”Olen oppinut luottamaan äärettömän minäni viisauteen. Tiedän, että minä – samoin kuin kaikki muutkin – olen voimakas, suurenmoinen, ehdottomasti rakastettu ja rakastava voima.
Tämä energia virtaa kauttani, ympäröi minut ja on erottamaton osa minua. Se on itse asiassa se, joka ja mikä minä oikeasti olen. Siihen luottaessani luotan itseeni. Se opastaa minua, suojelee minua ja antaa minulle kaiken, mitä tarvitsen ollakseni onnellinen ja hyvinvoiva. Minun tarvitsee vain olla oma itseni. Minun tarvitsee vain olla se suurenmoinen rakkaus, joka minä oikeasti olen, ja antaa elämäni tapahtumien ja olosuhteiden tulla. Tiedän, että loppujen lopuksi kaikki tapahtuu minun kannaltani parhaalla mahdollisella tavalla.
En oleta mitään ennalta ja luotan siihen, että kaikki on hyvin. Kun olen oma itseni, ainutlaatuinen suurenmoisuuteni johdattaa minut niihin suuntiin, jotka ovat hyödyllisimpiä minulle ja kaikille toisille. Muuta minun ei tarvitse tehdä. Silloin kaikki, mikä oikeasti on minun, tulee elämääni vaivatta mitä taianomaisimmilla ja odottamattomimmilla tavoilla. Se todistaa minulle joka päivä todellisen minäni voimasta ja rakkaudesta.”
Joogamatolla harjoitellaan muun muassa tietoisemmaksi kasvamista. Harjoittelu jatkuu arjessa. Elämä tuo eteen samoja opetuksia kerta toisensa jälkeen.
Peilaamme tunteitamme ja rektioitamme muiden ihmisten kautta, ja lähimpänä on usein puoliso. (Onhan se aika mieletöntä, että toinen sielu on valinnut juuri minut ja suostuu peilaamaan minua!)
Henkisellä polulla läheisestä ihmissuhteesta on hyötyä, sillä sitä kautta joudumme altistumaan epämukavuusalueelle. Läheisessä ihmissuhteessa joutuu sietämään (paitsi toisen, myös) omaa epätäydellisyyttään ja saa samalla suuren mahdollisuuden oppia.
Kumppanin löytäminen ei tietenkään ole edellytys henkiselle kasvulle. Monissa traditioissa korostetaan päinvastoin askeesia. Jooginen askeesi hakee yhteyttä muiden ihmisten sijaan ikuisuudesta, jumaluudesta, rakkaudesta, universumista – miksi tätä voimaa haluaakaan kutsua. Sekään ei ole helppo tie. Ei ole yhtä oikeaa tapaa elää.
~ ~ ~ ~
Ihmissuhde on ensisijaisesti suhde itseen. Kukaan tai mikään muu ei voi tehdä minua onnelliseksi tai kokonaiseksi. Joogaopettaja Charanpal Singh avaa asiaa englanniksi: disappointment eli pettymys kumppanin epätäydellisyyteen on sama kuin no appointment eli ei kohtaamista. Silloin ei enää kohtaa toista ihmistä tai itseään, vaan ainoastaan itse rakentamansa fantasian parisuhteesta.
Parisuhteissa samat erimielisyydet usein toistuvat. Mutta jos pysyy toisen rinnalla, haluaa nähdä puolison sellaisena kuin tämä oikeasti on, näkee myös itsensä. Laitamme toistemme päälle kaikenlaisia leimoja, joita emme kykene käsittelemään itsessämme.
On helppo syyttää toista ja kieltää oma osuutensa asiaan. Itsensä kohtaaminen on vaikeaa.
Pariskuntien riitelyä helpottaisi omien projektioiden ja tunteiden omistaminen – ei siis toisen syyttämiseen niistä. Tämä on psyykelle haastavaa. Tarvitaan vahva hermojärjestelmä, jotta tunteiden energioita kestää fyysisesti. Joogaharjoitukset auttavat.
Myös meditaatio, keskusteleminen ja kaikenlainen psyykkinen työ auttavat. Henkinen matka on itseensä tutustumista, ei vanhoihin tarinoihin, tapoihin tai uskomuksiin kiinnittymistä. Sielullisen rakkauden ja tietoisuuden avulla voimme auttaa toisiamme.
~ ~ ~ ~
Pienet onnistumiset kasvattavat luottamusta suhdetta ja kumppania kohtaan, sekä lisäävät kykyä olla eri mieltä. Eri mieltä ihmiset voivat toki olla, se ei ole vaarallista. Oma tunne – oli se mitä tahansa riemusta silmittömään raivoon – on kuitenkin oma, ei kenenkään muun tunne. Siksi siitä kannattaa ottaa vastuu, eikä syyttää muita. Esimerkiksi vihaisena ei ole sovittelun tai analysoinnin aika, silloin kannattaa keskittyä tuntemaan omaa tunnettaan vahingoittamatta muita.
Yhtäaikaisten, ristiriitaisilta tuntuvien tunteiden sietäminen kuuluu parisuhteeseen.
Meissä kaikissa on kapasiteettia äärimmäiseen hyvyyteen ja äärimmäiseen pahuuteen. Niin minussa kuin puolisossa on kyky suureen lempeyteen, rakkauteen ja hellyyteen, mutta myös täyteen välinpitämättömyyteen.
Meissä jokaisessa on kauniita ja karmeita puolia, sillä olemme ihmisiä. Se on todellisuutta. Ja se on oikeastaan aika vapauttavaa: tässä me olemme, molemmat harjoittelemassa. Eikä harjoittelu ole harjoittelua, jos siinä ei välillä epäonnistu. Vain sitä kautta voi kasvaa mestariksi.
Kirjoittaja Rosita Juurinen irtisanoutui 2014 pitkän uran jälkeen toiminnanjohtajan työstään ja ryhtyi luomaan hitaampaa elämäänsä. Päätös ehkäisi totaaliseen burnoutiin ajautumisen. Nykyisin hän reissaa ja kirjoittaa pääosan vuodesta Kaakkois-Aasiassa ja Australiassa, budjettitietoisesti elellen.
Kuulutko niihin lukuisiin ihmisiin jotka kaipaavat irtiottoa, hidastusta, muutosta työelämässä tai kokonaan uuteen omannäköisempään elämäntyyliin loikkaamista? Elämänmuutoksessa on paljon mietittävää ja ratkaistavia kysymyksiä pureksittavana, mutta ainakin yksi ratkaiseva etu on tänä päivänä meidän puolellamme, nimittäin aika, jota elämme. Vallitseva ajan henki, teknologiset innovaatiot ja globalisaatio tekevät elämänmuutoksen nyt jos koskaan mahdolliseksi.
Tässä ajassa meille on tarjolla ihan hurja määrä mahdollisuuksia, tietoa, innoittajia, työkaluja ja teknologista vipuvoimaa. Näitä mahdollisuuksia ei totisesti ollut jokaisen ulottuvilla vielä parikymmentä vuotta sitten. Tiedostamalla nämä nykyihmisen etuoikeudet ja hyödyntämällä niitä sinulle sopivalla tavalla, voit saada tarvittavaa nostetta uuden vapaamman elämäntyylisi luomiseen.
1. Työelämän muutokset
Työelämä on jatkuvassa murroksessa ja liikkeessä suuntaan, joka mahdollistaa lisää joustavuutta useille toimialoille. Etätyöt ovat arkipäivää ja työpaikkasidonnaisuus vähenee toimisto- ja tietotyön aloilla kovaa tahtia. Työtuntien laskemisesta ollaan siirtymässä työn tuloksien ja tuotosten laskemiseen ja niistä maksamiseen. Mahdollisuudet itsenäiseen ja paikkariippumattomaan työntekoon lisääntyvät kun fokus kiinnittyy enemmän aikaansaamiseen kuin työpaikalla vietetyn ajan varmistamiseen. Kommunikaatio ja yhteistyö toimii nykyisin hyvin myös verkossa.
Mahdollisuus: Voit neuvotella työnantajan kanssa lisääntyvästä etätyöstä, etäkuukausista vaikka kokonaisesta etävuodesta. Tai entä jos pyrkisit sopimaan tiettyjen aikaansaannosten, tuotteiden tai tuotosten myynnistä työnantajalle ostopalveluna kiinteiden viikkotuntien sijaan. Tällöin voit säädellä työntekoa ja työaikoja paremmin itse. Seuraus: lisää vapautta työntekemispaikan ja työaikojen suhteen.
2. Uuden ajan tieto-taito verkossa
Vaikka muodollinen ja läsnäoloon perustuva koulutus on edelleen voimissaan ovat etä- ja verkko-opiskelumahdollisuudet lisääntyneet räjähdysmäisesti. Eikä tänä päivänä tarvitse tyytyä pelkästään kotimaiseen ja ns. viralliseen koulutustarjontaan, vaan koko maailman kouluttautumis- ja oppimismahdollisuudet ovat käsiesi ulottuvilla verkossa. Monenlainen kansainvälinen huippuosaaminen on vain muutaman klikkauksen päässä. Voit täydentää osaamistasi tai hankkia kokonaan uudet ammattitaidot netissä.
Mahdollisuus: Voit valita osaavimmat ja innostavimmat kouluttajat sekä valmentajat juuri niiltä aloilta ja asioista, joita sinä tarvitset tukemaan elämänmuutostasi. Etenkin aiheissa, joita ei perinteinen koulutus vielä tarjoa tai edes tunnista verkko on ylivoimainen. Verkkokoulutukset, webinaarit ja podcastit (jo pelkästään youtube on mittava aarreaitta) mahdollistavat jokapäiväisen itseopiskelun, oman kasvun ja taitojen kehittämisen.
Räätälöi nettikurssien avulla osaamisesi vastaamaan tämänhetkisiä intressejäsi ja itseäsi. Voit opiskella silloin kun haluat, siellä missä haluat. Mitä taitoja tarvitset uuteen elämäntilanteeseen pääsemiseksi tai siellä pärjäämiseksi? Vastaus löytyy verkosta.
3. Oma osaaminen verkkoon
Teknologinen kehitys ja erilaiset verkkopalvelut ja -alustat mahdollistavat sen, että periaatteessa kuka tahansa voi myydä osaamistaan ja asiantuntijuuttaan verkossa, koko maailman ollessa markkinapaikkana. Tämä tarkoittaa, että sinäkin voit muuntaa osaamisesi, ammattitaitosi ja asiantuntijuutesi verkossa myytäviksi palveluiksi tai tuotteiksi. Kokemustaan, osaamistaan ja apuaan voit tarjota muiden iloksi toki ilmaiseksikin esim. bloggaamisen muodossa. Tiedon tuottaminen, soveltaminen ja jakaminen on palautumassa auktoriteeteilta takaisin kansalaisille, jolloin vaihtoehtoinen tietous ja elämäntavat nousevat paremmin esiin.
Mahdollisuus: Palkkatyön tympiessä tai stressin käydessä ahdistavaksi voit alkaa viritellä uutta uraa tuotteistamalla asiantuntijuuttasi tai kehittämällä mieleisestä harrastuksestasi palveluja tai tuotteita verkkoon. Hyvällä aiheella ja pitkäjänteisellä työllä voit alkaa saada toimeentuloa jostakin, mitä rakastat ja työskennellä omaehtoisesti mistäpäin maailmaa hyvänsä.
Teoriassa tämä tarkoittaa sitä, että vaikkapa Tohmajärven työväenopiston kuntopiirin ohjaajasta voi hyvässä lykyssä tulla kansainvälisen asiakaskunnan omaava personal trainer, joka ohjaa asiakkaita verkossa ja asuu Hawaijilla. Siis ainakin teoriassa. Jokatapauksessa aika ja teknologiset mahdollisuudet suosivat nyt luovia ja mielikuvituksellisia ratkaisuja ja tarjoavat väyliä ulos perinteisestä palkkatyöstä.
4. Matkustelun uudet muodot
Ennen jo pelkän lentolipun varaaminen oli monimutkainen prosessi ja hinnatkin laskettiin tarkkaan lentomailien mukaan. Nykyään erilaiset ohjelmistot ja hakupalvelut ovat tehneet matkojen suunnittelusta ja varailusta lasten leikkiä. Hintavertailuilla ja verkostoitumalla löytää parhaat tavat viettää kuukausia maailmalla jo 20-30 euron päiväbudjetilla tai halvemmalla. Yhteydenpito kotona oleviin ihmisiin ja lähes kaikki asioiden hoito sujuu netin kautta, joten sidonnaisuudet yhteen tiettyyn sijaintiin vähenevät koko ajan. Lasten koulunkäyntiin ja muuhun opiskeluun netti tarjoaa jo varsin kattavat palvelut.
Mahdollisuus: Monenlaiset järjestöt, organisaatiot ja palvelusivustot tarjoavat tapoja viettää pitkiäkin aikoja maailmalla tehden vaikkapa vapaaehtoistöitä sinulle tärkeän aiheen parissa. Tai voit hakeutua etävuosiohjelmaan, jossa tehdään työtä ja matkustellaan porukassa.
Tee kämppävaihtarit ja asu ilmaiseksi jossain lämpimässä tutustuen samalla uuteen kulttuuriin ja ympäristöön. Tarjoudu talo- ja lemmikkivahdiksi matkoillasi ja säästät merkittävästi reissukuluissa. Hakeudu diginomadien eli läppäriyrittäjien yhteistyötiloihin (co-working spaces) ja porukoihin reissuillasi ja et tiedäkään, mitä mahdollisuuksia sinulle voi verkostoissa avautua. Koko perhekin voi lähteä nyt aiempaa helpommin maailmalle, kun koulunkäynti ei ole enää este.
5. Innostavat esimerkit ja muuttuvat arvot
Ajan henki on muuttumassa. Vaikka perinteiset mallit elää ja toimia elämänkaaren eri vaiheissa pitävät sitkeästi pintansa ja toimivat vielä normeina, joihin vertaamme itseämme, on normista poikkeaminen yhä normaalimpaa. Ihmiset löytävät omia polkujaan, tekevät elämänmuutoksia ja ratkaisuja, joille entisaikaan olisi pudisteltu päätä tai pidetty tyhmänrohkeina. Työuraltaan ja materiakeskeisyydestä maalle omavaraistalouteen tai maailmantuuliin loikkaavia ei pidetä enää omituisuuksina, vaan rohkaisevina esimerkkeinä siitä, miten kukin voi luoda omaa elämäänsä itse ja ottaa vastuuta onnellisuudestaan.
Eikä tänä päivänä ainoa toimintamalli varallisuuden suhteen ole ”osta ja pidä, kunnes sinut peritään”, vaan yhä tavallisempaa on käyttää varallisuuttaan sijoittamalla sitä omaan elämänlaatuun, sopivaksi katsotussa elämänvaiheessa, eikä kerryttää varojaan vain jälkipolville säästellen.
Mahdollisuus: Paine normienmukaiseen elämään on aiempaa vähäisempi ja elämäntyylien kirjo yhä laajeneva. Inspiroivia esimerkkejä ja tarinoita siitä, miten elämänsä ja toimeentulonsa voi rakentaa mitä kiehtovimmilla tavoilla on saatavilla runsaslukuisesti pelkästään sosiaalisessa mediassa. Lue blogeja, hanki tietoa ja löydä vertaistukea. Unelmiaan toteuttavista ihmisistä ja heidän elämänmuutoksistaan voit saada innoitusta, käytännön toimintamalleja ja motivaatiota oman onnesi tavoittelun tiellä. Kenties se tie vie oravanpyörän ulkopuolelle, jonkin sinun oman kutsumuksesi johdattamana.
On siis hyvä havahtua huomaamaan, mitä mahdollisuuksia tässä ajassamme on. Uudet teknologiat ja nettipalvelut suorastaan kerjäävät meitä hyödyntämään niitä. Samalla asenneilmapiiri on suopeampi ja kannustavampi irtiottajia ja elämänmuutoksen tekijöitä kohtaan kuin aiemmin.
Mutta, vaikka nämä olosuhdetekijät ovatkin puolellamme, eivät ne poista sitä sisäisen työn tarpeellisuutta ja välttämättömyyttä, joka muutoksenpohtijalle tulee tehtäväksi. Oman itsensä tunteminen ja kuunteleminen on kaiken lähtökohta. Jos päättää tuunata elämäänsä uuteen suuntaan, kannattaa hyödyntää näitä saatavilla olevia mahdollisuuksia ja vipuvoimia. Jos taas nykytilanteessasi on riittävän hyvä olla, tuskin mikään teknologinen innovaatio, ajanhengen muutos tai irtiottotarina saa sinua hinkumaan pois sieltä.
Paras ystäväni, toinen puoli minua, nukkui pois 36-vuotiaana.
Kuukausi ennen hänen kuolemaansa vietimme yhteisen illan hänen kotonaan. Muutaman tunnin aikana kävimme läpi elämän koko kirjon tunteita. Mutta ennen kaikkea minulle merkitsi se, että sain tuntea tuon niin tutun ja rakkaan ihmisen läsnäolon. Siinä hetkessä oli kaikki tieto, menneestä, tästä hetkestä ja siitä, mitä olimme yhdessä ja erikseen.
Tein ystävälleni energiahoitoa, sillä se tuntui hänestä hyvältä. Hoidon aikana kehon epävakaa lämmönsäätely tasaantui hetkeksi ja kehossa ja mielessä tuntui rauha. Näin hän kertoi. Energiahoito on sitä, että laitetaan kädet toisen keholle tai kehon lähelle, ja annetaan energian virrata. Kun toinen on vastaanottavainen, hän tuntee energian eri sävyjä. Ystäväni tunsi lämpöä, rauhaa ja näki värejä.
Myöhemmäksi illaksi olin järjestänyt meille yhteisen ”konsertin”. Ihana enkeliääninen nainen tuli laulamaan ystäväni lempparia Kaija Koota. Pääsimme vielä ”keikallekin” sairaalasängystä käsin. Tuo enkeli oli tullut uskoon ja kysyi keikan päätteeksi, saako rukoilla ystäväni puolesta.
Istuin ystäväni vieressä, pää hänen sylissään, ja tuo ihana enkeli teki rukouksensa. Hän puhui Jumalasta ja Jeesuksesta, ja muista asioista kristillisin käsittein. Kun hän laittoi kädet ystäväni harteille ja alkoi tehdä rukousta, aloin tuntea lämpöä ja keveyttä. Tuota samaa, mitä hetki aiemmin energiahoidossa.
Kuoleman äärellä ei kiinnosta millä käsittein asioista puhutaan, kuka on oikeassa, kuka väärässä, kenen usko on oikea tai kenen erilainen. Kuoleman lähestyessä elämästä tulee entistä tiiviimpi jalokivi, jota katselee kuin ihmettä. Silloin ei kysytä sanoja, silloin tunnustellaan sitä täyteläisyyttä, joka syntyy ihmisten välisestä kohtaamisesta, ja siitä, kun rakkaus on kaikkialla, kaikissa.
Se, mitä energiahoidossa tai siunatessa tapahtui, on sanallisesti täysin merkityksetöntä. Se, millainen vakaumus tai usko kenelläkin on, on täysin merkityksetöntä. Merkityksellistä on vain se, kun kaikki tuntevat samaa, on yhteistä tietoa, kokemusta siitä, että kaikki on.
Kuoleman äärellä voi päästää irti kaikesta, mitä luulee tietävänsä tai mihin uskoo. Ainoa mikä merkitsee, on hetki. Ja kun se on ohi, siitä tulee lempeä tunnemuisto.
Tunnen ystäväni vierelläni. Tiedän miltä hän tuntuu, tunnen, mitä on olla yhdessä hänen kanssaan. Kun tekee kipeää, palaan tuohon tunteeseen. Rakkauteen.
Jalāl ad-Dīn Muhammad Balkhī, joka tunnetaan paremmin nimellä Rumi, oli 1200-luvulla elänyt persialainen runoilija ja sufimystikko. Hänet tunnetaan erityisesti monitulkintaisista, kaunosanaisista, symbolisista runoistaan, jotka käsittelevät etsimistä, totuutta ja rakkautta.
Rumin runoissa kuvataan rakkautta, sen herättämiä tunteita sekä suhdetta rakastettuun välillä liki ylitsepursuavasti, välillä timantintarkasti, välillä hienovaraisen herkin sanavalinnoin. Hänen kuolemattomat säkeensä koskettavat sydämiä vielä tänäkin päivänä.
♥ ♥ ♥
Minulla oli joskus tuhat halua. Mutta halussani tuntea sinut kaikki muut sulivat pois.
Näin kuolisin siihen rakkauteen, jota sinua kohtaan tunnen: niin kuin pilven palat haihtuvat auringonvalossa.
Kun olen kanssasi, valvomme koko yön. Kun et ole täällä, en voi nukkua. Ylistys Jumalalle näistä kahdesta unettomuudesta ja niiden erosta.
Kuiskailen salaisuuksia korvaasi – nyökkää vain ja ole hiljaa.
Olen sinun. Älä anna itseäni takaisin minulle.
Aion odottaa tässä, kunnes hiljaisuutesi murtuu, sielusi järisee, rakkautesi herää.
Rakkaus on kokonaisuus. Me olemme vain sen palaset.
Jos rakastan itseäni, rakastan sinua. Jos rakastan sinua, rakastan itseäni.
Etäisyyden päästä näet ainoastaan valoni… tule lähemmäs ja tiedä, että olen sinä.
Jos et löydä minua sisältäsi, et koskaan löydä minua. Koska olen ollut kanssasi olemassaoloni alusta asti.
Haluan nähdä sinut. Tuntea äänesi. Tunnistaa sinut, kun ensimmäistä kertaa tulet kulman takaa. Aistia tuoksusi, kun tulen huoneeseen, josta olet juuri lähtenyt. Tuntea kantapääsi nousun, jalkasi liu’un. Tutustua siihen, miten mutristat huuliasi ja sitten annat niiden avautua, vain hieman, kun kumarrun lähellesi ja suutelen sinua. Haluan tuntea sen ilon, miten kuiskaat ”lisää”.
Valossasi opin, miten rakastaa. Kauneudessasi, miten kirjoittaa runoja. Tanssit rintani sisällä, missä sinua ei näe kukaan, paitsi joskus minä, ja siitä näystä syntyy tämä taide.
Hyvästit ovat vain niille, jotka rakastavat silmillään. Koska heille, jotka rakastavat sydämellä ja sielulla, ei erossa olemista ole olemassa.
Kun aikoinaan havahduin uupumukseeni, huomasin samalla, että elämäni tuntui olevan totaalisen tukossa.
Vuosien varrella kuorma oli vähitellen hiipinyt nurkan takaa iholleni. Koti oli tulvillaan tavaraa, kalenteri täynnä ohjelmaa, muiden ihmisten pyynnöt ja toiveet tunkivat puhelimen ja sähköpostin kautta suoraan stressaantuneeseen mieleeni ilman minkäänlaisia rajoja.
Kaikki oli niin lähellä, että minun oli vaikea hengittää. En enää erottanut, mikä oli minua, mikä oli muita.
Kun ulkopuolelta kaikki kaatuu syliin, oma sydämen ääni vaimenee. Rajat itsen ja ulkomaailman välillä hämärtyvät. Yhteys sisimpään katoaa kiireen ja arkisten ajatusten alle.
Aika ajoin onkin hyvä pysähtyä kysymään itseltään muutama kysymys ja selvittää, onko elämässäsi tilaa sinulle.
1) Onko elämässäsi tilaa tunteillesi? Onko arjessasi aika, paikka ja kanava tunteiden ilmaisuun ja rakentavaan käsittelyyn? Onko sinulla ihmistä, jonka seurassa sinulla on lupa purkaa sisältäsi mitä haluat – ja oletko sellainen ihminen edes itse itsellesi? Onko sinulla lupa ja oikeus tunteisiisi, itseltäsi ja muilta?
2) Onko elämässäsi tilaa tarpeillesi? Onko arjessasi sopivassa suhteessa tilaa liikunnalle ja levolle – tai edes toiselle? Ehditkö toipua ja palautua työn, lastenhoidon, harrastusten ja kotitöiden tuomista rasituksista? Saatko olla riittävästi yksin, kun sitä kaipaat, tai hyvässä seurassa, kun olet ystävää vailla?
3) Onko elämässäsi tilaa tärkeimmille toiveillesi? Onko sinulla aikaa ja rauhaa kuunnella sydäntäsi? Tiedätkö, mitä aidosti ja oikeasti elämältä kaipaat? Vai ovatko salaiset haaveesi niin salaisia, että ne ovat jääneet sinulta itseltäsikin piiloon?
Tilan ottaminen voi alkaa tapahtua pikku hiljaa – voit aloittaa siitä, että silloin tällöin sanot ei jollekin tekemiselle tai ulkoa tulevalle vaatimukselle, ja varaat pienen hetken ainoastaan itseäsi varten.
Kysymysten kysyminen ei aina ole helppoa eivätkä vastaukset välttämättä nouse esiin heti, mutta rehellisyys itseään kohtaan on lopulta suunnattoman vapauttavaa. Se antaa mahdollisuuden ottaa ensimmäiset askeleet kohti sydämen ohjaamaa elämää. Joko sinä olet lähtenyt liikkeelle?
Kirjoittaja Sami Pääkkönen on 33-vuotias bloggaava pohjoiskarjalalainen, joka pitkän huumeriippuvuuden jälkeen sai elämänsyrjästä kiinni ja on sitten toteuttanut elämässään suuria unelmia.
Se oli alkuvuotta 2011, viimeinen kosketukseni huumeisiin. Ja sitten se alkoi. Hieman itsestään, vailla mitään uskoa tai toivoa, että tästä selvitään. Minä vain päätin. Nyt riittää. Muuten kevääseen mennessä kuolen joka tapauksessa näihin paskoihin. Olin edellisenä syksynä jo ajanut 120km/h vierelle ajaneen rekan alle. Mietin sitä paljon. Mietin, että huh, se oli lähellä ja kysyin itseltäni kysymyksen: Jaksanko ja riittääkö minun voimat taistella irti huumeista vielä toisen kerran?
En luvannut itselleni mitään vaan päätin, että katsotaan. Eihän siinä mitään menetäkään, ei varsinkaan siinä tilanteessa, kun kaikki oli mennyttä. Tai ainakin se kaikista tärkein, terveys. Olin erittäin heikossa kunnossa. Ja jälkeenpäin mietittynä oli kummallista, ettei sitä edes kukaan huomannut. Tai ei siitä ainakaan kukaan minulle sanonut. Ei kukaan.
Asuin tuolloin mutsin luona, ajatuksena oli punkata siinä sen aikaa, että saan oman asunnon. Mutsi alkoi jo hermoilemaan, että eikö sitä asuntoa jo ala löytyä. Menin Nurmekseen rauhoittumaan ja miettimään, että mitä tässä tapahtuu. Soitin Joensuun kaupungille, olisiko sitä asuntoa nyt millään saatavilla. Lupasivat palata asiaan. Seuraavana päivänä sain tekstarin: sinulle olisi asunto tarjolla ja muuttaa voisi jo tosi pian. Luonnollisesti siitä olin iloinen, siis sen verran sain ehkä hymyiltyä mitä sen surkeuden keskellä pystyin, eli vähän.
Muutin omaan asuntoon parissa viikossa. Silloin oli aika tosissaan alkaa selviytymään. Olin tuossa vaiheessa ollut ilman kamaa 1,5kk. Pahimmat vieroitusoireet taisi silloin vielä olla päällä. Ja sitten olisi pitänyt hoitaa kaikki itse, kuten vaikkapa niinkin perusasia kuin kaupassa käydä. Teki muuten tosi kipeetä.
Aloin syrjäytymään. Verhot oli kiinni, koko ajan. Kolme vuotta. Kolme pitkää vuotta. Ihan sama oliko aamu, päivä, ilta tai yö, verhot pysyi kiinni.
Aika kului ja kului, mutta niin hitaasti, ettei mitään rajaa. Olin ne ensimmäiset 9 tai 10 kuukautta sisätiloissa ja vain silloin menin pihalle, kun kaupassa piti käydä. Pakkohan se oli sinne mennä vaikka jumalaton kuristusote oli koko ajan kaulalla koko sen kauppareissun ajan. Hyvä etten juossut himaan, kun sieltä pihalle selvisin. Kaupassa kävin noin kerran viikkoon, koska mitä vähemmän siellä kävin, sitä helpompaa mulla oli.
Hakeuduin mielenterveystoimistoon. En muista miten sinne älysin mennä, mutta se oli mun pelastus. Alkuun siellä käynnit ahdisti. Oikeastaan en halunnut mennä sinne, sillä en halunnut puhua kaikesta siitä pahasta, mikä minun sisällä majaili. Ensimmäinen vuosi miekkarissa oli kauheaa. Mulla oli koko ajan äärimmäisen paha olla. Sitten tapahtui se seuraava nytkähdys, eteenpäin.
Minulle vaihdettiin vanha lääke takaisin, sillä se mitä silloin söin, ei auttanut harhaluuloisuuksiin. Kävin juttelemassa noin kahden kolmen viikon välein ja koko ajan ahdisti. Te tiedätte sen tunteen, kun ei saa happea. Ahdistus on niin kova, että sieraimetkin menee tukkoon ja tuntuu, ettei osaa edes hengittää. Tai en minä tiedä, tiedättekö, mutta kuitenkin. Noin kuukausi lääkkeen vaihdon jälkeen alkoi helpottamaan. Ne hullut luulot, kuumotukset ja harhat alkoivat saada pienempää roolia mun pään sisällä. Se helpotti kaikkeen. Tässä vaiheessa olin ollut ilman huumeita 1,5v enkä todellakaan tiennyt, niin kuin en tiedä tänä päivänäkään, että miten minä kaikesta huolimatta onnistuin. Se on täysi mysteeri minulle.
Joskus siinä 2012/2013 taitteessa aloin jo saada happea normaalisti. Kaupassa käynnit alkoivat sujua ja koska sen tuossa vaiheessa jopa tiedostin, aloin tekemään erinäisiä asioita helpottaakseni elämääni. Aloin ensinnäkin lenkkeilemään. Alkuun siinä meni vajaa 10 minuuttia siinä kävelyssä – mutta se oli sen vajaat 10min enemmän kuin aikaisemmin. Paino tippui viitisen kiloa todella nopeasti, noin kuukaudessa. Samalla tein tahallani sellaisia pikku juttuja, että en ostanutkaan esim. maitoa kahta litraa vaan litran. Tämä siksi, että joutuisin parin päivän jälkeen uudestaan kauppaan.
Tuolloin en käyttänyt maitoa muuhun kuin kahviin, sillä ei ollut varaa juoda maitoa lasillistakaan ruoan yhteydessä. Ja koska näin tein, siedätyin kaupassa käynnille ja se alkoi näkymään omassa voinnissa. Sen lisäksi, että fyysinen kunto parani koko ajan, henkinen puoli parani myös. Tuohon aikaan oli jo kiva käydä miekkarissa ja oikein odotin sitä, että pääsisi juttelemaan. Tässä vaiheessa huumeettomia vuosia oli vyöllä jo kaksi.
Keväällä, vappuviikolla se todellinen nousu ihmisten ilmoille tapahtui. Menin kuntouttavaan työtoimintaan Jokikadun pajalle. Aluksi kaksi kertaa viikossa ja hyvin äkkiä huomasin, että tämä tosissaan auttaa mua. Niinpä päätin haastaa itseäni lisää. Lisäsin päivän, kun olin ollut pajalla kuukauden. Siitä 1,5kk eteenpäin eli heinäkuussa 2013 sitten vaihdoin puupuolelta ATK-apuohjaajaksi ja päiviä tuli jälleen yksi lisää. Ja näillä sitten mentiin. Kävin maanantaista keskiviikkoon päivät ATK-puolella ja sen torstain olin sellaisessa seikkailuryhmässä. Käytiin joka kerta eri paikassa kuin viimeksi, aina jotain pientä tekemässä. Ja tämä nimenomainen seikkaluryhmä oli todellinen kultakaivos minun hyvinvoinnille.
Syksyllä 2013 sain kuin ihmeen kautta Joensuun Siniristille ohjaajan paikan, palkkatuella. Olin yhtäkkiä kuntouttavan työtoiminnan ohjaaja. Siis vain hetkeä aikaisemmin olin itse kuntouttavassa työtoiminnassa kuntoutumassa, ja nyt sitten se homma kääntyi päälaelleen. Se oli vähintään skitsotilanne alkuun ja siinä menikin parisen kuukautta ennenkuin sisäistin sen kunnolla. Siinä meni vuosi enkä ollut päivääkään poissa. En edes silloin, kun oli pakkaskelit tammikuussa 2014, joka aamu lähes -30C helotti mittarissa, pyörästä etukumi rikki, niin sitten kävelin. Eihän matka pitkä ollut, mutta aika äkkiä minulla meni nilkat siinä kävelyssä, koska kenkiäni ei ole suunniteltu mitenkään pitkiä kävelymatkoja varten. Matkaa siis oli ehkä 4,5km, minulle iski penikkataudin molempiin nilkkoihin ja pakkanen huurutti naamaa -25 – -30C asteen verran parisen viikkoa. Menin silti, joka päivä töihin. Kävelin lumihangessa, kun työkaveri viiletti vierellä. On siinä voinut autoilijat hieman katsoa sitä touhua, että miksi tuo kävelee hangessa, kun vieressä aurattu kävelytie 🙂
Noihin aikoihin aloin seurustelemaan nykyisen kihlattuni kanssa. Näinä päivinä kaksi vuotta sitten. Ja jo keväällä 2014 muutettiin saman katon alle. Syksyllä sitten tuli päätökseensä Siniristillä työskentely. Vuoden kun sai vain olla. Olisin varmasti halunnut olla pidempäänkin, mutta laki on laki. Siinä se alkoi sekin vuosi olla taputeltu. Marraskuun viimeinen viikko vietettiin Kanariansaarilla, joka tiesi yhden unelman toteutumista: unelma siitä, että pääsisi lentokoneeseen ja kohteena olisi joku lämmin paikka. Tästä haavelin varmaan parikytävuotta tai jotain.
Vaihtui vuosi ja 01.01.2015 aamulla kello 08:00 kuulin kuiskauksen korvissani; ”Sami, sinusta tulee isä”. Elämäni hienoin lause ikinä mikä on minulle sanottu. Sitten siinä seuraavan viikon aikana myin hätäpäissäni kohtuu kalliin puhelimeni, koska halusin kihlata kumppanini ja ostaa kunnolliset sormukset. Niinpä sitten teinkin ja sain myytyä luurin, mentiin kultaliikkeeseen valkkaamaan sormukset ja 8.1.2015 mentiin kihloihin.
Syksyllä 8.9. sitten syntyi minun esikoinen ja avopuolison kolmas lapsi. Terve tytär.
Tammikuun 8:s oli viisivuotispäivä. Merkkipäivä siitä, että olen ollut nyt 5 vuotta kuivilla huumeista. Viisi vuotta. 1825 päivää. Voitte miettiä, olisinko uskonut pystyväni tähän. Ja voin sen heti tunnustaa, en olisi, en ikinä. Mutta niin vain tässä sitä ollaan eletty jo viisi vuotta ilman huumeita. Vaikka se eka 2,5v oli ”aika” tuskainen ja hidas ajankulun suhteen, on sen jälkeen jälkimmäinen 2,5v mennyt kuin siivillä. Jos jotain asiasta voin olla oikeasti tyytyväinen itseeni, niin tästä. Tein melkoisen työn päästäkseni siitä päihdepirusta eroon. Tai onhan se mörkö minun päässä hautaan saakka, mutta se ei ole enää aktiivinen. Se on kuihtunut lähes olemattomiin. Mutta on kuitenkin päässä muistuttamassa siitä, että kertakin, niin hän vie minut mukanaan. Ja sen jälkeen ei ole enää paluuta entiseen eli nykyiseen tilanteeseeni. Vaan aivan varma kuolema.
Mutta onneksi minun ei tarvitse miettiä huumeita eikä ne päässä siinä mielessä pyörikään enää ollenkaan. Toki huumeista puhun ja kirjoitan, mutta mielitekoja niihin ei enää ole. Pystyn puhumaan ja kirjoittamaan huumeista ilman mitään ahdistusta tai mitään sellaista, että alkaisi tekemään mieli. Kun ei tee mieli, niin ei tee, ja se jos mikä on hyvä ja melkoisen työmaan lopputulos. Enää ei huumeet minua saa.
Kiitän tästä kaikesta ja tämän kaiken mahdollistamisesta seuraavia ihmisiä/tahoja: Kiitos Joensuun kaupungin työntekijät, kuten TYP, mielenterveystoimisto ja sosiaalihuolto. Kiitos Jokikadun paja! Kaikki te siellä, Much Luv! Kiitos Joensuun Siniristi ry, huh ilman sitä paikkaan, niin en tiedä! Kiitos kaikki taustahenkilöt näiden asioiden järjestämisessä ja siitä, ettei minun kohdalla pidetty mitään kiirettä. Aika auttoi eniten, joten kiitos siitä, kun sitä aikaa annoitte minulle!
Kiitos isä, kiitos äiti! Ilman apuanne olisin ollut liian heikko taistelemaan huumepirua vastaan. Kiitos sisko, kiitos veljet! Autoitte jokainen omalla tavallanne. Kiitos kaikki työkaverit Siniristin aikaan, pelkkää rakkautta teitä jokaista kohtaan! Ja sitten viimeisimpänä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä, kiitos rakas avopuolisoni! Kiitos siitä, ettet ole hylännyt minua niinä aikoina, kun on tehnyt heikkoa. Varaukseton tukesi, läsnäolosi ja rakkautesi, apusi on ollut täysin korvaamatonta! Sinun kaltaista ihmistä ei ole toista enkä olisi koskaan voinut parempaa naista elämääni saada. Kävi järjetön tsägä, sellaisella kummeliäänellä sanottuna 🙂
Kirjoittaja Päivi Jalasvirta on The College of Naturopathic Medicinesta (CNM), Lontoosta valmistunut dipl. ravintoterapeutti, joka koulutuksensa myötä on voinut auttaa itseänsä sekä muita voimaan paremmin. Hän työskentelee Helsingissä omalla vastaanotolla ravintoterapeuttina, kirjoittaa artikkeleita ravinnosta ja terveydestä sekä järjestää ruuanlaittokursseja. Kaupallisen koulutuksensa ohella Päivi on myös Asahi-terveysliikuntaohjaaja, joka on auttanut monia ihmisiä tasapainottamaan kehoa ja mieltä. Suomessa avattu CNM kouluttaa opiskelijoita naturopaattisen ravitsemuksen ammattiin.
Kokonaisvaltaisella ja monipuolisella ravinnolla on keskeinen vaikutus hedelmällisyyteen, ja se on myös perustana onnellisen, terveen vauvan ja äidin hyvinvoinnille. Kehon tasapainon palauttaminen on ensiarvoisen tärkeää hedelmöittymisen onnistumiseksi. Naisten hormonit tarvitsevat joukon ravinteita, joista osa on rasvoja.
Hyvät rasvat pitävät hormonaalisen järjestelmän tasapainoisena ja elinvoimaisena. Ripottele siis paljon kylmäpuristettua oliivi- tai pellavansiemenöljyä salaattien tai aterioiden päälle. Nauti myös avokadoja, runsaasti omega 3:sta sisältäviä rasvaisia kaloja (makrilli, sardiini, silakka), siemeniä, pähkinöitä, kookosöljyä ja kohtuullisesti luomuvoita. Omega 3- ja 6 -rasvat pilaantuvat nopeasti, kun ne kuumenevat liikaa. Paistamiseen soveltuu hyvin voi ja kookosöljy, jotka eivät vioitu kuumentaessakaan.
Huonot rasvat, kuten transrasvat, ovat teollisesti syntyneitä kovetettuja rasvoja, joita on mm. teollisissa leivonnaisissa ja kekseissä, rasvaisissa leikkeleissä ja makkaroissa kuin myös valmisruoissa. Näissä rasvoissa ei ole enää terveydelle hyödyllisiä ominaisuuksia jäljellä, vaan päinvastoin ne vaikeuttavat mm. painonhallintaa ja lisäävät kehon tulehdustilaa pitämällä yllä sairauksia. Liikalihavuudella on huomattavia hormonaalisia vaikutuksia, vaikeuttaen siten raskaaksi tuloa.
Insuliini ja kilpirauhashormonit tarvitsevat rakennusaineekseen proteiineja. Niitä tarvitaan myös hormonitoiminnan tasapainottamiseksi, ja ne ovat siksi tärkeitä hedelmällisyyden kannalta. Käytä hyvälaatuisia proteiinin lähteitä, kuten kalaa, kanaa, kanamunia ja pähkinoitä. Ruoholla kasvatetun karjan liha on hyvä proteiinin ja myös raudan lähde tarvittaessa.
Kehon tasapainon palauttaminen on ensiarvoisen tärkeää hedelmöittymisen onnistumiseksi.
Hiilihydraatit ovat elimistömme pääasiallisin energianlähde. Suosi paljon erivärisiä vihanneksia, mutta jätä vähemmälle tärkkelyspitoiset perunat ja bataatit. Marjat eivät sisällä niin paljon sokeria kuten hedelmät ja siksi niitä voi syödä rajattomasti. Marjojen sisältämä liukoinen kuitu puolestaan hidastaa verensokerin nousua ja pitää nälkää pidempään, toisin kuin puhdistetut hiilihydraatit, kuten valkoinen pasta ja riisi, keksit, kakut ja perunalastut.
Kehomme hormonit tarvitsevat toimiakseen myös vitamiineja ja mineraaleja. Ne auttavat kehoa valmistautumaan raskauteen. Monipuolinen ruokavalio ja erityisesti tuoreet vihannekset, marjat ja hedelmät ja perusruoka-aineet ovat parhaita vitamiinien ja mineraalien lähteitä. Pyri syömään 8–10 annosta vihanneksia ja 2 annosta marjoja/hedelmiä päivässä.
B-ryhmän vitamiineihin kuuluvan folaatin (ravinnossa esiintyvä muoto) ja foolihapon (vitamiinivalmisteissa oleva muoto) riittävä saanti on tärkeää sikiön normaalin kehityksen kannalta. Folaattia saa mm. vihreistä kasviksista, parsakaalista, pavuista, vihanneksista, kokojyväviljatuotteista, hedelmistä ja marjoista, kuin myös lihasta ja kananmunista.
Muita tärkeitä vitamiineja ja mineraaleja ovat myös C-vitamiini, magnesiumi, seleeni ja sinkki.
Terveelliset elämäntavat lisäävät raskaaksi tulon mahdollisuuksia. Liikunta, riittävä lepo ja monipuolinen ja terveellinen ruokavalio tukevat hedelmällisyyttä.
Turhat ruoka-aineet kuten esimerkiksi sokeri, virvoitusjuomat tai nautintoaineet kuten alkoholi ja tupakka eivät tarjoa kehollemme mitään ravinteita vaan päinvastoin kuluttavat vitamiini- ja mineraalivarojamme. Valitse luomutuotteita välttääksesi torjunta-ainejäämiä ja geenimuunneltuja (GM) elintarvikkeita. Muista juoda myös paljon vettä.
Palasin pitkältä matkalta kotiin, purin pienen rinkkani kymmenessä minuutissa, asetin shampoon, hoitoaineen ja kasvovoiteen lavuaarin laidalle ja heitin mekkoni ja sukkani pyykkikoneeseen.
Sitten kävin varastossa olevien pahvilaatikoiden kimppuun. Purin kolme suurta ”kylpyhuoneeseen”-tarralla varustettua laatikkoa lattialle. Katsoin tavarakasaa enkä osannut laittaa yhtään esinettä hyllyille.
Pyörin purnukoiden keskellä ympyrää enkä keksinyt, mihin mitäkin laittaisin. Mietin avuttomana tarvitsinko tosiaan silmän alle ennen silmänympärysvoidetta levitettävää seerumia tai kasvovoiteen päälle siveltävää voiteen ihoon tehokkaammin imeyttävää geeliä. Tarvitsinko kolmea erilaista kasvonaamiota tai varsinkaan kolmea eri levyistä suoristusrautaa.
Palattuani pitkältä vuorotteluvapaalta töihin seisoin aamuisin onnettomana vaatekaappini edessä ja ahdistuin siitä, ettei minulla ollut mitään päälle pantavaa. Kokeilin viittä eri asukokonaisuutta, mutta mikään ei ollut tarpeeksi hyvä. Ei ollut mitään sopivaa. Ei ollut mitään päällepantavaa.
En muista kertaakaan kokeneeni samanlaista tunnetta lähes vuoteen, kun vaatekaapissani oli kolme mekkoa, yhdet sortsit ja kaksi t-paitaa. Kaikki oli mutkattomampaa. Kolme mekkoa oli täsmälleen tarpeeksi.
Tämä mekko jäi. Moni muu lähti kierrätykseen ja uusiin koteihin.
Kotiin palattuani huomasin muuttuneeni jälleen huonekalujen siirtelijäksi. Taas löysin itseni kuluttamasta aikaa asettelemassa ruukkuja, koriste-esineitä, tauluja ja sisustustyynyjä sinne tänne. Tavaroita oli niin paljon, ettei yksikään löytänyt oikeaa paikkaansa. Tavaroita oli taas muka liian vähän, ja jokainen niistä oli vähän väärässä kulmassa.
Olin vaarassa kadota sen kaiken keskelle, enkä siinä tavaroiden, vaatteiden ja purkkien keskellä enää itsekään oikein löytänyt paikkaa. Tavaratulva vei huoneista kaiken hapen ja tuntui, etten saanut henkeä sen kaiken keskellä.
Tavaroiden siirtelyn sijaan päätinkin alkaa luopua. Raivasin tilaa varaamalla kirpparipöytiä ja kuvaamalla ison osan asuntoni tavaroista nettihuutokauppoihin. Samalla kun minä päätin keskittyä haalimaan enemmän pääomaa sisälleni, pääsin eroon omasta turhasta ja tein samalla monen monta ovella piipahtajaa onnelliseksi. Toisen romu on toisen aarre, ja se on hieno juttu.
Ja toki tavarat ja vaatteet ovat minusta edelleen ihania, mutta entä jos kokeilisikin sitä kolmen, tai edes kuuden mekon metodia?
Ps. Tänään päätin luopua liiasta. Mitä tulee tavaroihin, huomasin, että minulle sopiikin se ihan vähän vähemmän.
Olin kovin tietäväinen kun kolmas lapseni syntyi, työkseni jopa luennoin vauvan hoidosta. Kaikki mitä kuvittelin tietäväni ja osaavani oli merkityksetöntä tämän haastavan ja ”mahdottoman” vauvan kanssa. Hänellä oli tehtävä tässä elämän pelissä ja se oli sydämeni avaaminen. Hän teki työtään väsymättä ja hänen työnään oli viedä minut sellaisen väsymyksen tilaan, missä egoni hiljeni ja missä en jaksanut enää olla täydellinen ja tehokas äiti. Mahdoton vauva muuttui mahtavaksi vasta kun luovutin kontrollin ja suorittamisen tarpeeni ja antauduin hänelle ja itselleni. Kohtasin itseni, pelkoni ja uskomukseni. Hylkäsin odotukset, rutiinit ja säännöt ja löysin hyväksymisen, rauhan ja rakkauden. Tämä lapsi on ollut suurin opettajani.
Työssäni tapaan jatkuvasti tälläisten haastavien vauvojen äitejä. Tämä kirje on kirjoitettu lohduksi heille ja kaikille äideille, jotka tuntevat samaa epävarmuutta kuin minä tunsin, jo kolmannen lapsen kokeneena vanhempana. Miksei vauvani ole mihinkään tyytyväinen? Mitä teen väärin? Et mitään, kun kuuntelet suurta opettajaasi ja toimitte yhdessä – luonnollisesti ja rauhassa. Näe se kaikki, mitä tämä vauva sinulle voi rakkaudesta opettaa.
”Tunnen jokaisen tunteesi, sillä olemme yhtä. Sinä epäröit, pelot kalvavat sinua ja kyselet ja etsit kovasti neuvoja muilta. Nuo neuvot saavat sinut entistä epävarmemmaksi. Onni on vaihtunut huoleen ja innokkuus lamaantuneisuuteen. Voi äiti, kaikki on hyvin.
Yrität saada minut syömään ja nukkumaan silloin kun se sopii aikatauluihin tai siten kuin joku muu on neuvonut tai miten olet oppaista lukenut. Mutta äiti, en minä tunne vielä itseänikään, miten joku muu voisi minut tuntea? Anna minulle aikaa, oppia tuntemaan oma suolistoni – miten nopea tai hidas se onkaan toimimaan. Miten paljon ja koska ruokaa tarvitsen. Anna minulle aikaa löytää omat rytmini, ruokailussa ja unessa.
En halua hukata itseäni, omia taipumuksiani, rytmejäni ja persoonaani ennen kuin edes löydän itseni. En halua hukkaan, haluan olla minä, ainutlaatuinen minä!
Kuulin kun kerroit ystävällesi olevasi ihan hukassa. Ei sinunkaan tarvitse olla hukassa, äiti. Minä olen nyt täällä. Minä voin kertoa sinulle, miten toimia. Kuuntele minua. Opitaan yhdessä, millainen minä olen. Lupaan olla viisas ja paras asiantuntija itsestäni, sinun pitää vain antaa minulle siihen mahdollisuus. Niin kauan kuin kuuntelet muita, pelimme vaikeutuu ja pitenee.
Pelisuunnitelma aina sotkeentuu, kun yritämme mennä muiden neuvojen varassa, ja epävarmuus kasvaa, minussakin, äiti. Etkö halua kuunnella minua, etkö usko minuun? Onko minussa joku vika, kun et luota minuun? Olin itsekin innostunut tästä pelistä, kun ajattelin pelaavani tätä sinun kanssasi. Nyt tämä peli on tainnut muuttua meidän väliseksi kamppailuksi, ja haluaisin meidän olevan samalla puolella. Aloitetaanko uudestaan?
Minä kerron sinulle sen minkä tiedän nyt jo. Rakastan sinua niin paljon, ettei sitä voi mitata millään käyrillä. Valitsin sinut äidikseni, koska olet paras pelikumppani tässä pelissä juuri minulle. Me opimme toisiltamme paljon. Minä luotan sinuun, minä uskon sinuun ja minä tulen aina antamaan sinulle kaiken mitä haluat. Minä en yritä muuttaa sinua, sillä minulle sinä olet täydellinen. Tämä on minulle totuus. Nyt olen epävarma tästä, sillä tässä sinun roolipelissäsi pelataan näköjään toisin. Lapsiin ei luoteta, heihin ei uskota ja heille ei anneta sitä, mitä he haluavat.
Minä haluan vain olla sinun kanssasi. Olla lähellä, nukkua sinun tuoksuissasi, sinun lämmössäsi. Jos minua huolestuttaa ja kivistää tämä kylmä maailma, toivon kätesi käteeni, sylisi lämpöön antamaan lohtua minulle. Sinun omalle pienelle, joka vasta yrittää ymmärtää kaikkia niitä huolia, joita sinun päässäsi vilisee, varsinkin iltaisin, kun minä sinua yritän rauhoittaa. Sinun rauhoittaminen on äiti vaikeaa, mutta teen parhaani.
Kukaan ei rakasta sinua niin kuin minä rakastan. Kukaan ei halua olla niin lähellä sinua kuin minä haluan. Kukaan ei hyväksy sinua juuri tuollaisena kuin olet, et edes sinä itse, mutta minä hyväksyn, rakas äiti.
Jos sinä annat minulle kaiken, minkä minä haluan ja tarvitsen, niin kauan kuin sitä tarvitsen, minusta tulee sinun elämäsi suurin rakkaustarina. Tiedän sen, ja en aio luovuttaa, sillä uskon meihin. Aina kun kuuntelet muiden neuvoja etkä luota meihin, minä kapinoin, taistelen puolestamme. Aina kun yrität torjua rakkauteni tai läheisyydentarpeeni, minä itken ja minä raivoan, sillä näytän sinulle, että se on väärin. Minun rakkauteni on supervoimaa, ja haluan jakaa sitä voimaa sinulle. Rakastan sinua äiti.
Näen, tunnen ja koen sinun henkisen tuskasi, kaiken sen minkä kanssa kamppailet joka päivä. Olet epävarma, etkä osaa tehdä päätöksiä. Kauheaa, miten rumasti arvostelet itseäsi. Et koe olevasi tarpeeksi hyvä, et tekeväsi tarpeeksi. Mietit, mitä muut sinusta ajattelevat.
Minulla on vastavoima kaikelle tuolle. Vastavoima on rakkaus, ja sitä yritän sinulle antaa ja opettaa. Tiedän että nuo ajatuksesi ovat niitä, jotka minut yrittävät sulkea pois, pitää meitä erillään, mutta äiti, usko minua. Rakkauden voima antaa voimaa meille molemmille. Se lahja, jonka voit meille molemmille antaa, on vastaanottaa ja antautua tälle, mitä minä tuon henkisestä maailmasta sinun fyysiseen maailmaasi.
Luotatko minuun sen verran, kun kerron, että henkiset voimavarat ovat paljon tärkeämmät kuin fyysisen maailman sujuvuus? Luotatko, kun kerron osaavani pelisäännöt? Minä yritän tankata rakkautta niin paljon kuin vain saan, pärjätäkseni tässä pelissä. Saan rakkautta äiti sinulta. Sinä olet niin upea, rakastava ja ihana, että sinulla on kaikki voima ja kaikki mahdollisuudet antaa minulle niin vahva itseluottamus, että tulen pärjäämään. Pyydän anteeksi, että se tarkoittaa sitä, että kahden vuoden ajan tarvitsen sinua todella paljon, päivin ja öin. Mutta jos sen minulle annat, tiedät, että loppuelämäni voitot ja vahvuuteni ovat myös sinun ansiotasi.
Tiedän, että olet väsynyt, äiti. Syytät minua, kun en nuku. Mutta osaan tehdä vain sen, minkä osaan. Olen luonnollinen vielä, vaikka yrität minua muovata toisenlaiseksi. Sinua väsyttävät eniten huoli, pelko ja epävarmuus, ne ajatukset päässäsi, en minä. Jos olisit huoleton ja luottaisit meihin, väsymys poistuisi. Väsymykselläkin on tarkoitus, ja jos vain järkyttävällä väsymyksellä saan sinut antautumaan, luopumaan kaikista erilaisista rutiineista ja säännöistä, joilla minua ja käytöstäni, syömisiäni ja nukkumisiani yrität muuttaa, niin hyvä niin. Aion avata sydämesi minulle keinoilla millä hyvällä.
Antautuisitko luottamaan minuun? Näin voisit oppia luottamaan itseesikin. Antautuisitko antamaan minulle, mitä minä haluan? Näin voisit oppia ottamaan myös sen, mitä itse haluat. Me olemme pari, samalla puolella. Minä opetan ja autan sinua, ja sinä minua. Pelataan tätä peliä, yhdessä voimme voittaa!”
Tämä kevät on erilainen. Olen tehnyt ison, jo vuosia mielessä kaihertaneen päätöksen hypätä oravanpyörästä pois tekemään sitä mitä rakastan. Olo on yhtä aikaa ihana ja kamala. Rintaa jo vuosia puristanut vanne on hellittänyt, maailma näyttää värikkäämmältä ja ilmassa leijuu keveys ja kiitollisuus. Minä uskalsin.
Samanaikaisesti kehoni prakailee enemmän kuin ennen. Flunssa ei ota talttuakseen, keuhkot pinnistelevät limaa ulos ja poskionteloissa pullottaa ja turvottaa. Raivostuttaa!
Olen myös herkillä. Pimahtelen, liikutun ja kuljen välillä kuin sumussa. Näen koko ajan majakan ja tulevan elämäni, mutta silti tarvon suossa – ikään kuin jokin voima pitäisi minua aloillaan ja paikoillaan. Hold your horses ja hengitä! Ota tilaa, ota aikaa, lepää 12 vuoden stressiä ja paineita pois. Elän todella isoa kärsivällisyysharjoitusta.
Olen herkkä innostumaan ja ideoimaan. Olen myös nopea liikkeissäni. En jaksa jahkailua ja jossittelua. Tuskastun palavereissa, joissa asioita pallotellaan eikä päätöksiä saada aikaan. Olen kärsimätön, siksi kai minulle opetetaan kärsivällisyyttä nyt isolla kauhalla.
Vaikka oloni on toisaalta samanlainen kuin parikymppisenä reppureissaajana, antennit pystyssä ja iloinen mieli, jossakin munuaisten perukoilla lymyilee pelko. Hyppääminen oli pakko oman itseni tähden, mutta teinkö muille oikein? Minä pärjään, mutta pärjäävätkö läheiseni? Työkaverini?
Pysähdys aarrekartan äärelle
Omalla kohdalla olen huomannut, että elämän käännekohdissa on tärkeää pysähtyä aarrekartan tai unelmakartan äärelle. 1990-luvun lopussa kävin ensimmäisen aarrekarttakurssin Kristiina Harjun ohjastamana. Sen jälkeen tuo mahtava työväline on kulkenut mukana elämän eri vaiheissa. Joitakin viikkoja sitten tuntui siltä, että nyt on taas aika ryhtyä hommiin.
Kaivoin esiin huusholliin tulleet ja sinne ostetut aikakaus- ja erikoislehdet, levitin ne olohuoneen lattialle ja aloin selailla lehtiä ja etsiä intuitiivisesti tärkeitä sanoja ja kuvia, jotka koskettivat minua.
Karttaan alkoi muodostua viestejä villivihanneksista ja –yrteistä, luonnosta, hiljaisuudesta, onnesta ja yhteisöllisyydestä. Yhtä lailla karttaan tuli paljon aivoja, patikointia ja Lontoota. Minulle rakasta paikkaa, jossa asuin aikoinaan viisi vuotta. Olo siellä jäi kesken ja nyt uuden elämänvaiheen alkaessa Lontoota saa tulla elämään entistä enemmän.
Kun aarrekartta oli valmis, tunsin oloni todella väsyneeksi. Sain puserrettua karttaan toiveitani, haaveitani ja tarpeitani. Samalla prosessoin tulevaa elämääni. Liimasin aarrekartan vierashuoneen oveen ja katselen sitä intensiivisesti monta kertaa päivässä. Työkaluni alkaa jo toimia. Aivoja ja villivihanneksia tulee koko ajan lisää elämääni.
Voimallinen työkalu
Aarrekartta on valtavan voimallinen työkalu. Sen olen monta kertaa elämässäni huomannut. Kun karttaan liimaa intuitiivisesti kuvia ja viestejä, ne toteutuvat mystisesti. Tästä minulla on todella monta konkreettista näyttöä.
Aarre- tai unelmakartta toimii myös muilla kuin minulla. Skeptikkoystäväni eli vajaa kymmenen vuotta sitten raskasta elämänvaihetta, jossa elämän palapelin palaset olivat perusteellisesti hajallaan. Kannustin häntä monta kertaa tekemään aarrekarttaa, ja lopulta hän suostui tekemään kartan ”vaikka ei siihen uskonutkaan”. Nyt hän elää talossa, joka on täsmälleen sellainen kuin hän liimasi aarrekarttaansa eikä tuo suinkaan ole ainoa asia mikä kartasta toteutui.
Mielen voima on mahtava. Kun ajatuksia keskittää ja intuitiota kuuntelee ja siirtää viestejä vielä konkreettisesti paperille joko kuvin tai tekstein, vaikutus on todella tehokas. Suosittelen muillekin aarrekartan tekemistä.
Kiitos kyllä villivihanneksille ja aivoille
Tähän asti jo monen vuoden ajan olen ottanut keväisin vapaata, jotta voisin vetää villivihanneskursseja ja -matkoja ja luennoida minulle rakkaasta ja läheisestä aiheesta. Nyt uuden villiyrttisesongin kynnyksellä tuntuu uskomattoman vapauttavalta. Saan antautua aivan kokonaan luonnon lähettilääksi ja kurssittaa, luennoida ja kehittää villivihannes- ja villiyrttireseptejä niin paljon kuin tahdon. Yhtä lailla saan satsata entistä paremmin ihmisten auttamiseen aivojen hyvinvoinnin saralla.
Enää muutama päivä ja uusi elämäni alkaa. Kuljen kantavalla hangella auringossa vapaa-ajan talomme pihapiirissä Pohjois-Karjalassa. Olen luonnon sylissä hiljaisuuden keskellä. Pihasauna lämpiää ja pönttöuuneissa palaa tuli. Koira kiehnää jaloissa ja puoliso kokkailee tuvassa. Lataan akkuja ja olen kiitollinen, että tein ison ratkaisun. Ei enää sitkuelämää, vaan vapauttava hyppäys uuteen elämään – itseni tähden.
Keskustelimme ystäväni kanssa ihmissuhteista. Hän ei ollut varma, kykenisikö kokemaan kiintymystä tai romanttista rakkautta toista ihmistä kohtaan. Kykenisikö hän tuntemaan sellaista rakkautta jota toivoisi kokevansa. Hänen elämässään olleet kielteiset kokemukset olivat johtaneet siihen, että hän uskoi sulkeneensa sydämensä, mutta sanoi toivovansa, että joskus kokisi jotain sellaista. Olla huumaantunut rakkaudesta.
Muistelin omia ihmissuhteitani, varsinkin viimeisintä. Sellaista suhdetta, jossa voi sanoa olleensa korviaan myöten rakastunut. ”Miltä se tuntuu, olla rakastunut?” hän kysyi. Sanoin, että ”se sattuu” naurahtaen, vaikka eihän rakkaus itsessään satu. Se, ettei hyväksy asioita, aiheuttaa kärsimystä. Voi sattua, päästää irti jostain tutusta ja turvallisesta, mutta se kipu kestää vain hetken. Jos sen sijaan jää elämään menneisyyteen ja pitää kiinni asioista, jotka eivät enää verso tässä hetkessä, voi aiheuttaa itselleen turhaa kärsimystä. ”Miltä se tuntuu, olla rakastunut?”. Ystäväni kysymys sai minut hetkeksi uppoamaan ajatuksiini. Aloin miettimään milloin olin viimeksi kokenut ihastumisen ja rakastumisen tunteen toisen ihmisen kanssa. Sellaisen mitä ystäväni kuvaili. Siitä oli hetki aikaa.
”Rakkauden tunne syntyy ihmisessä itsessään, samoin hyväksyntä, sekä rohkeus, olla elämän edessä sellainen kuin on.”
Rakkauden kokemusta on vaikea selittää ja rakkautta voisi sanoa olevan monenlaista. Vaikka ystäväni sanoi, ettei luullakseen ole koskaan ollut romanttisessa mielessä rakastunut, hän vaikutti haluavan kokea tuon tunteen syvästi. ”Kaipaatko rakkauden tunnetta?”, kysyin. Hän nyökkäsi pohtivana. Ehkä toivo oli väärä sana kuvaamaan hänen tunnettaan rakkauden suhteen, ehkä se olikin kaipuuta. Joskus ihminen sekoittaa kaipuun ja toivon mielessään. Monesti mieli, samalla tavoin kuin se synnyttää unia, synnyttää symbolisia mielleyhtymiä tunteisiin joita haluamme kokea. Esimerkiksi ihminen, joka saattaa ajatella unelmoivansa rikkaudesta ja menestyksestä, saattaa sisimmässään kaivata hyväksyntää. Tulla nähdyksi hyvänä. Kokemuksen tunteesta, että on riittävä. Tulla rakastetuksi sellaisena kuin on. Mieleen voi jäädä ajatus siitä, että on hyvä (vain) kun tekee asioita, joita odotetaan. Silloin sekoittaa voittamisen halun, eli sen että on suoriutuu hyvin, hyväksytyksi tulemiseen ja hyvänä olemiseen. Ettei ole riittävä, vasta kun parantaa jotain. Saa tarpeeksi jotain. Tai vielä vähän enemmän. Niin, että on rakastettava ihan varmasti. Kaikilla mittapuilla ja mielellään jokaisen mielestä. ”Paras on rakastettavin”, tuumaa mieli.
Valitettavasti jokaisella ihmisellä on omat uniikit näkemyksensä ja mittapuut jokaiselle asialle. Ja ne muuttuvat jatkuvasti. Tästä syystä ihminen joka vaatii jatkuvaa täydellisyyttä itseltään muiden silmissä, kokee jatkuvasti pettymyksen tunteen. Tämä voi johtaa helposti kehään, jossa ihminen jatkuvasti soimaa itseään suoriutumisestaan ja ymmärtää itsensä puutteelliseksi tai huonoksi, vaikkei alunperinkään itse ole millään tavalla ollut huono, odotukset vain olivat epärealistisia. Jokainen ihminen, on jokaisen toisen ihmisen silmissä jollain tavalla samanlainen ja erilainen. Rakkauden tunne syntyy ihmisessä itsessään, samoin hyväksyntä, sekä rohkeus, olla elämän edessä sellainen kuin on.
”Kun on tunteilleen ja tarpeilleen läsnä, saattaa päätyä suunnan muutokseen. Voi yllättyä, että kaipaakin aivan jotain muuta kuin mitä kuvitteli kaipaavansa.”
Luomme usein tarpeidemme pohjalta mielikuvia joihin vertaamme tämänhetkistä elämäämme. Tämän vuoksi pysähtyminen elämässä on joskus välttämätöntä, oivaltaakseen miksi on matkalla sinne, minne kokee haluavansa. Saneleeko tarvetta jonkun asian kokemiseen pelko vai sydän? Luopuuko rohkeudesta täyttää sydämen uteliaisuus toistamalla vanhaa kaavaa. Jahtaako häntäänsä vai kulkeeko eteenpäin. Pysähtyminen saattaa johtaa siihen, että tulee tarpeistaan ja motiiveistaan tietoiseksi. Kun on tunteilleen ja tarpeilleen läsnä, saattaa päätyä suunnan muutokseen. Voi yllättyä, että kaipaakin aivan jotain muuta kuin mitä kuvitteli kaipaavansa.
”Kenellä tahansa, oli hän käynyt lävitse mitä tahansa, on kyky rakastaa ja tulla rakastetuksi.”
Pohdin, että tunne, jota ystäväni kantoi muistona lapsuudesta kulkeutui mukana hänen sisällään odottaen vettä ja valoa. Oikeita olosuhteita. ”Mistä tiedät?”, hän kysyi. Sanoin, että koska nyt tiesin hänen kaipaavan tuota tunnetta. Jos ihmisen sisällä on edes pieni kipinä joka väreilee jonkun ajatuksen koskettaessa sydäntä, on ihmisessä oltava kyky kokea sen suhteen täyttymystä. Eikä rakkautta tarvitse tai edes voi ansaita. Jokainen meistä on ollut jo syntyessään elämän silmissä yhtä täydellinen pieni elämän alku. Yhtä rakas. Ihmisen arvo ihmisenä ei koskaan myöskään vähene elämän ja silmissä. Vain ulkoisiin tekijöihin luokitteleva ja niitä vertaileva ihmismielen pelko voi arvottaa ketään yhtään alemmaksi, kuin täydelliseksi. Kenellä tahansa, oli hän käynyt lävitse mitä tahansa, on kyky rakastaa ja tulla rakastetuksi. Mahdollisuus kokea ihmisyyden syvimmät ulottuvuudet. Oli omien tunteiden ja tarpeiden peilikuvana toinen ihminen, tai se kylpyhuoneen peilistä kurkistava jokaisen oman elämänsä mittainen matkakumppani.
Jotta siis voi kokea rakkautta, on kyettävä antamaan ja ottamaan vastaan rakkautta. Jotta voi ottaa rakkautta vastaan, on osattava antaa itselleen lupa kokea rakkautta. Kun kokee olevansa hyvä ja näkee olevansa rakkauden arvoinen sellaisena kuin on, pystyy ottamaan rakkautta vastaan myös ulkopuolelta. Ja aivan kuin näkymättömän vetovoiman lailla, vetää halu olla olemassa, meitä luopumaan rajoistamme ja kohtaamaan oman rajattomuutemme. Pohjimmiltaan jokainen ihminen ja malja on siitä samanlainen, että kaipaa tulla täyteen kaadetuksi.
