Kuuntele sydämesi ääntä, sanotaan – Mutta mitä se oikeasti tarkoittaa?

Vietin viikon maaseudun rauhassa. Ei puhelinta, ei sähköposteja, ei sosiaalista mediaa. Kun eristää itsensä muusta maailmasta hetkeksi ja poistaa hälyn ympäristöstään, on omaa sisäistä ääntä helpompi kuunnella.

Mikä on hyvin tässä hetkessä, minkä toivoisin olevan toisin, mitä oikeastaan haluan ja miksi? Olenko menossa oikeaan suuntaan ja miten parhaiten pääsisin sinne minne haluan?

Arjen tohinassa sydämen ääni ja intuition viestit on helppo sivuuttaa. On työtä, askareita ja velvollisuuksia. Velvollisuuden tunne onkin mielenkiintoinen asia. Meillä on taipumus vedota velvollisuuksiin selittäessämme itsellemme ja toisille, miksi emme voi tehdä sitä mitä sydämemme meille kuiskii. Annamme arjen velvollisuuksien ja järkeilyn – joka perustuu usein enemmän pelkoon ja rajoittaviin uskomuksiin, kuin tosiasioihin – ohjata elämäämme sen sijaan, että kulkisimme sydän edellä.

Sydämen ääni sanoo joskus asioita, jotka kyllä tuntuvat oikeilta, mutta herättävät samalla pelkoa. Vaikka tiedämme, että meidän pitäisi tehdä ratkaisu jonkin asian suhteen ja tiedämme senkin mikä tuo ratkaisu on, jäämme jumiin, sillä meitä pelottaa. Olen itse juuri tällä hetkellä tuossa tilanteessa, että minua pelottaa, mutta tiedän että minun on edettävä. Olen ollut samassa tilanteessa monesti ennenkin. Minua pelotti, kun ymmärsin että minun on erottava miehestäni; minua pelotti kun ryhdyin energiahoitajaksi ja perustin oman yrityksen; minua pelotti, kun minun piti puolustaa itseäni senkin uhalla, että minulle rakas ihminen kääntää minulle selkänsä. Viime kädessä en kuitenkaan koskaan ole voinut sivuuttaa sydämeni ääntä, ja asiat ovat aina järjestyneet parhain päin.

Näin se yleensä käy: tiedämme mitä meidän pitäisi tehdä, mutta jarruttelemme, sillä emme näe kulman taakse mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Koitamme tyytyä vallitsevaan tilanteeseen selitellen itsellemme että näin on oikeastaan ihan hyvä. Näin olen turvassa ja vastuullinen ihminen. Jos tilanne pitkittyy ja teemme jatkuvasti itseämme vastaan, jostain kohdasta kuvio alkaa rakoilla. Olo käy tukalaksi, tilanne kärjistyy, kroppa alkaa reagoida tai elämä päättää puolestasi: tapahtuu jotain sellaista, joka pakottaa sinut muutokseen.

Minulle kävi näin muun muassa entisessä työpaikassani. Olin kouluttautunut uuteen ammattiin hoitovapaalla ollessani, mutta palasin vanhaan tuttuun ja turvalliseen työpaikkaan. En uskaltanut tehdä ratkaisua, jonka tiesin oikeaksi. Sen sijaan istuin työpaikallani ja mietin joka päivä puolen vuoden ajan, että haluan tehdä jotain ihan muuta. Eräänä päivänä päätös tehtiin puolestani: palattuani palaverista toimitusjohtaja kutsui minut huoneeseensa ja irtisanoi minut tuotannollisista ja taloudellisista syistä. Se, mitä olin toivonut, kävi toteen, mutta hieman rankemman kautta ilman varautumisen mahdollisuutta.

Sydämen äänen kuuntelu on omien taitojen, persoonan ja vilpittömän palvelemisen halun ottamista käyttöön sellaisella tavalla, joka rikastuttaa paitsi omaa elämääsi, myös lähimmäistesi ja lukemattomien muiden ihmisten elämää.

Tänä päivänä en odota, että matto vedetään jalkojeni alta ja että joku muu tekee päätöksen puolestani. Olen kokenut sen niin monta kertaa, että kun teen mitä sydän sanoo, asiat järjestyvät – monestipa vieläpä aivan taianomaisilla tavoilla. Sydämen äänen kuuntelu ei tarkoita vastuutonta omien mielihalujen perässä juoksemista ja toisten ihmisten tarpeiden laiminlyömistä. Se tarkoittaa sitä, että et anna pelon hallita ja elä koko elämääsi suorittaen velvollisuuksia ja tehden vain sitä, mitä uskot että sinun pitää tehdä. Se tarkoittaa oman sielun äänen kuuntelua ja omien kiinnostuksen kohteiden ja intohimon kunnioittamista ja seuraamista. Se on omien taitojen, persoonan ja vilpittömän palvelemisen halun käyttöönottoa sellaisella tavalla, joka rikastuttaa paitsi omaa elämääsi, myös lähimmäistesi ja lukemattomien muiden ihmisten elämää.

Kun sinä jaat lahjasi ja innostuksesi maailman kanssa, teet hyvää myös muille ja astut arjen velvollisuuksien täyttämistä suurempaan tehtävään; siihen, johon sisäinen äänesi sinua kutsuu ja joka tuo elämääsi syvää merkityksellisyyden tunnetta. Tie ei aina ole helppo, mutta kuten sanotaan: lopussa kiitos seisoo.


Kurkkaa kirja:

Onnellisia ihmisiä yhdistävät tietyt asiat – ja yksi päätös

johanna_blogi

Aasiassa matkustaessani tapaan paljon erilaisia ihmisiä eri ympäristöistä. Elämänsä suunnan muuttaneita, uuden polun etsijöitä, itsensä tutkailijoita. Yleensä kaikki ovat jotain etsimässä.

Melko harva listaa tavoitteekseen elämässään tai matkallaan konkreettisia kukkulanvalloituksia. Toki joku tahtoo nähdä veden alla maailman myrkyllisimmän mustekalan tai yöpyä saaren korkeimman tulivuoren huipulla. Mutta miten suurelta kliseeltä se kuulostaakaan, suurin osa on hakemassa onnea. Haluaa olla onnellinen. Tahtoo löytää onnellisuuden.

Ja heistä suurimmasta osasta tuntuu siltä, että välillä olisi helpompaa valloittaa se tulivuori.

Olen pureskellut ajatusta siitä, että onnellisuus olisi puhtaasti päätöskysymys. Että se löytyisi synnynnäisesti jo minun sisältäni. Itämaisssa uskotaan tähän vahvasti. Siihen, että jokaisella ihmisellä on mahdollisuus valita. Ollakko onnellinen vai onneton.

Itämaisten oppien mukaan ihminen voi päättää olla positiivinen tai negatiivinen. Optimisti tai pessimisti. Niiden oppien mukaan ihmisen sisältä löytyy tietty määrä voimavaroja, energiaa. Ja sekä onneen että onnettomuuteen vaaditaan yhtä paljon ponnistuksia. Mutta niiden voimavarojen suuntaamisesta riippuen elämä avautuu eteen hyvin eri tavalla.

Ihminen voi keskittyä näkemään joko elämän pieniä kauniita asioita tai maalata maisemaansa suuria epäkohtia. Ihminen voi päättää valita. Voisin hymyillä ravintolan pöydällä olevalle kukkakimpulle tai ärsyyntyä sen kimpun vieressä lojuvista leivänmuruista. Voisin manata sadepäivää tai iloita sen tuomasta puhtaasta tuoksusta. Vaikka sekin kuulostaa kliseiseltä, kyse on juurikin siitä Onko lasini puolitäynnä vai puolityhjä -jutusta.

Vaikka myönnän sortuvani itse monesti pessimismiin, ja välillä lasini on tosiaankin puoli tyhjä, jollain lailla minua lohduttaa se, että resepti onneen olisikin niin yksinkertainen. Että onnelliset ihmiset eivät ole kaapissa säilömiään viisasten kiviä kiillottavia yli-ihmisiä, vaan ihan tavallisia tyyppejä, jotka ovat tehneet päätöksen. He ovat päättäneet olla onnellisia ja tehdä töitä sen eteen.

Kaikille ihmisille tapahtuu ikäviä asioita, myös onnellisille. Mutta ehkä onnelliset ihmiset osaavat suhtautua ikäviin asioihin eri tavalla. Ehkä he eivät jää märehtimään ongelmaansa, vaan ratkaisevat sen parhaalla mahdollisella tavalla ja siirtyvät sitten eteenpäin.

Ehkä onnelliset ihmiset eivät vaivu pessimismiin. Jos odottaa aina tapahtuvan pahinta, usein jotain ikävää saattaa tapahtua. Samalla tavalla, jos toivoo itselleen hyvää, monesti tavalla tai toisella sitä saa.

Joku sanoi kerran minulle, että ihminen saa loppujen lopuksi kaiken sen, mitä elämäänsä uskaltaa toivoa. Mutta se on jo toinen tarina.

Onnellisuus

Luin Huffington Postista listan, jonka mukaan onnellisia ihmisiä yhdistävät tietyt asiat. Tietyt tietoiset valinnat. Ja se päätös.

  • Onnelliset ihmiset…
  • …hyppäävät välillä ulos rutiineistaan ja muistavat nauttia ja tiedostaa elämän pieniä asioita.
  • …viettävät aikaa positiivisten ihmisten seurassa, jotka tuovat elämään itsevarmuutta, luovuutta ja hauskuutta. (Negatiivisten ihmisten vaikutus on muuten päinvastainen)
  • …nukkuvat tarpeeksi.
  • …välttävät juoruilua ja small talkia ja käyvät mieluummin syvällisiä keskusteluja erilaisten ihmisten kanssa.
  • …auttavat mielellään muita. Tutkimusten mukaan muiden auttaminen lisää onnellisuutta.
  • ….tapaavat ihmisiä mieluummin kasvotusten kuin sosiaalisen median välityksellä. 
  • … harrastavat liikuntaa. He tietävät, että liikunta vaikuttaa mielialaan, selkeyttää ajatuksia ja kontrolloi impulsseja.
  • …käyttävät rahaa mieluusti muiden ihmisten ilahduttamiseen.
  • …uskovat siihen, että he voivat halutessaan kehittyä tai muuttua.

PS. Tänään päätin olla onnellinen. Ja hyväksyä senkin, ettei kukaan voi olla onnellinen koko ajan. Vai voisikohan senkin päättää?

3 tärkeää syytä katsoa oman naamionsa taakse

aaro_blogi

Jokainen ihminen kuljettaa mukanaan lukemattoman määrän naamioita. Erilaisia rooleja, tapoja vuorovaikuttaa ja olla suhteessa toisiin sekä itseen. Ne ovat meille todella tärkeitä.

Naamiot eivät ole itsessään huono asia, mutta tässä kirjoituksessa sivuan sitä, miksi on tärkeää tutkia niitä ja niiden taustalla olevia asioita.

Jaan kanssasi koulutuksistani tutun harjoitukseni, jossa jokainen saa kirjoittaa hänelle annettuun naamariin kolme sellaista asiaa, joita pelkää toisten näkevän itsessään.

Vastauksia on monenlaisia. Omanikin muuttuvat ajan kuluessa. Yleisiä ovat; heikkous, pelokas, himokkuus, vihainen, epäaito, ylimielinen, surullinen, tyhmä, epävarma, tarvitseva & rakkautta kaipaava.

Jaan sinulle esimerkkinä kolme sellaista asiaa, joita tunnistan pelkääväni muiden (siis lopulta itseni) näkevän minussa.

  1. Nautiskelija. Pelkään sitä, että muut näkevät, kuinka paljon nautin minusta. Kuinka antoisaa minusta on kommunikoida toisten kanssa. Jakaa itsestäni. Liikuttua elämästä. Antautua leikkiin toisen ihmisen, tai elämän kanssa. Pelkään reaktioita, joita se aiheuttaa, että nautin olemisesta. Kohta 1 liittyy kohtaan 3.
  2. Itsekäs. Pelkään, että ihmiset näkevät kuinka itsekäs olen. Kuinka kiinnostunut olen itsestäni ja omasta matkastani. Kuinka teen asioita itseni vuoksi ja laitan itseni etusijalle valinnoissani. Pelkään, että minua pidetään välinpitämättömänä. Jota minä myös olen, ottaessani oman tilani ja antaessani toisille omansa.
  3. Vaikutushaluinen. Pelkään (myöntää itselleni), että muut näkevät, että haluan vaikuttaa asioihin ja ennenkaikkea ihmisiin. Että sitä ja minua pidetään pahana. Ennenkaikkea sitä, että nautin siitä.
  4. (ihan vaan bonuksena) Tarvitseva. Osa minussa pelkää minussa olevia tarpeita ja koska tarpeeni ja toiveeni ovat osalle minussa vaikea asia, pelkään, että myös muut pitäisivät niitä huonoina.

Ehkä sinäkin haluat ottaa hetken sille, että kirjoitat tunnustellen kolme sellaista asiaa, joita sinä piiloitat naamiosi alle.

Oman naamionsa ja sen taakse katsominen on eheyttävää.
Oman naamionsa ja sen taakse katsominen on eheyttävää.

Kun olemme kirjoittaneet nämä kolme asiaa, laitamme naamiot päähämme. Kukin vuorollamme, saamme tilaa kertoa näistä kolmesta asiasta, sekä siitä, mitä naamiomme käytännössä on näiden asioiden kohdalla. Millä peittelemme näitä asioita? Mitä me teemme, pitääksemme piilossa surullisuutemme, vihaisuutemme, epävarmuutemme ja niin edelleen.

Mitä minä sitten teen?

  1. Pysyttelen toisinaan etäällä ihmisistä. En anna itseni nauttia ihmiskohtaamisissa niin paljon, kuin voisin. Pidättäydyn, koska tunnistan, että minussa liikkuu paljon, jos annan itseni olla aidosti läsnä tässä vuorovaikutuksessa. En anna kokonaisuudessaan tilaa hymylle, naurulle, myötätunnolle, ärsyyntymiselle, halulle, tai selkeydelle, joka minussa herää.
  2. Huomaan edelleen sopivani tapaamisia ihmisten kanssa, joiden seura ei kiinnosta minua. Toisinaan huomaan edelleen näytteleväni kiinnostunutta silloinkin, kun en ole sitä. En ole täysin suorasanainen. Tunnistan edelleen taipumuksen aloittaa/suostua velvollisuudentunteesta mukaan työprojekteihin, jotka eivät oikeasti kiinnosta.
  3. En ole juurikaan viimeisiin vuosiin ottanut kantaa asioihin. Olen myös ollut passiivinen tavoitteiden suhteen. Annan intohimolle tilaa, mutta sen sijaan, että toisin sitä käytäntöön, jättäydyn tutkimaan sitä ja antamaan sille aikaa. En juurikaan kirjoita blogitekstejä. En aja aktiivisesti niitä asioita, jotka koen tärkeäksi, vaan sen sijaan ”touhuilen” omassa rauhassani. Kun minulta kysytään mielipidettä, esitän helposti neutraalin ja kaiken hyväksyvän näkemyksen, sen sijaan, että ottaisin aidosti kantaa.
  4. Olen itseriittoinen. Ihan huomaamattani unohdan, että minullakin on tarpeita, enkä olekaan olemassa vain muita varten.

Mitä sinä teet pitääksesi nuo naamion takana olevat asiat piilossa? Millaista ihmistä näyttelet? Mitä kenties teet muuttaaksesi olotilaasi?

Puhumme kursseilla usein myös siitä, miten nuo naamion takana olevat asiat etsivät aina toteutumistapaa, siitä huolimatta, että yritämme pitää ne piilossa. Ne ovat osa meitä.

Mikäli emme anna niille tilaa ja tutustu niihin, ne toimivat elämämme varjoissa. Pelko ohjaa valintojamme, vaikka emme tiedostaisi sitä. Viha ilmenee tavalla tai toisella. Itsekkyys on joka tapauksessa taustalla. Tarpeemme pyrkivät täyttymään, mutta nyt salakavalla tavalla, joka useinkaan ei ole meille rakentavaa. Tämä on otsikossa mainittu tärkeä syy nro 1.

Ehkä haluat kysyä itseltäsi myös sitä, miten nuo pelkäämäsi asiat toteutuvat elämässäsi, piiloittamisesta huolimatta?

Asia, josta pyrin jatkuvasti muistuttamaan itseäni, on se, että minusta ei tule ketään muuta, kuin se joka olen. Kaikki se, mikä on sisälläni, on siellä niin kauan (ja senkin jälkeen), kun omistan sen osaksi itseäni. Se kaikki on minua ja jos käännän selkäni sille, käännän selkäni minulle. Ja sitä minulle, kuten jokaiselle meistä, on tehty aivan tarpeeksi. Otsikossa mainittu tärkeä asia nro 2 on se, että sinä tarvitset vihdoin ihmisen, joka ei käännä sinulle selkää.

Koska olen joutunut myöntämään, että haluan jollain tapaa kantaa korteni kekoon, haluan myös muistaa, että juuri tuolla naamion takana ovat kaikki todelliset lahjani. Ne eivät ole ehkä niitä, joita olen yrittänyt kehittää, tai jotain, joka tuntuisi hienolta. Mutta niissä ja niiden ytimessä asustaa valtava syvyys, orgaaninen voima ja viisaus. Siellä asuu luojani lahja minulle. Tämä on kolmas tärkeä asia, lahjani ovat naamion takana.

Lisään mukaan vielä yhden tärkeän seikan. Sisäisessä työssä nämä naamion takana olevat asiat näyttelevät keskeistä roolia. Juuri ne ovat tiemme lähemmäs itseämme, ei jokin, joksi yritämme tulla. Ne ovat myös tie täyttymykseen, sillä vain elämällä sen ihmisen elämää, joka on piilossa maskin takana, voimme aidosti olla avoimia ja vastaanottavaisia elämälle ja niille lahjoille, joita sillä on annettavana. Esimerkiksi sen myöntäminen, että kaipaa rakkautta, on monella tavalla tiemme kaipaamamme luokse. Ehkä kirjoitan siitä myöhemmin lisää. Välittäen, aaro.

Rajojen vetäminen on rohkeutta kertoa myös vaikeista tunteista – ja toimimaan niiden mukaan

Yksi vaikeimpia asioita ihmisenä olemisessa on rajojen vetäminen suhteessa toiseen ihmiseen. Se on hankalaa, koska kaipaamme samaan aikaan sulautumista ja yhteyttä, kun toisaalta sisimmässämme tiedämme, että vain uskaltamalla kohdata omat tunteemme, voimme olla rehellisiä aidolle itsellemme. Rajojen vetäminen kuitenkin palvelee suhdetta, koska se tekee meistä näkyvämmät toisillemme ja kasvattaa välillemme läheisyyttä.

Minulta kysytään usein, mitä rajojen vetäminen sitten tarkoittaa. Se on yksinkertaisesti sitä, että uskaltaudut kertomaan toiselle myös vaikeista tunteistasi ja toimimaan sen mukaan, mitä ne sinussa herättävät. Pystyt siis kieltäytymään, olemaan eri mieltä tai tekemään asioita, joista toinen ei pidä, mutta jotka ovat sinulle tärkeitä. Olettaen toki, ettei siitä ole suoranaista haittaa kumppanillesi.  Hyvässä suhteessa tähän on tilaa, koska siinä toisen annetaan olla oman potentiaalinsa kokoinen. Molemmat haluavat vaalia toisen ainutlaatuisuutta ja tukea tätä kasvua.

Rakkaussuhteen alun rajattomuus on ihana taivas, hoitava syli.

Tunnistatte toisissanne ainutlaatuisuuden, joka taianomaisesti yhdistää teidät ja synnyttää rajattoman rakkausolennon. On vaikea huomata, missä itse loppuu ja toinen alkaa, lauseet täydentyvät, seksi on upeaa. Rakastunut ihminen tuntee tulleensa kotiin, johon on kaivannut pitkään. Väistämättä tulee sekin päivä, kun molemmat näkevät toisissaan erillisen olennon. Tuo hetki pitää sisälleen valtavan mahdollisuuden ja valinnan paikan: Haluanko tutustua tuohonkin ihmiseen, olenko valmis kohtaaman sitä kautta itsenikin uusin silmin? Rakastumisen jälkeen jää rakkauden mahdollisuus.

Oli vuosia, kun ajattelin, että ihminen täydentyy itsensä kautta. Olin lukenut melloni ja tarvitsin viestin sanomaa vahvistuakseni omassa kasvussani.  Joitakin vuosia sitten laitoin lauseen perään pilkun, ja jatkoin sitä: ”mutta kasvaa toisen rinnalla.” Toisen ihmisen läsnäolo hoitaa, mutta se myös ravistelee. Kauneudessaan ja kamaluudessaan se tarjoaa ainutlaatuisen näköalapaikan omaan itseen. Jotta se olisi hedelmällistä, tulisi molempien olla tietoisesti suhteessaan. Tietoisesti oleminen tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että pyrit tiedostamaan, mitkä tunteet ja ajatukset saavat sinut käyttäytymään puolisoasi kohtaan kuten käyttäydyt. Et vastuuta toista omasta onnettomuudestasi tai sisäisestä tyhjyydestäsi ja ymmärrät mitä kannat mukanasi suhteeseen aiemmasta elämästäsi. Jos se on yksin vaikeaa, hae apua ammattilaiselta. Kaija Maria Junkkari on kirjoittanut, että pariskunnan on tarkoitus kasvaa yhdessä, ei yhteen.

Parisuhteessa on joskus haasteellista tietää, milloin yhdessä yrittäminen ja tahtominen ei enää riitä, vaan molempien kannalta olisi parempi vaihtoehto lähteä eri suuntiin tai hakea apua. Vielä hankalampaa se on, kun molemmat ovat herkkiä ja muutos pelottaa. Mitäänantamattomassa suhteessa jatketaan, koska paremmasta ei tiedetä tai ei haluta aiheuttaa toiselle pahaa mieltä. Toiveet ja ajatukset kätketään hiljaisuuteen.

Mikään suhde ei kuitenkaan parane mykistämällä.  Joillekin yksinäisyys on niin kamala vaihtoehto, että ainoa tapa lähteä parisuhteesta on vaihtaa lennosta toiseen suhteeseen. Hylätyksi tuleminen on jätetylle näissä tilanteissa usein paljon rankempaa, kuin se olisi ollut muutoin. Pettäminen on toinen yleinen pakotie suhteesta. Kun mikään muu keino ei auta löytämään ulos, on kipeä riuhtaisu monelle epätoivoinen tapa päästä irti.

Eroryhmiini tulee usein henkilöitä, jotka on jätetty heidän sanojensa mukaan ”puun takaa”. Viikkojen työskentelyn aikana maisema alkaa kuitenkin muuttua ja alun kieltämisestä aukeaa näkymä päättyneeseen suhteeseen uudessa valossa. Henkilö alkaa nähdä, että toinen olikin ehkä vahvempi tekemään päätöksen, johon hänestä itsestään ei olisi ollut. Myös oma rooli suhteen viime metreillä alkaa hahmottua, eikä vastuuta enää jätetä täysin toisen harteille.

Yleisesti voidaan sanoa, että hyvään, rakkaudelliseen suhteeseen kuuluu se, että tiedetään mitä toiselle kuuluu. Jos ero todella tulee puun takaa, on yhteys varmasti ollut jo pitkään poikki. Asian hyväksyminen on vaikeaa, mutta se samalla myös hyvin helpottavaa. Joskus päätös lähteä voi olla suurin rakkaudenosoitus, joka suhteeseen enää mahtuu.

”Jos et usko ihmeisiin, ehkä olet unohtanut, että sinä olet yksi” – 6 voimakuvaa

Tässä 6 voimakuvaa muistuttamaan sinua siitä, miten ihmeellinen, ihana ja arvokas olet. Kyllä, juuri Sinä ♥ Lisää inspiroivia ja voimauttavia kuvia löydät Instagram-tililtämme @hidasta.

voima12

voima10

voima9

voima6
voima2

voima1

@hidasta

”Ole hellä maapallolle” – Dalai Laman 7 elämänviisautta

Yksi tunnetuimmista henkisistä johtajista maailmassa tänä päivänä on varmasti Dalai Lama, nimeltään Tenzin Gyatso. Tämä Tiibetin buddhalaisuuden johtohahmo ja 14. Dalai Lama on vankka rauhan puolestapuhuja, ja hänelle onkin myönnetty Nobelin rauhanpalkinto vuonna 1989.

Hänellä on ollut esiintymistensä, puheidensa ja kirjoitustensa välityksellä suuri vaikutus maailman henkisyyteen – myös muiden, kuin tiibetinbuddhalaisuuden seuraajien joukossa. Tässä muutamia murusia Dalai Laman viisaudesta.

dalailama5

Muista, että suureen rakkauteen ja suuriin saavutuksiin sisältyy suuri riski.

Rakastava ilmapiiri kodissasi on elämäsi perusta.

dalailama6

Kun olet eri mieltä rakkaittesi kanssa, käsittele aina vain tämänhetkinen tilanne. Älä tuo menneisyyttä siihen mukaan.

Jaa tietämyksesi. Se on tapa saavuttaa kuolemattomuus.

dalailama1

Lähde: Elephant Journal

4 keinoa päästä eroon mielen mustista möykyistä – Tee mitä voit ja anna asian sitten olla

 

Sosiaalisen kanssakäymisen ja kommunikaation taidot näkyvät niin parisuhteissa kuin kaupan kassalla ja liikenteessä. Konfliktitilanteessa tulee monesti syytettyä muita sen sijaan että ottaisi vastuun omista tunteistaan. Peiliin katsominen on tuskallista.

Ärtyminen, reagointi, kimpaantuminen ja suuttuminen saattavat aiheuttaa mielipahaa toisessa, mutta ennen kaikkea ne kerryttävät omaan mieleen mustia möykkyjä, jotka muuttuvat elämää myrkyttäviksi reaktioiksi muita kohtaan. Se on ikävä kierre.

Kommunikointitaidot ovat opittuja tapoja, ja tapoja on mahdollista muuttaa. Se tosin vaatii tekoja, pelkkä päätös ei riitä: jos haluat luopua haitallisesta tavasta, sinun on korvattava se uudella ja toistettava sitä, kunnes uudesta tavasta on tullut pysyvä. Tähän voi kulua kuukausia tai vuosikymmeniä.

 ~ ~ ~ ~

Yli 1500 vuotta sitten kirjoitettu Pata­­­­­ñjalin Yoga-sûtra kiteyttää joogafilosofian ytimen, ja kirjaa siteerataan ja tulkitaan edelleen joogan perusteoksena. Luku 1:33 kertoo hyveistä, jotka liittyvät oleellisesti kommunikointitapoihin.

Teija Enoranta kirjoittaa maanmainiossa kirjassaan Japji Sahib – Mielen joogaa muun muassa tästä luvusta. Hän sanoo, että moni meistä on kehittänyt sujuvan kanssakäymisen esteiksi lukkoja, jotka muodostuvat syvälle säilötyistä tunteista ja murheista, alitajunnan hämäristä.

Joogafilosofian ytimestä kumpuaa viisaus neljän lukon tunnistamiseen. Niihin jokaisella on myös avaimet.

 

1 Ensimmäinen avain sopii kateuden lukkoon. Kateus on voimakas ja inhimillinen tunne, joka mustaa mielen. Elämä ei tunnu reilulta. Facebook-feedistä tulee helposti olo, että muilla menee niin paljon paremmin. Vaikka järki sanoisi, että kateus on turhaa eikä siihen kannata käyttää energiaa, eivät tunteet tottele järkeä.

Jokaisella on omat taistelunsa, eikä niiden syvyyttä voi arvioida ulkokuoren pohjalta. Pata­­­­­ñjali kehottaa osoittamaan määrätietoisesti ystävällisyyttä onnekkaalle. Jos et kykene tekemään sitä kasvotusten, harjoittele rakkauden lähettämistä mielikuvissa. Älä tee sitä kateutta kieltämällä, anna kateuden olla, hyväksy että sinussa on sellainenkin tunne, mutta lähetä sen lisäksi myönteisiä ajatuksia. Pienen harjoittelun avulla valo voittaa pimeän ja myönteinen energia ottaa vallan. Kateus voi jopa muuttua ihailuksi: toisen menestys ei ole minulta pois, päinvastoin. Mitään ei ole hävitty, mutta kanssakäyminen on helpompaa ja oma olo on parempi.

2 Toinen avain saa myötätunnon pulppuamaan. Kateuden vastakohta voisi olla itseriittoisuus. Kun tuntuu sille, etten tarvitse ketään, ei-tartte-auttaa, onnistun ihan omillani, en myöskään huomaa sitä, että muut tarvitsevat minua. Ihminen on sosiaalinen olento ja kasvaa altistaessaan itsensä aitoon vuorovaikutukseen. Itsekkyyden muuri jättää sydämen sisäpuolelleen, eivätkä rakkaus ja myötätunto liiku sen läpi kumpaankaan suuntaan. Kun silmänsä avaa muiden tarpeille, auttaa perhettä, ystäviä, tuttuja ja tuntemattomia, käyttää myötätunnon avainta.

3 Kolmas avain on itseluottamuksen ja itsearvostuksen oikeutus. Vertaamme itseämme helposti toisiin ja tunnemme kenties, ettemme ole riittävän hyviä. Alemmuuden tunne ja pelko voivat näkyä ulospäin niin vetäytymisenä kuin ylimielisyytenä. Tämän tunnistaminen saattaa olla merkittävä askel omasta huonommuudesta vapautumiseen. Joka kerta kun tunnet itsesi arvottomaksi, pysähdy ja keskity siihen, että sinussa on avain itseluottamukseen. Anna itsearvostuksen virrata.

4 Neljäs avain avaa portin viisaaseen vetäytymiseen pois pahasta ja kielteisestä energiasta. Universumissa on pimeitä voimia ja tunnemme monenlaisia tunteita, niitä ei kannata kieltää. Mutta kielteistä energiaa ei myöskään kannata kasvattaa keskittymällä siihen. Irti päästäminen on valtava jooginen harjoitus.

Kaikkeen on olemassa ratkaisu, mutta se ei välttämättä näyttäydy heti. Mieti, pohdi ja meditoi ongelmaa, mutta älä vatvo sitä loputtomiin. Tee mitä voit ja anna asian sitten olla. Joskus ratkaisu vaatii aikaa. Epätietoisuus voi olla epämukavaa, mutta hurjan kasvattavaa.

Älä jaa ikävää juorua eteenpäin, älä lisää kielteisen energian voimaa. Anna läheisten ihmisten kokea omia tunteitaan ilman että sukellat niihin mukaan. Harjoita omaa mielenrauhaasi ja myötätuntoa.

~ ~ ~ ~

Teija Enonranta kysyy kirjassaan, mistä tällaiset avaimet saa lunastaa. Hän vastaa itse: kun opit näkemään lukot haastavissa vuorovaikutustilanteissa ja omassa mielessäsi, saatat huomata avaintenkin olevan lukoissa kääntämistä vailla valmiina.

Mieleen tulevat Äiti Teresan sanat:

”Ihmiset ovat usein kohtuuttomia ja itsekeskeisiä. Anna heille silti anteeksi.

Jos olet ystävällinen, ihmiset saattavat syyttää sinua piilomotiiveista. Ole silti ystävällinen.

Jos olet rehellinen, ihmiset saattavat huijata sinua. Ole silti rehellinen.

Jos löydät onnen, ihmiset saattavat olla kateellisia. Ole silti onnellinen.

Tänään tekemäsi hyvä saatetaan unohtaa huomenna. Tee silti hyvää.

Vaikka annat maailmalle parhaasi, se ei välttämättä koskaan riitä. Anna silti parhaasi.

Koska näetkös, lopulta kaikki on sinun ja Jumalan välillä. Mikään ei koskaan ollutkaan sinun ja heidän välillään.”

Neljä lukkoa aukeavat hengityksen voimalla. Hengitä ja kokeile, mikä avaimista sopii. Kaikessa yksinkertaisuudessaan se on juuri näin simppeliä: tietoinen hengittäminen avaa tilaa nähdä, mitä ympärillä tapahtuu.

”Opeta mielesi näkemään kauneutta kaikkialla” – 7 voimakuvaa Sinulle

Instagram-tililtämme @hidasta löydät uusimmat voimakuvat ja pieniä välähdyksiä toimituksemme tapahtumista.

voima4

voima6

voima5

voima7

voima2

voima1

voima3

@hidasta

”Nyt ei ehdi kun täytyy olla hetki” – 7 voimakuvaa hidastamiselle

Juuri nyt on hyvä aika hidastaa vauhtiasi ja ottaa hetki itselle. Hengitä syvään, ota yhteys takaisin omaan kehoosi ja kuulostele, miltä sinusta juuri nyt tuntuu… anna itsesi vain olla. ♥ Lisää hidastamiseen kannustavia voimakuvia löydät Instagram-tililtämme @hidasta.

voima1

voima10

voima9

voima6

voima5

voima3

voima11

@hidasta

5 keinoa, joiden avulla et tarvitse arjestasi lomaa

vieraskyna

JenniArbeliusKirjoittaja Jenni Arbelius on intuitiivinen hoitaja, näkijä, kirjoittaja ja kouluttaja. Mielestäni elämä ja ihmisyys on viisasta ja kaunista. Ehkä siksi innostun jatkuvasti tutkimaan uusia ihmisyyden alueita, joihin haluan sukeltaa syvälle. Tutkimusretkieni tuloksia jaan eteenpäin kirjoissa, verkkokursseilla, blogiteksteissä ja keskusteluissa.


Loma, loma, loma! Se on heinäkuun kuumin puheenaihe. Joskus elämä kuluu odottaessa viikonloppua tai kesälomaa. Ja kun se paljon odotettu loma vihdoin koittaa ja ”saa vain olla”, voivat mielen taustalla kytevät odotukset olla niin suuret, että pian tekee jo mieli päästä lomasta lomalle.

Mitä jos oma arki olisikin niin hyvää, ettei sitä tarvitsisi paeta lomalle? Tässä viisi keinoa hyvän arjen rakentamiseen.

1.TEE ARJESTASI SIELUKASTA. Anna sydämen, sielun ja intuition sanella se, miten järjestät käytännön palikat elämässäsi. Istuta nautinto ja henkevyys jokaiseen päivääsi niin, ettei niitä tarvitse hakea erikseen retriiteistä.

2. ANNA TILAA MUUTOKSELLE. Elämässä vain muutos on pysyvää. Älä sido arkeasi liian tiukkoihin aikatauluihin tai raameihin. Asiat muuttuvat, se kuuluu elämään, eikä kaikista suunnitelmista ole ehkä sittenkään tarpeellista pitää kynsin hampain kiinni.

3. ANNA ITSELLESI LUPA MUUTTAA MIELTÄSI. Joskus hyvältä tuntuneet jutut alkavatkin tuntua nuutuneilta. Vaikka jokin elämäntyyli tai asia olisi tuottanut paljonkin iloa ja nautintoa, joskus voi olla aika muuttaa suunnitelmia, peruuttaa sovittuja juttuja tai ollakin tekemättä jotain, mitä oli alunperin tarkoitus. Tee asioita tekemisen ilosta – ja jos huomaat, että ilo puuttuu tai että aika ei ole oikea, älä väännä väkisin.

4. OLET MITÄ RAKASTAT. Täytä elämäsi asioilla, joita rakastat. Elämä on lyhyt, joten aika kannattaa käyttää hyvin. Tee lista asioista, jotka tuottavat sinulle iloa ja nautintoa. Täytä työsi ja vapaa-aikasi sillä, mitä rakastat. Pian rakastat elämässäsi kaikkea, mitä siinä on.

5. HIDASTA JA YKSINKERTAISTA. Ihminen usein yliarvioi jaksamisensa. Tunnistele rehellisesti sitä, kuinka monta tehtävää voit päivän aikana tehdä niin, ettet ole päivän päätteksi ihan piipussa. Tee mieluummin pari asiaa hyvällä fiiliksellä kuin kaksikymmentä hammasta purren.

Teksti: Jenni Arbelius Kuva: Pixabay

Näin laulu rohkaisee sydämiä – 5 voimasanomaa

eija_blogi

Minulla on ollut vahva taipumus ja tarve sanoa sanaseni, lausua ajatukseni ja karjahdella mielipiteeni julki – saarnoiksi saakka. Mutta mitä enemmän kilsoja on kertynyt ja mitä avarammaksi näköala levittäytynyt, sen itsepintaisemmin on epävarmuuskin tarttunut ranteeseen.

Onko itsellä kuitenkaan mitään NIIN merkittävää sanottavaa, että voisi tai pitäisi sanoa? Jos vaikka onkin, niin mikä juuri minä olen sanomaan? Kenellekään. Mitään.

Oman keskeneräisyyden tajuamisprosessiko mieltä maailman tuulissa huojuttaa? Ehkä ja varmaan. Niin ja näin, haluni tsempata ihmisiä (itseänikin) rohkeasti rikkaaseen elämään ei kuitenkaan lähde minusta. Ei käskemällä eikä kulumalla.

Laululla on sanoma. Kirjoittajan oma ajatus. Se, mitä hän haluaa ihmisille kertoa – laulun ydin. Kepeä tai syvällinen – aina jollekin jossain hetkessä arvokas ja tärkeä.

Tämänhän olen tiennyt. Tai luullut tietäväni – jo kauan. Järisyttävä tajunnanräjähdys tapahtui kuitenkin vasta muutama kesä sitten eräänä aurinkopäivänä, autonratissa. Kirkas ja terävä, syvä oivallus riemullisesta mahdollisuudesta kirjoittaa lauluihin oma sanottavani. Mahdollisuudesta herättää tunteita ja tunnelmia. Mahdollisuudesta vaikuttaa – saarnaamatta. Musiikin siivin.

Myös oivallus siitä, että laulun sanoman äärellä olen samalla vahvasti oman missioni, kirjoittamiseni merkityksen äärellä. Sen syissä ja synnyissä.

Aiheita ja ideoita on omiin sanoituksiin kertynyt satoja. Mutta riveiltä ja rivien väleistä löytyy samoja, itseään hieman eri variaatioissa toistavia ydinajatuksia.

Haluan rohkaista ihmisiä

1. Elämään itsensä näköistä, sielunsa väristä, rikasta ja kaikille tunteille tuntuvaa elämää.

Mutta sulla on jotain muuta,
sydämessä läikkyvää,
jotain muuta,tärkeää,
mutta sulla on jotain muuta,
tähtiesi määräämää,
jotain muuta, sen mä nään,
yks kova juttu,
ilmiliekeissä,
yks kova juttu,
sun oma elämä.

(Yks kova juttu, säv. Kari Haapala, esittäjä YÖ)

2. Omien ajatusten, asenteiden ja valintojen vapauteen. Myös vastuuseen.

Mulla on lupa tässä elämässä joskus eksyä,
mulla on lupa olla musta hetki sielu säröllä,
mulla on lupa olla olemassa joka solulla,
mulla on lupa surun jälkeen ilo väkevästi tuntea,
mulla on lupa lujaa rakastaa.

 (Uuteen valoon, säv. Antti Kleemola, esittäjä Marko Maunuksela)

3. Hyppäämään tarvittaessa tuntemattomaan ja ottamaan jalat alleen juostakseen pois pahasta. Luopumaan huonosta ja turhasta tutusta – kivullakin.         

Parempi on luopua,
kuin tappaa hitaasti toisensa,
lähellä sinua,
vaik´ joskus täytyinkin onnesta.

(Ei kukaan ketään, säv. Mikko Tamminen, esittäjä Aki Samuli)

4. Innostumaan ja tartuttamaan innostusta

Ei saa kesyttää
sellaista sydäntä,
joka lyö kipinää,
innostuksen sytyttää.
Ei saa kesyttää
sellaista sydäntä.

5. Uskomaan itseensä ja unelmiinsa sekä seuraamaan ja toteuttamaan niitä.

Lakeuden laidalla
nuori tyttö, valo kasvoillaan,
takinliepeet lepattaen tuulessa,
vaikka taivaanrannan ja sen rajan taa
tahtoo tavoittaa hän omaa unelmaa.

Hän tahtoo tanssia
hento tyttö, polte ruumiissaan,
vaikka pilkkanimestään vain tunnetaan,
hän on rohkea ja luottaa unelmaan,
sillä kaikki on niin vahvaa, oikeaa.

Ei tyttö taskuissa
kanna ikäviä muistoja,
ei epäonnistumisenkaan pelkoa,
vaikka moni paha kieli ennustaa,
eihän tuollaisesta ballerinaa saa.

Lakeuden laidalta
tyttö syntymästään sokea,
tanssii tänään meille ballerinana, pääroolissa – ei voittaja koskaan luovuta.

(Ei saa kesyttää, säv. Antti Kleemola, esittäjä Suvi Teräsniska)                                               

 

6 helppoa vinkkiä elämykselliseen kesälomapäivään

mari_blogi

Kauan kaivattu kesäloma edessä eikä vielä sen suurempia suunnitelmia? Loma jo itsessään tuo kaivatun hengähdyshetken arkeen, mutta tekemällä asiat hieman eri tavalla kuin yleensä saat lomastasi kotioloissa vielä elämyksellisemmän.

Kerää talteen vinkit ja valitse omasi, kun tekemisen puute yllättää.

1) Uppoudu lähiseutujen luontokohteisiin

Milloin viimeksi teit metsäretken lähimetsään, kävit piknikillä puistossa tai tutustuit saaristoon? Suomen luonnosta riittää nautintoa useammaksikin päiväksi, ja lähiseutujen luontokohteita voi tarkastella uusin silmin kiireettömänä lomapäivänä. Kiinnitä huomiota lintujen ääniin tai meren kohinaan ja anna luonnon yllättää.

2) Nauti kesän sadosta

Kotimainen lähiruoka on parhaimmillaan kesäkuukausina. Käy torilla tai lähimarketissa hakemassa kesän satoa, asettele se kauniisti tarjolle ja nauti. Voit myös kokeilla uusia reseptejä mansikoille, varhaisperunoille tai grillikasviksille tehden ruuanlaitosta päivän elämyksellisen kohokohdan.

3) Joogaa tai meditoi ulkona

Kesällä on aika siirtää jooga-, meditaatio- tai muu päivittäinen harjoitus sisätiloista ulos terassille tai nurmikolle. Suora maakosketus, ympäriltä kuuluvat luonnon äänet ja ihoa hellivä aurinko tai tuuli vievät harjoituksen uudelle tasolle. Yksinkertaisimmillaan voit vain sulkea silmäsi, hengittää ja aistia kesää joka solullasi.

HE kesalomajuttu2

4) Anna musiikin viedä

Laita päälle eri radiokanava kuin tavallisesti tai löydä uusia artisteja verkon musiikkipalveluista. Suhtaudu musiikkiin kuin kuulisit sitä ensimmäistä kertaa – minkälaisia kehollisia tuntemuksia se aiheuttaa? Jos musiikki alkaa viedä, voit ottaa spontaanin tanssisession kotosalla tai pihassa.

5) Nauti yhteisöllisyydestä

Kesälomalla on hyvä hetki ottaa yhteyttä ystäviin, joita et ole ehtinyt hetkeen nähdä. Kutsu ihmisiä kylään, sovi ex-tempore treffit läheiseen kesäkahvilaan tai mene tapaamaan ihmisiä johonkin lähiseudun lukuisista kesätapahtumista. Voit myös kiinnittää ekstrahuomiota ihmisille hymyilemiseen tai läheisten halaamiseen. Saat varmasti aloitteesi tuplana takaisin!

6) Ole, älä tee

Jos arkesi on täynnä aikatauluja, varaa kesälomapäiville runsaasti suunnittelematonta aikaa. Kysy aamulla herätessäsi itseltäsi, mitä minä haluaisin tänään tehdä, ja seuraa spontaanisti intuition ääntä. Välillä voit pysähtyä vain olemaan ja nauttimaan kiitollisena tekemättömyyden tilasta.

 

Korttipakat OSTA 3 MAKSA 2  
PUOTIIN
close-image