Sivu 438 – Hidasta elämää

”Hyvää ystävänpäivää!” – Mitä se oikeastaan tarkoittaa?

Facebook täyttyy ystävänpäivätoivotuksilla: Hyvää ystävänpäivää!

Valmiit fraasit ovat kuin joulukortin valmiit toivotukset tai sähköpostin ”ystävällisin terveisin” -allekirjoitukset: ne ovat kohteliaisuusautomaatio. Sellaisenaan ne eivät tarkoita yhtään mitään.

Sillä: sanojen takana on yhtä monta tarinaa kuin on lähettäjää ja vastaanottajaa, mutta ne eivät pääse näkyväksi, eloon, ellemme anna niiden pulputa ensin tunteina ja sitten sanoina.

Pointtihan ei ole se, että haluan kertoa, että olen ystävällinen tai että haluan toiselle hyvää, vaan se toiminta, jolla ystävällisyyttä tai hyvää osoitan. Jos ystävä ei ole vieressä halattavana tai pusuteltavana, usein sanat ovat ainoa ”toiminta”.

Toivoisin, että tänään jokaisella olisi pari minuuttia aikaa sukeltaa yleistysten taakse: mitä ne minulle merkitsevät ja miltä ja missä ne tuntuvat?

Kokeile vaikka tätä:

1) Kun haluat toivottaa jollekin hyvää ystävänpäivää, ajattele samalla tuota ystävää. Hengitä syvään ja anna ystävän tulla ihan vierelle. Missä kohtaa kehoa se tuntuu? Mikä on tunne, jonka koet? Tunnustele ja anna tunteen kasvaa niin isoksi kuin se kasvaa.

2) Kun tunne on suuri, yritä kuvata tunnetta ja/tai kehon tuntemuksia mahdollisimman tarkkaan sanoina (mielessä, ääneen tai paperille). Esimerkiksi: Pirskahteleva, keltainen riemu pumppaa sydämeen laajuutta ja lähtee virtaamaan kihelmöintinä käsiin.

3) Pidä ystävä edelleen vieressä, suuri tunne kehossa ja kirjaamasi sanat edessäsi. Nyt kirjoita tunteiden ja tuntemusten pohjalta ystävällesi sanat, jotka syntyivät yhteydestä häneen. Esimerkiksi: Kun ajattelin sinua tänään, tunsin sydämessäni pirskahtelevaa, keltaista riemua, joka sai sydämen laajenemaan niin suureksi, että aloin tuntea kihelmöintiä käsissäni. Nuo kädet, ne olisivat niin kovin halunneet kietoutua ympärillesi kertomaan, kuinka tärkeä minulle olet.

Maailman johtava intuitiivisen älykkyyden tutkija, professori Dominique Surel sanoi intuitioluennollaan (13.2.2013), että jokaiseen käsitteeseen liittyy tunne, ja tunteen pohjalta syntyy ymmärryksemme käsitteestä. Ja jokaisen tuntemus on täysin uniikki, eli jokaiselle ihmiselle käsitteet tarkoittavat eri asiaa.

Ainoastaan tunnistamalla ja sanoittamalla omia tuntemuksiamme mahdollisimman tarkkaan, voimme tuoda käsitteidemme merkitykset näkyväksi, tuoda oman maailman näkyväksi toiselle ja avata yhteyden itseemme ja toiseen.

Parasta, mitä voit antaa ystävällesi lahjaksi, on tunne, joka on valmiiksi avattu. Jos et ehdi avaamaan kaikkia lahjoja valmiiksi tänään, onneksi on paljon muita päiviä, aivan yhtä hyviä päiviä.

♥ Sanna

Tavallinen ruoka johtaa kroonisiin sairauksiin

”Näemme ympärillämme harvoin ihmisiä, joiden keho olisi aidosti ravittu, nesteytetty ja toimisi siitä lapsenomaisen harmonian tilasta käsin, jota jokainen solumme on suunniteltu luonnostaan ylläpitämään.

Elämme maailmassa, joka tarjoaa todennäköisesti enemmän ulkoisia stressitekijöitä kuin usein edes kykenemme kuvittelemaan. Mieltämme jokaisesta mahdollisesta suunnasta tukkiva informaation supersaturaatio, solujamme usein 24 tuntia vuorokaudessa paahtava elektromagneettinen stressi, maailmanhistorian heikkolaatuisin ilman laatu, karsinogeenisilla trihalometaaneilla ja klooratuilla furanoneilla terästetty kraanavesi, heikkolaatuisemmat ja pidemmälle prosessoidut ’tavallisten markettien’ eines-kuolintarvikkeet ja formaldehydillä käsitelty olohuoneen matto ovat vain muutamia mieleeni nousevia muuttujia, joihin kivikautta elävä genetiikkaamme ja elimistömme pyrkii parhaansa mukaan sopeutumaan.

Kasvinjalostuksen myötä käytännössä koko ’tavallinen’ suomalainen ruokavalio on karsittu pois terapeuttisempia ominaisuuksia tarjoavista kasviravinteista, joita geneettisesti alkuperäisemmät ja vahvemmat lajikkeet ovat tarjonneet elimistöllemme koko kehityshistoriamme ajan. Kun nämä yhdisteet jalostetaan pois ruokavalion peruspilareista, syntyy ’tavallisen ruoan’ syömisen seurauksena krooninen kasvilääkkeiden puutos, joka ilmenee osaltaan yhteiskunnassamme radikaalisti lisääntyneinä kroonisina sairauksina.”

Jaakko Halmetoja: Pakurikääpä (J.Halmetoja Studios 2013)

Hyvinvointi, raha ja tietoiset valinnat

Hannan mökki oli harmaa. Mökin katto oli ehjä, se piti vettä. Muutoin mökki pitikin lähinnä vain katseen. Paremmilla pakkasilla oli sisällä oli sen verran viileää, että perunat jäätyivät sängyn alla. Viileys ei kuitenkaan lannistanut talon vilkkaimpia asujia, torakoita. Tuntuivat viihtyvän hyvin. Joskus jopa siinä määrin, että kun vaihdoin Hannan matkaradioon paristot, radio täytyi ensin kopistella tyhjäksi torakoista.

Me oltiin Hannan toiseksi lähin naapuri, meille oli vajaa kilometri matsän halki. Lähin naapuri oli puolen kilometrin päässä ja sinne pääsi pellonsivua. Hanna harmaassa mökissään täytti 75 vuotta. Otin hänestä valokuvan mökkinsä rappusilla. Siitä tuli varsin hyvä – oikein mallinsa oloinen. En tiedä mahtoiko hänestä juuri muita kuvia ollakaan. Olisiko ollut samoihin aikoihin, kun Hannalle asennettiin puhelin. Sähkö tulikin siten kauppakassissa, paristoina.

Hanna on siirtynyt jo pari vuosikymmentä sitten katselemaan meitä pilven reunalta. Uskon, että hänellä on nyt lämpimmintä, kauppa lähempänä, eikä huolta torakoista. Muistan Hannaa rakkaudella. En tiedä, voiko ihminen elämässään ansaita mitään? En tiedä, mitä Hanna olisi halunnut ansaita ainaisella iloisella olemuksellaan, tyytyväisyydellään, hyväntuulisella rohkaisevalla puhellaan, anteliaisuudellaan ja kiitollisuudellaan. Tuskin mitään. Hannalla oli kaikki mitä hän koki tarvitsevansa. Hanna voi hyvin.

Mitä sitten on hyvinvointi? Ajattelen, että Hannan hyvinvointi kulminoitui lauluun, joka kuului joskus hänen mökistään. Jos rahallisesti ajatellaan, Hannalla oli varaa ruokaan, myös kahviin, kakkuun ja paristoihin. Oliko Hanna sellainen ihminen, jota me tarkoitamme puhuessamme hyvinvointivaltion ihmisistä? Jos oli tai ei ollut, niin millä perusteilla? Mitä me tarkoitamme puhuessamme hyvinvointivaltiosta? Mikä tässä käsitteessä on rahan osuus ja mikä osuus on muilla asioilla – ja millaisilla? En tiedä, mitä sinä ajattelet, mutta haluan jatkaa kertomustani Hannasta.

Hanna tiesi mitä tahtoi. Hän teki tietoisia valintoja. Hanna rakasti paikkaa, jossa asui ja halusi asua siellä kaiken hankaluudenkin uhalla. Hanna oli onnellinen siitä, mitä hänellä oli. Terveydestä, elämän rauhasta, hyvistä radio-ohjelmista, ystävistä, jotka kävivät häntä tapaamassa. Hän oli kiitollinen siitä, mitä hän sai ja varmaan siksi sai enemmän kuin joku muu olisi saanut hänen sijallaan.

Olisiko Hanna voinut valittaa jostain? No, mitä arvelet. Kuitenkaan hän ei koskaan tehnyt sitä. Hän tiesi ja tunnisti valintansa. Hänellä olisi ollut mahdollisuus muuttaa pois, mutta hän ei halunnut sitä. Hän otti vastuun valinnoistaan. Omalta osaltani uskon, että juuri siinä oli Hannan suuri viisaus. Uskallan väittää, että Hanna kuului hyvinvoiviin ihmisiin. Hanna nautti elämästä, oli iloinen ja kiitollinen, eikä koskaan syyttänyt toisia omasta tilanteestaan. Tiedän, että Hannan kaltaisia ihmisiä on keskeillämme enemmän kuin tulemme ajatelleeksi.

Ajattelen, että jokaisella on oikeus ruokaan ja suojaan. Kenellä sitä ei ole, se hänelle järjestettäköön. Mutta mitä tekemistä tällä on hyvinvoinnin kanssa? Varmaan jotain, mutta sama asia ne eivät ole. Miten autamme ihmisiä tunnistamaan omat valinnanmahdollisuutensa? Huomaamaan, että asioissa on valinnanvaraa. Miten autamme ihmisiä tunnistamaan oman ajattelunsa ja suhtautumisensa valinnanvaran? Miten autamme heitä tekemään valintansa oman tahtonsa pohjalta – ilman että uskovat olevansa pakotettuja johonkin tiettyyn valintaan?

Ehkä suurin kysymys on, haluammeko haastaa ihmiset tunnistamaan vastuu omista valinnoistaan? Vaikka vastaus tähän olisi myönteinen – se ei tarkoita, että ihmiset tulisi jättää vaille tukea. Uskon kuitenkin, että pelkkä taloudellinen tuki ilman omien valinnanmahdollisuuksien tunnistamista ja valinnoista vastaamisen tunnetta on silmänlumetta. Suoranaista tietoista hämäystä, joka enemmänkin vähentää kuin lisää hyvinvointia. Onko meillä rohkeutta sanoa tämä ääneen ensin itsellemme ja sitten toisillemme?

Lue kaikki Keskiviikkokolumnit tästä.

Sarastus: Maitojunafantasioita

Sarastus on blogi muutoksesta ja uudesta alusta. Kirjoittaja Maija Ilmoniemi uupui kiireisten yrittäjävuosien jälkeen, päätti hypätä tuntemattomaan, ja alkoi kummastella maailmaa päästäkseen yhä lähemmäs itseään. Hän kertoo, millaista on, kun työstä ja elämästä häviää merkityksellisyyden tunne ja millaista sitä on etsiä uudelleen.

Käteni on taas maitojunan ovenkahvalla, puristaa sitä ehkä vahvemmin kuin koskaan aiemmin. On vain ajan kysymys milloin painan rivan alas, avaan oven ja hyppään kyytiin.

Maitojunalla kotiin, porsaana roudan mukana takaisin Suomeen.

Tulimme juuri reissulta Helsingistä. Olimme siellä viikon, ensimmäistä kertaa yhdessä sitten Ruotsiin muuttomme.

Aika vierähti nopeasti, oli paljon tekemistä. Ihanaa! Ja nyt olen taas täällä. Arjessa. Hukassa. Tietämättömänä mitä tehdä, mihin ryhtyä. Ilman poltetta. Taskussa kokemus siitä, millaista elämäni voisi olla Suomessa.

Paluu tekee kipeää.

Olen jo pitkän aikaa ollut julkaisemassa aivan toisenlaista blogia kuin tämä. Sellaista iloa, jännitystä ja vapautumista uhkuvaa kirjoitusta siitä, mitä ratkaisevan suurta minulle on tapahtunut. Se on tuossa aivan valmiina tietokoneellani, napinpainalluksen takana kaikkien luettavaksi.

Mutta ei, lukuisista yrityksistä huolimatta en pysty julkaisemaan sitä. Sen sijaan valitsen taas kirjoittaa pahasta olostani, maitojunafantasioistani.

Miksi?

Koska minulla ei ole munaa! Koska olen pelkuri, joka ei uskalla tunnustaa, että minä itse asiassa tiedän mitä haluan. Ketut minä mitään hukassa olen. Päinvastoin; tiedän nyt täsmälleen mikä unelmani on! Sellaista suurta on tapahtunut, ja siitä haluaisin kirjoittaa.

Pelko on vahvempi. Siksi on parempi olla julkistamatta unelmaani ja kiduttaa itseään ajatuksella maitojunalle painelemisesta häntä koipien välissä.

Olen sellaisessa suloisenkitkerässä pattitilanteessa; jos lähtisin, olen epäonnistunut, ja jos jäisin, pelkään epäonnistuvani. Miten tahansa teen, voisin epäonnistua joka tapauksessa?

Unelmani tuntuu järjettömältä ja saavuttamattomalta – en ole varma luotanko siihen, että se kantaisi ja toteutuisi. Jos sanoisin sen ääneen, minun olisi mentävä sitä kohti, alettava tehdä sille jotain. Koska sitten kaikki tietäisivät eivätkä ne olisi enää omia yksityisiä haaveitani. Ja mitä sitten tapahtuisi jos kaikki menisikin päin prinkkalaa?

Edessäni on valinnan paikka: valitsenko näissä maitojunafantasioissa vellomisen, vai tunnustanko ääneen mitä haluan ja alan toteuttaa unelmaani?

Kerään rohkeutta vielä hetken.

Kokonaisvaltaista hyvinvointia

Olet ehkä törmännyt matkasi varrella kyseiseen termiin. Kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista puhutaan monessa yhteydessä ja sen merkitystä puidaan eri sanankääntein. Usein elämme aikaa, jolloin informaation määrä on sitä luokkaa, että asiat, sekä käsitteet jäävät ajatusten tasoille, ilman syvempää ymmärtämistä. Puhummeko usein asioista ja jätämme toteutuksen muiden harteille? Onko kokonaisvaltaista hyvinvointia vielä olemassakaan, muuten kuin pelkkänä sanana. Kokeillaan, katsotaan ja koetaan.

Sana ja käsite on niin valtava, että se pitää sisällään kaiken. Otan tähän esille muutamia asioita, jotka mielestäni liittyvät hyvinkin suuresti termiin. Kun lähdemme tarkastelemaan kokonaisuuden aarrekarttaa, on syytä aloittaa yksittäisistä osista.

Hyvinvointi, mistä se koostuu ja mistä palasista on hyvä lähteä pyramidia rakentamaan.

Ravinnon merkitys

Tämä lienee itsestäänselvää, että olemme mitä syömme. Itseasiassa lisäisin vielä, että olemme mitä syömämme söi ja kuinka sen sulatamme. Pääpiirteissään, mitä puhtaampaa, sen ravitsevampaa, mitä laadukkaampaa, sen enemmän ravinto omaa hyvinvoinnillemme tarvittavia osasia. Käsittelyn ja prosessoinnin aikana se ei todellakaan aina ole itsestäänselvyys. Onneksi meillä on mahdollisuus valita lähteemme, mistä ravinnon saamme ja hankimme.

Aito nesteytys

Juomamme vesi. Tässäkin tapauksessa voimme valita LÄHTEEMME. Mitä luonnollisempaa, sen enemmän se kehoamme virtauttaa ja liikuttaa. Monelle ajatus käsitellystä ruasta on jo tuttu, mutta sama ajatus unohtuu usein, kun puhumme vedestä. On alkuperäistä ja on käsiteltyä. On hyvä valita parasta mahdollista juuri kyseiseen hetkeen sopivaksi.

Kokonainen happi

Hengittämämme ilma, josta muodostamme elämänvoimamme. Usein perusasiat laiminlyödään ja keskitytään rakenteiden sijaan mikroskooppisen pieniin asioihin. Happi kuuluu varmasti tähän kategoriaan. Hengityksessä elimistö puhdistuu saaden lisää happea kehoonsa, joka mahdollista jokaisen ruumiin toiminnon täydessä kukoistuksessaan. Jokaisella sisäänhengityksellä sinulla on mahdollista ottaa vastaan universumin puhtainta energiaa, täydellistä elinvoimaa. Elämän virtausta parhaimmillaan. Valjasta siis koko olemuksesi ja elimistösi kokonaisuuden hengittämiseen, suuren viisauden virtauksen mahdollistumiseen.

Käsite nimeltä bakteerit

Meidän länsimaalaisessa ajattelussa bakteerit ollaan yleisesti nähty pelkästään pahiksina, jotka sairastuttavat meitä. Usein unohdetaan se, että me ollaan käveleviä bakteeriläjiä, joissa elää miljoonia pienotuksia. Kokonaisuuden kannalta olisi hyvä työskennellä näiden liittolaisten kanssa rinnakkain, vastakkaanasettelun sijaan. Luoda harmooninen symbioosi, kasvattavassa hengessä. Ehkä samalla tavalla voisimme luoda tähän maapalloonkin jotain kaunista?

Aito kosketus maahan

Tämä hyvin alkukantainen lähestyminen äiti maan vahvistavia juuria kohtaan voimistaa, vapauttaa ja virkistää olemustamme monin tavoin. Tätä tekstiä kirjoittaessa, juuri merestä tulleena, ihmettelin jälleen hiekanjyvästen tuntua varpaideni väleissä. Tuota kosketusta, kun jalkapohjan reseptorit saavat hyväilyä joltain niin tutulta ja turvalliselta. Ihmisen on hyvin helppo tuntea rauhaa ja rentoutta, kun hänellä tuo kosketus maahan pääsee toteutumaan.

Uskallus kohdata vaikeudet haasteina mahdottomuuksien sijaan

Tämä meinaa monesti unohtua meiltä elämän tohinoissa. Jokaisessa lopussa on uusi alku. Jokainen haaste antee meille mahdollisuuden kasvuun ja kehitykseen. Mitä enemmän uskallamme sydämellämme, sitä enemmän mahdollisuuksia mieli näkee. Uskalla hypätä, verkko varmasti ilmestyy. Tai hyppäämisen sijaan, kurkkaa edes.
Kokonaisen ihmisen olemukselle se tekee ihmeitä.

Suora aito huolehtiminen

Niin itsestä, läheisistä ja yhteisöistä. Kokonaisvaltainen hyvinvointi ei mielestäni tarkoita yksilön loistamista, vaan kaikkien hekumointia. Kun voit hyvin, voit hyvin helposti huolehtia ja auttaa rakkaitasi rinnallasi. Supersankarin on vaikea pelastaa maailmaa, mikäli hän ei jaksa nousta sängystä. Kun asiat tehdään rehellisesti ja aidosti, auttaminen ei koskaan vie voimavaroja, vaan pelkästään lisää niitä.

Nyt kurkkaappa yllä olevia asioita. Mikä sana muodostuu lihavoitujen lauseiden ensimmäisistä kirjaimista? Nopeimmat varmasti huomasivat jo, että kyseinen itsellekin hyvin tärkeä termi, rakkaushan se siellä paistaa. Ehkä se tärkein asia hyvinvoinnissa, rakkaus.
Rakkaus kaikkeen tekemiseen, ilman kompromisseja. Rakkaus jokaiseen hengenvetoon, päivittäiseen tekoon myös niiden sanojen lisäksi. Jokaiseen istuttamaan siemeneen, jokaiseen nautittuun ja saavutettuun hetkeen. Rakkaus itse elämän liikkeeseen.

Kokeile vaikka seuraavaa reseptiä;
Tee enemmän sitä mitä rakastat,
vähemmän sitä mikä vastustaa,
yhtään sitä mitä inhoat.

Kokonaisvaltainen hyvinvointi on mielestäni kaikkeuden huomioimista, niiden huoltamista ja rakentamista päivittäin pitäen ajatukset mukana. Kokonaisvaltainen hyvinvointi on kasvualustamme, joka antaa meille elämän edellytykset. Tee niistä mieleisesi buffettiannos tämän päivän lautaselle.

Kokonaista ja hyvää olo sinulle ystävä hyvä.

Miehen tie: Tartutko sinä inspiraatioon?

Jokainen meistä kokee silloin tällöin hieman eri muodon ottavia inspiraation sykäyksiä. Halun tehdä jotain, toiveen jostain, unen, mielikuvan tai vain sisäisen tiedon siitä, että jokin on oikein.

Koska viimeksi koit tällaisen hetken? Ja mihin se liittyi? Entä miten toimit sen seurauksena?

Näin viime vuoden lopulla unen jossa olin valmentamassa erästä noin 25 vuotiasta laulajatarta Idolsin kuvauksissa. Valmennettavani oli teknisesti erittäin lahjakas mutta hänen äänestään puuttui jotain. Ymmärsin unessa hyvin pian, että laulusta puuttui tunne, läsnäolo, aitous ja sielu. Hän.

Avasimme unessa niitä kokemuksia ja taustoja jotka olivat ajaneet hänet kauan sitten siihen sisäiseen päätökseen, ettei hän voi antaa tunteidensa näkyä avoimesti. Hänelle tärkein ihminen maailmassa, isä, ei hyväksynyt niitä ja sellainen käytös ”vei rakkautta” pois. Hän sulki suuren osan itsestään pois koska päätteli sen olevan ehtona rakkaudelle.

Erään lyhyen harjoitteen kautta hän avautui kokemaan niitä tuntemuksia joita hänen isänsä todellisuudessa koki tilanteissa joissa tämä herkkä ja monitunteinen pieni nainen oli isän ymmärryksen ulkopuolella. Hän tavoitti isänsä rakkauden, hämmennyksen, välittämisen ja pelon ja pystyi vuosien jälkeen kuulemaan isänsä toiveen ”vaikka en ymmärrä ja minulla on vaikeaa, haluan, että olet kaikkea sitä mitä olet ja enemmänkin”.

Unessani osa valmennuksesta näytettiin myös Idolsin jaksossa. Kun valmennettavani puhkesi kyyneliin isänsä sanat kuullessaan, näin satojen tuhansien ihmisten kokevan kotonaan tätä samaa hetkeä, omiin kokemuksiinsa heijastaen. Vuodatimme kaikki kyyneleen ja hän alkoi laulaa, ensimmäistä kertaa koko olemuksellaan. Tv- ohjelmaan sopivalla tavalla kuva siirtyi suoraan lähetykseen, jossa tämä terälehtensä avannut kukkanen murtautui meistä jokaiseen ja sai näkyviin sen sen herkkyyden joka hänestäkin nyt huokui. Hän lauloi rakkautta isälleen.

Uni inspiroi minua. Mitä voisinkaan antaa näille ihmisille jotka ovat tilanteessa jossa tuki ja läsnäolo tekevät ihmeitä. Kuinka paljon voisin antaa apua sille joka on valmiiksi herkässä tilassa? Kuinka tärkeä ihmistä olisi vahvistaa tällaisella kriittisellä hetkellä? Kuinka paljon enemmän he voisivat antaa muille jos he löytäisivät katkeamattoman yhteyden sisimpäänsä?

Minua pelotti mutta soitin ohjelman tuottajalle. Minua todella pelotti. Kerroin avoimesti miksi soitin. Unesta ja sen tuomasta inspiraatiosta. Asiasisältöni tuskin oli joka osalta linjassa mutta olen varma siitä, että kertomani paitsi inspiroi häntä, myös välitti sen, että olen tosissani ja valmis auttamaan.

Harva seuraa inspiraatiotaan, etenkään silloin kun se vaatii jännittävän esteen ylittämistä. Jotkut uskaltavat mutta jos tulos ei ole se mitä odotimme, saatamme pettyä ja päättää olla toimimatta ensi kerralla kun inspiraatio syntyy.

En usko, että voimme koskaan varmuudella tietää mikä on inspiraation lopullinen tarkoitus. Sorrumme usein siihen, että yritämme ymmärtää sitä ja rakennamme sen ympärille tarinoita. Joskus tämä voi edesauttaa asiaa mutta kuinka usein onkaan niin, että voimme tietää tarkoituksen vasta myöhemmin – jos silloinkaan kokonaisuudessaan? Entä jos tarkoitus on vain aiheuttaa toimintaa joka lopulta vie oikeaan paikkaan, mikä ikinä se onkaan.

Minä soitin. En ole edelleenkään ollut Idolsissa mutta ylitin itseni ja moni soitto on tämän jälkeen tuntunut kevyeltä. Avauduin myös uudelle suunnalle, luovien alojen valmentamiselle. Yllättäen, löysin itseni myös valmentamasta erästä The Voice Of Finlandin kilpailijaa ja sain nähdä mitä todella on läsnäoleva ja antautuva laulaminen.

Mikä se tarkoitus sitten oli? En minä tiedä! Mutta se on tuonut eteeni jo monia hyviä asioita. Onko sillä edes merkitystä?

Mitä jos ensi kerralla kokeilisit seurata sitä kutsuvaa ääntä? Etenkin sitä jonka kuunteleminen jännittää. Ihan vaikka kettuillakseen.

sydämellä, aaro

Arvostettu intuitiotutkija Helsingissä – Opi avain intuitioon luennolla

Intuitiivinen älykkyys on arkea ja työelämää auttava kognitiivinen taito, jota nykyihmiset eivät tunne. Harvardissa ja MIT:ssa työskennellyt professori Dominique Surel luennoi aiheesta Helsingissä 13. ja 14. helmikuuta.

Maailman johtava intuition tutkija, professori Dominique Surel on opettanut liike-elämän päättäjille intuitiivisen älyn hyödyntämistä ongelmanratkaisussa yli 15 vuoden ajan. Intuitio on ihmiseen sisäänrakennettu taito, jota ei tänä päivänä enää osata arvostaa eikä käyttää tietoisen ajattelun rinnalla. MIT:ssa ja Harvardissa työskennellyt Surel saapuu helmikuussa Helsinkiin kouluttamaan käytännön taitoja intuition valjastamiseksi päätöksentekoon.

Intuitiota kuvataan usein jollain kehollisella tuntemuksella: “iho nousi kananlihalle”, “sydän hypähti”, tai “oli vain sellainen tunne”. Usein tapahtuneen jälkeen muistetaan tällainen intuitiivinen tieto, mutta sitä ei aina uskota.

”Tietoinen mieli, jossa muun muassa looginen ajattelu sijaitsee, on kognitiivisen tiedon toimitusjohtaja”, sanoo professori Surel. ”Se kontrolloi tiedostamatonta mieltä ja epäilee kaikkea, mitä se ei voi ymmärtää. Kaikki tieto ei ole sanallista, vaan kehomme ja mielemme viestii jatkuvasti myös muilla keinoilla. Tämän tiedon ja viestinnän tarkkailu ja lukemaan oppiminen on avain intuitioon.”

Professori Surel on kehittänyt oman opetusmetodin The Surel Method, jonka selkeänä etuna on käytännönläheinen tekniikka, jolla tietoinen mieli saadaan siirrettyä taustalle ja intuition viesti selkeästi esiin. Jo muutaman tunnin koulutus riittää perustaitojen oppimiseen.

Toinen Surelin opettama menetelmä on Yhdysvaltain armeijan kylmän sodan aikaan kehittämä CRV eli Controlled Remote Viewing, suomeksi kaukokatsominen. Useiden tieteenalojen huippuosaajien kehittämällä tekniikalla voidaan tarkastella loitontunutta (non-local) eli ajasta ja paikasta riippumatonta tietoa intuitiota hyödyntämällä. Surel on kouluttanut taitoa niin rikosetsiville kuin liikkeenjohtajille.

Tohtori Dominique Surel (PhD, MBA): Dominique Surel on kansainvälisesti tunnettu kouluttaja, johtamisen tohtori ja MBA. Hänellä on professuuri Kalifornian Energy Medicine Universityssä. Aiemmin hän on työskennellyt muun muassa Harvardin ja MIT:n huippuyliopistoissa. Surelillä on yli 15 vuoden kokemus strategisesta konsultoinnista, jolloin hän työskenteli muun muassa Dow Chemicalin, Gilletten ja British Telecomin kanssa.

Professori Surel on maailman johtavia intuitiivisen älykkyyden tutkijoita ja kouluttajia. Hän on kehittänyt oman metodinsa intuition hyödyntämiseen päätöksenteossa, The Surel Methodin. Lisäksi hän on koulutettu asiantuntija Controlled Remote Viewing (CRV)- menetelmässä.

Luennot:

Intuitiivinen älykkyys ja päätöksenteko
Paikka: Helsingin Yliopiston museo Arppeanum, luentosali, (Snellmaninkatu 3, 00170 Helsinki)
Aika: Keskiviikko 13.2.2013, klo 17–21.

Kaukokatsominen – avain paikasta ja ajasta riippumattomaan tietoon (CRV Controlled Remote Viewing)
Paikka: Helsingin Yliopiston museo Arppeanum, luentosali, (Snellmaninkatu 3, 00170 Helsinki)
Aika: Torstai 14.2.2013, klo 17–21.

Liput:
Lippuja myy Lippu.fi hintaan 75 €/luento

Laulaja Jannika B: ”Nopeatempoinen elämä syö sisintä”

28-vuotias Jannika B (Jannika Bergroth) ei ole mikä tahansa artisti. Juuri Kaikki rohkeus -debyyttialbyminsa julkaissut valopilkku pohtii popahtavissa biiseissään myös elämänrytmiä ja elämän syvintä olemusta.

Omaa sydäntään ja polkuaan seurannut Jannika on saanut kohdata itsensä ja elämän suuret kysymykset siirryttyään tasaisesta ja varmasta elämästään kohti unelmaansa, artistiutta. Ennen artistin uraansa Jannika työskenteli Kokkolassa myymäläpäällikkönä ja opiskeli ekonomiksi (lue tarkemmin Jannikan polusta TÄÄLTÄ).

Muutos vaati naiselta kaiken rohkeuden, mutta nyt hän tuntee universumin kannattelun ja näkee, että elämä on ruusuilla tanssimista – terävine piikkeineen ja kauniine terälehtineen.

Hidasta elämää -sivusto jututti Jannikaa.

Mistä Nopeammin-biisin aihe on syntynyt?
“Nopeammin-kappaleen aihe lähti biisintekijä Heidi Paalasesta, joka oli kauan katsonut sivusta erittäin nopeatempoista elämääni ja näki, kuinka se söi sisintäni ja jaksamistani.

Olimme myös paljon puhuneet siitä, kuinka elämä vilahtaa niin nopeasti ohi, että pelottaa, ettei siitä ehdi nauttia. Näin ollen materiaalia tekstiin oli paljon, josta sitten lähdimme sitä yhdessä rakentamaan.”

Miten aihe liittyy sinun henkilökohtaiseen elämääsi, elämänfilosofiaasi tai oivalluksiisi?
“Viimeisen parin vuoden aika olen oivaltanut sen, että aikaa ei ole loputtomiin, ja jos haluaa elämässä toteuttaa itseään ja unelmiaan, niin se pitää tehdä itse ja heti! Tai ainakin toteutuksen päätös pitää tehdä heti, ja näin ollen oma alitajunta alkaa työstää päämäärän saavuttamista huomaamatta!

Työnteosta olen ymmärtänyt sen, että sitä ei tarvitse – eikä saa – tehdä oman onnellisuuden kustannuksella. Kyllä elämä voi olla ruusuilla tanssimista! Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö välillä joutuisi tekemään asiota, joista ei niinkään pidä – johan ruusuillakin on piikkinsä. Mutta se tarkoittaa sitä, että jokainen on todellakin oman onnensa seppä: kaikki lähtee asenteesta ja ajatuksista.

Elän tällä hetkellä unelmaani artistina, mutta joudun päivittäin tekemään asiota (esim. kirjapito), jotka eivät missään nimessä ole suosikkipuuhiani. Mutta se on kuitenkin osa kokonaisuutta, joka tekee minut onnelliseksi. Samoin kuin ruusun piikit ovat osa sen kauneitta. Ymmärtämällä tämän jopa kirjanpito tuntuu mielekkäältä!

Olen myös vahvemmin kuin koskaan oppinut uskomaan kohtaloon ja siihen, että kun asiat ovat menossa itselle oikeaan suuntaan, helpottaa se myös matkan tekoa. Uskon, että vastoinkäymiset ovat universumin tapa kertoa meille, kun olemme suuntaamassa ojaan ja yrittää niillä herätellä meitä ja muistuttaa meitä siitä, mitkä asiat ovat elämässä tärkeitä.

– On majakassa valo  vieläkin loistaa  ympäröi sua halo,  kun otat mut vastaan  ja sydämen taakasta painoja nostelet pois – (Nopeammin-biisistä)

Olen myös oppinut arvostamaan apua ja uskaltanut myöntää itselleni, että minun ei tarvitse osata kaikkea eikä olla vahva kuin kivi. Olen saanut nähdä, että suurinta rohkeutta on pystyä näyttämään heikkoutensa. Läheiset ovat tukipilareita, suojamuureja, tarvittaessa.”

Mitä hidastaminen sinulle tarkoittaa?
“Sitä, että ei ole aikataulua. Sitä, että saa uppoutua mielipuuhaansa, jossa mieli lepää. Sitä, että saa olla läheisten kanssa. Sitä, että saa saunoa hiljaisuudessa.”

Pohjanmaan tuulia -biisissä kuuluu haikeaus ja kaipuu hiljaisuuteen, mitä hiljaisuus sinulle merkitsee?
“Olen aina tehnyt töitä ihmisten parissa ja varsinkin artistina oleminen on todellista asiakaspalvelua. Nautin siitä täysillä, mutta vastapainoksi rakastan itseni kanssa olemista, yksin, hiljaisuudessa.

Hiljaisuus ei välttämättä tarkoita minulle sitä, että ympäristössä pitäisi olla hiljaista. Vaan se, että saan hetken olla itseni kanssa ja yrittää hiljentää ajatukseni ja elää hetkessä, oli se sitten kahvilassa keskellä Helsingin vilinää tai nauttien Pohjanmaan lakeuksista… Ajatteluun kun yleensä liittyy aina menneen tai tulevan miettiminen: mitä pitäisi tehdä tai mitä olisi pitänyt tehdä.”

Pohjanmaan tuulia -biisistä:
(säv. & san. Heidi Maria Paalanen)

Mä oon merta ja peltojen viljaa
ja metsässä kasvanut puu
ja mä puhun ei luonto oo hiljaa
kun riitelen pohjaton oon

Pohjanmaalla kun kehdosta kasvaa
niin teroitetaan sun jokainen luu
niihin valetaan uskoa turvaa
vaik maailmas kaatunut on
viedään niskuroijat hyiseen avantoon

Lue koko laulun sanat TÄÄLTÄ.

Elämäpudokas?

Sain taas oppia. Kotona. Kannustin tytärtäni antamaan periksi opintojen kanssa.

Kyllä, tiedän miltä se kuulostaa ja mihin se johtaa. Laiskuutta ja huonoa asennetta. Putoaa varmasti elämän uralta.

Ja jos kirjoittaisin näin hesariin, saisin kirpeitä kommentteja. ”Taas tätä downshiftingporukkaa, kyllä nämä tiedetään. Annetaan mennä vaan, eikä ymmärretä miten tärkeää on kasvattaa luontoa. Purra hammasta ja painaa päälle. Eikö ne ymmärrä, ettei täällä pärjää, ellei paina läpi harmaan kiven!”

Niinpä. No, näin se kuitenkin meni. Lukiota käyvä tyttäreni oli vuoden alussa miettinyt kemian kurssiaan. Kiinnosti yrittää, mutta mietitytti kuormitus. Kannustin kokeilemaan. Valitsemaan ennakkoluulottomasti, jotta tietää miten se sujuu. Niitä tehtäviä sitten ihmeteltiin yhdessä, huuli pyöreänä. Kunnes eräänä viikonloppuna kissa nostettiin pöydälle.

Asian omistajan osalta kiinnostus ja vahvuudet olivat enemmän kielten puolella. Vahvasti. Siinä sitten mietittiin mitä tehdä. Puntaroitiin joka puolelta. Lopputulema oli se, että päätettiin keskittyä omiin vahvuuksiin. Tai siis tyttäreni päätti. Ja sen seurauksena hän päätti lopettaa kurssin. Enää ilmoitus ja selvitys opettajalle syistä, ja homma olisi selvä. Ja se selvityksen tarve kumpusi luopujan omista motiiveista. ”Pitäähän se nyt kertoa miksi näin päätin. Ettei opettaja ajattele sen johtuvan hänestä.”

Jälkeenpäin tälle totaalivastuuttomalle isälle tuli sellainenkin ajatus, että taisin todistaa yhtä elämän koulun keskeisiä harjoituksia. Oman valinnan tekemistä. Oman näköisten asioiden valitsemista. Pohdinnan ja harkinnan jälkeen. Oman elämän rakentamista.

Se elämä kun rakentuu näistä valinnoista, pala palalta. Osaa niistä voi jälkeenpäin joutua miettimään ja ehkä muuttamaankin, ja jotkut voivat ohuesti harmittaa. Tärkeintä on kuitenkin totuttaa itsensä tekemään valintoja. Sellaisia, jotka sulkevat jotain pois ja avaavat uusia asioita. Ja tässä on salaisuuden paljastamisen paikka. Sitä kutsutaan luomiseksi.

Me olemme luojia ja työkalumme on valinta.

Hyvä ystäväni Pirhosen Pekka antoi ilmiölle osuvan nimen. DOWNSHIFTING. Oman idean ja tahdon harkittu ja tietoinen seuraaminen välittämättä siitä, viekö se ”uralla tai ansainnassa” juuri nyt ylös- tai alaspäin. Ownshiftaaja voi olla nimittäin myös menestyjä taloudellisesti. Oma lukunsa on sitten se, miten menestyksen hedelmät käyttää. Mutta vakavasti olen sitä mieltä, ettei rahan halveksuminen ole sen parempaa kuin sen palvontakaan. Itse asiassa halveksujalla voi olla kiihkeämpi suhde tuohon vaihdannan välineeseen, kuin Kroisoksella konsanaan.

Ja siinä hehkuttaessani tyttären viisautta ymmärsin katsastaa myös peiliin. Millainen suhde minulla on valintoihini ja niiden tuotoksiin? Olenko sinut sen kanssa, mitä olen valinnut ja mitä siitä on seurannut. Vaihtelevasti, sanoisin. Se hiljalleen heräävä sisäinen äijäni on tökkinyt minua sijoitustodistuksella. Sillä olemattomalla.

Olen, syistä joista olen vasta hiljattain tullut tietoiseksi, pienen ikäni dissannut rahaa. Taloudellista menestystä. Ja universumi on vastannut minulle. ”Kyllä. Niin se on. Raha ei ole sinulle tärkeä.”

Ja se sisäinen äijä sitten. Urahtelee korvaani, jotta ”tee jotain, ja vähän äkkiä”. Sen mukaan tosimies tekee rahaa. Niin että pärjää. Itsekseen. Ja vähän enemmänkin. ”Sen verran, että näkevät, miten huikean pätevä olet. Että elätät tarpeellisen määrän väkeä ja teet naapurit kateellisiksi.”

Näinhän sen kuuluisi mennä.

Mammonaa saa nyt tulla jos on tullakseen, ei siinä mitään. Mutta todellisuudessa olen edelleenkin kiinnostunut lähinnä siitä, osaanko luoda jotain sellaista, josta on iloa ja hyötyä itselleni ja muille.

Saapa nähdä, mitä siitä seuraa, kun tuota ideaa jatkaa. Luovuttamatta. Putoanko elämästä vai putoaako elämä syliini?

Rohkea rokan syö.

PS. Tämäkin liittyy jotenkin teemaan:

”Arpisille ystäville”

Ne haavat ja arvet,
se vahvana olemisen pakko,
jotka toivat sinut tähän
ja joiden kanssa kipuilit.

Ne ovat avaimesi elämään.

Ilman arpiasi et olisi tässä
et valmis ymmärtämään,
miten elämä

on kuin

hallitsematon rakkaus
jota ei voi käskeä eikä kutsua.

Avaa ovi ja se on luonasi.

-Jukka-

Lue kaikki Keskiviikkokolumnit tästä.

Päästä aivot huoltamolle

Lähdetkö aamulla humalassa töihin? Jos nukuit huonosti tai yö meni tuskaillessa, lähdet kyllä. Jos valvoit kokonaan, olisi parasta jäädä kotiin. Työpäivä menee harakoille. Sen jokainen, ainakin pienten lasten äitinä öitään valvonut, tunnistaa. Muisti pätkii ja pää tuntuu siivilältä. Koko olemus on tokkurainen. Kroppa janoaa lisää stimulanttia, ja kahvia kuluu vähän liiankin tiheään tahtiin.

Nukkumatti on hukassa tosi monella suomalaisella. Meillä on miljoona unetonta ja lisäksi koko joukko huonosti nukkuvia. Levoton ja uneton yö tekee päästä sumuisen ja muistista takkuilevan. Keskittymis- ja havaintokyky ovat heikoilla ja pinnakin kiristyy. Olo on todella kuin promillen humalassa. Syynä tähän on, etteivät aivot ole saaneet tehdä elintärkeitä putsaus-, järjestely- ja roinanraivaustöitään.

Kunnon uni vahvistaa immuniteettia ja auttaa meitä taistelussa virushyökkäyksiä vastaan.

Toimittajana selviän vielä suhteellisen kunniakkaasti töistäni tokkurassakin, mutta yhteiskunnassamme on monia aloja, joilla päihtyneenä työskenteleminen voi aiheuttaa suoranaisen työturvallisuusriskin. Miltä sinusta tuntuisi mennä leikkaukseen, jossa kirurgi tekisi töitään päissään? Tai poliisi, tai bussinkuljettaja tai satojen ihmisten hengestä vastaava lentokapteeni? Ahdistaa ainakin minua – ja havahduttaa.

Terveystietoinen ihminen välttää teollista ruokaa ja suosii villiä ja luomua. Hän liikkuu ja hoitaa terveyttään, mutta unohtaa usein laadukkaan unen merkityksen. Laadukas uni on kuitenkin elintärkeää aivojemme kannalta. Kun nukumme, aivomme ahkeroivat. Siellä siivotaan psyykeä, siellä järjestellään opittuja asioita pitkäkestoiseen muistiin. Siellä käsitellään tunteita ja tapahtumia sekä heitetään kylmästi tyhjänpäiväistä roinaa roskiin. Syvää unta tarvitaan siksi, että aivot latautuvat ja täydentävät energiavarastojaan. Kunnon uni vahvistaa myös immuniteettia ja auttaa meitä taistelussa virushyökkäyksiä vastaan.

Monet toimivat käytännöt syntyvät omista kokemuksista. Kun oivalsin kännykkäsäteilyn ja yöunen häiriintymisen yhteyden, ryhdyin muuttamaan omia arkisia käytäntöjäni. Ensimmäisenä karsintalistalle joutuivat illan kännykkäpuhelut, jotta nukkuisin levollisemmin ja paremmin.

Tiesitkö sinä, että jos puhut illalla yhdeksän jälkeen pitkän kännykkäpuhelun, sen vaikutus yöuneen on samanlainen kuin jos joisit ison mukillisen todella tujua kahvia? Aivot, joissa yhteydenpito hermosolujen välillä kulkee sähkön ja välittäjäaineiden välityksellä, joutuvat kännykkäsäteilylle alttiiksi. Sveitsiläistutkimuksen mukaan kännykän säteilyvaikutus säilyy useita tunteja ja häiritsee unta.

On paradoksaalista, että vältämme illalla kahvittelua, jotta saisimme unta ja nukkuisimme paremmin. Silti petikaverimme tyynyn alla tai yöpöydän päällä on virta päällä oleva puhelin, joka aina tukiasemaa hakiessaan vaikuttaa aivoihimme ja estää meitä nukkumasta hyvää ja hoitavaa unta. Jo pelkällä puhelimen virran sulkemisella unen laatu muuttuu radikaalisti paremmaksi ja hoitavammaksi.

Haastan sinut kännykkäkatkaisuhoitoon. Sulje viikon ajan kännykkä iltaisin viimeistään yhdeksän maissa ja vältä myös netissä roikkumista. Täytä illan tunnit liikunnalla, läheisyydellä ja silmitysten kohtaamisilla. Tai jos olet päivisin yltiösosiaalinen puhuva pää, ole rauhassa ja lue kirjaa tai kuuntele musiikkia.

Seuraa yöuntasi testijakson aikana. Nukutko paremmin ja syvemmin, heräiletkö vähemmän? Tuntuuko olo aamulla levänneeltä ja tasapainoisemmalta?

Pysähdy aivojesi hyvinvoinnin äärelle. Päästä pääsi öisin huoltamolle. Eihän autokaan kulje nikottelematta ilman säännöllistä huoltoa, öljyä ja polttoainetta. Virta pois ja autuaita unia!

PS. Muistathan jatkossa katkaista virrat myös tietokoneesta ja modeemista.

Kuva: Erkki Makkonen

Allergiat ja niiden luonnollinen hoito (osa 3/3)

Sarjan kahdessa ensimmäisessä artikkelissa (osa 1 ja osa 2) tarkasteltiin allergiaa eri näkökulmista. Tähän viimeiseen osaan olen koonnut joukon yksittäisiä vinkkejä, joista saattaa olla helpotusta allergiaan.

MSM on rikkivalmiste, joka puhdistaa koko kehoa solutasolta lähtien. Tämä on suotavaa, mikäli elimistössämme on myrkkykasautumia.

Savi puhdistaa ja antaa elimistöllemme samalla mineraaleja. Savi on erittäin voimakas raskasmetallien poistaja kehostamme.

Lääkinnälliset sienet, kuten pakurikääpä, lakkakääpä (reishi) ja cordyceps.

Chili, inkivääri, kurkuma, sipulikasvit, maitohorsma ja yleensä lehtivihreä. Suosi tummanvihreää monessa muodossaan. Kaalikasveja ei kannata unohtaa.

Erittäin tärkeää on saada suolisto kuntoon. Tähän parhaita tapoja on syödä puhdasta, ravitsevaa ruokaa ja lisätä hyvää bakteerikantaa esim. maitohappobakteereilla tai hapatetuilla juomilla ja ruoilla. Panosta kokonaisiin ruoan lähteisiin mikäli mahdollisuus on, ellei niin panosta hyviin maitohappobakteerivalmisteisiin. Jos meidän puolustusmekanismimmi ei ole suoliston kautta kunnossa, vastustuskykymme ulkoista vastaan on koetuksella kaiken aikaa.

Kansanlääkinnässä hyväksi havaittuja keinoja

Adaptogeenikasvit, esim. tietyt yrtit, jotka auttavat kehoamme tarvittavaan suuntaan. Lisää kykyä selviytyä stressistä, ylirasituksista jne. vahvistavat kehoamme ja ennenkaikkea mukauttavat elimistöämme muuuttuviin olosuhteisiin. Näitä ovat mm. pakurikääpä, ruusunjuuri, ginseng, lakritsinjuuri, tulsi ja maca. Mutta ennenkaikkea paikalliset ruoat, jotka ovat meidän ympäristöstämme, juuri niistä oloista, joihin meillä pitää sopeutua.

Yrttejä, joista voi olla hyötyä allergiassa: kallioimarre, peltokorte, mustaherukka, mustaselja, lakritsikasvi, juolavehnä, koiruoho, isohirvenjuuri, isotakiainen sekä imelänkurjenherne.

Ruokavaliossa on hyvä hyödyntää myös tyrniä, puolukkaa, tilliä, retikkaa, papua, sipulia, valkosipulia, sitruunaa ja ruusunmarjoja, jotka vahvistavat puolustuskykyä ja vähentävät herkistymistä allergioihin. Myös kamomilla ja ruusut on havaittu erittäin hyväksi hoidettaessa allergioita.

Muita keinoja, mistä voi olla hyötyä:

30-45 päivää täysin ilman maitotuotteita. Jo tässä ajassa voi tapahtua suuria muutoksia hyvinvoinnissa, ennenkaikkea jos maito ei toimi sinulle. Tämän jälkeen voi halutessaan kokeilla pieniä määriä laadukkaita maitotuotteita ja todeta miten elimistösi niihin suhtautuu.

Sama aika ilman viljoja, ennenkaikkea gluteiiniviljoja. Ei kannata uskoa mitä lukee, vasta kokeilemalla näet mikä toimii JUURI SINULLE. Pieni aika elämässä, mahdollisuus kokea suuria muutoksia hyvinvoinnissa. Joillekin toimii, joillekin ei.

Lisää laaturasvoja kylmäpuristetuista luomuöljyistä kuten oliivi tai pellava, siemenistä, sekä pähkinöistä, kalasta, riistalihasta, marjoistta, kasviksista sekä yleensäkin kokonaisista ruokalähteistä. Kokonainen = alkuperäisessä muodossa oleva ruoka, ei käsitelty.

Jos lämmität ruokaasi, suosi paistamisessa luomukirnuvoita tai kylmäpuristettua kookosöljyä.

Äidinmaito imettäväiselle niin pitkään kuin mahdollista. Tällöin lapsukaiset muodostavat vastustuskykyään ja suoliston kuntoa vahvistaa parhaiten luonnon oma äidinmaito. Tälle ei löydy korviketta.

Männyn siitepöly! Pieninä määrinä käytettynä vahvistaa elimistöämme hyvinkin voimakkaasti ja samalla saamme jälleen kerran pieniä määriä aiheuttavia aineita elimistöömme, eli siedätyshoitoa luonnollisilla menetelmillä.

Ehdottoman tärkeää on että altistamme itseämme ulkoilmalle, josta saamme puhdasta ilmaa, joka pistää elimistömme toimimaan halutulla tavalla. Puhdasta vettä reilusti ja auringonvaloa! Auringosta muodostamme D-vitamiinia, joka on yksi osatekijä, josta koostamme hormonimme. Sen vaikutusta ei voi väheksyä.

Panosta luomuun, jolloin elimistön kuorma pienenee. Lisäaineet, tuholaismyrkyt ja säilöntäaineet vaikuttavat koko kehoomme, aina aivoja myöten. Tai vielä parempaa, panosta omakasvatukseen ja pientiloihin, joiden tuotantotavat ovat sinulle tuttuja. Näin varmistut puhtaudesta, ravitsevuudesta ja tuoreudesta. Muista myös heittäytyä villiksi villiruuasta, jossa suurin ravitsemus sijaitsee.

Kaikki nämä ovat vinkkejä, joista voi ottaa tai olla ottamatta hyötyä. Mikään ei varmasti ole ihmekikka, joka poistaa kaikki allergiat, mutta kokonaisuus on aina asia mihin itse pystymme vaikuttamaan. Allergiat ovat monelle suuri vaiva, mutta niiden kanssa ei ole pakko elää loppuelämää. Luonto antaa meille yleensä kaikki vastaukset hyvinkin yksinkertaisissa muodoissa. Mitä enemmän hyödynnämme näitä vaihtoehtoja, sitä enemmän saamme kiinni omaa luonnollista olotilaamme, joka mahdollistaa meille täyden kukkimisen yksilöinä, tai ainakin antaa siihen enemmän avaimia, jotka jokainen käytämme parhaaksi näkemällämme tavalla.

Tieto, joka otetaan käyttöön on todellista vaurautta omassa hyvinvointipankissammae. Panosta talletuksiin, jotka nostavat elämänlaatusi korkoa kaiken aikaa.

Miehen tie: Mitä hitaus minulle tarkoittaa?

Aktiiviselle ihmiselle, jollaiseksi varmasti voisin määrittää itsenikin, sanat hitaus ja hidastaminen saattavat tuntua hieman vierailta. Kun katson kalenteriani maanantaisena aamuna, käy mielessäni ajatus ”olenkohan minä edes oikea ihminen kirjoittamaan Hidasta Elämää käsittelevälle sivustolle?”

Mutta siitä on jo kauan kun hidastaminen tarkoitti minulle elämän virran hidastumista.

Kurssit, seminaarit, kirja, blogit, lehtijutut, valmennukset, valmistelu, suunnittelu, tapaamiset, mielenkiintoiset keskustelut yhä laajemman ihmispiirin kanssa, ystävät, rentoutuminen, liikunta, jooga harjoitukset, itsetutkiskelu, perhe, kaiken muistaminen, kalenteri, muistiinpanot, kehittäminen, palaverit, puhelin, sähköpostit, facebook, uutiskirjeet, viikon valmennusmateriaalit, vastuu kaikesta liikkeelle laitetusta – ja silti, rauha ja hitaus.

Voisin kuvailla sitä tilaa, tapaa, tunnetta tai asiaa josta rauhani löydän hyvin monin sanoin. Tyhjyys, tietoisuus, sydän, tarkkailija, läsnäolo, jumaluus, sielu tai vaikkapa selkeys.

Missä tahansa hetkessä, silloinkin kun sydämeni hakkaa tai mieleni juoksee ja tuntuu kuin olisin pesukone joka on linkouksensa loppuvaiheilla, pyörien miljoona kierrosta sekunnissa, voin olla pysähdyksissä sisälläni. Tarkkailla, avautua ja samaistua siihen osaan minua joka vain on. Tehdä, tuntea ja lisätä vauhtiakin mutta samanaikaisesti tarkkailla tapahtuvaa sen osani näkökulmasta, joka vain on ja kokee. Avata aistini, tarkkaavaisuuteni, keskittymiseni ja laajentua. Ja siinä se on, rauha – myrsky ja minä, myrskynsilmä. Tästä tilasta kuulen ja näen kaiken selkeämmin, laajemmin, totuudellisemmin ja hitaammin.

Hitaus voi ilmetä toisinaan hitaampina, rauhallisempina pyörteinä elämän virrassa. Virta tuskin silti koskaan pysähtyy. Todellinen hitaus, se on aina, tarkkailemassa pyörteitä – hymyhuulin, hyväksyen ja sen mukaan antautuen.

Ja toistuvasti sen hitauden minäkin kadotan. Mutta juuri siksi haastan itseni uudelleen ja astun uuden kosken vietäväksi – koska harjoitus tekee mestarin.

lämmöllä, aaro