Yksi ilmiö, johon olen törmännyt lukuisia kertoja omassa elämässäni ja pariterapiavastaanotollani on se, että parien ristiriitojen takana saattaa olla hyvin samankaltaiset tarpeet ja kaipuut – mutta kumpikin reagoi eri tavalla kokiessaan olonsa ahdistuneeksi suhteessa.
Parisuhteissa aktivoituu herkästi alitajuisia kiintymysmalleja, varsinkin silloin, kun koemme olomme uhatuksi suhteessa. Jos tutkitaan asiaa kiintymyssuhteiden kautta, niin pähkinänkuoressa ja yleistetysti homma menee jotenkin näin:
Ristiriitaisesti kiintynyt kaipaa voimakkaasti yhteyttä, varmistelua ja alkaa ahdistuessaan vimmaisesti pyrkimään yhteyteen.
Välttelevästi kiintynyt taas on oppinut mallin, jossa vain yksin selviää, ja kokiessaan olonsa ahdistuneeksi vetäytyy ja keskittyy enemmän omiin juttuihinsa.
Tästä tulee parin välille kaava, joka usein toistuu ja tuo suhteeseen turvattomuutta ja ahdistusta. Ja usein kumpikin toivoo, että toinen muuttuisi.
Voin sanoa, että kokemusta on hyvin omakohtaisesti… Sekä suhteista, joissa EI löydetty yhteistä turvaa mutta onneksi myös suhteista, joissa turvaa on pystytytty oikeasti rakentamaan yhdessä.
Välttelevästi kiintyneen ja ristiriitaisesti kiintyneen suhdedynamiikka menee typistetysti näin:
Mitä enemmän ristiriitaisesti kiintynyt ahdistuu, sitä enemmän hän pyrkii löytämään varmistusta ja turvaa (joskus myös intensiivisesti vaatien). Tähän välttelevästi kiintynyt taas reagoi vetäytymällä, puolustautumalla ja muuttumalla etäisemmäksi. Tästä toinen ahdistuu vielä enemmän ja pyrkii yhteyteen, kun taas toinen vetäytyy lisää… Syntyy satuttava ja kiperä kuvio, joka helposti toistaa itseään ja jonka äärellä koemme suhteessa ymmärrettävästi avuttomuutta ja keinottomuutta.
Tätä kutsutaan kielteiseksi kehäksi, mutta pari voi oppia myös paljon toimivampia keinoja ristiriitojen katkaisuun. Usein se kysyy kuitenkin uudenlaisten taitojen harjoittelua ja armollisuuttakin niiden opetteluun. Kielteisen kehän sijaan voi onneksi lähteä rakentamaan yhdessä myönteistä kehää. Se ei tietenkään tapahdu ihan vaan sormia näpäyttämällä, vaan kysyy toistoja.
4 asiaa, joita kumppanit voivat sanoa toisilleen konfliktien keskellä vakauttaakseen tilannetta
- Haluan kuulla sun ajatuksia ja ymmärtää syvemmin.
- Selvitetään tämä yhdessä
- Vaikka tässä on vaikeita tunteita, sä ja meidän suhde on mulle tosi tärkeä
- Mitä sä toivoisit multa tässä hetkessä?
Näillä asioilla voit lisätä omalta puoleltasi suhteen turvaa konfliktitilanteissa
Ota aikaa tunteiden käsittelyyn. Sen sijaan että reagoisit vihasta tai tunnekuohusta, ota aikaa hieman rauhoitella itseäsi, jotta voisit tunnistaa, mitä haavoittuvaisempia tunteita ja tarpeita tilanteen taustalla on. Näin pystyt myös kommunikoimaan rauhallisemmin ja tulet luultavasti paremmin kuulluksi.
Tutki tarpeita. Silloin kun koemme olomme uhatuksi, koemme myös jonkin tarpeen olevan uhattuna. Mitä sinä kaipaisit? Tarvitsisitko vahvistusta? Sitä että toinen vaan kuuntelee? Lohtua? Omien tarpeiden tunnistaminen ei ole aina helppoa, mutta sitä voi onneksi opetella. Hyvässä suhteessa on turvallista kääntyä toista kohti.
Huomio oma osuutesi. Tarkastele ilman itsesyytöksiä omaa puoltasi. Syyllisten etsiminen ei erityisemmin auta vaan sen tutkiminen että miten kummankin teidän pelot, käytös ja toiveet toimivat yhteisvaikutuksessa. Tarkastele dynamiikkaa. Älä kuitenkaan ota syytä sellaisesta, mistä ei tarvitse.
Kuuntele ja pyri ymmärtämään. Vaikka olisi houkuttelevaa puolustella vain omaa kantaa, pyri rauhassa kuulemaan mitä toisessa tapahtui. Ja pyydä myös itsellesi tilaa tulla kuulluksi rauhassa.
Nämä asiat kuuluvat turvalliseen suhdedynamiikkaan
⟣ Halu huomioida kummankin tarpeet
⟣ Välitän sekä omista että sinun tarpeista
⟣ Emotionaalisesti avoin ja haavoittuvaisia tunteita ilmaiseva kommunikaatio
⟣ Yhdessä keskustellut rajat, kunnioitus, selkeys ja toisen huomioiminen
⟣ Kummallakin valmius itsereflektioon, erheiden tunnistamiseen ja anteeksipyytämiseen
Jokainen suhdedynamiikka on yhteinen luomus. Te luotte yhdessä teidän suhteenne tunnekulttuurin. Sitä monesti saa ja pitääkin vähän harjoitella <3
