Keskiviikkokolumni: Rakkaus nousee sydämestä, ei aivoista

 

Jaksanko ja osaanko rakastaa? Miksi rakastaminen on niiiiiin vaikeaa ja lipsun siitä. Miksi hyvät aikomukseni eivät jaksa kääntyä upeaksi toiminnaksi? Uskon, että osasyy on se, että ajattelen rakkauden olevan ensisijaisesti muiden huomioimista? Ajattelen rakkauden olevan itseni ja oman hyväni ohittamista muiden hyväksi. Uhrautumista? Mitä rakkaus pohjimmiltaan on ja mistä se syntyy? En väitä tietäväni oikeaa vastausta, mutta tiedän, mitä siitä itse ajattelen.

Itsekkyys

Minulle itsekkyys on oman parhaani ajattelemista ja siihen pyrkimistä. Monet antavat itsekkyydelle vahvan kielteisen leiman. Se on kielletty omena. Olen miettinyt, miksi näin on. Uskon, että sanaa käytetään osin vain tottumuksesta , eikä sen merkitystä miettien. Samalla se ilmeisesti sekoitetaan ahneuteen, joka on kokonaan toinen asia. Päästäkseni itsekkyyden juurille, mietin, mitä omalta elämältäni odotan. Mikä on se hyvä, mitä minä haluan? On helppo sanoa, että odotan mielekästä työtä, kohtuullista toimeentuloa, hyviä ihmissuhteita ja terveyttä.

Mietin odotuksiani tarkemmin. Haluan erottaa toisistaan keinot saada jotain ja niiden varsinaisen merkityksen. Tämä onkin haasteellinen kohta. Mitä perimmiltään odotan? Hetken pähkäiltyäni totean, että minulle on merkityksellistä kokea arvostusta, tulla kuulluksi, saada myötätuntoa, iloa ja rakkautta. Toki voisin käyttää muitakin ilmaisuja, mutta nämä ovat minulle riittäviä. Ne ovat ydintä.

Seuraavaksi huomaan, että rahalla saatavat asiat, auto, matkat, asunto, vaatteet samoin asema ovat vain keinoja saada jotain enemmän merkityksellistä. Miksi siis tavoittelen autoa tai asemaa? Miksi haluan osoittaa olevani oikeassa? Miksi haluan merkkivaatteita? Siksi, että haluan tulla ihmisenä huomioiduksi, nähdyksi ja kuulluksi. Haluan saada arvostusta ja hyväksyntää.

Miksi sitten nämä asiat jäävät usein tunnistamatta? Miksi en tule edes kysyneeksi itseltäni, mikä minun perimmäinen hyväni on? Olisiko yksi syy se, että itsekkyyteen on yhteiskunnassamme lyöty pirun leima. Et saa olla itsekäs. Ei ole oikein ajatella itseään. Pitää ajatella muita. Olen kokonaan toista mieltä. Vahvasti. Uskon, että aito ja ehjä rakkaus syntyy vain itsekkyyden kautta.

Itsekkyys ja rakkaus

Haluan siis saada arvostusta, myötätuntoa, iloa, rakkautta sekä tulla kuulluksi ja hyväksytyksi omana itsenäni. Mitä minun tulisi tehdä, että voisin saada tuota kaikkea haluamaani? Yksinkertainen vastaus lienee se, että minun tulee osoittaa elämäni ihmisille arvostusta, myötätuntoa, iloa ja rakkautta. Jakaa juuri niitä asioita, joita haluan saada itselleni.

Miten voin jakaa sitä, mitä itse tarvitsen? Rakastamalla ensin itseäni. Olemalla itsekäs. Aloitan tunnistamalla, mitä hyvää elämältäni odotan ja sitten osoitan itselleni niitä samoja asioita. Voin jakaa vain sitä, mitä minulla on. Voin rakastaa toisia enintään saman verran, kuin rakastan itseäni. Jos pyrin rakastamaan toisia ihmisiä ohi itseni, uhraudun. En ehkä huomaa sitä heti, mutta asia selviää viimeistään silloin, kun toinen henkilö ei toimikaan rakkauteni edellyttämällä tavalla.

Silloin minussa nousee katkeruus ja turhautuneisuus: ”Ihan turhaanko minä olen sinun eteesi uhrautunut!” Siinäpä se. Olen tehnyt asiat uhrautuen, pelosta käsin – en rakkaudesta. Kun teen asioita rakkaudesta, teen asioita vain ja ainostaan omaksi ilokseni. Silloin minulla ei ole odotusta vastapalveluksesta. Rakkautta ei osoiteta velvollisuudesta eikä pyynnöstä. Halu osoittaa rakkautta nousee sydämestä – ei aivoista. Osoitan rakkautta vain siksi, että minusta tuntuu hyvältä tehdä niin kuin teen. Saan teosta itselleni hyvän olon. Jos vastaanottaja ”heittää lahjani roskiin”, olen jo saanut palkkioni, hyvän mielen, siitä mitä tein.

Voidakseni rakastaa vain omasta ilostani, minun tulee rakastaa ensin itseäni. Jos en ole itsekäs, teen kuviteltuja rakkauden tekoja esimerkiksi miellyttääkseni toista ihmistä. Voin tehdä asioita myös velvollisuudesta tai pyrkimyksestä ansaita arvoa. Silloin yritän ”ostaa” kiitosta, hyväksyntää tai arvostusta. Jos en sitten saa haluamaani, petyn, koska palkkio rakkaudestani ei ollut sitä, mitä odotin. Ja koska en saanut sitä, mitä odotin, kerron sen ”rakkauteni” kohteelle. Siitä sitten lähteekin helposti liikkeelle molemminpuolisten pettymysten kierre. Sekö oli tarkoitus? Ei. Pettymys on tulosta siitä, että yritän rakastaa muita enemmän kuin itseäni. Tulosta siitä, että unohdin itseni.

Itsekkyys on aidon rakkauden kulmakivi. Osoitan toisille arvoa, myötätuntoa ja muita asioita pelkästään omaksi ilokseni, saan niitä moninkertaisesti takaisin. Kun teen asioita vain omaksi ilokseni olen aito ja rehellinen. Minulla ei ole odotusta, jossa voisin pettyä. En tee asioita ollakseni kohtelias tai miellyttävä. Kun olen kohtelias ja miellyttävä, olen sitä vain, koska se minusta tuntuu hyvältä.

Voin osoittaa aitoa rakkautta vain silloin, kun rakastan ensin itseäni. Mitä se tarkoittaa? Esimerkiksi sitä, että olen arvostava ja myötätuntoinen itselleni. Hyväksyn puutteeni ja annan itselleni anteeksi, että en aina onnistu siinä, mitä haluan. Annan anteeksi sen, että en valinnut oikeita sanoja, en ollut niin ahkera ja kärsivällinen kuin halusin. Uskallan kertoa, mitkä ovat minulle tärkeitä asioita ja pyydän muita huomioimaan ne. Kerron, että tarvitsen myötätuntoa, arvostusta, iloa sekä haluan tulla kuulluksi. Kerron, että haluan olla näitä asioita itseni lisäksi myös teille. Pyydän jokaista olemaan itsekäs. Aloittamaan siitä, että kertovat itselleen ja ympäristölleen, mitä elämältään odottavat. Rakastamaan ensin itseään, että voisivat osoittaa ja saada rakkautta muilta.

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa:
  • Magneetti voimalauseella – Maailma on täynnä ihania asioita

    Magneetti voimalauseella – Ihania asioita

    3,90  (sis. alv)
    Lisää ostoskoriin
  • Magneetti voimalauseella - Tykkään sinusta

    Magneetti voimalauseella – Tykkään sinusta

    3,90  (sis. alv)
    Lisää ostoskoriin
  • tara-lange-tikapuut-rakkauteen

    Tikapuut rakkauteen -kirja

    27,90  (sis. alv)
    Lisää ostoskoriin