Sivu 11 – Hidasta elämää

Uskalla heittäytyä elämän virtaan! – Päästä irti tarpeesta ripustautua asioihin ja ihmisiin

Isketään pihvi heti pöytään: Elät keskellä virtausta, jossa kaikki on vain väliaikaista.

Elämämme (tai ennemminkin kokemuksemme siitä) koostuu ajatuksista ja tunteista. Ne pohjaavat lähes yksinomaan joko johonkin aiemmin tapahtuneeseen, tai johonkin, mitä ei ole vielä tapahtunut. Menneeseen tai tulevaan.

Läsnäoleva hetki ei mahdu ajatusten tai tunteiden määreisiin. Se vain on.

Voit todeta asian itse. Yritä ajatella tai tuntea juuri nyt käsillä olevaa hetkeä. Se on mahdotonta. Läsnäoleva hetki on liian nopea ajatuksillesi tai tunteillesi. Sitä ei vielä ollut tai se meni jo.

Voit aistia, mutta se ei liene siten sanoiksi puettava, että ymmärtäisimme kollektiivisesti toinen toisiamme.

Joka muuta väittää, pitelee käärmeöljyä kourassaan.

Hetkeen ripustautuminen patoaa virtauksen

Elämän virtaus on verrannollinen hengittämiseen. Yksittäiseen hetkeen ripustautuminen on kuin salpaisi hengityksen. Virtaus katkeaa ja paine kasvaa. Luonnollisessa hengittämisessä ilma kulkee keuhkoihin ja ulos aaltojen tavoin. Ensin alaosista yläosiin ja kevyesti ulos purkautuen.

Samoin elämämme tapahtumat ja kohtaamiset virtaavat alati uuteen paikkaan. Ne patoutuvat ainostaan, mikäli ajatuksissamme valitsemme siten. Tällöin voimistamme niille kuulumatonta voimaa, jonka myötä ongelmat alkavat kasaantua. Virtaus hidastuu, joskus jopa lähes jumiutuu. Seisova vesi alkaa kerätä erinäistä likaa.

Joku kokee mustasukkaisuutta kumppanistaan, mutta häpeää kertoa sitä ääneen. Hän pysyy vaiti, mutta sisällä oleva tunne alkaa voimistua ja hän alkaa epäillä kumppaniaan alati pienemmistä syistä (ja todennäköisesti kokee itse hiljaista häpeää, tehdessään niin). Kuilu kahden välillä kasvaa.

Urheilija epäonnistuu ratkaisevalla hetkellä, jonka myötä hän ei pääse irti tekemistään virheistä. Ne muuttuvat pään sisällä peloksi ja epävarmuudeksi, jotka seuraavat mukana pitkin tulevan harjoituskauden. “Entä jos taas epäonnistun?”

Orastava sairaus hätyyttelee kiireisen liikemiehen kehoa. Se herättää voimakasta vastustusta, koska nyt ei ole otollinen hetki sairastella. Kehon äänet on syytä vaimentaa ja paahtaa menemään särkylääkkeiden voimalla. Kun signaalit tukahdutetaan, ne alkavat vastavuoroisesti voimistua, kunnes lopulta ryöpsähtävä (ja mitä ilmeisimmin kaatavat pidemmäksi aikaa vuoteen omaksi).

Jokaisessa kolmessa esimerkissä on kyse virtauksen patoamisesta.

Uskalla luottaa virtaukseen!

Pitäisikö kaikesta vain päästää irti?

Olisi epäinhimillistä väittää, etteivät arjen epämiellyttävät tunteet tuntuisi välillä todella pahalta, tai että toisinaan ihmissuhteista kumpuavan kivun ja tuskan voisi ohittaa kevyellä olankohautuksella. Ne ovat todella vaikeita rasteja, joissa kukaan ei kasva mestariksi. Eikä tarvitsekaan. Riittää, että pyrkii näkemään ne osana virtausta.

Kaikkea ei tarvitse yrittää ymmärtää tai hallita. Elämä koostuu asioista, joihin voimme vaikuttaa sekä asioista, joihin emme voi.

Väliin jää laaja spektri.

Voit silti pyrkiä parhaasi mukaan olemaan ripustautumatta asioihin tai ihmisiin. Se ei tarkoita erakoitumista tai sulkeutumista. Päinvastoin, kun löysäät otettasi, saat vasta todella huomata, miten kauniisti ja yhtenäisesti ympäristösi kanssasi virtaa. Vapaana ja samanarvoisena antamaan ja vastaanottamaan sitä rakkautta, jota meistä jokainen luontaisesti hehkuu.

Elämme tavattoman rikasta elämää, joka soljuu alati eteenpäin. Mistään en mitään tiedä, mutta luulen, ettet ota mitään täältä mukaasi. Vältä siis ripustautumista. On asioita, joista haluaisi päästää irti nopeammin, ja ihmisiä, joista olisi houkutus pitää kiinni pidemmän aikaa. Luota silti siihen luontaiseen virtaukseen, joka kuljettaa meidät läpi elämämme. Se on hyvä.

Tarina kertoo amerikkalaisesta matkamiehestä, turistista, joka erään kerran vieraili puolalaisen rabbi Hafez Hayyimin tykönä. Turisti oli äimän käkenä nähdessään, että rabbin koti oli sisustettu vain kirjoilla sekä yhdellä pöydällä ja penkillä.

”Missä huonekalusi ovat?” turisti äimisteli.

”Missä omasi?” Hafez vastasi.

”Ai minun huonekaluni?” hämmentyi turisti. “Minähän olen vain käymässä täällä.”

”Kuten minäkin”, rabbi totesi.

Toistuvan uupumuksen taustalla voi olla autismikirjon häiriö – Naisten autismi voi jäädä tunnistamatta

Mainosyhteistyössä lääkäriasema Recuror.

Kirjoittaja Joel Holmén on psykiatrian erikoislääkäri.

Uupumus on yksi yleisimmistä sairauspoissaolojen aiheuttajista Suomessa, mutta sen juurisyihin ei pureuduta riittävästi. Taustasyistä heikoiten tunnistetaan autismikirjo, erityisesti naisilla.

Satunnainen uupumus voi johtua hyvinkin satunnaisista elämäntilanteeseen liittyvistä syistä, joita suuri osa meistä kohtaa elämänsä varrella. Silloin keskittyminen akuuttiin oireen hoitoon on perusteltua. Toistuvan uupumuksen ja masennuksen osalta asia on toisin. Hoitavan henkilökunnan hälytyskellojen pitäisi soida nykyistä herkemmin, ja taustalla olevat riskiä lisäävät syyt olisi syytä ottaa perusteellisen tarkastelun alle.

Toistuvan voimakkaan uupumuksen ja masennuksen syyt liittyvät mitä todennäköisimmin yhteen tai yhtä aikaa useampaan seuraavasta neljästä altistavasta tekijästä: traumat, persoonallisuuspiirteet, neuropsykiatriset piirteet, kuten ADHD, tai autismikirjon häiriö. Yleisimmin syyt ovat traumaperäisiä tai liittyvät perinnöllisiin persoonallisuuden piirteisiin. ADHD:n vaikutukseen uupumuksen taustalla on havahduttu viime vuosien aikana laajasti. Sen sijaan autismikirjon häiriöt uupumuksen selittäjänä ikään kuin odottavat vielä vuoroaan meillä Suomessa. Autismikirjon häiriöt ovat meillä alitunnistettuja. Näin on aivan erityisesti naisten osalta.

Tämän blogikirjoituksen tarkoituksena on avata autismikirjon taustaa – miksi autismikirjo on tärkeä tunnistaa ja miksi se on usein vaikea tunnistaa erityisesti naisilla.

Tämän blogikirjoituksen tarkoituksena on avata autismikirjon taustaa – miksi autismikirjo on tärkeä tunnistaa ja miksi se on usein vaikea tunnistaa erityisesti naisilla.

Autismikirjon häiriöiden moninaiset ilmenemismuodot ovat ammattilaisille vieraita

Vierailin toukokuussa Amerikan psykiatriyhdistyksen kongressissa New Yorkissa. Yksi keskeinen luentokokonaisuus oli omistettu naisten ja vähemmistöjen autismikirjon häiriön käsittelyyn. Viesti oli kirkas: Autismikirjo erityisesti naisilla on yksiselitteisesti alitunnistettu, ja asian tilaan on kiinnitettävä psykiatrikunnassa erityistä huomiota.

Huomio vastaa täysin omia kokemuksiani. Työskennellessäni TYKS neuropsykiatrialla osastonylilääkärinä, diagnostisesti vaikeimmat tapaukset olivat hyvin usein naisia, joita yhdisti kirjava historia eri mielenterveyspalveluiden asiakkaana. Lisäksi heillä oli tavan takaa autismikirjon piirteitä.

Erityisesti naisten autismikirjon häiriöt jäävät valtaosin tunnistamatta silloin, kun niihin ei liity älykkyyden alenemaa. Tunnistaminen edellyttääkin psykiatrista erikoisosaamista.

Ammattilaisille tehdyt kyselytutkimukset osoittavat selvästi, että autismikirjon häiriöiden ilmenemismuotojen tunnistaminen tuottaa vaikeuksia. Aivan erityisesti naisten autismikirjon häiriöt ilman älykkyyden alenemaa jäävät valtaosin tunnistamatta. Tunnistaminen edellyttääkin psykiatrista erikoisosaamista.

Muun muassa populaarikulttuuri tuottaa autismin kirjolla olevista väärinkäsityksiä, joista yleisimpiin kuulu vaikkapa, että kirjolla olevilla ei ole ystäviä, he eivät koe empatiaa tai he eivät ota katsekontaktia. Nämä käsitykset elävät vahvana myös terveysalan ammattilaisten keskuudessa. On siis paikallaan käydä läpi eräitä perusasioita autismikirjon häiriöistä.

Tutkimusmenetelmissä ylikorostuvat miehille tyypilliset piirteet

Miesten ja naisten diagnoosien välinen ero on noin 3:1. Aikuisilla yleisin diagnosointi-ikä on noin 31–34-vuotiaana. Kolmella neljästä (74%) autismikirjolla olevista on myös jokin muu mielenterveyden ongelma. Esimerkiksi yli 20% autismikirjolla olevista oli saanut 27 vuoden ikään mennessä masennusdiagnoosin. Toisaalta autismikirjo nostaa riskiä itsensä vahingoittamiselle, joka taas voi usein johtaa epävakaan persoonallisuuden diagnoosiin nuoruusiässä. Myös ahdistuneisuus ja ADHD ovat korostuneen yleisiä autismikirjolla olevilla.

Historiallisesti autismikirjo ilman älykkyyden alenemaa on ollut naisilla vähemmän diagnosoitu, mutta autismikirjon diagnoosin saaneilla naisilla on ollut miehiä vaikeampia oireita. Tämä on merkki siitä, että diagnoosi ei tavoita monia kirjolla olevia naisia. Vääristymä tulee ottaa hyvin vakavasti muun muassa siksi, että kirjolla diagnosoidusti olevilla naisilla on miehiä enemmän persoonallisuushäiriödiagnooseja, ja lisäksi esimerkiksi syömishäiriöt ovat paljon yleisempiä.

Väärä diagnoosi voi johtaa vääränlaiseen hoitoon, jolloin sitoutuminen hoitoon usein heikkenee. Henkilö ei koe saaneensa ymmärrystä kokemuksilleen. Monen naisen oma epäily autismikirjolla olosta saatetaan jopa ohittaa. Tunnistamaton autismikirjo voi vaikeuttaa muita mielenterveysongelmia, ja esimerkiksi itsemurhariski on koholla.

Taustalla näyttäisi olevan järjestelmällinen vinouma. Autismikirjon tutkimusmenetelmät korostavat miehille tyypillisiä piirteitä. Esimerkiksi tutkimuksissa autismikirjolla olevat naiset saavat parempia pisteitä ystävyyttä mittaavissa kyselyissä kuin kirjolla olevat miehet. Eräässä arvostetussa ystävyyttä mittaavassa kokeellisessa tutkimuksessa autismikirjolla olevat naiset saivat keskimäärin saman määrän pisteitä kuin ei-kirjolla olevat miehet (ja enemmän kuin kirjolla olevat miehet) mutta vähemmän kuin ei-kirjolla olevat naiset.

Naisten autismikirjon piirteet eroavat merkittävästi miesten piirteistä. Naiset pärjäävät jonkin verran paremmin sosiaalisissa tilanteissa ja pystyvät mukautumaan niihin. Monet autismikirjolla olevat naiset menestyvät ystävyyssuhteiden luomisessa ja ylläpidossa varsin hyvin. Kaavamaisen käytöksen esiintyvyys on myös miehiä vähäisempää ja erityiset kiinnostuksen kohteet ovat lähempänä neurotyypillisten kiinnostuksen kohteita.

Tunnistamaton autismikirjo voi vaikeuttaa muita mielenterveysongelmia, ja esimerkiksi itsemurhariski on koholla.

Maskaaminen on autismikirjon naisille yleinen tapa peitellä oireita

Maskaamisen voi määritellä omien autististen piirteiden sosiaaliseksi piilottamiseksi muiden, lähinnä neurotyypillisten ihmisten seurassa. Se näyttäytyy muiden paikalla olijoiden käytökseen mukautumisena ja voi olla heidän mielipiteidensä, ilmeidensä, eleidensä ja äänensävyjensä imitointia. Maskaamista esiintyy huomattavasti enemmän naisilla kuin miehillä. Maskaaminen heijastuu monesti autismitutkimuksiin kuuluvien kyselyiden (esimerkiksi ADOS ja AQ) tuloksiin. Useimpien kyselyjen ja diagnostisten testien esimerkit liittyvät tavallisesti poikia kiehtoviin harrastuksiin, kuten autoihin.

Autimiskirjon tunnistaminen ja tähän liittyvän tuen ja terapian suunnittelu vaatii aina kokonaisvaltaista paneutumista potilaan tilaan johtaneihin syihin, mutta myös henkilön elämään laajemmin. Tavoite on naisilla ja miehillä sama – elämänlaadun ja oman toimintakyvyn vahvistaminen henkilön omien piirteiden tunnistamisen ja niiden tukemisen kautta. Tämä edellyttää usein päällä olevan akuutin vaivan, tyypillisesti uupumuksen tai masennuksen, hoitamista saumattomasti yhtä aikaa autismikirjoon liittyvien toimenpiteiden kanssa.

Lääkäriasema Recurorin kautta pääset autismikirjoon liittyviin tutkimuksiin nopeasti.

Voit varata ajan TÄSTÄ.

“Hiljaisuus on kaunein ääni kaiken melun keskellä” – Hiljaisuuden festivaali kutsuu kuuntelemaan itseä ja olemaan luvan kanssa hyödytön

Syyskuun viimeisenä viikonloppuna 28.-29.9.2024 Helsingin Paavalinkirkolla vietettävä Hiljaisuuden festivaali on mielenrauhaan, itsetutkiskeluun, myötätuntoon, sielunvapauteen ja tasapainoon, lohdulliseen kaipaukseen ja omien voimavarojen löytämiseen keskittyvä festivaali. Festivaali järjestettiin viime vuonna ensimmäisen kerran ja se keräsi heti suuren yleisön monipuolisella ja huolellisesti kuratoidulla ohjelmallaan. Kaksipäiväisen tapahtuman järjestävät Suomen suurin hyvinvoinnin media Hidasta elämää ja Paavalinkirkko.

Tämän vuoden Hiljaisuuden festivaalin ohjelmassa on luvassa jälleen rauhoittavia, syvällisiä, aistillisia, liikunnallisia ja liikuttavia hetkiä kirkkopäikkäreistä Johanna Huhtamäen ja Auli Malimaan keynote-puheenvuoroihin. Mukana on myös esimerkiksi Paavalin seurakunnan kirkkoherran Kari Kanalan, Hanna Myllymaan ja Tapani Alasen keskustelu hiljaisuudesta parisuhteessa, meditaatiota sekä kristillisestä että tanssin ja tyyneyden näkökulmista, Tuuli Aitolehden luotsaama Sydänrukouksen messu sekä piispa Irja Askolan ja Anna-Maija Raittilan runoutta Aino-Kaarina Mäkisalon lausumana, sellisti Matti Makkosen säestyksellä. Musiikilla on muutenkin oma tärkeä roolinsa festivaalilla – näyttelijä Satu Silvo soittaa ohjelmaosuudessaan Soivia maljoja, suosikkiyhtye Neon 2 esiintyy intiimisti kirkkosalin alttarilla ja Dj Pequ vie kuulijat puolitoistatuntiselle Valoa-äänimatkalle.

– Paavalin seurakunta tavoittelee viittä h:ta: Hiljaisuus, hitaus, hyödyttömyys, huumori ja hyväksyntä. Hidasta elämää -yhteistyö antaa mahdollisuuden näiden toteutumiselle, kirkkoherra Kari Kanala kertoo festivaalin näinä aikoina radikaaleista tavoitteista.

Hidasta elämää -median Pequ Nieminen iloitsee Hiljaisuuden festivaalin maadoittavasta ilmapiiristä, ihmiset ottivat festivaalin viime vuonna heti omakseen, ja tuleva tapahtuma jatkaa samalla kutsuvalla linjalla.

– Viime vuonna järjestetty ensimmäinen Hiljaisuuden festivaali sai kiitollisen ja innostuneen vastaanoton. Hienoa kun pääsemme kutsumaan ihmiset tänä syksynä uudestaan Paavalinkirkkoon hiljentymään ja virkistymään monipuolisen ohjelman parissa.

Yksi Hiljaisuuden festivaalin ohjelman kuraattoreista, Hidasta elämää -median Sanna Wikström vetää Hiljaisuuden festivaalin molempina päivinä Tyyneyshetken.

– Hiljaisuus on reitti itsetuntemukseen ja sitä kautta juurevaan henkiseen hyvinvointiin: hiljaisuus auttaa kuulemaan sellaisia asioita itsestä, jotka niin usein jäävät kiireen, tavoittelemisen ja touhotuksen alle, Wickstöm muistuttaa.

Kirkkoherra Kari Kanala toivottaa kaikki kynnelle kykenevät ja kiinnostuneet tervetulleeksi mukaan voimauttavan viikonlopun viettoon. Festivaalivierailla on mahdollisuus ohjelman lisäksi virkistyä nauttimalla Kahvila Tuulispään keittolounasta ja kuuluisia itse tehtyjä leivonnaisia.

– Hiljaisuus on kaunein ääni kaiken melun keskellä. Ajan hallitseminen siten, että se ei orjuuta ihmistä, on henkisen ja hengellisen elämän klassinen edellytys. Tervetuloa Paavalinkirkkoon aistimaan, kun tuleva, mennyt ja nykyhetki ovat yhtä aikaa olemassa ja läsnä, Kari Kanala kiteyttää festivaalin ytimen.

HILJAISUUDEN FESTIVAALI 28.-29.9.2025

Paavalinkirkko, Sammatintie 5, Helsinki.

Kaikkiin Hiljaisuuden festivaalin tapahtumiin on vapaa pääsy. Tule yksin tai yhdessä, ammenna rauhaa, voimaa ja inspiraatiota monipuolisesta ohjelmastamme.

OHJELMA

La 28.9. VARJOT JA RAUHA

klo 12.00 Hiljaisuuden Festivaalin avaus / Kari Kanala, Sanna Wikström ja Pequ Nieminen

klo 12.10 Päikkärit kirkossa

klo 13.00 Sydänrukous / Tuuli Aitolehti

klo 14.00 Pimeydestä kajastava valo -puheenvuoro / Johanna Huhtamäki

klo 15.00 Hiljaisuus parisuhteessa / Kari Kanala, Hanna Myllymaa ja Tapani Alanen

klo 16.00 Meditatiivinen tanssi / Tiina Sara-aho

klo 17.00 Anna-Maija Raittilan ja Irja Askolan runoja / lausunta Aino-Kaarina Mäkisalo, sello Matti Makkonen

klo 18.00 Polku valoon / haastattelussa Neon 2 eli Jussi Rainio ja Rami Alanko, haastattelijana Pequ Nieminen

klo 18.15 Konsertti / Neon 2

klo 19.00 Tyyneyshetki / Sanna Wikström

klo 19.15 Ohjelma päättyy

Su 29.9. VALO JA TURVA

klo 10.00 Sydänrukouksen messu / Tuuli Aitolehti

klo 12.00 Soivat maljat / Satu Silvo soittaa maljoja

klo 13.00 Kristillinen meditaatio / Risto Lehtinen

klo 14.00 Avaudu rakastamaan itseäsi -puheenvuoro / Auli Malimaa

klo 15.00 Valoa-äänimatka / Dj Pequ

klo 16.30 Tyyneyshetki / Sanna Wikström

klo 17.00 Tapahtuma päättyy

Festivaalin Facebook event

Nettisivu

Sisäinen turva alkaa vahvistua näin

Sisäisen turvan syntyminen ei ole rakettitiedettä. Se on säännöllistä toimintaa itsemme hyväksi, mutta ei suoritus. Se on toimintamme, ajattelumme, reaktioidemme ja motiiviemme hyväksyvää tiedostamista. Se on uusien valintojen opettelua.

Joskus turvan vahvistuminen on helvatun kiperien havaintojen tekemistä, joiden havaitsemiseen ei vielä ollut aiemmin riittävästi psyykkistä käsittelykapasiteettia ja turvaa. Esimerkiksi sellaisen faktan huomaamista, että tulee aina ihastuneeksi ihmisiin jotka saavat oman hermoston sekaisin, ja luulevansa sitä rakkaudeksi. Tai hakeutuvansa aina työpaikkoihin, joissa on kaaos päällä. Tai treenaanneensa itselleen uudelleen ylikuntoon. Tai käyneensä läpi 3 burnouttia. Tai kadottaneensa yhteyden itseensä tai lapsiinsa. Tai pakenevansa tunteitaan syömiseen. Tai elävänsä huonossa parisuhteessa. Tai jämähtäneensä arkeen, joka ei tunnu paljon miltään.

Kun opimme turvassa ja myötätunnossa uusia havaintoja itsestämme, voimme opetella toimimaan toisin. Se on jo merkki siitä, että sisäinen turva alkaa hahmottua.

Sisäistä turvaa voi löytää, luoda ja vahvistaa missä tahansa vaiheessa elämänsä matkaa. Vaikka turvallista kiintymystä ei olisi syntynyt varhaisissa vaiheissa ja vaikka olisimme pöhisseet tähän astisen elämämme jotakuinkin turvattomuuspäissämme ihana homma on, että aivot / hermosto ovat muokkautuvaiset.

Se tarkoittaa, että hermostomme (ja siten psyyke / tunne-elämä / koko systeemi) voi oppia turvaa. Se tarkoittaa, että myös keho ja hermosto jotka ovat “piuhoittuneet” kantamaan pelkoja, haavoja ja / tai traumaa, voivat “uudelleenpiuhoittua” ja että krooniset lihasjännitykset jotka kantavat traumaa, voivat vapautua.

Se ei tarkoita, että haava tai traumat katoavat, vaan että kokemuskenttämme laajenee eikä trauma tai haavoittuneisuus enää sido meitä. Silloin kokemuksemme integroituvat eläväksi osaksi meitä. Viisaudeksi, ymmärrykseksi, erillisyydeksi, myötätunnoksi, rakkaudeksi, aikuisuudeksi.

Turvan vahvistuminen tarkoittaa usein myös sen suremista, kuinka turvaton on ollut ja miksi. Se on luonnollinen osa eheytymisen prosessia.

Sisäisen turvan olennaiset tekijät:

1. Hermoston ja itsensä hoivaamisen oppiminen – tähän on olemassa universaalit, toimivat työkalut itsellemme sopivin nyanssein . (Asiaan vihkiydytään seikkaperäisemmin seuraavassa osiossa).

2. Kanssasäätely – turvallisissa ihmissuhteissa turvallisen vuorovaikutuksen ja hermoston rauhoittumisen oppiminen. Ihannetilanteessa saamme kokea tätä varhaisten hoivaajiemme kanssa niin paljon, että meissä on synytynyt sisäistä turvaa. Suurella osalla suomalaisista ei ole näin. Ei hätää. Asiaa voi oppia nyt myöhemminkin.

Kanssasäätelyä ja sisäisen turvan perusteita voi oppia sisäisen turvansa löytäneen terapeutin /auttajan avulla. Suosittelen tätä lähes kaikille. Oma kumppani / ystävät herkästi valjastuvat terapeuteiksi tai vanhemmiksi, jos oma sisäinen turva ei vielä ole vahva. Silti saamme harjoitella turvan taitoja hyvissä ihmissuhteissa.

3. Rajaaminen – kun turva vahvistuu, kyky asettaa itseä suojaavia, rakkaudellisuutta ja hyvinvointia hoivaavia rajoja itselleen ja itsensä puolesta vahvistuu. Se lisää turvaa ja syntyy myönteinen kehä. Rakkaudellinen rajaaminen on missä tahansa ihmissuhteessa yksi turvaa luovimmista asioista. Rajattomuus on merkki turvattomuudesta ja pelon kautta elämisestä.

4. Kyky rauhoittaa ja tukea itseä myötä- ja vastamäissä.

5. Yhteys itseen. Kun kuulee itseään ja toimii sen mukaan, vahvistaa turvaansa. Kun kuulee itseään ja toimii silti itseään vastaan, lisää turvattomuuttaan koska toimii turvattomuudesta käsin. Kun ei kuule itseään ja toimii sen mukaisesti, ei edes tiedä olevansa turvaton.

Ei haittaa, jos et vielä osaa näistä mitään. Ja jos jotakin käryä hommeleista jo on, mutta tunnistat turvattomuuspöhinää itsessäsi, ei hätää. Matka saa jatkua – ja usein jatkuukin – kenties loppuelämän.

Elämähän itsessään on erikoishärdelö villi seikkailu, josta ei todellakaan saa rahojaan takaisin. Sisäinen turva ei siis voi perustua elämän hallitsemiseen. Turvaa ei voi suorittaa. Sisäinen turva ei voi tietenkään myöskään perustua riippuvuuteen toisten tuomasta turvasta. Saamme tarvita toisiamme ja oppia olemaan toistemme kanssa turvassa. Ja saamme oppia kokemaan itsemme turvallisena ja myötätuntoisena ITSELLEMME.

Kun turva vahvistuu kykymme sietää elämän paradoksaalisuutta, arvaamattomuutta ja lopullisuutta vahvistuu – ja voi muuntua syväksi kiitollisuudeksi, kyvyksi elää hetkessä ja nauttia. Turva mahdollistaa elämälle suostumisen.

Kuva: Unsplash

Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.

Rakkauden ei kuuluisi olla jatkuvaa vuoristorataa

Rakkauden ei kuulu olla jatkuvaa epävarmuuden vuoristorataa. Silloin on kyse enemmänkin aktivoituneista kiintymysmalleista ja mahdollisesti traumakemiasuhteesta. Intensiivisyys ja intiimiys eivät ole ollenkaan sama asia, vaikka ne helposti saatammekin sotkea.

Toki rakkaus nostaa joskus myös epävarmuuksia ja kipuiluja esiin kaikissa, mutta turvallisessa suhteessa näitä kipuja on tila kohdata. Valitettavasti harvalla meistä on siihen mallia! Miten olla haavoittuva suhteessa? Miten kommunikoida kun kokee olonsa uhatuksi? Miten viestiä tarpeistaan? Mitä täytyy kestää ja mitä ei?

On hurjaa, että pelko ja epävarmuus monella itse asiassa vahvistaa kiintymystä – silloinkin kun se olisi itselle haitallista. Varsin monessa “draamasuhteessa” on jatkuvasti enemmän tai vähemmän läsnä pelko ja epävarmuus suhteen jatkuvuudesta. Saatamme koukuttua suhteessa kylmä-kuuma-kylmä-kuuma vaihteluun, varsinkin jos tämä on meille jo lapsuuden kodissa omaksuttu malli siitä, miten meihin on oltu suhteessa.

Vaikka voimme nähdä toisen potentiaalin tai suhteen potentiaalin, me emme valitettavasti ole aina suhteissa toisillemme hyväksi. Vaikka vetovoima olisi miten maaginen, se ei takaa suhteessa olon taitoja. Toimiva suhde kysyy myös mm. arvojen yhteensopivuutta ja riittävää emotionaalista kypsyyttä ja vakautta myös vaativien asioiden käsittelyyn.

Kannustan monesti kursseilla reflektoimaan itsensä kanssa sitä, että millainen suhde olisi sinulle hyväksi? Huomaatko, että en kysy pelkästään, millainen kumppani – vaan millainen SUHDE. Suhde on jotain, jota rakennetaan yhdessä. Suhdetta ei riitä ylläpitämään potentiaali tai fantasiat toisesta. Entä mitä se kysyy sinulta itseltäsi?

Sen “täydellisen” kumppanin etsimisen sijaan, ehkä voimme enemmän keskittyä siihen, että millaisia ominaisuuksia on suhteessa, jossa voi voida hyvin. Ei varmasti joka hetki, mutta valtaosan ajasta.

Aloitathan siitä, että kohtelet itse itseäsi arvokkaasti. Rakkauden kuuluisi myös tuntua valtaosan ajasta rakkaudelta, ei hermostoa riistävältä metsäpalolta.

Toimituksen vinkki: Ymmärrä itseäsi, tunteitasi ja valintojasi paremmin

Ymmärrä itseäsi -kortit auttavat tutustumaan itseesi: omiin elämänvaiheisiisi, sisäiseen maailmaasi ja siihen, miten kohtaat maailman. Kortit auttavat ymmärtämään, tukevat ja myös kysyvät tärkeitä kysymyksiä, jotta sinun on helpompi löytää oma äänesi – ja itsesi. Ymmärrä itseäsi -kortit sopivat niin aikuisille kuin nuorille.

Tutustu kortteihin TÄÄLLÄ.

Erityisherkkyys on vain ominaisuus – ethän anna sen rajoittaa elämääsi liikaa

Vajaa kymmenen vuotta sitten törmäsin ensimmäistä kertaa erityisherkkyyteen. Lukiessani aiheesta nyökyttelin niskani kipeäksi ja löysin monesta kohtaa itseni. Olin aika ajoin kokenut alemmuuden tunteita siitä, että väsyin helposti sosiaalisissa tilanteissa, en viihtynyt ihmismassojen keskellä, kuormituin herkästi ja koin tunteet ja ajatukset voimakkaina. Tuntui mukavalta saada tietää, että meitä herkkiksiä on muitakin. Opin myös entistä enemmän arvostamaan itsessäni erityisherkille tyypillisiä positiivisia piirteitä, kuten luovuutta, empaattisuutta ja intuitiivisuutta. Kolikolla oli kuitenkin myös kääntöpuoli.

Erityisherkkyydestä kirjoitetaan paljon kuormituksen ehkäisyn ja palautumisen näkökulmista. Molemmat aiheet ovat tärkeitä. Herkkänä sitä alkaa kuitenkin herkästi tarkastelemaan itseään ja elämäntilannettaan vähän liikaakin ja karsimaan siitä potentiaalisesti kuormittavia tekijöitä. Itsekin olen kirjoittanut aiheesta paljon. Viime aikoina olen kuitenkin havahtunut siihen, että elämää ei ole hyvä pumpuloida liikaa – siihen kuuluu olennaisena ja luonnollisena osana myös väsymys, stressi ja kuormitus.

Toki omaa kehoaan ja tunteitaan on tärkeä kuunnella, mutta itseään kohtaan ei kannata olla ylisuojeleva. Itse huomasin, että aloin ”erityisherkkyyspäissäni” välttelemään liikaakin esimerkiksi mahdollisesti kuormittavia tilanteita, stressasin niistä aivan turhaan jo etukäteen ja huomaamattani kavensin elämääni. Jos on pitkään kertonut itselleen tarinaa siitä, kuinka ei kestä kuormitusta ja stressiä, alkaa sitä helposti uskoa, ettei itsestään ole esimerkiksi vaativiin ja intensiivisiin työrutistuksiin tai ajoittaiseen kiihkeämpään elämänrytmiin. Väitän, että suurimmasta osasta meistä kuitenkin on.

Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole vähätellä kenenkään kokemuksia, vaan tarjota myös toisenlainen näkökulma erityisherkkyyteen. Nimittäin viime aikoina, kun olen jättänyt itseni kuormittumiselta varjelemisen hieman vähemmälle, olen löytänyt itsestäni paljon myös uusia voimavaroja ja nauttinut täyden elämän tunnusta. Herkät piirteeni eivät kuitenkaan ole kadonneet mihinkään ja tarvitsen elämääni edelleen myös tyhjää tilaa ja latautumisaikaa voidakseni hyvin. Enää en kuitenkaan elä elämääni erityisherkkänä, vaan omana ainutlaatuisena itsenäni ja juuri niin kuin haluan.

Olympiakisoissa epäonnistunut urheilija kiteytti suuren viisauden: Voit olla tyytymätön ja onnellinen yhtä aikaa

“Olen onnellinen”, totesi korkeushyppääjä Ella Junnila Pariisin olympiakisoissa, penkin alle menneen karsinnan jälkeen. Maine ja mammona jäi odotuttamaan itseään.

Kotikatsomossa moni pyöritteli päätään. Kuinka on mahdollista, että omassa suorituksessaan juuri epäonnistunut urheilija vakuuttaa onnellisuuttaan? Eikö hänen pitäisi hävetä ja olla tuskallisen tyytymätön tilanteeseen?

Junnilan kommentointi nosti mieleeni keskustelun olympiavoittaja Tapio Korjuksen kanssa, jonka sain käydä erään aiemman kirjani tiimoilta. Korjus totesi, että urheilijan ei pidä olla koskaan tyytyväinen. Hän lisäsi kuitenkin samaan lauseeseen, että “onnellinen voi olla koko ajan.”

Hetkinen, tämä vaatii toiston:

Tyytyväinen ei tarvitse olla,
mutta onnellinen voi olla koko ajan.

Onnellisuus ei ole sama asia kuin tyytyväisyys

Törmään häkellyttävän usein onnellisuusharhaan. Käsitykseen, että onnellisuus olisi synonyymi tyytyväisyydelle tai este omien rajojen testaamiselle. Ikään kuin se olisi vastakohta sille perisuomalaiselle puurtamiselle, joka kiteytyy Marjo Matikaisen “havuja perkele” -huutoon tai edesmenneen Mika Myllylän ikoniseen Via dolorosa -kuvaan suolla.

Kaikkihan sen tietävät, ettei Rocky Balboankaan käsi nouse voittajan merkiksi kohti kattoa ilman, että ensin on käyty lähes kuoleman porteilla. Perinteinen draaman kaari on iskostettu syvälle käsitykseemme onnistumisesta, jossa se tapahtuu kärsimällä ja uhrautumalla.

Epäonnistumisen hetkellä on tärkeää laittaa kädet kasvojen eteen ja hävetä. Tuona hetkenä ilmaistu onnellisuus koetaan herkästi teennäisenä tai ylimielisenä.

Kuinka hän kehtaa?
Hänhän juuri mokasi.
Eikö hänen pitäisi kantaa vastuun tästä?

Epäonnistumisen hetkellä ihmisen käyttäytymiseen ladatut odotuksen kirkastavat sen turvallisuuden tarpeen, jota hamuamme ympäristöstämme. Kun asiat tapahtuvat odotustemme mukaisesti, koemme hallitsevamme omaa elämäämme ja ympäristön turvallisena.

Kun joku poikkeaa totutusta ja toteaa epäonnistuessaankin olevan onnellinen, sisäiset hälytyskellomme soi. Eihän tämä ole normaalia (eikä siten turvallista).

Onnellisuus on parhaimmillaan kilpailuetu

En äkkiseltään keksi jalompaa pyrkimystä, kuin olla onnellinen siinä, missä juuri sillä hetkellä on. Tiedostaa läsnäolevan hetken ainutlaatuinen virtaus. Tunnistaa mahdollisuus ilman, että ripustautuu siihen.

Vaikka tietty lähestymiskulma vetoaa perustellusti ihmislajin selviytymiseen nimenomaan kilpailemisen ansiosta, ei ole montaakaan tilannetta, jossa toisiin vertaaminen tai tulokseen ripustautuminen olisi yksittäisen ihmisen kannalta hyödyllisempää, kuin onnellisuuden maksimointi. Sen, että riippumatta muuttuvista ulkoisista tekijöistä, voin nauttia juuri siitä kohdasta, missä elämäni taipaleella satun olemaan.

Vapaus kurottaa siitä ymmärryksestä, että oma onnellisuus ei ripustaudu odotuksiin. Ei varsinkaan muiden minuun osoittamiin, mutta ei myöskään itse itselleni asettamiin.

Tyytymättömänä, voin yrittää uudelleen ja paremmin, mutta olla silti onnellinen. Testata rajojani rakkaudesta, ei pelosta käsin.

“Pääsin nauttimaan (olympialaisista) ilman ahdistusta, tuskaa tai kyyneliä”, Junnila totesi oman onnellisuutensa syyksi.

Pakahdun. 💚

Oletko lapsellesi kaveri vai kasvattaja? – 5 merkkiä kaverivanhemmuudesta

Kirjoittaja Jarno Paalasmaa on kasvatusvaikuttaja, rehtori ja kahden kouluikäisen lapsen isä ja yhden isäpuoli. Hän on työskennellyt opettajana yli kaksikymmentä vuotta ja on asiantuntijana Yle Areenassa julkaistussa Kasvatusviisautta kiireisille -podcast-sarjassa. Hänen uusin kirjansa Vapaus ja rajat. Kaverivanhemmuudesta kasvattajaksi (Viisas Elämä 2024) on herättänyt runsaasti keskustelua. Hänen aiempia teoksiaan ovat muun muassa Aktivoi oppilaasi (2014), Maailman parhaat kasvatusajatukset (2016), Steinerkoulun ABC (2019) ja Kasvatusviisautta kiireisille (2021).

Kaksi vuotta sitten aloitin kirjoittamaan käytäntöä ja filosofiaa yhdistävää kirjaa vanhemmuudesta. Mikä on sopiva yhdistelmä vapautta ja rajoja kasvatuksessa? Mitkä ovat varoitusmerkkejä kaverivanhemmuudesta?

Havahduin siihen, että viimeisen kahden-kolmenkymmenen vuoden aikana vanhempien keskuudessa on vaivihkaa yleistynyt haitallinen kasvatustyyli. Kyse on ilmiöstä, jossa vanhempi kysyy jatkuvasti lapsen mielipidettä ja pyrkii olemaan lapselleen mahdollisimman paljon mieliksi.

On yhä enemmän lapsia joiden on vaikea hyväksyä pettymyksiä ja on vaikea kunnioittaa opettajia ja muita aikuisia. Syynä on se, että kotona vallitsee konditionaalikasvatus: Haluaisitko tulla ruokapöytään? Haluaisitko pestä hampaat? Olisiko aika mennä nukkumaan? Kaikesta neuvotellaan, kysellään ja kaikkea perustellaan. Olisi hyvä jos kotonakin olisi joitakin sääntöjä, joiden noudattamista myös lempeän johdonmukaisesti edellytetään. Silloin kun näin ei ole, lapsista kasvaa helposti sosiaalisesti kömpelöitä ja itsekkäitä aikuisia.

Lapsen pitäisi tottua tekemään myös itselle vaikeita ja epämiellyttäviä asioita ja oppia virheistään. Se on ihmisenä kasvamisessa tärkeää. Pienen lapsen kuuluisi saada elää turvallista lapsuutta ilman mielipidettä jokaiseen asiaan. Toki lapsen kanssa tulee neuvotella hänen ikävaihettaan vastaavalla tavalla, ja on tärkeää, että lapsi tulee kuulluksi. Jos lapsi kuitenkin tottuu pienestä pitäen siihen, että arjen perusasioistakin neuvotellaan, päiväkodissa ja koulussa tulee hankaluuksia.

Tunnista, oletko lapsellesi kaveri vai kasvattaja. Viisi merkkiä kaverivanhemmuudesta:

1. Yhteinen ruokailuhetki ei toimi

Arjen rutiinit, kuten perheen yhteiset ruoka-ajat, toteutuvat toistuvasti lapsen ehdoilla eli silloin, kun lapselle itselleen parhaiten sopii tai häntä sattuu huvittamaan.

2. Lapsi ei juurikaan osallistu omien sotkujensa siivoamiseen

Jos jokin asia tuntuu lapsesta epämukavalta, lapsen annetaan liian usein jättää se tekemättä. Kyse voi olla vaikkapa leikkien korjaamisesta pois eli omien jälkiensä siivoamisesta. Kaverivanhempi silottelee pois epämukavat tilanteet, haasteet ja vastoinkäymiset, jotta lapsen arki olisi helpompaa.

3. Harrastusta vaihdetaan heti, kun lapsen innostus lopahtaa

Taustalla voi olla vanhemman tarve väistellä vastoinkäymisiä. Lapsi tarvitsee itsensä ylittämisen kokemuksia, jotka edellyttävät haasteiden ja epämukavien tilanteiden kohtaamista. Toki silloin kun useamman yrityksen jälkeen harrastus ei vieläkään tunnu mielekkäältä, tulee lasta luonnollisesti kuunnella.

4. Lapsi saa olla tuntitolkulla kännykällä

Lapsi saa tahtonsa ja vaatimuksensa toistuvasti läpi. Lapsen ajankäyttö digilaitteiden parissa luisuu käsistä, koska vanhempi taipuu lapsen tahdolle. Sama asia tapahtuu, kun kauppareissulla lapsi vaatii karkkipussia. Kaverivanhempi myöntyy, koska ikävän vanhemman tai kurinpitäjän roolin ottaminen tuntuu vaikealta. Kännyköiden ja sosiaalisen median vapaasta käytöstä seuraa riippuvuutta, univajetta ja henkilökohtaisten sosiaalisten kontaktien vähenemistä. Vanhemman tulisi esimerkiksi välttää kännyköiden ja muiden digilaitteiden jatkuvaa käyttöä lastenvahtina.

5. Lapsen mielipiteitä tiedustellaan jatkuvasti. Vanhempi puhuu kuin aikuiselle, konditionaalisssa.

Lasta saa ja tuleekin kuunnella, mutta päätösvalta kuuluu aikuiselle eikä mielipiteen kysyminen joka asiasta ole tarpeen. Pieni lapsi kokee turvaa, kun aikuinen ohjaa, neuvoo ja kertoo, miten toimitaan. Lapsella on oikeus elää lapsuuttaan ilman oman mielipiteen pakkoa.

Nämä esimerkit ovat suuntaa antavia kärjistyksiä ja sisältävät oletuksen, että tapahtuma toistuu perheen arjessa jatkuvasti. Kaikki lapset ovat yksilöitä ja moni asia vaikuttaa kasvatukseen, kuten vaikkapa se, että lapsi voi olla väsynyt tai sairas, erilaiset neuromoninaisuuden haasteet ja temperamentti. Silti tiettyjä ikävaiheeseen liittyviä yleistyksiä ja toimintaohjeita voidaan tehdä.

Vapaus ja rajat – Kaverivanhemmuudesta kasvattajaksi -kirjassa kuvaan esimerkiksi seitsemän perusasiaa joista vanhemman kannattaa pitää kiinni sekä kussakin ikävaiheessa painottuvat vanhemmuuden keskeiset ohjenuorat.

Voit tutustua kirjaan ja tilata sen Viisas Elämä -kirjakaupasta TÄÄLTÄ.

Miten ihmeessä tunteita oikein koetaan? – Pura tunne helposti ja turvallisesti lempeän harjoituksen avulla

Monissa paikoissa sanotaan, että tunne pitää vain kokea, koska se haluaa tulla nähdyiksi. Mutta miten tunteita oikeastaan koetaan ja puretaan?

Yksi vaihtoehto (on monia tapoja kokea ja purkaa tunteita!) on tämä Rupert Spiran luoma upea harjoitus. Harjoituksen avulla pystyt ottamaan esille nousevan tunteen vastaan hyvin kevyessä tunnelmassa. Harjoitus on erittäin yksinkertainen ja helppo toteuttaa.

Täysin avoin tunteelle -harjoitus

Kun huomaat jonkin tunteen nousevan, pysähdy hetkeksi paikallesi. Hengitä syvään, sillä se rauhoittaa hermostoasi.

Sano itsellesi:

”Olen täysin avoin tälle tunteelle.”

ja anna tunteen nousta. Näin rohkaiset itseäsi kohtaamaan tunteen täysin. Voit tukea itseäsi kokemuksen läpi esimerkiksi näin:”Tältä siis tuntuu täydellinen pelon kokemus. Tällaista siis on kokea itsensä täysin lannistuneeksi.”

Koe tunne ikään kuin kiinnostavana ilmiönä ja tutki kokemustasi uteliaasti ja lempeästi. Läsnäolosi on tuki ja turva, jonka sisällä tunnekokemus saa tapahtua. Älä yritä muuttaa tai vapauttaa tunnetta, vaan anna sen yksinkertaisesti tulla esiin. Älä yritä tulkita, mistä tunne johtuu.

Keskity ainoastaan yhteen asiaan: kokemaan tunnetta, joka sinussa nousee. Koe tunne kehossasi tai energiana, miten se sinulle sillä hetkellä näyttäytyykään. Hengitä samalla syvään, sillä se helpottaa tunteen ”liikettä”.

Usein tunne vapautuu muutamassa sekunnissa, vaikket pyrikään vapauttamaan sitä. Tunteet haluavat tulla nähdyiksi. Tultuaan nähdyiksi ne voivat vapautua. Siinäpä se, helppo juttu. Tunteen todellinen kokeminen saattaa silti tuntua sinusta epämiellyttävältä, työläältä tai pelottavalta, vaikkakin usein vain pienen hetken verran.

Tosiasiassa tunteen tukkiminen on paljon vaikeampaa ja vie myös paljon enemmän aikaasi. Epämiellyttävien tunteiden tukkiminen ei oikeas taan koskaan onnistu, sillä tunteet vaivaavat sinua, jos niitä ei kuulla ja pureta.

Tunteen vapauttaminen toimii yleensä suorastaan hämmästyttävään nopeasti. Jos kuitenkin huomaat, että osa sinusta vastustaa tunteen täyttä kokemista, voit käyttää kysymyksiä apunasi: ”Mitä sellaista minussa nyt tapahtuu, jota yritän välttää?” tai ”Mitä en halua myöntää itselleni?”

Harjoitus on Mitran ihanan lempeästä Sydämen seksi -kirjasta.

Jos kaipaat lisää tällaista inspiraatiota elämääsi, löydät Sydämen seksi -kirjan tästä!

Uskalla heittäytyä pöljäksi! – Elämä ei aukea selittämällä vaan rohkeasti elämällä

Olipa kerran pöljä suolanukke nimeltään Turo.

Turo vaelsin mieli uteliaana pitkin maita ja mantuja. Eräänä kauniina päivänä hän saapui valtameren luokse. Outo ja liikkuva aines kiehtoi. Turo ei muistanut nähneensä vastaavaa aiemmin.

“Kuka sinä olet?”, Turo kysyi arasti.

Meri vastasi ystävällisesti: “Tule ja katso itse.”

Turo seisoi huuli pyöreänä tuntemattoman edessä.

Ymmärrys ja viisaus vaatii omakohtaista kokemusta

Elämää ei voi oppia, ellei sitä suostu elämään itse.

Antiikin Kreikan filosofi Seneca kuvailee teksteissään hyvää miestä, jolle mikään vaikeus ei ole antanut tilaisuutta mielenlujuuden osoittamiseen: “Minulle sinä olet onneton – siksi että et koskaan ole ollut onneton. Kukaan ei tiedä, mihin pystyt, et edes sinä itse.”

Mikäli mielii tuntea itsensä, on antauduttava elämälle. Vain kokeilemalla saa selville, mihin pystyy.

Tämä on mahdollista ainoastaan, mikäli suostumme astumaan elämän virtaan. Se ei virtaa karismaattisten puhujien, kujeilevien aforismien tai kutkuttavien kirjojen kautta. Toki ne voivat virkistää ja inspiroida. Ymmärrys ja viisaus syntyy kuitenkin ainoastaan omakohtaisen kokemuksen kirvoittamana.

Siksi suhtaudun maltillisesti opettajiin, jotka siteeraavat alati itseään älykkäämpiä ja toistavat kuulemaansa ja lukemaansa. En ole koskaan myöskään viehättynyt jumalista, jotka ihminen kykenee selittämään puhki. Moisten suuruus lepää selittäjänsä egossa.

Anthony de Mello ylistää kirjassaan Havahtuminen avointa pöljyyttä. Se on hänen mielestään ihmeellistä.

Kun ihmiset sanovat: “Olet väärässä.” Vastaan: “Mitä muuta pöljältä voi odottaa?”

Uskalla elää, vaikka se välillä pelottaisi

Olen tätä kirjoittaessani elänyt jo likimain 44 vuotta. Hyvässä vauhdissa lähestymässä kaiken kattavaa pöljyyttä.

Tässä elämäni vaiheessa tuntuu, että ne elämän oleellisimmat kysymykset on tarkoitettu löydettäviksi – ei vastattaviksi. Mokomat eivät taivu sanoihin saati selityksiin. Niitä ei voi kuvailla virheettömästi, sillä niiden ydin lepää tietoisuudessa, joka on yhtäaikaisesti omakohtainen sekä yhteinen.

Ainoastaan ymmärtämällä itseämme paremmin, voimme ymmärtää myös ympäröivää maailmaa. Se ymmärrys vaikuttaisi lepäävän pöljän mielessä, joka ymmärtää ymmärtävänsä lopulta melko vähän (jos sitäkään).

Palataan lopuksi vielä valtameren rannalle, jossa pöljä suolapatsas patsastelee.

Meri kehotti siis Turoa ottamaan selvää itse.

Hän otti vinkistä vaarin. Ensin kastamalla varpaansa, sitten polvia myöten, kunnes pian kahlasi koko yläruumis pinnan alla. Mitä syvemmälle Turo eteni, sitä enemmän hän myös liukeni. Pian hänestä oli jäljellä enää rahtunen.

Viimeiseksi, juuri ennen lopullista liukenemista, Turo totesi hämmästyksissään:

“Nyt tiedän, kuka minä olen.”

Narsistin “todelliset kasvot” näyttäytyvät vasta, kun kumppani sitoutuu häneen ja suhteeseen

Uusien ihmissuhteiden alussa on hyvin yleistä pyrkiä näyttämään itsestä parhaita puolia, sekä esimerkiksi ongelmatonta kommunikaatiota ja joustavaa yhdessäoloa.

Narsistille tai vahvasti narsistiselle persoonalle uudet suhteet ovat aluksi kuin näytelmää, jossa hän tarjoilee itsestään täydellisyyttä hipovaa vaikutelmaa.

Tämä voi antaa narsistisen ihmisen uudelle tuttavuudelle fiiliksen, että kanssakäyminen on jopa “liian hyvää ollakseen totta”, niin kuin se todellisuudessa onkin.

Alun ongelmattoman ja täydelliseltä vaikuttavan toiminnan voi valitettavasti sanoa olevan pääosin valetta, eikä tuo ihanalta ja turvalliselta vaikuttava puoli tule olemaan läsnä kuin siihen asti, kunnes suhteen tila on vakiintunut ja narsistin kumppani on jollain tapaa sitoutunut suhteeseen.

Sitoutuminen

Sitoutuminen suhteeseen (esimerkiksi: yhteenmuutto, lupaus ikuisesta rakkaudesta, kihlautuminen, avioliitto) tuo narsistille (virheellisen) käsityksen kumppanin ja hänen elämänsä täydellisestä omistamisesta.

Narsisti kokee erittäin suurta oikeutuksen tunnetta kumppaniinsa ja sitoutumisen jälkeen hänen ei “tarvitse” enää ylläpitää show:ta, jonka tarkoitus oli saada toinen rakastumaan ja luottamaan.

Vaikka narsistiset piirteet voivat pilkahdella esiin jo hyvin varhaisessa vaiheessa, alkavat “todelliset kasvot” nousta esiin vasta ajan kuluessa, jolloin kuvioon astuu henkinen väkivalta kaikkine piirteineen ja joka yhdessä ajan kanssa tulee yleensä saamaan surullisen mittavia piirteitä.

Reagoi ajoissa!

Vaikka joutuisit huomaamaan sairaalloisen puolen/piirteet hänessä esimerkiksi hääpäivänne tai yhteen muuton jälkeen on tärkeää, että reagoit ja pysähdyt asian äärelle mahdollisimman pian, vaikka kuinka järkyttävältä ja huonolta hetkeltä se tuntuisikin.

On hyvin normaalia ja yleistä, että narsistin “todellisten kasvojen” esiintulo on shokki ja voi tuoda ahdistusta suurissa määrin. Tämä kuvastaa hyvin sitä, kuinka narsistisen ihmisen kumppani ei itse toimisi vastaavalla tavalla ja kuinka omia arvoja sekä moraalia rikkovaa narsistin toiminta on.

Mitä pidemmälle suhde narsistisen persoonan kanssa etenee, sitä sairaalloisemmaksi suhde tavallisesti muuttuu ja sitä kovempia jälkiä se jättää.

Kun reagoi ja pysäyttää tilanteen mahdollisimman ajoissa, saa vältettyä sekä estettyä suhteen etenemistä ja syventymistä, joka väistämättä tulee aiheuttamaan lisää ongelmia, surua ja murhetta.

Lisää tietoa epäterveistä ja narsistisista suhteista, niiden tunnistamisesta, sekä keinoja toipumiseen ja uuden elämän rakentamiseen löydät uutuuskirjastani Toivu satuttavasta suhteesta!

Nämä asiat lisäävät (eroottista) kosketusta parisuhteessa

Hyvä kosketus välittää tunteita. Mekaaniset halaukset, jotka hoidetaan (suoritetaan!) velvollisuudentunteesta, tekevät usein enemmän hallaa kuin hyvää. Parisuhteessakin saattaa toisinaan koskettaa kumppania pysähtymättä kunnolla.

Miten hyvältä kosketus tuntuukaan, kun siihen keskittyy kunnolla! Molemmat ovat läsnä ja pysähtyvät tunnustelemaan koskettamista ja kosketetuksi tulemista. Kosketus tuntuu turvalliselta ja kertoo juuri sen hetken tunnelmasta ja tunteista.

Toisinaan koskettaminen jää suhteessa vähemmälle. Joskus se tuntuu sopivan sen hetkiseen elämäntilanteeseen, mutta joskus kosketus jää taustalle – tai tauolle – liian pitkäksi aikaa. Taustalla saattaa olla monta käytännön asiaa – kyse ei ole lainkaan välttämättä siitä, että olisitte etääntymässä tai toivoisitte eri asioita.

HARJOITUS: Mitkä syyt lisäävät kosketusta välillänne, mitkä taas vähentävät? Jos huomaat, että toivoisit asiaan muutosta, pohdi hetki mistä kosketuksen vähentyminen saattaa johtua. Keskustele myös kumppanisi kanssa siitä, miten hän kokee tilanteen.

Kosketus voi vähentyä esimerkiksi näistä syistä:

Riitaisuus
Kiire, ajanpuute
Ylikuormitus
Negatiivinen palaute kosketuksesta
Negatiivinen asenne suhteeseen, kumppaniin, kosketukseen jne.
Huonot kokemukset (pura näitä tarvittaessa ammattiavun kanssa)
Kosketuksen kokeminen suorituksena
Fyysiset ongelmat
Luottamuksen puute
Selvittämättömät riidat
Etäisyys kumppaniin, yhteisen ajan puute
Liian vähäinen parisuhdeaika keskusteluille
Liian vähäinen parisuhdeaika läheisyydelle
Riittämätön parisuhdeaika hauskanpidolle ja ystävyydelle
Itsearvostuksen puute
Ongelmat oman kehonkuvan kanssa
Täyttymätön oman tilan tarve
Kumppanin sivuuttaminen tai muiden asioiden laittaminen suhteen edelle
Kokemus siitä, että koskettaminen on täysin yksityistä (esim. julkinen kädestä pitäminen tuntuu hankalalta)
Jokin muu, mikä?

Kosketus lisääntyy esimerkiksi näistä asioista:

Turvallinen olo ja luottamus
Positiivinen palaute kosketuksesta
Kiireettömän ajan järjestäminen läheisyydelle
Positiivinen kierre: kosketus lisää kosketusta
Toiveiden kertominen ääneen läheisyyden ja erotiikan suhteen
Positiivisten kosketukseen liittyvien kokemusten muisteleminen
Harjoitukset
Itsearvostus ja ihailu
Oman kehon tunteminen ja arvostaminen
Omien tarpeiden ja halujen tunnistaminen ja kuunteleminen
Kehollinen itseilmaisu: treeni, tanssi, jooga, venyttely + Itsensä arvostava koskettaminen
Kumppanin käden ohjaaminen ja muu omien mieltymysten konkreettinen näyttäminen
Hyvä tunne parisuhteesta
Hyvä keskusteluyhteys
Jokin muu, mikä?

Lisää lempeätä inspiraatiota ja harjoituksia löydät Mitran Sydämen seksi -kirjasta – tutustu kirjaan tästä!