Tosimies tarvitsee naisen

Ajattelin aloittaa uuden blogini kirjoittamalla hyvän ja asiapitoisen jutun. Tiedäthän, sellaisen jossa kaikki puolet on huomioitu ja virheitä ei juurikaan tehty. Asiakirjamaisen.

Looginen kun usein olen, sorrun helposti liikaan hiomiseen ja faktatietoihin. En käytä paljon numeroita mutta synnyttäessäni vakuuttavaa ja järkeen vetoavaa tekstiä, katoaa oma jälkeni, tunteeni, kokemukseni ja ihminen tekstistä.

Järki on maskuliinista. Silloinkin, kun se on naisen päässä. Tulen kirjoittamaan epäilemättä monia kirjoituksia tähän blogiin siitä, kuinka jokin on maskuliinista ja jokin on feminiinistä. En silti tarkoita sitä, että joku olisi automaattisesti naisen ominaisuuksiin kuuluvaa, toisen ollessa miehen omaisuutta. Edellämainitut kategoriat, kuten mikä tahansa kategoria, on luotu jotta meidän olisi helpompi ymmärtää ja lokeroida loogisesti (maskuliinisesti) asioita. Niitä ei kannata ottaa liian henkilökohtaisesti. Jos otamme, voimme pohtia miksi tämä seikka herättää tunteita?

Banaanissa on enemmän sokeria kuin salaatissa. Se ei silti tarkoita, ettei salaatissa olisi sokeria tai että kaikissa banaaneissa olisi saman verran sokeria. Voidaan kuitenkin sanoa, että banaani on yleisesti ottaen varsin makeahkoa.

Niin kirjoittamisessa kuin elämässäkin, tasapaino saa asiat toimimaan. Olen mies ja sen varmasti voi aistia näkökulmista ja kielestä jota käytän. Asia jonka jokainen nainen huomaa helposti, onhan tällainen hienovarainen aistiminen feminiinistä. Jos kirjoittaisin tekstin jossa kertoisin loogisia tosiasioita, kirjoittaisin maskuliinisen tekstin. Kun taas kirjoitan käyttäen hyväksi sekä järkeäni että tuntemuksia, kirjoitan kokonaisen tekstin.

Maskuliinisuus ilman feminiinisyyttä on kylmää. Feminiinisyys ilman maskuliinista puoltaan voi muistuttaa kaaosta. Oli perimmäinnen olemuksesi kumpi tahansa, hyväksymällä sen ja myös sen vastakohdat itsessäsi, löydät kokonaisuuden äärelle. Tämä on yksi päämäärä miehen tiellä, oli tien merkitys henkisessä kehityksessä, onnelliseksi tulemisessa tai vain itsensä tuntemisessa.

Yksi asia minkä olen miehen tiellä oivaltanut on se, että tosimies todella tarvitsee naisen. Sisäisen sellaisen.

lämmöllä, aaro

Hidastamisen filosofia

arto_artikkeli

Kiihdytettäessä näkökenttä supistuu ja elämästä tulee suorituskeskeistä. Hidastettaessa näkee maisemat paremmin ja ajattelu avartuu esittämään elämälle suuria kysymyksiä kuten:
– Miksi elän?
– Mitä on hyvinvointi?
– Mitä on oikeudenmukaisuus?

Hidastamisessa on kyse tietoiseksi tulemisesta. Elämä on ainutkertaista, mutta on helppoa elää ohi oman elämän kohtaamatta itseään. Omanäköisen elämän eläminen ei ole itsestään selvää, sillä tarvitsemme ihmisinä toistemme hyväksyntää.

Hidastaja haastaa vallalla olevaa sosiaalisen olemassaolon ihannetta, joka vaatii kyseenalaistamatta jatkuvasti uutta ja enemmän. Hidastaja pysähtyy kysymään, mitä loppujen lopuksi tarvitaan enemmän ja mitä vähemmän?

Lisää tarvitaan niitä asioita, jotka tuottavat henkistä hyvinvointia, tyytyväisyyttä ja onnellisuutta. Mutta mitkä näitä asioita minulle ovat? Onko minun olemassa olemisen ihanne sellainen, että nämä asiat on mahdollista saavuttaa?

Hidastajalle elämän merkityskeskeisyys on oleellisempaa kuin kulutusmahdollisuuksien maksimointi. Hidastajan havainto nimittäin on, että merkityksellisimmät hetket elämässä liittyvät yleensä ihmisiin eivätkä niinkään tavaroihin. Tyytyväisyyttä tuottaa itsestä ulospäin suuntautuminen.

Hidastajakin on kuluttaja. Mutta hidastaja harkitsee. Valintoja ohjaa todellinen tarve. Hidastaja on nimittäin havainnut, että tavaroiden määrä ei näytä lisäävän ihmisen henkilökohtaisen onnellisuuden, tyytyväisyyden tai terveyden määrää. Hidastaja saattaa pohtia, että tarvitaan enemmän palveluja ja vähemmän omistamista. Tavaravauraudesta on nimittäin muodostumassa uhka henkiselle hyvinvoinnille, sillä siihen keskittyessä eettisyys ja inhimillisyys jäävät taka-alalle.

Hidastettaessa näkee laajemmalle ja kauemmas. Hyvä niin, sillä muutoin lasten lapsemme voivat ihmetellä vauhtisokeuttamme tyyliin ”teillä oli kaikki tarvittava tieto, mutta…” Tällä hetkellä kaikkien keskeisten metallien ja käyttämiemme energianlähteiden loppuminen on näköpiirissä. Niin ikään kaikki kaupallisesti hyödynnettävät kalakannat romahtavat nykyisen kehityksen jatkuessa jo 40 vuodessa, ja kolmannes eläin- ja kasvilajeista on kuolemassa sukupuuttoon 90 vuodessa. Suomalaisista lajeista 11 prosenttia on uhanalaisia. Viisitoista maapallon 24 tärkeimmästä elämää ylläpitävästä ekosysteemistä on vahingoittunut tai kestämättömän käytön kohteena. Näistä koralliriutat on ensimmäinen kokonainen ekosysteemi, joka poistunee planeetaltamme lopullisesti vielä ennen vuotta 2100 merivesien lämmetessä fossiilisten energianlähteiden polton seurauksena. Tiedämme myös, että ilmastonmuutos on ¾ ihmisen aiheuttamaa ja se etenee 5000 kertaa nopeammin kuin tunnistetut aikaisemmat planeettamme ilmastonmuutokset.

Hidastaja ei kuitenkaan lamaannu näiden tosiasioiden edessä vaan hänellä on hitauden ansiosta kertynyttä rohkeutta ja voimaa toimia ja kyseenalaistaa vauhtisokeutta. Hän tietää, että vaihtoehtoja kyllä on jos olemassaolevia ratkaisuja pysähdytään kyseenalaistamaan. Hän myös tietää, että jokea ei synny ilman pieniä puroja. Eikä puroja ilman pieniä pisaroita. Hidastaja on nyt se muutos, jota lapsen lapsemme meiltä odottavat.

Pelot ovat mahdollisuus rakentaa sisäistä maailmaamme

”Useimmat meistä kaipaavat jatkuvasti jotain, jota meiltä puuttui lapsuudessa. Jokainen läheinen side herättää henkiin nämä muinaiset tarpeet sekä tyydyttämättömiin tarpeisiin liittyvät pelot ja pettymykset. Näin saamme hienon mahdollisuuden käydä tutkimassa tukahdutettuja tarpeitamme, elvyttää elinvoimamme ja rakentaa sisäisen maailmamme elämää voimistavien periaatteiden mukaiseksi.

Ihmissuhteiden lujat siteet ovat kuin uskonnollisia siteitä: ne kestävät kaikenlaisia kolhuja. Niinpä vastustelumme on ainoa tuskasta nousevan kasvun este. Kun paikkaamme oman minuutemme rispaantunutta kangasta, vapautuu se, mikä aiemmin oli vangittu. Pääsemme taas kosketuksiin todellisen minämme kanssa ja voimme elää tuon uudelleen löytyneen tiedon mukaisesti.”

David Richo : Kuinka olla aikuinen ihmissuhteissa, (Basam Books, 2012)

Parantava kurkuma-kanelitee

James A. Duken kirjoittamassa kirjassa ”Parantavien ruokien opas” listataan 12 tehokkainta terveyttä edistävää ruoka-ainetta. Siellä on mm. monille tutut valkosipuli, tumma suklaa, inkivääri, chili ja erilaiset pähkinät, mutta tähän superjoukkoon kuuluu ehkä hieman yllättäen myös kurkuma ja kaneli. Molempia näistä kannattaisi nauttia vähintään noin 1 tl päivässä.


Itselleni kyseisten mausteiden käyttö on tuttua intialaisesta keittiöstä, mutta muuten niitä harvemmin tulee ikävä kyllä käytettyä. Ratkaisin tämän ongelman kehittelemällä alkavaan flunssaan teen, joka osoittautuikin yhdeksi parhaista tehojuomista pitkään aikaan. Tein suuren kannullisen teetä ja vaikka flunssanalku talttuikin, olen siitä lähtien juonut tätä päivittäin. Tuntuu että se antaa sopivalla tavalla energiaa, poistaa makeanhimoa, tehostaa aineenvaihduntaa ja mikä tärkeintä, maistuu hyvälle. Tämä toimii loistavasti myös kylmänä jääteenä. Raikkaan ”terveyslimun” saat sekoittamalla teen vichyyn tai käyttämällä kylmän teen sodastreamerissa.

Kirjan mukaan kaneli on yksi maailman vahvimmista antioksidanteista. Sillä on myös ainutlaatuinen vaikutus verensokeriin. Tuota vaikutusta voidaan verrata diabeteslääkityksessä käytettävään rosiglitatsoniin, mutta ilman lääkkeen sydäntä vahingoittavia sivuvaikutuksia. Joidenkin tutkimusten mukaan kaneli alentaa myös kolesterolia. Huom. Muista huomioida kanelin voimakas vaikutus verensokeriin, jos sinulla on diabeteslääkitys.

Kurkuma on Duken tutkimuksien mukaan sijoittuu terveellisyydessään neljän parhaan joukkoon.  Sen historia parantavana aineena on tuhansia vuosia vanha ja se onkin Intialaisen ayurveda-lääkintätaidon päätuotteita. Kurkuma on erityisen tehokas hoitokeino nivelkipuihin. Tämä johtuu kurkumiini-nimisestä COX-2 estäjästä, jota kurkumassa on runsaasti. COX-2-estäjät ovat tulehdusta torjuvia yhdisteitä, joten kurkuma on osoittautunut lupaavaksi myös paksusuolisyövän ehkäisyssä. Sillä voi olla myös yleisesti syöpää ja Alzheimerin tautia ehkäisevä vaikutus, vaikka tästä ei täysin pitäviä todisteita olekaan.

Kurkuma-kanelitee

Muutama kourallinen kuivattuja koivunlehtiä ja pihlajanlehtiä (tai vihreää teetä)
Kourallinen kuivattuja kamomillasaunion kukkia tai kamomillaa
5×5 cm pala inkivääriä pieneksi silputtuna
2 rkl rooibosteetä
2 rkl kanelia
1 rkl kurkumaa

Laita ainekset teekannuun ja kaada reilusti kiehuvaa vettä päälle. Anna hautua noin 20 minuuttia ja käytä haudutetun teen tavoin! Halutessasi voit lisätä teen sekaan myös hunajaa. Tästä annoksesta riittää  juomaa useammaksikin päiväksi.

Sarastus: Merkityksettömyydestä

Sarastus on blogi muutoksesta ja uudesta alusta. Kirjoittaja Maija Ilmoniemi uupui kiireisten yrittäjävuosien jälkeen, päätti hypätä tuntemattomaan, ja alkoi kummastella maailmaa päästäkseen yhä lähemmäs itseään. Hän kertoo, millaista on, kun työstä ja elämästä häviää merkityksellisyyden tunne ja millaista sitä on etsiä uudelleen. 


Kaksi viikkoa sitten, sinä ikävimpänä ahdistuksen päivänä, jona kirjoitin viimeisimmän ahdistusta uhkuvan blogini, puhelimeni soi. Minulle soitti mies, joka oli kuullut Ruotsiin muutostani. Hän tarjosi minulle työpaikkaa eräästä ruotsalaisesta yrityksestä.

Niin, työpaikka käveli suoraan kotiovelleni juuri sinä pahimpana epätoivon päivänä. Tällaistahan tapahtuu vain elokuvissa!

Viime talvena väsyin työhöni. Huomasin, että elämästäni oli kadonnut merkityksen tunne, yhtäkkiä kaikki tuntui turhalta. Koko vuoden olen paininut merkityksettömyyden tuskassa. Mikään työ ei tuo minulle tunnetta täyttymyksestä, siitä että kokisin tekeväni jotain, jolla on oikeasti väliä.

Kun merkityksen tunteen kadottaa kerran, on uskomattoman hankalaa löytää hukattu inspiraatio ja innostus uudelleen. Tuntuu, ettei mikään mahdollinen työ herätä minussa sellaista poltetta ja paloa, jota työltäni tarvitsisin.

Työ on aina merkinnyt minulle enemmän kuin ”vain työtä”. Se on ollut minulle tärkeä osa identiteettiäni, itseni toteuttamisen kanava. Olen hakenut valtavia haasteita, janonnut koko ajan enemmän – saanut koko ajan enemmän. Ja nyt suurimpana ahdistuksen päivänä minulle tarjottiin työtä; sellaista, joka ei vastaa koulutustani eikä aiempaa työkokemustani, sellaista, joka ei ole minulle suuri haaste. Kuinka minä, kovissa vesissä keitetty ja kaikkeni työlle uhrannut yrittäjä voisin tehdä yhtäkkiä mekaanista, suorittavaa ja rutiininomaista työtä? Tämän työn vastaanottaminenhan olisi suoranainen taantuma siihen mitä olen tähän mennessä saanut aikaan.

Pohtiessani päätöstäni sisuunnuin itseeni: eihän kukaan ihminen voi elää loputtomiin tällä tavoin haihatellen ja haaveillen! Etsinkö jotain, jota en voi koskaan todellisuudessa löytää? Voinko koskaan saada työn, joka tuottaa minulle täydellisen tyydytyksen – ja onko se tarpeenkaan?

Kuinka edes saatoin ajatella työtarjouksen hylkäämistä? Osa-aikaisena ja projektiluontoisena se soveltuisi tilanteeseeni erinomaisesti.  Saisin mahdollisuuden hioa ruotsinkielen taitoni kuntoon, oman työyhteisön ja kaipaamani rytmin ja rutiinin uuteen elämääni Ruotsissa! Otin työn vastaan. Päätin niellä ylpeyteni ja kunnianhimoni ja priorisoida nuo muut asiat työn haasteellisuuden edelle.

Ollakseni rehellinen, on yksi asia, se kaikista isoin unelma, jota haluan enemmän kuin mitään muuta. Ajatus tuosta työstä saa silmäni syttymään, sydämeni sykkimään. Tuo työ saattaisi herättää minut taas henkiin, antaa merkityksen elämääni. Mutta sitä en vielä taida uskaltaa sanoa ääneen…

Ei ole mitään syytä jatkaa sellaista, joka ei tuota iloa tai johon ei ole tyytyväinen

Eräässä tarinassa kerrotaan egyptiläisistä munkeista, jotka asuivat satoja vuosia sitten autiomaassa vaatimattomissa ja eristäytyneissä oloissa. Kaksi munkkia nimeltään Theodore ja Lucius halusivat lähteä luostarista katsomaan ja kokemaan maailmaa, mutta koska he olivat antaneet lupauksen viettää elämänsä mietiskellen ja tutkiskellen uskontoaan, heidän ei ollut mahdollista lähteä.

Tyydyttääkseen vaellushalunsa he oppivat irvailemaan kiusauksilleen siirtämällä matkansa tulevaisuuteen. Kun kesä tuli, he sanoivat toisilleen: ”Lähdemme talvella.” Kun talvi tuli, he sanoivat: ”Lähdemme kesällä.” Tätä jatkui yli viisikymmentä vuotta, eivätkä he koskaan jättäneet luostaria tai rikkoneet valaansa.
Useimmat meistä eivät ole koskaan tehneet tällaisia lupauksia, mutta päätämme elää irvaillen itsellemme. Haaveilemme elävämme sitten joskus toisin, tekevämme aikomiamme asioita, aloittavamme uudenlaisen elämän, mutta käytämme erilaisia tekaistuja syitä siihen, miksi meidän on jatkettavaa elämää aivan kuten tähänkin asti. Ne ovat verukkeita, jotka ikään kuin oikeuttavat tämänhetkisen elämämme muuttumattomuuden, vaikka tahtoisimmekin elämäämme muutosta.

Haluaisimme tehdä uusia asioita tai joitain asioita toisin, mutta aika ei koskaan tunnu sopivalta. Maailma on täynnä erilaisia vaihtoehtoja ja ratkaisuja, muttemme tee mitään. Takerrumme turvallisuudenhakuisesti vallitseviin olosuhteisiin, erilaiset tekijät kuten koti, työ tai lapset tarjoavat sopivia hidasteita. Niin elämä soljuu samaa rataansa ilman selkeitä tavoitteita päivästä ja vuodesta toiseen.

Koskaan ei tule sopivaa hetkeä, ellemme tee sopivaa hetkeä.  Muutos vaatii, että on valmis tarttumaan elämänsä ohjaksiin aktiivisesti eikä suostu menemään passiivisesti sinne minne hevonen vie.  Vaikka muutos, tavoite tai unelma olisi käytännön syistä mahdollista toteuttaa vasta vuosien kuluttua, elämänmuutos alkaa siitä hetkestä, kun lakkaamme keksimästä tekosyitä ja alamme tehdä suunnitelmia ja ajatella, että se todella voisi olla mahdollista.

Isot elämänmuutokset vaativat sen, että kohtaamme pelkomme nyt ja rakennamme asenteen, joka muuttaa elämää palkitsevammaksi. Kun elämä muuttuu palkitsevammaksi, se taas tekee kaikesta paljon helpompaa, jolloin elämän palkitsevuus kasvaa entisestään. Tätä kutsutaan positiiviseksi rebound-ilmiöksi.

Se, millainen käsitys meillä on elämästä, määrittelee meidät. Jos olemme tyytymättömiä ja pettyneitä, jotain on mennyt arvoissamme ylösalaisin.  Ei ole mitään syytä jatkaa olotilaa, joka ei tuota iloa tai johon ei ole tyytyväinen. Vaihtoehtoja on silloin kaksi. On joko tehtävä elämänmuutos, joka tuo elämään iloa tai on jäätävä nykyiseen tilanteeseen, mutta on vaihdettava asennetta kaikkeen. On painotettava sivuun unohtuneita hyviä elementtejä, joita haluaa elämäänsä lisää. On keskityttävä siihen, mitä elämäänsä haluaa, ei siihen, mitä ei halua.

Mytologi, kirjailija Joseph Campbell on sanonut: ”Meidän täytyy olla halukkaita hankkiutumaan eroon suunnittelemastamme elämästä, jotta voimme elää sitä elämää, joka odottaa meitä.”

Kun väsyttää, ärsyttää ja olo on rauhaton – Luonnosta löytyy apua uupumukseen myös sisäisesti nautittuna

Mainosyhteistyo_Biomed

Terveen elämän puolesta on sarja, jossa esitellään laadukkaita luontaistuotteita. Omaan elämäntilanteeseen oikein valitut ravintolisät tukevat kehoa ja mieltä matkallasi kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Sarjan kustantaa Biomed Oy. Asiantuntijana juttusarjassa toimii fytonomi Birgit Stenroos. 


Kiireisen elämänrytmin synnyttämä kuormitus aktivoi meissä stressitilan, jonka oireita ovat väsymys, ärtyneisyys, päänsärky ja rauhattomuus. Apua kannattaa hakea ennen kuin edessä on loppuunpalaminen.

Luonnosta löytyy useita aineita, jotka auttavat tasapainottamaan hermotoimintaa ja vaikuttavat positiivisesti mielialaan. EnergyWay ravintolisä hyödyntää kahta ainetta, ruusujuurta ja SOD-entsyymiä, joka on kehomme voimakkain antioksidantti, eli se suojaa solujamme hapetusstressiltä. Kehomme valmistaa entsyymejä, mutta ikääntyessämme tai sairauden heikentäminä tarvitsemme niitä lisää ravinnosta.

EnergyWayn SOD-entsyymi on peräisin emi-siitepölyuutteesta. Aina kun siitepölyhiukkanen kohtaa luonnossa emin, tapahtuu valtava määrä elämän alkureaktioita. Emi-siitepölyuutteen tuotannossa matkitaan luontoa, mutta hedelmöityksessä syntyvät suoja- ja hivenaineet kerätään heti talteen. Uutteeseen saadaan näin vain luonnollisesti syntyneitä aineita. Reaktiossa syntyy SOD:n lisäksi runsaasti myös muita entsyymejä, vitamiineja, hivenaineita ja välttämättömiä amino-sekä rasvahappoja. SOD-entsyymi lisää energiaa antavan glykogeenin määrää soluissa sekä auttaa jaksamaan ja näin kohottaa yleiskuntoa. Huomioitavaa on myös emi- ja hyönteissiitepölyn eroavaisuudet:

Emi-siitepölyuute
Sisältää melkein 100% elämälle välttämättömistä aineista
Suolistosta imeytyy kaikki tärkeät aineet
Ei sisällä allergeenejä
Tunnetut siitepölylähteet
Tiedetään mitä eri kasvien siitepöly sisältää

Hyönteissiitepöly
Sisältään noin 3% välttämättömistä aineista sillä lisääntymisaukot ovat kiinni
Ei sula suolistossa, hyöty vähäinen
Sisältää allergeenejä
Ei tiedetä mistä siitepöly peräisin

Toinen tuotteen tehoaineista on ruusujuuri (Rhodiola rosea). Se on viileillä alueilla hitaasti kasvava maksaruohokasvi. Ruusujuuri on vaaraton kasvi, jolla on osoitettu olevan samanlaisia vaikutuksia kuin ginseng-juurella, sitä käytetään vähentämään väsymystä, kohentamaan mielialaa sekä lisäämään seksuaalista halukkuuta. Se auttaa elimistöä sopeutumaan rasitustilanteisiin kuten stressiin tai urheilusuorituksiin kohottamalla energiaa.

Ruusujuuri auttaa kehoa sopeutumaan haastaviin olosuhteisiin

  • vahvistaa elimistöä ja antaa fyysistä ja psyykkistä kestävyyttä
  • parantaa muistia, keskittymis-, oppimis- sekä henkistä suorituskykyä
  • hyväksi sydämelle
  • torjuu elimistössä erilaisia stressitekijöitä, kuten kemikaali- ja säteilystressit
  • toimii antioksidanttina eli puhdistaa soluja haitallisista vanhentavista jäteaineista
  • lievittää kiputiloja
  • tasapainottaa veren sokeria ja kolesterolia
  • parantaa levon ja unen laatua

EnergyWay-valmisteita myyvät asiantuntevat luontaistuotekaupat.

EnergyWay on saanut kiitosta käyttäjiltä ja luontaistuoteammattilaisilta. Se on myös valittu vuoden 2013 urheiluvalmisteeksi.


Biomed Oy on vuodesta 1982 alkaen kehittänyt ja valmistanut ravitsemushoitoihin soveltuvia ravintolisiä ja erikoisvalmisteita. Biomedin toimintaperiaatteena on pitkäjänteinen yhteistyö eri tutkimuslaitosten, yliopistojen ja käytännön lääkäreiden kanssa sekä eri alojen tietotaidon hyödyntäminen tuotteiden kehittämisessä.

biomed-logo-2013

Resepti: Tattitäytteiset paprikat

Syksy ja sienet ovat täällä taas! Nyt siis kannattaa viimeistään lähteä poimimaan nämä täysin ilmaiset luonnon omat ravintopommit säilöön. Monien sienien ravintoarvo on melko lähellä lihaa. Ne ovat aminohappokoostumukseltaan täydellistä proteiinia ilman turhia kaloreita. Vitamiinejakin niissä on – lähinnä B-ryhmän vitamiineja, mutta lajista riippuen myös D- ja C-vitamiinia löytyy. Sienten ravitsemuksellisesti tärkein ominaisuus on kuitenkin niiden suuri kivennäis- ja hivenaineainepitoisuus. Plussaa sienissä on lihaan verrattuna myös niiden runsas kuitupitoisuus. Ahkeraa sienestäjää vatsakin siis kiittää ja mikä parasta, metsästä saa hyvää energiaa syksyn pimeneviin iltoihin.

Continue reading Resepti: Tattitäytteiset paprikat

Uskallan olla se joka olen

”Minä uskallan
löytää sen, mikä minussa
on valmista muuttumaan.
Joskus se on ahdistavaa
koska totunnaiset ajatusmallini
kamppailevat vastaan.
Hetken verran tuomitsen itseni,
mutta sitten löydän jälleen luottamuksen
ja kuuntelen sisäistä opettajaani.

Minä luovun aiempien kokemusteni suomasta helppoudesta.
En halua alati itseäni toistamalla
muuttua harmaaksi ja elottomaksi.
Vanhoissa, kuolleissa ajatuksissa riippuminen
kovertaa minut ontoksi.

Minä uskaltaudun uusille teille
ja toivon, että sen pinnan alla,
jonka minä kuorin,
kasvaa jo uusi, herkkä iho.”

Ulrich Schaffer : Uskallan… kohdata elämän kasvoista kasvoihin (Lasten keskus, 1988)

Oivalluksia: Olenko eksyksissä ilman karttaani?

Sanna aloitti elokuussa 2012 True Heartsissa puolen vuoden mittaisen NLP Practitioner -koulutuksenOivalluksia-blogissa Sanna kirjoittaa omista ajatuksistaan ja oivalluksistaan koulutuksen aikana. Myös kouluttaja Reetta Vanhanen vierailee Oivalluksia-blogissa kirjoittamalla NLP:stä.

Kouluaikoina pidin kovasti suunnistuksesta. Oli ihana pujahtaa metsään alkusyksyn valossa ja väreissä, olla keskellä koulupäivää vihreyden keskellä. Kartan ja maaston vertailu teki joskus myös tepposensa: tiedättehän, kun yhtä aikaa juoksee gasellin askelin ja tihrustaa karttaa, saattaa helposti löytää itsensä mättäältä rähmällään.

Kokemus ei ole kovinkaan kaukana elämän räpellyksestä. NLP-koulutuksessa olen oppinut käsitteet kartta ja maasto aivan uudella tavalla. Kartalla tarkoitetaan sisäisiä mielikuviamme, arvojamme, kokemuksiamme, geeniperimäämme sekä ajatus- ja tunnemallejamme. Kartta sisältää asioita, jotka vaikuttavat siihen, millaisena maaston näemme.

Maasto taas on se todellisuus, jossa liikumme. Se, joka on. Jokainen meistä liikkuu maastossa oman karttansa mukaan, ja karttojen erilaisuudesta johtuen näemme maaston erilaisena. Mutta yksikään kartta ei vastaa koskaan todellisuutta.

Olen viime aikoina ollut rähmälläni mättäällä. En siksi, että mätäs olisi väärässä paikassa, vaan siksi, että olen tuijottanut ja uskonut karttaani niin intensiivisesti – en ole nähnyt, mitä edessäni on. Olen myös joutunut märässä sammaleessa toteamaan, että kartassani on suuria puutteita: se juoksuttaa minua samaa ympyrää – aina saman suon läpi.

Jossain vaiheessa sitä tulee sitten siihen pisteeseen, että joutuu hylkäämään vanhan karttansa. Sen, jota en edes itse ole piirtänyt. Sen on piirtänyt sisäinen tyrannini, ego. Siis se salakavala tyyppi, joka saa minut oikeasti luulemaan, että kun asiat menevät kuten olen suunnitellut, kaikki on hyvin. Se tyyppi, joka kertoo aina, miten asioiden pitäisi olla. Sama tyyppi, joka kertoo, että kun saavutan unelmani, olen onnellinen. Se liero, joka on piirtänyt karttaani synkkiä pöheikköjä ja isoja monttuja.

Mutta kun hylkään kartan, edessäni alkaa avautua laaja sielunmaisema ja ihmeellinen todellisuus. Todellinen läsnäolo maastossa on sitä, että voi aistia auringon, tuntea tuoksut ja kokea tietoisuuden – sellaisenaan. Niitä ei voi koskaan piirtää kartaksi. Todellisuuden katsominen tarkoittaa nöyrtymistä asioiden edessä sekä hyppäämistä ja antautumista siihen virtaan, joka on.

Meditaatio-opettajani sanoi, että elämä on virta, jossa ihminen voi välillä mennä vähän oikealle tai vasemmalle, mutta ihminen ei voi koskaan muuttaa virran suuntaa. Ja jos haluaa uida vastavirtaan, pysyy turvallisesti paikallaan – ja lopulta menettää kaikki voimansa.

Olenko sitten eksyksissä ilman karttaani? – Ei, en ole, itse asiassa ilman karttaa olen jo perillä. Kaikkialla ja joka hetki. Myös suossa.

Oivallus nro 4: Parhaimmillaan elämä ei mene koskaan niin kuin olen itse suunnitellut.

Jos tietää, minkä verran on tarpeeksi, on rikas

arto_artikkeli

Eri ihmisryhmien arvioidessa väitettä ”olen tyytyväinen elämääni” rikkaimpien amerikkalaisten keskiarvo oli 5,8 pistettä ja Itä-Afrikan alkuperäiskansoihin kuuluvan Masai-heimon keskiarvo yhden kymmenesosan vähemmän eli 5,7 pistettä (asteikko oli 1-7).

Masait ovat paimentolaisista koostuva alkuperäiskansa. He asuvat lehmänlannasta, mullasta ja ohuista puunrungoista tehdyissä asunnoissa. Heillä ei ole sähköä, hanavettä tai muita mukavuuksia käytössään, mutta paimentolaisuus on turvannut näihin päiviin saakka heidän toimeentulonsa. Jos Masai haluaa käyttöönsä älypuhelimen hän saa siihen tarvittavat rahat myymällä lehmän nairobilaiselle lihakauppiaalle.

Mikä riittää? Mitä tarvitaan lisää ja mitä vähemmän? Maapallo on rajallinen. Yhteinen ilmakehä ja luonnonvarat jaetaan päivä päivältä yhä useamman ihmisen kesken. Jos esimerkiksi kaikki maailman ihmiset söisivät kuten amerikkalaiset, riittäisi ravintoa 2,5 miljardille ihmiselle. Mutta jos kaikki maailman ihmiset söisivät kasvispainotteisesti, kuten intialaiset, riittäisi ruokaa 10 miljardille ihmiselle.

Mistä johtuu, että vahvojen talouskasvuvuosien aikana (1950-2000) miesten itsemurhat ovat lähes kaksinkertaistuneet planeetallamme ja naistenkin itsemurhat lisääntyneet selvästi? Mistä se johtuu, että bruttokansantuotteen kolminkertaistuessa ihmisten tyytyväisyys elämään ei ole lisääntynyt? Onko tyytyväisyys tärkeää? Onko tyytyväisyys onnellisuutta? Onko tyytyväisyys osoitus hyvästä elämästä?

Miten ihminen tulee tyytyväiseksi? Viekö olemassaolon ihanteemme meitä sivuraiteelle elämässä? Miten elää, jotta tulevat sukupolvet olisivat meistä ylpeitä?

Apua ahdistukseen

Shakti Pad on Pohjois-Intian ikivanhaa gurmukhin kieltä ja tarkoittaa henkisellä polulla eteen tulevia koettelemuksia. Se on hetki, jolloin polun kulkija kyseenalaistaa oppeja ja päämääriään. Luovuttaminen ja uuden opin etsiminen ovat näennäisen helppoja ratkaisuja, kun taas sitoutuminen ja uskollisuus auttavat kulkijan kokonaan uudelle tasolle.

Kanssablogistini Maija kirjoitti edellisessä tekstissään ahdistuksesta. Siitä, miten kaiken pitäisi juuri nyt olla paremmin kuin koskaan, mutta olo on ärsyyntynyt, eikä mitään saa aikaiseksi. Kiitos rohkeasta kirjoituksesta!

Maija kysyy tekstin lopussa niin suoraan ”miksi”, että mieleeni tuli vastata.

En halua kuulostaa kaikkitietävältä. En myöskään halua neuvoa tai tuputtaa. Kunhan kerron, minkä olen itselleni kokenut toimivaksi. Kunnioitan nöyrästi elämää, muita ihmisiä ja muita elämänfilosofioita.

Ahdistunut olotila ei tarkoita sitä, että kaikki sitä edeltävä positiivisuus olisi ollut harhaa. Eikä se totisesti tarkoita, että naamalle pitäisi väkisin vääntää virne ja kirjoittaa blogiin epäuskottavaa diipadaapahöhöpöpmussunmussun-tekstiä, kuten Maija asian määrittelee.

En myöskään usko, että jokin positiivinen oivallus voisi sulkea elämästä pois kaiken negatiivisen. Tuntuu ajalle tyypilliseltä, että jatkuvasti on oivallettava uutta ja ”löydettävä totuus”. Ensimmäinen vastoinkäyminen uuden totuuden löytymisen jälkeen osoittaa, ettei se ollutkaan kestävä ratkaisu. On siis löydettävä parempaa.

Totuus, joka tulee hetken oivalluksesta ja muuttaa kaiken silmänräpäyksessä ei kuulosta pysyvältä. Se on kuin ihmedieetti.

Henkinen hyvinvointi on kuten fyysinenkin: siihen ei ole oikotietä. Jos ei jatkuvasti harjoittele, ei myöskään pysy kunnossa. Tietysti henkilökohtaiset, geneettiset ja muut edellytykset vaihtelevat ihmisestä toiseen.

Pohjaan nyt itselleni läheiseen traditioon eli joogaan ja meditaatioon. Jollekin muulle henkisen hyvinvoinnin harjoitukset ovat vaikkapa unien tutkimista, terapiaa, keskusteluja ystävän kanssa, mielen tyhjentämistä rankalla fyysisellä treenillä tai vastaavaa. Kyseessä on joka tapauksessa elämän mittainen matka. Tai jopa hyvin, hyvin monen elämän, kuten joogit uskovat.

”Miksi” ei minun mielestäni ole se olennaisin kysymys. (Siksi, että se on elämää.)

Olennaista on tämä hetki. Ei tarvitse mennä muualle. Hengittämällä pitkään ja syvään löytyy yhteys: syvällä sisimmässä on rauha, turva, luottamus ja onni elämästä.

Olen löytänyt joogafilosofiasta ja säännöllisestä meditaatiosta paljon vastauksia oman elämäni suuriin kysymyksiin. Kinastelen silti edelleen välillä puolisioni kanssa ja käyn kärsivällisyyteni äärirajoilla lasten kanssa. Tunnen toisinaan voimattomuutta tai riittämättömyyttä. Koen kuitenkin osaavani toimia näiden tuntemusten kanssa paremmin ja rauhallisemmin, ne menevät ohi nopeammin ja välillä jopa nautin niistä kiitollisena.

Ahdistavat ja vaikeat hetket ovat suurimpia opettajiamme. Silloin hyppäävät esiin mielen tuntemattomista sopukoista toimintamallit, joita emme hallitse. Se voi olla pelottavaa, turhauttavaa ja masentavaa. Varsinkin, jos ei voi turvautua itselleen toimiviin henkisiin harjoituksiin.

Jokainen saa juuri niin paljon kuin pystyy ottamaan vastaan. ”Suuret vastoinkäymiset tapahtuvat suurille ihmisille.”

Siteeraan edellä ja nyt vielä uudelleen kundaliinijoogan länsimaihin tuonutta joogamestari Yogi Bhajania: ”Kaikki mitä tarvitset on sinä. Sinä sinussa on hyvin tärkeä. Sinä ilman sinua on sotku. Sinä sinussa ja sisällä sinussa olevassa sinussa on ytimesi. Sinun on löydettävä se. Se on sinun kauneutesi.”

Elämä ei ole jatkuvaa ilotulistusta. Onnen löytäminen mielen kuohunnasta huolimatta on minun mielestäni tavoittelemisen arvoista. Minä uskon sen tapahtuvan vahvan sitoutumisen ja hyvin pienten askeleiden kautta. Siellä se elämän onni on, ihan tavallisessa arjessa.

Korttipakat OSTA 3 MAKSA 2  
PUOTIIN
close-image