Onnen äärellä: Pieniä asioita

Eilen se fiilis taas iski! Se suorastaan tärähdyttävä, lämmin ja sisältäpäin kutkuttava onnentunne, kun ajelin iltaruuhkassa kohti kotia. Lunta tuprutti taivaan täydeltä ja taakse jääneen kirkon pihamaata valaisi isokokoinen joulupuu täydessä juhlaterässä. Takana oli tosin tunti tehokasta liikuntaa Bodypumpin muodossa, millä saattoi olla oma osansa hetkellisessä euforiassa. Liikunta nimittäin on yksi onnellisuuteni lisääjistä, ja parasta siinä on se, että liikunta kohottaa mielialaa välittömästi jo treenin aikana.

Onnen äärellä -blogini on ollut koko syksyn pahasti heitteillä, syynä on se, että olen kiivaasti muun arjen lomassa toteuttanut ja työstänyt erästä monivuotista unelmaani. Mutta nyt olen täällä taas! Ja siitä unelmastakin kerron myöhemmin, sillä tahdon kannustaa kaikkia ajattelemaan, että kun uskoo asiaansa ja on valmis tekemään kovasti töitä, moni haave ja unelma voi toteutua. Oikeasti!

Koska arki on ollut tämän ”ylimääräisen” unelmani takia kovin hektistä, ei aikaa ole liiennyt millekään kovin erikoisille jutuille koko syksynä. Esimerkiksi työn ja perheen ulkopuolinen sosiaalisuus on huipentunut lähinnä iltaiseen facebookkailuun. Kuitenkin huolimatta siitä, että arki on ollut hyvin aikataulutettua, pitkälti rutiininomaista ja näin ollen hieman tasapaksuakin, tänä syksynä olen kokenut enemmän yhtäkkisiä onnen ja onnellisuuden tunteita kuin pitkään aikaan, jos koskaan. Juuri sellaisia kuin eilen! Nämä sisäistä rauhaa, tyyneyttä ja tyytyväisyyttäkin pirskahtelevat fiilikset ovat saattaneet yllättää ihan missä tahansa: ruokakaupan kassajonossa, sohvalla taaperon kainalossa tai kerrostalomme pihamaalla roskanvientireissulla.

Kun aloin kiinnittää noihin yhtäkkisiin onnentuntemuksiini huomiota jokin aika sitten, yllätyin ensin itsekin. Mietin, mistä tuo kaikki hyvä energia ja fiilis oikein kumpuavat, sillä mikään ei ollut näennäisesti muuttunut. Töissä oli yhä kiire, taapero heräili aina vain öisin, lottovoitto ei vieläkään ollut löytänyt luokseni ja autonkin kanssa oli ongelmia jatkuvasti. Arjen pienten ongelmien määrä tuntui olevan vakio, mutta silti tunsin itseni aika ajoin onnellisemmaksi kuin ikinä ennen.

Tulin siihen tulokseen, että olen saattanut oppia kuuntelemaan enemmän itseäni ja huomioimaan sisäistä voimaani, mutta ennen kaikkea uskon, että nuo hyvät tunteet kumpuavat viime aikaisesta keskittymisestä arjen pieniin asioihin. Kun elämässä ei tapahdu suurta, olen huomannut vaivatta kaiken sen pienen, mikä on, enkä ole pitänyt asioita itsestäänselvyyksinä.

Aikaisempi ajatukseni siitä, että onnellisuutta on turha hakea toisesta ihmisestä, tietystä tavarasta, tulevasta lomamatkasta tai uudesta asunnosta, on vain vahvistunut tämän syksyn myötä. Toki moni aineellinen asia tai vaikkapa rakastumisen tunne voivat hyvinkin nostaa onnellisuustasoamme hetkellisesti, mutta niiden varaan ei kannata nojautua, sillä sellaisista pilvilinnoista tulee kyllä kolinalla alas. Sitä paitsi ihminen tottuu salamannopeasti uuteen tilanteeseen ja se, mikä saattoi joskus tuntua ihmeeltä, alkaa usein ikävä kyllä tuntua pian tavalliselta. Tavaran ja toisen ihmisen sijaan kannattaakin katsoa sisäänpäin, ratkaisu on lähempänä kuin uskommekaan. Onni löytyy paitsi meistä itsestämme, myös pikku asioiden havaitsemisesta.

Jos elämäntilanne on haastava, voi onnellisuus tuntua todella kaukaiselta asialta. Sitä saattaa pursuta jopa vihaa tai katkeruutta, jolloin ei edes halua kuulla onnesta mitään, saati toisten onnellisuudesta. Kuitenkin myös hankalassa tilanteessa iloa voi saada niistä pienistä asioista. Eikä onnellisuus tarkoita sitä, että olisi vapaa kielteisistä tunteista. Toisinaan elämä vain ahdistaa ja joskus elämä voi jopa tuntua suoranaiselta kärsimykseltä, mutta itsellämme on aina valta valita. Voimme pyrkiä tuntemaan toisin. Jos onnellisuuden kokeminen ei juuri tällä hetkellä tunnu mahdolliselta, pakottaa ei itseään kannata. Sen aika koittaa kyllä.

Vaikka nämä onnen tunteet tupsahtelevat nykyään minuun milloin missäkin, minulla on silti tapana oikein kammeta niitä lisää arkeeni. Kun vain ehdin, otan hetken itselleni. Laitan silmät kiinni, rentoudun ja luon mielikuvia asioista, jotka tuovat minulle hyvää mieltä. Ajattelen rakkaudella sielunihmisiä, jotka valaisevat energiallaan arkeani. Kuvittelen itseni istumaan muovikassin päälle sateiselle rantakalliolle, hurjana pauhaavan meren äärelle, yhteen lempipaikoistani. Fiilistelen jotain biisiä, joka saa jalkani vipattamaan. Ajattelen värejä, joista saan voimaa, kuten sammaleenvihreää, auringonkeltaista ja paprikanoranssia. Mietin viimeistä treenihetkeäni, jossa ylitin itseni valitsemalla tankoon isommat painot kuin ikinä ennen.

Melko pienistä asioista se voi koostua, onni.

Onnellista viikonloppua!

Mennessäni taannoin ohjaamaan sisäpyöräilyä, kollegani Hanna oli jättänyt minulle hyvän mielen viestin. Viestin luettuani vedin luultavasti parhaan tuntini ikinä. Näin pienillä teoilla voi lisätä toisen onnellisuutta, suosittelen kokeilemaan!

P.s. Muista kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyvistä asioista kirjoittelen toisessa blogissani. Voit seurata minua myös Facebookissa, tervetuloa!