Milloin viimeksi oleilit ulkona ilman minkäänlaista tavoitetta? Ilman aikomustakaan harrastaa liikuntaa tai siirtyä paikasta toiseen? Silloin kun mielemme toteuttaa jotakin suunnitelmaa, saatamme menettää paljon ympärillä olevaa informaatiota. Aisteja ja sisintä hellivän kauneuden lisäksi luonto tarjoaa meille jatkuvaa viisauttaan, kunhan vain pysähdymme tarkkailemaan.
Itse rakastan esimerkiksi tuijottaa puita. Saatan vain pysähtyä puun juurelle ja tarkkailla: miltä puu näyttää tässä hetkessä? Miten puu on sopeutunut vallitsevaan vuodenaikaan? Minkälaista liikettä näen puussa – sen oksissa, lehdissä, latvassa?
Keväisin voi ihailla uusia elämän alkuja, kesäisin humaltua runsaudesta, syksyisin ammentaa energiaa väriloistosta ja talviaikaan yllättyä paljaiden oksien uniikeista muodoista. Puiden tuijottaminen onkin parhaimmillaan kuin meditaatiota. Mitä kauemmin tuijottaa, sitä isompia oivalluksia saattaa syntyä.
Sinun tapasi olla onnellinen on kuunnella rakastavasti omaa sisintäsi. Olet luonteeltasi ystävällinen, avulias ja kannustava, mutta itsekkyyden pelossa sisäinen ankeuttajasi ei anna sinulle lupaa huolehtia itsestäsi. Ole yhtä hyvä ystävä itsellesi kuin muillekin. Vietä päivittäin hetki itseksesi ja kysy sisimmältäsi, mitä sinulle oikeasti kuuluu ja mitä sinä juuri nyt kaipaat tai tarvitset. Anna itsellesi samaa lämpöä ja huomaavaisuutta kuin muillekin, jotta tunnet syvimmän onnellisuutesi, esteettä virtaavan rakkauden.
Sinun tapasi olla onnellinen on olla rohkeasti läsnä, erityisesti mielesi taustalla tuntuville peloillesi ja ahdistuksillesi. Olet luonteeltasi mukava, uskollinen ja luotettava, mutta onnellisuuttasi syö mielesi sisällä turvaa etsivä epäilijä ja pahinta pelkäävä kyseenalaistaja. Rauhoitat sen olemalla läsnä kehossasi tässä hetkessä. Päivittäiset jooga-, hiljentymis- tai mindfulnessharjoitteet sekä tietoinen hengittäminen saavat sinut luottamaan sisäiseen vakauteesi ja ovat porttisi mielenrauhaan ja onnellisuuteen.
Sinun tapasi olla onnellinen on hyväksyä todellisuus sellaisena kuin se on ja heittäytyä hulluttelemaan. Olet luonteeltasi reilu, järjestelmällinen ja eettinen, mutta virheitä pelkäävä ja kaikkea korjaileva sisäinen kriitikkosi saa sinut unohtamaan rennon suhtautumisen elämään. Päästä kriitikkosi lomalle joka päivä tunniksi tai pariksi ja toteuta spontaaneja, iloa tuottavia mielihalujasi. Harrasta sellaista liikuntaa, joka rentouttaa sekä kehoasi että mieltäsi. Onnellisena olet rento, leikkisä ja huoleton.
Sinun tapasi olla onnellinen on kärsivällinen läsnäolo tässä hetkessä. Olet luonteeltasi eloisa, energinen ja innostuva, mutta sisäinen ahnehtijasi saa mielesi suuntautumaan aina vain eteenpäin ja fiilistelemään uusia suunnitelmia. Päästä irti hauskuuden etsimisen pakosta ja syvenny nykyhetkeen aistimalla kiitollisuudella kaikki jo olemassa oleva hyvä. Silloin kristallinkirkas mielesi täyttyy puhtaasta olemassaolon ilosta. Mitään ei puutu, mitään ei tarvita lisää. Onnellisuus on tässä ja nyt.
Sinun tapasi olla onnellinen on antautua herkkyydellesi ja itseäsi suuremmalle rakkauden voimalle. Olet luonteeltasi vahva, suojelevainen ja määrätietoinen, mutta haavoittuvuuden pelossa sisäinen taistelijasi on tulkinnut virheellisesti herkkyytesi heikkoudeksi. Pura sydämesi ympärillä olevaa suojamuuriasi kivi kiveltä ja salli itsesi tuntea ja ottaa vastaan helliä tunteita niitä vähättelemättä. Herkkyyteen pohjautuva vahvuus saa sinut tyytyväisenä tuntemaan yhteyttä kaikkiin ja kaikkeen erottamattomana osana elämää.
Sinun tapasi olla onnellinen on rehellisyys itseäsi kohtaan. Olet luonteeltasi tavoitteellinen, tehokas ja aikaansaava, mutta arvottomuuden pelon takia sisäinen piiskurisi vaatii sinua tekemään yhä enemmän ja kiillottamaan imagoasi yhä paremmaksi. Kyseenalaista ainainen kiireesi ja rauhoita tehokkuuden vaatimukset minitauoilla muutaman kerran päivässä. Opi myös tiedostamaan, milloin lipsahdat aitoudesta imagosi puolelle. Valitsemalla levollisuuden löydät rennon rohkeuden olla oma itsesi.
Sinun tapasi olla onnellinen on muistaa itsesi ja olla aktiivisesti läsnä omassa elämässäsi. Olet luonteeltasi sopeutuvainen ja hyväntahtoinen, mutta rauhan vaatimuksissaan sisäinen hyssyttelijäsi on unohtanut sinun rajasi. Löydät ne ja oman arvosi tunnistamalla harmituksen tai vihan tunteen sisälläsi, kun sinun ylitsesi kävellään. Myönteinen viha antaa sinulle energiaa puolustaa itsellesi arvokkaita asioita. Silloin löydät onnellisen rauhan, joka pysähtyneisyyden sijaan virtaa keveää ja toimeliasta hyväntuulisuutta.
Sinun tapasi olla onnellinen on luopua vanhoista tarinoista ja viallisuuden uskomuksesta. Luonteeltasi olet herkkä, intuitiivinen ja ilmaisuvoimainen, mutta sisäinen erottautujasi uskottelee sinun olevan erilainen ja ulkopuolinen. Vapaudu sen tavasta tarrautua tunteisiin, muovailla mielikuvaa itsestäsi tai vertailla sinua kielteisesti muihin. Sitoudu sinulle merkitykselliseen, tavoitteelliseen tekemiseen. Ja muista, että olet ehjä ja kokonainen. Onnellisena tunnet olosi tyyneksi, kepeäksi ja välittömäksi.
Sinun tapasi olla onnellinen on osallistua aktiivisesti elämääsi. Luonteeltasi olet analyyttinen, perehtyvä ja avaramielinen, mutta turvattomuuden pelossaan sisäinen oppimestarisi vaatii sinua olemaan riippumaton ja luottamaan vain omaan mieleesi. Opettele olemaan läsnä kehossasi, jolloin saat helpommin yhteyden tarpeisiisi ja tunteisiisi. Liity säännöllisesti muiden ihmisten joukkoon ja kohtaa tilanteet suoraan tässä ja nyt. Onnellisena annat muille niin mielesi rikkauden kuin sydämesi lämmön.
Kohtaan päivittäin keskustelua väsymyksestä, kiireestä, aikatauluista ja liiasta kuormituksesta. Itsekin näistä aiheista puhun, mutta pyrin pitämään kiireestä puhumisen minimissä — jos huomaan omassa elämässäni kiirettä, otan sen vakavasti ja pyrin reagoimaan siihen nopeasti. Yksi mahtava tapa vähentää stressiä ja kiirettä on opetella laiskottelua.
Jos elämä on kaoottinen oloista, ei nopeita kestäviä ratkaisuja välttämättä pysty tekemään. Yksi asia, mikä voi tällaisessa tilanteessa auttaa on se, että pysähtyy, hengittää ja antaa itselleen lepohetken ilman velvollisuuksia. Kuulostaa helpolta, mutta ei se helppoa monelle ole.
Silloin, kun elämässä on monta rautaa tulessa ja valtavia pyöriä pyörimässä, on entistä tärkeämpää osata rentoutua hyvällä omallatunnolla. Rentoutuminen ei aina tarkoita joogatunnille kiirehtimistä, ruuan laittamista tai metsälenkkiä — välillä voi vaan olla ja röhnöttää, laiskotella.
Laiskuus koetaan usein häpeällisenä, ja vältämme laiskan leimaa niin paljon, että uuvutamme itsemme hiljalleen. Jokaisella on oikeus nauttia, rentoutua ja olla vain.
Itselleni suuri oppi on ollut se, että en olekaan laiska, jos joskus makaan sohvalla pitkäänkin tekemättä mitään. Sen avulla kun jaksan viikosta toiseen monissa eri töissä ja harrastuksissa, ja jaksan toivottavasti tsempata myös muita. Laiskottelu onkin hyväksi minulle ja läheisilleni, se on stressinhallintaa parhaimmillaan.
Jos jätän ”laiskottelun” pois elämästäni, alan hiljalleen uupua. Sohvan pohjalla tai vaikka saunassa maatessani tunnen rauhaa ja kiitollisuutta kaikesta, mitä olen saanut kokea. Prosessoin viikon tapahtumia ja näen arkeni taas uudella energialla.
Jokainen löytäköön oman tapansa ottaa rennosti, kunhan vain jokainen ottaisi joskus, useinkin, rennosti. Ajoittaiseen laiskotteluun ei tarvitse lupaa keneltäkään, eikä siitä pidä tuntea syyllisyyttä — laiskottelustahan pitää nauttia silloin, kun siihen on mahdollisuus!
Tunnetko sinä laiskottelusta syyllisyyttä vai nautitko siitä täysin rinnoin?
Mieheni katsoo minua sillä silmällä. Hän haluaa seksiä. Käännän nopeasti katseeni pois. Alan puhua kiivaasti tekemättömistä asioista tai lasten tarpeista. Olisihan se teoriassa ihan kivaa ja tekisi hyvää parisuhteelle mutta juuri nyt minulla ei todellakaan ole halua ja aikaa.
Jokaisen naisen seksuaalisuus ja halu on erilaista. Ei ole menestysreseptiä joka sopisi kaikille. Lääkeyhtiöt ovat vuosia yrittäneet kehittää ”pinkkiä viagraa” koska se olisi valtava rahasampo, mutta lääkettä ei ole löydetty. Lääkkeet eivät toimi naisilla. Tiede ei ole pystynyt ratkaisemaan naisen halun mysteeriä.
Yksi mielenkiintoinen näkökulma tähän aiheeseen on se että meillä kaikilla on sisäänrakennettuna sekä kaasupoljin että jarrut jotka säätelevät seksuaalista halukkuuttamme. Nämä ovat kaksi toisistaan riippumatonta systeemiä. Lisäksi meillä jokaisella on niissä erilainen herkkyysaste.
Kaasu
Kaasupoljin eli ”seksuaalinen kiihotussysteemi” kerää koko ajan tietoa ympäristöstä aistiesi kautta, näkyykö tai kuuluuko jotain kiihottavaa. Tunnetko tunteita jotka kiihottavat sinua? Kiihotutko siitä mille kohtaamasi ihminen tai partnerisi tuoksuu? Tai siitä kun näet hänen tekevän jotain missä hän on taitava ja suvereeni? Kiihotutko uusista tilanteista tai fantasioista?
Halun voimistumiseen voi vaikuttaa myös kuukautiskierron vaiheet tai se että näet jonkun selvästi haluavan sinua, olet halun kohde.
Jarrut
Samaan aikaan jarrut tutkivat samaa ympäristöä, onko siellä jotain vaarallista tai hämmentävää. Onko tämä turvallinen paikka tai voiko joku tulla yhtäkkiä yllättämään, astua huoneeseen juuri kun olen harrastamassa seksiä? Luotanko tarpeeksi kumppaniini?
Jarrut voivat tulla päälle myös sisäisistä ajatuksista ja suorituspaineista: ”olen liian lihava, rintani roikkuvat, hävettää” tai ”pystynkö saamaan orgasmin.”
Lisää halua
Kiihottuminen ja halukkuus on kaksisuuntainen prosessi jossa haluamme aktivoida kaasua ja vähentää jarrutusta. Kun ymmärrät miten nämä mekanismit toimivat itsessäsi voit alkaa luomaan olosuhteita jotka sopivat sinulle. Voit tuoda intiimiin hetkeen enemmän turvaa tai lisätä sinua kiihottavia elementtejä. Sytyttääkö sinut kiihkeä kohtaaminen yökerhon vessassa, kynttilöiden valossa väreilevässä makuuhuoneessa vai harjateltassa vuorenrinteellä?
Kun olemme haluttomia usein ajattelemme että emme saa tarpeeksi oikeanalaista kiihotusta kun haaste voikin olla siinä että jarruja on likaa: kiire, stressi ja tekemättömät työt painavat mieltä, lapset häiritsevät, en luota partneriini.
Vähennä stressiä, ole hellä kehollesi, päästä irti ideoista minkälaista seksin pitäisi olla, luo tilaa sille minkä tiedät toimivan hyvin seksielämässäsi.
Seksi on numero yksi
Useimmiten se tarkoittaa että todella otamme aikaa seksille. Entäpä jos se olisi prioriteetti listallamme ykkösenä? Ja miksi sen pitäisi olla? Koska se on elinvoimamme ydin, se saa meidät kukoistamaan, se tuo luottamusta elämään, onnellisuutta intiimeihin suhteisiin ja parisuhteisiin. ”Ain laulain työtäs tee” – saa myös ihan uuden ulottuvuuden kun kehräät tyytyväisyydestä.
Kaikki edellä mainitut asiat pätevät myös sooloseksiin ja halukkuuteesi harrastaa sitä.
Alun perin sana halu (de sidere, desire) tarkoittaa ”tulla tähdistä”. Silloin kun haluat, seuraat tähteäsi, joka näyttää sinulle maailman täynnä mahdollisuuksia, nautintoa ja rakkautta.
Uusperheellisyys on asia, joka on määrittää jo yhä useampia. Uusperheet ovat usein otsikoissa haasteidensa valossa. Jos uusperhettä tarkastelee ydinperhesilmälasein tai yrittää muodostaa siitä ydinperheen tapaisen, mennään pahasti metsään. Uusperheessä erityisesti vanhemmat kohtaavat tunteita, jotka saattavat hämmentää.
Uusperhe on perhe kuten ydinperhekin, mutta siinä tulee esiin asioita ja ilmiöitä, joita ei ydinperheessä tule välttämättä koskaan. Uusperheessä eläminen on erilaisempaa kuin ydinperheessä, halusi sitä tai ei. Se ei kuitenkaan tarkoita, että uusperhe olisi huonompi tai vaikeampi kuin ydinperhe.
Vaikka ei vielä asuttaisikaan yhdessä, voivat perheliitokset natista. Natina tunnistetaan ensin epämukavuutena ja epävarmuutena. Uusperheessä nämä natinat/ ilmiöt tulevat esille hyvin varhaisessa vaiheessa ja myös vaiheissa, kun perheen sisäiset rakenteet muuttuvat vaikka yhteisen lapsen syntymän kautta.
Tärkeää on ymmärtää, että uusperheessä parisuhde ei perustu perheelle ja yhteisille lapsille. Voi olla, että uusperheessä ei ole molemmilla edes lapsia. Biologisuus on kuitenkin vahva side. Se haastaa uusperheen parisuhteen ja perheytymisen. Puhutaan biologisista linjoista. Kielessä se voi tarkoittaa sinun kakaroitasi ja minun lapsiani. Vahvat biologiset linjat voivat estää perheytymisen.
Uusperheessä tunnetaan mustasukkaisuuden, ulkopuolisuuden ja syyllisyyden tunteita
Uusperheessä kohdataan hämmentäviä tunteita. Näitä ovat mustasukkaisuus, ulkopuolisuus ja syyllisyys. Nämä tunteet ovat uusperheessä normaaleja. Uusperheen vanhempi voi kuitenkin kokea, että minussa on jotakin väärää tai parisuhteemme on jotenkin toimimaton tai perheemme ei tunnu yhtenäiseltä, kun tunnen näin.
Uusperheen aikuinen voi hämmentyä miten hän voi tuntea mustasukkaisuutta kumppanin lasta kohtaan. Miten minä aikuinen ihminen voin olla mustasukkainen lapselle siitä, että hän saa kumppanini huomion tai hänen tarpeensa menevät minun tarpeideni edelle?
Tärkeää on näissä tilanteissa uskallus tuntea ja puhua tunteista ääneen. Jos yrittää kieltää tunteet tai kumppani mitätöi tai luokittelee tunteet sopimattomaksi tai pahoiksi, silloin ”uusperheahdistus” saattaa kasvaa.
Aikuinen voi kokea syyllisyyttä ei-biologisten lasten kanssa vietetystä ajasta, kun omat lapset ovat samaan aikaan toisaalla. Uusperheen vanhempi voi kokea myös vihaa ei biologista lasta kohtaan. Uusperheessä lapsi voi nostaa aikuisessa esiin tunteita, joita hän ei ole tiennyt itsessään olevankaan. Tärkeää on, että aikuinen tiedostaa tunteet itsessään ja käsittelee niitä aikuisen tavoin.
Uusperheen aikuiset saattavat ajatella, että meissä on jotakin vikaa tai minussa vanhempana on jotakin vikaa. Aikuinen voi hämmentyä, kun ei osaakaan suhtautua perheen kaikkiin jäseniin rakastavasti. Saatetaan riidellä vain lapsiin liittyvistä asioista, vaikka kahdenkesken asiat sujuvat mainiosti. Uusperheellisyydestä tulee parisuhteenkin ongelma.
Toinen aikuisista voi kokea olevansa myös ainaisessa ristitulessa, kun nykyinen ja ex-kumppani vaativat häneltä asioita. Voi tulla tunne, että jos kumarran toisen puoleen niin pyllistän toiselle. Usein kumarrus tehdään ex-kumppanin suuntaan, koska lapset painavat vaakakupissa enemmän ja koetaan, ettei yhteyttä heihin haluta riskeerata mitenkään. Silloin nykyinen kumppani kokee tulleensa syrjäytetyksi ja kokee asemansa heikoksi.
Vertaistuki ja uusperheneuvonta ovat tärkeitä uusperheellisille
Suomen Uusperheiden Liitto tekee hyvin tärkeää työtä uusperheiden hyväksi. Heillä on monia vertaisryhmiä, joihin suosittelen osallistumaan jo ennen kuin suhteessa on haasteita. Vertaisryhmässä olevat puhuvat samaa kieltä ja antavat lupaa sekä helpotusta erilaisten ilmiöiden äärellä elämiseen.
Lähdimme mieheni kanssa aikanaan hakemaan vertaistukea elettyämme uusperheessä neljä kuukautta. Alkuajoissamme riitti paljon haasteita ja emme ymmärtäneet uusperheeseen liittyviä ilmiöitä, vaan koimme epäonnistuneemme.
Koimme, että vertaisryhmät antoivat meille paljon eväitä arjen muodostamiseksi meidän perheemme näköiseksi. Vertaiset kertoivat omia ajatuksiaan ja tunteitaan sekä sanoittivat näitä uusperheen ilmiöitä. Tiedon avulla meidän oli helpompi opetella elämään uusperheenä.
Näiden tunteiden ja ilmiöiden kanssa uusperheelliset tulevat vastaanotolleni. Uusperheneuvonnassa annetaan tilaa kaikille tunteille ja ajatuksille. Etsitään ammattilaisen kanssa oman uusperheen vahvistavia ja voimauttavia tekijöitä sekä rakenteita.
Uusperheneuvojana ja uusperheellisenä minulle on tärkeää, että kaikki uusperheelliset ymmärtäisivät uusperheeseen kuuluvan erilaisia ilmiöitä kuin mihin ydinperheessä törmätään. Kun tietää niiden olemassaolon, on usein myös helpompi käsittää etteivät ne ole minusta tai meidän parisuhteestamme johtuvia heikkoja ominaisuuksia.
Tieto ja aika sekä ilmiöiden käsittely lisäävät uusperheessä yhteenkuuluvuuden tunnetta ja antavat mahdollisuuden nauttia tästä monipuolisesta perhekokonaisuudesta.
Useimpia ihmisiä jännittää esiintyä yleisölle. Näitä tilanteita meillä on arjessa vastassa pienessä mittakaavassa usein, mutta moni joutuu esiintymään myös osana työtään, vaikka ei edes haluaisi.
Huomion kohteena voi olla epämukavaa, mutta tunteen kanssa voi myös opetella olemaan. Esiintymistilanne on ylivirittävää usein myös heille, jotka tekevät sitä omasta valinnastaan ja halustaan. Onneksi tilanne yleensä helpottuu kun esitys pääsee alkamaan.
Vierailin tällä viikolla Tampereen Metso-kirjastossa puhumassa Tunteista ja erityisherkkyydestä. Olen tottunut puhuja, työhöni ovat kuuluneet esiintymiset kolmenkymmenen vuoden ajan, mutta miltei joka kerta käyn läpi aikamoisen tunneskaalan, ennen kuin hetki koittaa ja pitää antautua yleisölle.
Avoimissa yleisötilaisuuksissa on usein arvoitus, paljonko ihmisiä saapuu paikalle, oli aihe tai aika mikä tahansa. Toisaalta se on huojentavaakin. Jos olisin tiennyt ennalta, että kaikki halukkaat eivät mahdu suureen saliin, olisin varmasti ollut vielä enemmän kauhusta kankea ennen aloitusta.
Esiintyminen jännittää aina ja sanotaan, että niin kuuluukin olla. Minulle on kuitenkin joka kerta yhtä hämmentävää huomata, kuinka paljon siitä ennalta ahdistun. Kuitenkin, tein jo urani alussa itselleni lupauksen, että pelon tähden en kieltäydy yhdestäkään esiintymispyynnöstä. Tämän keskustelun kävin itseni kanssa, kun Hilla Blomberg Ylestä pyysi minua seitsemän vuotta sitten kertomaan erosta selviytymisestä Aamusydämellä-ohjelmaansa. Tämän lupauksen olen itselleni pitänyt, vaikka se ei aina ole ollut helppoa.
Hullua on, että yleensä kun pääsen esiintymisessäni alkuun, lämpenen hyvin pian, ja jännitys karisee, mitä läheisemmäksi tulen ajatusteni ja yleisöni kanssa. Tässä auttaa erityisesti se, että muistutan itseäni siitä että ihmiset ovat pääsääntöisesti aina puhujan puolella ja haluavat hänelle hyvää.
Tiedän monen pelkäävän esiintymistä vielä enemmän kuin minä. Siksi haluan kannustaa sinua, joka kieltäydyt esillä olemisesta: Tee se kuitenkin, jos pyydetään. Sinun ei tarvitse toimia ahdistuksestasi käsin. Lähesty ahdistusta fysiologisena reaktiona. Ajattele, että okei, voin olla ahdistunut, mutta voin kuitenkin esiintyä ja ehkä huomaat kuten minäkin, että kun aika koittaa ja valot kohdistuvat sinuun, ettei ole mitään pelättävää.
Sisäisen sparrauksen rauhoittumislistalleni kuuluvat myös seuraavat teesit:
Yleisön joukossa on heitäkin, joita aihe tai tapasi esiintyä ei ehkä kosketa, älä siis friikkaa jos joku lähtee kesken pois, (ja on myös aina mahdollista, että hän oli päättänyt alunperinkin osallistua aikataulujensa tähden vain alkuun)
Hengitä vatsasi eli pallean kautta. Se rauhoittaa kehomielesi.
Muista että olet turvassa omiesi parissa, ihmiset ovat täällä koska ovat kiinnostuneita samoista aiheista kuin sinäkin.
Sinulla ei ole kiire, voit pitää taukoja. Rauhallinen puhuminen on vain etu yleisölle.
Kun mokaat, olet vain inhimillinen, huomaat, että yleisö kannattelee kyllä.
Pahimman ennakkopelon keskellä jeesaa paljon myös ajatus: ”Huomenna tämä on jo ohi.”
Joku voi ehkä pohtia, miksi siis esiinnyn, vaikka se stressaakin minua ennakkoon niin paljon. Siksi, etten halua antaa ahdistukselleni viestiä, että se voitti tämän erän. Kokemuksesta tiedän, että se valloittaisi silloin vain enemmän alaa. Sitä paitsi, on mahtavaa kertoa ihmisille asioista jotka ovat tärkeitä omalle arvomaailmalle ja avata asioita, joilla voi olla merkitystä kuulijan hyvinvoinnille. Kun yhteys yleisöön syntyy, on se aina hieno kokemus. Ihan kaikista parasta on, kun voin auttaa kuulijaa ymmärtämään itseään paremmin. Siksi tämänkin tekstin kirjoitin.
Hassua, mutta koskaan en ole pyörtynyt, jäätynyt, hyytynyt tai perunut esiintymistäni ahdistuksen takia. Pahin ja täysin irrationaalinen pelkoni, että ehtisin kertoa liian nopeasti kaiken tietämäni, ei ole myöskään koskaan toteutunut, päinvastoin, aina on jäänyt listalle asioita, jotka olisin mielelläni vielä nostanut esiin.
Miehen tärkein tehtävä ei ole aina hänen henkilökohtainen missionsa.
Monissa teksteissä viitataan siihen, että maskuliininen (voi olla mies, nainen tai kuka tahansa) on ensisijaisesti olemassa omaa ”missiotaan” varten. Tämä missio (päämäärä/tehtävä/elämäntehtävä) ohittaa jopa hänen kaikista rakkaimmat ihmiset. Ajattelin pitkään itse noin. Mutta en enää, ja tässä syy miksi.
Me tulemme kyläyhteisöistä ja sitä ennen heimoista, joissa asuimme toisten ihmisten keskellä. Kun ihan vasta (historiallisesti tarkasteltuna) muutimme maalta kaupunkiin, aloimme eristäytymään. Meistä on tullut isoissa laumoissa eläviä yksinäisiä olentoja.
Yksinäisyys on jatkuvasti nousussa, vaikka meillä on kaikki teknologia, joka mahdollistaa yhteydenpidon. Yksinäisyydestä helposti seuraa masennusta, jopa merkityksen kadottamista.
Kun elämme erkaantuneena luonnosta, meille tulee myös erilainen tapa elää elämää. Me katsomme helposti itseämme kaikesta erkaantuneena, niin kuin se saattaa isoissa laumoissa näyttäytyäkin. Yhdessä, mutta silti jokainen täysin omaa elämäänsä eläen.
Tämä erkaantuneisuus on tehnyt ajastamme hyvin itsekeskeistä ja usein huonosti toimivaa. Me näyttäydymme useissa tilastoissa ”hyvinvointivaltiona” ja samaan aikaan olemme menettäneet kaikista tärkeimpiä arvojamme:
yhteyden toisiin ihmisiin
yhteyden luontoon.
Se miksi monesti näyttää siltä, että maskuliiniselle ominaisuudelle tärkeintä on oma missio, kumpuaa mielestäni tästä. En näe, että yhteisöissä yksilön oma tavoite olisi yhtä merkityksellinen, kuin yhteisen hyvän saavuttaminen.
Mitä tämä pohjustus tarkoittaa?
Minä olen havahtunut siihen seikkaan, että tärkeintä on perheeni.
Tärkeimpiä ovat ne ihmiset, joita kasvatan, jotka kasvattavat minua ja joiden kanssa päätän kasvaa yhdessä. Minun henkilökohtaisen missioni on oltava linjassa tuon arvon kanssa, jotta voisin voida hyvin.
Jos henkilökohtainen suuntani elämässä aiheuttaa tarpeetonta kuormitusta perheelleni, itsekkyyteni on ottanut vallan yhteisen hyvän kustannuksella.
Se, mitä teen työkseni, on minulle suunnattoman tärkeää. Ja se, miksi teen sitä, on tällä hetkellä vieläkin tärkeämpää. Teen sitä perheeni vuoksi (johon myös itse kuulun, en ole erillinen osa sitä).
Teen työtä siksi, että saisin antaa ihmisille lahjaani. Sen on tuotava hyvää myös perheelleni, jokaisessa osa-alueessa. Se on tuotava:
taloudellista hyvinvointia
fyysistä turvan kokemista
emotionaalista turvaa ja hyvinvointia
suurimman rakkauteni perheelle, ei pelkästään työlle
aikaa suhteessa arvostukseen – perheelle pitää olla enemmän aikaa, kuin työlle. Laatu on avainsana tässä, ei pelkkä ajan määrä
enemmän iloa, naurua, kikatusta, rakastumista, elinvoimaisuutta kuin surua, kuormitusta, syyttelyä ja vetäytymistä.
Jos annan työssäni asiakkailleni eloisan, leikkisän, kiinnostuneen, läsnäolevan, elinvoimaisen, keskittyvän, flowmaisen energisen version itsestäni – eikö kotona ansaita vähintään se?
En voi pitää ihmisiä elämässäni itsestäänselvyytenä. Jokainen rakkaimmistani voi olla poissa milloin vain. He voivat myös päättää lähteä.
Jos pidän ihmisiä itsestäänselvinä, on minulla varaa perseillä ja mennä puoliteholla. Ihmiset (kuten usein asiakkaat), joita en pidä itsestäänselvinä, ovat ne mihin panostan parhaan version itsestäni.
Haasteista huolimatta olen täysin läsnä, kiinnostunut, ihastunut, avoimempi ja keskittynyt hetkeen, jota koemme. Niinpä kyseessä voi olla usein vain uskomusten tarkistaminen – omistatko ketään ihmistä?
Tämän tekstin tarkoitus EI OLE määrittää sitä, mikä on sinulle tärkeää. Mutta toivottavasti se vapauttaa sinua toteuttamaan sinulle todella tärkeitä elementtejä, joita ei hallitsisi vanhat kaavat, jotka usein rajoittavat.
Sinä saat halutessasi nostaa perheesi ykköseksi, jos se sinulle tuntuu tärkeimmältä. Vaikka muut ihmiset eivät kannustaisi tai tukisi sinua siinä, sinulla on silti täysi vapaus valita niin.
Heimoissa miesten tehtävä oli suojella. Suojella fyysisesti naapuriheimolta, petoeläimiltä ja vaaroilta. Nykyään meillä ei ole enää niin paljon tätä fyysisen turvan luomisen mahdollisuutta. Kaikki ovat kohtuullisen hyvin suojassa muutenkin.
Silloin moni, joka tuntee sisällään kaipuun palvella suurempaa ja suojella kaikista pyhintä, ei välttämättä löydä paikkaa, missä niin voisi tehdä. Voit edelleen palata tuohon arvokkaaseen, pyhään olemukseen, joka suojelee ja rakastaa.
Minulla se tapahtuu perheen kautta. Pääsen siinä kohtaamaan yhden miehen piilotetuista merkityksen pilareista – vastuun ottamisen rakkaista ihmisistä omalla läsnäolollani ja aidolla persoonallani. Ja omistautumalla noille ihmisille parhaalla mahdollisella tavalla. Epätäydellisenä, mutta silti omistautuen rakastamaan heitä, jotka ovat kaikkein rakkaimpia.
Näytä sinäkin se omalla toiminnallasi ja tee jokaiselle asianomaiselle selväksi, kuinka arvokkaita, pyhiä ja kauniita he ovat. He ovat sen ansainneet. Perhe.
Luonnollisin versio minusta -blogia sponsoroi Biomed
ps. Viikon valintani blogia sponsoroivan Biomedin valikoimista on uusi, vahva Ashwaganda vahvistamaan, rentouttamaan ja parantamaan unenlaatua.
Pyhäinpäivänä muistellaan kuolleita läheisiä. Sytytämme kynttilöitä ja saatamme antaa surulle, muistoille ja ikävälle tilaa. Pysähdymme surujemme äärelle. Minäkin sytytän kynttilöitä ja nostan alttaripöydälleni niiden rakkaiden kuvia, jotka ovat jo siirtyneet sinne, minne jokainen meistä joskus menee.
Kuoleman äärellä voi olla lohduton olo. Miksi kävi näin? Miksi jouduin luopumaan hänestä, joka oli niin rakas? Tai olisipa ollut kiva, jos olisimme voineet elää yhdessä vähän pidempään.
Itse ajattelen niin, että jokainen elämä on ehyt ja kokonainen elämä. Juuri niin pitkä ja juuri sellainen kuin sen kuului olla. Ja tiedän, etteivät kaikki ajattele näin. On vaikea ajatella, että hyvin rankka tai lyhyt elämä olisi ollut tarkoituksenmukainen.
Suru hidastaa ja hiljentää, se asettuu ihmiseen tekemään tärkeän tehtävänsä. Usein uusi suru nostaa vanhojakin suruja pintaan ja kuoleman äärellä muistellaan jo aikaisemmin kuolleita läheisiä.
Luopuminen rakkaasta voi olla hyvin kipeä matka. Suru hidastaa ja hiljentää ja yleensä vie paljon voimia. Surutyön tehtävä ei ole katkaista suhdetta kuolleeseen läheiseen tai unohtaa vaan suruaikana suhde kuolleeseen läheiseen muuttaa muotoaan. Rakas kulkee ikään kuin rinnalla, elämässä, ihon alla, muistoissa ja sydämessä.
Jossain määrin suru jää loppuelämän seuralaiseksi, mutta aika tekee tehtävänsä ja suru alkaa jossain kohtaa helpottaa. Joskus on tehtävä paljon työtä, jotta voi tuntea hyväksyntää. Joskus tarvitaan anteeksi antamista, jotta voi saada rauhan itsensä kanssa.
Jonain päivänä, kun suru on helpottanut, on aika kiitokseen ja kiitollisuuteen. Parhaimmillaan surumatka muuttaa suhteen menetettyyn puhtaaksi rakkaudeksi.
Lämmin osanottoni tänään sinulle, jolle menetys on tuore ja hyvin kipeä. Lämmin ajatukseni sinulle, joka muistelet ja annat surun tuntua tänään vähän enemmän kuin yleensä.
Miia Moision koskettava ja valoisa Lupa surra antaa luvan surra kaikkea, mistä on päättänyt luopua tai joutunut luopumaan. Sen sivuilla pohditaan, kenelle kuuluu lupa surra, miltä suru tuntuu ja miten surua ja sen lähitunteita voi käsitellä ja ymmärtää.
Kirjoittaja Jenni Arbelius on toimittaja ja hyvinvointiyrittäjä, joka auttaa ihmisiä kuuntelemaan itseään armeliaisuudella ja vapaudella. Hän on toisena tekijänä Kaksin katsottu -podcastissa, jonka uusi jakso ilmestyy Spotifyhin jokaisen kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina.
Todellisuudessa kaikki haluavat rakastaa. Aivan kaikki.
Käytännössä jokainen saa myös riisua rakkauden irvikuvat – eli rakkaudeksi naamioituneet pelon ajatukset– omista ajatuksistaan, jotta rakastaminen todella onnistuu. Miten nämä rakkauden irvikuvat sitten riisutaan? Miten se tapahtuu?
Kyse on elämään luonnollisesti kuuluvasta, jatkuvasta matkasta. Ei siis yksittäisestä asiasta: nyt voitan itsessäni rakkaudettomuuden, sitten voin taputella käsiäni hyvin tehdystä työstä ja ryhtyä rakastamaan. Kyse on elämän jatkuvasta luonteesta. Siitä, että oma mielemme sisältää sekä rakkaudettomuuden että rakkauden ajatuksia. Koko ajan, yhtä aikaa. Kyse on siitä, että tunnistamme ajatuksemme ja vahvistamme itsessämme jo olevaa rakkautta. Annamme sen johtaa.
Rakkaudettomuutemme ei kerro meille olevansa rakkaudettomuutta – se esiintyy rakkautena. Me kuvittelemme todella oman rakkaudettomuutemme olevan rakkautta ja suojaavan meitä – kunnes huomaamme, että onkin kyse harhasta. Siksi itsen tai toisen tuomitseminen on täysin turhaa, jokainen tekee jatkuvasti parhaansa, sen mihin omalla kulloisellakin viisaudellaan pystyy.
Mitä tapahtuu, kun todella sydämessäsi päätät, että pelon pelit ovat nyt pelattu, että sinä haluat nähdä, mitä Rakkaus todella on? Mitä tapahtuu, kun sanot sisimmässäsi olevalle Viisaudelle, että: ”Ohjaa Sinä. Päätä Sinä. Tapahtukoon Sinun Tahtosi.”
Ai mitäkö tapahtuu? Se riippuu siitä asetelmasta, jossa elämääsi elät. Siitä, miten rakkaus ja rakkauden irvikuvat ovat sijoittuneena ajatuksiisi ja miten ne heijastuvat ihmissuhteisiisi.
Parisuhteessa se voi tarkoittaa näennäisesti kriisiä, vaikka todellisuudessa rakkaus on alkanut vain järjestellä asioita uuteen uskoon.
Se voi tarkoittaa sitä, että yhtäkkiä et haluakaan enää tehdä asioita niin, kuin olet hampaita kiristellen aiemmin tehnyt.
Et enää alistukaan omalle pelollesi. Miellyttämään. Olemaan ”niin kuin muut” tai niin kuin ”parisuhteissa ollaan”. Et pakota myöskään enää toista millään tavalla.
Rakkaus rakastaa mitään lisäämättä ja mitään pois ottamatta, sellaisenaan.
Saatat siis siirtyä nukkumaan eri huoneeseen kuin puolisosi, tämän mahdollisista vastusteluista huolimatta, jos huomaat, että saat kerta kaikkiaan itseksesi paremmin unta. Saatat lopettaa toisten tiskien tiskaamisen siihen paikkaan. Saatat jättää ikävät illanistujaiset väliin, ne missä olet aiemmin kumppanisi odotuksesta kärvistellyt vastoin tahtoasi.
Joudut – eli saat – myös hyväksyä kumppanisi sellaisena kuin hän on, särmineen ja kulmineen. Saat alkaa hyväksyä vaikkapa sitä, että kumppanisi on kärttyinen aamulla, eikä puhu mitään ensimmäiseen kahteen tuntiin, etkä enää yritäkään saada häntä pirteäksi tai pakottaa häntä kepeään keskusteluun ennen kolmatta kahvikupillista. Saat alkaa hyväksyä sitä, että kumppanisi ei koskaan muista ostaa ajoissa vessapaperia, koska se ei kerta kaikkiaan ole se tapa, jolla hän elää.
Et enää arvostele hänen tapaansa elää, yritä muuttaa sitä muuksi, etkä enää arvostele omaa tapaasi olla ja elää, tai yritä muuttaa sitä muuksi siinä pelossa, että sinut hylätään.
Kun pelot sinussa alkavat väistyä, saatat alkaa hyväksyä asioita, joita aiemmin yritit väen vängällä muuttaa muuksi.
Väkisin vääntäminen on tuskallista, eikö? Tuskallista se on siksi, että pakottavalla käytökselläsi yrität välttää tuskaa, jonka olet kätkenyt kokemuksen alle, joka tapahtuisi, jos vain antaisit sen kaiken tapahtua. Kun annat tämän kokemuksen, joka tahtoo tapahtua, yksinkertaisesti tapahtua, annat myös kätketyn tuskasi nousta. Ja näin saat huomata, ettei pelkäämäsi tuska ollutkaan yhtään mitään.
Meillä on usein valmis kuvitelma päässämme siitä, miltä rakkauden tulee näyttää. Tämän harhakuvan ylläpitäminen on raskasta, koska se ei ole totta.
Jos tunnet missä tahansa ihmissuhteessasi kireyttä, jäykkyyttä, vaivaantuneisuutta, syyllisyyttä, pelkoa, mustasukkaisuutta, kateutta, alistuneisuutta, uhrautuneisuutta, vihaa tai mitä tahansa pahalta tuntuvaa tunnetta, voit niissä kohdin huomata, että koska sinusta tuntuu pahalta, sinulla on oltava mielessäsi itseäsi arvostelevia ajatuksia, jotka eivät ole totta. Anna niiden nousta.
Syvällä sisimmässäsi on koko ajan viisaus, joka kertoo asioiden oikean laitan. Se on siellä, kaikkien pahalta tuntuvien tunteiden ja ajatusten alla, koko ajan. Se auttaa, opastaa ja ohjaa, kun vain pyydät ja annat sen tehdä työnsä.
Kun päästät irti tarpeestasi ymmärtää, mitä ihmissuhteissasi tapahtuu ja päästät irti kaikista odotuksistasi ja unelmistasi sen suhteen, millaisia ihmissuhteittesi pitäisi olla, alat luottaa rakkauden todelliseen viisauteen ja antaa ihmissuhteittesi ottaa sen muodon, jonka ne ottavat, kun sisimmässäsi on rauha.
Ja tällöin näet, mitä käytännössä on peloista, irvikuvista riisuttu, todellinen Rakkaus.
Toisinaan kuulee harmiteltavan, ettei joku arvosta omaa kiltteyttä ja ystävällisyyttä. ”Annan paljon, ja he vain vaativat lisää eivätkä arvosta tekemiäni uhrauksia.”
On luonnollista harmitella tällaista tilannetta toivoen, että vastapuoli havahtuisi. Muuttuisi arvostavammaksi, jotta kiltteys ei menisi harakoille. Jotta hyvä mieli voisi olla molemminpuolinen.
Havahduin kuitenkin tarkastelemaan, mikä potentiaali tällaiseen tilanteeseen on piilotettuna. Se, ettei omaa kiltteyttä arvosteta, saattaa sittenkin olla siunaus valepuvussa. Rasittava ärsyttävä pelastus.
Piilotettu keitos
Moni meistä ei tiedosta kunnolla omaa ylikiltteyttään. Helposti koemme tekevämme kaiken puhtaasti omasta tahdostamme käsin. Aina se ei kuitenkaan ole totta: Keitokseen sekoittuu salakavalasti hyppysellinen läheisriippuvaisuutta ja rakkaudettomuutta, kourallinen huonoa itsetuntoa ja suorittamista sekä muutama kärvistynyt korpinjalka. Aivan kuten ruoassa voi olla piilosokereita tai -rasvaa, voi ”viattomassa” kiltteydessä piillä vaarallisia ainesosia.
Pysäytys on tarpeellinen
Kuvitellaanpa, että tällainen uhrautuva, kiltti ja kuuliainen elämänmalli olisi resiina. Raskas ajaa, mutta nopeampi kuin ei mitään. Ajamme resiinalla kiskoja pitkin niin kauas tulevaan, kuin se suinkin toimii. Pienet kitkat eivät vauhtiamme pysäytä. Eivätkä aina suuremmatkaan: Kun olemme omaksuneet jonkin toimintatavan edetä elämässä, se on se tapa, jonka tunnemme. Emme näe yhtään hyvää syytä nousta pois kyydistä, vaikka juuri sitä tarvitsisimme.
Havahtuminen vaatii herätyksen. Aivan kuin uuteen aamuun, omiin toimintatapoihin tulee herätä – tai muuten nukumme onnemme ohi ajellen autopilotilla (tutulla vanhalla resiinalla) koko loppuelämän ajan. Luopuaksemme resiinasta sen tielle on tultava kitkaa ja kunnolla. Niin, että kipinät lentävät, eikä omaa oloa voi hyvällä tahdollakaan kutsua enää järkeväksi.
Silloin me luovutamme. Nousemme pois miellyttäjän puikoista ja lähdemme kalppimaan omia reittejämme. Ehkä vihdoin ymmärrämme, ettei elämä ole pelkkää tehokasta luovintaa, vaan myös joka henkäyksellä aitoa, tarkastelevaa ja totta.
Suunnan muutos tapahtuu harvoin ilman tuskaa. Tuska ei kuitenkaan ole huono asia: Se on ystävä, viesti sisäisistä tarpeistamme. Usein siihen sekoittuu muutoksen pelkoa, yksinjäämisen pelkoa sekä oman avuttomuuden kohtaamista. Tämän tuskan kohtaaminen on kuin lottovoitto. Juuri se on asia, joka lopulta meidät vapauttaa.
Enkeli valepuvussa
On tunnettu tosiasia, että ilman pysäytystä jatkamme vaan. Emme muuta mitään. Tämän vuoksi ne ihmiset, jotka eivät arvosta hyvyyttäsi ja uhrautuvuuttasi, voivat toisinaan olla enkeleitä valepuvussa. Heidän lahjansa sinulle on paljon suurempi, kuin niiden, jotka tukevat ylikiltteyttäsi. Tai voisi olla. Kaikki riippuu siitä, mitä otamme vastaan.
Ne ihmiset, jotka ovat pitkäkestoisella ”työskentelyllään” pakottaneet minut havahtumaan omaan ylikiltteyteeni, ovat totta kai saaneet tuta vihani niskassaan. Ylikiltti ajattelee helposti, että muiden tulisi olla samanlaisia, huomaavaisia ja ajattelevaisia kuin hän. Ylikiltti ei ymmärrä suoran kommunikaation ja rehellisyyden arvoa. Itsekäs ja hedonistinen puoli, jonka hän muissa tuomitsee, on hänessä itsessään piilotettuna, tiedostamattomana osana.
Vihanpitoni jatkui riittävän pitkään
Sitten aloin vaalia itseäni. Vähitellen silmäni ovat avautuneet näkemään suuremman kuvion:
Taakan, jota kannoin.
Kaiken sen, minkä olen parantanut.
Kokemuksen, joka on muuntunut voimavaroikseni.
Seison kynnyksellä, josta havaitsen paljon enemmän hyvää, kuin koskaan ennen. Ja kiitän nyt heitä, jotka pakottivat minut heräämään.
❤️:lla Riikka
Lisää minusta ja palveluistani löydät alta tai täältä.
Tyttö, sinä olet tähti
Loistat kirkkaammin kuin ymmärrätkään
Vaikka sisälläsi on yötaivaan pimeys
Ja luulet, että kukaan ei sinua kuule ja se on osasi
Tyttö, sinä olet rakas
Olet rakkaampi kuin tiedätkään
Vaikka rakkaus on hautautunut elämän taakkojen alle
Ja kysyt, miksi hänkin käänsi sinulle selkänsä
Tyttö, sinä olet riittävä
Kaikessa herkkyydessäsi
Vaikka pysyt vain vaivoin pinnalla
Kun sinulta vaaditaan sitä, mihin ei itsekään pystytä
Tyttö, sinä olet hyvä
Olet parasta, mitä maa päällään kantaa
Sinun sydämesi on täynnä rakkautta ja silmäsi viisautta
Kun katsot minuun kysyen, muuttuuko tämä vielä parempaan?
Kyyneleideni kautta lupaan sinulle
Se muuttuu vielä parempaan
Parempaan kuin osaat kuvitellakaan
Koska sinä olet lahja, jota elämä kantaa
Sinä olet tähti
Sinä olet rakas
Sinä olet riittävä
Sinä olet paras
Ja minä olen sinun kanssasi
Aina
Korttipakat OSTA 3 MAKSA 2
BookBeat tarjous koodilla: hidastaelamaa60 👉 kuuntele maksutta 60 päivää – palaaville ja uusille BookBeat-asiakkaille
