Tätä kirjoittaessani, olen juuri kävellyt kotiin Kehdosta, ystäväni Helsingissä sijaitsevalta joogakoululta. Kehto sattuu sijaitsemaan Eiran rannan tuntumassa sijaitsevan kotini lähistöllä ja olen viime päivinä päätynyt viettämään siellä aikaa lämpimien kohtaamisten merkeissä. Eilen törmäsin siellä jo pitkään facebookissa seuraamaani Satu Tuomelaan ja hänen Kanadasta Suomeen tuotuun ystäväänsä, jooga-ilmiöön nimeltä Meghan Currie.
Satun joogakoulu HIMA jooga ja Meghan järjestivät Kehdossa kolmipäiväisen jooga- kurssin Flow joogan hengessä. Onnekseni nämä ihanat heittivät ilmoille kutsun osallistua kurssin viimeiseen päivään.
En totta puhuen tiennyt mitä odottaa. Tiesin oman joogaharjoitukseni eroavan kyseisestä lähestymistavasta selkeästi, mutta epämukavuusalue kutsui luokseen ja tilaisuus tuntui tarkoituksella eteen tuodulta.
Paikalla oli Satun ja Meghanin lisäksi sunnuntaina kello 11 noin nelisenkymmentä naista ja minun lisäkseni yksi mies. Päivä alkoi rentoutumisella ja jatkui pian dynaamiseen joogaharjoitukseen. Monikaan liike ei olut minulle kovin tuttu mutta annoin itselleni vapauden yrittää ja nauttia liikkeiden haastavuudesta. Ilmapiiri tuntui iloisen inspiroituneelta ja Flown tyylille sopivasti, omalle kokemukselle ja kehon kuuntelemiselle sai tilaa.
Tekninen osaaminen ei ollut se mikä jäi minulle päällimmäisenä mieleen opetuksesta tai muista osallistujista vaikka se hetkin hämmästyttikin. Minulle oli selvää jo ennen kurssille tulemista, että tulisin kokemaan jotain joka on hyvin voimakkaasti yhteydessä naiseuteen. Ja intuitioni ei pettänyt. Flown tapa tuntui naiselliselta. Voimakkaalta ja dynaamiselta, mutta naisellisella tavalla. Antautuva, kuunteleva, elävä ja tunteva – sen lisäksi, että näin ympärilläni vahvoja, elinvoimaisia, avoimia, kauniita ja niin terveen tuntuisia naisia.
Opetus ohjasi kokemaan omaa kehoa, ei vain suoritusta. Kuuntelemaan omia tuntemuksia. Kolme tuntia kestäneen kurssin aikana kävin läpi moninaisen tunnespektrin, aina voimakkuudesta herkkyyteen ja rakkaudesta innostukseen. Lopullista kurssin tuomaa tilaa en voisi kuvata millään muulla tavalla kuin avoimmuuden kokemuksena, kokonaisvaltaisesti ja ennenkaikkea sydämessäni. Kävellessäni Kehdosta kotiin, katselin merta ja kauniisti paistavaa aurinkoa. Samalla tunsin kyynelten valuvan silmistäni. Kyynelten, jotka puhuivat arvostuksesta kaikkea sitä kohtaan jonka olin saanut kohdata. Toinen toistaan vahvempia, eläväisempiä, avoimempia ja kauniimpia naisia. Jotka epäilemättä kurssin ohjauksen lisäksi antoivat minulle mahdollisuuden kokea näitä hyvin voimakkaasti feminiinisyyteen liitettäviä asioita, voimallisia tunteita.
En halua kirjoittaa blogeihini mainosposteja. Sisimpäni sanoon kuitenkin niin vahvasti, että Flow joogalla on paljon annettavaa niin omaa sisintään, voimaansa ja naiseuttaan etsivälle naiselle, kuin turvallisesti omaa tunnemaisemaansa ja kehoansa tutkivalle miehelle, että haluan jakaa kokemukseni sinulle.
Kiitos naiseudelle minussa ja ympärilläni. Tuskin mikään voisi tehdä kokemuksestani rikkaampaa kuin se, että uskallan antautua sille mikä minussa on avointa ja herkkää, joka tasolla.
Matkataanko tänään yhdessä? Astutaan sisään rauhaan, hiljaisuuden puutarhaan, omaan sisäiseen ytimeen, olemukseen. Kuka siellä asustaa? Pieni minä, ihmistaimi, sisäinen lapseni. Anna minun tulla lähellesi, tulen hiljaa, hiljaa hiivin, lähestyn, puhuttelen varovasti, hitaasti kiiruhtamatta. Saanko silittää hiuksiasi? Saanko ottaa kädestäsi? Jos tässä ihan hiljaa istun ja saat itse kiivetä syliini, kun tunnet, että uskallat. Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi.
Vaan miltä sinä näytätkään? Sinulla on likaiset vaatteet, hiuksesi ovat takkuiset ja kasvosi itkettyneet. Peilikin sinulta puuttuu, aikuinen, joka kertoo, että olet hyvä, hyväksytty, kaunis, ihmeellinen, ihmeen ihana. Olet täydellinen: pieni enkeli, jumalallinen kipinä. Anna minun pukea päällesi kauniit vaatteet, kammata hiuksesi ja pyyhkiä kyyneleesi. Haluan tarjota ruokaa, juotavaa ja päiväunet sylissäni, turvaa ja rakkautta.
Miten sisäinen lapsi vastaa turvaan ja rakkauteen? Huutaa, kiukuttelee, polkee jalkaa, lyö, potkii ja raivoaa – testaa testaamasta päästyään, hylkäätkö. Hylkäätkö, kun olen vihainen ja pelokas? Ja rauhoittuu, kun katsot ja hyväksyt. Raivo vaihtuu hiljaiseksi itkuksi, nyyhkytykseksi ja pienet kädet kietoutuvat kaulaasi.
Alkaa iso työ. Tunnistan ja tiedostan kipeät kohtani vaan mitä niille tekisin? Tilaisinko ajan terapeutille, antaisinko lahjan ystävälle ja kertoisin tarinani, liikkuisinko enemmän ja nukkuisin yöni? Jospa vain huolehtisin itsestäni enemmän, antaisin auringon paistaa sisääni? Oppisin kyvyn ihmeellisen, itseni rakastamisen taidon.
Jätän taakseni lapsuuteni kivut ja murheet. Tervehdin niitä kiitollisuudella: kiitos kun olit vieraanani. Kipuni opettivat jotakin minusta, siksi olen kiitollinen. Lähetän rakkauden ajatuksia niille, jotka vahingoittivat minua, annan anteeksi heille ja itselleni. Ja päästän menneisyyteni menemään. Annan armahduksen tuulen puhaltaa.
Kiljahtelen sisäisesti, laulan kovaa ja korkealta, liikun; nostan kädet pystyyn, annan kehon kertoa, tanssin ja nautin. Nostan suun hymyyn, annan ilon virrata. Kikatan ja kierin lumessa, pyörin kuten lapsena kerran, levitän käteni, pyörin ympäri, ympäri, ympäri, annan murheiden lentää, vakavien ajatusten valua pois.
Ensimmäisessä osassa tarkastelimme muutamien ravintolisien vaikutusta ja niiden käyttötapoja. Jatkamme samoilla linjoilla eteenpäin.
5. Entsyymit.
Entsyymit ovat paljon puhuttava aihe. Entsyymit mahdollistavat biologisten toimintojemme toteutumisen, joten ne ovat äärimmäisen tärkeitä elimistön toiminnoille. Entsyymejä on monenlaisia, joten tässä kuluttaja saa olla tarkkana mitä hankkii ja mikä on sen käyttötarkoitus. Meillä on sisäisesti entsyymejä, mutta niitä saadaan monesta ruuastakin. Kehossa on satoja entsyymejä, jotka toimivat kaiken aikaa yhteistyössä, tämän takia suosin tässäkin ruokaa parhaana lähteenä.
Muutamia helmiä: Hapankaali, idut ja idätetyt pähkinät ja siemenet. Manteli ansaitsee erityismaininnan, kuten myös hedelmistä papaija ja ananas. Omaa entsyymitoimintaa voi tehostaa myös sitrushedelmillä, omenaviinietikalla, sekä kotimaisella kuumentamattomalla hunajalla. Vanhankansan resepti on yhdistää 1 tl omenaviinietikkaa 1tl raaka hunajaan. Juoma nautitaan yleensä tyhjään mahaan.
6. Magnesium
Magnesium on yksi tärkeimmistä mineraaleista, josta meillä on jälleen kerran puutoksia. Yksi huomioitava asia on magnesiumin tarpeellisuudesta d-vitamiinin imeytymiseen. Palaset yhdistävät toisia ja tekevät palapeliä selkeämmäksi hahmottaa. D-vitamiinia tarvitaan kalsiumin imeytymiseen, magnesiumia tasapainottamaan kalsiumia ja mahdollistamaan d-vitamiini imeytymisen. Mistä meillä suomalaisilla olikaan puutosta?
Paras tapa ottaa magnesiumia lisäravinteena on illalla, sen rauhoittavien ominaisuuksien takia. Uneen helpottaa pieni määrä magnesiumia, liian suurella saatat joutua yöllä nousemaan vessaan, mikä ei ole levolle kaikkein paras asia.
Parhaat lähteet ravinnosta: Raaka kaakao, kuivatut yrtit, siemenet, kuten seesam, kurpitsan ja auringonkukansiemenet, pähkinöistä manteli, cashew ja parapähkinä. Muista myös lehtivihreä.
7. Sienet
Lääkinnälliset sienet ovat meillä kotomaassa saaneet suunnatonta näkyvyyttä monessa mediassa. Tunnetuimpana tietysti pakurikääpä. Tämä kyseinen ryhmä ollaan toki huomioitu jo satoja ja tuhansia vuosia eri kulttuureissa, kuten esim. kiinalaisessa lääketieteessä, jossa reishi-nimistä sientä ollaan käytetty jo aikoja tukemaan elimistön luontaista vastustuskykyä. Yksittäisenä osana, tämä lienee parhaimpia tapoja vahvistaa valkosolujen toimintaa. Paras tapa saada lääkinnälliset osat imeytettyä on yhdistää sienet c-vitamiinipitoisten ruokien kanssa. Valitsetpa sitten ulkomaalaisen Camu Camun tai kotimaisen mustaherukan lehden, niin mainittakoon, että c-vitamiini ei tykkää kuumennuksesta, mikäli kuppisi on höyryävä. Suurin vaikutus saadaan otettaessa tyhjään mahaan ja kiireettömästi nauttien.
8. Kurkuma/Kurkumiini
Kurkumasta löydetty ainesosa nimeltä kurkumiini on saanut valtavan hyviä tutkimustuloksia monessa yhteydessä. Mutta mikäli kehossasi ei ole äärimmäisen vakavaa tilannetta, niin suosi hyvä ihminen kokonaista kurkumaa valmisteiden sijaan. Löytyy varmasti pienimmästäkin kylän marketista. Saat makua ruokiisi pillerin sijaan. Yhdistä mustapippurin kanssa, jolloin saat huomattavasti suuremman imeytymisen.
9. Probiootit
Probiootti eli elämän puolesta. Hyvälaatuiset bakteerit määrittävät n.80% vastustuskyvystämme, joten näihin kamuihin kannattaa todellakin panostaa. Bakteerit vaikuttavat ravinteiden imeytymiseen ja niiden käytettävyyteen kehossamme. Koska tarkoitus on ”vallata” suolisto hyviksillä tukkoisten sijaan, niin kannattaa nauttia maitohappobakteerit tyhjään mahaan.
Paras lähde: Itse tehty hapankaali, ystävien kanssa väsäiltynä rumpujen ja laulujen soidessa taustalla!
10. Katekiinit
Vihreä tee/Yrttiteet. Vihreällä teellä on positiivisia vaikutuksia kehon puhdistukseen, syöpäsoluja vastaan, elämän puolella olevana elementtinä. Se tasapainottaa elimistön veriarvoja ja pitää nauttivan hyvässä voinnissa. Parasta nauttia sitruunan kanssa, jolloin teho moninkertaistuu. Aamu ja päivä on paras aika nauttia, joidenkin piristyessä vihreästä teestä.
Kuten jo ensimmäisessä osassa puhuimme, paras lähde on aina kokonainen ruoka. Mitä tuoreempaa, sen parempaa. Panostamalla kokonaisuuteen, voimme keskittyä pieniinkin osiin helpommin. Muista ravita itsesi tavalla, joka tukee sinun matkaasi kaikkein parhaiten. Lempeästi, suvaitsevasti ja nauttien elämän kokemuksesta. Lisää päivääsi ravinteiden lisäksi muutama halaus. Saat lisäarvoa ja energiaa enemmän, kuin yhdestäkään pilleristä.
Valon pisaroita -blogissa pohdin ihmisenä olemisen monia ulottuvuuksia havaintojeni ja kokemusteni kautta, aistit ja sydän auki. Olen Hidasta elämää –sivuston perustaja ja asustelen kahden kissani kanssa Rosalassa, vanhassa puutalossa eteläisessä Hämeessä.
Edellisissä kirjoituksissa kerroin myrskyisästä viime vuodesta. Tein koko loppuvuoden töitä avioeron kanssa. Sain apua monilta parantajilta, energiahoitajilta ja terapeuteilta. Jokainen heistä tuli osaksi prosessia ja näiden valoihmisten avulla raskas energia sisälläni alkoi hiljalleen muuttua levollisemmaksi. Moni auttajista suositteli lomareissua, joka antaisi etäisyyttä tapahtumiin ja lataisi akut.
En varannut äkkilähtöä etelään vaan kuuntelin rauhassa mihin suuntaan sisäinen ääneni kehottaa menemään. Tällä kertaa se kehotti menemään paikkaan, jossa mieli rauhoittuu mieluisan fyysisen tekemisen kautta. Se tiesi, että tunturit ja vuoret ovat itselleni tärkeitä. Se halusi myös palata johonkin tuttuun paikkaan. Sellaiseen, jossa minulla oli joskus ollut erityisen hyvä olla. Aivan kuin sisäinen ääni olisi halunnut näyttää että kaikki on hyvin. Myrskyistä on selvitty, ei ole mitään hätää. Pääsit vielä takaisin voimapaikkaasi.
Täällä sitä siis ollaan, Ruotsin Åressa, minä ja lumilautani. Lähilomailua pohjoismaiden suurimmassa ”alppikylässä”. Olin ensimmäisen kerran Åressa vuonna 1999. Silloin olin juuri selvinnyt ensimmäisen syöpäni hoidoista ja lähdimme matkaan tyttöystäväni Nooran kanssa. Kuten monesti raskaan sairauden jälkeen, minullakin oli halu tehdä asioita, joissa kokee olevansa ELOSSA. Katselimme Nooran kanssa ihastellen taivaalla ääneti lentäviä varjoliitimiä, jotka starttasivat hyvällä säällä Åreskutanin huipulta. Lopulta lensin tandemlennon paikallisen lentäjän kyydissä sillä seurauksella, että palasin Åreen parin vuoden päästä varjoliitopilotin lupakirja taskussa. Tuolla reissulla juhlistin syntymäpäivääni liitämällä itse huipulta, rauhallisesti nautiskellen, alas järven jäälle. Yksi hienoimmista kokemuksista ikinä.
Surffausta lumessa
Tykkään laskea leveitä rinteitä keskittyneesti mutta nautiskellen. Vapaa tyylini on yhdistelmä lumilautailua, surffausta ja joogaa. Lumilautaillessa joudun keskittämään huomioni tasapainoon ja rinteen muotoihin. Samalla on haettava rentoa asentoa, sillä kroppa jäykkänä en saa maastosta riittävää informaatiota.
Parhaimmillaan laskeminen on mieletön flow-kokemus. Pienillä kehon liikkeillä lauta liikkuu vaivattomasti ja kauniisti. Eteeni avautuu upea maisema ja levitän käteni auki kuin siivet. Tervehdin aurinkoa ja ympäröivää luontoa. Tunnen paikan ja sen voiman. Tunnen kuinka energiavarastot täyttyvät. On hyvä olla.
Energiakeskusten tuuletusta tunturissa
Tämän kertaisessa kohtaamisessa Åren kanssa on jokin henkisempi ulottuvuus. Kyse on paljon muustakin kuin laskettelusta. Ensimmäisten lomapäivien aikana huomasin tuulettavani viime vuosien myrskyissä tukkoon menneitä energiakeskuksia (chakroja). Ne ovat olleet täynnä erilaista roinaa, joka tuli voimalla ulos loman alussa. Raikas tunturi-ilma ja reipas lumilautailu saivat aikaan puhdistusreaktion. Päässä risteili hurjaan tahtiin tunteita ja muistikuvia aivan kuin olisin pahassa krapulassa. Kolmantena päivänä olo rauhoittui ja samalla pilvet väistyivät taivaalta, tunturimaiseman kauneus helli sielua ja olo piristyi. Ymmärsin miksi minulle suositeltiin lomailua.
Elämäni ihmisiä
Alan nauttia hiihtohississä istumisesta. Pisimmillään lähes kymmenen minuuttia kestävän nousun voi käyttää vaikkapa meditoimiseen. Suosikkini on vanha 2-paikkainen tuolihissi, joka nousee hiljaista, korkeiden kuusien reunustamaa metsäväylää pitkin ylös tunturiin. Otan tavakseni poimia mieleeni jokaiselle nousulle yhden ihmisen, joka on ollut merkittävässä roolissa elämässäni. Nousun aikana muistelen yhteisiä kokemuksiamme ja kaikkea sitä, mitä olemme toisiltamme oppineet. Joukossa on vanhoja koulukavereita, läheisiä työkavereita, mentoreita, sukulaisia ja rakkaita, joiden kanssa olen saanut kulkea hetken matkaa rinnakkain. Jokaisen hissinousun jälkeen suljen hetkeksi silmäni ja kiitän sydämestäni yhteisestä matkasta.
Matkaseuranani tällä reissulla on Caroline Myssin kirja Toipumisen taito, joka kulkee mukanani aina kun en ole rinteessä. Caroline on energialääketieteen tuntija, joka tutkii kehon ja mielen suhdetta. Hänen viisaat pohdintansa auttavat eteenpäin omien ajatusteni kanssa. Ymmärrän paremmin mikä merkitys kohtaamillani ihmisillä on ollut oman kasvuni kannalta. Merkittävin muistutus on kuitenkin se, että ihmiselämän tärkein matka tehdään omaan itseensä.
”Elämämme muuttuu ulkoisesti, kun me muutumme sisäisesti. Toinen seuraa toista luonnostaan, ja vaikka me kuinka yrittäisimme, me emme voi estää muutosta. Usein me yritämme epätoivoisesti viedä mukanamme ne lähimmät ihmisemme, joista eniten välitämme tai jotka pitävät ulkoista elämäämme vakaana, vaikka omat sisäiset tulet kohoaisivat ja uhkaisivat hukuttaa meidät uumeniinsa. Meidän on valittava matkan jatkaminen luottavaisina, eikä valinta saa riippua siitä, kuka päättää tulle mukaamme.”
Olen pitänyt täällä hiljaiseloa, sillä remontin lisäksi muut elämän vastoinkäymiset on vieneet energiaa. Ruoanlaiton puolella tosin valoa näkyy jo tunnelin päässä, sillä keittiömme alkaa vihdoin valmistumaan ja nyt voin jo valmistaa lämmintä ruokaa.
Tällä kertaa ajattelin kuitenkin pysytellä kylmien ruokien linjalla ja hehkuttaa jopa maailman terveellisimmäksi hedelmäksi tituleerattua granaattiomenaa. Kun sen ominaisuuksiin perehtyy tarkemmin, on tämä väite helppo allekirjoittaa. Itse kiinnostuin kyseisestä hedelmästä sen hormonitoimintaa tasapainottavien ominaisuuksien vuoksi. Kärsin nimittäin vuosi vuodelta voimistumista PMS oireista ja olen epätoivoisesti koettanut löytää niihin jotain tehokasta luonnonlääkettä. Liikunta ja oikea ruokavalio auttaa kyllä, mutta silti yksi viikko kuukaudesta on todella hankalaa…
Fyysisiin oireisiin saan melko tehokkaan avun tähän tarkoitukseen kehitetyistä luontaistuotteista ja helokkiöljystä, mutta mielen puolella asia onkin hankalampi. Olen testannut nyt granaattiomenaa jonkun aikaa ja oloni on mielestäni ollut paljon parempi. Voi olla myös mielen voiman ansiota, mutta mitäs väliä sillä on. Tärkeintä on saada apu jostain ja jo asiaan uskominen voi tehdä ihmeitä. Eli jatkan valitsemallani tiellä, sillä granaattiomena on kaiken lisäksi todella hyvää!
Lisää kokemuksiani granaattiomenasta ja sen terveysvaikutuksista voit lukea täältä.
Tässä vielä ”vasta-alkajille” resepti helppoon ja todella raikkaaseen granaattiomenarahkaan. Suosittelen lämpimästi!
Granaattiomenarahka
1 prk (250 g) jogurttirahkaa
1 granaattiomena
mustikoita
banaaniviipaleita
hunajaa tai intiaanisokeria tarvittaessa
Painele kokonaista granaattiomenaa aluksi siten, että tunnet siementen irtoilevan kuorista. Halkaise granaattiomena puoliksi ja koputtele siemenet lautaselle. Poista vaaleat siemenkodan rippeet lautaselta.
Sekoita siemenet ja mehu jogurttirahkan kanssa (voit myös käyttää tavallista maitorahkaa ja jogurttia tai vain toista niistä). Lisää makeutta halutessasi lisää hiukan hunajalla tai intiaanisokeria. Nauti mustikoiden ja banaaniviipaleiden kera.
Olen Sanna Wikström. Olen entinen kiltti tyttö. Nykyään olen irrottautunut kiltteydestä, sillä kiltteys on pahasta – minulle ja muille. Ja nyt kerron miksi.
Kävelen lumisella tiellä, aurinko paistaa. En ajattele mitään erityistä. Yhtäkkiä pysähdyn ja mieleeni putoaa ajatus: kiltteys estää myötätunnon avautumisen. ”Mielenkiintoista”, totean. Alan ajatella mieleeni pudonnutta asiaa. Mitä enemmän asiaa ajattelen, sitä enemmän koen oivalluksesta syntynyttä riemua.
Kun pääsen kotiin, kuljen kengät jalassa ja takki päällä suoraan kirjahyllylle. Haluan tarkistaa, onko oivallukseni linjassa Suomen kielen perussanakirjan kiltteys-määritelmän kanssa. Kirja kertoo määritelmän sanalle kiltti: ”hyväkäytöksinen, tottelevainen; ystävällinen, avulias”.
Kiltteys on sitä, että pystyy mahdollisimman hyvin imuroimaan ympäristön odotukset ja säännöt ja noudattamaan niitä. Kiltti tyttö tai poika on koko ajan herkkänä sille, miten ympäristö reagoi. Kiltti vastaa, kun sille huudetaan. Käytöksellään.
Kuulostaa lähtökohtaisesti aika hyvältä. Yhteiskuntakelpoinen, jumalanpelkoinen, sopeutumiskykyinen. Kiltteydessä on kuitenkin yksi suuri ongelma: ulkoaohjautuvuus. Kiltti peilaa ulospäin, aina. Vastaukset tulevat järjestyssäännöistä, laista tai kymmenestä käskystä. Kiltti on aina poissa itsestään, suuntautunut itsensä ulkopuolelle.
Kun suuntautuu itsensä ulkopuolelle, ei voi kokea myötätuntoa, sitä kohtaamisen alustaa, jolle koko ihmisyys rakentuu. Sillä: Jotta voi avautua myötätunnolle kaikkea elävää kohtaan, pitää saada ensin kokemus, tunne, myötätunnosta. Ja kokemus voi syntyä vain sisäisestä – ei ulkoisesta – tiedosta.
Ainoa tapa avautua myötätunnolle on peilata sisäänpäin, kohdata itsensä myötätuntoisesti ja rakastaen, tuntea, miltä myötätunto tuntuu. Kun avaa kanavan itseensä, avaa samalla kanavan muille. Kun tietää, mitä itse on, tietää, mitä muut ovat. Ja kun tietää, mitä muut ovat, huomaa, että olemme kaikki samaa. Ja kun olemme samaa, toisen loukkaaminen on kuin pissaisi vastatuuleen. (On kiinnostavaa tarkastella kultaista sääntöä samuuden näkökulmasta!)
Kosketus elämän perusolemukseen ei siis synny tottelevaisuudesta tai käskyjen noudattamisesta, kiltteydestä. Epäonnistumisen pelkoon perustuva kiltteys antaa muille luvan tietää paremmin kuin minä itse. Ja kuitenkin meissä jokaisessa on tieto, kun tarpeksi tarkkaan kuuntelemme. Tuo sisäinen tieto ohjaa kokemukseen, joka ilmenee myötätuntoisina tekoina. Lopulta nuo teot noudattelevat esimerkiksi kymmentä käskyä, jotka lakkaavat olemasta käskyjä ja näyttäytyvät kokemuksillisina totuuksina.
Painan sanakirjan kiinni ja tulen ajattelleeksi, kuinka paljon parempi meidän olisi elää yhdessä, jos lakkaisimme olemasta kilttejä.
”Antakaa lasten olla kurittomia”, otsikoi Helsingin Sanomien Jani Kaaro kolumninsa. Arvostan Kaaroa, ja hänen kolumnissaan on kaunis perusajatus. Päätelmistä olen kuitenkin toista mieltä.
Kyse on tosiaan aikuisista, ei lapsista. Lapsissa ei yleensä ole mitään vikaa, mutta kasvatustavoissa on – tästä olemme samaa mieltä.
Mutta minun mielestäni lasten ei kannata antaa olla kurittomia.
Olen nyt melko mustavalkoinen, mutta jos kasvatusasioista yrittää puhua käsitteellisesti, on mutkia vedettävä hieman suoraksi. (Lopultahan jokainen lapsi ja jokainen vanhempi on yksilö, joka ymmärtää ja kommunikoi eri tavalla…)
Lapset tarvitsevat rakkautta – ja kuria. Aika moni kasvattaja allekirjoittaa väitteen, että lapsi tarvitsee rajat. Hän tarvitsee raamit, joiden sisällä mellastaa: turvallisen ympäristön, jossa kokeilla omia ulottuvuuksiaan ja kasvattaa itsetuntemustaan, eikö niin?
Itsensä tunteminen, oman tahdon tunnistaminen ja ilmaiseminen, on kenties tärkein asia, jonka kasvatus voi antaa arvojen lisäksi. Se on vankka peruskivi, selkäranka, johon on hyvä nojata missä tahansa elämäntilanteessa.
Juttelin viime viikolla erään pienen yläasteen koulukuraattorin kanssa. Puhuimme ehkäisevästä nuorisotyöstä, siitä, mitä nuorten ongelmien kanssa työkseen painivat ajattelevat. Kuraattori kertoi tapaavansa päivittäin ihania, vastuuntuntoisia ja reippaita nuoria. Mutta myös ongelmia on jatkuvasti enemmän. Kun kysyin, mistä se johtuu, hän totesi: kunpa nuoret söisivät kunnolla ja nukkuisivat hyvin.
Syöminen ja nukkuminen – melko perustavanlaatuisia asioita. Huono ravinto ja liian vähäinen uni johtavat huonoon keskittymiseen, kiukutteluun ja pahantuulisuuteen. Joko vanhemmat eivät tätä ymmärrä tai he eivät saa lapsiaan tottelemaan. Kuraattori kallistui jälkimmäiseen, sillä auktoriteettiongelmiin törmätään jatkuvasti myös kouluissa.
Vanhemmat haluavat olla lastensa kavereita, eivätkä niitä ikäviä tyyppejä, jotka aiheuttavat pettymystä – kunnes vanhemman kiukku kuohuu yli. Eikä sillä tavalla valitettavasti luoda niitä turvallisia rajoja.
Lasten kurittomuutta on ihan tarpeeksi, eikä sen salliminen ole vastuullista vanhemmuutta. Mielestäni ongelma on kurittomissa vanhemmissa. Siinä, että äiti tai isä ojentaa lasta raivon vallassa sen sijaan, että kykenisi suhtautumaan asiaan pitkäjänteisesti, neutraalisti ja opettamaan niitä viisaita sanoja, joita Kaartokin peräänkuuluttaa. On vanhemman tehtävä ottaa vastuu oman päänsä sisällä kuuluvasta ”kiukkuisesta äänestä” ja selvittää se.
Tätä ei voi oppia kolumnista tai kirjasta lukemalla, vaan se tulee vain omasta sitoumuksesta ja jatkuvasta harjoittelusta. Kukaan ei ole täydellinen ja jokainen ärähtää lapselleen joskus, mutta eri asia on, ymmärtääkö vanhempi, ettei tämä kiukku oikeasti johdu lapsen käytöksestä, vaan jostakin aivan muusta.
Käytännön kysymys: miten tätä harjoitellaan?
Konsteja on taatusti monia. Minä harjoitan neutraalia mieltäni päivittäisellä meditaatiolla. Kolmevuotiaan uhman keskelle on silti helppo upota.
Olen valinnut meditaatiossa käyttämäni, minua syvästi rauhoittavan mantran, jota hyräilen ja hengittelen, kun eniten kaipaan voimaa. Myös kasvojen rentouttaminen on oikotie mielenrauhaan. Muutaman sekunnin aikalisä, ja sitten uudella tarmolla ja rauhalla tilannetta selvittämään. Olen huomannut, että usein kahden vaihtoehdon antaminen toimii. Lapsi saa itse päättää, kumman ottaa.
Joskus on toki tilanteita, joissa kirjastosta kotiin lähtemisestä on neuvoteltava kevyellä painilla, mutta sekin pitää tehdä rakkaudella: näyttäen rajan ja kunnioittaen lasta, joka sitä lopulta tottelee. Pitäen oman päänsä kylmänä ja sydämensä lämpimänä.
Me olemme suunnattoman onnekkaita tässä ajassa. Saamme kokea, nähdä ja oppia asioita, mitkä ovat ennen olleet vain harvojen ja valittujen etuoikeuksia. Kaikessa kehityksessä ja muutoksessa on kuitenkin myös omat haasteensa. Yksi seikka on viljelyssä, erityisesti tehoviljelyssä käytetyn maaperän köyhtyminen. Tämän myötä meidän ruoassamme on tapahtunut ravinteiden määrän lasku. 1900-luvulla kehitetty sanonta ”omena päivässä pitää lääkärin loitolla” voitaisiin tänä päivänä sanoa ”5-10 luomuomenaa päivässä pitää ehkä lääkärin loitolla”. Se mikä oli ennen, ei päde enää tänä päivänä. Mutta niinkuin kaikessa tuppaa tapahtumaan, haasteet luovat uusia mahdollisuuksia. Ravinnon lisäksi on tänä päivänä valittavana satoja erilaisia lisiä, jotka kaikki lupaavat maat ja taivaat. Onko näissä mitään perää ja kuka yleensäkin tarvitsee ravintolisiä? Vai onko niin, että tänä päivänä me kaikki tarvitaan jonkinlaista lisäystä arkiarsenaaliimme? Tarkastelussa muutamia yleisempiä.
Muista, että parhaat lähteet ovat aina KOKONAISISSA ruuanlähteissä, joita on käsitelty mahdollisimman vähän, mieluiten ei ollenkaan. Jos tämä pohja ei ole kunnossa, mikään lisä ei silloin juuri hyödytä. Panosta kokonaisuuteen, jossa pienet palaset on tukemassa.
1. D-vitamiini
Meille Suomalaisille luultavasti tärkein lisä mietittäväksi on D-vitamiini. Niinkuin moni jo asian ymmärtää, kyseessä ei ole pelkästään vitamiini, vaan asia, josta hormonimme koostuvat. Ja jokainen haluaa, että hormonit ovat toiminnassa, niiden määrittäessä lähes kaikki elintoimintomme. D-vitamiini vaikuttaa suoraan vastustuskykyymme ja sitä kautta ehkäisevästi kymmeniin sairauksiin. Sitä tarvitaan mm. kalsiumin imeytymiseen, mikä meille näkyy monesti luun haurastumisina.
Vastavaikuttaja: A-vitamiini. Joten, jos haluat maksimoida D-vitamiinisi saannin, nauti nämä erillään.
Kuinka ottaa: Harvemmin kuulee lisäravinteita puhuttaessa mainittavan tapoja kuinka niitä voisi ottaa. Luonnon rytmejä tarkastellessamme, aurinko, josta d-vitamiini luonnollisesti muodostuu, paistaa tehokkaimmin aamusta ja päivällä. Tämä olisi hyvä aika ottaa kyseinen vitamiini, yhdessä rasvan kanssa, koska d-vitamiini on rasvaliukoinen aine. D-vitamiini luonnosta otettuna piristää, eli pitää hereillä, minkä takia myös ravintolisä olisi syytä ottaa aamun ja päivän aikana. Panosta d-3-muotoon.
Bonus tietona vielä semmoinen asia, että d-vitamiinin imeytymiseen tarvitaan tiettyjä reseptoreita, jotka aktivoituvat parhaiten unessa, jolloin keho lepää ja rakentaa elintoimintojaan. Eli nuku, jotta hyödyt tästä aurinko vitamiinista.
Paras lähde: Aurinko keskipäivällä nautittuna kohtuudella.
2. Kalaöljyt
Kalaöljyt ovat aiheuttaneet kovasti kohua terveyden ja hyvinvoinnin kentällä jo pitemmän aikaa. Yksi tärkeimmistä elementeistä on omega-3 rasvahapot, joista useilla meistä on puutosta. Heti alkuun on sanottava, että monet kalaöljyt eivät ole laadultaan parhaimmasta päästä. Monet tehdään kalojen jäännöksistä ja toimintatavoissa voi olla monta aukkoja paikattavaksi. Samaan hengenvetoon on myös sanottava, että todella moni voi hyötyä kalaöljyistä. Niillä on loistava vaikutus tulehduksien ehkäisemiseen ja jopa pienentämiseen, mikäli moinen tila kehossa on. Kalaöljyillä on hermoston toimintaan äärimmäisen positiivinen vaikutus, mistä yksi miellyttävimpiä vaikutuksia on aivotoiminta ja sen parantuminen.
Kalanmaksaöljy on yksi käytetyimmistä ja sen nimeen monet vannovatkin. Kasvissyöjät turvautuvat krilliöljyihin, phytoplanktoneihin ja muihin mikroskooppisen pieniin eliöihin. On myös hyvä muistaa, että kasviksista löytyvä omega-3 on eri muotoa, kuin kaloissa oleva. Elimistön täytyy muuntaa kasviksista, kuten pellavansiemenistä saadut omegat, kalaöljyihin vastaaviin. Muutos prosessi on haasteellinen ja vain muutama prosentti nautitusta aineesta saadaan EPA ja DHA muotoon, mitkä siis löytyvät kaloista.
Kikkoja: Mikäli käytät kalaöljyjä, voit panostaa myös astaxanthiniin, mikä on yksi luonnon voimakkaimmista solusuojelijoista. Tämä suojelee kalaöljyjen härskiintymistä, mikä on seikka mitä kannattaa tarkastella myös. Henkilökohtaisesti suosin ilta aikaa kalaöljyjen ottamiseen. Luultavasti hyödyt siitä mihin aikaan tahansa otettuna. Pyrkiessäni seuraamaan luonnon rytmejä luonnon, olen kokenut tämän itselleni toimivaksi. Tämä antaa myös yöaikaan elimistölle palikoita, joilla se voi pienentää tulehduksia, palauttaa fyysisistä harjoitteista ja rakentaa uusia hermosto yhteyksiä.
Paras lähde: Villinä eläneet pienkalat, kuten muikku ja erityiseti särki! Syö särkeä, se kasvattaa järkeä. Myös merenelävät ovat loistava lähde. Kasvissyöjille pellavan/chiasiemenet, merilevät ja mikroskooppiset otukset.
3. Monivitamiinit
Monivitamiinit ovat varmasti olleet monella mukana jossain vaiheessa elämää. Jälleen on muistutettava, että parhaat lähteet ovat kokonaisissa ruuanlähteissä. Otetaan vaikka pinaatti, jossa on n.15 000 aktiivista ainesosaa. Monivitamiini parhaasta päästä! Jos kuitenkin koet, että tarvitset vitamiini & mineraalitankkausta, on monenlaisia tuotteita valittavana. Koen, että luonto tietää parhaiten kuinka luoda yhteistyötä mineraalien kesken. Tämän takia kannattaa valita monivitamiineja, jotka ovat tehty kokonaisista ruuanlähteistä. Tällöin varmistutaan siitä, ettei saada yliannostuksia, vaan kaikki tasapainottavat tekijät ovat mukana. Esimerkiksi kalassa on d-vitamiini tasapainottamassa e-vitamiinia, jotta siitä ei saada yliannostusta. Monivitamiinit voivat tehostaa myös muiden ravintoaineiden imeytymistä, joten se voi olla loistava lisä ravitsevaan ja kokonaiseen ruokavalioon.
Suurin osa vitamiineista piristää, joten nauti ne aamulla tai päivällä, jotta saat nukuttua yösi rauhassa ja leväten.
Paras lähde: Monipuolinen ruokavalio, jossa kasvikset, juurekset, marjat ja muut mukavat kamut ovat läsnä päivittäin. Mieti sateenkaarta ja syö sen värit päivittäin.
4. Msm-rikki
Kyseisellä lisäravinteella on ollut paljon positiivisia vaikuksia ihmisten hyvinvointiin. Yksi erikoisuus kyseisellä rikillä on se, että tuhoutuu kuumennettaessa. Tämän takia monella on siitä luontaisesti puutosta. Toinen tekijä on maaperän köyhtyminen ja rikin vähentyminen. Msm on valmiste, joka auttaa soluja puhdistautumaan, avaten ne syvimpiä kudoksia myöten. Tämä mahdollistaa puhdistumista solutasolta asti, jolloin pääsemme parhaimmissa tapauksissa päästämään vanhat ja kuluttavat elementit kehostamme menemään. Rikki auttaa myös kudosten uusiutumisessa, rakentaen mm. hiuksia, kynsiä ja niveliä vahvemmiksi. Tämän takia monet nivelvaivaiset ovat hyötyneet kyseisestä lisästä.
Paras aika ottaa rikkiä on aamu tai päivän aikana. Se piristää, joten iltajuomaksi se ei kaikille sovellu. Jos tarkastelemme kehon luontaisia toimintoja, aamu on loistavaa jatketta yön puhdistumisprosesseille. Tämän takia aamulla tyhjään mahaan nautittuna toisen puhdistajan, sitruunan kanssa saadaan kehon kuonat kunnolla liikenteeseen. Rikin imeytymiseen tarvitaan myös c-vitamiinia, jota sitrushedelmissä myös löytyy.
Paras lähde: Valkosipuli ja ristikukkaiskasvit raakana nautittuna.
Toisessa osassa jatkamme tarkastelua ja tutkimista ravinteiden maailmassa. Sitä odotellessa, muista syyä hyvin ja kokonaisesti. Ennenkaikkea nauttien kokemuksesta hyvässä seurassa. Parasta ruokaa on ruokaseura.
Laaja kulma -blogissa tehdään hyvinvointihavaintoja arjen keskellä. Kirjoittaja Terhi Bunders kyseenalaistaa elämän ”pitäisi” -malleja ja pyrkii päivittäin harjoittamaan hyväksyvää läsnäoloa.
Yhtäkkiä he kasvoivat. Lähes viiden vuoden yöheräilyt loppuivat, kodistamme tuli tutti- ja tuttipullovapaa vyöhyke ja kaikilla neljällä oli perheessämme oma ääni. Nämä neljä ääntä kukin kertoivat omaa tarinaansa. Kukin kertoi omista tarpeistaan, tunteistaan ja tahdostaan omalla tavallaan.
Kasvu tarkoitti sitä, että omat fyysiset rajani muuttuivat. Ne olivat edelleen häilyväiset, mutta kukaan ei enää, ainakaan joka päivä, roikkunut jaloissani, ei haronut hiuksiani, ei taistellut suihkukaapin ovea auki aamuisin. Kukaan ei suutuksissaan purrut paitaani rikki tai yrittänyt raapia kasvojani. Ketään ei tarvinnut koko ajan vahtia tietoisena ja valmiina pelastustoimiin. Mutta edelleen he nukkuivat mahani päällä. Edelleen rasvattiin ihon kuivia kohtia, pestiin hampaiden ylä- ja alarivejä ja harjattiin hiuspehkoja.
Kasvu tarkoitti myös toisenlaista fyysistä muutosta. Selkäni ja käsilihakseni pääsivät vähemmällä. Ketään ei tarvinnut jatkuvasti kannella toisella kädellä samalla kun toinen käsi yritti syödä, hämmentää ruokaa, keittää kahvia, laittaa ripsiväriä. Parhaimpana, sain yöuneni takaisin. Ja tiedän senkin hetken vielä koittavan, jolloin vähäuniset lapseni menevät nukkumaan ennen kello yhtätoista.
Kasvu muutti ajantajuani. Lasten kanssa aika kuluu samaan aikaan sekä erittäin hitaasti että erittäin nopeasti.Yhdeksän kuukautta on, no, pitkä aika. Mutta toiset yhdeksän kuukautta, sen pystyy kärsimään perään, eikä se olekaan enää niin pitkä aika. Ja toisaalta, varttitunti on pitkä aika. Ennen äitiyttä en osannut arvostaa varttitunnin taukoa tai hiljaisuutta. Nykyään osaan. Myös kiireen käsite on suhteellisempi – kiire minne? Tässähän sitä jo olemme ja kasvamme.
Lapset ovat sekä hyviä opettajia että hyviä oppilaita. Jos vain uskaltaa ja antaa tilaa, niin myös me aikuiset olemme sekä hyviä opettajia että oppilaita. Ei tässä mitään lapsia kasvateta, vaan kaikki kasvattavat toisiaan. Ei tässä ole myöskään kyse pelkästään siitä, että luodaan lapselle mitä parhaimmat olosuhteet kasvuun ja kehitykseen. Miksei luotaisi samalla kaikille, myös aikuisille. Ja tämä tapahtuu niin, että kaikki tukevat toisiaan olemaan mitä ovat, tietyissä rajoissa.
Lapseni ovat kasvaneet, ohittaneet taaperoiän. Heidän kehityksensä seuraaminen tähän asti on ollut huimaavaa. Mutta minäkin olen kasvanut. Kasvu ja kehitys ovat aina yksilöllisiä, mutta tärkeimpänä, olen oppinut arvostamaan omia rajojani. Sillä vain arvostamalla omia rajojaan voi luoda niitä toisille. Toisekseen olen oivaltanut, että voisin vaalia huoletonta tietoisuutta. Niin kuin lapset. Tietoisena eläminen ja oleminen ei tarkoita sitä, että pitäisi olla huolestunut ja ylitietoinen. Välillä opin myös erottamaan nämä kaksi tapaa – huolettoman ja huolestuneen tietoisen tavan olla. Jos en muista vaalia huoletonta tietoisuutta, niin katson lapsiani ja opin. Tai sitten olemme kaikki huolestuneita välillä, silloin kun siihen on todellinen syy.
Kevät on tulossa. Nuorempi tyttäreni tuo kotiin päiväkodissaan siemenestä kasvattamansa verson. Tämä pieni haikeus sisälläni on olemassa, muistuttamassa ajan kulumisesta, siitä että vauva-ajat ovat perheessämme ohi. Mutta sitten tulee ilo: tulee lisää kasvua ja lisää valoa.
Pökkelö, ylilääkitty, makuutettu ja väärin ruokittu. Kun suomalainen ihminen vanhenee, hän ei kelpaa yhteiskunnan kannalta enää kuin ongelmajätteeksi. Hän ei suorita, markkinoi, hän ei ole tuottava yhteiskunnan jäsen, vaan tyhjiin imetty laitoksen asukki.
Meillä Suomessa suorittavaa, kykenevää ja tuotteliasta ihmistä arvostetaan. Ikäihminen, muistojen, tietojen ja kokemusten arvokas kantaja ja hiljaisen tiedon osaaja, joutaa näivettymään yksinäisyydessä tai vaipoissa laitokseen – istumaan tai makaamaan itsensä ja aivonsa tohjoksi.
Välimeren maissa kahdeksaakymmentä käyvä isoisä tai isoäiti on perheen ja suvun arvostettu jäsen ja kelpaa esiteltäväksi. Häntä kuunnellaan ja hänen viisaudestaan otetaan oppia. Nuoret ovat nulikoita, joilla on vielä pitkä matka mammojen ja pappojen vertaisiksi. He ovat vielä noviiseja elämän vaiherikkailla poluilla.
Vietän paljon aikaa sielunmaisemassani Kreetalla, pienissä vuoristokylissä ja aitoina säilyneissä rantakylissä. Siellä saan seurata aitiopaikalla paikallisten perheiden ja sukujen arkea ja tarinoita.
Vakiokyläni lähitavernan omistajan isä, kohta yhdeksänkymppinen köpöttäjä, kantaa kortensa kekoon tavernassa. Hän pysyy kunnossa ja arvostuksessa kantamalla likaiset ruokalautaset keittiöön tiskattavaksi. Se riittää, mutta saa hänet tuntemaan olonsa merkitykselliseksi ja tärkeäksi palaseksi perheen ja suvun palapelissä. Häntä halaillaan, pussaillaan ja häntä kiitetään. Hän on elossa ja virtaa. Hänen aivonsakin nauttivat, sillä voidakseen hyvin aivot kaipaavat niin virikkeitä kuin kosketustakin.
Kuva: Erkki Makkonen
Meillä Suomessa on yli miljoona yksineläjää, joista kaikki eivät ole sitä omasta valinnastaan. Iso osa heistä on jo eläkkeellä ja jäänyt yksin puolison kuoleman tai avioeron myötä. Moni heistä elää kroonisessa kosketus- ja kohtaamisvajeessa ilman arvostusta ja merkitystä.
Yksinäinen seniori rutinoituu ja näivettyy niin kosketuksen kuin virikkeiden puutteessa. Elinpiiri pienenee pienenemistään. Moni vanhus ei tapaa päiviin tai viikkoihin ketään, ei pääse ulos ja elää vankina omassa kodissaan tai valvottua elämää palvelutalossa.
Jokainen ihminen janoaa kosketusta. Hiusten silittelyä, tukan kampaamista, selän pesua, kädestä pitämistä, halauksia, pusuja ja suudelmiakin. Kosketus herättää ihmisen horroksesta henkiin ja saa aivot autuuteen.
Arvostava kosketus on ihmelääke masennukseen, alakuloon, kipuihin ja kolotukseen. Se karkottaa yksinäisyyden ja lisää onnellisuuden tunteita. Aito kosketus saa rakkaushormoni oksitosiinin ja onnellisuushormoni endorfiinin virtaamaan ja rentouttaa ja rauhoittaa olon.
Minua järkyttää kuinka inhimillistä kohtaamista ja kosketusvajetta korvataan tänä päivänä roboteilla vanhusten hoidossa. Sori nyt vaan, mutta en todellakaan jaksa innostua paijattavista terapeuttisista hyljeroboteista, joita tänä päivänä jo kokeillaan joissakin vanhusten palvelutaloissa.
Nyt omantunnon kysymys: voisitko sinä antaa aikaasi ja parantavaa kosketustasi lähipiirin tai oman perheen yksinäiselle seniorille? Voisitko hieroa niskaa, päätä, sormia tai varpaita, halata – tai vaikka tarjoutua harjaamaan hiuksia? Pieniä tekoja, mutta äärimmäisen merkityksellisiä aivojen hyvinvoinnin kannalta.
Kosketuskynnyksen madaltaminen kannattaa sitä paitsi myös itsekkäistä syistä. Jos rohkenet koskettaa, hämmästyt iloisesti, sillä oksitosiini, kehon oma parantava lääke, tekee hyvää myös sinulle. Se saa sinunkin olosi tuntumaan onnelliselta ja rennolta. Se laskee verenpainetta, sydämen sykettä ja parantaa immuunipuolustusta. Se puolittaa jopa stressihormoni kortisolin määrän veressä. Oksitosiini on todellista mahtilääkettä moneen vaivaan!
Tuntuuko sinusta joskus siltä, että olemme iloisia toisen puolesta, vain kun katsomme muiden iloa turvallisen kaukaa, television ruudun toiselta puolen.
Miksi ihmiset kokevat vetoa urheilijoihin, taiteilijoihin ja julkisuuden henkilöihin?
Jokainen kerta kun samaistumme toisen henkilön suoritukseen, emmekä ole tietoisia siitä, että tunne kumpuaa sisältämme, ylläpidämme tiedostamattomuuden kuilua omaan potentiaaliimme. Tällöin ajattelemme kokemuksemme kumpuavan toisen henkilön kyvyistä. Eli kun ulkoistamme tunnepohjaisen reaktion syyn toisen henkilön suoritukseen, ylläpidämme epäuskoa omiin kykyihimme. Epävarmuus omasta kyvykkyydestä, sekä heikko minäkuva saavat meidät ulkoistamaan oman voimamme. Näin alamme elää muiden kautta.
On asia erikseen kokea puhdasta iloa toisen saavutuksista. Tämän sallivan ja vastustuksettoman tilan voi tunnistaa myös hyväksyntänä ja tyyneytenä tuon ulkoisen huomion kohteemme vastoinkäymisistä. Mitä tietoisempia olemme itsestämme, sen vähemmän koemme ympäröivien tapahtumien vaikuttavan omaan elämäämme. Toisin sanoen, pysymme tyynenä omassa keskuksessamme ulkoisista tekijöistä riippumatta.
Jos koemme ulkoisen vaikuttavan meihin, meillä on alitajuinen tiedostamaton tarve luoda eriarvoisuutta. Huonoja ja hyviä sekä heikkoja ja vahvoja, joiden luomien vastakohtien kautta peilaamme minuuttamme. On helppo väistellä omia kipukohtiaan asettamalla mielessään pelkojamme omaavat huomion kohteet etäämmälle ja muiden oletetuista odotuksista muodostunutta ”valheellista minäkuvaamme” tukevat kohteet lähemmäksi itseämme vahvistamaan sen ympyrää kulkevaa pakomatkaa itsestään. Tämä ”valeminä” vastustaa muutosta, se pyrkii pitämään kynsin ja hampain kiinni turvallisesta harhastaan ja heivaa elämästään pelon siivittämänä sellaiset mallit, jotka eivät tue sen toimintaa. Sen motto on: ”Sitten kun minulla on sitä vähemmän, tämä toisin ja tuota enemmän, olen onnellinen!”
Mitä lähempänä toinen on, sen vahvemmin peilaamme itseämme.
Ulkoistetun voiman ilmiö heijastuu vahvana ja selkeänä mm. läheisriippuvaisessa käytösmallissa, jossa haemme jatkuvaa vahvistusta omalle identiteetillemme toisen reaktioista. Pelkäämme menettävämme ihmisiä elämästämme, sillä jos minäkuvamme sekä omanarvontunteemme muodostuvat heidän mielipiteisiinsä asettamiemme oletusten pohjalta, mitä olisimme ilman heitä? Tämä johtaa alituiseen turvattomuuden tunteeseen kun emme koe saavamme ymmärrystä, jolloin puolustaudumme. Kun pelkäämme ja olemme ulkoistaneet voimamme, käymme sisimmässämme kamppailua ulkoista harhakuvaa vastaan. Koemme ettemme voi muuttaa itseämme, vaan ulkoisen on muututtava tukemaan identiteettiämme, jotta me itse voisimme hyvin.
Olimme sitten huipputason urheilijoita, bisnesmaailman terävävainuisimpia pörssihaita, varattomia tai fyysisesti rajoittuneita, sama potentiaali onneen löytyy jokaiselta. Eikä tuo potentiaali ole hetkeksikään kadonnut, hiljalleen rakentunut epävarmuus on vain verhonnut sen ja saanut meidät hakemaan turvaa kaikilta muilta kuin siltä ainoalta ihmiseltä, joka meidät voi joko tuomita tai hyväksyä, itseltämme. Se syvän hiljaisen hyväksynnän ja seesteisyyden siemen on istutettu meihin jo ennen syntymäämme, ja mitä enemmän kastelemme sitä rakkaudella sekä annamme tietoisuutemme auringon valaista sisimpämme, sen kauniimmin se kukoistaa.
Tunnistatko itsessäsi jatkuvasti toistuvia, vailla tarkoitusta olevia toimintamalleja?
Omien tunteidensa ja tarpeidensa tiedostaminen ei välttämättä käy yhdessä päivässä, mutta polku on sitäkin antoisampi, sillä jokainen pieninkin muutos tuo yhden uuden kiitollisuuden aiheen jokaiseen päivään. Avain itsensä tiedostamiseen käy läsnäolon kautta. Kun ymmärrämme, että kaikki tuntemuksemme ja kokemuksemme lähtevät meistä itsestämme, emmekä voi vaikuttaa menneeseen ja tuleva syntyy tästä hetkestä käsin, pystymme suuntaamaan tietoisuutemme ja kaiken voimamme ainoaan kohteeseen joka pitää sisällään kaikki avaimet onneen, tähän hetkeen. Ainoa oikea aika tehdä muutos kohti sitä elämää, jota todella tahdomme sisimmässämme, on nyt.
Kaikki eivät voi juosta maratonia, säveltää kappaletta tai ratkaista tiedepiirien polttavimpia kysymyksiä, mutta jokainen voi kokea samat tuntemukset oman elämänsä kautta. Kukaan ei voi tuntea mitään puolestamme. Meissä jokaisessa on saman iättömänä helmeilevän rakkauden virran uniikki helmi, joka avautuu meille itsellemme vain elämällä, kokemalla itsemme todeksi. Kukaan ei voi lopulta kävellä askeltakaan saappaissamme, emmekä me kenenkään toisen. On oma valintamme, missä vaiheessa otamme suunnan sisimpäämme ja lähdemme tiedostamaan toistuvia ajatusmallejamme sekä tarpeitamme.
Kaikki avaimet muutokseen ovat olleet, tulevat aina olemaan, ja ovat juuri nyt sinun käsissäsi.
Ehjän kokonaiskäsityksen muodostaminen ympäröivästä todellisuudesta on yhä vaikeampaa. Pirstaleisuus repii. Usein huomaamme hääräilevämme hakoteillä. Vai huomaammeko edes? Olemme kyllästettyjä tietotulvalla, joka vaatii meitä reagoimaan. Jo pelkässä päivälehden sunnuntainumerossa on informaatiota enemmän kuin sademetsän asukas kohtaa elämänkulkunsa aikana. Suuri osa tietotulvasta johtaa meitä sivuraiteille siitä, mikä arjessa kannattelee. Takerrumme asioihin, jotka eivät meitä sivistä. Ne eivät tuota toivottua tuntumaa elämään tai anna merkitystä tähän hetkeen, ja aikakin tuntuu valuvan hiekkaan. Arkemme viihteellistyy puuhailuksi sellaisten ilmiöiden kimpussa, jotka eivät ole pohjimmiltaan sitä, mitä haluaisimme elämältämme.
Mutta mitä haluamme elämältä? Ainutkertainen elämä on liian arvokas tuhlattavaksi lillukanvarsien kimpussa pyörimiseen. Hidastaminen voi auttaa huomaamaan, mikä on oleellista ja mikä ei. Mitä tarvitaan lisää ja mitä vähemmän. Mikä antaa voimaa ja vahvistaa, eikä riko. Nopeuskin voi lisääntyä hidastamalla, sillä hidastaminen auttaa keskittymään oleelliseen?