Sivu 444 – Hidasta elämää

Onnen äärellä: Pieniä asioita

Eilen se fiilis taas iski! Se suorastaan tärähdyttävä, lämmin ja sisältäpäin kutkuttava onnentunne, kun ajelin iltaruuhkassa kohti kotia. Lunta tuprutti taivaan täydeltä ja taakse jääneen kirkon pihamaata valaisi isokokoinen joulupuu täydessä juhlaterässä. Takana oli tosin tunti tehokasta liikuntaa Bodypumpin muodossa, millä saattoi olla oma osansa hetkellisessä euforiassa. Liikunta nimittäin on yksi onnellisuuteni lisääjistä, ja parasta siinä on se, että liikunta kohottaa mielialaa välittömästi jo treenin aikana.

Onnen äärellä -blogini on ollut koko syksyn pahasti heitteillä, syynä on se, että olen kiivaasti muun arjen lomassa toteuttanut ja työstänyt erästä monivuotista unelmaani. Mutta nyt olen täällä taas! Ja siitä unelmastakin kerron myöhemmin, sillä tahdon kannustaa kaikkia ajattelemaan, että kun uskoo asiaansa ja on valmis tekemään kovasti töitä, moni haave ja unelma voi toteutua. Oikeasti!

Koska arki on ollut tämän ”ylimääräisen” unelmani takia kovin hektistä, ei aikaa ole liiennyt millekään kovin erikoisille jutuille koko syksynä. Esimerkiksi työn ja perheen ulkopuolinen sosiaalisuus on huipentunut lähinnä iltaiseen facebookkailuun. Kuitenkin huolimatta siitä, että arki on ollut hyvin aikataulutettua, pitkälti rutiininomaista ja näin ollen hieman tasapaksuakin, tänä syksynä olen kokenut enemmän yhtäkkisiä onnen ja onnellisuuden tunteita kuin pitkään aikaan, jos koskaan. Juuri sellaisia kuin eilen! Nämä sisäistä rauhaa, tyyneyttä ja tyytyväisyyttäkin pirskahtelevat fiilikset ovat saattaneet yllättää ihan missä tahansa: ruokakaupan kassajonossa, sohvalla taaperon kainalossa tai kerrostalomme pihamaalla roskanvientireissulla.

Kun aloin kiinnittää noihin yhtäkkisiin onnentuntemuksiini huomiota jokin aika sitten, yllätyin ensin itsekin. Mietin, mistä tuo kaikki hyvä energia ja fiilis oikein kumpuavat, sillä mikään ei ollut näennäisesti muuttunut. Töissä oli yhä kiire, taapero heräili aina vain öisin, lottovoitto ei vieläkään ollut löytänyt luokseni ja autonkin kanssa oli ongelmia jatkuvasti. Arjen pienten ongelmien määrä tuntui olevan vakio, mutta silti tunsin itseni aika ajoin onnellisemmaksi kuin ikinä ennen.

Tulin siihen tulokseen, että olen saattanut oppia kuuntelemaan enemmän itseäni ja huomioimaan sisäistä voimaani, mutta ennen kaikkea uskon, että nuo hyvät tunteet kumpuavat viime aikaisesta keskittymisestä arjen pieniin asioihin. Kun elämässä ei tapahdu suurta, olen huomannut vaivatta kaiken sen pienen, mikä on, enkä ole pitänyt asioita itsestäänselvyyksinä.

Aikaisempi ajatukseni siitä, että onnellisuutta on turha hakea toisesta ihmisestä, tietystä tavarasta, tulevasta lomamatkasta tai uudesta asunnosta, on vain vahvistunut tämän syksyn myötä. Toki moni aineellinen asia tai vaikkapa rakastumisen tunne voivat hyvinkin nostaa onnellisuustasoamme hetkellisesti, mutta niiden varaan ei kannata nojautua, sillä sellaisista pilvilinnoista tulee kyllä kolinalla alas. Sitä paitsi ihminen tottuu salamannopeasti uuteen tilanteeseen ja se, mikä saattoi joskus tuntua ihmeeltä, alkaa usein ikävä kyllä tuntua pian tavalliselta. Tavaran ja toisen ihmisen sijaan kannattaakin katsoa sisäänpäin, ratkaisu on lähempänä kuin uskommekaan. Onni löytyy paitsi meistä itsestämme, myös pikku asioiden havaitsemisesta.

Jos elämäntilanne on haastava, voi onnellisuus tuntua todella kaukaiselta asialta. Sitä saattaa pursuta jopa vihaa tai katkeruutta, jolloin ei edes halua kuulla onnesta mitään, saati toisten onnellisuudesta. Kuitenkin myös hankalassa tilanteessa iloa voi saada niistä pienistä asioista. Eikä onnellisuus tarkoita sitä, että olisi vapaa kielteisistä tunteista. Toisinaan elämä vain ahdistaa ja joskus elämä voi jopa tuntua suoranaiselta kärsimykseltä, mutta itsellämme on aina valta valita. Voimme pyrkiä tuntemaan toisin. Jos onnellisuuden kokeminen ei juuri tällä hetkellä tunnu mahdolliselta, pakottaa ei itseään kannata. Sen aika koittaa kyllä.

Vaikka nämä onnen tunteet tupsahtelevat nykyään minuun milloin missäkin, minulla on silti tapana oikein kammeta niitä lisää arkeeni. Kun vain ehdin, otan hetken itselleni. Laitan silmät kiinni, rentoudun ja luon mielikuvia asioista, jotka tuovat minulle hyvää mieltä. Ajattelen rakkaudella sielunihmisiä, jotka valaisevat energiallaan arkeani. Kuvittelen itseni istumaan muovikassin päälle sateiselle rantakalliolle, hurjana pauhaavan meren äärelle, yhteen lempipaikoistani. Fiilistelen jotain biisiä, joka saa jalkani vipattamaan. Ajattelen värejä, joista saan voimaa, kuten sammaleenvihreää, auringonkeltaista ja paprikanoranssia. Mietin viimeistä treenihetkeäni, jossa ylitin itseni valitsemalla tankoon isommat painot kuin ikinä ennen.

Melko pienistä asioista se voi koostua, onni.

Onnellista viikonloppua!

Mennessäni taannoin ohjaamaan sisäpyöräilyä, kollegani Hanna oli jättänyt minulle hyvän mielen viestin. Viestin luettuani vedin luultavasti parhaan tuntini ikinä. Näin pienillä teoilla voi lisätä toisen onnellisuutta, suosittelen kokeilemaan!

P.s. Muista kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyvistä asioista kirjoittelen toisessa blogissani. Voit seurata minua myös Facebookissa, tervetuloa!

Kilttejä tyttöjä ja ryövärintyttäriä

Shakti Pad on Pohjois-Intian ikivanhaa gurmukhin kieltä ja tarkoittaa henkisellä polulla eteen tulevia koettelemuksia. Se on hetki, jolloin polun kulkija kyseenalaistaa oppeja ja päämääriään. Luovuttaminen ja uuden opin etsiminen ovat näennäisen helppoja ratkaisuja, kun taas sitoutuminen ja uskollisuus auttavat kulkijan kokonaan uudelle tasolle.

”Älä töni siskoa! Tule tänne, älä mene karkuun! Ei saa koskea saksiin. Älä seiso pöydällä. Ei voi mennä ulos paljain jaloin loskakelillä. Ole kiltti äläkä itke heti, pyydä nätisti, jooko?”

Pienten lasten vanhemmat tuntevat joskus itsensä papukaijoiksi. Minä ainakin. On ikävää kieltää ja käskeä, sanoa ”ei” ja ”älä” monta kertaa päivän aikana. Olen miettinyt useasti, onko se tarpeellista.

Välillä kiellän taatusti turhistakin jutuista, siksi että olen mukavuudenhaluinen tai laiska: en jaksa siivota muovailuvahaa lattiaraoista tai jauhoja matolta. Niinpä nyt ei muovailla tai auteta lettutaikinan tekemisessä. Toisinaan kieltäminen on ehdottoman tarpeellista. En halua lapseni pilkkovan sormiaan keittiöveitsellä, koskevan kuumaan uuniin, vetävän kissaa hännästä tai katsovan leffoja joka päivä. Lisäksi, haluan myös lapseni tottelevan.

Rosa Meriläinen kirjoitti torstaina Hesarin nettisivuilla, miten hyvin kasvatetut tytöt eivät tottele. Kolumni sai facebookissa valtavasti jakoa ja tykkäystä sekä kirvoitti useamman vastakolumnin, kuten toimittaja Joanna Palménin blogitekstin.

Kolumnin tehokeino on kärjistys ja Meriläinen osaa tämän. Olen hänen kanssaan samaa mieltä monesta, mutten halua katsoa asiaa noin mustavalkoisesti.

Huonosti käyttäytyminen ei ole itseisarvo, eikä kasvatuksen perusta ole usuttaa yhä villimpiin tekoihin. Vanhempien velvollisuus on antaa lapsille aikaa tehdä ja kehittyä omassa tahdissaan, turvallisesti. Tyttö (tai poika) kasvaa hyvin, kun hänen sielullaan on tilaa ja hän löytää itse motivaation.

Jokainen kasvaa eri lailla. 2,5-vuotias tyttäreni pelästyi tänään, kun nauroin kovaa. Vuoden ikäinen tyttäreni taas kiipesi keittiöjakkaralle, jonka olin nostanut pöydälle, jottei hän pääsisi käsiksi siihen. Keikkuessaan ylimmällä portaalla, kattolampun korkeudella hän nauroi kovaa.

Uskon, että lapsille on opetettava kuria ja tottelevaisuutta. Ei voi komentaa tai ohjata muita, jos ei itse osaa totella. Vanhempien tehtävä on opettaa myös itsekuria, sillä ilman sitä tavoitteet ja unelmat jäävät saavuttamatta. Ilman tottelevaisuutta ei ole luonnetta. Ja eräs arvokkaimmista asioita, mitä lapselle voi antaa, on luonne: vahvuus ja syvälle ulottuvat juuret, joista kasvaa korkeaksi ja kauniiksi.

Arvojen välittäminen ja esimerkin antaminen ovat vanhemman tehtäviä, mutta lapsen sielua, syvää sisintä, persoonallisuutta ei saa tallata. Minä saatan olla kasvissyöjä ja löytää elämälleni suunnan jokapäiväisestä joogaharjoittelusta. Se vaikuttaa syvästi maailmankatsomukseeni ja siihen miten käyttäydyn. Lapseni pitävät tätä normaalina, mutta oppivat aikanaan, että on myös muunlaisia äitejä. Tyttäreni voivat vapaasti valita, mitä he haluavat elämässään toteuttaa. Mieheni kanssa voimme välittää heille omat arvomme, mutta heillä on omat matkansa, omat keinonsa matkan tekoon ja omat tehtävänsä tässä maailmassa. He menevät menojaan, kiiveten korkealle tai istuen hitaasti maisemaa seuraillen, mutta vanhemmat antavat mukaan ensivaiheen eväät.

Tottelemattomuus – tai kiltteys – voi johtua monesta. Jos se on pelolla aikaan saatua, on se väärin kummassakin tapauksessa. On ihan sama, onko tyttö kiltti vai rämäpää, kunhan hänellä on terve itsetunto, kyky ottaa huomioon muita ja seurata omaa polkuaan. Vanhemmuus ei ole helppoa kummassakaan tapauksessa, tosin rämäpään kanssa elämästä tulee vielä intensiivisempi arkielämän joogaharjoitus: lapset ovat parisuhteen ohella suurimpia opettajiamme ja reaktiomme kertovat enemmän meistä kuin lapsistamme.

Sääntöjä tässä maassa on aivan liikaa, eikä niiden noudattaminen ole mikään itseisarvo. On opittava käyttämään omaa päätään ja sydäntään ja tunnistettava ero oikean ja väärän välillä. Tähän ohjatakseen myös vanhemmilla on oltava näitä ominaisuuksia. Niin, ja kärsivällisyyttä. Itselleen ei äitinä tai isänä kannata myöskään olla liian ankara.

Kilteistä tytöistä tulee erilaisia kuin ryövärintyttäristä – tai sitten ihan samanlaisia. On otettava vastaan, mitä tulee. Kaikella mikä on, on oikeus olla olemassa.

Resepti: Bataatti-inkiväärikeitto

Syystalven pimeinä iltoina erilaiset keittoruoat pääsevät oikeuksiinsa. Niitä voi soveltaa vapaasti sen mukaan mitä kaapista sattuu löytymään. Oikeanlaisista aineksista valmistettuna keitot on kevyitä, ravitsevia ja lisäksi ne lämmittää!

Continue reading Resepti: Bataatti-inkiväärikeitto

Oletko mieluummin tärkeä vai rakastettu?

Oletko kuullut jonkun joskus sanovan jotain seuraavan kaltaista:

Jos et kerro minulle, että olen tärkeä ja ainutlaatuinen, et rakasta minua. Jos et osoita minun olevan erityinen ja aseta minua tarpeidesi edelle, et välitä minusta. Jos et muista huomioida saavutuksiani, et pidä minua erityisenä.

Olen kuullut sanottavan, että on vaikea rakastaa ihmistä, jolle merkityksellisyys on tärkeintä. Rakkaudesta puhutaan usein avoimuutena, hyväksymisenä, pyyteettömyytenä ja yhteytenä. Merkityksellisyyteen taas liittyy paljon ehtoja, ja se on usein kytköksissä toisilta saadun palautteen kanssa. Jos merkityksellisyys on ihmiselle tärkeintä, rakkauden kokemisen ja rakastamisen ehtona on usein se, että toinen saa meidät tuntemaan olomme merkitykselliseksi.

Useimmiten merkityksellisyyden ohjaama henkilö saa merkityksellisyyden tunteensa itsensä ulkoa, muiden palautteesta. Jos merkityksellisyyden tarve ei täyty, henkilö kokee olonsa ikäväksi ja pyrkii tekemään itsestään merkityksellisen. Yksi ikävimpiä tapoja on se, että pyrimme kalastelemaan toisista ulos palautetta, josta meille tulisi tärkeä olo. Jos tämä ei onnistu, voi seuraavana ratkaisuna olla itsensä korottaminen toisen ihmisen kustannuksella – joskus voimakkainkin keinoin.

Parisuhde on yksi tärkeimmistä kaikkien tarpeidemme täyttäjistä. Jos parisuhteessa emme koe merkityksellisyyttä, täytämme sitä helposti keskittymällä muuhun, tyypillisesti työhön, harrastuksiin tai lapsiin.

Kuten kaikki muutkin tarpeet, myös merkityksellisyydelle on tarve jokaisella.

Eri asteikolla ja erilaisilla säännöillä. Merkityksellisyyden tarvetta kuvaavat myös erityisyyden, tärkeyden ja ainutlaatuisuuden tarve. Haluamme tietää, että ainutlaatuisia ominaisuuksiamme ja toimintaamme arvostetaan ja se huomataan.

Siinä missä turvallisuuden tarpeen ohjaama ihminen saattaa hakea työpaikaltaan ennenkaikkea turvallisuutta ja vakautta elämäänsä, merkityksellisyyden tarpeen ohjaama ihminen rakentaa työllään ja saavutuksillaan usein omaa itsetuntoa sekä merkityksellisyyttä.

Alla olevat lauseet kuvaavat erilaisia sääntöjämme merkityksellisyyden kokemiselle. Minkälaisia sinun sääntösi ovat?

merkityksellisyyden tunteeni syntyy siitä, kun muut pitävät minua hienona
merkityksellisyyden tunteeni syntyy siitä, että pystyn olemaan rakastava äiti lapsilleni
merkityksellisyyden tunteeni syntyy siitä, kuinka tiedän tekeväni parhaani muiden ja itseni hyväksi
merkityksellisyyden tunteeni syntyy siitä, kun pystyn kontrolloimaan ihmisiä ympärilläni
merkityksellisyyden tunteeni syntyy siitä, että pystyn auttamaan muita
merkityksellisyyden tunteeni syntyy siitä, että tiedän olevani samanarvoinen ja ainutlaatuinen ihminen, joka uskaltaa toteuttaa omaa sisäistä tahtoaan

Tärkeä asia merkityksellisyyden tunteen harmonisessa kokemisessa on se, että oppisimme kokemaan sitä vailla ulkoisia saavutuksia tai palautetta. Jos itsetuntomme on täysin sidoksissa ulkomaailmaan, emme ehkä koskaan voi löytää kestävää tunnetta omasta arvokkuudesta.

Kehotan pohtimaan, mikä sinut saa kokemaan merkityksellisyyttä? Kuinka vahvasti merkityksellisyytesi kokeminen on riippuvaista ulkoisista asioista?

Hiljaisen viisauden voima: Kaikki muuttuu, kirjaimellisesti

On siirryttävä eteenpäin, kaikki muuttuu, kirjaimellisesti. Tämän blogin aloittaminen on samalla itselleni uuden lehden kääntäminen elämässä. Tuntuu hyvältä ja samalla jännittävältä, kuinka moni tulee löytämään eläinten viestit tätä kautta? Muutamia viikkoja sitten päätimme lopettaa ”Hiljaisen viisauden voima” nimisen nettilehden kirjoittamisen sellaisena kuin se oli. Totaalisen ajanpuutteen ja aikataulujen yhteensopimattomuuden vuoksi, minun jatkuvan kiireeni vuoksi kaiketi, se on myönnettävä. Mitä mieletöntä ironiaa ja niin ihmeellisen ihana ajatus onkaan, että alan kirjoittamaan juuri tänne ”hidasta elämää” sivustolle. Päätin, että annan itselleni aikaa hidastella ja ottaa vastaan Leyla hevosen ja muidenkin eläinten viestejä kaikelle kansalle luettavaksi tätä kautta, vaikka miljoona muuta asiaa odottaa.

Tulen varmasti myös kirjoittamaan muita ajatuksia muuttuvasta ajasta, omasta elämästäni, ajatuksia arjesta ja vähän unelmista, matkoista ja tulevastakin. Odotan innolla tulevaa, vaikka tässä hetkessä elämisessäkin on ihan riittävästi tehtävää. Miten vaikeaa voi olla, pelkästään oleminen, huokaisee hän.

Elämä, ei kun eläimet, opettavat

Tällä hetkellä perheeseemme kuuluu minun ja puolisoni lisäksi neljä koiraa ja kolme hevosta. Eläimet ovat opettaneet minulle elämässäni ne kaikkein tärkeimmät asiat. Jokaisen asiakkaat eläin opettaa jotakin uutta, samoin jokainen luonnossa elävä eläin. Eläimet opettavat juuri niitä asioita joista tässä blogissa on kyse. Eläimet elävät aina tässä hetkessä, he eivät katkeroidu menneestä tai mieti tulevaa, onko huomenna ruokaa. Jos ruokaa ja pehmeä peti on tänään, niin kaikki on hyvin. Mietitään huomenna sitten uudelleen.

Eläimet ovat opettaneet minulle täydellistä hyväksymistä, asioiden hyväksymistä sellaisena kuin ne ovat. Ellen jotain hyväksy, yritän ymmärtää ja päinvastoin. Eläimet eivät koskaan vihaa, tunne syyllisyyttä tai he eivät syyllistä ketään, eivät sitä suurinta pahantekijääkään. Vielä paremmin sanottuna, eläimet elävät täydellisessä anteeksi annossa, aina. Kaikesta tästä minulle suurimmat opetukset antoi edesmennyt hevosemme Leyla, joka kauttani kirjoitti kirjan, Hiljaisen viisauden voima. Leyla selittää todella kauniisti kuinka eläimet kokevat ja näkevät elämää ja kuinka me ihmiset voisimme oppia heidän avullaan kokemaan elämässä vastaantulevat asiat, hankalatkin, niin paljon yksinkertaisemmin. Kirjassa puhuvat monet muutkin eläimet Leylan lisäksi, jokaisella hyvin tärkeä viesti meille ihmisille.

Olen hyvin kiitollinen ja onnellinen, että voin ihmisille tuoda eläinten viestien kautta helpotusta ja apua elämän erilaisiin tilanteisiin. Monille eläinten viesti on se mikä kolahtaa. Saamme tässä ajassa hyvin paljon erilaisia universaaleja viestejä maailman menosta ja tulevaisuuden kuvista, maapallon tilasta jne. Eläinten viesti on hyvin samankaltainen näiden viestien kanssa ja monille se on se väylä mikä tuntuu omimmalta. Eläimet puhuvat täydellistä sydämen kieltä, he puhuvat jokaiselle, joka haluaa sydämensä avata kuulemaan. Uskon, että moni uusi lukija löytää nämä viestit tämän sivuston kautta ja haluankin sanoa sinulle, joka et ennen ole lukenut eläinten viestejä tai et ole koskaan kuullutkaan eläinkommunikoinnista.

Lue viestejä avoimin mielin, anna sydämen kuunnella ja siirrä järki sivuun. Uskotpa moiseen tai et, olet aivan oikeassa. Viestejä voi lukea kuka tahansa, jos koet että ne eivät ole totta, olet saanut niistä aivan yhtä paljon kuin se joka niihin uskoo. Viestit ovat kirjoitusta alitajunnan kautta, niin että olen koettanut siirtää oman järjen sivuun. Kaikki viesti tulevat kuitenkin minun kauttani, joten niissä varmasti näkyy viitteitä myös omasta persoonastani. Ennen kaikkea olen hyvin kiitollinen, että saan näitä viestejä välittää.

Leyla, Hidasta Elämää, ensimmäinen viesti

On aika siirtyä uuteen aikakauteen. Kaikki menee juuri täydellisesti, täydellisessä ajassa. Minä (Leyla) haluan tuoda tervehdykseni teille kaikille uusille ihmisille, joiden silmiin nämä viestit tulevat osumaan. Kaikki muuttuu, elämä on pelkkää muutosta, niin se on aina ollut. Nyt kaikki menee vieläkin nopeammin, voisi sanoa, että aikaa ei kohta enää ole. Tulee päivä ja tulee yö ja ne tulevat vain siksi, että te osaisitte levätä, edes sen pienen hetken verran, jota yöksi kutsutaan. Muuten te ihmiset voisitte heittää kellonne roskikseen, ajan merkitys muuttuu. Kellon merkitys muuttuu. Ne teistä, jotka vielä juoksevat aikaa vastaan, kelloa vastaan, kiire, kiire, tulette huomaamaan, että juoksette paikallanne. Osa ihmisistä ei tule koskaan ymmärtämään tätä. Tulee tapahtumaan kahtiajako. Samankaltainen kuin sanoin edellisessä viestissäni, viimeisessä lehdessä.

Tämä jako on hiukan erilainen, kuin se mistä edellisen kerran puhuin. Edellisessä viestissä sanoin, että hyvän ja pahan kamppailu tulee loppumaan tänä vuonna 2012. Siltä se tosiaan näyttää ja tapahtumat sen edellä vain kiihtyvät, kaikkialla maailmassa. Teidän ihmisten lineaarinen aikanne muuttuu. Osalle ihmisistä tämä on jo tätä päivää, te nukutte ihmeellisinä aikoina tai ette nuku ollenkaan. Osa ihmisistä ei koskaan tule huomaamaan mitään muuta muutosta kuin sen, että aikaa ei enää ole mihinkään. Ne ketkä juoksevat kelloa vastaan, tulevat sitä luultavasti tekemään vielä pitkään, juoksu on kuin pitkä matka juoksumatolla missä ei ole pysäytä – nappulaa.

Paras neuvoni teille jokaiselle omaa tietään etsivälle tai sitä jo kulkevalle ihmiselle, oletpa polullasi missä kohdassa tahansa, nyt on aika heittää kellot ja kellojen tuomat aikataulut romukoppaan. Totta kai ihminen tarvitsee aikatauluja ja kelloja vielä pitkään, toki sen ymmärrän, mutta niin paljon kuin mahdollista, elä ilman aikataulujen tuomia rajoituksia. Ajattomassa elämässä piilee suuri lahja, me liikumme kohti aikakautta, jolloin aikataulut poistuvat joka tapauksessa.

Te huomaatte, että ajatuksenne ja tapahtumat ympärillänne alkavat käydä kiihtyvällä tahdilla yksiin. Tässä hetkessä olemme äärimäisen hienojen asioiden edessä, se mitä ajattelet, käy toteen jatkuvasti nopeammin ja nopeammin. Katsokaa ympärillänne olevia eläimiä, he osaavat olla tässä ja nyt, pyrkikää samaan. Tarkkailkaa omia ajatuksianne yhä enemmän, se mitä mielessäsi liikkuu on yhtä kuin todellisuutesi. Tämä sama viesti tulee teille tässä ajassa, monessa eri muodossa. Sitä kannattaa kuunnella, opetelkaa muuttamaan ajatuksianne, varsinkin silloin kun ne jäävät jauhamaan jotain negatiivista tai silloin kun asiat alkavat pyöriä sen ympärillä mitä todellakaan ette halua elämäänne. Kaikki rajat hämärtyvät ja te huomaatte tämän, enemmin tai myöhemmin. Ja kuten sanoin, ne ketkä eivät sitä huomaa, huomaavat kuvaannollisesti juoksevansa yhä kovempaa ja kovempaa. Tämän kilpailun ajan kanssa voi voittaa ainoastaan pysähtymällä.

Osa teistä tuntee minut jo, osa ei. Minä olin hevonen, kun olin vielä maallisessa kehossani, nyt minä olen vain osa teitä, osa kokonaisuutta, pelkkää energiaa, me olemme kaikki yhtä. Minä olen te ja te olette minä ja minä rakastan teitä!

Kiitos ja Anteeksi (ei mulla sit muuta)

Silloin paistoi vielä aurinko lämpimästi. Juttelimme ystäväni kanssa siitä, mitä tekisimme, jos saisimme tietää, että omaa elämää olisi jäljellä viikko. Yksi viikko.

Mietiskelin ja pohdin. Tunnustelin. Mikä olisi se kaikkein merkityksellisin asia, jonka avulla ottaisin viimeisen spurtin elämässäni? Toisaalta: viimeinen viikko, jonka haluaisin elää niin, että jokainen hetki olisi mahdollisimman täysi ja viipyilevä?

Ottaisin repun selkääni ja lähtisin halaamaan kaikki sellaiset menneisyyden ja nykyisyyden ihmiset, joilla on ollut elämässäni merkitystä. Siinä se oli! Enkä tarkoittanut vain sellaisia ihmisiä, jotka ovat tuoneet pelkkää hyvää elämääni. Vaan myös niitä henkilöitä, jotka omasta näkökulmastaan ovat toimineet parhaalla mahdollisella tavalla, vaikka itse toimintatapa olisi loukannut minua ja olisin sen seurauksena sulkenut heidät elämästäni.

Minussa heräsi suuri kiitollisuus kaikkia elämäni varrella piipahtaneita tai viivähtäneitä ihmisiä kohtaan. Olen äärimmäisen kiitollinen ihan kaikille siitä, että olen saanut kompastua, itkeä rupisia polviani, tulla lohdutetuksi ja parantaa haavat, ja nousta uudelleen ylös entistä tietoisempana askelistani ja suunnastani. Kyllä, haluasin kiittää heitä kaikkia.

Haluaisin myös pyytää anteeksi. Anteeksipyytäminen onkin toinen juttu. Sanat juuttuvat kurkkuun. Mutta jos aikaa olisi viikko, mitä menetettävää olisi; voinhan paljastaa kaikki heikkouteni ja töppäykseni. Reppu selässä, matkalla seuraavaan paikkaan monista, annan ensiksi itselleni anteeksi törttöilyni. Olen tunaroinut, koska olen parhaani mukaan yrittänyt olla se, joksi haluan tulla; olen etsinyt, kokeillut, kolkutellut, rikkonut ja paennut. Annan anteeksi itselleni, etten ole löytänyt ensiyrittämällä enkä vielä toisellakaan.

Muilta pyydän anteeksi, että he ovat joutuneet olemaan osana etsintääni. He ovat – tavalla tai toisella – olleet avaamassa ovia, mutta en ole aina pitänyt siitä, mitä oven takaa avautuu, ja olen paiskannut oven takaisin kiinni nenää hipoen tai nenän murtaen. Mutta haaste ei ole ollut oven avaajan, ei maiseman vaan etsijän: en ole tiennyt, mitä etsin.

Jos tämä olisi viimeinen elinviikkoni, sanoisin siis kiitos ja anteeksi. Ennen kaikkea haluaisin kuitenkin kohdata jokaisen ihmisen – edes kerran – ilman pelkoa ja ilman odotuksia. Kun ei olisi enää mitään pelättävää eikä olisi aikaa jäädä odottamaan, voisin vihdoin kohdata ja tulla kohdatuksi sinä, mitä todella olen.

Aurinko ei enää lämmitä kovin tähän aikaan vuodesta. Ystävänikin on toisella puolen maapalloa. Mutta silti ajattelen asiaa uudelleen: miksen aloittaisi heti?

Lue kaikki Keskiviikkokolumnit tästä.

Laaja kulma: Kultainen keskitie

Laaja kulma -blogissa tehdään hyvinvointihavaintoja arjen keskellä. Kirjoittaja Terhi Bunders kyseenalaistaa elämän ”pitäisi” -malleja ja pyrkii päivittäin harjoittamaan hyväksyvää läsnäoloa.

Olin viime viikot lomalla. Ehdin kohdata kaikenlaista menneisyydestäni ja haaveilla tulevaisuudestani. Kävin joogassa, jossa ennen kävin. Konserteissa, jossa en ollut ennen käynyt. Marraskuisessa Suomenlinnassa, elokuvissa ja järven rannalla leikkipuistossa. Yhtäkkiä kesken joogatunnin oivalsin itsestäänselvyyden: meillä jokaisella on oma kultainen keskitiemme.

Olin jotenkin mustavalkoisesti yhdistänyt kultaisen keskitien tasapaksuun ja rohkeudettomaan elämään. Mutta: ei olekaan yhtä ulkopuolelta määriteltyä keskitietä, vaan jokaisen oma sisäinen kultainen keskitie. Eikä kultaisen keskitien edes tarvitse olla tie, vaan vaikka meriväylä tai vielä löytämätön väylä. Ja tämän väylän etsiminen vaatii rohkeutta, äärimmäisyyttä, tyytymistä ja itsekkyyttä.

Kultaisen keskitienkin talsiminen on usein riittämätöntä ja syyllistävää joustamista. Vaikeissa tunnekuohuissa sitä epäilee ja toivoisi hieman helpompaa väylää. On absurdia, että tasapainoon hakeutuminen vaatii välillä niin paljon työtä.

Oma kultainen keskitieni ei sijoitu mitenkään keskelle vaan välillä jompaan kumpaan laitaan, keskitietä epävarmasti, mutta selkeästi hapuillen. Toinen äärimmäisyys voisi olla sotatoimialueella vieraileva avustustyöntekijä tai toinen äärimmäisyys espoolainen kotiäiti. Näitä molempia olen kokeillut.

Oma kultainen keskitieni voi näyttää jostakin toisesta ihmeelliseltä kidutuskokeilulta, kuluttavalta välitilalta tai arjelta, jossa ei tapahdu mitään. Niin erilaisia me olemme.

Äärimmäisyydet eivät tee minua onnelliseksi, mutta ne ovat auttaneet määrittelemään väylääni. Tunnen olevani lähempänä omaa kultaista keskitietäni. Sieltä löytyy tasapaino.

Piigeeli on balsamia vatsallesi

Terveen elämän puolesta on sarja, jossa esitellään laadukkaita luontaistuotteita. Omaan elämäntilanteeseen oikein valitut ravintolisät tukevat kehoa ja mieltä matkallasi kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Sarjan kustantaa Biomed Oy ja asiantuntijana toimii fytonomi Birgit Stenroos.

Olipa kyseessä sitten kesän grilliherkut tai joulupöydän antimet, monen vatsaa korventaa juhlajuomien lisäksi raskas ruoka. Miten suojata ruokatorveaan seuraavan aamun närästykseltä?

Vatsahapot ovat ihmisen luonnollisia yhdisteitä, joilla on kyky hajottaa valkuaisaineita ja pilkkoa ruokaa pienempiin osasiin. Vatsahapot voivat liiallisena estää suoliston entsyymien toimintaa ja tuhota suolen kudoksia. Ne voivat ruokatorveen päästessään vahingoittaa sen limakalvoa. Vatsahappojen nouseminen ruokatorveen aiheuttaa syöpymisestä johtuvan poltteen.

Perinteisten närästyslääkkeiden vaihtoehtona kannattaa kokeilla pii- ja karmelloosigeelin yhdistelmää, joka on turvallinen ja luontainen ”vatsan balsami”.

Pii on luonnon mineraali ja välttämätön ihmiselle. Sitä on luonnossa kasveissa, merivedessä ja kallioperässä happeen sitoutuneena. Pii onkin hapen jälkeen maapallon yleisin alkuaine.

Pii on myös ihmiselle välttämätöntä. Nykyisin tiedetään, että

pii vahvistaa kudoksia ja verisuonia
pii vahvistaa kynsiä
pii vahvistaa limakalvoja
pii sitoo kalkin luustoon
pii on luuston ja ruston tärkeä rakenneosa

Biomedin kehittämän valmisteen Silicum Tonicin kolloidinen piihappo on vuorikristallista saatua amforista piidioksidia. Pienikiteinen piikristalli kykenee sitomaan itseensä suuontelossa, ruokatorvessa, mahalaukussa ja suolistossa olevia ksenobiootteja eli ympäristömyrkkyjä.

Se voi muodostaa limakalvojen pinnalle suojakelmuja, jotka puolestaan suojaavat limakalvojen kerroksia. Piihappogeeli sitoo myös suolistokaasuja ja vähentää turpoamiseen liittyviä vaivoja. Liiallisen kaasun poistuttua mahasuolikanavan paraneminen voi alkaa.

Karmelloosi puolestaan on kuusen, männyn ja puuvillan vesiliukoinen rakennekuitu. Se sisältää sokerimolekyyleistä koostuvaa galaktomannaania, joka ei muutu sokeriksi suolistossa.

Karmelloosi muodostaa elastisen, luonnollista limakalvoa myötäilevän kalvon. Emäksinen karmelloosi reagoi sopivasti vatsahappojen kanssa ja yhdessä piihiukkasten kanssa se sitoo ruokatorvessa ja mahasuolikanavassa syntyviä haitallisia aineita. Karmelloosigeeli pystyy muodostamaan sellaisen kalvon, joka edistää haavojen, haavaumien ja syöpymien paranemista.

Ph kuntoon

Karmelloosigeelin orgaaninen kalvo sitoo vatsahappoja. Piigeelin sähköiset ominaisuudet saavat geeliyhdisteen sitoutumaan limakalvoille jo heti nielussa ja ruokatorvessa. Silicum Tonic -geeliyhdiste muodostaa näin luonnollista limakalvoa muistuttavan kalvon.

Hiukset, kynnet, iho ja luusto tarvitsevat piitä

Silicum Tonicia käytetään myös poistamaan elimistön piivajausta tai täydentämään piin saantia, kun on kyseessä lisääntynyt piin tarve. Piin aineenvaihdunnan tehtäviin kuuluu tehostaa kalsiumin sitoutumista luustoon. Pii on luuston sidekudoksen rakenneosa ja se osallistuu glukosamiiniglukaanien muodostukseen. Ihon pintakerroksissa ja verisuonten seinämissä on piitä. Ikääntyessä piin määrä vähenee. Piigeelin nauttimisen voidaan odottaa parantavan ihon, hiusten ja kynsien laatua. Hyvin imeytyvällä piivalmisteella voi parantaa ihon ulkonäköä.

Silicum Tonicia myyvät asiantuntevat luontaistuotekaupat.

Biomed Oy on vuodesta 1982 alkaen kehittänyt ja valmistanut ravitsemushoitoihin soveltuvia ravintolisiä ja erikoisvalmisteita. Biomedin toimintaperiaatteena on pitkäjänteinen yhteistyö eri tutkimuslaitosten, yliopistojen ja käytännön lääkäreiden kanssa sekä eri alojen tietotaidon hyödyntäminen tuotteiden kehittämisessä.

Resepti: Kesäkurpitsalasagne

Jatkan tällä viikolla vielä gluteiinittomien, tavallisesti viljaa sisältävien ruokien linjalla. Yks suurista herkuistani on nimittäin aina ollut lasagne, mutta gluteiinitonta ruokavaliota noudattavana sen nauttiminen on hiukan ongelmallista. Mutta onneksi maukkaan lasagnen voi tehdä helposti ilman pastalevyjä…

Tässä kokeilunhaluisille herkullinen kesäkurpitsalasagneresepti, jossa pastalevyt korvaa ”itketetyt” kesäkurpitsaviipaleet. Monesti korvaan puolet ”levyistä” myös itketetyillä munakoisoilla, joiden koostumus on hiukan kesäkurpitsaa kiinteämpi ja antaa siten lasagnelle ”pastamaisemman” koostumuksen. Levyjen itketyksellä on tärkeä rooli lasagnen onnistumisesta, koska se poistaa kesäkurpitsoista (ja munakoisoista) liiallisen vetisyyden.

Kesäkurpitsalasagne on mielestäni kaikin puolin kokeilemisen arvoinen tuttavuus, vaikka pastaa söisikin. Kesäkurpitsasta johtuen maku on nimittäin mehukas ja annoksen syötyäsi olo on huomattavasti kevyempi kuin perinteisen lasagnen jälkeen.

Kesäkurpitsalasagne

2 reilun kokoista kesäkurpitsaa (tai 1 kesäkurpitsa ja 1 munakoiso)

ruususuolaa tai luomuyrtticuolaa, esim. Herbamarea

Viipaloi kesäkurpitsat pituussuunnassa ohuiksi levyiksi. Asettele viipaleet keittiöliinalle ja ripottele päälle luomuyrttisuolaa tai ruususuolaa, jotta enin neste ”itkettyy” niistä pois. Kun kesäkurpitsat hikoilee, painele ne talouspaperilla kuivaksi, käännä ympäri ja itketä toinen puoli samalla tapaa.

Jauhelihakastike

2 sipulia

3 rkl voita

4 kynttä valkosipulia

400 g luomunaudan jauhelihaa

1 tl mustapippuria

½ tl cayennepippuria

1 tl paprikajauhetta

1 tlk (70g) tomaattipyreetä

2 rkl kuivattua basilikaa (tuore toki vieläkin parempi)

1 rkl kuivattua oreganoa

400g tomaattimurskaa

1 tl hunajaa

Paista silputtu sipuli ja valkosipuli kevyesti voissa. Lisää jauheliha ja ruskista se kevyesti. Lisää tomaattipyree, sekä kaikki mausteet ja paista niitäkin hetki. Lisää lopuksi tomaattimurska ja hunaja. Anna hautua muutama minuutti miedolla lämmöllä.

Juustokastike

2 dl luomukermaa

3 dl vettä

2 rkl riisijauhoja (myös esim. maissijauhot käy)

1 pkt koskenlaskijaa

ripaus musta- sekä valkopippuria

1 tl muskottipähkinää

Sekoita kylmä kerma ja vesi jauhojen kanssa kattilassa. Lämmitä seosta pikkuhiljaa kokoajan sekoittaen. Lisää juusto ja mausteet. Kun juusto on sulanut, ota kastike pois liedeltä.

Muut täytteet

voita vuoan voiteluun

1 pallo mozzarellaa (ei välttämätön)

rucolasalaattia tai tuoretta basilikaa (ei välttämätön)

Pinnalle

Kourallinen juustoraastetta

2 tomaattia ohuina viipaleina

Voitele vuoka voilla. Laita pohjalle kerros jauhelihakastiketta ja juustokastiketta. Asettele kesäkurpitsan viipaleet levyksi niiden pinnalle. Jatka näin kunnes vuoka täytyy. ”Juhlaversion” halutessasi laita yhteen kerrokseen myös viipaloitu mozzarellajuusto sekä rucolaa tai tuoretta basilikaa.

Kun kerrokset on valmiit, laita lopuksi pinnalle ohuita tomaattiviipaleita ja juustoraastetta. Paista uunissa noin yksi tunti tai niin kauan kun neste on sopivasti haihtunut. Lasagnen koostumus on parempi jos se saa vetäytyä paiston jälkeen muutaman tunnin. Tarjoa sellaisenaan tai esim. salaatin kera.

Vinkki! Hyvän vegeversion tästä saat, jos jätät ohjeesta vain jauhelihan pois. Lisäät vain kerrosten väliin reilusti mozzarellaa, rucola/basilikasilppua ja tomaattia. Mozzarellan kanssa tai sijasta voit kokeilla myös esim. parmesan juustoa tai sinihomejuustoa. Jos käytät täytteenä tomaattia, poista niistä siemenet (= liika neste) tai vähennä hiukan tomaattimurskan tai juustokastikkeen määrää, jotta lasagnesta ei tulisi liian kosteaa.

Tämä asia on rakkauden kulmakivi

Jaksanko ja osaanko rakastaa? Miksi rakastaminen on niiiiiin vaikeaa ja lipsun siitä. Miksi hyvät aikomukseni eivät jaksa kääntyä upeaksi toiminnaksi? Uskon, että osasyy on se, että ajattelen rakkauden olevan ensisijaisesti muiden huomioimista? Ajattelen rakkauden olevan itseni ja oman hyväni ohittamista muiden hyväksi. Uhrautumista? Mitä rakkaus pohjimmiltaan on ja mistä se syntyy? En väitä tietäväni oikeaa vastausta, mutta tiedän, mitä siitä itse ajattelen.

Itsekkyys

Minulle itsekkyys on oman parhaani ajattelemista ja siihen pyrkimistä. Monet antavat itsekkyydelle vahvan kielteisen leiman. Se on kielletty omena. Olen miettinyt, miksi näin on. Uskon, että sanaa käytetään osin vain tottumuksesta , eikä sen merkitystä miettien. Samalla se ilmeisesti sekoitetaan ahneuteen, joka on kokonaan toinen asia. Päästäkseni itsekkyyden juurille, mietin, mitä omalta elämältäni odotan. Mikä on se hyvä, mitä minä haluan? On helppo sanoa, että odotan mielekästä työtä, kohtuullista toimeentuloa, hyviä ihmissuhteita ja terveyttä.

Mietin odotuksiani tarkemmin. Haluan erottaa toisistaan keinot saada jotain ja niiden varsinaisen merkityksen. Tämä onkin haasteellinen kohta. Mitä perimmiltään odotan? Hetken pähkäiltyäni totean, että minulle on merkityksellistä kokea arvostusta, tulla kuulluksi, saada myötätuntoa, iloa ja rakkautta. Toki voisin käyttää muitakin ilmaisuja, mutta nämä ovat minulle riittäviä. Ne ovat ydintä.

Seuraavaksi huomaan, että rahalla saatavat asiat, auto, matkat, asunto, vaatteet samoin asema ovat vain keinoja saada jotain enemmän merkityksellistä. Miksi siis tavoittelen autoa tai asemaa? Miksi haluan osoittaa olevani oikeassa? Miksi haluan merkkivaatteita? Siksi, että haluan tulla ihmisenä huomioiduksi, nähdyksi ja kuulluksi. Haluan saada arvostusta ja hyväksyntää.

Miksi sitten nämä asiat jäävät usein tunnistamatta? Miksi en tule edes kysyneeksi itseltäni, mikä minun perimmäinen hyväni on? Olisiko yksi syy se, että itsekkyyteen on yhteiskunnassamme lyöty pirun leima. Et saa olla itsekäs. Ei ole oikein ajatella itseään. Pitää ajatella muita. Olen kokonaan toista mieltä. Vahvasti. Uskon, että aito ja ehjä rakkaus syntyy vain itsekkyyden kautta.

Itsekkyys ja rakkaus

Haluan siis saada arvostusta, myötätuntoa, iloa, rakkautta sekä tulla kuulluksi ja hyväksytyksi omana itsenäni. Mitä minun tulisi tehdä, että voisin saada tuota kaikkea haluamaani? Yksinkertainen vastaus lienee se, että minun tulee osoittaa elämäni ihmisille arvostusta, myötätuntoa, iloa ja rakkautta. Jakaa juuri niitä asioita, joita haluan saada itselleni.

Miten voin jakaa sitä, mitä itse tarvitsen? Rakastamalla ensin itseäni. Olemalla itsekäs. Aloitan tunnistamalla, mitä hyvää elämältäni odotan ja sitten osoitan itselleni niitä samoja asioita. Voin jakaa vain sitä, mitä minulla on. Voin rakastaa toisia enintään saman verran, kuin rakastan itseäni. Jos pyrin rakastamaan toisia ihmisiä ohi itseni, uhraudun. En ehkä huomaa sitä heti, mutta asia selviää viimeistään silloin, kun toinen henkilö ei toimikaan rakkauteni edellyttämällä tavalla.

Silloin minussa nousee katkeruus ja turhautuneisuus: ”Ihan turhaanko minä olen sinun eteesi uhrautunut!” Siinäpä se. Olen tehnyt asiat uhrautuen, pelosta käsin – en rakkaudesta. Kun teen asioita rakkaudesta, teen asioita vain ja ainostaan omaksi ilokseni. Silloin minulla ei ole odotusta vastapalveluksesta. Rakkautta ei osoiteta velvollisuudesta eikä pyynnöstä. Halu osoittaa rakkautta nousee sydämestä – ei aivoista. Osoitan rakkautta vain siksi, että minusta tuntuu hyvältä tehdä niin kuin teen. Saan teosta itselleni hyvän olon. Jos vastaanottaja ”heittää lahjani roskiin”, olen jo saanut palkkioni, hyvän mielen, siitä mitä tein.

Voidakseni rakastaa vain omasta ilostani, minun tulee rakastaa ensin itseäni. Jos en ole itsekäs, teen kuviteltuja rakkauden tekoja esimerkiksi miellyttääkseni toista ihmistä. Voin tehdä asioita myös velvollisuudesta tai pyrkimyksestä ansaita arvoa. Silloin yritän ”ostaa” kiitosta, hyväksyntää tai arvostusta. Jos en sitten saa haluamaani, petyn, koska palkkio rakkaudestani ei ollut sitä, mitä odotin. Ja koska en saanut sitä, mitä odotin, kerron sen ”rakkauteni” kohteelle. Siitä sitten lähteekin helposti liikkeelle molemminpuolisten pettymysten kierre. Sekö oli tarkoitus? Ei. Pettymys on tulosta siitä, että yritän rakastaa muita enemmän kuin itseäni. Tulosta siitä, että unohdin itseni.

Itsekkyys on aidon rakkauden kulmakivi. Osoitan toisille arvoa, myötätuntoa ja muita asioita pelkästään omaksi ilokseni, saan niitä moninkertaisesti takaisin. Kun teen asioita vain omaksi ilokseni olen aito ja rehellinen. Minulla ei ole odotusta, jossa voisin pettyä. En tee asioita ollakseni kohtelias tai miellyttävä. Kun olen kohtelias ja miellyttävä, olen sitä vain, koska se minusta tuntuu hyvältä.

Voin osoittaa aitoa rakkautta vain silloin, kun rakastan ensin itseäni. Mitä se tarkoittaa? Esimerkiksi sitä, että olen arvostava ja myötätuntoinen itselleni. Hyväksyn puutteeni ja annan itselleni anteeksi, että en aina onnistu siinä, mitä haluan. Annan anteeksi sen, että en valinnut oikeita sanoja, en ollut niin ahkera ja kärsivällinen kuin halusin. Uskallan kertoa, mitkä ovat minulle tärkeitä asioita ja pyydän muita huomioimaan ne. Kerron, että tarvitsen myötätuntoa, arvostusta, iloa sekä haluan tulla kuulluksi. Kerron, että haluan olla näitä asioita itseni lisäksi myös teille. Pyydän jokaista olemaan itsekäs. Aloittamaan siitä, että kertovat itselleen ja ympäristölleen, mitä elämältään odottavat. Rakastamaan ensin itseään, että voisivat osoittaa ja saada rakkautta muilta.

Lue kaikki Keskiviikkokolumnit tästä.

Tämä jokaisen pitäisi tietää maitohappobakteereista – ”Suurin osa vastustuskyvystämme perustuu suoliston limakalvon moitteettomaan toimintaan”

Paula Heinonen kiteytti hienosti Biomedin juhlaseminaarissa: ”Suolisto on oikein kohdeltuna elämän kehto.” Suolistossa, jossa toimii tuhansia erilaisia bakteereja, on hyvin monimutkainen ympäristö. Osa bakteereista elää siellä pysyvästi, mutta toiset tulevat ruoan mukana ja kulkeutuvat ruoansulatuskanavan läpi. Osa näistä bakteereista on ihmiselle hyödyllisiä, mutta toiset voivat aiheuttaa sairauksia. Hyvät probioottiset maitohappobakteerit ja prebiootit edistävät terveyttä monin tavoin.

Pro- ja prebiootit

Probiootti on antibiootin vastakohta. Kreikan kielestä peräisin oleva termi probiootti tarkoittaa ”elämää varten”. Probioottisella valmisteella tarkoitetaan tuotetta, joka sisältää runsaasti sellaisia hyödyllisiä eläviä mikro-organismeja, jotka muuttavat suoliston bakteerikantaa, tasapainottavat immuunijärjestelmän toimintaa ja edistävät terveyttä.

Prebiooteiksi kutsutaan sulamattomia ravintoaineita, jotka edistävät näiden hyvien bakteerien kiinnittymistä, lisääntymistä ja toimintaa paksusuolessa. Inuliini ja oligosakkaridit ovat tällaisia prebiootteja. Niitä esiintyy luonnossa monissa kasveissa.

”Ihmisen suolisto on tenniskentän kokoinen”

Vanhastaan tiedämme, että maitohappobakteerit ehkäisevät ripulia matkoilla ja antibioottikuurin aikana. Nykyään tiedämme niistä paljon enemmän. Monet nykyiset tutkimukset ovat osittaneet että ihmisen suolen limakalvo on ehkä tärkein immuunijärjestelmämme elin. Suoliston limakalvo on pinta-alaltaan 250–400 neliömetriä, joka vastaa levitettynä tenniskentän kokoista aluetta.

Suurin osa vastustuskyvystämme perustuu suoliston limakalvon moitteettomaan toimintaan. Suolen limakalvo säätelee paitsi ruuansulatusta ja paikallisia suolen reaktioita (kuten ummetusta ja ripulia) myös muun elimistön, kuten ihon ja keuhkojen reagointia ympäristön ärsykkeitä vastaan. Suoliston bakteeritasapaino heijastuu myös mielen terveyteen.

Suolistossa sijaitsee suurin osa ihmisen lymfajärjestelmästä ja siitä johtuen suoliston limakalvon kunto vaikuttaa ratkaisevasti myös mm. atooppiseen ihottumaan, astmaan, nivelreumaan ja muihin autoimmuunitauteihin. Viime aikoina niillä on havaittu tärkeä merkitys allergioissa sekä monissa tulehdustaudeissa, kuten nivelreumassa, paksusuolen tulehduksessa, Crohnin taudissa ja toistuvissa virtsatietulehduksissa sekä ns. hiivasyndroomassa.

Tärkeimpiä probiootteja

Lactobacillus acidophilus

Tunnettu maitohappobakteeri, joka elää normaalisti ohutsuolessa. Se on tärkein probioottisista bakteereista. Lactobacillus acidophilus kykenee pitämään suoliston mirobiflooran terveenä. Lactobacillus acidophilus kuuluu ihmisperäiseen probioottibakteeristoon.

Lactobacillus acidophilus -bakteerilla on monia terveyttä edistäviä vaikutuksia. Sen on osoitettu vähentävän kolesterolin imeytymistä. Se lisää laktaasientsyymin tuotantoa, joten se helpottaa laktoosin imeytymistä. Lactobacillus acidophilus auttaa tasapainottamaan suolistomikrobistoa antibioottihoidon jälkeen.

Bifidobakterium bifidum

Bifidobacterium bifidum on mikrobiologisesti tunnettu jo 20 vuoden ajalta. Se on ohutsuolen alaosan normaaleista bakteereista tärkein, mutta vaikuttaa koko suoliston mikrobifloorassa. Sen on osoitettu tehostavan ruuansulatusjärjestelmän toimintaa. Se osallistuu lisäksi immuunijärjestelmän säätelyyn, rasva-aineenvaihduntaan ja vähentää kolesterolin imeytymistä. On osoitettu, että bifidobacterium bifidum vahvistaa luonnollista vastustuskykyä.

Muista, kun valitset maitohappobakteerivalmistetta:

Vahvuus. Hyviä hoidollisia tuloksia saavutetaan vain jos maitohappobakteerien annostus on tarpeeksi suuri. Aluksi 30-100 miljardia probioottia ja jatkohoitona 10-30 miljardia probioottibakteeria päivässä, ongelmasta riippuen. Edellytys sille, että maitohappobakteerit elävät suolistossa hyvin, on bakteereille suotuisa kasvuympäristö eli prebioottien saatavuus esim. frukto-oligosakkaridit, jotka ovat ravintoa hyville bakteereille.
Ihmisperäiset bakteerit. Monet markkinoilla olevat maitohappobakteerit ovat nautaperäisiä ja tarkoitettu alun perin meijeriteollisuuden käyttöön. Ihmisperäisillä probioottikannoilla on tehokkaampi kyky tarttua suoliston limakalvoihin ja syrjäyttää haitalliset bakteerikannat.
Mikrokapseloitu tuote. Mikrokapselointi takaa bakteerien pääsyn elävinä aina ohutsuolen loppuosaan ja paksusuoleen asti, missä ne liukenevat oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Liukenemista säätelee lämpötila, pH, suolistokanavan entsyymit ja peristaltiikka.

Esimerkki mikrokapseloidusta maitohappobakteerivalmisteista on Biomedin Acidophilus ja Acidophilus Forte. Yhdessä Acidophilus-kapselissa on 10 miljardia elävää probioottibakteeria ja Fortessa 30 näitä on peräti 30 miljardia.

Acidophilus-valmisteita myyvät asiantuntevat luontaistuotekaupat.

Tutustu myös muihin Terveen elämän puolesta -sarjan artikkeleihin.

Sarastus: Paljastus

Sarastus on blogi muutoksesta ja uudesta alusta. Kirjoittaja Maija Ilmoniemi uupui kiireisten yrittäjävuosien jälkeen, päätti hypätä tuntemattomaan, ja alkoi kummastella maailmaa päästäkseen yhä lähemmäs itseään. Hän kertoo, millaista on, kun työstä ja elämästä häviää merkityksellisyyden tunne ja millaista sitä on etsiä uudelleen.

Varoitus: tämä on ehkä tähanastisista blogeistani henkilökohtaisin. Tuntuu, että tämä yksi pieni ajatus paljastaa minusta enemmän kuin tuhat tarinaa siitä mitä elämässäni teen juuri nyt. Joskus kirjoittaminen ja kirjoituksien julkaiseminen pelottaa valtavasti, koska tuntuu, että latomalla sanat paperille muiden nähtäväksi tulee kertoneeksi sellaista, joka myöhemmin hävettää, jopa kaduttaa. Mutta toisaalta kirjoittaminen on uskomaton työkalu ajatusten jäsentämiseen – sen avulla voi hahmottaa perspektiivin aivan uudella tavalla. Ja ehkä antaa jollekin toiselle ajateltavaa.

Koin oudon kokemuksen pari päivää sitten. Seurasin katsomossa Häntä hänen työnsä touhussa. Olin allapäin, jumiutunut omiin kehää kiertäviin ajatuksiini, turhautunut niihin. En voinut keskittyä tapahtumiin ympärilläni, en osallistua pirskahtelevaan jännitykseen ja kannustushuutoihin.

Yhtäkkiä minusta tuntui kuin olisin irtaantunut itsestäni, leijailut ilmassa ja katsonut itseäni istumassa tuon ison ihmisjoukon keskellä. Yksin. Yksinäisenä. Väsyyneenä. Kysyen itseltäni, miksi olen täällä? Onko tämä todella minun elämääni? Kuuluuko tämän olla minun elämääni, vai onko se kuitenkin jossain muualla?

Faktat faktoina: minä olen muuttanut toiseen maahan toisen ihmisen perässä. Täysin suunnittelematon ja yllättävä käänne elämässäni, jossa vielä muutama kuukausi sitten tehtävänäni oli turvallisissa ja tutuissa ympyröissä löytää itseni ja unelmani uudelleen sekä kirjoittaa tästä prosessista. Hyvin nopea päätös, joka lähes yhdessä yössä käänsi ajatukseni ylösalaisin.

Toisten mielestä ihanan romanttista heittäytymistä tuntemattomaan, toisten mielestä järjetön ja aivan liian impulsiivinen teko – minä vain kuuntelin sydämeni ääntä ja luotin tunteeseeni. Tähän asti se on kantanut. Mutta nyt epäilys on vallannut mieleni. Jaksanko? Pystynkö todella rakentamaan kaiken alusta? Kaikki täällä on minulle uutta.

En ikimaailmassa olisi uskonut millaiseen identiteettimankeliin joutuisin. Tämä on yllättänyt minut rankkuudellaan totaalisesti, niin, etten voi sitä kokonaan kuvailla sanoin.

Onko minun paikkani täällä, vai olisiko vain helpompi lähteä? Palata takaisin ja kuitata nämä kokemukset pienenä harharetkenä elämässäni.

Nyt koetellaan uskoani. Riittääkö se? Nyt koetellaan rakkauttani; rakastanko riittävästi, että jaksan tämän vaikean vaiheen läpi? Suurimman taistelun käyn itseni kanssa, oman pääni sisällä. Uskonko itseeni riittävästi? Uskonko, että minä kyllä kestän ja selviän?

Taidan uskoa. Kun sain tämän kirjoitettua, tuli todella vahva olo.