Väärällä alalla?

”Kuule Jukka… Sanoisin, että mitä tahansa teet töiksesi, niin oot väärällä alalla.  Sulla on hieno ja selkeä, jopa koruton tapa ilmaista asioita.”

Ystävällinen palaute runostani sai minut miettimään. Mikä on minun elämäntehtäväni, ja miten sitä toteutan?

Jos nyt lähtisin opiskelemaan, voisi aineeni hyvinkin olla teologia. En ole kiinnostunut oppiarvoista, enkä tittelistä, mutta myönnän, että minulla on tietty tarve sekä tahto keskustella ja kuunnella merkityksellisiä asioita. Olla lähellä ihmisiä kaikenlaisissa tilanteissa ja tunnelmissa.

Oikeasti toimin konsulttina ja olen suuntautunut henkilöstön ja johtamisen kehittämiseen. Onko siinä ristiriitaa siihen, jos lahjani olisi ilmaista asioita selkeästi ja haluaisin kuunnella ja keskustella merkityksellisistä asioista? Voinko toteuttaa itseäni haluamallani tavalla?

Jäin sitä miettimään…

Koen iloa tekemisestä eniten, kun olen läsnä koko sielullani ja mielelläni. Läsnä hetkessä, antaen sisimmälleni ohjat. Kun mieli on läsnä ja koen aidosti antavani kaikkeni. Kaiken tiedon, kokemuksen, tunteen ja intuition mitä minusta löytyy.

Useimmin se tapahtuu silloin, kun edessä on haaste, joka on osaamiseni rajoilla. Kun olen aavistuksen epävarma tilanteesta, on pakko heittäytyä ilman varmuutta onnistumisesta. Epävarmuus herättää voimavarat ja asiat alkavat sujua. Usein kuin itsestään. Varmuus syntyy epävarmuudesta. Tämä on esimerkki niistä elämän paradokseista, joista Tommy Hellsten on kirjoittanut kokonaisen kirjan.

Konsultin työ on esimerkki paradoksista. Siihen sisältyy odotus konsultin asiantuntemuksesta, joka luovutetaan asiakkaan käyttöön toimeksiannon totettamiseksi. Asiakas luottaa siihen, että asiantuntija ratkaisee asiakkaan ongelman. Ja kuitenkin käytännössä miltei aina sekä ongelma että ratkaisu ovat asiakkaan omaisuutta.

Konsultti on katalysaattori, joka tuo tietoa ja auttaa asiakasta löytämään uusia näkökulmia sekä työkaluja aiheiden käsittelyyn. Tuotos on aina yhteistyön tulos ja paras tulos syntyy, kun molemmat ovat prosessissa läsnä ja luottavat siihen. Heittäytyvät toimintaan epävarmuuksista huolimatta.

Mietin edelleen…

Voinko aidosti hyödyntää vahvuuksiani nykyisessä työssäni kirjoittamisen ohella? Kokemukseni ja saamani palautteen mukaan voin. Tuntuu siltä, että taas on aihetta kiittää. Kiittää ja jakaa kokemus kanssanne.

Kun tunnistaa vahvuutensa ja ymmärtää sen vaikutuksen tapaansa olla ja tehdä asioita, voi vahvuuksiaan hyödyntää moninaisesti. Tehtävän ulkoisista piirteistä riippumatta.

En siis ole vaihtamassa alaa, mutta palautteesta kiitollisena päätän jatkaa kaikilla valitsemillani aloilla. Ihmislähtöisesti, itseäni kuunnellen ja rohkeasti tehtäviini antautuen.

Vietetään hyvä kesä itseämme kuunnellen. Sopiva yhdistelmä hiljentymistä ja aktiivisuutta on paras tapa latautua. Kunnellaan ja jutellaan taas elokuussa siitä, mikä silloin on merkityksellistä.

 


Lue kaikki Keskiviikkokolumnit tästä.

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa: