Joskus on keskityttävä vahvistamaan omaa sisintä, jotta voi taas ammentaa itsestään muille

Filosofi Frank Martela on kiteyttänyt elämän merkityksen yhteen lauseeseen: ”Elämän merkitys on tehdä itselleen merkityksellisiä asioita siten että tekee itsestään merkityksellisen muille ihmisille”.

Olen miettinyt tätä lausetta paljon viime aikoina. Sen jälkimmäinen osa, ”tehdä itsestään merkityksellinen muille ihmisille” on ollut itselleni nuoresta asti kirkkaana mielessä. Olen aina halunnut toimia jonkinlaisessa auttamistyössä, parantaa edes hippusen verran maailmaa täällä ollessani. Kunnes myötätuntouupumuksen myötä jouduin tarkastelemaan arkeani ja arvojani uudestaan, toteamaan, että olin kaikessa omistautuneisuudessani unohtanut itseni ja omat tarpeeni.

Noin kymmenen vuotta myöhemmin voin ilokseni todeta löytäneeni paitsi itseni takaisin, myös ne asiat, jotka ravitsevat sieluani ja joiden kautta pystyn toteuttamaan itseäni. Väliin on mahtunut vuosien edestä tasapainoilua lauseen molemmissa päissä.

Toipuminen edellytti, että annoin auttavien käsieni levähtää ja keskityin sen sijaan vahvistamaan itseäni ja omaa sisintäni. Toisinaan se tarkoitti sitä, mitä usein kuuluu kutsuttavan ”oman navan ympärillä pyörimiseksi”. Minulle se oli paranemisen aikaa, oman sydämen äänen ja sielun polun vahvistamista. Pikkuhiljaa pystyin jälleen ammentamaan myös ympärilleni – luovin, mutta vielä varovaisin askelin.

Tänä päivänä koen merkityksellisyyden tunteen kytkeytyneen jälleen vahvasti siihen, että pystyn omalla sielun työlläni palvelemaan mahdollisimman hyvin muita. Oma kasvupolkuni on opettanut katsomaan paitsi itseäni myös kanssakulkijoita armollisemmin.

Jokaisella meistä on omat haasteemme, vastoinkäymisemme ja sielun pimeät yömme. Se, mikä jonkun mielestä näyttää itsekkäältä oman navan tuijottelulta, voi toiselle olla taistelua ulos uupumuksen ja masennuksen syövereistä.

Itsensä kuuntelemisen ja toteuttamisen tärkeydestä ei puhuta suotta. Moni meistä tarvitsee tukea, kannustusta ja rohkeutta löytääkseen sen, mikä tuntuu itsestä merkitykselliseltä. Jos filosofiaa on uskominen, se on kuitenkin vasta ensimmäinen askel.

Emme ole täällä voimaantumassa vain itseämme varten, vaan pystyäksemme palvelemaan paremmin toisia ihmisiä – ja elämää ympärillämme. Yksilökeskeisessä kulttuurissamme jälkimmäinen helposti unohtuu. Ehkä olisikin aika rummuttaa myös merkityksellisen elämän sosiaalista ulottuvuutta.

Se, että onnistuu löytämään oman autenttisen elämänpolkunsa on itsessään arvokas etappi, mutta elämän merkityksellisyys rakentuu myös suhteessa toisiin ihmisiin, elollisiin olentoihin ja tähän ihmeelliseen planeettaan, jonka kyydissä saamme kulkea. Siksi ”Miten voin toteuttaa itseäni?” -kysymyksen rinnalle tarvitaankin jatkokysymys: ”Miten voin palvella elämää?” Joskus jälkimmäinen kannattaa esittää ensin. Siitäkin huolimatta, että joutuisi vielä palaamaan takaisin lähtöruutuun.

Lähde: Frank Martela, Elämän tarkoitus. Haluatko luennon vai kelpaisiko yhden lauseen vastaus?