Aktiiviselle ihmiselle, jollaiseksi varmasti voisin määrittää itsenikin, sanat hitaus ja hidastaminen saattavat tuntua hieman vierailta. Kun katson kalenteriani maanantaisena aamuna, käy mielessäni ajatus ”olenkohan minä edes oikea ihminen kirjoittamaan Hidasta Elämää käsittelevälle sivustolle?”
Mutta siitä on jo kauan kun hidastaminen tarkoitti minulle elämän virran hidastumista.
Kurssit, seminaarit, kirja, blogit, lehtijutut, valmennukset, valmistelu, suunnittelu, tapaamiset, mielenkiintoiset keskustelut yhä laajemman ihmispiirin kanssa, ystävät, rentoutuminen, liikunta, jooga harjoitukset, itsetutkiskelu, perhe, kaiken muistaminen, kalenteri, muistiinpanot, kehittäminen, palaverit, puhelin, sähköpostit, facebook, uutiskirjeet, viikon valmennusmateriaalit, vastuu kaikesta liikkeelle laitetusta – ja silti, rauha ja hitaus.
Voisin kuvailla sitä tilaa, tapaa, tunnetta tai asiaa josta rauhani löydän hyvin monin sanoin. Tyhjyys, tietoisuus, sydän, tarkkailija, läsnäolo, jumaluus, sielu tai vaikkapa selkeys.
Missä tahansa hetkessä, silloinkin kun sydämeni hakkaa tai mieleni juoksee ja tuntuu kuin olisin pesukone joka on linkouksensa loppuvaiheilla, pyörien miljoona kierrosta sekunnissa, voin olla pysähdyksissä sisälläni. Tarkkailla, avautua ja samaistua siihen osaan minua joka vain on. Tehdä, tuntea ja lisätä vauhtiakin mutta samanaikaisesti tarkkailla tapahtuvaa sen osani näkökulmasta, joka vain on ja kokee. Avata aistini, tarkkaavaisuuteni, keskittymiseni ja laajentua. Ja siinä se on, rauha – myrsky ja minä, myrskynsilmä. Tästä tilasta kuulen ja näen kaiken selkeämmin, laajemmin, totuudellisemmin ja hitaammin.
Hitaus voi ilmetä toisinaan hitaampina, rauhallisempina pyörteinä elämän virrassa. Virta tuskin silti koskaan pysähtyy. Todellinen hitaus, se on aina, tarkkailemassa pyörteitä – hymyhuulin, hyväksyen ja sen mukaan antautuen.
Ja toistuvasti sen hitauden minäkin kadotan. Mutta juuri siksi haastan itseni uudelleen ja astun uuden kosken vietäväksi – koska harjoitus tekee mestarin.
”On melkein liian hyvä olla, sylissä hiljaisuuden”, laulaa Johanna Kurkela ja sanoittaa sen, mistä tänään haluan kirjoittaa; omasta tilasta, rajoista ja hiljaisuudesta.
Olen prosessin pyörteissä, en vielä tiedä, mitä se käytännössä tarkoittaa, mutta prosessissa ollaan ja syvässä sellaisessa. Ehkä kirjoitan tästä vähän enemmän kevään aikana. Helppoahan pyörteessä ei aina ole, sen jokainen elämää nähnyt ihminen tietää. Eräänä iltana kuulin mielessäni sanat ”Hiljaisuus puhuu” ja muistin taas – sisäinen meteli pitää hiljentää. Vasta hiljaisuudessa pystyn kuulemaan sitä, mitä korkeimmalla itselläni, sielullani ja Jumalallani on sanottavaa. Viisaat vastaukset ovat meissä valmiina, kunhan avaudumme kuuntelemaan.
Kun olet kriisissä, heikkona ja avuttomana, sielun vetoketju voi olla apposen auki. Sielu sanoo: täytä tyhjyyteni, tee itseeni pesä, jotta en tuntisi kipua ja tuskaa. Kipulääkkeitä on monenlaisia: väistöliikkeitä, pään pensaaseen piilottamista; monta on vaihtoehtoa siihen tuskaan, jota suruksi, epätoivoksi ja psyykkiseksi kivuksi sanotaan. Kun olet kipumatkalla, saat usein seuraksesi ihania ihmisiä, tukijoita, rinnalla kulkijoita, mutta myös tuomion julistajia, neuvonantajia ja niitä, jotka tarvitsevat toisen ihmisen heikkoutta tunteakseen itsensä vahvaksi. Inhimillistä sekin.
Ajattelen elämää mielelläni opintomatkana. Minun opintomatkallani on aika käsitellä omia rajoja. Ehkä aihe on tuttu sinullekin. Sielun rajoja vartioimaan tarvitaan rohkea ritari, sinä itse, siitäkin huolimatta, että joku rajojen koputtelija tai läpiratsastaja kääntää selkänsä, ottaa nokkiinsa, katkaisee välit ja pitää sinua ikävänä ihmisenä. ”Kiltti” ihminen täyttää itsensä toisten palvelemisella, hyvittämisellä, antaa pitää itseään kynnysmattona, jotta välttyy syyllisyydentunteelta eikä joutuu sen uhkakuvan eteen, että joku hylkää. Oli niin tai näin, vastuu on rajojen vartijalla ja niiden asettajalla.
Kauneimmalta matkanteolta tuntuu se, kun lähelläsi olevat ihmiset näkevät tilantarpeesi, rajasi ja kunnioittavat niitä, kun et joudu olemaan varuillasi tai sanomaan, missä raja kulkee. Ihmissuhteissa olisi hyvä olla siinä määrin luottamusta ja kunnioitusta, ettei kukaan pääse yllättämään eikä hiipimään henkilökohtaisimmalle alueellesi, jolle on asiaa vain yhdelle ihmiselle, sinulle itsellesi. Toki rajojen tunnistaminen voi olla vaikeaa ja kolikolla on aina kääntöpuolensa, niinhän se on.
Paradoksi lienee se, että kun saat pitää oman tilasi, pystyt olemaan lähellä muita ihmisiä. Tilan avulla olet omassa voimassasi, juuri maassa ja herkällä korvalla kuulemassa syvimpiä viestejäsi, suunnannäyttäjiäsi. Siksi rajoja tarvitaan. Rajojen asettaminen alkaa kuitenkin omien rajojen tunnistamisesta, tämä tuntuu hyvältä, tämä huonolta – ja tämäkin vaihtelee, on päiviä ja aikoja jolloin sietää enemmän tai vähemmän.
Terveellä tavalla itsekäs ja vastuullinen ihminen ottaa aikaa ja tilaa ja tutkii sisintään. Ja aloittaa sisimmän siivouspäivän: putsaa, puunaa, kiillottaa, heittää pihalle vanhaa, hitaasti kiirehtimättä punnitsee mitä säilyttää ja mitä hävittää. Työ tekijäänsä kiittää: kun on tilaa, ilmaa, happea, voi ottaa itselleen uutta ja raikasta, täyttää elämää ja itseä asioilla, joiden kanssa on hyvä olla; ilon, yhteyden, luovuuden ja rakkauden. Ja mille muulle? Sinä päätät.
Sanna aloitti elokuussa 2012 True Heartsissa puolen vuoden mittaisen NLP Practitioner -koulutuksen. Oivalluksia-blogissa Sanna kirjoittaa omista ajatuksistaan ja oivalluksistaan koulutuksen aikana. Myös kouluttaja Reetta Vanhanen vierailee Oivalluksia-blogissa kirjoittamalla NLP:stä.
”Kolme varista, istui…”
NLP:n viimeisenä viikonloppuna käsittelimme ennakkokäsityksiä, uskomuksia ja totuuksia. Jos oikein kovasti miettii, niin ymmärtää, että totuuksia on oikeastaan hirvittävän vähän. Kaikki loput ajatukset ovat ennakkokäsityksiä tai uskomuksia, jotka rajoittavat kokemuksia elämästä eli itse elämää.
Voin esimerkiksi väittää, että on totta, että en osaa laulaa. Vaan onko se totta? Vai onko se uskomus, joka rajoittaa minua menemästä laulutunnille ja opetettelemasta taitoa? Jos muuttaisin uskomustani, antaisin itselleni mahdollisuuden muuttaa ”totuutta”. Sanotaan, että uskomuksia ovat kaikki ne asiat, joista meillä ei ole tarkkaa tietoa mutta joista kuitenkin olemme niin varmoja, että toimimme niiden varassa eli hyväksymme ne totuutena.
Uskomus, että en osaa laulaa, ei onneksi vaikuta onnellisuuteeni hirvittävästi (paitsi ehkä joinain hetkinä, kun lapsi pyytää kaupassa laulamaan mukana ”kolme varista, istui aidalla”…) Mutta olen huomannut, että arjessa monet ennalta arvioimani asiat vähentävät läsnäoloani eli onnellisuuttani.
Saatan esimerkiksi ajatella, että pakkanen ei ole kiva. Tai että tiskaaminen on ikävää. Kun olen muodostanut tällaisen uskomuksen omasta tunnetilastani suhteessa erilaisiin asioihin, uskomus alkaa toteuttaa itseään. Kun luulen, että se on totta, en anna läsnäolevalle hetkelle muita mahdollisuuksia. Hetken ainoaksi tehtäväksi tulee päästä siitä pois, johonkin sellaiseen hetkeen, jossa ei ole pakkasta tai tiskejä. Se siitä läsnäolosta ja onnellisuuden kokemuksesta!
Tiedostamme tai emme, mutta meillä on hirvittävän monesta asiasta arvio: hyvä tai huono. Hyvät arviot tekevät hyvää (vaikka ne eivät ole ”totta,” ne luovat kuitenkin lisää hyvää kokemusta), mutta huonot ahdistavat nurkkaan ja saavat olon kurjaksi. Meillä on esimerkiksi tosi usein ennakkokäsitys tai uskomus siitä, millainen päivä on tulossa: kiinnitämme kalenterimerkintöihin arviot ja tunteet valmiiksi. Samalla kuitenkin toteutamme arvioita ja tunteita päivästä, emmekä anna päivälle mahdollisuutta olla sellainen kuin se on, tai tilanteelle mahdollisuutta olla sellainen kuin se on. Tai ihmisille.
Vuosi sitten kun olin tiukassa tilanteessa, viisas ystäväni sanoi, että ”tapahtui, mitä hyvänsä, kuvittele tyyppi olkapäällesi sanomaan: mielenkiintoista!” Nyt olen vuoden verran arvioiden, ennakkokäsitysten ja uskomusten sijaan sanonut useimmissa tilanteissa: mielenkiintoista! Ja kyllä: asiat tuntuvat ihmeellisiltä ja minusta on tullut uteliaampi, näen asioita laajemmin ja useammasta näkökulmasta. Kun ihmettely ja uteliaisuus heräävät, alkaa tapahtua Asioita. Alkaa tapahtua Elämää.
Tervetuloa elämä – sellaisena kuin tänään tulet, mielenkiintoisena ja ihmeellisenä!
Oivallus nro 9: Asiat eivät ole hyviä tai huonoja, ne ovat mielenkiintoisia.
Kysymykset: Mustasukkaisuuden kanssa selviytymisestä on tullut kolme kysymystä. Näiden kaikkien kohdalla aikaisempi kumppani on pettänyt ja uudessa suhteessa mustasukkaisuus kalvaa ja luottaminen on vaikeaa.
Nimimerkki Sydänjuuria myöten petetty kysyy ”Kuinka päästä elämässä eteenpäin kaiken tapahtuneen jälkeen?”
”Olin naimisissa 26 vuotta. Mieheni jäi kiinni pettämisestä yhtäkkiä aivan täysin yllättäen. Suhde oli kestänyt yli vuoden. Olen ollut uudessa suhteessa nyt vajaa 3 vuotta ja se on minulle välillä suurta tuskaa ja ahdistusta. Syystä, että pelkään, että kihlattuni pettää minua. Mitään siihen viittaavaa en ole missään vaiheessa oikeasti huomannut tai epäillyt, mutta pelko siitä vaan on niin kovin suuri ja ahdistava. Joskus tuntuu, että tulen hulluksi, koska epäilen koko ajan häntä. Miten pääsen eroon tästä ahdistavasta ja energiaa vievästä päähän pinttymästä? Pystynkö enää koskaan elämässäni luottamaan yhteenkään mieheen?”
Nimimerkki Vivella kysyy ”Mitä teen ja kuinka pääsen opitusta ajatusmallista eroon?”
”Olin 15 vuotta naimisissa miehen kanssa, joka kohdisti minuun henkistä ja ajoittain fyysistä väkivaltaa. Hän melko järjestelmällisesti romutti itsetuntoni. Nyt olen monen vuoden yksinolon jälkeen löytänyt ihanan ja kiltin miehen, joka tietää taustani ja on valmis ymmärtämään minua ja tukemaan jos menneisyys tunkee alitajunnasta. Tunnen oloni turvalliseksi hänen kanssaan. Vaikeimpana asiana uudessa suhteessa koen sen, että tuolta avioliittoajalta kuva miehestä rakastavana ja omalleen uskollisena särkyi. Opin siis näkemään naiset uhkana ja jollain lailla katsomaan heitä miehen silmien kautta. Nyt tämä ikävä haava on siirtynyt uuteen suhteeseeni ja minua tuntuu loukkaavan kaikenlainen kauniiden naisten katselu, sydämeni hakkaa ja saan jonkinlaisen paniikkikohtauksen jos koen että tilanne on samantyyppinen kuin silloin ennen, tai kuvittelen että on. Uusi miesystäväni on yrittänyt vakuuttaa minulle ettei välitä muista naisista, mutta silti oloni tuntuu uhatulta.”
Nimimerkki Umpikujassa kysyy ”Miten päästä yli tahrasta suhteessa?”
”Tapasin puolisen vuotta sitten miehen, jossa tuntui hyvältä sellaiset asiat, jotka olivat puuttuneet aiemmista suhteistani. Suhteemme edettyä siihen vaiheeseen, jossa aloimme puhua siitä mikä suhteessa on sallittua ja mikä ei olin aluksi onnellinen siitä, että olimme samoilla linjoilla. Emme hyväksy pettämistä. Mutta sitten eteen tuli asia, josta en ole päässyt yli. Mies on aiemmin, sinkkuna ollessaan, toteuttanut seksuaalisuuttaan eräällä aikuisviihdesivustolla, jossa on myös chat. Kävi ilmi, että hän on käynyt sivustolla pari kertaa suhteemme aikana seuraamassa keskustelua. Hän on tullut siihen tulokseen, ettei paikka ole häntä varten nyt kun hän on suhteessa. Tämä on aiheuttanut minulle sellaista ahdistusta, josta en pääse yli. Olen ollut eron partaalla, sillä en halua olla nainen, jonka suhteessa on tällainen tahra. Olen jotenkin umpikujassa, en tiedä, kuinka päästä yli.”
Helin vastaus:
Kiitos kysymyksistänne. Tässä muutamia ajatuksia mustasukkaisuuden kanssa selviytymiseen. Harmiton mustasukkaisuus ilmenee lievänä levottomuutena tai kateutena tilanteissa, joissa puoliso ihailee toista tai on ihailun kohteena. Haitalliseksi mustasukkaisuus muuttuu siinä kohtaa, jos se aiheuttaa kovaa ahdistusta tai kohtuutonta toisen epäilyä ja rajoittamista.
Mustasukkaisuuden taustalla on itsetunnon puutteet
Mustasukkaisuuden taustalla on yleensä itsetunnon puutteet. Usein myös aiemmat petetyksi, hyväksikäytetyksi tai hylätyksi tulemisen kokemukset altistavat mustasukkaisuudelle, kuten myös esim. omien vanhempien mustasukkainen suhdemalli.
Luottamus on yksi vaikeimpia ihmiselämän oppiläksyjä. Mustasukkaisuuden työstäminen on viisasta, koska hallitsevana se voi johtaa pelkojen toteutumiseen eli suhteen kariutumiseen tai ainakin se heikentää elämän laatua.
Mustasukkaisuus on egon tunne
Ensinnäkin on tärkeää muistuttaa itselle, että mustasukkaisuus on egon tunne, ei totuus. Mustasukkaisuus on oikeastaan monien tunteiden kimppu, joka voi sisältää mm. pelkoa, kateutta, riittämättömyyden tunnetta, vihaa, häpeää ja syyllisyyttä. Hyväksy tunteesi ja annan niiden olla. Tunteet tulevat ja menevät, niitä voi havainnoida ottamatta niitä todesta. Tämä ei ole helppoa, mutta sitä kannattaa harjoitella.
Egolla tarkoitan Todellisen minän peittävää ”ihmisen kuorta”, jonka toiminta perustuu pelkoon ja uhkaan. Ego saa ruokansa dramaattisista tunteista, syyllisyydestä ja syyttämisestä, kateudesta, vertailusta, arvostelusta ja kilpailusta. Egon mielestä toisen hyvä on itseltä pois. Parisuhteessa ego tahtoo omistaa toisen ja kontrolloida. Ego ei uskalla olla läsnä tässä hetkessä ja kokea elämää sellaisena kuin se on.
Oikeasti ei ole mitään hätää. Todellinen minä tietää, ettei mitään todellista voi vahingoittaa. Egon pelkoon perustuva maailma ei ole todellinen, se on harhaa, jonka tarkoituksena on herättää meidät unesta.
Tiedosta kuinka ego ruokkii mustasukkaisuutta
Tietoinen hyväksyvä läsnäolo on avain. Mindfulness-harjoitukset voivat olla hyödyllisiä läsnäolon opettelussa. En kuitenkaan tässä tarkoita mitään menetelmää, vaan tietoisuutta, hyväksyntää ja läsnäoloa itsessään. Todellinen minä ilmenee, kun olet tietoisesti läsnä tässä hetkessä ja havainnoit asioita hyväksyvästi sellaisina kuin ne ovat. Ego ei kykene tähän ja pyrkiikin koko ajan viemään ajatuksesi tuleviin uhkakuviin tai menneisiin muistoihin. Todellinen minä näkee egon toimintamallit ja tietää, etteivät ne ole totuus.
Voit todeta itsellesi, että koska ihminen Sinussa on aikaisemmin tullut petetyksi, egon epäilykset heräävät nyt turhankin herkästi, mutta ne eivät ole automaattisesti tosia. Huomaa myös, koska ego ei luota, niin se näkee joka puolella merkkejä epäluotettavuudesta. Joku toinen ihminen kohdallasi tulkitsisi tilanteen toisin, eikä ehkä kokisi minkäänlaista uhkaa. Ota vastuu tunteistasi, koska reaktiosi toisen käyttäytymiseen heijastaa egon todellisuutta, joka rakentuu pääasiassa menneille kokemuksille.
Todellisen minän näkökulmasta kaikki on hyvin ja tapahtumilla on tarkoituksensa, joka yleensä on auttaa meitä havahtumaan. Suuri ahdistus ja kärsimys voivat kääntyä myös voitoksi, koska pimeys tekee valon näkyvämmäksi.
Et voi varmistua siitä, ettei toinen pettäisi Sinua
Tiedosta, että olet vastuussa vain omista teoista, tunteista ja ajatuksista. Puolisosi on vastuussa omista teoistaan, tunteistaan ja ajatuksistaan. Jos hän pettää Sinua, se on hänen valintansa ja hän vastaa myös seurauksista. Et tietenkään toivo sellaista, mutta jos niin käy, niin luota siihen, että selviät kyllä.
Ego haluaa olla paras ja ainutlaatuinen. Todellinen minä tietää, että olemme kaikki täsmälleen samanarvoisia ja oikeastaan olemme yhtä. Kaikki vertailu ja kilpailu on siis turhaa. Ego haluaisi pitää asiat ennallaan ja kontrollissa. Tosiasia on, että vaikka haluaisit, et voi kontrolloida ja varmistua siitä, ettei toinen pettäisi Sinua. Voi olla, ettet voi varmistua edes omasta luotettavuudestasi kaikissa tilanteissa. Miksi siis edes yrittää mahdotonta? Miksei mieluummin luottaisi edes niin kauan kunnes muuta ilmenee?
Näe vaihtoehtoisia tulkintoja. Kuvittele eri tapoja tulkita tilanteita ja tiedä, että mikä tahansa niistä voi olla totta tai epätotta. Voit pyytää avuksi läheistä ihmistä tai ammattiauttajaa esimerkiksi sen arvioimiseksi, kuinka aiheellisia epäilyksesi ovat objektiivisesti tarkasteltuna. Jos on todellista aihetta epäillä pettämistä, on asia tietysti selvitettävä ja sovittava seurauksista.
Pyydä kumppanilta kärsivällisyyttä
On hyvä keskustella kumppanin kanssa avoimesti suhteen pelisäännöistä ja omista tuntemuksista. Pelisäännöissä tulisi huomioida molempien tunteet ja toiveet, tekemättä kuitenkaan liian ahtaita rajoja. Moni peittää mustasukkaisuutensa ja jopa hämää itseään, koska se saatetaan kokea hävettävänä tunteena.
Kun on aikaisemmin tullut petetyksi, kannattaa siitä yleensä kertoa uudelle kumppanille, ja pyytää hieman kärsivällisyyttä ja ymmärrystä siihen, että luottamuksen rakentumisen vie yleensä pidemmän aikaa. Tätä ei kuitenkaan tule käyttää tekosyynä jatkuvalle epäilylle ja kontrolloinnille. Vastuullisuuteen kuuluu se, että omalta osaltaan pyrkii kehittymään.
Ihminen kukoistaa vapaudessa ja luottamuksessa
Ihminen kukoistaa vapaudessa ja luottamuksessa. Tilapäisesti voi tuntua helpottavalta ja turvalliselta kahlita toista, mutta pidemmän päälle siitä yleensä koituu ongelmia. Kahlittu osapuoli voi alkaa katkeroitua ja pettyä suhteeseen. Sinä itse kapeudut ja kärsit egon pelokkuuden alla. Elämän kauneus ja keveys jää huomaamatta.
Toivotan teille kärsivällisyyttä ja armollisuutta itseänne kohtaan. Luottamuksen oppimisen tie voi olla pitkä ja kivinen. Palkkio ilmenee joka hetki kun olet läsnä ja yhteydessä todelliseen minään, joka pilkottaa egon kuoren alta. Todellinen minä kokee rakkauden, ykseyden ja luottamuksen. Oikeasti olet jo perillä.
Katso Helin tulevat koulutukset ja kirja ”Herkkyyden voima – opas omannäköiseen elämään” tästä.
Gluteeni aiheuttaa monelle ongelmia. Erityisesti gluteeniviljat kuten vehnä. Toisaalta en lähtisi tuomitsemaan gluteenia täysin, vaan kysyisin kysymyksen, miksi gluteiini aiheuttaa meissä monissa niin voimakkaita reaktioita? Onko se kyseinen aine, vai elimistömme sisäinen tila, joka reagoi niin vahvasti gluteeniin? Joka tapauksessa, tai pahimmillaan, keho voi hyökätä itseään vastaan, jos se ei pysty käsittelemäänä esim. kotimaisia viljoja, joissa gluteenia on reilusti. Ja nykyinen vilja ei valitettavasti enää ole ravintoarvoltaan sitä mitä se oli 100 vuotta sitten.
Toinen ruoka-aines on ehdottomasti maitotuotteet, ennenkaikkea käsitellyt maitotuotteet. Maidon kaseiini on monille erittäin vaikea ainesosa käsiteltäväksi. Maito tuottaa myös limaa elimistössämme, joka ei ole allergisille se kaikkein optimaalisin tila. Maito ei ole millään tavalla välttämätön ruokavaliossamme, mutta moni siitä kuitenkin hyötyy. Jos maito toimii, niin suosittelen panostamaan luomulaatuiseen raakamaitoon.
Joillakin jopa hyvälaatuinen maito aiheuttaa ongelmia. Monesti syynä saattaa olla maidon kaseiini, joka on yleisimpiä proteiineja, joita maidossa esiintyy. Yksi vaihtoehto voisi olla vuohenmaito, jossa kaseiini on eri muodossa. Myöskin hapattaminen muuttaa maidon koostumusta helpommin sulavaksi. Oma suosikkini on luomulaatuinen vuoden raakamaitoon tehty kefiiri, jossa hapatetaan maito, ilman kuumennusta.
Mineraalipuutokset voivat olla yksi osatekijä, mikä aiheuttaa elimistössämme vastareaktioita. Moni kärsii esim. sinkin ja magnesiumin puutteesta, vitamiinien kuten C ja E vähäisestä saannista, elintärkeiden rasvojen puutoksista, kuten omega-3. Ja toisaalta saamme monesti liikaa härskiintyneitä rasvoja esim. kuumennetuista kasviöljyistä, jotka jumiutuvat kehoomme vaikeuttaen elimistöämme toimimasta parhaalla mahdollisella tavalla.
Miten tilannetta voi kehittää elinvoimaisempaa kohti?
Tärkeintä on vapauttaa itsensä ruoista, jotka aiheuttavat tilanteen. Pahimpia allergisoijia näyttäisi olevan hiiva, soija, gluteiini, maitotuotteet ja kananmunat. Kokeile elää ilman näitä 1-2 kuukautta. Tulokset saattavat ihmetyttää.
Syyn poistaminen on kaikkein oleellisinta. Jonkin verran voi tehdä yksittäisillä lisäyksillä, mutta yhdessä ne tekevät lähtemättömän vaikutuksen. Syyn poistaminen + ravinnollista lisäystä = elinvoimaisempi yksilö.
Keuhkoille betakaroteenia, joka edesauttaa vastustuskykyämme ja taistelee tulehduksia vastaan. Joka päivä olisi hyvä saada tätä elintärkeää ainetta, joka on A-vitamiinin esiaste. Hyviä esimerkkejä ovat mm. porkkana, kaalit, goji-marjat, bataatti, spirulina, pinaatti, timjami, ristikukkaiskasvit kuten nauris. Maksimoidaksesi betakaroteenin imeytyvyyden, olisi ne syytä nauttia raakana soseutettuna, tai kevyesti höyrytettynä, sekä mielellään rasvan kanssa nautittuna (esim. porkkana + luomu kirnuvoi).
C-vitamiini, erittäin tärkeä vesiliukoinen vitamiini, jota saa mm. sitrushedelmistä, kotimaisista marjoista kuten tyrni, hilla ja mustaherukka, tuontimarjoita kuten camu-camu, amla ja kiivit. Marjojen lehdet esim. musta/punaherukanlehdet ovat todella hyviä c-vitamiinin lähteitä. Samoin kaalikasvit, erityisesti hapankaali! Kaikki marjat ovat loistavia kokonaisuuksia, varsinkin kun niitä saadaan luonnonversioina eli villimarjat kunniaan.
Tiesitkö, että punaviinin kovasti terveysvaikutteinen ainesosa, löytyy huomattavasti suurempina määrinä meidän puolukoistamme? 🙂
Mehiläisten siitepöly toimii voimakkaana ”rokotteena”, josta me saadaan paras hyöty, jos löydämme sitä paikallisena. Silloin se sisältää ympäristöstä löytyvät ainesosat todella pienissä määrin, antaen samalla hurjan kattauksen elimistöä tukevia aineita meille käyttöömme. Muutenkin paikallinen ruoka on parasta, se mukauttaa kehoasi parhaiten ympäristöösi. Mitä vähemmän käsiteltyä ja puhtaamapaa, sen parempi.
Jos käytät lihaa, käytä kohtuudella ja panosta laatuun, esim. pienkaloja, joista saamme hyviä rasvahappoja, tai riistalihaa.
Kuinka suuri on altistuminen myrkyille päivittäin? Tämä määrittää sen, mihin kuntoon elimistömme on jatkossa menossa. Eli kuinka pitkä on aika, jolloin altistut myrkyille. Mistä saat suurimman määrän kehoasi rasittavia elementtejä. Jos äitisi tulisi viemään sinulta rakkaimmain ruokasi pois ikuisiksi ajoiksi, mikä se olisi? Mitä nautit määrällisesti eniten ruokavaliossasi? Kokeile elää 30 päivää ilman sitä, tai vaihda ainakin laatua parempaan.
Ehdotuksia, ehdottomuuksien sijaan. Nautinnollisuutta ja antoisuutta hetkiisi!
Lue artikkelisarjan ensimmäinen osa täältä ja kolmas osa täältä.
Käyn hämmentävän usein ja säännöllisesti keskustelua yrittäjäystävieni kanssa sanoista yritys, yrittäjä, yrittäminen ja yrittäjyys. Sanojen pohjana on yrittää-verbi, jonka semantiikka, merkitys, ei tunnu osuvan varsinkaan uuden aikakauden yrittäjyyteen.
Yrittää-sanan semantiikka – ainakin minulle itselleni – sisältää tausta-ajatukset:
a) Tehdä siksi, että saavuttaa yrittämisen tuloksena jotakin.
b) Yrittämisen onnistumista mitataan lopputuksessa.
c) Tekohetkellä ei voi olla varma siitä, tuleeko yritys onnistumaan tai menestymään.
d) Yrittäjä ei ole koskaan perillä, sillä on ikuinen yrittäjä.
Sanaan yrittää sisältyy mielestäni vahvasti myös puskeminen ja jonkinlainen vääntö, joka ei tule luonnostaan. Siihen ei siis liity flow, antautuminen, kepeys ja johdatus. Lainaan meditaatio-opettajani osuvaa vertauskuvaa virrasta:
Elämä on kuin virta, jossa ihminen voi päättää mennä vähän oikealle tai vähän vasemmalle. Ihminen ei kuitenkaan koskaan voi muuttaa virran suuntaa. Jos ihminen päättää uida vastavirtaan väkisin, hän huomaa nopeasti väsyvänsä ja menettävänsä kaikki voimansa.
Sama vertauskuva sopii hyvin yrittämiseen. Sana yrittää ei suinkaan sisällä elämänvirtaan heittäytymistä ja sen mukana kulkemista vaan yritystä uida vastavirtaan. Yrittäminen on siis merkitykseltään jonkinasteista ikuista kamppailua.
Uuden ajan ”yrittäjät” eivät tunne väkisin tekemisen mahdollisuutta. Sanoisin, että moni yrittäjä noudattelee Eckhart Tollen ”kolmea modaliteettia”:
1) Hyväksyminen
”Hyväksynnän tilassa tekeminen tarkoittaa sitä, että olet sovussa toiminnan kanssa. Tuo rauha on hienovaraista energiavärähtelyä, joka virtaa tuolloin tekoihisi. Hyväksyminen vaikuttaa pinnallisesti katsottuna passiiviselta tilalta, mutta todellisuudessa se on aktiivinen ja luova, sillä se tuottaa jotakin uutta tähän maailmaan.”
2) Nauttiminen
”Kun teet vallitsevasta hetkestä elämäsi keskipisteen menneen ja tulevan sijaan, kykysi nauttia tekemisestä – ja samalla elämänlaatusi – kohentuu yllättävästi. Ilo on olemisen dynaaminen puoli. Kun maailmankaikkeuden luovan voiman tietoisuus herää itsestään, se havainnollistuu riemuna. Sinun ei tarvitse odottaa jonkin ’merkityksellisen’ astumista elämääsi, jotta voit lopultakin nauttia siitä, mitä teet. Ilossa on enemmän kuin riittävästi.
3) Innostus
”Innostus tarkoittaa syvää tekemisen nautintoa, lisäelementtinään työstettävä tavoite tai näkemys. Kun liität tekemisen mielihyvään tavoitteen, energiakenttä tai värähtelytaajuus muuttuu. Nautintoon kytkeytyy nyt tietynlaista jännitettä, ja siksi se muuttuu innostukseksi. Innon lietsoman luovan toiminnan huipentuessa teoissa on valtavaa kiihkoa ja energiaa. Olet kuin nuoli, joka kiitää kohteeseensa – ja nautit matkastasi.”
Väitän, että sanat ja sanojen taustalla olevat merkitykset vaikuttavat tiedostamattomaan mieleemme – ja sitä kautta tekoihimme, onnistumiseemme. Yrittäjät ovat tuomittuja ikuiseen vastavirtaan uimiseen, yrittämiseen. Siitä on ilo ja innostus kaukana.
Moni uuden ajan yrittäjä onkin alkanut kutsua itseään tekijäksi (teko, tekeminen, tekijyys). Siinä on vähän vähemmän puskemista, ja siinä voi olla vaikka kuinka paljon innokkuutta.
Hyvä niin, sillä olen samaa mieltä Ralph Waldo Emersonin kanssa.
”Mitään suurta ei ole koskaan saavutettu ilman innokkuutta.”
Lasi vettä, aivonapit ja ristikäyntiä. Nopea suihku ja hampaiden pesu vasemmalla jalalla seisten. Sitten keittiöön aamiaiselle ja istumaan ihan eri paikkaan ruokapöydässä kuin eilen illallisella. Lykkään blenderiin mustikoita, avokadoa, spirulinaa, manteleita, pakastettuja voikukkia, kuivattua vuohenputkea ja macaa. Sitten luomukahvia ja täysjyväruisleipää.
Aamu alkoi myös nauraen ja äidin kanssa puhelimessa puhuen. Voi meidän hullua sukua, sieltä löytyisi aineksia moniin romaaneihin! Tahti on aikaisempiin aamuihini verrattuna hitaampi. Luen rauhassa hesaria ja kuuntelen Yle Puhetta. Olen seuraavan puolen vuoden ajaksi hypännyt ulos Kunto Plus -lehden deadlineputkesta ja tappotahdista.
Puen toppahousuja ja toppatakkia päälle, pakkasta on viisitoista ja koira odottaa eteisessä yhteistä metsälenkkiämme. Metsässä kävelemällä saan aivoilleni autuuden lisäksi pientä pähkäiltävää. Rämpiminen lumisessa kallioisessa maastossa haastaa niin aistini kuin tasapainoni. Kuuntelen oksien räsähdyksiä ja näen kuinka kymmenen metrin päässä peurapariskunta säntää kevyeen juoksuun minut ja koiran nähdessään. Kaunista ja koskettavaa!
Aion viettää tämän kevään luovasti lillutellen. Kuljen metsässä koirani kanssa, kirjoitan kolmatta kirjaani, suunnittelen koulutuksia, kursseja ja tulevia hyvinvointimatkoja. Meditoin ja olen vaan. Tuntuu hyvältä, että kalenterissa on nyt vain sopivasti merkintöjä. Ei deadlinea deadlinen perään. Kun avaan aamulla silmäni, tuntuu kuin olisin suuren seikkailun keskellä. Silti takaraivossa tykyttää pieni syyllisyys: saako näin olla, saako näin tehdä ja saako tästä vielä olla näin innoissaan?
Pakasteessa on onneksi vielä voikukkia parin kuukauden tarpeisiin ennen uuden villivihannessesongin alkua. Ilman niitä sekä pääni että suolistoni olisivat pulassa. Suoliston kunto on suoraan verrannollinen aivojen kuntoon. Pulppuileva kiukutteleva suolisto vetää pään sumuiseksi ja muistin takkuilemaan. Siksi vaalin voikukkia ja säilön niitä myös talven varalle.
Kun on hurahtanut aivojen hyvinvointiin, kaikki aivoihin liittyvä villivihanneksista aivojumppaan on yhtä juhlaa. Ideoin reseptiikkaa, keräilen tarinoita, haastattelen aivotutkijoita ja perehdyn intohimoisesti kansainvälisiin aivoja käsitteleviin julkaisuihin. Aidon intohimon ja kiinnostuksen takana ovat usein omat kokemukset. Aivot heitettiin elämäni tapetille kymmenen vuotta sitten, kun isäni sai auto-onnettomuudessa kallovamman. Siitä alkoi aivomatkani, jolle ei näy loppua.
Unettomuus, uupumus, masennus, aivoinfarkti, aivosyöpä, ylivilkkaus, MS-tauti, Alzheimerin tauti, dementia, Parkinsonin tauti, autismi…Aivo-oireet ja sairaudet vain lisääntyvät. Masennus rohmuaa ihmisiä synkkiin syövereihinsä ja Maailman terveysjärjestö WHO ennustaa, että vuonna 2020 masennus on toiseksi yleisin kuolinsyy maailmassa. Aivoissa siis riittää työsarkaa.
Tilaan siis tähän kevääseeni lisää aivoja. Ihania kirjoja, asiastaan innostuneita tutkijoita, tapahtumia, kursseja ja matkoja. Kuvittelen jo mielessäni ensimmäistä kevätaamua, jolloin hipsin yöpaidassani ja paljain jaloin pihallemme ja noudan aamiaisleivälleni ensimmäiset sileälaitaiset voikukat energiaa ja elinvoimaa tuomaan.
Allergiat ovat monelle suuri vaiva ja osalle ihmisistä kevät ei tuo todellakaan helpotusta asiaan. Allergia on yleensä elimistön puolustusjärjestelmän käynnistämä reaktio ulkopuoliselle, useimmiten vaarattomalle aineelle. Oireita voivat olla punoittavat silmät, vuotava nenä, ihottumaa, hengitysongelmia, suolioireita jne. Pahimmillaan oireet voivat johtaa jopa kuolemaan, mutta yleensä selvitään huomattavasti vähemmällä. Allergia on tila, jossa vastustuskykymme ei toimi halutulla tavalla. Syitä allergioihin haetaan monesti ulkoapäin mutta onko asia todella näin? Onko allergia jotain itsemme ulkopuolelta tulevaa vai sittenkin jotain omassa elimistössämme? Mikä on pohjamme, joka saa tietyn ärsykkeen toimimaan tietyllä tavalla?
Allergioissa ei ole varmasti yhtä ratkaisua, joka poistaisi kaikki oireet. Mutta kannattaako oireita edes poistaa, ne kun yleensä kertovat jotain sanomaa kehomme tilasta. Oire tulee aina jostain syvemmästä. Olisiko syytä kysyä mikä on oireen syy? Mistä johtuu kehon voimakas reagoiminen ympäristöön ja sieltä tuleviin ärsykkeisiin?
Allergisen keho on yleensä ”myrkyllinen” tietyissä määrin. On hyvä muistaa, että elämme aikaa, jolloin jokaisen keho on enemmän tai vähemmän täynnä kuonaa ja erilaisia epähaluttuja aineita. Mitään täysin puhdasta tuskin on enää edes olemassa maapallolla, joten huolta ei kannata kantaa mutta asia on hyvä tiedostaa. Jos keho on riittävän täynnä myrkkyjä, se ei pysty toimimaan sille tarkoitetulla tavalla. Jos kuonaa tulee enemmän sisään kuin keho pystyy poistamaan, syntyy yleensä ongelmia, jotka tulkitaan esimerkiksi allergiana.
Mitkä tekevät kehostamme sellaisen kuin se tänä päivänä on?
Ympäristö on erittäin suuressa roolissa. Mitä enemmän pakokaasuja, sitä enemmän kehomme kuormittuu. Suurisssa kaupungeissa tämä on ilmiselvä ongelma mutta voi aiheuttaa muuallakin harmia, ellemme saa riittävästi puhdasta ilmaa. Jos vietämme suurimman osan päivästä sisällä, ajamme ulkopätkät autolla, ja ainoat ulkoilut kohdistuvat autosta sisätiloihin, herää kysymys saamme riittävästi raitista ilmaa? Hengitämmekö puhdasta ja aitoa vai käsiteltyä ja kuollutta ilmaa?
Kolmannen maailman maissa, missä hygienia ja ns. hyvinvointiyhteiskunta eivät ole meidän länsimaalaisten luokkaa, havaitaan huomattavasti vähemmän allergioita. Samoin on ihmisillä, jotka asuvat maaseudulla. Näissä ympäristöissä kohdataan luonnollisesti enemmän bakteereita, jotka auttavat meitä kehittämään omaa vastustuskykyämme. Bakteerien pelko meillä päin on ajanut meidät elämään steriileissä kuplissa, joka ei välttämättä ole meille se kaikkein luontaisin tila elää.
Yksi merkittävä tekijä allergioissa on myös kemikaalit ja torjunta-aineet, joita saamme suuria määriä mm. ruoasta, kosmetiikasta ja lähes jokaisesta kotimme esineestä.
Myös suoliston kunto vaikuttaa siihen kuinka kohtaamme ulkomaailmaa. Mitä paremmassa kunnossa ykköspuolustusjärjestelmämme suolisto on, sitä paremmin pystymme kohtaamaan ulkoisia haasteita.
Nautimmeko usein ruokia, jotka vaikeuttavat elimistömme toimintaa?Missä ympäristössä sinä asut ja miten se vaikuttaa?
Lue artikkelisarjan toinen osa täältä ja kolmas osa löytyy täältä.
Sarastus on blogi muutoksesta ja uudesta alusta.Kirjoittaja Maija Ilmoniemi uupui kiireisten yrittäjävuosien jälkeen, päätti hypätä tuntemattomaan, ja alkoi kummastella maailmaa päästäkseen yhä lähemmäs itseään.Hän kertoo, millaista on, kun työstä ja elämästä häviää merkityksellisyyden tunne ja millaista sitä on etsiä uudelleen.
Olen lukossa. Jumissa. Edelleen, mitä uutta? Olen etsinyt itseäni, inspiraatiotani ja iloa jo vuoden. Enkä ole vieläkään päässyt mihinkään.
Paitsi Ruotsiin.
Häh? Eihän tämän näin pitänyt mennä! Odotin, että tähän mennessä olisin jo saanut langan päästä kiinni, että toteuttaisin taas uraunelmiani, menisin eteenpäin täyttä häkää. Että olisin taas jotain.
Jotain!
Tottahan se on; ennen maailma pyöri minun napani ympärillä, minun ehdoillani. Olen saanut kaiken haluamani. Olen mennyt suunnitelmallisesti eteenpäin etsien menestystä. Olen halunnut olla tähti, loistaa, jotta koko maailma tietäisi kuinka kova mimmi olen.
Yllättäen kaikki muuttui. Väsyin, epäonnistuin yrittäjänä ja jouduin pistämään unelmani romukoppaan – menetin otteen elämääni. Muutin vieraaseen maahan toisen ihmisen perässä – yhtäkkiä elämäni alkoi pyöriä hänen ympärillään ja hänen kauttaan.
Mä ja mun suuri egoni olemme ongelmissa!
Me kihisemme ahdistusta. Me huudamme huomiota. Nähkää meidät! Miksi kukaan ei huomaa? Miksi kukaan ei tarvitse? Haluamme todistaa maailmalle, että olemme tärkeitä. Haluamme tärkeillä.
Mutta ei; me vain odotamme. Ja koitamme kestää toisiamme.
Suuri egoni on kateellinen. Se ei kestä, että läheiset ympärilläni toteuttavat itseään. Se seuraa tuskastuneena vierestä niitä, joilla menee lujaa. Niitä, jotka edistävät unelmiaan systemaattisesti saavuttaen erinomaisia tuloksia. Niitä, jotka kirjoittavat kirjoja, perustavat yrityksiä ja istuvat kommentaattorina tv:n keskusteluilloissa. Miksi minä en ole siellä? Miksi junnaan vain paikoillani?
Minunhan sen piti olla, joka muuttaa maailmaa, joka saa jotain aikaan – joka jättää jälkensä tälle planeetalle! Ja on keskipiste.
Suuri egoni on marttyyri. Se kokee elävänsä muiden varjossa, ajattelee ettei ole saanut vielä mitään aikaan. Se sanoo, että minä olen epäonnistunut. Että minulla ei ole merkitystä.
Se hoputtaa minua löytämään nopeasti jonkun asian, jonka kautta voin toteuttaa itseäni, loistaa, menestyä. Ja sitten se on tyytyväinen. Onnellinen?
Suuri egoni on hiljennettävä! Koko jutun paradoksi taitaa olla, että juuri tämä valtava egoni estää minua löytämästä inspiraationi. Että minun pitäisi lakata etsimästä elämäntehtävää, joka pönkittäisi egoni tarvetta loistaa ja olla kova tyyppi. Että minun pitäisi vain keskittyä kuuntelemaan sydäntäni ja tekemään asioita, jotka tuntuvat minusta hyviltä ja oikeilta. Että minun pitäisi lopettaa vertailemasta itseäni muihin ja uskoa että muiden menestys ei ole minulta pois.
Että minun on vain keskityttävä omaan juttuuni luottaen, että hyväksyessäni tämän tilanteen löydän kaipaamani flow-tilan, jossa kaikki järjestyy kuten pitääkin. Uskoen, että sen sijaan, että odotan tulevani joksikin suureksi, olen jotain suurta jo nyt; että onneni ei ole riippuvainen siitä, mitä egoni saavuttaa. Ajatellen, että tämä on vain yksi vaihe elämääni. Vaihe, jossa annan suurelle egolleni turpaan.
1,54 euroa/ litra – ei onneksi pahan hintaista. Bensan käry haisee nenässäni kun tankkaan autoa. Vieressä tankataan nuorenparin vanhahtavaa vihreää Toyota Corollaa. Ehkä kaksikymppisiä. Tyttö istuu pelkääjän paikalla. Hyväkuntoisen näköinen nuorimies saa juuri tankin täyteen, laittaa tankkauspistoolin takaisin automaattiin ja istuu kuskin paikalle. Minulla tankissa on vielä paljon tyhjää.
Nuori pari näyttää keskustelevan. Auton ikkuna on raollaan ja keskustelu kuulostaa jotenkin kiivaalta. Sitten kuskin ikkunasta lennähtää jotain maahan ja auto käynnitetään. Häh. Nuoripari ajaa sivummalle, pois automaatin vierestä, jättää maahan läjän roskia ja jatkaa kiivasta keskusteluaan muutaman metrin päässä. Myös minun käämini kuumenee.
Mitä helvettiä tuo on olevinaan? Tuleeko ne korjaamaan roskansa pois. Ei ainakaan siltä näytä. Tavallisia tolloja. Päässäni surisee. Mitä minä käyn sanomassa niille? Kundi näytti aika bodilta ja voisi innostua esittelemään voimiaan. Olisiko tyttö fiksumpi? Hemmetti. Ei tätä tälläiseksikaan voi jättää. Tankki täysi. Se on nyt päätöksen aika. En meinaa jäädä tähän pähkäilemään. Jos teen jotain, teen sen nyt. Ajatuksissa hetki jäävettä päähän. Missä mennään? Mitä haluan saada aikaiseksi? Nuoriparikin taitaa kiivastelunsa ohessa jo kiinnittää huomiota minuun. Tässähän kohta hävettää itseäkin.
Otan automaatista kuitin. Istahdan paikalleni ja laitan kuitin etupenkkien välissä olevaan lokeroon. Sitten nousen ylös. Jotenkin hitaasti. Vältän näyttämästä kuikkuiselta, vaikka jalatkin tärisee kuikusta. Kävelen peräboxille ja otan hanskat. En edes katso nuoriin, kun kerään kaikki heidän jättämänsä roskat ja vien ne juuri heidän autonsa takana olevaan roskikseen. Liikun tiedostetun hitaasti, että heillä on aikaa katsoa. Hyppään autooni ja jatkan matkaani.
Mitä minä halusin? Siisteyttä. Mitä se siisteys sitten on? No esimerkiksi sitä, että ei ole roskia. Paikat voivat siis näyttää siistiltä, jos ne voivat olla myös roskaisia. Muutoin siisteyttä ei voi tunnistaa. Itseasiassa siisteyttä ei voi olla olemassa jos myös sen vastakohtaa ei ole olemassa. Mielenkiintoista. Mahtaako tämä päteä yleisemminkin. Voiko jokin näyttää isolta, jos sen rinnalla jokin ei ole pientä? Voiko jokin olla hyvä, jos se ei voi olla myös toisin, eli paha. Onko paha paha, vai onko se elämän edellytys sille, että jokin on hyvä. Voinko kokea valoisaa, jos en ole kokenut pimeää? Ja jos jokin tuntuu pahalta, mitä se tarkoittaa. Paraneeko paha sillä, että tuomitsen sen aiheuttajan. Tuskin.
Mitä olisin saanut aikaan, jos mennyt kertomaan nuorelle parille heidän epäsiisteydestään? Huomauttanut huonoista tavoista. Tuskin mitään hyödyllistä. Paitsi ehkä ketutusta, mahdollisesti sanaharkan ja huonolla tuurilla verta tippuvan ylemmän hengitysaukon. Olisivatko he huomaukseni johdota seuraavalla kerralla jättäneet roskat pudottamatta? No-no kovin epävarmaa. Sen sijaan olisin kohdistanut energiani juuri siihen asiaan, jota en haluaisi nähdä, kuulla tai kokea.
Mitä paha on? Se että joku toimii pienesti tai isosti vastoin odotuksiani, hyviä tapoja, lakeja tai toisen ihmisen hyvää. Vaikka vain pudottaa roskia tai isosti jättää lapsensa heitteille. Se on minulle mahdollisuus päättää mitä itse olen. Olenko tuomio vai rakkaus? Kysyn itseltäni haluanko itse kokea tuomioita vai rakkautta? No, muistan kyllä saaneeni tuomioita. Ei ollut herkkua. Jos joku halusi minun muuttuvan, olisiko ollut muita keinonoja, parempia. Olisi. Ihmettelin usein, miksi niitä ei käytetty.
Entä nyt? Mitä haluan osoittaa itselleni ja siinä sivussa maailmalle, jossa elän? Mitä olen valmis tekemään? Näen ja koen päivittäin tilanteita, joita voin kutsua pahaksi. Tilanteita, jotka eivät vastaa sitä, mitä odotan. Isompia ja pienempiä. Olenko valmis omasta puolestani rakentamaan sitä, mitä maailmaan haluan? Olenko valmis tekemään sitä, mikä on käsieni ulottuvissa. Oleko valmis hyväksymään, että Pietarin katulasten kohtalo ei ole minun ulottuvissani, joten kohdennan ehkä energiani kotikulmani lapsiperheisiin.
Jos en koe voivani tehdä sitäkään, sanon edes huomenen bussikuskille. Ehkä hän sen johdosta jaksaa leikkiä lastensa kanssa ja seuraavana päivänä koulussa on pari iloista lasta enemmän. Voisinko jopa sanoa kauniin sanan lounasravintolan kassalle? Toisiko se hänelle voimaa keskustella kotona murkkuikäänsä purkavan teinin kanssa? Teini ei lähtisi ovet paukkuen kotoa ja kaljaa kuluisi pari tölkkiä vähemmän? Vaikka jakaisin toisille edes pienesti sitä, mitä itse haluaisin kokea, seuraukset kertautuvat. Ja jos eivät kertaudu, niin entä sitten. Olen joka tapauksessa itse onnellisempi päivääni. Vaihtoehtona minulla on tietysti jakaa tuomioita epätoivottavista teoista. Onko se sitten suunta, johon haluan maailmaa viedä? Missä määrin se toisi maailmaani niitä kokemuksia, joita itselleni haluan saada? Onko paha minulle mahdollisuus osoittaa parastani vai hyvä tilaisuus jakaa tuomioita?
Ihanaa alkanutta vuotta kaikille. Keittiöremonttimme vuoksi ruoanlaitto meillä on ollut lähiaikoina hiukan minimalistisempaa, siksi odotan innolla uutta keittiötämme. Liesi-leivinuunin lisäksi odotan erityisesti keittiöömme tulevaa luonnonvalo-valaistusta. Haaveenani on, että pian keittiötasoillamme kukoistaa tuoreet yrtit ympäri vuoden, säästä tai vuodeajasta riippumatta.
Tuoreita yrttejä haluaisin kasvattaa keittiössäni ympärivuotisesti, koska niitä voisin käyttää lähes joka ruoassa. Niihin on yksinkertaisesti vain todella vaikea kyllästyä. Basilika on ehdoton suosikkini yrteistä puhuttaessa. Sitä on aikojen alusta käytetty lääkkeenä moneen vaivaan kuten masennukseen, verenpaineeseen, kohonneeseen verensokeriin, migreeniin, ummetukseen ja krapulan lievitykseen. Tämä hyvien vaikutusten lista on pitkä, mutta nykyään basilikan todellisten vaikutusten uskotaan liittyvän lähinnä sen tulehdusta lieventäviin ja ruoansulatusta edistäviin ominaisuuksiin. Sen sisältämä eteerinen öljy tuhoaa suolistoloisia ja saattaa ehkäistä mm. vatsahaavaa ja paksusuolen tulehdusta. Niin tai näin, siitä tulee ainakin hyvä olo koska maku on yksinkertaisuudessaan täydellinen.
Uuden vuoden kunniaksi laitan teille reseptin omaan lempiruokaani, basilikapestoon. Itse tehty pesto on taivaallisen makuista ja se on myös todella helppo valmistaa. Pestoa kannattaa tehdä isompi satsi jääkaappiin koska sitä voi käyttää missä vain, salaateissa, uunikalan kuorrutteena, sellaisenaan lisukkeena tai leivän päällä, uuniperunan täytteenä ja tietenkin pastan kanssa. Meillä ”pikaruokana” toimii gluteeniton pasta, johon sekoittamme pestoa, sekä mozzarella ja tomaatti kuutioita. Myös marinoitu kana sopii loistavasti pestopastan kanssa.
Tämä resepti poikkeaa hieman perinteisestä italialaisesta pestosta (lähinnä sitruunan, mustapippurin ja persiljan vuoksi). Pieni määrä sitruunaa tuo siihen kivan terävyyden ja persilja taas lisää raikkautta. Nämä voi hyvin jättä poiskin, mutta kokeilla ainkin kannattaa. Myös annosmitat ovat tässä suurpiirteisiä, koska omille mieltymyksille täytyy jäädä tilaa…
Basilikapesto
2 – 3 dl oliiviöljyä
2 nippua tuoretta basilikaa
1 nippu persiljaa (ei välttämätön)
0,5 – 1 pkt parmesan juustoa (200 g pala)
1 – 2 rkl pinjansiemeniä
2 – 4 valkosipulin kynttä
½ sitruunan mehu
ripaus mustapippuria
ripaus karkeaa merisuolaa tai ruususuolaa
Laita kaikki ainekset astiaan ja sekoita tehosekoittimella. Laita aineksia ensin pienempi määrä ja lisäile niitä makusi mukaan. Myös oliiviöljyä kannatta lisäillä pienissä erissä jotta koostumuksesta tulee mieleinen ja käyttötarkoitukseen sopiva.
Oletko joskus ollut tilanteessa jossa olet yrittänyt välittää toiselle ihmiselle välittämisesi, arvostuksesi tai jonkin muun positiivisen viestin ja kokenut, että se ei saavuta vastaanottajaa? Tai se jopa aiheuttaa reaktion joka on täysin ristiriidassa sen kanssa mitä yritit välittää? Oletko joskus loukkaantunut koska sinun hyviä tarkoitusperiäsi ei ymmärretty?
Sinulla, minulla ja kenellä tahansa on oma tapansa kokea tulevansa pidetyksi, arvostetuksi tai rakastetuksi. On täysin ymmärrettävää, että pyrimme välittämään viestimme myös muille ihmisille niillä samoilla menetelmillä jotka toimivat meidän kohdallamme. Osoitamme arvostuksemme osallistumalla toisen työhön, jos se on tapa jolla me itse koemme meitä arvostettavan. Tai osoitamme rakkautta lämpimällä hymyllä ja kosketuksella, koska juuri ne kertovat meille rakkaudesta.
Mutta tiedätkö sinä mikä on se tapa jolla läheisesi, se jolle haluat välittää viestisi, haluaa sen tapahtuvan? Entä jos radiosi on eri taajuudella kuin hänen?
Emme usein ole tietoisia siitä kuinka eri tavalla olemme rakentuneet kokemaan erilaisia tunteita. Välttämättä emme ole aina tietoisia edes siitä miten oma kokemuksemme rakentuu. Mitä täytyy tapahtua jotta minä tunnen oloni rakastetuksi? Kysymykseen on lähestulkoon yhtä monta vastausta kuin on vastaajiakin.
Minä olen kyllä arvostanut häntä. Kuunnellut ja osoittanut rakkauteni joka päivä. Tehnyt kaikkeni jotta hän olisi onnellinen – sanat jotka kuulen usein työssäni. Mutta entä jos tapasi kertoa ei ole se jonka hän voi kuulla?
Kuuntelin kerran, kun ystäväni lauloi Happoradion kappaletta Puhu äänellä jonka kuulen. Minulle laulu jätti ajatuksia elämissämme toistuvista ymmärtämättömyyden, hämmennyksen, turhautumisen ja pettymyksen tunteista joita koemme kun emme saa sitä mitä kaipaamme. Samoin tunnemme syyllisyyttä, surua ja suuttumusta siitä, että yrittämisestämme huolimatta emme onnistu antamaan toiselle sitä mitä haluaisimme.
Voisiko ratkaisu olla niin yksinkertainen, että päästäisimme hetkeksi irti omista toiveista ja kuuntelisimme toista? Opettelisimme ymmärtämään hänen kokemustaan ja sitä mitä hän kaipaa? Ja miten. Myöntäisimme, ettemme ole aina oikeassa ja antaisimme niin itselle kuin toisille mahdollisuuden onneen? Kuinka moni asia näyttäytyisi erilaisena jos emme olleetkaan oikeassa? Olisiko ratkaisu niin yksinkertainen – kuuntelen ja kysyn.
”Joskus se on vaikeaa, toiselle oleminen. Joka kerta se silti palkitsee, niin minun kuin hänen sydämensä.”
