Meissä kaikissa asuu pieni sisäinen lapsi, joka on ikään kuin kehossamme asuva lapsienergia. Keho muistaa kaiken, jopa sikiöajalta asti. Näin ollen kehomme onkin avainasemassa siinä, miten pääsemme aikuisena kontaktiin sisäisen lapsemme kanssa.
Yleisesti ajatellaan, että on arvokasta ja tärkeää kasvaa ja kehittyä lapsen tilasta kohti aikuisempaa tilaa ja käyttäytymistä. Tämä on mielestäni kuitenkin aivan liian yksinkertainen tapa nähdä ihmisyys ja siinä kehittyminen.
Jokaisessa ikävaiheessa on oma arvonsa, jokainen ikävaihe on tärkeä. Lapsuus – ja erityisesti varhaislapsuus – on äärimmäisen tärkeä vaihe senkin vuoksi, että aivomme ja koko kehomme kehittyvät elämämme alkuvaiheessa hurjaa vauhtia. Stressaavat varhaislapsuuden kokemukset hidastavat tätä kehittymistä ja saattavat vaikuttaa jopa siihen, miten siedämme stressiä myöhemmässä elämässämme.
Sisäinen lapsi on viisas ja luova osa meitä.
Kuvittele mielessäsi pieni lapsi, kuka tahansa. Katsele häntä, miten hän liikkuu ja elehtii. Lapsi elää tässä hetkessä, ei menneisyydessä eikä tulevaisuudessa. Lapsi myös tuntee tunteensa juuri siinä hetkessä kun aika sille on, lapsi ei voi odottaa. On sitten kyse ilosta, surusta, kiukusta tai pelosta, lapsi elää tunteensa loppuun asti, hetkestä toiseen. Hän ei itse rajoita itseään, hän pystyy tuntemaan ja ilmaisemaan tunteensa sekä kehollaan että äänellään vapaasti. Jotta tämä olisi mahdollista, se edellyttää ymmärrystä ja hyväksyntää lapsen huoltajilta.
Ajattele sitten aikuiselle itsellesi nämä samat ominaisuudet. Mitä jos minäkin voisin elää tässä hetkessä ja ilmaista ja tuntea tunteeni vapaasti, miltä se tuntuisi? Se ei ehkä ole aina mahdollista, mutta ehkä joskus? Mitä jos minulle ei edes tulisi mieleeni lukita tunteitani, epäröidä itseäni ja kykyjäni? Mitä jos minulla olisi kerta kaikkiaan kyky olla se joka olen, ja se riittäisi?
Vaikka jokainen meistä on lapsena enemmän tai vähemmän joutunut kokemaan tunteiden, sekä kehollisen että verbaalisen ilmaisun rajoittamista, silti meillä on mahdollisuus herätellä sisällämme olevia taitoja olla autenttisesti oma itsemme. Meillä kaikilla on syntymälahjana saatu kyky elää hetkessä sydänlähtöisesti. Lapsi on syntyjään sydäntietoinen ja tunteva. Nämä ovat tärkeitä piirteitä aikuisenkin elämässä.
Yhteyden kaipuu, kontaktin ja kosketuksen tarve, on myös yhteistä kaikille autenttisille lapsille. Myös me aikuiset kaipaamme yhteyttä toisiin, vaikka emme aina sitä tiedostaisikaan. Yksinäisyys ja yhteydettömyys ovat isoja haasteita monelle. Mitä voisimmekaan oppia tässä suhteessa lapsilta?
Miten sinun sisäinen lapsesi voi tällä hetkellä? Mitä sinä voisit oppia sisäiseltä lapseltasi?
Jos koet elämässäsi haasteita jaksamisen, oman riittävyyden tai hetkessä elämisen kanssa, olisi tärkeää olla yhteydessä omaan sisäiseen viisauteesi. Sisäinen lapsesi on se viisas ja luova osa sinua, joka osaa jo elää hetkessä eikä se kyseenalaista itseään ja omia kykyjään.
Voit kohdata sisäisen lapsesi mielikuvissasi sekä kuuntelemalla kehoasi. Silloin kun sinulla on lupa tuntea, ilmaista itseäsi ja elää tässä hetkessä, kehosi on löytänyt kontaktin sisäisen lapsen energiaan.
Mikäli huomaat kehossasi esteitä tuntemiselle tai itsesi ilmaisemiselle, epäilet omia kykyjäsi tai murehdit jatkuvasti, olet antanut liikaa tilaa kriittiselle aikuiselle itsessäsi. Hyväksy sekin, jos näin tapahtuu. Aina kun huomaat ajautuneesi tämän minän osan valtaan, kysy itseltäsi:
Mitä sisäinen lapseni tähän vastaisi, mikä olisi minulle viisainta tällä hetkellä? Luota sisäisen lapsesi viisauteen!
Artikkelikuva: Depositphotos
