ymmärtää, miten toinen voi muistaa asian niin väärin. Eri näkemykset voivat johtuu monestakin tekijästä, mutta asiaa on hämmentämässä ainakin ihmisen tapahtumamuistin taipumus muistaa tapahtumia väärin.

Ihmisen tapahtumamuistia on tutkittu tieteellisesti vuosikymmeniä. Tyypillisessä koeasetelmassa tutkijat odottavat jotain merkittävää tapahtuvan. Klassinen esimerkki on Yhdysvaltojen avaruusjärjestö NASA:n avaruussukkula Challengerin onnettomuus 1980-luvulla. Kaksikymmentäneljä tuntia onnettomuuden jälkeen muistitutkijat pyysivät ihmisiä kertomaan, missä he olivat onnettomuuden sattuessa. Sen jälkeen he odottivat kaksi ja puoli vuotta kysyäkseen saman kysymyksen uudelleen.

Tässä yksi esimerkki tyypillisestä vastauksesta kaksikymmentäneljä tuntia myöhemmin: ”Olin uskonnontunnilla, kun muutamat ihmiset tulivat huoneeseen ja alkoivat puhua siitä.” Kaksi ja puoli vuotta myöhemmin sama henkilö kertoi uudelleen mitä kyseisenä päivänä tapahtui: ”Kun kuulin siitä ensimmäisen kerran, istuin huoneessani huonekaverini kanssa ja katsoimme televisiota.”

Lähes puolet muistoistamme on virheellisiä parin vuoden jälkeen

Vastaavissa tutkimusasetelmissa on havaittu, että ihmisten muistoista suunnilleen 30 prosenttia on täysin tarkkoja 2,5 vuoden jälkeen. Noin 40 prosentissa muistoista tapahtuu edellisen esimerkin kaltaisia suuria vääristymiä.

Se, että tapahtumuistissamme tapahtuisi tällaisia vääristyksiä, on luonnollisesti täysin vastaan omaa tuntemustamme muistojemme paikkansapitävyydestä. Muistitutkimusten tulosten mielenkiintoisin piirre ei olekaan, että vääristymiä tapahtuu, vaan se, että ihmiset näyttäisivät olevan sokeita niille. Elävät muistikuvat saavat ihmiset vakuuttuneiksi, että se mitä he muistavat, todella tapahtui. Challenger-kokeessa ihmiset uskoivat muistikuviensa muuttuneen vasta nähtyään omalla käsialallaan kirjoitetut, alkuperäiset vastauksensa. Monet eivät uskoneet näistä ilmeisistä todisteista huolimatta.

Tapahtumamuistimme vääristymät eivät vastaa subjektiivista kokemustamme muistojemme luotettavuudesta. Vääristymät ovat kuitenkin ymmärrettäviä, kun tarkastelemme lähemmin tapahtumamuistimme toimintaperiaatteita. Tapahtumamuistimme toimii siten, että se tallentaa asioiden yleisen luonteen ja luo yksityiskohdat jokaisella muistiinpalautumiskerralla uudelleen. Ihmisen tulkinta jokaisessa uudessa muistamistilanteessa muokkaa siis muistikuvaa erilaiseksi.

Vain tapahtuman ydin tallentuu tarkasti muistiin

Muistiin tallennetaan tarkasti vain tapahtuman ydin, ja ytimen pohjalta rakennetaan tapahtuman yksityiskohdat. Yksityiskohtien rakentaminen jokaisella muistamiskerralla uudelleen johtaa siihen, että tämän hetkiset uskomukset, tarpeet, tulkinnat ja tuntemukset vaikuttavat syntyneen muistikuvan rakenteeseen. Tämä on puolestaan aina potentiaalinen virhelähde, koska jokainen muistamiskerta muuttaa myös muistettavan asian ydintä.

Ihmisen tapahtumamuistin tekemät ennustettavat virheet eivät välttämättä ole heikkous muistijärjestelmässä. Aivojen tekemän tulkinnan tehtävä on edesauttaa ihmisen selviytymistä, ei heijastella todellisuutta yksityiskohtia myöden. Muistin tehtävä onkin tarjota ihmiselle menneisyyden tapahtumien pohjalta ajankohtaista ja oleellista tietoa nykyisyydessä kohdattuun tilanteeseen. Jos muistijärjestelmä muistaisi kaikki kohdatut tilanteet valokuvatarkasti, olisi vaikea erotella mikä muistikuvista on oleellinen ja mikä ei. Muistijärjestelmän tehtävä onkin valikoivasti havainnoida, varastoida sekä tunnistaa selviytymisen ja lisääntymisen kannalta oleellista tietoa.

Monet muistitutkijat ajattelevatkin, että että ajan mittaan unohtaminen on tehokasta sopeutumista kulloiseenkin ympäristöön. Muistojen katoavaisuus heijastelee sitä ympäristöä, jossa muistijärjestelmä toimii. Muistijärjestelmä laskee kokemuksien perusteella, mikä on ollut oleellista viime aikoina ja unohtaa asioita, joita ei ole käytetty.

Muistin toimintaa voisi karkeasti verrata Amazon-verkkokaupan tekoälyyn, joka suosittelee asiakkaalle uusia tuotteita asiakkaan ostamien tuotteiden perusteella. Jos asiakas ostaa paljon dekkareita, tekoäly katsoo, että dekkarit ovat asiakkaan kannalta oleellisia ja suosittelee niitä. Jos asiakas alkaa yhtäkkiä ostaa pelkästään tieteiskirjoja, tekoälyllä kestää hetki sopeutua. Se tarjoaa asiakkaalle edelleen dekkareita, mutta myös ajoittain tieteiskirjoja. Mitä enemmän asiakas ostaa tieteiskirjoja, sitä vähemmän tekoäly tarjoaa enää dekkareita, kunnes lopulta se ei tarjoa niitä enää ollenkaan. Tekoäly on unohtanut dekkarit, koska olettaa, että ne eivät enää ole oleellisia asiakkaan kannalta.

Tästä syystä unohtaminen on hyvä asia

Olemmekin usein tuskallisen tietoisia unohtamisen turhautumista ja tiedostamme heikommin unohtamisen hyötyjä. Unohtamisen hyödyn puolesta puhuu myös tutkimukset supermuistin omaavilla koehenkilöllä. Nämä ihmiset tallentavat yksityiskohtaisia muistoja kaikista kohtaamistaan tapahtumista riippumatta siitä, olivatko tapahtumat tärkeitä vai yhdentekeviä. Täysin tasavertainen muistojen virta, joka ei tee eroa tärkeiden ja epäolennaisten yksityiskohtien välille, häiritsee merkittävästi heidän arjessa selviytymistään; ajattelua ja toimintaansa.

Me olemme pitkälti muistomme omasta itsestämme ja muista ihmisistä. Jos nämä muistomme viedään meiltä, jotain hyvin olennaista meistä muuttuu. Tämän saavat traagisesti huomata useat muistisairaiden läheiset, joiden läheinen ei välttämättä sairauden edetessä riittävän pitkälle enää edes tunnista heitä. Muistomme ja sitä kautta muistimme on siis olennainen osa siinä, keitä me olemme.

Ehkä juuri tämän vuoksi meidän on niin vaikea uskoa, että muistikuvamme voisivat olla väärässä. Kuitenkin kun seuraavan kerran väittelet läheisesi kanssa siitä, miten jokin vuosien takainen tapahtuma menikään, pysähdy miettimään myös sitä mahdollisuutta, että saatat itsekin muistaa asian väärin. Tapahtumamuistimme toimintaperiaatteiden valossa se on hyvinkin mahdollista ja myös inhimillistä.

Kuuntele lisää ajattelumme kiinnostavista harhoista, jotka muokkaavat todellisuuttamme: Psykologi Joni Martikaisen suosittu äänikirja Älä usko kaikkea mitä ajattelet (Bazar 2024) on saatavilla omassa äänikirjapalvelussasi.

Jos käytössäsi ei vielä ole äänikirjapalvelua, voit hyödyntää Hidasta elämää -lukijan BookBeat-edun TÄÄLTÄ.

Mihin rakkaus katosi? – Pettymys rakkaudessa voi johtua tästä


Usein ajattelemme rakkauden olevan tunne. Saatamme kaivata rakkaudentunnetta ja uskoa kokevamme täyttymyksen vasta kun rakkaus tunteena ilmestyy jostain.

Uutta ihmistä tapaillessamme saatamme todeta, että rakkaudentunnetta ei syttynyt. Tai parisuhteessa joskus jo koettu tunne on hävinnyt. Kun emme tunnista rakkaudentunnetta sisällämme, petymme. Uskomme rakkauden kaikonneen tai hävinneen.

Rakkauden käsittäminen tunteeksi tuo mukanaan haasteita. Aivan kuten muutkin tunteet, myös rakkaus on tunteena hyvin lyhytikäinen. Puhtaat tunteet kestävät yleensä muutamista sekunneista muutamiin minuutteihin.

Tämä saattaa olla yksi syy siihen, miksi rakkaus tuntuu niin epävakaalta ja pelottavalta. Tunteiden lyhyen keston takia meille on saattanut syntyä käsitys, että rakkautta joko on tai sitä ei ole.

Jos emme oivalla tunteiden olevan hyvin lyhytikäisiä, uskomme pienen väärinkäsityksen tai ristiriidan voivan puhaltaa rakkauden kadoksiin. Ja etsimme syytä tunteen sammumiseen.

Samoin oletamme rakkaudentunteen olevan seurausta jostain, mitä tapahtuu itsemme ulkopuolella. Aivan kuin rakkaus vaatisi syyn ollakseen olemassa.

Rakkaus on paljon suurempi ja mahtavampi voima kuin tunteet voisivat ikinä olla

Rakkaus on meissä kaikissa virtaava elämänvoima. Se on olemassa, vaikka emme sitä joka hetki rakkauden tunteena tunnistakaan.

Jos rakkaudentunne on kuin avautuva yksittäinen kukka, rakkaus on maa ja aurinko sekä niiden välinen energia. Ilman lämpöä, valoa, kosteutta ja ravintoaineita kukka ei kasvaisi eikä kukoistaisi.

Koska rakkaus on aina meissä, se voi avautua rakkauden tunteeksi koska vain. Emme tarvitse siihen mitään syytä. Voit tuntea rakkauden, kun katsot vesipisaraa pensaan lehdellä, kun tunnet tuulen vireen poskellasi tai kun näet naapurin taaperoiden leikkivän hiekkalaatikolla. Tai jopa heti aamulla silmäsi avatessasi.

Meidän ei tarvitse odottaa tai etsiä rakkautta tai pyrkiä saavuttamaan sitä. Meidän tarvitsee vain olla halukkaita avautumaan meissä olevalle rakkaudelle.

Kun annamme rakkauden virrata, se täyttää meidät välittömästi ja kokonaan. Olemme yhtä rakkauden kanssa ja rakkaus on aina olemassa.

Kirjastani Avaudu rakastamaan itseäsi löydät vinkkejä, miten voit avautua sinussa jo olevalle rakkaudelle.

Tutustu koulutus- tai valmennustarjontaani tai tilaa onnellisuusluento TÄSTÄ

Mistä tunnistaa turvallisen tai turvattoman ihmissuhteen? – Ja mitä tehdä, jos suhde on turvaton?

Millaisia ovat turvallisten ja turvattomien ihmissuhteiden piirteet? Mitä tehdä, jos huomaa olevansa ihmissuhteessa tai dynamiikassa, joka ei tunnu ihan turvalliselta? (Katso video alla).

Turvallisen ihmissuhteen piirteitä:

Fysiologisesti ja psykologisesti turvallisuus on sitä, että saa levätä ja olla oma itsensä – parasympaattinen hermosto aktivoituu toisen kanssa. Se näkyy ihmissuhteessa mm. näin:

  • Suhteessa opetellaan puhumaan omista tunteista, toiveista ja tarpeista
  • Kummatkin tekevät kasvumatkaa itsensä kanssa
  • Konfliktit eivät hilloudu käsittelemättömiksi ja puhumattomiksi, vaan niistä luodaan suhteen liimaa
  • Suhteessa molemmat ovat toisilleen hyväntahtoisia ja toimivat kuten puhuvat
  • Kumpikin reflektoi itseään ja haluaa tunnistaa ja purkaa omia selviytymiskeinojaan ja defenssejään (eli läheisyyden pelkoa)
  • Ihmissuhteessa on tilaa, aikaa ja rauhaa
  • Suhteessa on energiaa tehdä ja toteuttaa juttuja – siinä on virtausta, koska kaikki energia ei kulu selviytymiskeinoihin
  • Ihmissuhteessa on isossa kuvassa hyvä olla

Turvattoman ihmissuhteen piirteitä:

Sympaattinen hermosto aktivoituu paljon; suhde tuottaa stressiä, jännitystä, pakene-taistele – reaktioita, lamaantumista ja ylimiellyttämistä (ja voi myös siksi tuntua kiihkeän intohimoiselta). Se näkyy suhteessa mm. näin:

  • Diipein versio turvattomasta suhteesta on traumakemiadynamiikka
  • Turvattoman suhteen piirteisiin kuuluvat myös se, ettei voi levätä ja olla oma itsensä vaan tulee jatkuvasti kritisoiduksi, mitätöidyksi, manipuloiduksi tai sumutetuksi, eikä voi luottaa toisen hyväntahtoisuuteen
  • Turvattoman suhteen ydin on, että kumpikin osapuoli tekee toisesta vanhemman / terapeutin ja tiedostamattaan vastuuttaa toista asioista joita on kasvuvaiheissaan jäänyt vaille tai kärsimistään haavoista
  • Turvattomaan suhteeseen kuuluvat usein kontrolli, manipuloiminen, pelien pelaaminen ja kiintymyksen sekoittaminen rakkauteen
  • Turvattomasta suhteesta lähteminen voi olla todella vaikeaa (videolla tarkemmin, miksi)
  • Turvattomassa suhteessa voi toisinaan olla hetken rauhassa – mutta harvoin oikeasti turvassa
  • Turvattomassa suhteessa voi olla (tai olla olematta) henkisen, psyykkisen ja fyysisen väkivallan elementtejä
  • Suhteessa voi olla välttelevän ja ristiriitaisen kiintymystyylin kehä ja tuntua tosi turvattomalta, mutta se ei tarkoita ettei suhde voi turvallistua, jos molemmat osapuolet ottavat aidosti vastuullista kasvun koppia itsestään

Kuva: Unsplash

Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.

Haaveena lempeämpi elämä? – Näiden 10 askeleen avulla voit vapautua oravanpyörästä

Mitä tarkoittaa lempeämpi elämä, josta moni haaveilee? Minulle se on keskeinen osa itseni puolella olemista ja tarkoittaa etenkin omassa elämässäni pysähtymistä, kiireetöntä arkea ja hitaita aamuja. Lempeämmän elämän tavoittelu ja löytäminen lähteekin liikkeelle mahdollisimman pienistä, konkreettisista ja arkipäiväisistä teoista.

Lempeämpi elämä on juuri sinun näköistäsi elämää, jossa suorittamisen sijaan keskityt itsesi puolella olemiseen. Se on elämää, joka koostuu lempeistä teoista ja sanoista, jotka tukevat hyvinvointiasi. Se on myös irti päästämistä siitä, mikä ei enää palvele tai vie eteen päin. Luopumista siitä, mikä vie enemmän energiaa kuin antaa.

Lempeämpään elämään kuuluu vahvasti merkityksellisyyden tunne ja arjen pienet onnen hetket. Se on itsesi ja elämäsi arvostamista, hyväksymistä sekä rakastamista sekä kiitollisuuteen ja toivoon keskittymistä.
 Lempeämpi elämä on omien arvojesi mukaista elämää ja omien tarpeidesi täyttämistä. Se on oman hyvinvointisi etusijalle laittamista, tunteiden hyväksymistä ja kohtaamista sekä itsesi kehittämistä ja itseluottamuksesi kasvattamista.

Lempeämpään elämään kuuluu sisäinen halu olla terve ja onnellinen. Jos välittää itsestään, tekee asioita oppiakseen ja kasvaakseen. Lempeämpi elämä on myös uskallusta tavoitella unelmia lempeys edellä. Elämää, joka tekee juuri sinut onnelliseksi, ilman kilpailua ja vertailua. Sen sijaan se avaa sinulle mahdollisuuden vapautua kuluttavasta oravanpyörästä sekä lisätä arkeesi hidastamista ja läsnäoloa.

Koen, että lempeämpi elämä ja sen opettelu on jollain tavalla jopa pelastanut minut. Sen myötä olen oppinut niin elämästä kuin itsestäni valtavasti uutta. Olen oppinut nauttimaan elämästäni jatkuvan suorittamisen sijaan. Olen oppinut olemaan onnellinen. Se on muuttanut elämäni suunnan pysyvästi ja on paras päätös, jonka olen koskaan tehnyt – oravanpyörästä pois hyppääminen.

Lempeämmän elämän tavoittelu ja löytäminen lähtee liikkeelle mahdollisimman pienistä, konkreettisista ja arkipäiväisistä teoista.

10 ensiaskelta, miten voit elää lempeämpää elämää:

1. Tutustu itseesi – kuuntele, mikä on sinun sydämesi suurin toive?
2. Hidasta vähän ja pysähdy usein. Mieti, mitä voisit jättää ehkä tekemättä?
3. Kysy itseltäsi, miten jaksat ja mitä tarvitsisit elämääsi juuri nyt?
4. Pysähdy tunteiden äärelle. Hyväksy se, että nyt on näin ja saa myös tuntuu pahalta.
5. Puhu itsellesi erityisellä lämmöllä ja myötätunnolla sekä lähetä itsellesi tarvitsemaasi rakkautta.
6. Keskity niihin asioihin, mihin voit itse vaikuttaa tai mitkä asiat elämässäsi ovat hyvin.
7. Tee asioita, joista sinulle tulee hyvä olo ja jotka tukevat sinun kokonaisvaltaista hyvinvointiasi.
8. Hae turvaa ja tukea läheisiltäsi. Yksin ei tarvitse pärjätä.
9. Rakenna rohkeasti omannäköistä elämää tekemällä arvojesi mukaisia valintoja.
10. Ole lempeän jämäkästi itsesi puolella.

Ota ensiaskeleet itsesi puolelle ja lempeämpään elämään lataamalla itsellesi Annukan maksuton työkirja täältä. 

Saako itseään kehua? – Vastauksesi voi paljastaa yllättävän asian itsestäsi

Onko sinulle luontevaa kehaista, kuinka hyvin hoidit työprojektin tai miten hienon kakun leivoit? Jos omien saavutusten nostaminen valokeilaan ei tunnu hyvältä, et ole yksin. Suomessa itsensä kehuminen ja arvostaminen on perinteisesti nähty vastenmielisenä itserakkautena.

Suomalaiset tunnetaan vaatimattomuuden kulttuurista, jossa oman itsen kehuminen voi tuntua vaikealta tai väärältä. Moni meistä on oppinut jo lapsena, että itseään tulee mieluummin mollata ja omia saavutuksiaan väheksyä. Se voi johtaa siihen, että jatkamme itsemme vähättelyä ja kritisoimista koko elämämme.

Lämmintä, empaattista ja rakastavaa suhtautumista itseä kohtaan ei onneksi ole koskaan myöhäistä opetella, Auli Malimaa kirjoittaa uutuuskirjassaan Avaudu rakastamaan itseäsi (Bazar, 2024).

Auli Malimaa

Entä jos oma kehu tuoksuisikin kukkasilta?

On monta hyvää syytä avautua rakastamaan itseään:

– Terve itsensä rakastaminen tuntuu siltä, että on hyvä, seesteinen ja tasapainoinen olo itsensä kanssa. Seisoo ikään kuin vakaalla pohjalla eikä tarvitse pelätä mitään. Pystyy katsomaan itseään ja muita lempeästi ja rakastavasti. Hyväksyy itsensä sellaisena kuin on – niin stressissä esiin tulevat haastavat piirteensä kuin myös oman hyvyytensä ja kaikki kauniit ominaisuutensa. Pelkäämme kuitenkin rakastaa itseämme, koska sekoitamme sen itserakkauteen, Auli sanoo.

Itserakkaudessa ei kuitenkaan ole rakkautta lainkaan.

– Itserakkaus eli egoismi nousee erillisyydestä, heikkoudesta ja hylkäämisen pelosta, joka saa yrittämään itsensä vahvistamista ja pyrkimystä olla parempi kuin muut. Rakastaminen – myös itsensä rakastaminen – sen sijaan perustuu aina yhteyteen. Kun rakastamme, tiedämme ja tunnemme olevamme yhtä niin oman ydinolemuksemme, muiden, luonnon kuin universuminkin kanssa, koska sama rakkaus virtaa energiana meissä kaikissa.

Rakkauden puutteesta kertoo, jos mielessään usein moittii, arvostelee, vähättelee ja epäilee itseään. Saatamme huomata juoksevamme erilaisten vaatimusten perässä, joita yritämme täyttää. Kun emme pysty täyttämään niitä, koemme syyllisyyden, huonommuuden ja häpeän tunteita. Tunnemme olomme yksinäisiksi ja erillisiksi – rakkaudettomiksi.

Miten elämä muuttuu, kun avautuu rakastamaan itseään?

– Kun avautuu itsessään olevalle rakkaudelle, voi löytää sisältään myös rauhan, seesteisyyden, armollisuuden ja hyväksyvyyden. Voimme silloin lempeästi ja rakastavasti hyväksyä myös mielemme melskeet. Katsomme itseämme kuin äiti tai isä rakastaen katsoo lastaan – aina hommat eivät ihan onnistu, mutta se ei vähennä rakkauden määrää.

Mitä itsensä rakastamiseen vaaditaan?

– Rakkaus ei vaadi koskaan mitään. Meidän ei tarvitse yrittää rakastaa itseämme tai yrittää muuttua rakkauden arvoisiksi. Rakkaus on jo meissä.

Jos esimerkiksi katsot jonkun rakkaan läheisesi valokuvaa tai seuraat pienen taaperon leikkejä tai lemmikkisi touhuja, sinut täyttää välittömästi lämpö ja rakkaus. Sinun ei tarvitse tehdä rakkautta tai yrittää rakastaa, vaan sinussa täysin automaattisesti virtaa rakkaus. Sama on itsemme kohdalla. Ainoa mitä itsensä rakastamiseen tarvitaan, on halukkuus avautua rakkaudelle ja halukkuus rakastaa itseään.

Sisällämme olevan rakkauden tunnistamista helpottavat hiljentymis- tai meditaatioharjoitteet. Kun mielemme melske häviää, voimme aistia sisällämme olevan rakkauden. Hiljentymällä päivittäin muistutamme itsellemme joka kerta olevamme rakkautta. Ilman tätä päivittäistä muistuttamista ja rakkaudesta tietoiseksi tulemista tempaudumme helposti mielen vaatimusten kehään. Meidän tulee virittää itsemme rakkauden taajuudelle aina uudestaan ja uudestaan. Mitä useammin sen teemme, sitä helpompaa siitä tulee.

Rakkautta voi nähdä ja tuntea kaikessa

Kun muistamme ja tiedostamme rakkauden, voimme antaa sille luvan virrata missä ja milloin vain. Voimme tuntea rakkauden esimerkiksi katsellessamme vesipisaroita lehdellä, tunnistaessamme omenan tuoksun tai vastatessamme tuntemattoman
vastaantulijan hymyyn.

Kun tunnistamme rakkauden sisällämme, täytymme rakkaudella myös itseämme kohtaan.

Miten virittäytyä rakkauden taajuudelle? Lue lisää Aulin kirjasta Avaudu rakastamaan itseäsi.

Löydät kirjan TÄÄLTÄ.

Elätkö sinäkin siinä väärinkäsityksessä, että tärkein tarpeesi ihmisenä on olla rakastettu?

Meillä kaikilla on sisäsyntyinen tarve olla rakastettuja. Janoamme oksitosiinia, joka virtaus vaikuttaa meissä synnyttäen tyyneyttä ja tunnetta yhteydestä. Kiintymysjärjestelmämme on sikäli pysyvä, että lapsuudessa opitut kiintymystyylit toistuvat usein myös aikuisena.

Eletty elämä synnyttää meissä haavan, joka ilmenee kullakin eri tavoin, mutta joka osaltaan lisää kaipausta yhteyteen – tarvetta olla rakastettu. Haluamme kokea olevamme tärkeitä ja merkityksellisiä muille, usein erityisen tärkeitä jollekin yhdelle tietylle.

Useimmat sanoisivat, että tärkein tarpeemme ihmisenä on olla rakastettu.

Hassu ajatus, sillä rakkaus asuu meissä jokaisessa. Se kaipaa päästä virtaamaan.

Ihmisen tärkein tarve ei ole olla rakastettu, vaan rakastaa.

Rakkaus kysyy halua päästää irti

Mitä tarkoittaa rakastaa? Se on irtipäästämistä tarpeesta metsästää kiintymystä. Se luopuu muiden hyväksynnässä riippumisesta sekä omassa yksinäisyydessä vellomisesta. Molempien kohdalla haemme pelastajaa usein ulkopuoleltamme. Kutsumme kiintymystä rakkaudeksi ja pidämme ihmisistä silloin, kun he pitävät myös meistä.

Ajatus voi tuntua pöyhkeältä. Se johtuu siitä, että olemme totuttaneet itsemme etsimään rakkautta, vaikka se on saumaton ja sisäsyntyinen tehdasasetuksemme. Pyyhkäise pölyt päältäsi, niin huomaat kyllä.

Kun pintapuoleisesti kauniiseen ajatukseen tarpeesta tulla rakastetuksi sukeltaa syvemmälle, aukeaa kerroksittain, kuinka se nojaa riippuvuuteen ja haluun löytää onni jostain oman itsensä ulkopuolelta.

Ihmisiä on mahdollista rakastaa vasta sen jälkeen, kun on ensin irrottautunut heistä. Tarkemmin sanoen päästänyt irti kaikista toiveista ja odotuksista, joita ammumme nuolien tavoin heihin.

Tarkoittaako tämä sitä, että lisäämme omaa erillisyyttämme, ajaudumme kauemmas toisistamme ja tehostamme yksin pärjäämisen kulttuuria?

Ei suinkaan, päinvastoin.

Päästä irti vaatimuksesta saada rakkautta

Rakastamisen tarve kumpuaa kyvystä päästää irti ja antaa olla. Havainnoida maailmaa sellaisena kuin se on, yrittämättä muuttaa sitä. Hyväksyä toistemme erilaisuus ja kunnioittaa kunkin vapautta. Näin toimiessamme emme luokittele ihmisiä hyviin tai pahoihin, emmekä aseta heidän ympärilleen meidän omiin odotuksiimme sopivia häkkejä.

Sen sijaan suuntaamme katseen omaan sisimpäämme. Päästämme irti vaatimuksesta, että ympäristön tai muiden ihmisten tulee taata onnellisuutemme. Näemme toisessa (sekä ennen kaikkea itsessämme) piilevän rakkauden ja sen, kuinka se puskee pelon takaa kohti pintaa. Välillä vaivalloisesti, mutta sitäkin sinnikkäämmin.

Olet omanlaisesi ihme, kuten myös me kaikki muutkin.

Vain olemalla vapaa ja antamalla toisen olla vapaa, on mahdollista rakastaa. Tulla lähemmäs ja iloita ihmisten läsnäolosta, joka ei anna tai ota pois lupaa olla onnellinen.

Silloin on mahdollista antaa elämän tärkeimmän tarpeen virrata.

Rakastaa. 💚

Mistä murehtiminen ja ennaltastressaaminen johtuvat – ja kuinka oloaan oppii helpottamaan?

Murehtiminen, huolehtiminen, ennalta ankistelu ja pelokkuus ovat selviytymiskeino turvattomuudessa ja peloissa. Monesti tuo turvattomuus ja pelko ovat peräisin jo varhaisista vaiheistamme tai elämän kokemusten myötä. Tämä on jättiläismäisen yleistä, kuten kaikki selviytymiskeinot.⁠ ⁠ Ne kumpuavat kollektiivisista traumoistamme, sukupolvelta toiselle peritytyneestä puhumattomuudesta, kohtaamattomuudesta ja yksinjäämisestä.⁠

Jos on tottunut turvattomuuteen, pitää vahingossa usein alitajuisesti stressitasojaan yllä murehtimalla. Se on selviytymiskeino, jolla yrittää varautua “pärjätäkseen”. Murehtiminen, märehtiminen, asioiden päässään pyörittäminen ja ennalta pelkääminen tuottaa kehossa ja mielessä LISÄÄ STRESSIÄ. Yritämme vastata turvattomuuteen eli jo olemassa olevaan stressiin stressillä, vaikka se ei oikeasti auta meitä. Mentaalimyllytys on pakene / taistele -responssi. Se on luonnollista, mutta ei tuo turvaa eikä auta pysymään suojassa. Ei, vaikka olisimme harjoittaneet sitä jo vuosikymmeniä.

Huolehtimisen ja mentaalimyllytyksen selviytymiskeinot triggeröityvät meissä helposti jos meillä on turvattomuutta ja olemme jääneet yksin elämän hommeleiden kanssa kasvuvaiheissa. Hommelin voi
o i k e a s t i oppia muuttamaan niin, että oppii itselleen rauhoittavaksi henkilöksi, jonka ei tarvitse “turvautua” jatkuvaan huolehtimiseen tai itsensä niittaamiseen. 

Pelko- ja huoliajatuksiin auttavat sisäisen turvan taidot ja työkalut. Kun oppii laskeutumaan kehoonsa ja rauhoittamaan ja hoivaamaan itseään, oppii myös pysäyttämään huolimyllerryksen. Pikku hiljaa sisäisen turvan vahvistuessa huolimyllytys käy harvinaisemmaksi, kun olomme elämässä alkaa turvallistua. Meistä tulee rauhoittava aikuinen sille yksinjääneelle lapselle itsessämme, joka joutui stressaamaan ja murehtimaan.

Kaikkia selviytymiskeinojaan voi oppia vapauttamaan systeemistään. Silloin elämänvoimamme vapautuu itsemme toteuttamiseen, nauttimiseen ja iloon. Ihmissuhteissa voi olla oma itsensä, kun itsessä on turvaa rajata, ilmaista ajatuksiaan, tunteitaan ja pelkojaan suoraan toisia syyttämättä tai vastuuttamatta. Silloin tunnistaa myös heitä, joiden kanssa kasvavainen, syvä sydänläheisyys ja turva on mahdollista. Uskaltaa kuunnella sydäntään ja tehdä valintoja oman elämänsä hyväksi odottamatta toisten muuttuvan tai taipuvan sellaiseen, mikä jarruttaa omaa kasvua tai hyvinvointia. 

Sisäisen turvan vahvistaminen ei ole avaruustiedettä vaan hermoston rauhoittumista, aivojen uudelleenpiuhoittumista, sisäistä vanhemmuutta. ⁠ ⁠Kun murehtimisen selviytymiskeino alkaa vapautua, oppii myös erottamaan paremmin tilanteet, joissa on syytä olla aidosti huolissaan tai kenties valinta toisin versus että hulluna myllyttää kaikenlaista ja aikaansaa vahingossa itselleen kurjan olon kauhuskenaarioista. ⁠ ⁠Ei tarvitse vääntää itseään pakkopositiiviseen ”luottamukseen” vaan elämän kysymysmerkkien, hämmennysten, keskeneräisten asioiden ja raskaidenkin prosessien keskellä oppii tukemaan itseään rauhoittavasti.

On valtava muutos, kun löytää itsestään sen lämpöisen, supporttaavan ihmisen jota olisi tarvinnut tuekseen kasvuvaiheissaan. Aikuisuudessa on se ihana juttu, että saa oppia itselleen myötämieliseksi tyypiksi, jonka sylissä saa rauhassa myös jännittää ilman, että pelkotunteita tarvitsee enää nieleksiä alas vetäytymällä, lääkitsemällä, suorittamalla tai tekeytymällä reippaaksi. Siihen on olemassa hyvin toimivia, lempeitä työkaluja, joiden oppiminen muuttaa elämää. 

Kuva: Unsplash

Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.

Näiden sanojen käyttö paljastaa, mitä oikeasti ajattelet – Asiantuntija kertoo, miten sanavalinnat vaikuttavat hyvinvointiimme

Se, miten käytämme kieltä, paljastaa enemmän sisäisestä maailmastamme kuin osaamme ehkä kuvitella. Sanavalinnat ovat vihjeitä asenteestamme ja tavastamme suhtautua asioihin. Toisaalta sanat myös rajaavat kokemusmaailmaamme. Kieli vaikuttaa myös hyvinvointiimme.

”Ensinnäkin meidän ajatuksemmehan ovat kielellisiä.  Meillä on koko ajan sisäistä puhetta ja me  kommunikoimme toistemme kanssa – ja sen kommunikaation avulla me joko luomme yhteyksiä tai katkaisemme niitä.  Me kaikki käytämme joka päivä ihan valtavasti kieltä –  ja toisaalta kiinnitämme ihan hirveän vähän huomiota siihen, että millä tavalla me sitä kieltä käytämme”,  kertoo NLP-kouluttaja Reija Könönen, joka on myös mindfulnessin ja viestinnän maisteri, valmentaja, terapeutti sekä työnohjaaja. NLP eli Neuro-Linguistic Programming mallintaa subjektiivisia kokemuksia mielen toiminnasta – myös kielellisistä mielen maisemaa.

Entä jos -podcastin kahdeksannessa jaksossa (Entä jos sanoilla on suurempi merkitys hyvinvoinnillemme kuin uskommekaan?) Reija paljastaa erilaisia sanoja ja sanontoja, joita kannattaa tarkkailla omassa ajattelussa, puheessa ja myös muiden puheessa. Podcastia voi kuunnella ILMAISEKSI Hidasta elämää -sovelluksesta. Lataa sovellus TÄÄLTÄ. 

Tässä muutamia ilmauksia, joita podcastissa nousi esiin:

1.Kaikki ihmiset on mua vastaan tai Aina mulle käy näin 

Reija Könönen:

”Aika rajua yleistämistä. Siinä niputetaan aika iso kasa asioita samaan, että ei kukaan, ei koskaan tai aina mulle.  Maalataan maailmaa aika mustavalkoiseksi tai aika jyrkillä väreillä ja kadotetaan nyansseja: mitä kaikkea sieltä voisi nousta, jos näkisi vähän laajemmin.

Meidän on pakko vähän yleistää asioita, jotta me voimme niitä käsitellä ja niistä puhua.  Mutta tuota sanoisin yliyleistämiseksi – että suoraan silpaistaan asioita iso määrä samaan kategoriaan.”

2. Adjektiivit eli kuvailevat sanat

Reija Könönen:

”Esimerkiksi jos sanon, että aah, miten stressaava ensi viikko onkaan, niin minulle tulee siitä aika ikävä olo.  Sitten voin miettiä, että minulla on hyvin monipuolinen ensi viikko, jos siellä on paljon asioita. Heti tulee jo erilainen olo.  Tai minulla on mielenkiintoinen ensi viikko.  Mitä ikinä ne sanat ovat, mitkä itse kullekin sopivat. Miten siis kannattaa määritellä erilaiset asiat?  Tai jos ajattelen, että joku ihminen on mahdoton:  Jos lähden semmoisella ajatuksella, että leimaan, että vitsit, se on aivan mahdoton, niin aika huono lähtökohta keskustelulle.  Jos ajattelen, että hän on erilainen kuin minä, niin sitten jo katson ihan eri kohdasta toista.”

Entä jos toiset ovat kuvanneet esimerkiksi ujoksi tai laiskaksi? Miten se vaikuttaa? – Reija kertoo tästä tarkemmin podcastissa.

3. Mutta

Reija Könönen:

”Onko sinulla sellaisia kokemuksia, että joku sanoo: se meni ihan hyvin, mutta…? Mutta-sana pyyhkii kaiken sitä ennen sanotun, ja mieleen ja muistiin jää mutan jälkeinen tunneväri, olotila ja muisto.  Mutta-lause on se, mikä siitä sanotusta jää mieleen.”

Millä sanalla mutta olisi sitten hyvä korvata – ja miten se muuttaa kielen tunneviestiä? – Kuuntele podcast-jaksosta.

Reija kertoo podcast-jaksossa valtavan määrän kieliesimerkkejä, joilla on suuri merkitys. Lisäksi podcastissa annetaan vinkkejä siihen, miten omaa kielenkäyttöä kannattaa trimmata, jotta se tukee hyvinvointia.

Houstina Sanna Wikström.

Kuuntele Entä jos -podcastia ilmaiseksi Hidasta elämää -sovelluksessa.

Mikä on syvän hyvän olon, levollisuuden ja toimivien, läheisten ihmissuhteiden ydin?

Sisäisen turvan löytäminen ja vahvistuminen on täysin välttämätön osa eheytymistämme. Se on edellytys syvälle hyvälle ololle, unelmien toteuttamiselle, selviytymiskeinoista vapautumiselle. Silti turvattomuus on yhä suurin yhteinen nimittäjä asiakkaideni pulmien takana.

Kollektiivisessa psyykessämme, kehoissamme ja mielissämme elää yhä sukupolvelta toiselle siirtyvä trauma. Sotien tuomat hengissäselviytymistaistelun jäljet ja tunneyhteydettömyydestä kumpuava kehitystrauma eli yksinäjääminen tunteiden kanssa, puhumattomuus ja siitä seuraava krooninen stressi, itsen huonontelu, himmaaminen ja läheisriippuvuus.

Nuo traumat näkyvät tiedostamattomana pelosta ohjautumisena ja selviytymiskeinojemme kautta elämisenä. Meissä ei missään tapauksessa ole mitään vikaa (vaikka uskoisimme niin), vaan tarvitsemme turvan löytymistä ja vahvistamista. Se lähtee muuttamaan elämäämme ja mahdollistaa enemmän, kuin usein olemme itsellemme uskoneen olevan mahdollista.

Yleisiä selviytymiskeinojamme ovat mm. suorittaminen, miellyttäminen, yksinpärjääminen, ylikiltteys, sisäiset vaatimukset, tunteiden ja tarpeiden väistäminen ja itsensä lääkitseminen. Niistä ei tarvitse päästä eroon vaan uudet, lempeämmät ja itseä arvostavat valinnat mahdollistuvat, kun alamme kokea enemmän sisäistä turvaa. Vahvistuva sisäinen turva, hermoston rauhoittuminen ja tunnistamattomien pelkojemme purkautuminen mullistaa elämämme hyvällä tavalla. 

Kun turva vahvistuu, emme enää hylkää itseämme. Emme ajaudu elämässä tiedostamattomien pelkojen (hyläytksi/torjutuksi tuleminen, menettäminen, yksinjääminen) ajamana vaan voimme kannatella itseämme, rakastaa sydän auki ja tehdä itsellemme suojaavia, viisaita, arvostavia valintoja.

Sisäisen turvan myötä opimme rajaamaan passiivisaggressiivisuuden, uupumisen, ylikiltteyden, miellyttämisen ja itsemme sivuuttamisen sijaan. Sisäisen turvan myötä voimme luoda turvallisia, syvästi läheisiä ihmissuhteita. Kun hermosto alkaa rauhoittua ja eri aivoalueet kommunikoida paremmin keskenään, myös trauma alkaa vapautua systeemistämme. Siksi turva on niin olennainen osa eheytymistämme, luottamusta ja syvää myötätuntoa itseämme kohtaan riippumatta siitä, millaista elämämme on ollut. 

Kun sisäinen turvasi alkaa löytyä ja vahvistua, mahdollistuvat lempeämmät valinnat, syvempi levollisuus, kyky kannatella itseäsi läpi haasteiden ja hankaluuksien ja turvalliset, levolliset ihmissuhteet. Saat keinoja säädellä ja rauhoittaa stressiä, tukea itseäsi pehmeästi lamaannuksesta tai jumeista tai ylivirityksestä säkenöivään, sydänaukisempaan oloon.

 

Kuva: Unsplash

Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.

5 voimakuvaa sinulle, jota päättynyt ihmissuhde on satuttanut

Jos ihmissuhteesi on päättynyt satuttaen ja haavoittaen sinua, toivon, että alla olevat voimakuvat tuovat sinulle lohtua ja voimaa. Ennen kaikkea muistathan, ettei nykyinen tilanteesi ole pysyvä määränpääsi.

 

Itseäkin saa rohkeasti rakastaa, se on itsesi puolella olemista – Näillä vinkeillä rakastut itseesi

Ajattelin kirjoittaa suuresta aiheesta: rakkaudesta! Oletko koskaan pysähtynyt pohtimaan, mitä itserakkaus sinulle tarkoittaa? Tuntuuko se jotenkin vaikealta tai väärältä? Entä, jos kysyisin sinulta, rakastatko sinä itseäsi, mitä vastaisit? Haastan sinua lempeästi pohtimaan suhdettasi itseesi ja sitä, miten voisit kasvattaa tervettä itserakkautta.

Terve itserakkaus ei ole keneltäkään pois

Itsesi rakastaminen on keskeisessä roolissa matkallasi itsesi puolelle. Sen myötä opin itse olemaan hyvä keholleni, en egolleni. Monesti itserakkauteen liitetään lempeyden ja itsensä puolella olemisen tavoin ajatus, että se on itsekästä ja sama asia kuin itsekkyys. Tästä ei kuitenkaan ole kyse.

Mitä minä sitten tarkoitan terveellä itserakkaudella? Tarkoitan tervettä omanarvon tuntemista: itsesi arvostamista, hyväksymistä, välittämistä ja rakastamista. Itsesi puolella olemista ja lempeyttä itseäsi kohtaan. Kiitollisuutta siitä, että sinä olet sinä. Sitä, että hyväksyt itsesi juuri sellaisena kuin olet.

Itsesi rakastamiseen liittyy myös itsesi kuuntelemista ja itseäsi vastaan tulemista. Sitä, että ojennat välillä auttavan kätesi tai annat välittävän halauksen itsellesi. Terve itserakkaus on myös sitä, että teet töitä itsesi kanssa, kehität itseäsi ja teet hyvää itsellesi.

Se on itselle kauniisti ja kannustavasti puhumista. Sitä, että kohtelet itseäsi vähintään yhtä hyvin kuin parhaita ystäviäsi. Sitä, että uskot itseesi ja siihen, että sinä ansaitset vain parasta.

Itsesi rakastamiseen kuuluu olennaisesti itsestäsi, rajoistasi ja hyvinvoinnistasi huolehtimista, itsesi toteuttamista ja unelmiesi arvostusta sekä rohkeutta elää omannäköistä elämää ja olla juuri se, joka aidosti olet. Siihen liittyy positiivinen suhtautuminen itseen ja omaan kehoosi sekä niiden lempeää kuulemista sekä arvostamista.

Itserakkaus on tietoisuutta omista tunteista, ajatuksista ja hankaluuksista sekä itsesi ymmärrystä ja hyväksyvää läsnäoloa. Kun rakastat itseäsi, suuntaat myös sisäisen puheesi kohti hyväksyntää ja lempeyttä. Ja suojelet itseäsi asioilta, jotka vahingoittavat sinua.

Huomaathan, että terve itserakkaus ei ole:

  • itsekästä
  • välinpitämättömyyttä
  • itsesi korostamista
  • paremmuuden ajattelua
  • muiden vähättelyä
  • itsekeskeisessä maailmassa elämistä

Miksi itsensä rakastaminen on tärkeää?

Kun opettelin olemaan itseni paras ystävä ja puoliso, lakkasin etsimästä hyväksyntää vääristä paikoista ja yksinolo alkoi tuntua vihdoin hyvältä. Kun opettelin rakastamaan itseäni aidosti, ymmärsin, että ansaitsen vain parasta ja kävi, miten kävi – olen itseni puolella.

Kun opettelin hyväksymään itseni sellaisen kuin olen, en enää pakottanut itseäni sellaiseen elämään, joka ei tehnyt minulle hyvää. Kun aloin kohdella itseäni rakastavasti, kunnioittavasti ja arvostavasti, en antanut enää muidenkaan kohdella minua huonosti.

Kun aloin pitämään itsestäni kokonaisvaltaisesti parempaa huolta, aloin olemaan kiitollinen pienistäkin arjen hetkistä ja näkemään hyvää siellä, missä ennen en sitä nähnyt. Kun aloin olemaan kiitollinen elämästä, opin olemaan kiitollinen myös niistä kasvoista, jotka katsoivat aamulla peilistä takaisin.

Kun opin rakastamaan itseäni, itsetuntoni, minäkuvani sekä itseluottamukseni selkeytyivät ja paranivat. Kun aloin olemaan lempeämpi itseäni kohtaan, aloin rakentaa omannäköistä elämää ja seurata omannäköisiä unelmia. Kun aloin olla itseni puolella, löysin kauan etsimäni onnellisuuden: se löytyi minusta itsestäni!

7 vinkkiä itsensä rakastamiseen:

  1. Tee sovinto menneisyyden kanssa sekä uskalla kohdata traumat ja haavat päästäksesi eteenpäin.
  2. Lakkaa ohjautumasta elämään ulkoapäin. Vain sinä tiedät, mikä tekee sinulle hyvää ja mitä haluat elämältäsi.
  3. Kohtele itseäsi niin, miten toivoisit toisten kohtelevan sinua: ole itsesi paras ystävä ja puoliso.
  4. Puhu itsellesi, kuten toivoisit toisten puhuvan sinulle: muuta ankara sisäinen puhe lempeämmäksi ja sallivammaksi.
  5. Tule tietoiseksi haasteitasi, kompastuskivistäsi ja eri puolistasi. Opettele hyväksymään itsesi sellaisena kuin olet.
  6. Älä yritä sopeutua johonkin sellaiseen malliin, muottiin tai rooliin, joka ei sinua palvele.
  7. Opettele olemaan yksin ja viettämään laatuaikaa itsesi kanssa.

Ota ensiaskeleet itsesi puolelle ja lataa itsellesi Annukan maksuton työkirja täältä.

5 keinoa pitää hyvää huolta aivoista – Rakkaus, riemu ja rauha löytyvät kehoa kuuntelemalla

Kirjoittaja Tupu Nordström on Tampereella sijaitsevan Varalan Urheiluopiston liikunnan ja hyvinvoinnin asiantuntija ja aivoterveyden edistämisen luennoitsija.

Ihminen tarvitsee jotain, mikä koskettaa, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Jotain mikä saa aivot lomalle, kehon rentoutumaan ja vapautumaan, liitelemään vapaana kaiken yllä.

En itse aina tiedä, mitä tarvitsen tai mitä pidän sisälläni, mutta kun liikun, vapautuu jotain. Samalla syntyy jotain, mitä kutsun iloksi ja onnellisuudeksi, syväksi henkäykseksi ja siksi joksikin mikä saa minut taas haaveilemaan ja olemaan rohkea.

Liikunnan kosketus kaappasi minut turvallisen peittonsa alle, kun synnyin, kuten se tekee meille kaikille. Osalla tuo ihana peitto pysyy kainalossa läpi elämän, mutta osalla ote peitosta hiipuu ja häviää, jostain syystä. Itsellä tämä lämmin ja lohduttava peitto on edelleen vahvasti harteilla, josta voin nostaa sen päälleni suojaksi tuomaan rauhaa ja rohkeutta.

Liikunta on koskettanut minua niin vahvasti koko lapsuuteni ja nuoruuteni, että siitä on tähän ikääni mennessä kehittynyt keino palautua ja purkaa, kehittyä ja kasvaa, nauttia ja nauraa sekä vapautua. On uskomatonta, mitä kaikkea liike meille tekee, miten paljon hyvää se saa aikaiseksi ja miten syvälle, kuin meren uumeniin asti, se meissä sukeltaa.

Tunnistan myös liikkeen yhteyden aivojeni toimintaan ja terveyteen. Tunnistan sen, miten liike tekee aivojeni karusellista rauhallisemman ja selkeän, vahvistaa tunnetaitojani sekä luo ikään kuin yhteyden maailmaan. Vaikka elämä tuo rasittuneisuutta ja surua, pitää liike minut pystyvänä ja kykenevänä. Tunnen saavani koko potentiaalini käyttöön ja kykeneväni säilyttämään merkityksellisiä ihmissuhteita, kohtaamaan vastoinkäymisiä ja hankalia tilanteita sekä olemaan tuottelias. Kehoni kokonaisvaltainen tiedostaminen ja toiminta parantuu liikkeen avulla.

5 tapaa helliä aivoja, mieltä ja kehoa

Nämä viisi liikkumisen tapaa tekevät hyvää aivoille ja tuntuvat niin kehossa kuin mielessä.

1. Suosi välillä ristikkäisliikkeitä

Ristikkäisliike on esimerkiksi se, kun oikea käsi heilahtaa eteenpäin samalla kun vasen jalka astuu eteen tai kun seistessä oikea kyynärpää kurottaa koskettamaan vasenta polvea samalla kun polvi nousee kohti kyynärpäätä. Ristikkäisliikkeet tukevat rauhoittumista ja opettavat kehoamme toimimaan käskystämme. Ristikkäisliikkeillä luomme aivopuoliskojen välille uusia yhteyksiä ja vahvistamme jo olemassa olevia yhteyksiä. Tuloksena muun muassa oppiminen ja uusien asioiden hahmottaminen helpottuvat.

2. Hanki ilometrejä, älä kilometrejä

Kun liikut, liiku itseäsi ja oloasi kuunnellen. Liikuta kehoasi tavoilla, joista tulee hyvä mieli ja joka nostaa hymyn kasvoille. Tutkimusten mukaan liikunta voi kaksinkertaistaa uusien aivosolujen muodostumisnopeuden. Liikkuminen saa aikaan muutoksia aivojen niillä alueilla, jotka vastaavat muistista, mielialasta sekä kyvystä suunnitella omaa tekemistä.

3. Opeta itsesi liikkumaan yksin ja yhdessä

Aivomme tarvitsevat sekä yksinoloa että yhteyttä toisiimme. Aivomme tarvitsevat sekä omaa tilaa että ruuhkaa ihmisjoukossa. Lisäksi tarvitsemme erilaisuutta. Muiden kanssa toimiminen haastaa ajatuksiamme, persoonaamme ja vuorovaikutustaitojamme sekä antaa aivosolujen välisille yhteyksille pähkinöitä purtavaksi. Yhdessä liikkuminen, vaikkapa yhteinen kävely ystävän kanssa, vahvistaa yhteenkuuluvuden kokemusta. Yhteenkuulumisen tunne on tärkeä osa ihmisen hyvinvointia, sillä se liittyy vahvasti turvallisuuden tunteeseen, itsetuntoon ja sosiaaliseen tukeen.

4. Löydä itsellesi fyysisesti kevyitä liikunnan muotoja

Liikkumisen ei tarvitse tuntua raskaalta. Kevyt liike auttaa pääsemään flow-tilaan, jossa olo on kevyt ja keskittynyt, eikä mikään ulkoinen pääse vaivaamaan mieltä. Olemukseen tulee iloa ja tyyneyttä. Lisäksi hengityksen tietoinen ohjaaminen ja säätely parantaa luovuutta ja opettaa keskittymään.

Liikunta vaikuttaa heti aivoihin, hermostoon, lihaksiin, aineenvaihduntaan, hengitys- ja verenkiertoelimistöön sekä niveliin. Muutaman kuukauden jälkeen aivojen toiminta ja hyvinvointi kohentuvat, kun myönteiset vaikutukset hermostossa ja verisuonissa jatkuvat. Puolen vuoden jälkeen toiminnalliset yhteydet aivorakenteiden välillä vahvistuvat. Kun liikkumisesta kehittyy säännöllinen tapa, ajattelu ja muistitoiminnot kohentuvat ja muistisairauksien riski pienenee.

5. Hidasta aivojen karusellia voimaharjoittelulla

Raskas voimaharjoittelu auttaa kehoa rauhoittumaan tai virkistymään. Aivomme saavat ikään kuin tukipilarin, joka auttaa tarpeen mukaan joko nostamaan vireystasoa tai hidastamaan liian hurjana pyörivää ajatusten karusellia. Raskas vaste vie voimiamme eli kuluttaa energiavarastojamme, jolloin myös aivot säätävät kehoa säästölinjalle. Aivojen liikenne ikään kuin rauhoittuu ja jäsentyy.

Löydä rakkaus ja riemu kehoa kuuntelemalla

Kiitän kehoani nykyään, näin keski-iän äärellä, aivan liian harvoin. Tarkoitan kiittämisellä sitä, että olen valppaana sille, mitä kehoni viestii minulle ja että toimin sen mukaan mitä viestin merkkiääni tarvitsee. Viesti voi olla sumea mieli, särkevä selkä tai tarve olla yksin.

Huomaan ja tunnistan nämä merkit nykyään melko hyvin, mutta edelleenkin joudun tökkäämään itseäni olkapäähän, jotta teen tekoja tasoittaakseni merkkiäänien voimakkuuksia. Itselleni vaikuttavin teko on liikkeen synnyttäminen.

Ikiside ihmisen ja liikkeen välillä on meissä jokaisessa. Tarvitsemme liikettä ja toivoisin meistä jokaisen löytävän sen kaipuun ja kuuman vetovoiman, rakkauden ja riemun, jonka liike saa aikaan.

Tupu vastaa Tampereella Varalan HyväOlo-tuoteperheen viikonlopuista, joissa voit hidastaa ja palautua, saada uutta energiaa ja inspiroitua tai helliä kehoa ja mieltä.

Tutustu aivoja, mieltä ja kehoa ilahduttaviin ja inspiroiviin viikonloppukursseihin Varalassa.

Korttipakat OSTA 3 MAKSA 2  
PUOTIIN
close-image