Voima minussa

Olin viikonlopun ohjaamassa läsnäolon retriittiä ystäväni kanssa. Joogasimme ja teimme läsnäoloharjoituksia kolmena päivänä ja niissä tunnelmissa nyt kirjoittelen. Yhdeksi evääksi retriitille sain erään läheiseni kysymyksen: ”Mitä läsnäolo tarkoittaa? Onko se sitä, että kun nimi on rastitettu osallistujalistalta, olen läsnä?” Mielestäni kysymys oli aiheellinen. Läsnäolosta puhutaan paljon, mutta ei selitetä sitä, mistä oikeasti on kysymys.

Läsnä oleminen tarkoittaa sitä, että keskityn siihen asiaan, mitä kulloisellakin hetkellä olen tekemässä; laittamassa pyykkejä kuivumaan, lukemassa, syömässä, ajamassa autoa, pesemässä hampaita tai kuuntelemassa ystävän kuulumisia. Läsnäoloa voi harjoittaa myös ei-tekemisen muodossa; meditaatiossa. Läsnäoloa on eläminen, oleminen, tekeminen tässä ja nyt. Silloin et ole eilisessä, huomisessa (paitsi jos olet tietoisesti miettimässä menneitä tai suunnittelemassa tulevia) vaan läsnä siinä hetkessä, jossa nyt elät. Kysymys ”Ai niin, mitä mä olinkaan tekemässä?” kuvaa ehkä jollain tavalla sitä, missä kohtaa heräämme läsnäoloon. Teemme jotain, ajatus harhailee ja palaamme tähän hetkeen, läsnäolon tilaan.

Joskus tietoinen läsnäolo ymmärretään hiukan väärin eli niin, että ei ole lupa ajatella tai miettiä tulevaisuutta tai mennyttä. Meillä on upea kyky ajatella, mutta ongelma on se, että ajattelemme liikaa – koko ajan. Läsnäoloharjoituksilla pyritään siihen, että oppisimme pysäyttämään ne ajatukset ja tunteet, jotka eivät juuri sillä palvele meitä. Läsnäoloon palaamisen taito edistää terveyttä, se on tutkimuksissakin todennettu. Läsnäolon terveysvaikutuksia ovat arkitasolla ilo, voima ja tasapaino ☺.

Halusin kirjoittaa paitsi läsnäolosta, mutta myös hiukan voimasta. Kuulen hyvin usein ihmisiltä voimattomuuden, väsymyksen ja uupumuksen tunteista. Tunne omasta voimasta tuntuu olevan kadoksissa ja ihan oikeasti niin piilossa, ettei sen olemassaoloon edes enää jaksa uskoa.

Voima löytyy kuitenkin kun sitä lähtee vähän etsimään. Saattaa olla, että se löytyy kellarikerroksesta kaiken pölyn keskeltä, jonne se kerran unohtui, mutta on olemassa kuitenkin. Voi olla, että voimaa joutuu vähän herättelemään, mutta voimistuuhan se, voimaa pitää uskaltaa lähestyä ja ottaa käyttöön. Voimaan liittyy usein pelkojakin, se yhdistetään monesti aggressiivisuuteen tai esimerkiksi tarpeeseen korostaa itseään, mutta tarkoittaa oikeasti jotain ihan muuta.

Miten voimaan sitten pääsee käsiksi? Oma kokemus on tässä paras opettajani. Selättämästäni masennuksesta jo viime kolumnissani kerroinkin ja kuten moni tietää, on masennus varsinainen voimattomuussairaus. Se on kilttien ja vihansa tukahduttaneiden ihmisten sairaus. Ihmisten joilla ei ole kosketusta omaan sisimpäänsä. Oman voimani olen löytänyt hiljaisuuteen menemällä. Siihen hiljaisuuteen joka löytyy sisältä itsestä. Oman ydinolemuksen, todellisen minän lähellä asustelee voima, elinvoima. Itsestä käsin on helpompi ymmärtää myös niitä ”lonkeroita”, joiden kautta oma voima valuu pois. Lonkerot voivat olla mitä tahansa asioita, jotka uhkaavat omia rajojamme. Ne voivat olla suoranaisia valtateitä, jotka vievät voimaa tai pieniä puroja, jotka valuttavat voimaa itsestä pois vuosia niin, ettei voimavirran liikettä itsestä ulospäin lainkaan tiedosta ennen kuin voimat tuntuvat kadonneen kokonaan. Esimerkkeinä parisuhde jossa et ole täysin onnellinen, työ, joka on pelkkää pinnistelyä, usein sisäinen puhe on pahin vihollisemme, se antaa mielelle jatkuvaa palautetta siitä, miten vähän teemme ja miten huonosti suoriudumme ja miten rumia ja lihavia ja jotenkin niin vääränlaisia olemme. Ja heti perään: sitku olen laiha ja sitku löydän uuden kumppanin ja sitku ja sitku ja siinä sitä ollaan jo uudessa levyssä ja uudessa sisäisessä puheessa. Onhan se kiva, että levy vaihtuu, mutta levyn soittamisen voi lopettaa ihan kokonaan, hitaasti ja kärsivällisesti.

Oman voiman löytäminen ja sen varassa seisominen on upea kokemus. Voima auttaa asettamaan rajoja ja olemaan terveesti itsekäs. Se saa seisomaan silloin, kun itsen ulkopuolella tuulee ja tuiskuaa. Elämänvoiman virrassa uiskentelevat ilo, luovuus ja rakkaus – yhdessä sinun kanssasi. Eiku uikkarit päälle ja uimaan ☺!


Lue kaikki Keskiviikkokolumnit tästä.

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa: