Uumoiletko olevasi erityisherkkä? Katso tunnistatko itsesi näistä monelle erityisherkälle ominaisista piirteistä.
Toisten ihmisten mieliala vaikuttaa sinuun.
Huomaat pienet yksityiskohdat ympäristössäsi.
Mielesi on aktiivinen ja prosessoit asioita syvällisesti.
Inhoat ristiriitoja ja kritiikki menee ihon alle.
Pohdit elämän isoja kysymyksiä.
Koet aistiärsykkeet, kuten hälinän, kovat äänet, kirkkaat valot, voimakkaat hajut ja erilaiset keholliset tuntemukset voimakkaasti.
Kipukynnyksesi on matala.
Säikähdät helposti.
Et siedä väkivaltaisia tai kauhuelokuvia.
Olet tarkka ja tunnollinen.
Kiire ja liian monen asian tekeminen yhtäaikaa saa olosi todella kuormittuneeksi.
Arvostat kauneutta ja rauhaa.
Nautit syvästi liikuttavista taide-elämyksistä.
Nautit syvällisistä keskusteluista ja kaipaat ihmissuhteissasi aitoutta.
Merkityksellisyyden tunne on sinulle tärkeää.
Olet lojaali ja luotettava.
Tunnet syvästi ja olet empaattinen.
Et nauti small talk:ista.
Muutokset tuntuvat vaikeilta.
Et pidä siitä, että joudut suorittamaan jotakin tarkkailun tai arvostelun alaisena.
Kiristävät vaatteet ja epämukavat materiaalit tuntuvat sietämättömiltä.
Koet monesti tulevasi väärinymmärretyksi.
Nälkä vaikuttaa mielialaasi.
Olet tarkkanäköinen ja intuitiivinen.
Samaistut voimakkaasti toisten ihmisten kokemuksiin.
Kuinka moni osui kohdalleen? Kaikilla herkillä ei ole kaikkea eikä samassa mittakaavassa. Myös se, millaiset voimavarat itsellä on, vaikuttaa herkkyyden kokemiseen. Stressaantuneena ja väsyneenä pienetkin asiat tuntuvat enemmän. Energisenä ja hyvinvoivana esim. toisten tunteet eivät tartu yhtä helposti ja ärsykkeitä jaksaa paremmin. Siksi onkin hurjan tärkeää, että erityisherkkä ihminen muistaa pitää itsestään huolta. Se tarkoittaa mm. riittävää lepoa, taukojen pitämistä päivän aikana, palauttavaa tekemistä ja liikuntaa, iloa tuovia harrastuksia ja tervettä rajanvetoa.
Jos olet herkkä, ja arki käy jatkuvasti liikaa voimillesi, saatat tarvita apuja, jotta pystyt löytämään herkkyydestä myös vahvuutesi.
Suvi Bowellanin Herkän voimakortit ovat hyvä apu itsetuntemuksen lisäämiseen ja päivittäisestä palautumisesta muistuttamiseen. Kurkkaa Herkän voimakortit -korttipakka TÄÄLTÄ.
Äiti sanoo rakastavansa, mutta en tunne sitä. Äiti sanoo tukevansa minua, mutta seuraavassa lauseessa kyseenalaistaa valintani. Äiti sanoo kannustavansa minua, mutta seuraavaksi ihmettelee, miksi minä oikein toimin niin kuin toimin. Äiti sanoo, että minulle voit kertoa vaikeista asioista, mutta jos kerron, hän kertoo miten pettynyt on minuun. Sitten hän loukkaantuu, kun en enää kerro asioistani. Äiti sanoo, että minun luokseni olet aina tervetullut, mutta en tunne oloani hänen lähellään vapaaksi, levolliseksi tai turvalliseksi. Äiti yhdellä kädellä kutsuu luokseen, toisella työntää kauemmas.
Läheskään aina äidin ja tyttären suhteessa suhde ei ole päässyt muodostumaan turvalliseksi. Kiintymyssuhde on usein luonteeltaan joko ristiriitainen tai välttelevä.
Ristiriitainen kiintymystyyli syntyy, kun lapsi elää vaihtelevassa tunneilmapiirissä. Aikuiset ovat reagoineet lapsen tunteisiin ja tarpeisiin epäjohdonmukaisesti: välillä myötätuntoisesti, lasta tukien ja turvaa tarjoten, välillä taas lapsen tarpeet ohittaen, väheksyen tai jopa torjuen. Lapsi on oppinut jatkuvasti tarkkailemaan, millä tuulella vanhempi on, ja sopeuttamaan käyttäytymistään niin, että saa huomiota, turvaa ja hyväksyntää. Tällöin hän aikuisenakin pyrkii mukautumaan, miellyttämään ja seuraamaan muiden tarpeita – sekä unohtaa omansa.
Välttelevä kiintymystyyli saa tyypillisesti alkunsa silloin, kun lapsi jää vaille aikuisen kannattelua ja myötätuntoa. Hän on oppinut, että tarpeita tai tunteita ei ole turvallista ilmaista, vaan ne kannattaa mieluummin tukahduttaa. Hän on tottunut käsittelemään asiat järkeilemällä, tunteiden kohtaaminen on vaikeaa. Usein välttelevästi kiintynyt on itsenäinen ja antaa ymmärtää, ettei tarvitse muita, mutta todellisuudessa hän saattaa pelätä läheisyyttä – se ei ole hänelle turvallista.
Äitien ja tyttärien välisissä suhteissa nämä kiintymystyylit ovat yleisiä.
Lisäksi suhteisiin vaikuttaa usein ilmiö nimeltä äitihaava. Se kuvaa muun muassa sitä, kuinka rajoittavat uskomukset, emotionaaliset haasteet ja naiseuteen liittyvä kipu periytyvät äidiltä tyttärelle.
Äitihaava on usein ristikkäisten voimien vyyhti. Se ei ole mustavalkoinen ilmiö: äidin oma kipu ja käsittelemättömät tunteet saatetaan siirtää tyttärelle hyvinkin hienovaraisesti. Äidin tarkoitus voi olla erinomaisen hyvä, hän haluaa tyttärelleen hyvää – mutta ne eivät ylety tunnetasolle.
On myös mahdollista, että alitajuisesti tytär muistuttaa äitiään oman elämänsä menetetyistä mahdollisuuksista, jolloin äiti ei uskalla tai halua nähdä tyttärensä menestystä.
Tytär voi nähdä sen, mikä suhteessa äitiin on hyvää. Silti hän saattaa tuntea vielä vahvemmin sen, mikä suhteessa ei toimi. Ehkä hän yrittää ohittaa jatkuvan kyseenalaistamisen, vähättelyn tai tunnetason torjunnan – tai sitten hän alkaa vähitellen asettaa sille rajoja.
Sauna on suomalaiselle luonteva hiljentymisen paikka. Tässä 5 vinkkiä, joiden avulla voit syventää saunakokemustasi ja mielen palautumista:
1. Hiljenny
Jos menet saunaan yhdessä muiden ihmisten kanssa, sopikaa etukäteen, että joko osan ajasta tai koko saunomisen ajan ette puhu lainkaan. Kommunikointi aktivoi ajattelua ja fokustaa mielen toiseen ihmiseen, ymmärtämiseen ja kielen tuottamiseen.
2. Huomaa kehon tuntemukset
Saunassa on helppo tuoda huomio kehotuntemuksiin, sillä syke nousee, hengitys muuttuu ja hiki alkaa virrata. Tunnustele myös, miltä alusta tuntuu allasi: miten keho painautuu lauteita tai laudeliinaa vasten. Jos teet jalkakylpyä saunassa, suuntaa huomiosi tuntemuksiin jaloissasi – mahdollisimman kauaksi pään ruksuttavista ajatuksista.
Kun peset kehoa tai hiuksia, tunnustele, miltä kehossa tuntuu. Joskus kiireisen arjen keskellä suihkussa käyminen on nopea rutiinitoimenpide, jonka aikana ajatukset ovat aivan muualla. Kosketa ihoasii lempeän pehmeästi ja tunne, miltä kädet tuntuvat päänahassa tai iholla. (Huom! Tutkimusten mukaan oma kosketus rauhoittaa!)
3. Huomaa ajatukset
Joskus kun pysähtyy, ajatuksia tuntuu tulevan valtavasti joka suunnasta. Kun huomaat ajatuksen, voit todeta, että ”ahaa, ajatus” tai voit vaikka nimetä sen, esimerkiksi: suunnittelua, murehtimista, ideointia, haaveilua tms. Tuolla hetkellä voit myös päättää itse lähdetkö ajatuksen mukaan vai siirrätkö huomiosi saunakokemukseen.
Moni sanoo, että saunassa tulee parhaat ideat. Se johtuu siitä, että luovilla ajatuksilla on tilaa tulla, kun ei aktiivisesti ajattele niin paljon: saunassa ei tarvitse säätää aikatauluja tai ratkaista ongelmia. Päinvastoin: sauna on suomalaiselle tila, jossa huolet heitetään hetkeksi löylyn mukana.
4. Huomaa äänet
Saunan äänimaisema on aika rauhallinen, mutta ääniäkin löytyy. Huomion tuominen ääniin auttaa ajatusmyllyjen katkaisemisessa. Kerta toisensa jälkeen tuo huomio saunan ääniin: löylyn sihinä tai hiljaisuus äänien välissä. Jos saunot puusaunassa, saatat kuulla tulen rätinä – ja pihasaunassa ehkä lintujen laulua keväisin.
5. Tuoksuttele
Tuoksut luovat ja tuovat muistoja: Muistatko lapsuudesta, miltä mummolan saunassa tuoksui? Muistatko, miltä koivut tuoksuivat saunatauolla ulkona? Laita muutama tippa löylytuoksua löylyveteen tai tuoksuttele puusaunan muistomaailmaa. Tuoksut palauttavat kehoon muiston huolettomasta ja rauhallisesta hetkestä.
Löysin viisi lempeää, rauhoittavaa ja inspiroivaa voimakuvaa Hidasta elämää -kirjailijoilta💜 Näihin on ihana palata, kun tarvitsee rohkaisua ja lempeää kannustusta elämän haasteissa ja risteyskohdissa!
Tämä rauhoittava lainaus on poimittu Sanna Wikströmin ja Jutta Larmin (ent. Gustafsberg) Tsemppikirjasta.
Rajoittavat uskomukset liittyvät usein siihen, mitä ajattelet itsestäsi, omasta arvostasi, kyvyistäsi tai mahdollisuuksistasi elämässä.
Tyypillisimpiä rajoittavia uskomuksia ovat seuraavat:
Olen vähemmän kuin muut. Olen huonompi kuin muut. En ole yhtä arvokas kuin muut.
Muiden tarpeet ovat tärkeämpiä kuin minun. Omista tarpeista huolehtiminen on itsekästä.
En saa näkyä enkä kuulua. Minun ääneni ei ole tärkeä.
En ole tarpeeksi, mutta en saa myöskään olla liikaa.
Minulla ei ole lupa asettaa rajoja. Olen muita varten. Muiden hyvinvointi on minun vastuullani.
Minun pitää tehdä jatkuvasti paljon töitä, jotta selviydyn.
Minussa on jotain vikaa. Minua ei voi rakastaa. Minun pitää olla tietynlainen, jotta kelpaan.
En ikinä riitä sellaisena kuin olen.
Tunnistatko näitä itseltäsi? Miten haluaisit elää ja miten toteuttaisit itseäsi, jos tällaiset ajatukset eivät enää rajoittaisi sinua?
Rajoittavat uskomukset periytyvät usein tiedostamatta kotoa, perheissä, esimerkiksi äideiltä tyttärille. Kurkkaa Katrin kirja, josta voit lukea lisää uskomusten periytymisestä äidiltä tyttärelle:
Äitiyteen liittyy vahvoja uskomuksia: Vanhempia kuuluu kunnioittaa tapahtui mitä tahansa. Ongelmista ei ole lupa puhua. Äidille tulee olla loputtoman kiitollinen – myös silloin, kun kiitollisuuden aiheet hukkuvat haasteiden alle.
Voimakkaiden uskomusten vuoksi meidän ei aina ole helppo nähdä harmaan sävyjä, kuten suhteessa olevia ristiriitoja. Joskus unohtuu se, että läheisissäkään perhesuhteissa ei toiselta tarvitse hyväksyä mitä tahansa.
Äitihaava ilmenee äitien ja tyttärien suhteissa muun muassa arvosteluna, vähättelynä tai häpäisemisenä. Se voi olla hyvinkin hienovaraista, rivien välissä ja äänensävyissä tapahtuvaa kyseenalaistamista tai mitätöintiä.
Oma kokemukseni äitihaavasta on ristiriitainen. Kun olen yrittänyt kuvailla, mikä on äitisuhteeni ongelman ydin, pitäisi kertoa esimerkkejä. Kuitenkaan yksittäiset kokemukset, sanat tai tilanteet eivät välttämättä kuulosta mahdottoman pahoilta. Vaikutan varmasti siltä, että olen itse niuho, vaativa – ja ymmärtänyt väärin.
”Kuka tuollaisesta nyt piittaa?” ”Vanhemmat ihmiset nyt ovat tuollaisia… Älä välitä, anna mennä toisesta korvasta ulos!” ”Sinä varmaan vain kuvittelet.”
Tämä on vain vahvistanut tunnetta, että vika on minussa. Minun pitäisi vain olla toisenlainen, hyväksyä ja ymmärtää – ja toimia itse toisella tavalla, jotta suhde toimisi paremmin.
Mutta aina, kun yritin lähestyä äitiäni, törmäsin jonkinlaiseen vastustukseen. Hienovarainen kyseenalaistaminen ja kokemukseni mitätöinti jatkui. En tullut kuulluksi enkä kohdatuksi.
Kuinka kauan kukaan jaksaa sietää ja antaa anteeksi sanoja, joita toinen täysin suodattamatta heittelee ilmoille vuosi ja vuosikymmen toisensa jälkeen?
Kuinka kauan kukaan jaksaa antaa anteeksi sanoja, joita toinen suodattamatta heittelee ilmoille vuosikymmen toisensa jälkeen?
Äitihaava ei välttämättä ole selkeä käyttäytymiskaava, saati yksittäinen väkivaltakokemus. Minusta tuntui kuin olisin ollut neulatyyny, jota on pikkuisen pistelty vuosikymmeniä. Ensin sitä ei edes tajunnut, pistoilta vain tiedostamattaan piiloutui suojakuorensa taakse.
Mutta kun aloin oikeasti tuntea tunteitani, oli pakko havahtua todellisuuteen. Piikkejä ei enää voinut olla huomaamatta. Me kaikki tiedämme, miten pienellekin kiusalle voi herkistyä, kun se riittävän usein ylittää ärsytyskynnyksen… Jossain kohtaa sitä ei vain enää suostu ottamaan piikkejä vastaan.
Äitihaavan hoitaminen on muun muassa rajojen asettamista. Jokainen voi tehdä sen omalla tavallaan – ei ole yhtä ainoaa oikeaa kohtaa, johon raja kuuluisi asettaa. Voit itse valita, mitä olet valmis ottamaan vastaan ja mitä taas et.
Läheisimmissäkin suhteissa (ja erityisesti niissä) tulee olla tilaa molemminpuoliselle kunnioitukselle.
Jos äitisuhteesi tuntuu ristiriitaiselta, etäiseltä tai selittämättömällä tavalla vaikealta, tutustu Katri Syvärisen uutuuskirjaan Äitihaava – tyttären raskas perintö.
Usein rajaaminen herättää (varsinkin aluksi) vaikeita tunteita. Syyllisyys, jota on rajaamattomuudessaan peittänyt miellyttämällä, suorittamalla ja itseä sivuuttamalla nouseekin pintaan ja kohdattavaksi, kun ei enää toimi sen ajamana vaan alkaa ohjautua itsestään ja tarpeistaan käsin. Silloin toksinen syyllisyys purkautuu – ja siitä johtuu se esiin nouseva syyllisyys ja huono fiilis, kun asettaa rajoja. Tarkoitus on KOHDATA ja kannatella syyllisyyttä, kyseenalaistaa se, vapauttaa ja vapautua omille tarpeilleen, eikä enää sälyttää niitä ja arvoaan toisille.
Se, että rajatessa herää vaikeita tunteita, ei tarkoita, että tekee väärin
On silti ihan eri asia, kuinka rajat asettaa – vai asettaako (vetäytyykö, hyökkääkö, syyllistääkö sen sijaan, että ilmaisee tarpeensa itsestään ja tunteistaan vastuullisesti.) Jos tarpeitaan ja rajojaan on oppinut sivuuttamaan, on usein oppinut myös alistumaan. Se ei välttämättä tarkoita, että kukaan meitä alistaa vaan että emme ole itse voimautuneet. Voimautuminen tarkoittaa sitä, että ei enää vastuuta oloistaan ketään toista. Alkaakin kypsyä tunnetasolla ja ottaa koppia tarpeistaan; kohdata syyllisyyttä tai mitä tahansa haastavia tunteita, joita omien tarpeidensa näkyväksi tekeminen alkaa nostaa. Mitä kaikkea joutuukaan – tai saa vihdoinkin – kohdata ja elämältä ihanasti vastaanottaa, kun alkaa selvittää itselleen, mikä mulle käy ja mikä ei käy. Mitä haluan ihmissuhteiltani ja elämältäni?
Haastavat tunteet rajatessa ovat ihan normaaleja ja niitä voi oppia harjoituksen kautta handlaamaan. Itseään ei tarvitse enää pienentää, jotta jollakin toisella olisi helpompaa. Tai jotta itsellä olisi näennäisesti helpompaa.
Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.
Yhdentoista vuoden aikana hyvinvointialalla olen kohdannut kasvotusten satoja ja sähköisesti tuhansia naisia. Kohtaamiset ovat näyttäneet kouriintuntuvasti, millaisten henkisten haasteiden kanssa useimmat painivat. Itsekin olen kokenut näistä suurimman osan.
Tunnistatko itsesi seuraavista?
– Sinun on vaikeaa tunnistaa tai tunnustaa tarpeitasi: fyysisiä, emotionaalisia, henkisiä, taloudellisia. Nielet omat toiveesi ja keskityt tyydyttämään toisten tarpeita.
– Sinulla on vaikeuksia asettaa rajoja. Haluat olla kiltti ja kaikille mieliksi.
– Elämäsi on tasapainoilua. Et uskalla tehdä valintoja tai suututtaa ketään, väistelet konflikteja.
– Pelkäät tuoda itseäsi esiin tai sanoa mielipidettäsi.
– Omaksut maskuliinisia toimintamalleja selviytyäksesi työelämässä. Piilotat feminiiniset piirteesi, kuten tunnereaktiosi, levon tarpeesi, herkkyytesi ja luovuutesi. Niille ei tunnu olevan tilaa.
– Elämäsi on selviytymistä. Et anna itsellesi lupaa kasvaa, saati menestyä. Et koe olevasi omien unelmiesi arvoinen.
– Äitisuhteesi tuntuu selittämättömällä tavalla vaikealta, mutta et ymmärrä, mikä siinä hankaa. Yrityksesi hoitaa suhdetta eivät tunnu tuottavan tulosta.
– Tunnet syyllisyyttä, jos et toimi äitisi toiveiden mukaan. Kuulet usein mielessäsi äidin kriittisen äänen.
– Tuntuu, että mikään mitä teet, ei ole oikein. Koet, että olet jotenkin vääränlainen, sinussa on jotain vikaa. Et koskaan tunne riittäväsi.
Monet haastavista tunteista ja epäterveistä toimintamalleista johtuvat ilmiöstä nimeltä äitihaava. Äitihaava ei tarkoita, että äitisi olisi syypää ongelmiisi – äitihaavan juurisyyt löytyvät muualta kuin yksittäisistä äiti-tytär-suhteista.
Äitien ja tyttärien suhteet ovat kuitenkin yksi reitti, jota pitkin naiset perivät rajoittavia uskomuksia, omien tarpeiden kieltämistä, ylikiltteyttä, riittämättömyyttä ja jatkuvaa syyllisyyden tunnetta. Monissa suhteissa on selittämätöntä nihkeyttä ja ristiriitoja, joita on vaikea ymmärtää.
Tämän aiheen käsittely saattaa herättää lisää syyllisyyttä tai muita vaikeita tunteita.
Ehkä sinulle on sanottu, että sinun pitäisi vain ymmärtää äitiäsi ja olla hänelle kiitollinen.
Ehkä sinua on muistutettu, että hän on tehnyt parhaansa ja antanut sinulle elämän.
Ehkä sinulle on sanottu, että ehkä olet vain ymmärtänyt väärin, älä ole niin herkkänahkainen.
Mutta äitihaava ei ole mustavalkoinen ilmiö. Äitihaavaa hoitaessa voit samaan aikaan sallia itsellesi surun siitä, mitä olet äitisuhteessa jäänyt vaille ja tuntea kiitollisuutta siitä, mitä olet äidiltäsi saanut. Voit asettaa rajoja ja ilmaista rakkauttasi.
Muista, että sinulla on lupa omaan kokemukseesi. Voimaantuminen alkaa siitä, kun haava tulee kohdatuksi. Sinun ei tarvitse loputtomiin miellyttää äitiäsi ja kadottaa itseäsi toisen toiveiden ja tunteiden alle.
Riippumatta titteleistä tai median luomista rooleista kaiken takana on ihminen. Tässä jutussa muusikko ja tv-persoona Mikko Kuustonen kertoo, mitä eri sanoista tulee hänelle mieleen. Mikko Kuustosen uusi omaelämäkerta on ilmestynyt huhtikuussa 2022. Tämä artikkeli on tuotettu mainosyhteistyössä Johnny Knigan kanssa.
HUUMORI on ollut elämässäni samaan aikaan sekä tärkeä voimanlähde, että keino suojautua. Rankinta ja sarkastisinta huumoria olen kohdannut vaikeissa tilanteissa kehitysmaiden katastrofialueilla tai saattohoidossa. Näissä tilanteissa musta huumori on ollut tarpeen yhdistävänä voimavarana. Huumori ei ole pois empatian tai ammatillisuuden ytimestä vaan vahvistaa parhaimmillaan läsnäoloa ja yhteistä kokemusta. Tunnistan myös lukuisia tilanteita elämässäni, jolloin olen paennut aitoa kokemustani huumorin suojiin.
MYÖTÄTUNTO on kohtaamisen ja läsnäolon avaintaito. Kyky asettua toisen asemaan ja kuunnella tästä lähtökohdasta. Olen joutunut opettelemaan myötätuntoisen kuuntelemisen taitoa huomattuani, että oma taipumukseni on ratkaista tilanteita kuuntelemisen sijaan.
SURU on omassa mielenmaisemassani aina läsnä. Ei ahdistavana tai dominoivana vaan jonkinlaisena ihmisen perustilana. Karjalainen ilmaisu surun tuttu resonoi omaan ajatteluuni. Surun kanssa eläminen myös kirkastaa vastavoimia ja auttaa tunnistamaan aidot ilon lähteet.
RAUHA on ideaali, jota kohti tahdon pyrkiä. Rauha itseni, ympäristöni, rakkaitteni, vihollisteni tai menneisyyteni kanssa. Koen rauhan olevan mahdollinen vain viiltävän rehellisyyden ja armollisuuden kautta.
KOHTAAMINEN on taito, jonka koen oppineeni lapsuuskotini tuulikaapissa. Äitini piti kotonamme kaivoskylän apteekkia, joka oli aina auki. Eri heimoista ja taustoista tulevat ihmiset oli kohdattava ja myöhemmin ymmärsin, että tämä tuulikaappikoulu oli ihmisyyden yliopisto.
RAKKAUS on ihmisiksi elämisen ydinvoimaa. Kauneutta, kipua, hulluutta ja arkea.
KEHO on ainoa kotini. Puolisoni Hanna Brotherus on rakentanut filosofiaansa tälle perusajatukselle ja vähitellen alan tajuta mitä hän tarkoittaa.
UNELMAT ovat unilääkkeeni. Nukahdan iltaisin haaveiden riippumattoon ja olen tehnyt samaa lapsesta saakka. Realismin rajallisuus on autuasta asettaa toisinaan sivuun ja paeta maailmaan, jossa kaikki on mahdollista.
SIELU on ikuinen. Sytyin nuoruudessa mustan soulin sykkeestä ja uskon edelleen, että tunnistamme jossain perimämme syövereissä sielumusiikin elossa pitävän rytmin.
KOHTALO on arvaamaton. Koen olevani aina elossa kuolemaa vasten. Nojaan psykiatri C.G.Jungin viisaaseen ajatukseen: ” En ole se, mitä minulle tapahtui. Olen se mitä valitsen olevani.”
Entä jos pyhä on jotain sellaista, mikä alkaa siitä hetkestä, kun sanat loppuvat ja tilalle tulee kaiken nielevä ihmetys, ihastus? Niin kuin katsoessa juuri loistoonsa puhjennutta orkideaa tai pysähtyessä aistimaan kesäisen vesisateen pisara pisaralta; kun kelluu alastomana järvessä, rakkaan rantasaunan löylyjen pehmentämänä.
Pää pilvissä, kiviä kengissä -kirjassa koko ihmiselämän voi nähdä eräänlaisena pyhiinvaelluksena, jonka tarkoituksena on löytää jotain suurempaa ja ihmeellisempää kuin se, mitä järjellä voimme ymmärtää. Joskus pyhyys voi myös yllättää ihmisen arkisessa tilanteessa ilman, että sitä on tietoisesti edes tavoitellut.
Äitini kanssa opin, että taide on rakkautta. Hän opetti, että luominen tapahtuu aina hiljaisuudessa, hyvässä hengessä ja rakastaen. Verstaalla opin hiljentymään, mutta ennen kuin tähän rakkaudelliseen hetkeen pääsi, arki piti jättää taakse. Työhuoneella aina sovimme, ettemme puhuisi työskennellessämme. Pölyisessä tilassa kuului vain hetkittäisiä ääniä, kun savimöykky mätkähti muovailualustaa vasten tai kaiverruspuikko kolahti pöydälle.
Äidin työmatka kodistamme keramiikkapajaan oli minulle pyhiinvaellus. Ennen lähtöä valmistimme eväät ja äiti teki kahvia termoskannuunsa. Talvisin matka taittui kävellen, muina aikoina pyöräilimme. Olin niin innoissani matkoistamme taiteen rauhaan, että vatsanpohjassani toisinaan nipisteli.
2. Matka historialliseen paikkaan
Kreikka on taiteen tyyssija niille, jotka arvostavat antiikin perintöä. Jumaltarut ja kristinusko kohtaavat siellä arkisissakin kohteissa, ja pelkästään seikkailemalla löytää hyvää ja kaunista. Itselleni on käynyt niin, että kartan johdatettua hypetettyyn paikkaan perillä onkin koittanut pettymys, kun taas silmät auki kulkien vailla varsinaista päämäärää vastaan on tullut ihmeitä.
3. Puhdistavat ja uudistavat löylyt
Pyhin on savusauna savolaisessa saaressa, jossa kiukaalle ei heitellä vettä vaan sitä valellaan lempeästi, jolloin se sihauttaa niin makeat ja kissamaisesti naukuvat löylyt, että lauteilla olija vaipuu välittömästi pumpuliseen nirvanaan. Kun hän pääsee sieltä vielä sametinpehmeään järveen, jota mahdollisesti valaisee kuutamo ja hunnuttaa usva, taivas ei voisi olla lähempänä.
Sellaisen saunan pelkkä ajatteleminenkin rentouttaa, ja rentous on tila, josta (jos ei nukahda) on vain lyhyt askel pyhyyteen.
Kun nautin saunassa pitkistä löylyistä fyysisesti riisuttuna, tunnen hien virtaavan ja kehoni puhdistuvan. Tämä kokemus vaikuttaa sisäiseen maailmaani, ajatuksiini, mieleni tilaan: rauhoitun, pysähdyn ja koen itseni uudistuneeksi.
4. Yhteys tähän hetkeen ja toiseen ihmiseen
Joka ikinen päivä on mahdollista nähdä kauneutta, pyhyyttä ja hyvyyttä – en vain aina ole siinä tilassa, että ymmärtäisin todella havainnoida tätä kaikkea. Oma mieleni askaroi liiaksi tunteissa, omissa mielipiteissä, menneissä tapahtumissa ja tulevaisuuden poltteissa. Pyhyys johtaa aina vahvemmin tähän hetkeen, toiseen ihmiseen.
5. Leikkimielisyyden löytäminen
Pelit lautapeleistä roolipeleihin ovat alusta saakka olleet minulle ilon, yhteisöllisyyden ja luovuuden lähde. Niiden kautta olen saanut erilaisen kosketuksen pyhyyteen, johonkin korkeampaan ulottuvuuteen. Aikuisena, raitistuttuani, löysin uudestaan itsestäni sen kadoksissa olleen hyväntuulisen pojanviikarin.
Parin vuosikymmenen aikana ystäväni Jani ja minä olemme pelanneet yhdessä satoja tunteja. Näiden pelituntien aikana olemme Janin kanssa uskoutuneet toisillemme. Öisin olemme vaihtaneet kokemuksiamme yrittäjän paineista, läheisen kuolemasta, parisuhteista ja lapsista. Jokainen pelikerta on jättänyt lämpimän jäljen yhdessä vietetystä hetkestä. Pyhyys on hiipinyt välillemme huomaamatta, salaa.
Kokemukseni perusteella kaikenlaisen pyhän kohtaamisen lopputuloksena on lapsenmielinen leikkimielisyys ja elämänilo. Pelien kautta olen päässyt käsiksi tällaiseen kepeyteen. Voi myös kysyä, onko eskapismissa ylipäätään mitään pahaa, väärää. Eikö olekin hyvä välistä vain keskittyä viihtymään, nauttimaan ja leikittelemään? Kannattaako kaikkeen suhtautua niin ryppyotsaisesti? Pitääkö taiteen tai pyhän olla vakavamielistä?
Kirjoittaja Elina Ryynänen on 24-vuotias sosionomi, punaisen huulipunan rakastaja ja Ajatusaallokko Oy:n toinen perustaja. Elina on kiinnostunut ihmisyydestä, herkkyydestä, runoudesta, tyylistä ja lempeämmästä yritysmaailmasta.
Itsensä vertailu muihin on tavallista ja teemme kaikki sitä silloin tällöin. Kirjoitin muutaman ajatuksen siitä, miksi vertailua ei aina kannata tehdä – Olipa kyseessä luovan työn tai itsensä vertailu muihin.
Älä vertaa itseäsi muihin, sillä…
… olette aivan eri kohdassa matkaa
Kuinka helppoa on verrata itseään muihin ja kokea riittämättömyyden tunnetta. Kaikki näyttävät edistyvän omissa asioissaan, paitsi minä. Miten helppoa on verrata ja unohtaa, että toinen on voinut tehdä samaa asiaa kymmenen vuotta ja itse on vasta aloittanut. Mikä merkittävintä, ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita ja lähtökohtia. Sinulla on voinut olla esimerkiksi enemmän haasteita ja vastoinkäymisiä kuin vertailemallasi ihmisellä.
Olemme ihmisinä taipuvaisia niin jossittelemaan kuin Entä jos? -ajatteluun. Olen saanut tästä itsenikin kiinni: Olin kaksi vuotta kirjoittamatta yhden yhtä runoa vaikean elämäntilanteen takia. Luovuus oli aivan tukossa. Ennen jossittelin, mitä kaikkea olisinkaan voinut saada aikaan tuona aikana. Kunnes taas muistan sen, että jokainen meistä kulkee omaa polkuaan, omaan tahtiinsa. Välillä eteen tulee asioita, joihin emme voi vaikuttaa. Joillekin niitä tulee enemmän, toisille vähemmän. Älä vertaa matkaasi toisen reittiin, sillä ette ole samassa kohtaa etenemässä. Onko teillä käytössä edes sama kartta?
… koko totuus ihmisistä ei löydy sosiaalisesta mediasta
Nykyään voi helposti eksyä sosiaaliseen mediaan ja verrata itseä kehen tahansa sieltä. Olipa kyseessä julkisuuden henkilön tai hyvän päivän tutun tekemiset. Näemme monesti tekemisestä vain lopputuloksen, mutta emme haasteita sen takana. Näemme toisen elämästä pienen palan, josta puuttuvat monesti kaikki elämän varjopuolet. Tämä on toisaalta täysin ymmärrettävää, sillä omat rajat ja yksityisyys ovat tärkeitä. Kaikkia asioita ei tarvitse jakaa nähtäville.
Vertailemme ja saatamme toivoa itsellekin kaikkea sitä hyvää, mitä toisen ihmisen elämässä näkyy olevan. Moni haluaisi kaiken tämän hyvän, mutta harva olisi valmis ottamaan kantaakseen myös toisen elämän myrskyt ja vastatuulet. Sen sijaan, että vertailisimme itseämme toisiin, voisimmeko inspiroitua ja motivoitua toisistamme?
… se voi tukkia luovuuden
Jos suurin osa ajasta ja voimista menee toisten tekemisen seuraamiseen ja vertailuun, luovuus saattaa ottaa tästä osumaa. Hetkittäin voikin pysähtyä ja tarkastella, mihin suuntaan on menossa. Keskitynkö liikaa muiden tekemiseen vai onko näkökulma tarpeeksi omassa? Laske rimaasi luovassakin tekemisessä, sillä aloittaminen on vaikeaa, jos tavoittelemme heti kuuta taivaalta.
Palaan vielä hiukan sosiaaliseen mediaan, koska sieltä löytyy hurja määrä taitavia ihmisiä, niin käsitöiden ja taiteen parista, unohtamatta Lifestyle -tyylisen sisällön luojia. Olen aika ajoin pohtinut, sopiiko luova tekeminen edes sosiaaliseen mediaan – Tuleeko tykkäyksistä ja kommenteista tai niiden puuttumisesta ahdistusta? Katoaako oma ääni ja luovuus, jos jatkuvasti yrittää miellyttää Instagramin algoritmejä? Nämä asiat riippuvat varmasti ihmisestä ja kuinka näihin asioihin suhtautuu. Sosiaalisesta mediasta voi kuitenkin parhaillaan saada paljon hyvää mieltä, inspiraatiota ja kannustusta saman henkisiltä ihmisiltä. Unohda tykkäysten ja seuraajien määrä, sillä luovuutesi ja tekemisesi on merkittävää, jos se on sitä sinulle itsellesi.
On hyvä muistaa, että kaikilla tulee aikoja, kun luovuus tuntuu olevan jumissa. Se on normaalia eikä syytä paniikkiin ole. Jos pystyt anna itsellesi ja luovuudellesi aikaa. Ja mikä tärkeintä, ethän vertaile itseäsi tai luovaa työtäsi muihin, sillä ihmisyydessä ja luovuudessa emme voi kilpailla.
Oletko sinäkin huomannut olevasi joskus vihainen jonkun ihmisen käyttäytymisestä? Tai yksinkertaisesti olevasi ärtynyt, kun ajatteletkin tätä ihmistä? Tätä psykologista ilmiötä kutsutaan projektioksi. Mitä projektio kertoo sitten meistä itsestämme?
Mielellämme on kyky heijastaa toiseen ihmiseen piirteitä, joita emme kenties hyväksy tai tunnista itsessämme. Projektio voi olla positiivinenkin eli voimme heijastaa toiseen piirteitä, joita esimerkiksi kaipaisimme itsellemme. Voidaan jopa sanoa, että aina kun annamme palautetta toiselle, puhumme myös jollakin tasolla itsestämme.
Mitä nämä piirteet ja osat meissä oikein ovatkaan? Yksi tapa käsitellä niitä hahmoterapiassa on työskentely polariteettien eli ääripäiden kanssa. Polariteetit perustuvat ajatukseen, että jokainen ihminen koostuu kenties tuhansista ominaisuuksista, joilla kaikilla on myös vastakohta. Jotkut polariteetit ovat selkeitä tai ilmeisiä, kuten ”maskuliininen/feminiininen”, ”heikko/vahva”, ”iloinen/surullinen”. Kaikilla piirteillä on myös plussat ja miinukset henkilölle.
Polariteetit liittyvät yksilön taustaan ja sisäisen todellisuuden käsitykseen. Ihmisen sisäinen todellisuus koostuu niistä piirteistä ja ominaisuuksista, jotka ovat hahmoterapeutti Joseph Zinkerin mukaan tietoiselle minälle hyväksyttäviä, ja niistä, jotka ovat itselle hyväksymättömiä. Esimerkiksi olen mieluummin fiksu kuin tyhmä tai myötätuntoinen kuin ankara. Tullakseen ”kokonaiseksi”, henkilön on hyvä tiedostaa ja pyrkiä hyväksymään piirteensä.
Minun on ollut vaikea hyväksyä itsessäni jotain polariteetteja. Minulle nopea/hidas on ollut keskeinen polariteetti, jonka tunnistan olevan peräisin vanhemmiltani. Isäni on hidas ja rauhallinen, äitini ollessa nopea. Tunnistettuani nämä olen pystynyt hyväksymään ne osaksi itseäni ja näin olemaan armollisempi eri tilanteissa.
Henkilön ollessa liiaksi ”jumissa” piirteensä kanssa ei elämä ole silloin usein tasapainossa. Sillä tällöin ei ole vaihtoehtoja toimia joustavasti tilanteen mukaan. Esimerkiksi jos henkilö on ”jumissa” käsityksen kanssa, jossa hänen täytyy olla ahkera, eikä voi sallia itselleen sen polariteettia, laiskuutta, niin henkilö ei voi sallia itselleen esimerkiksi joutenoloa edes vapaa-ajallakaan. Voi olla, että tätä piirrettä ei ole hyväksytty lapsuudenkodissa ja henkilössä elää uskomus, joka ei salli hyvääkään tekevää laiskuutta. Tämä voi johtaa jopa uupumiseen. Henkilö voi myös heijastaa tämän uskomuksen toiseen ihmiseen, jonka joutenolo tai ”hällä väliä”-asenne ärsyttää.
Hahmoterapiassa polariteettien kanssa voidaan työskennellä monin eri tavoin. Olennaista on lisätä henkilön tietoisuutta omista puolistaan ja tutkia niihin liittyviä polariteettejä. Mitä hyötyä ja haittaa näistä puolista on? Näin henkilön tietoisuus itsestä alkaa laajeta ja voi muodostua uusia valintoja. Näistä valinnoista voi syntyä muutos.
Me kaikki projisoimme eli heijastamme piirteitämme eli sisäistä maailmaa toisiimme. Emme kenties voisi esimerkiksi rakastua, jos emme näkisi toisessa jotain itsestämme ja mitä arvostamme.
Voit tutkia omia projektioitasi esimerkiksi seuraavien harjoitusten avulla:
Harjoitus 1: Jos huomaat arvostelevasi jonkin ihmisen käytöstä tai piirteitä, kirjoita piirteet ylös ja lausu ne itsellesi muodossa ”minä olen…”. Mikä on suhteesi noihin piirteisiin tai niiden vastakohtiin?
Harjoitus 2: Valitse jokin esine huoneestasi. Kuvaile esinettä sinulle merkityksellisin adjektiivein. Kun olet saanut kaikki adjektiivit listattua, niin lue ne muodossa ”minä olen…”. Mitkä adjektiiveista kuvaavat myös sinua?
TOIMITUKSEN VINKKI:
Tämän jutun kirjoittajan, hahmoterapeutti Julle Takasen Valot ja varjot minussa -korttipakan avulla voit oppia tuntemaan itsesi paremmin ja tutustua myös kumppaniin, ystävään, tai vaikka työkaveriin aivan uudesta näkökulmasta – ja ehkä myös ärsyyntyä vähemmän. Korttipakkaan voit tutustua TÄÄLLÄ.
