päivänä jolloin huomaat minun vanhenevan, pyydän sinua olemaan kärsivällinen, mutta ennen kaikkea ymmärtämään, mitä joudun käymään läpi.
Jos jutellessamme toistan samoja asioita, ethän keskeytä minua sanoaksesi: ”Sanoit tuon saman asian juuri äsken”… Kuuntele vain. Yritä muistella aikoja, jolloin olit pieni ja luin sinulle saman sadun ilta toisensa jälkeen, niin kauan että nukahdit.
Kun en suostu menemään kylpyyn, älä ole vihainen. Muistele sitä, kun olit pieni tyttö, ja jouduin juoksemaan perässäsi ja keksimään tekosyitä saadakseni sinut suihkuun.
Kun huomaat välinpitämättömyyteni uutta teknologiaa kohtaan, anna minulle aikaa opetella ja älä katso minua huokaillen… Muista kulta, että minä kärsivällisesti opetin sinulle, miten tehdä monia asioita, kuten kuinka syödä oikein, pukea päälle, harjata hiukset ja käsitellä päivittäisiä asioita… Se päivä, kun huomaat, että vanhenen, ole kärsivällinen ja ymmärrä, mitä käyn läpi.
Jos joskus unohdan, mistä keskustelemme, anna minun hetki miettiä, ja jos en muista, älä hermostu, menetä kärsivällisyyttäsi tai ole ylimielinen. Muista, että tärkeintä minulle on olla sinun kanssasi.
Ja kun vanhat väsyneet jalkani eivät liiku enää yhtä nopeasti kuin ennen, ojenna kätesi minulle. Samalla tavalla kuin ojensin omani sinulle, kun otit ensimmäisiä askeliasi.
Kun nuo päivät tulevat, älä ole surullinen vaan ole kanssani ja ymmärrä minua, kun kohtaan elämäni viimeiset päivät.
Minä vaalin ja kiitän sinua ajasta ja iloista, jotka jaoimme. Suuri hymy kasvoillani haluan sanoa, että rakastan sinua tyttäreni… sillä suurella rakkaudella, jota olen sinua kohtaan aina tuntenut.”
Mitä otsikosta tulee sinulle ensimmäisenä mieleen?
Minulle turvallinen tai turvaton kasvuympäristö mieltyy lapsuuteen. Turvallinen kasvuympäristö voi olla lapsen perustarpeista huolehtiva ympäristö; unta, ruokaa, vaatteet ja niin edelleen. Perustarpeiden lisäksi lapsi tarvitsee ympärilleen niitä ensiarvoisen tärkeitä ihmisiä, jotka antavat meille palautetta itsestämme. Kasvuympäristö voi olla myös sosiaalistamista esimerkiksi omaan perheeseemme ja kulttuuriimme.
Turvallinen kasvuympäristö takaa lapsen terveen kasvun nuoreksi ja aikuiseksi. Mitä vähemmän lapsuudessa on erilaisia ihmissuhderistiriitoja, väkivaltaa ja päihteitä, sitä paremmat mahdollisuudet lapsella on aikuisena kokea olevansa arvokas ja elämäänsä tyytyväinen. Ja poikkeuksiakin tietysti on kuten kaikissa tarinoissa. Voisiko sanoa niin, että turvallisessa kasvuympäristössä kasvukäyrä on tasaista ja ylöspäin viettävää, lapsentahtista? Turvattomuus luo eräänlaisia mutkia matkaan; joku kasvaa miinuskäyrillä ja toinen kasvaa aikuisen kokoiseksi liian nopeasti. Joka tapauksessa turvallinen ympäristö takaa lapsen fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen kasvun. Lisäisin vielä, että myös henkinen ja hengellinen ulottuvuus ovat osa ihmisenä kasvua.
Mutta ihminen kasvaa koko elämänsä ajan. Mitä tapahtuu silloin, kun lapsi kasvaa aikuiseksi? Joskus erehdymme luulemaan, ettemme enää syvällä itsessämme ole lapsia. Minä kyllä sanoisin, että se sama pikkunassikka asuu meissä ihan loppuun asti ja aktivoituu varsinkin viimeisinä elinvuosina. Siirrymme vain isommille hiekkalaatikoille leikkimään. Saattaa aikuisten hiekkalaatikolla lapiotkin viuhua.
Miltä kuulostaa ajatus aikuisen turvallisesta kasvuympäristöstä?
Elämä on jatkuvan kasvun ja kehittymisen areena. Jos emme muuten suostu kasvamaan tai emme osaa tai uskalla, tuodaan eteemme kriisejä, joiden avulla kehitymme varmasti. Suunta on yleensä eteen- eikä taaksepäin. Ainakin omassa elämässäni olen kokenut, että aina tuupitaan eteenpäin ja kasvua kohti.
Jotkut ihmiset osaavat ihailtavasti valita itselleen sellaisen ympäristön, jossa heillä on hyvä ja turvallinen olo. Jotkut, kuten minä itse, joutuvat kantapään kautta oppimaan sen, mikä tekee itselle hyvää.
Voiko turvallinen kasvuympäristö olla esimerkiksi se ympäristö, joka houkuttelee ihmisessä esiin niitä puolia, jotka ovat aina olleet olemassa, mutta niillä ei ole ollut oikeaa aikaa tai paikkaa tulla näkyviin? Ei siis niinkään kasva vaan pääsee oman itsensä ääreen. Esimerkiksi oikeanlaisen kumppanin kanssa, parhaimmillaan, suuri osa itsestä tulee näkyviin, koska ei tarvitse piiloutua häpeän tai muun syyn vuoksi. Tai ympäristö voi olla hyvä työpaikka, jossa saa toteuttaa itseään ja käyttää useita lahjojaan? Ehkä ystäväporukka joka saa itsen hehkumaan vain siitä syystä, että saa olla näkyvästi oma itsensä?
Jokaisen tarve on olla näkyvä, hyväksytty ja rakastettu; lapsena ja aikuisena. Erona lapsuuteen kuitenkin on se, että aikuisena voimme valita itsellemme parhaan mahdollisen, kasvun ja hyvinvoinnin mahdollistavan, maaperän.
Loska, takatalvi, harmaa huhtikuu. Kannan kaksivuotiasta. Ihmispötkö on paketoitu liukkaaksi talvi- ja kurahaalarein, ja se vastustaa eteenpäin liikkumista kaikin voimin. Lasken pötkylän maahan, se heittäytyy vatsalleen ja alkaa latkimaan vettä lätäköstä. Otan liukkaan ja kannettavaksi hankalan muotoisen lastin uudelleen syliini ja kuljemme taas muutaman metrin. Hiki valuu. Kiroilen. Haluaisin jättää lapsen jalkakäytävälle makaamaan.
Muutama vuosi aiemmin halusin niin kovasti tätä lasta, että joka kuukausi itkin sitä tietoa, ettei lapsi ollut tulossa. Ei tässäkään kuussa. Minulla oli valtava ikävä tuota ihmistä, jota en vielä tuntenut.
Pitkä ja kaunis esikoiseni, jo 11-vuotias, pesee yöpuvussaan hampaitaan. Hidastelee iltapesuja ja nukkumaanmenoa. Hän on hoikka ja varsamainen, jo minun mittaiseni, harjoittelee teini-ikäisen elkeitä. Käpertyy sohvalla vielä kainalooni. Vastahan hän oli pieni ja pyöreä, seisoi ovensuussa vatsa pullottaen ja kiharat sotkussa. Pesin hänen hampaansa. Pieniä maitohampaita.
Yhtäkkiä, pitkästä aikaa, muistan sen särkevän tunteen vuosien takaa, kun hän oli avioeron seurauksena säännöllisesti pois sylistäni. Kuinka paljon häntä kaipasin ja miten puolikkaaksi itseni tunsin. Luonnottomaksi. Äiti, joka ei saa asua lapsensa kanssa.
Jään miettimään kiittämättömyyttä ja sen luonnetta. Emme me ole epäkiitollisia siitä mitä meillä on. Useimmat meistä antavat arvon elämänsä aarteille. Toisaalta me olemme kyvyttömiä olemaan siinä elämäntilanteessa jossa olemme. Kykenemättömiä näkemään kulloisenkin hetken hyvät puolet ja hanakoita näkemään sen mikä puuttuu.
Ja seuraavassa hetkessä meillä on jotain muuta – ja jotain muuta puuttuu.
Kiittämättömyys on ennen kaikkea kyvyttömyyttä olla tässä hetkessä, ihan kokonaan. Kaikessa, mitä tähän hetkeen kuuluu. Myös väsymys, tuskastuminen ja turhautuminen. Kiittämättömyys on kyvyttömyyttä muistaa, että jokaisessa elämäntilanteessa on erilaisia puolia, joista osa on nautinnollisia ja osa jotain muuta.
Ei ole olemassa elämäntilannetta, jossa aurinko paistaisi joka päivä ja ihan kaikki olisi ihan koko ajan suloista tanssia.
Kiittämättömyys on seurausta mielen harhailusta menneessä ja tulevassa, jossain poissa tästä hetkestä. Pakoa haavekuviin ja unelmiin, jossa kaikki on aina paremmin ja täydempää. Saatamme odottaa jonkun elämän osa-alueen korjaantumista niin, että menetämme kaiken sen, mikä on hyvin nyt – paremmin kuin pystyy ymmärtämäänkään. Arvokas katoaa arjen sumuun ja väsymykseen.
Katson uutiskuvaa, jossa leikki-ikäisen lapsen ruumis kelluu Välimeressä. Lapsi on hukkunut, kun Eurooppaan pyrkineitä ihmisiä kuljettanut laiva on uponnut. Mukanaan suuri määrä ihmisiä paremman elämän toivossa. Myös hän. Tuo pastellivärisiin vaatteisiin puettu lapsi.
Pudottaudun taas lasteni luokse. Päästän irti kiireestä, päästän irti niistä kymmenestä yhdentekevästä asiasta, joilla olisi periaatteessa kiire, annan sotkun olla. Kun päästän irti velvollisuuksistani ja kuvitelmistani, että kiireelliset asiat ovat kiireellisiä, olen taas lasteni luona.
Kiireitteni alta löydän sen paikan minussa, joka ymmärtää kaiken aikaa, mikä mieletön lahja nämä kaksi ihmistä minulle ovat. Miten etuoikeutettu olen, että saan tänäänkin nahistella heidän kanssaan hammaspesusta, puurosta ja moottoripyöräpaidasta. Että saan kantaa ja silittää heitä ja katsella, kuinka he kasvavat.
Ymmärrys asioiden tärkeysjärjestyksestä on olemassa minussa kaiken aikaa. Kunhan pudottaudun sen äärelle.
**
Kirjoitus on julkaistu myös HIMA Happinessin Blogeissa. Sieltä löydät myös kaikki vanhemmat blogini.
Siellä täällä näkee ja kuulee ystävistä, joiden puheenaiheet koostuvat lähinnä kiireestä, työlistoista sekä täysin vinoutuneesta työnteon ja lepäämisen suhteesta.
Moni uskaltaa jo myöntää, että väsyttää. Moni ei.
Ovatko läheiset ehkä huomautelleet sinulle, että olisi syytä hiljentää? Oletko joskus lipsauttanut seuraavia vastaväitteitä?
1. ”Kyllä tämä tilanne tästä kohta rauhoittuu.”
Jos se ei ole tähänkään mennessä rauhoittunut itsestään, mikä on todennäköisyys, että näin tapahtuu tulevaisuudessa? Jos vaihtoehdot ovat tilanteen rauhoittaminen omasta vapaasta tahdosta, tai pakon edessä siksi, että keho ja pää eivät kestä enää enempää, kumman valitset? Voin kokemuksesta kertoa, että tilanteissa on eroa.
Hassuinta on, että monen unelmaelämä sisältää paljon vähemmän työntekoa kuin nyt, ehkä paljon vähemmän kuin normaali 40-tuntinen työviikko. Mutta ajatellaan, että unelmaelämää voi alkaa elää vasta sitten, kun jokin tietty piste työelämässä tai omassa yrityksessä on saavutettu. No joo, ehkä taloudellinen tilanne ei vielä mahdollista kaikkien unelmien toteuttamista kerralla, mutta unelmaelämä saattaisi olla paljon lähempänä, jos vähentäisi työntekoa jo nyt.
2. ”Ei tänne nukkumaan ole tultu – haudassa ehtii sitten levätä.”
Kuinka nopeasti haluat sinne hautaan oikein päästä? Jos meitä ei olisi tehty (myös) nukkumaan, emme tuntisi moista mekanismia lainkaan. Koska tunnemme, sille on oma tarkoituksensa. Unen määrä ei ole se, joka erottaa saamattomat laiskurit onnistujista. Ehkä joskus oli se aika, kun jatkuvia 12–14-tuntisia työpäiviä pidettiin arvostettavina. Toivottavasti ei enää.
3. ”No nyt vähän väsyttää, mutta lepään viikonloppuna/jouluna/kesälomalla.”
Jos arkikuormitus on jatkuvasti enemmän kuin ihminen kestää, nuo tyypilliset vapaat ja lomat eivät yleensä riitä mihinkään. Lisäksi vapaista ja lomista on kauhean paljon kivempi nauttia, kun jaksaa tehdä jotain kivaa, eikä niin, että kaikki aika menee palautumiseen. Lepääminen ja rentoutuminen on todella paljon hauskempaa silloin, kun ei vielä keiku uupumuksen rajamailla.
4. ”Hiljentää? Päinvastoin, minä haluan mennä vielä kovempaa!”
Tältä minustakin joskus tuntui. Silloin kun kone oli jo menossa ylikierroksilla lepikkoon, minä vielä pohdin, että haluaisin kehittyä, oppia ja saada hommat etenemään PALJON nopeammin. Ihmisen on joskus todella vaikea nähdä metsää puilta. Ei ollut ihan yksinkertaista huomata eikä varsinkaan hyväksyä, millainen oppimisen nopeus sekä saavuttamisen määrä ja laatu on mahdollista ja terveellistä. En tarkoita, etteikö ihminen voisi oppia nopeasti ja saavuttaa isoja juttuja pienessä ajassa. Kyllä voi. Mutta ainakin omalla kohdalla odotukset olivat kohtuuttoman korkealla verrattuna siihen, mikä on hyvinvoinnin ja tasapainoisen elämän kannalta järkevää.
5. ”Hyvinvointi ja tasapaino? Plaah, ihan liian pliisua menestyjälle.”
Saat olla rauhassa tätä mieltä niin kauan kuin haluat. Mutta terveys hyppää yllättävän nopeasti arvoissa kärkipäähän, kun se ei olekaan enää itsestäänselvyys. Sen kyllä sitten huomaa.
6. ”Ei MINULLE tapahdu mitään sellaista.”
Ei minullekaan pitänyt tapahtua. Luultavasti hyvin moni ylisuorittaja ajattelee pystyvänsä ihmeisiin. KUKAAN ei erityisesti suunnittele sitä, että minäpä teen niin paljon töitä ja stressaan niin kauan, että palan loppuun. ”SITKU olen burnoutissa, sitten lepään.”
On poikkeusyksilöitä, jotka lähes kestävät mitä vain. On myös poikkeusyksilöitä, jotka eivät kestä juuri mitään. Suurin osa meistä on keskivertoväkeä, joka kestää pitkään ja paljon (ihminen voi sietää voimakasta stressiä pitkiäkin aikoja) mutta EI loputtomiin.
Jos ei ajattele, että loppuunpalaminen on mahdollista myös minulle ja vastustaa mielessään kaikkea, mitä on tästäkin tekstistä lukenut, joutuu todennäköisesti menemään aika syvälle suohon, ennen kuin tilanteeseensa havahtuu.
Jos taas avaa mielensä sille vaihtoehdolle, että tämä voi sattua myös omalle kohdalle, alkaa ehkä nähdä merkkejä aiemmin. Tällöin myös suunnan muuttaminen ennen pahinta suonsilmäkettä on mahdollista – ja paljon helpompaa.
Kirjoittaja Pekka Mattila on e-kirjavalmentaja Digivallankumouksesta. Pekka on E-kirja Mastermind -kurssin vetäjä, ja kurssin avulla hän on auttanut toistasataa kirjailijaa pääsemään lähemmäksi omaa unelmaansa saada kirjansa kirjoitettua. Tässä artikkelissa Pekka antaa vinkit oman kirjan kirjoittamisen aloittamiseksi.
– – –
Oli jouluaattoilta. Joulupukki oli juuri käynyt vierailulla ja perheen pieni poika ryhtyi avaamaan saamiaan paketteja naama isossa virneessä, silmät loistaen. Paketti paketilta pojan hymy kuitenkin hyytyi ja lopulta hän kääntyi äitinsä puoleen silmät täynnä kyyneleitä, kysyen: “Äiti, miksi joulupukki teki minulle näin? Miksi hän antoi minulle samat lahjat kuin viime vuonna?”
Äiti vastasi: “Poikani, ethän sinä ole käyttänyt näitä viime vuonna saamiasi lahjoja lainkaan. Jos lupaat tänä vuonna käyttää näitä lahjoja, saat niitä ensi vuonna lisää. Jos taas lupaat jakaa saamasi lahjat muille, saat niitä ensi vuonna tuplasti.”
Entä sinä? Oletko sinä jakanut omia lahjojasi muille?
Yksi tapa jakaa omia lahjojaan ja omaa osaamistaan on kirjoittaa kirja. Kuinka hienoa olisikaan, kun omat ajatukset ja osaaminen olisi koottu yksiin kansiin, kirjan kannessa komeilisi oma nimi ja voisi kutsua itseään kirjailijaksi. Oma kirja voisi tuoda vapautta ja merkitystä omaan elämään, sen avulla voisi auttaa muita ja tietysti ansaitakin.
Aivan liian usein ajatus kirjoittamisesta kuitenkin hautautuu arjen pyörteisiin tai jää pöytälaatikkoon. Miten sen kirjan voisi ihan oikeasti saada kirjoitettua?
Kesä on luovaa aikaa kirjan kirjoittamiselle. Asiantuntija vinkkaa: ”Mitä jos vain ryhtyisit piirtämään ensin paperille miellekarttaa… siis ihan perinteisellä kynällä ja paperilla!”
Tässä seitsemän vinkkiä kirjaprojektin käynnistämiseen:
1.Usko itseesi
Moni alussa oleva kirjan kirjoittaja ajattelee, että on oltava vähintään jonkin alan tohtori, jotta voi olla uskottava kirjailija. Pitää olla koulutusta, kokemusta ja nimeä.
Vai pitääkö? Jokaisella ihmisellä, sinullakin, on varmasti jotakin sanottavaa, tarinoita kerrottavanasi, jotakin opetettavaa minulle ja muille ihmisille. Jokainen on kulkenut omia polkujaan ja jokaisella on uniikki tie tässä maailmassa. Voi olla, että olet äärimmäisen hyvä jossakin asiassa, tiedät “kaiken” jostakin toisesta asiasta tai olet oppinut jotakin kantapään kautta. Se voi liittyä työhön, harrastuksiin, parisuhteeseen, rentoutumiseen… Ja yllättävän moni olisi kiinnostunut kuulemaan näitä tarinoitasi ja oppejasi!
Tärkeintä onkin vain ryhtyä tekemään asialle jotain.
Näin kävi ilmaista e-kirjoihin liittyvää videosarjaani katsovalle Antti Jokiselle, joka neljänkymmenen vuoden jälkeen vihdoin päätti tarttua härkää sarvista:
2. Ajattele kirjaa auttamisena
Kirjoittamisessa ei ole kyse vain itse kirjasta, vaan jostakin paljon suuremmasta, joka hyödyttää niin sinua kuin lukijoitasi.
Kuvittele hetkeä, kun vuosien päästä tapaat tuntemattoman henkilön kadulla ja hän sanoo, että kirjasi muutti hänen koko elämänsä… Mitä, jos se kirja ei olisikaan ikinä valmistunut, vaan jäänyt sinne pöytälaatikkoon?
Kun viimeisen kerran vetää henkeä tällä planeetalla, vie oman osaamisensa mennessään. Mitä jos sitä hetkeä ennen jakaisi osaamistaan ja apuaan mahdollisimman monelle?
Itse koitan nykyisin parhaani mukaan keskittyä ihmisten auttamiseen koko sydämelläni. Ja tuntuu, että mitä enemmän autan, sitä enemmän myös saan.
3. Madalla kirjaprojektin kynnystä
Monet ajattelevat kirjan kirjoitusta valtavan laajana projektina, joka vie vuosia aikaa ja jota varten tarvitaan kustannussopimus, kustannustoimittaja ja valtava kampanja. Kirjankin pitää olla useita satoja sivuja.
Mitä jos aloittaisitkin ensin työkirjasta, raportista tai lyhyestä e-kirjasta? Voit tehdä kirjasta lyhyen ja julkaista sen itse.
Loppupelissä kyse on siitä, että kuljetat lukijasi A-pisteestä B-pisteeseen. Jos mahdolliset lukijasi haluaa vähentää stressiä elämässään, kummasta on enemmän apua, 10 sivun täsmäoppaasta tai työkirjasta vai 1000 sivun oppaasta, joka kertoo aivan kaiken stressistä ja menee solutasolle asti?
Sinun ei tarvitse vielä tässä vaiheessa ymmärtää kaikkea, tekstisi ei tarvitse olla täydellistä, vaan riittää, kun keskityt kohdeyleisön auttamiseen.
Esimerkiksi itse olen vaimoni kanssa julkaissut Kesäkroppa kukoistukseen – hyvän olon työkirjan, jossa oli vain muutamia kymmeniä sivuja, mutta eräskin asiakas viestitti kirjan muuttaneen hänen koko kesänsä, parempaan suuntaan.
4. Tee kirjoittamisesta helpompaa
Itse kirjoittamisesta tulee helpompaa, kun tekee mielikuvaharjoituksia: kuvittele kirjan kohdehenkilö viereesi ja puhu hänelle kirjan aiheesta kuin ystävälle tai parhaalle valmennettavallesi.
Miten esittäisit kirjan asian hänelle ja missä järjestyksessä? Kuinka ohjaisit häntä oikeaan suuntaan? Arvostaako asiakas hienoa, hiottua, ehkä vaikeaselkoistakin kieltä vai haluaako hän vain yksinkertaisen ratkaisun ongelmaansa?
Kun olet tehnyt harjoituksen, sinun on helpompi aloittaa itse kirjoittaminen. Tiedät tarkalleen, mitä sanoja käytät, missä järjestyksessä kerrot asiasi, mikä on tärkeää ja minkä voi jättää kertomatta.
5. Valitse aihe, jonka kanssa voisit työskennellä pidempäänkin
Kun ihmiset lukevat kirjaasi, he ehkä haluavat apua jatkossakin. Jos kirjoitat aiheen ensin tietystä aiheesta ja sitten suuntaat seuraavan kirjasi toiselle kohdeyleisölle, jäävät ensimmäisen kirjan ostaneet rannalle ruikuttamaan.
Kun henkilö pitää kirjastasi, hän mitä luultavimmin haluaa mennä pidemmälle kanssasi. Hän luottaa sinuun, hän pitää sinusta ja hän on ehkä samaistunut kertomiisi tarinoihin. Nyt hän haluaa oppia lisää juuri sinulta, eikä keneltäkään muulta!
Kenties lukijasi haluavat kuunnella kertomuksiasi lenkillä tai työmatkalla, jolloin voit tehdä aiheestasi audio-ohjelman. Tai ehkä he haluavat oppia lisää videokurssin muodossa.
Miten voisit auttaa lukijoitasi pidemmälle? Valitse siis aihe, jonka parissa haluat työskennellä pidempään.
6. Käytä yksinkertaisia työkaluja
Moni tekee aloittamisesta vaikeaa. Pitäisi olla hienot järjestelmät ja taitto-ohjelmat heti kättelyssä ja tietoteknisten asioiden opettelulta ei ehdi aloittaa itse kirjan kirjoitusta lainkaan.
Mitä jos vain ryhtyisit piirtämään ensin paperille miellekarttaa… siis ihan perinteisellä kynällä ja paperilla! Sen jälkeen voit ottaa käyttöön tavallisen tekstinkäsittelyohjelman ja alkaa kirjoittaa ajatuksiasi ylös. Ei siis viimeisteltyä tekstiä, vaan aluksi vaikka ranskalaisia viivoja. Yksi hyvä ja ilmainen ohjelma on Google Docs, koska sen kanssa ei tarvitse huolehtia varmuuskopioista.
Älä siis keskity työkaluihin, vaan keskity siihen, että saat asiasi kirjattua ylös, jotta voit auttaa mahdollisimman montaa ihmistä. Tekstiä, taittoa ynnä muita teknisiä yksityiskohtia voi parantaa asteittain, kunhan itse “pihvi” on paperilla.
7. Hanki ryhmän ja mentorin tuki
Kirjan kirjoittamisessa ja julkaisemisessa on monta vaihetta (tarkalleen ottaen kuusi).
Kirjaprojekti helpottuu ja on huomattavasti nopeampaa, kun kuljet sellaisen polun, jonka joku muu on jo kulkenut. Parhaassa tapauksessa voit säästää vuosien tuskailun ja pääset auttamaan asiakkaitasi paljon nopeammin.
Kun sinut ympäröivät muut kirjailijat ja mentori, joka näyttää oikotiet ja auttaa välttämään karikot, toteutuu unelmasi kirjan kirjoittamisesta paljon todennäköisemmin kuin jos pakertaisit yksin.
Kun saa muilta apua ja tukea ja joku näyttää sinulle tien, se on vähän niin kuin seuraisit valmista polkua, eikä sinun tarvitse harhailla löytääksesi oikean tien.
Jos haluat oppia lisää ja toteuttaa unelmasi kirjan kirjoittamisesta, voit tulla mukaan Suomen suurimpaan e-kirjavalmennukseen! Katso ensin ilmaiset valmennusvideot. Niitä katsoessa on jo koettu mielettömiä ahaa-elämyksiä ja innosta hihkumisia, solmittu ihmissuhteita, hypitty tasajalkaa ja saatu inspiraatiota vihdoin toteuttaa se kauan haaveiltu kirjaprojekti.
Ilmainen videovalmennus paljastaa, miten saat ensimmäisen kirjasi tehtyä, vaikka sinulla ei olisi vielä edes aihetta. Liity mukaan tästä:
Katselen aamuisin tupani ikkunoista ulos luontoon ja valitsen päivän askareet sään mukaan. Keväinen sadepäivä on sopiva silityspuuhaan. Olen onnellinen, kun voin kuivata vaatteet ulkosalla kesät talvet: pyykkinarut ovat vanhan aitan katoksessa suojassa sateilta. Siellä vaatteet saavat rauhassa kuivua ja raikastua.
Kerään pyykit naruilta koriin. Useimmiten ne ovat juuri sopivan kosteita käsiteltäviksi. Ne tuoksuvat talvisin pakkaselta ja kesäisin lempeiltä tuulilta. Olen himosilittäjä, mankelia ei ole, joten silitän myös liinavaatteet. Tiedän olevani vanhanaikainen, mutta en häpeä sitä; nuorilla ei ole nykyisin edes aikaa silittää, korkeintaan vähän oikaista päällysvaatteita, jos niitäkään. Tunnustan kyllä, että enpä ole huomannut kenenkään yllä ryppyisiä vaatteita silittämättömyydestä huolimatta. Monet tekstiilit eivät tarvitsekaan silitystä, ne ovat käyttökunnossa kun ripustelee oiottuina kuivumaan. Ai niin, monilla on käytössään kuivausrumpu. Miten sileinä vaatteet sieltä tulevat, en tiedä.
Mutta se silittäminen. On suoranainen nautinto ottaa käsittelyyn korillinen tuoksuvaa pyykkiä. Nyt eläkepäivinä on ilo paneutua rauhassa tähän puuhaan, nauttia raudan liukumisesta ulkoilman raikastamilla tekstiileillä ja nähdä heti työnsä tulos. Eihän se edes tunnu työltä, varsinkin kun on höyryrauta ja höyrysilityslautakin. Lapsuuskodissani ei ollut edes sähköjä vielä 50-luvulla. Silitysrauta kuumennettiin hellan päällä. Edistystä oli se, että rautaan oli vaihtopohja: toinen oli kuumenemassa sillä aikaa kun toisella silitettiin. Siihen aikaan vaatteiden piti olla sileitä. Kotitaloustunneilta on jäänyt mieleen, että vaatteiden kaksinkertaiset osat piti silittää molemmin puolin. Ryppyjä ei sallittu ollenkaan. Ensimmäiset ”silittämättä siistit” vaatteet, kuten miesten paidat, olivat nylonia. Olivathan ne sileitä, mutta hiostavia päällä.
Nuorena tyttönä tanssiaisiin valmistautuminen vaati silitystuokion, saattoipa vaatia kaksikin, sillä hameet olivat leveitä ja alla piti olla vielä kovaksi tärkätty alushame. Tärkkäys oli uusittava melkein jokaisen käyttökerran jälkeen, sillä se pehmeni herkästi eikä enää nostanut helmoja tarpeeksi koholle. Silloinkin oli mukavaa olla puhtaaltatuoksuvissa vaatteissa. Eipä niitä parfyymeja ollutkaan, mitä nyt jokin pieni pullo kirkonkylän kemikaliosta ostettua kielon tuoksua toisinaan.
Tapanani on laittaa musiikkia soimaan silitysajaksi. Jos kuuntelen tanssimusiikkia, kuten useimmiten teen, alan liikehtiä sen tahdissa siinä silittäessäni, on nääs sillä tavalla levottomat jalat. Jos kappale on oikein rytmikäs, karkaan työn äärestä pyörähtelemään …”Päivinä nuoruuden onnellisen, kohdata sain rakkahimpain…” Mikä valssi, tunnelmoin. Pyörin, pyörin, keinun – ja siirryn kauas muistoihin kesäisille tanssilavoille.
Tovin kuluttua kuulen vihellyksen. Ei, ei kukaan vihellä tanssilleni. Se on silitysrauta, joka muistuttaa että äläpä mummo unohda, mitä olet varsinaisesti tekemässä. Se vempain viheltelee, vaikka olisi turvallisesti pystyasennossa, toisinaan jopa silityksen aikana. Kaipa se silloin on mielestään (!) ollut liian kauan vaaka-asennossa, vaikka onkin ollut koko ajan liikkeessä. Rauta on väriltään punainen, johtuisikohan sen malttamattomuus siitä?
No, on se mukavaa kun edes silitysrauta viheltelee mummolle.
…ja isät, jotka viettävät paljon aikaa kotona pienten lasten kanssa.
Tässä 7 syytä, miksi pienten lasten vanhemmat ovat (tai olisivat) loistavia johtajia:
1. Priorisointi on kaiken a&o
Pienten lasten vanhemmat keskittyvät isoon kuvaan, ja jättävät helposti huomiotta esimerkiksi viikon vanhat rusinat lattialla. Niillä ei ole perunoiden keittämisen kannalta merkitystä.
2. Päätökset tehdään osallistavasti ja nopeasti
Pienten lasten vanhemmat osaavat antaa tilaa päätökseen osallistumisessa: punainen vai sininen lusikka?
3. Aikaa ei hukata turhuuksiin
Aika on liian arvokasta hukattavaksi. Silloin kun lapsi nukkuu, on hyvä hoitaa kaikki tarvittava – tehokkaasti. Sama tehokkuus monistuu palavereihin ja muihin työrutiineihin – on turha jutella säästä, jos kakka on vaipassa.
4. Ihminen tulee ensin
Mitä toivoisin omalle lapselleni, sitä annan muillekin.
5. Viestintä on selkeää
Kyllä tarkoittaa kyllä, ja ei tarkoittaa ei. Kiitos, ole hyvä ja anteeksi opetetaan hiekkalaatikolla ensimmäisenä. Näillä selviää elämässä pitkälle – jos muistaa ne vielä aikuisenakin.
6. Riittävä on loistava
Ikkunoita ei pestä ihan joka vuosi, ruokaa löytyy tukasta ja korvasta, sukkia ei silitetä eikä lakanoita mankeloida. Arki pyörii silti loistavasti!
7. Kaupassa käynti riittää meditaatioksi
Pienten lasten vanhemmat osaavat tehokkaan palautumisen taidon. Kauppareissu käy stressinhallintaharjoituksesta tai meditaatiosta.
Luultavasti jokainen meistä haluaa pohjimmiltaan olla onnellinen. Meillä kaikilla on kuitenkin elämässämme hetkiä, jolloin onnellisuus saattaa tuntua olevan hetkellisesti hukassa. Deepak Chopra, amerikkalainen lääkäri, kirjailja ja henkinen opettaja, on laatinut tämän ”kymmenen käskyn” listan, jonka yksinkertaisten ohjeiden ja muistutusten avulla voimme löytää tiemme takaisin onnen kokemiseen.
1. Kuuntele kehosi viisautta
Kehomme ilmaisee itseään erilaisin mukavuutta tai epämukavuutta viestivin signaalein. Kun valitset jonkin tietyn käyttäytymistavan, kysy keholtasi “Miltä tämä sinusta tuntuu?” Jos kehosi lähettää viestin fyysisestä tai tunteisiin pohjautuvasta ahdingosta, ole tarkkana. Jos kehosi signaali viestii mukavuutta ja innokkuutta, anna mennä.
2. Elä nykyhetkessä
Nykyhetki on ainoa hetki, joka sinulla on. Pidä huomiosi siinä, mikä on tässä ja nyt: etsi täysipainoisuutta joka hetkestä. Hyväksy kaikki osaksesi tuleva täysin ja kokonaan, jotta voit arvostaa sitä, oppia siitä, ja sen jälkeen päästää siitä irti. Nykyhetki on juuri sellainen kuin sen kuuluukin olla. Se heijastaa luonnon rajattomia lakeja, jotka ovat tuoneet sinulle juuri tämän ajatuksen, tämän tietyn fyysisen reaktion. Tämä hetki on sellainen kun se on, koska maailmankaikkeus on sellainen kuin se on. Älä rimpuile asioiden rajatonta suunnitelmaa vastaan, vaan sen sijaan ole yhtä sen kanssa.
3. Ota aikaa ollaksesi hiljaa…
…ja meditoidaksesi, hiljentääksesi sisäisen dialogisi. Hiljaisuuden hetkinä voit ymmärtää, että olet ottamassa uudelleen yhteyttä puhtaan tietoisuutesi lähteeseen. Kiinnitä huomiota sisäiseen elämääsi, jotta sinua ohjaisi toiminnassasi intuitio, eivätkä ulkoa tulevat tulkinnat siitä, mikä on tai ei ole hyväksi sinulle.
4. Luovu ulkoisen hyväksynnän tarpeestasi
Olet itse oman arvosi paras asiantuntija, ja tavoitteesi on löytää oman itsesi ääretön arvo, riippumatta siitä, mitä kukaan muu ajattelee. Tässä oivalluksessa piilee suuri vapaus.
5. Kun huomaat reagoivasi vihalla…
…tai vastustaen johonkin henkilöön tai tilanteeseen, muista, että oikeasti kamppailet vain itsesi kanssa. Vastustamiseen turvautuminen on vanhojen koettujen loukkausten luoma puolustusreaktio. Kun päästät irti tästä vihasta, parannat itsesi ja teet yhteistyötä maailmankaikkeuden virtauksen kanssa.
6. Muista, että maailma ”ulkopuolellasi” heijastaa todellisuuttasi ”sisälläsi”
Ne ihmiset, joihin reagoit kaikkein voimakkaimmin – olipa se sitten rakkaudella tai vihalla – ovat heijastumia sisäisestä maailmastasi. Se, mitä vihaat eniten, on se puoli itsestäsi, jonka voimakkaimmin kiellät. Sitä, mitä eniten rakastat, toivot itsellesi kaikkein eniten. Hyödynnä ihmissuhteiden tarjoamaa peiliä ohjaamaan omaa kehitystäsi. Tavoitteena on täydellinen itsetuntemus. Kun saavutat tämän pisteen, se mitä eniten haluat on siellä automaattisesti, ja samalla häipyvät juuri ne asiat, joita vihaat eniten.
7. Jätä tuomitsemisen taakka
Tunnet olosi paljon kevyemmäksi. Tuomitseminen määrittelee tilanteita oikeiksi tai vääriksi, kun ne oikeasti vain ovat sellaisia kuin ovat. Kaiken voi ymmärtää ja antaa anteeksi, mutta kun tuomiset, eristät mahdollisuuden ymmärtämiseen ja keskeytät rakastamaan oppimisen prosessin. Toisia tuomitessasi heijastat omaa itsehyväksynnän puutettasi. Muista, että jokainen ihminen, jolle annat anteeksi, lisää itseäsi kohtaan tuntemaasi rakkautta.
8. Älä pilaa kehoasi toksiineilla
Olipa kyseessä sitten ruoka, juoma tai haitalliset tunteet. Kehosi on enemmän kuin pelkkä elämää ylläpitävä järjestelmä. Se on väline, joka kuljettaa sinua oman kehityksesi matkalla eteenpäin. Jokaisen solun terveys vaikuttaa kokonaisvaltaiseen hyvinvointiinsi, koska jokainen solu on tietoisuuden piste siinä tietoisuuden kentässä, joka sinä itse olet.
Pelko on muistin tuote, joka majailee menneisyydessä. Kun muistamme, mikä on satuttanut meitä aiemmin, käytämme omaa energiaamme sen varmistamiseen, että jokin vanha kipu ei toistu. Mutta yritys pakottaa menneisyyttä nykyhetkeen ei koskaan pyyhi pois sitä vaaraa, että meihin saattaa sattua. Tämä vaara katoaa vasta siinä vaiheessa, kun löydät oman olemuksesi turvan – toisin sanoen rakkauden. Sisälläsi olevan totuuden ohjaamana voit kohdata minkä tahansa uhan, koska sisäinen voimasi on pelon suhteen haavoittumaton.
10. Ymmärrä, että fyysinen maailma on vain syvemmän älykkyyden peili
Älykkyys on kaiken materian ja energian näkymätön järjestäjä, ja koska osa tästä älykkyydestä on sinussa, olet osa kosmokseen järjestystä tuovia voimia. Olet erottamattomasti linkittynyt kaikkeen, joten sinulla ei ole varaa pilata planeetan ilmaa ja vesiä. Mutta syvemmällä tasolla sinulla ei myöskään ole varaa elää saastuneen mielen kanssa, koska jokainen ajatus jättää jäljen koko älykkyyden kenttään. Eläminen tasapainossa ja puhtaudessa on parasta sinulle ja Maalle.
Kesäkuun 11. päivä Helsingissä hyvinvoinnin tulevaisuudesta luennoiva Deepak Chopra on yksi maailman tunnetuimmista henkisistä opettajista ja lienee nimenä monille tuttu. Intian New Delhissä vuonna 1947 syntynyt, sittemmin amerikkalaistunut Chopra on lääkäri ja kirjailija, joka on julkaissut tähän päivään mennessä yli 80 kirjaa. Monet Suomessa tietävätkin Chopran ensisijaisesti hänen kirjojensa kautta, mutta hänet tunnetaan myös intialaiseen ayurveda-perinteeseen nojaavien, holististen terveysnäkemysten puolestapuhujana.
Chopra on maailmalla täysiä saleja keräävä suosittu puhuja, jonka aiheina ovat johtajuus, ayurveda, hengellisyys sekä kehon ja mielen huomioiva lääketiede. Hän on The Chopra Foundationin perustaja sekä yksi The Chopra Center for Wellbeingin perustajista ja sen hallituksen puheenjohtaja. Hän toimii myös Columbian yliopiston Columbia Business Schoolin ja Northwestern-yliopiston Kellogg School of Managementin dosenttina ja luennoi Kalifornian yliopiston San Diegon kampuksen terveystieteiden laitoksen perhelääketieteen osastolla.
Länsimaisen lääketieteen ja ayurvedan yhdistäjä
Lääkärin uransa Deepak Chropra aloitti sisätautien ja endokrinologian parissa, mutta tutustuttuaan intialaiseen ayurveda-perinteeseen sekä meditaatioon hän kiinnostui muista hoitomenetelmistä, jotka kiinnittävät huomiota ihmiseen ja tämän hyvinvointiin kokonaisuutena. Tämän myötä Chopra onkin työssään päätynyt yhdistämään länsimaiseen lääketieteeseen myös täydentäviä hoitomuotoja. Vaikka monien mielestä nämä kaksi lähestymistapaa ihmisen hoitamiseen ja parantamiseen ovat toisensa poissulkevia, hän näkee ne toisiaan tukevina, eikä niinkään keskenään kilpailevina hoitomuotoina.
Chopran käsitys terveydestä ja sen vaalimisesta onkin kokonaisvaltainen, mikä tulee myös ilmi hänen kirjoissaan, joista monet käsittelevät ihmisen henkistä ja fyysistä hyvinvointia. Mielen ja kehon yhteyttä ja tietoisuutta korostava lähestymistapa terveyteen ja sen ylläpitämiseen ottaa huomioon myös hoidettavan itsensä voimaannuttamisen; sen, että ihminen ei ole vain erilaisten hoitotoimenpiteiden kohde, vaan itse aktiivinen osallistuja parantumisprosessissa.
Chopran täysipainoinen lähestymistapa terveydenhoitoon konkretisoituu Chopra Center for Wellbeing -keskuksessa, jonka hän perusti Kaliforniaan vuonna 1996 yhdessä neurologi David Simonin kanssa. Esimerkiksi Hidasta elämää -bloggari Sampo Manninen on kouluttautunut meditaatio-ohjaajaksi Chopra Centerissä. Keskuksessa harjoitetaan integratiivista lääketiedettä, jossa yhdistetään perinteinen länsimainen lääketiede täydentäviin hoitomuotoihin, kuten joogaan, meditaatioon ja ayurveda-hoitoihin. Nykyään Chopra onkin holistisen lääketieteen tunnetuimpien nimien joukossa.
Kirjailija ja henkinen opettaja
Moni tuntee Deepak Chopran ensisijaisesti tietokirjojen tekijänä, mutta tämän tuottelijaan kirjoittajan yli 80 kirjan joukossa on myös kaunokirjallisia teoksia. Chopran kirjoja on käännetty yli 43 kielelle ja niitä on myyty maailmanlaajuisesti yli 20 miljoonaa kappaletta. New York Timesin bestseller-listalla on ollut 22 Chopran kirjaa, joista Seitsemän onnellisen elämän ohjetta viihtyi listalla jopa 72 viikkoa. Lisäksi Wall Street Journal on listannut Sielukas johtaminen-kirjan yhdeksi viidestä bisneskirjasta, jotka jokaisen uransa kehittämisestä kiinnostuneen tulisi lukea.
Chopra on kirjoittanut paljon kehon ja mielen yhteydestä, onnellisuudesta sekä pitkästä ja terveestä elämästä. Vuonna 1993 ilmestynyt Iätön ruumis, ajaton mieli oli ensimmäinen valtaisan suosion saavuttanut Chopran teos, joka nosti miehen räjähdysmäisesti suuren yleisön tietoisuuteen. Tyypillisiä teemoja hänen kirjoissaan ovat mm. tietoisuus, henkisyys, menestys, terveys ja johtajuus, ja hän yhdistelee luontevasti muinaista itämaista viisautta, esimerkiksi hindulaista vedanta-filosofiaa, moderniin tieteelliseen tutkimukseen. Hänen tekstistään voi löytää vaikutteita useista henkisistä perinteistä sekä eri tieteenaloilta.
Chopran sanoma tuntuu puhuttelevan aina vain useampia – kenties siksi, että nykypäivän korostuneen kiireen ja stressin keskellä monet meistä etsivät uusia tapoja löytää mielenrauhaa ja kohentaa hyvinvointiaan. Ilmaisuvoimaltaan taitava kirjoittaja ja puhuja tarjoaa viestin kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista ja terveydestä, joka uppoaa hedelmälliseen maaperään. Ehkä juuri siksi monet hänen kirjoistaan ovat olleet valtavia myyntimenestyksiä. Time-lehti onkin valinnut Deepak Chopran yhdeksi viime vuosisadan 100 sankarista ja ikonista ja kutsuu häntä “vaihtoehtoisen lääketieteen runoprofeetaksi”.
”Minun on ollut pitkään vaikea löytää keinoja saada tälläinen toiminta osaksi omaa arkipäivää. Erityisen vaikeaa se on kovassa kiireessä, milloin tarve olisi suurin. Kurssi on ollut minulle oikein mieluinen ja tarpeellinen!”
”Sain omaa ahdistustani purettua ja osaan nyt suhtautua oikein myös toisten stressitilaan.”
”Koin erittäin hyödyllisiksi nuo stressiin liittyvät tekstit, jotka avasivat uusia näköaloja siihen, mistä stressi syntyy. Osa näistä myös sellaisia, että antoivat itselle mahdollisuuden hyväsksyä itseäni tällaisena.”
”Sain paljon uusia näkökulmia asioihin ja hyviä harjoituksia, joita voi jatkaa stressinhallintakorttien avulla. Nämä olivat myös minulle uusia tapoja lievittää stressiä.”
”Koin haasteen toimivaksi ja hyödylliseksi. Jo ennen varsinaisia tehtäviä ilmestyneet esim. kehokartta, mielenkartta ja etenkin linkki, johon oli koottu stressitietoutta, auttoivat minua ymmärtämään stressin olemusta kehossa, mielessä ja vuorovaikutuksessa.”
”Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen, että löysin tällaisen haasteen ja kiitollinen, että olet Sanna sellaisen tehnyt. Arkeni on seesteisempää harjoitusten ja tietouden ansiosta! Lämmin kiitos!”
”Haaste imi heti mukaansa siksi, että alkussa oli teoriatietoa stressin syistä ja seurauksista. Se helpotti sitoutumista ja avasi itselle asioita. Syyllisyys ja häpeä omaa heikkoutta kohtaan keveni ja usko vieraan ohjaukseen ja vinkkeihin vahvistui.”
”Harjoitukset olivat helposti toteutettavia ja kun niiden taustaa avattiin selkeästi, se helpotti sitoutumista. Todella konkreettisia työkaluja arkeen ja juhlaan. Itselle on haastavinta pysähtyä ja rauhoittua, sekä saada negatiivinen sisäinen puhe rauhoittumaan. Työkaluja tuli molempiin.”
”Kokonaisuudessaan haaste antoi minulle varsin paljon, koin sen siis hyvin hyödylliseksi. Lähdin etsimään työkaluja ja niitä sain, paljon.”
“Iso kiitos tästä!!!!! Sain tosi paljon oppia ja välineitä ja nuo arkeen sujautettavat jutut oli ihan parhaita.”
“Toteutustapa oli loistava, aamulla ensimmäiseksi puhelin vilkuttaa viestiä ja kun viestin avaat, pääset suoraan stressinhallintaan.”
“Sain ymmärryksen stressin fysiologisista vaikutuksista ja siitä, miten ihmiset yleensä käyttäytyvät stressaantuneena. Kun kohtaan nyt jonkun, jonka pään sisäinen papatus näkyy ja kuuluu ulospäin hermoiluna, osaan suhtautua asiaan oikeina ja kenties omalla käytökselläni rauhoittaa tilannetta ja auttaa häntä pudottamaan omaa stressiään.”
“Noin haasteen puolivälin jälkeen osasin yhtäkkiä toimia tilanteissa ”oikein”. Sain kuvailtua esimiehelleni työpaikan ilmapiiriin liittyviä asioita mielestäni rakentavalla tavalla ja yllätyin tästä itsekin. Yhtäkkiä sain sanottua suoraan asioita ja kritiikkiäkin mikä on aikaisemmin jännittänyt minua liikaa.”
“Suosittelen haastetta kaikille joilla tuntuu elämässään olevan ongelma, jota ei osaa sillä hetkellä ratkaista. Myös työyhteisöille, joissa on ilmapiiriongelmia.”
“Minusta haaste oli erinomaisesti rakennettu, sillä erilaisia harjoituksia tuli niin paljon.”
”Suosittelen haastetta kaikille, kenellä on työpaineita, arkihuolia, elämäntapamuutoksen tarvetta, elämän kriiisivaihe tai joku suuri muutos käynnissä.”
”Haaste on mielestäni täysi kymppi.”
Harjoituksista sanottua:
”Minulle tämä (harjoitus) tuli kuin tilauksesta! Töissä oli tosi rankka päivä ja kuraa satoi niskaan urakalla. Tuo harjoitus toimi hyvin kesken työpäivääkin, joko hetkeksi omaan rauhaan vetäytymällä tai sitten vaikka silmät auki ja kesken palaverin.”
“Rentoittava harjoitus, jossa huomasin hengityksen syvenevän ja hyvänolontunteen täyttävän koko olemukseni.”
“Ihana harjoitus! Ei ihan helppo, mutta kun onnistuin pääsemään tuohon mielikuvaan, niin tuli todella vapautunut ja kevyt olo.”
”Hengitysharjoitukset ja mielikuvaharjoitukset tuntuvat sopivilta tehtäväksi lähes missä vain, vaikka kaupan kassajonossa.”
“Oikein käytännöllinen harjoitus työpaikalle!”
“Katosin tämän harjoituksen kuluessa jonnekin rauhalliseen paikkaan.”
“Nämä harjoitukset on kyllä mukavia. Ne myös auttavat huomaamaan, että olo oli ehkä ihan hyvä jo ennen harjoitusta, mutta se voi olla vieläkin parempi.”
”Muutama paniikkiaamu oli sellainen, että sattui juuri siihen aamuun tarve käyttää julkisia työmatkalla, joten junassa pystyi tekemään harjoitteen ja sain ihan erilaisen alun päivään. Ihan oikeasti ajatuksenjuoksi rauhtoittui ja paniikki hellitti.”
Ihmisenä olemisen huikeus ei piile kaikissa niissä asioissa, jotka tekevät meistä ainutlaatuisia. Se piilee siinä tosiseikassa, että voimme yhtyä kosmiseen älyyn; meistä jokaisesta voi tulla kokonaisuuden tietoinen osanen. Kun niin tapahtuu, saat omaksesi maailman, josta arkielämän ajatukset ja tunteet antavat vain kapean aavistuksen.
On järkevää elää holistisesti, koska kun käytössäsi on tietoisuus kokonaisuudessaan, olet paljon luovempi ja mielikuvitusrikkaampi etkä niin herkkä arvostelemaan ja tuomitsemaan. Mutta päästäksesi nauttimaan tällaisista eduista sinun on pystyttävä kokemaan, mitä eheys on.
Eheys haluaa parantaa sinut
Eheys pyrkii aina palautumaan luonnolliseen tilaansa. Kehollasi on käytössään täydellinen valikoima erilaisia parantumistekniikoita. Eheys ja paraneminen ovat läheisesti yhteydessä toisiinsa. Mitä keho tekee palautuakseen eheäksi?
Se etsii tasapainoa
Jokainen solu kommunikoi jokaisen muun solun kanssa
Yksikään osa ei ole kokonaisuutta tärkeämpi
Lepo ja aktiivisuus ovat tasapainossa
Jatkuvan toiminnan keskellä on olemassa vakaa tasapainotila (homeostaasi)
Jokainen solu mukautuu ympäristön muutoksiin
Stressi kohdataan ja saadaan hallintaan (sairaus ja epämukava olo ovat käytännössä seurausta stressistä).
Kaikissa näissä tapauksissa keho pitää itsensä eheänä. Parantuminen ulottuu kaikkialle. Sydämelläsi, aivoillasi ja maksasi soluilla on kaikilla eri tehtävä, mutta elossa ja terveenä pysyminen on niiden yhteinen päämäärä; siksi kokonaisuus on tärkeämpi kuin mikään yksittäinen toiminto.
Jos katsot kehoasi vertauskuvana elämällesi, mitä se tarkoittaa?
Arvostat tasapainoa.
Elämäsi eri osa-alueet toimivat yhteisen päämäärän hyväksi.
Jokainen elämän osa-alua on yhtä arvokas.
Lepo ja aktiivisuus löytävät luonnollisen rytmin.
Ydinminäsi on rauhallinen ja vakaa eikä häiriinny toiminnan keskellä.
Kun tilanteesi muuttuu, sopeudut siihen joustavasti.
Heti kun huomaat stressin tekevän olosi epämukavaksi, reagoit siihen.
Arvostat hyvinvointiasi enemmän kuin mitään yksittäistä kokemusta.
Olen ilmaissut näkökohdat yleisin termein, mutta ajattele, miten erilaista elämää kaksi ihmistä viettäisi, jos toinen valitsisi aina eheyden ja toinen ei.
Tuntuuko sinusta, että ponnisteluistasi huolimatta jokin jarruttaa etenemistäsi? Pää kuumenee, mutta elämä ei oikein etene. Elät ehkä tietämättäsi mielen käsijarru päällä.
Meillä ihmisillä on sisäänrakennettu tarve sekä varmuudelle, että epävarmuudelle. Tutulle ja turvalliselle, seikkailulle ja jännitykselle. Meidät on ohjelmoitu välttämään kipua ja tavoittelemaan nautintoa.
Mielesi on jatkuvassa liikkeessä. Sen utelias, uusia kokemuksia kaipaava osa tahtoo kaasuttaa kohti jännittäviä seikkailuja. Uudet inspiroivat ideat ja mahdollisuudet saavat mielen kaasupolkimen painumaan lattiaa kohti.
Mielesi turvallisuutta ja varmuutta kaipaava osa taas haluaa jarruttaa aina kun vauhti kiihtyy liian hurjaksi. Epäilysten ja pelkojen avulla se pyrkii hidastamaan tahtiasi, jotta pääsisit ehjänä perille.
Oikeissa paikoissa, sopivassa suhteessa sekä kaasua että jarrua käytettäessä matkan teko on mukavaa ja taloudellista.
Tiedät, että auton käsijarrua ei tulisi käyttää ajaessa, sillä sen tehtävä on varmistaa, että auto pysyy paikallaan. Perfektionistiset ajatusmallit ovat mielesi käsijarruja, jotka haittaavat etenemistäsi. Ne pitävät sinua paikallasi, vaikka oikeasti haluaisit mennä elämässä eteenpäin.
Vapauttamalla mielesi käsijarrut voit nauttia täydemmin elämästä, hyväksyä itsesi, saada rohkeasti aikaan enemmän ja stressata vähemmän.
Ensimmäinen vaihe mielen käsijarrujen vapauttamiseksi on tulla niistä tietoiseksi. Kerron sinulle nyt kolme mielen käsijarrua, jotka vaikeuttavat erityisen paljon etenemistäsi elämässä.
1. Epäonnistumisten vältteleminen
Välttelemme epäonnistumisia, koska ne tuntuvat epämukavalta. Ajattelemme, että jos vain teemme kaiken täydellisesti ja elämämme näyttää täydelliseltä, niin meistä pidetään, saamme arvostusta, vältymme kritiikiltä ja saamme kaiken hyvän elämältä.
Karu totuus on, että jos haluat saada aikaan tuloksia ilman epäonnistumisia, saat aikaan vähemmän ja huonompia tuloksia. Epäonnistumiset ovat tärkeitä välivaiheita matkalla onnistumiseen, sillä ihminen oppii parhaiten kokeilemalla.
Kirjailija Paulo Coelho on todennut viisaasti: ”Vain yksi asia tekee unelman saavuttamisen mahdottomaksi: epäonnistumisen pelko”. Epäonnistumisen pelosta seuraava onnistumisen pakko puolestaan luo suorituspaineita ja lamauttaa.
Unelmat jäävät toteuttamatta jos haluat aina pelata varman päälle. Silloin päädyt tekemään vain tuttuja ja turvallisia asioita, samoilla vanhoilla tavoilla. Välttelet asioiden aloittamista kun ylianalysoit, tutkit loputtomasti vaihtoehtoja ja stressaat oikean päätöksen tekemisestä.
Ihmisen aivot on rakennettu säästämään energiaa ja siksi alitajuntasi pyrkii seulomaan hyödylliset asiat hyödyttömistä. On tärkeää huomata, että ajatus ”mitä jos tämä ei onnistukaan?” on mielen suojamekanismi, jonka tehtävä on suojella meitä. Sen tehtävä ei ole loputtomasti pidätellä meitä tekemästä asioita, vaan ennemminkin tarjota mahdollisuus tulla tietoiseksi toimintamme vaikutuksista.
Jos et välillä epäonnistu, niin et opi luottamaan taitoosi selviytyä yllättävistä tilanteista. Jos et silloin tällöin epäonnistu, niin tiedät, ettet käytä sinulle annettua kapasiteettia kovinkaan tehokkaasti hyödyksi.
Sinulla on päivän aikana rajallinen määrä energiaa käytettävissäsi. Epäonnistumisen välttely vie energiaa. Käytä kallisarvoinen energiasi mieluummin tärkeiden asioiden tavoitteluun.
2. Mahdottomat vaatimukset itseäsi kohtaan
Sinä valitset millaisilla säännöillä pelaat oman elämäsi peliä. On vaarallista laatia pelin säännöt siten, että häviät jatkuvasti itsellesi.
Et voi pärjätä elämäsi pelissä jos vaadit itseltäsi jatkuvasti mahdottomia. Jos alitat omat epärealistiset odotuksesi kerta toisensa jälkeen, niin alat tuntea itsesi riittämättömäksi. Turhaudut kun et ylläkään koviin vaatimuksiisi.
Aina kun sätit ja arvostelet itseäsi, nakerrat pienen palan pois itsetunnostasi. Alentunut itsetunto huonontaa mahdollisuuksiasi onnistumiseen jatkossa. Noidankehä on valmis.
Jos identiteettisi on sidoksissa pääasiassa suorituksiisi, niin egon on helppo houkutella sinut suorittamaan aina parhaalla mahdollisella tasollasi, vaikka vähempikin riittäisi. Elämä alkaa tuntua raskaalta jos antamasi panos on jatkuvasti suhteettoman suuri saamiisi tuloksiin nähden.
Joskus asian saavuttaminen voisi olla mahdollista teoriassa, jos elämässä ei olisi mitään muuta meneillään. Usein käytännössä kuitenkin on. Älä vaadi itseltäsi asioita joihin tiedät pystyväsi, silloin kun se ei ole järkevää eikä taloudellista.
Teoriassa ja käytännössä mahdollisen erottavat käytössäsi olevat resurssit kuten aika, energia ja keskittymiskyky. Huomaa ne ja kunnioita niitä. Tunnista, että tarpeellinen ja mahdollinen ovat kaksi täysin eri asiaa.
Täydellisen suorituksen tavoittelu on varma tapa lamaantua. Mitä jos jatkossa tekisitkin sen mikä on tarpeen, sillä tavalla mikä riittää.
3. Tarve, että asiat menevät juuri sillä tavalla kuten olet kuvitellut
Elämässäsi mikään ei ole pysyvää, kaikki on jatkuvassa liikkeessä. Elämä etenee harvoin juuri kuten olet ajatellut. Tästä syystä saat myös kokea odottamattomia yllätyksiä, jotka tekevät elämästä mielenkiintoista.
Liiallinen hallinnan tarve romuttaa keskittymisesi käsillä olevaan työtehtävään jos stressaat lopputuloksesta etukäteen ja yrität varmistella, että tulevaisuus toteutuu kuten haluaisit.
Tulevaisuus ei ole koskaan täysin hallinnassasi. Toiset ihmiset liittyvät elämässäsi merkityksellisiin asioihin ja ihmiset ajatuksineen muuttuvat koko ajan.
Mitä tiukemmin kiinnityt tekemiisi suunnitelmiin ja tavoittelemiisi lopputuloksiin, sitä enemmän niistä poikkeaminen aiheuttaa stressiä ja harmitusta.
Jos harmittelet jatkuvasti, että asiat voisivat olla tällä hetkellä toisin, kulutat kallisarvoisia voimavarojasi taistelemalla todellisuutta vastaan.
Ajattelun ehdottomuus pienentää maailmakuvaasi ja rajaa mahdollisuuksiasi. Jos hyväksyt vain oman mielesi mukaisen muutoksen, niin päädyt rajaamaan pois myös odottamattoman suuren onnistumisen.
Liiallinen hallinnan tarve vie energiaa ja rajaa havainnointikykyäsi silloin kun elämä tarjoaa sinulle hopeatarjottimella parempaa ja mielenkiintoisempaa tietä etenemiseen. Elämä voi yllättää sinut positiivisesti vain jos annat sen yllättää itsesi positiivisesti. Mitäpä jos opettelisitkin hyväksymään sen minkä elämä tuo eteesi?
Jos auto seisoo pitkään käsijarru kytkettynä, saattaa käsijarru jäädä jumiin vaikka sen vapauttaisi. Viimeksi minulle kävi näin pari kuukautta sitten kun autoni seisoi parin viikon ajan lentoparkissa, keväisessä sateessa.
Jarru vaati suostuttelua ja nykimistä edestakaisin, ennen kuin se suostui vapautumaan. Mieli toimii samalla tavalla. Jos mielen käsijarrut ovat olleet käytössä liian pitkään, niiden vapauttaminen vaatii työtä.
Perfektionistiset ajatusmallit rajoittavat ja sabotoivat elämääsi. Ne nojaavat vaatimuksiin, rajoituksiin, odotuksiin, syytöksiin, vertailuun ja häpeään.
Ne pitelevät sinua paikallaan, saavat sinut tuntemaan itsesi riittämättömäksi ja suorittamaan loputtomasti. Ne aiheuttavat stressiä, huolta, levottomuutta, ärtyneisyyttä, vihaisuutta, jännittyneisyyttä, ahdistusta ja jopa masennusta. Ne ovat mielesi käsijarruja.
Muutoksesi voi alkaa kun tulet tietoiseksi toimintasi kaavamaisuudesta ja alat haastamaan ajatteluasi, joka ohjaa tunteitasi ja toimintaasi. Kuinka usein pysähdyt oikeasti tutkimaan ajatuksiasi, tapojasi ja tunteitasi, joilla on voima sabotoida elämääsi tietämättäsi? Pidä huolta itsestäsi ja aloita nyt.
(Chopra, Ford & Williamson, Basam Books 2010)
