Sivu 327 – Hidasta elämää

Johdatko itseäsi pelolla?

Pelolla johtaminen on ollut viime aikoina usein otsikoissa. Useimmiten on puhuttu siitä, miten meitä tavallisia kansalaisia ja työntekijöitä johdetaan pelolla. Olemmeko kuitenkaan tulleet ajatelleeksi, kuinka paljon me itse johdamme itseämme pelolla? Pelko tuntuu olevan tällä hetkellä läsnä kaikkialla.

Kysymys siis putkahti mieleeni tänään, eräässä tilanteessa. Kuinka paljon nämä pelot peittyvätkään erilaisina korviketoimintoina tai epämääräisenä ahdistuksena, josta on vaikea saada otetta. Kehosta puhumattakaan, miten keräämme kehoomme eriasteisia jännitteitä, suoja-asentoja ja kipuja pelkoreaktion seurauksena.

Mielestäni kaikki lähtee siitä, että itse tunnistan oman pelkoni; miten juuri minulla on tapana reagoida pelolla erilaisissa elämäntilanteissa. Koska kaikki stressi on pohjimmiltaan pelkoa (sympaattinen hermosto aktivoituu jos aivot tulkitsevat tilanteen uhkaavaksi), aika monen elämä on värittynyt hyvin monen tasoisilla peloilla.

Miten näitä pelkoja voisi tunnistaa? Luettelen tässä joitakin asioita, jotka eivät ole missään tärkeysjärjestyksessä:

Pakonomainen suorittaminen: joskus loputtomalla puuhastelulla pakenemme asioita ja tunteita, pelkäämme menettävämme hallinnan, jos annamme tilaa haastavalle asialle tai tunteelle.
Toisista huolehtiminen ja murehtiminen: saatamme siirtää huomiomme ennemmin muiden murheisiin murehtimalla niitä heidän puolestaan, kuin antamalla itselle aikaa ja tilaa omien asioiden ratkaisemiselle. Se saattaa joskus tuntua aivan liian pelottavalta.
Liika kiltteys: saatamme pelätä toisten hylkäämistä ja yksin jäämistä niin paljon, että pienennämme itseämme ja mukaudumme mieluummin toisten tahtoon ja päätöksiin. Näin lopulta hylkäämme itsemme ja omat tarpeemme.
Jumiin jääminen: saatamme jäädä jumiin ikävään työpaikkaan, ihmissuhteeseen tai yksinkertaisesti kotiin, ulkoistamaan omaa elämäämme tosi-TV-, viihde- tai pelimaailmaan. Emme ehkä uskalla kohdata ”totuutta” senhetkisestä tilastamme ja ajankohtaisesta muutostarpeestamme.
Sanat ’pitäisi’, ’on pakko’: nämä stressiä luovat sanat kuvastavat sitä, ettemme uskalla tehdä omaa päätöstä johonkin ryhtymisestä tai ohjaamme vastuun päätöksestä jollekin toiselle – on pakko liikkua/aloittaa dieetti, koska joku toinen sanoo niin. Toki joskus on ihan oikeastikin pakko, mutta jokainen meistä voisi miettiä, kuinka usein lopulta käytämme tarpeettomastikin näitä sanoja sekä sisäisessä puheessamme että ollessamme vuorovaikutuksessa muiden kanssa.
Vihareaktiot ja vihapuhe: vihan alla asustelee useimmiten pelko, esimerkiksi sen vuoksi, että jokin asia tai ilmiö tuntuu itsestä vieraalta ja siten pelottavalta. On helpompi lähettää etäisiä vihaviestejä kuin ottaa askel uutta ja tuntematonta kohti.
Katkeruus ja uhriutuminen: alitajuinen pelko muutoksesta ja sen epäonnistumisesta saattaa ajaa katkeruuteen ja uhrin rooliin. Tällöin ihmiseltä puuttuu sisäinen omavoima, luottamus siihen, että muutos on mahdollista, ei tarvitse jäädä kärsimään esimerkiksi onnettomaan ihmissuhteeseen. Uhri jää myös syyllistämään muita, läheisiään, viranomaisia, yhteiskuntaa, koska ei löydä omaa tietään ulos vaikeuksiensa keskeltä.
Syyllistäminen ja syyllistyminen: nämä kaksi asiaa ovat saman kolikon eri puolia ja näidenkin tunteiden alla saattaa olla pelkoa. Jos herkästi syyllistämme muita, tämä saattaa olla alitajuinen tapa yrittää välttää sitä, että oma syyllisyyden tunteemme tulisi näkyväksi.

Meillä jokaisella on elämässämme tiettyjä osa-alueita, joissa pelko aktivoituu, ja se on ihan normaalia ja inhimillistä. On myös hyvä tunnistaa se, miten keho reagoi näihin pelkoihin, usein jopa kivuilla. Jos sinä tunnistit itsessäsi joitakin tapoja tai malleja, joiden alla voisi pohjimmiltaan olla pelkoa, miten olet yrittänyt selviytyä niissä tilanteissa? Miten johdat itseäsi pelolla?

Voit halutessasi kirjoittaa näitä asioita itsellesi ylös ja käydä jokaisen ajatuksen kohdalla seuraava prosessi läpi. Tarkastele pelkoon liittyviä ajatuksiasi seuraavien kysymysten kautta:

Onko ajatuksesi täysin, sataprosenttisesti totta?
Miten tämä ajatuksesi saa sinut reagoimaan?
Onko reaktiosta sinulle hyötyä tällä hetkellä?
Kuka olisit ilman tätä ajatusta?
Miten toimisit tai ajattelisit ilman tätä ajatusta?
Mikä käänteinen tunne tulee mieleesi pelon sijasta, mikä voisi olla pelon vastakohta?

Lähde: Sovellus Byron Katien (2003) uskomuskysymyksistä kirjasta Kehon viisaat viestit (2016).

Kun löydät pelollesi käänteisen vastatunteen, anna sille kehossasi tilaa. Tämä vastatunne voisi olla esimerkiksi luottamus, turva, hyväksyntä tai rakkaus. Tarkastele kehoasi, miltä osin kehosi tuntuu eniten tarvitsevan tätä tunnetta, voisiko tämä paikka olla vaikka sydän tai pallean seutu? Valitse tälle vastatunteelle intuitiivisesti jokin väri ja ala hengittää tätä väriä kohti valitsemaasi kehon osaa, hengittele näin useamman minuutin ajan pitäen silmät kiinni ja olemalla kehossa läsnä. Kun huomaat rauhoittuvasi, voit päättää harjoituksen.

Kun tunnistamme ja käsittelemme pelkojamme ja niihin liittyviä reaktioitamme, vapaudumme yhä enemmän stressistä. Keho alkaa tällöin itsestään toipua kroonisista jännitteistä, jopa kivuista. Kipututkijat Lorimer Moseley ja David Butler ovatkin kirjoittaneet näin:

”Koemme kipua kun kehoomme kohdistettu uskottava todiste vaarasta on suurempi kuin kehoomme liitetty uskottava todiste turvallisuudesta. Samalla tavoin emme koe kipua silloin, kun uskottava todiste turvallisuudesta on isompi kuin kokemamme uhan tunne.”

Artikkelikuva: Anne Toivonen (Instagram: omatkuvat_anne)

Luettavaa:

Juha Siira & Karita Palomäki: Kehon viisaat viestit. Vapaaksi kivusta, stressistä ja kuormittavista tunteista (Kirjapaja 2016)

Byron Katie & Stephen Mitchell: Neljä kysymystä, jotka voivat muuttaa elämäsi – Rakasta elämää niin kuin se on! (Minä olen -kustannus Oy 2003)

4 keinoa, jotka erityisherkän kannattaa opetella – Näillä helpotat arjen kuormitusta ja rauhoitat levotonta mieltä

Kirjoittaja Tuula Ahde on erityisherkkyyden kokemusasiantuntija ja Erityisherkän elämää -sivuston synnyttäjä ja ylläpitäjä. Tuula on ollut mukana taustajoukoissa Suomen erityisherkät ry:ssä sen perustamisen valmisteluista asti. Hän toimii myös aktiivisena jäsenenä useissa kansainvälisissä HSP-ryhmissä sekä -yhteisöissä.

Erityisherkkyys on persoonallisuuteen, tunnekokemuksiin sekä tunneilmaisuun vaikuttava temperamenttipiirre, mutta siihen liittyy myös fyysisiä ja fysiologisia piirteitä.

Oman yksilöllisen mausteensa erityisherkkyyskokemukseen tuo vuorovaikutus ympäristön kanssa. Erityisherkkyydessä psyykkinen, fyysinen ja sosiaalinen ulottuvuus ovat tavallista voimakkaammin yhteydessä toisiinsa.

Herkäksi viritetty hermojärjestelmä

Erityisherkkyys ilmenee mm. autonomisen eli tahdosta riippumattoman hermoston herkkänä ja voimakkaana reagointina sekä aistitiedon syvällisenä prosessointina.

Erityisherkkyydessä on keskeistä aistitiedon käsittelyn herkkyys ja syvällisyys, joka on eri asia kuin aistitiedon käsittelyn häiriö.

Kyseessä on normaali, neurologinen, biologinen ominaisuus, jota esiintyy n. 20% ihmisistä ja eläimistä.

Erityisherkkä aistii ympäristöstään ja kehostaan tulevia ärsykkeitä tavallista herkemmin. Herkän aistit eivät sopeudu ärsykkeisiin yhtä hyvin kuin normiherkillä ihmisillä. Kuormittumista aiheuttaa aistimusten lisäksi myös niiden perusteellinen (tietoinen sekä tiedostamaton) käsittely mielen tasolla, siitä johtuvat tunnekokemukset sekä fyysiset kehotunteet (esim. jännittyneisyys).

Ärsykkeitä tulee ympäristön lisäksi kehon fyysisistä tuntemuksista sekä ajatuksista, muistoista ja suunnitelmista. Kehotuntemusten laajakaista toimii molempiin suuntiin. Erityisherkkienkin välillä on suuria eroja sen suhteen, miten hermosto reagoi tai (yli)virittyy samassa tilanteessa, samoista aistiärsykkeistä. kuva: Erityisherkän elämää -esite — Ärsykkeitä tulee ympäristön lisäksi kehon fyysisistä tuntemuksista sekä ajatuksista, muistoista ja suunnitelmista. Kehotuntemusten laajakaista toimii molempiin suuntiin. Erityisherkkienkin välillä on suuria eroja sen suhteen, miten hermosto reagoi tai (yli)virittyy samassa tilanteessa, samoista aistiärsykkeistä. Kuva: Erityisherkän elämää -esite

Kehollinen herkkyys eli herkkyys sisäaistimuksille tarkoittaa esimerkiksi tuntemuksia verensokeritasapainosta, hormonivaihteluista, kuumeesta/alilämmöstä, kivusta, säätilan muutoksista sekä herkkyyttä lisäaineille, kemikaaleille, lääkeaineille tai stimulanteille.

Erityisherkkä voi tuntea tietyn ruoka-aineen, lääkkeen tai alkoholin ”kulkemisen” tai vaikutuksen etenemisen kehossa.

Aistitieto, sisäaistimukset ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa tietoisesti ja tiedostamatta saatu informaatio muodostaa yhteisaistimuksen, ”kuudennen aistin”. Erityisherkkyys näkyy vahvasti kaikilla mainituilla osa-alueilla, joten voimakkaaksi kokemallamme intuitiollakin voi ajatella olevan keholähtöinen perusta.

Herkkyys hormonitasojen vaihtelulle

Elaine Aronin mukaan erityisherkkyyteen liittyy myös tavallista voimakkaampi reagointi hormoneihin ja hormonivaihteluihin. Erityisherkkyys näyttäytyykin mm. herkästi kohoavina stressihormonitasoina (adrenaliini, kortisoli), jotka ovat erityisherkällä usein jo luontaisesti koholla.

Esimerkiksi innostuminen, jännitys, konfliktitilanteet, lämpötilan vaihtelu tai ympäristön aistiärsykkeet voivat tuntua kehossa huimauksena, sisäisenä tärinänä, liikutuksena, pahoinvointina tai jopa kipuna. Adrenaliiniryöpyn aiheuttaman ylivireen purkautuminen erityisherkän kehosta saattaa kestää jopa päiviä.

Stressi vaikuttaa voimakkaasti myös laskemalla niitä hormonitasoja, jotka ovat erityisherkällä todennäköisesti jo luontaisesti alhaalla. Tutkimuksissa on löydetty hormonituotantoon (serotoniini, dopamiini) vaikuttavia geenimuunnoksia, jotka todennäköisesti liittyvät ainakin osalla erityisherkkyyteen (alkup. lähteet Elaine Aronin kirjoissa Erityisherkkä ihminen ja Erityisherkkä ihminen ja parisuhde).

Kehomme reagoi myös mielen tasolla tapahtuvaan rasitukseen fyysisesti.

Aivot ja alitajunta eivät osaa erottaa todellista tapahtumaa siitä, että vain ajattelemme – tietoisesti tai tiedostamatta – jotakin tilannetta. Kehomme voi reagoida tunnekokemukseen esimerkiksi fyysisellä väsymyksellä, alilämmöllä tai kuumeilulla, jotka erityisherkkä taas aistii itsessään tavallista herkemmin.

Erityisherkän hermojärjestelmä ja keho saattavat olla jatkuvassa hälytystilassa aistiärsykekuormituksesta johtuen. Pitkäaikainen kuormittuneisuus ja stressitila elimistössä altistavat erilaisille stressiperäisille oireille ja ns. uupumussairauksille. Liiallinen itsen suojaaminen ärsykkeiltä puolestaan saattaa johtaa pitkäaikaiseen alivireeseen ja edelleen esimerkiksi masentuneisuuteen tai ahdistuneisuuteen.

Vahvan keho-mieliyhteyden edut

Vahva keho-mieliyhteys ei ole pelkästään negatiivinen asia, vaan se avaa myös mahdollisuuden opetella keinoja, joilla voi lisätä hallinnan tunnetta niin mielen reaktioihin kuin kehon tuntemuksiin. Onkin tärkeää, että erityisherkkä keho ja sen reaktiot otetaan mukaan, kun haetaan keinoja tasapainoisempaan olemiseen ja elämiseen.

Kehon viestejä voi opetella kuuntelemaan, tunnistamaan ja uskomaan entistä paremmin. Jos hiljaisempia viestejä ei kuuntele, keho alkaa vähän ajan kuluttua huutaa. Itsetuntemus, oikea ravinto sekä riittävä lepo ja liike ovat voimaantumisen perusteita.
Oman vireystason tunnistaminen, säätely sekä optimointi ovat hyvinvoinnin edellytyksiä. Etsi kokeilemalla ja tuntemuksiasi kuuntelemalla itsellesi sopivin tapa purkaa stressiä ja ylivireyttä niin kehosta kuin mielestä.
Autonomista hermostoa rauhoittavilla harjoitteilla voi vaikuttaa omaan jaksamiseen. Esimerkiksi yksinkertaisilla hengitysharjoituksilla ja lihasjännitysten tietoisella rentouttamisella saa hallinnan tunnetta aiemmin täysin villeiltä vaikuttaviin kehon ja mielen lepatuksiin.
Psykofyysisissä hoidoissa ja terapioissa pyritään edistämään ihmisen toimintakykyä huomioimalla kehon ja mielin välinen vuorovaikutus. Tämä lähestymistapa on monelle erityisherkälle hyviä tuloksia tuovaa, sillä ylivireys, ahdistus, tunnelukot yms. näyttäytyvät usein voimakkaina kehotunteina.

”Kun kehon tasolla on mahdollista saavuttaa sopiva turvan ja rentouden tila, keho avautuu syvemmille viesteille ja pystyy päästämään irti myös stressiä aiheuttavista tunteista.”

– Karita Palomäki ja Juha Siira kirjassa Kehon viisaat viestit

Miksi ystävä ei ota onkeensa ja löydä ratkaisua, vaikka annan tosi hyviä neuvoja?

Olen empaattinen, auttamishaluinen luonne.

Saan itselleni isosti iloa siitä, jos pystyn olemaan toiselle ihmiselle avuksi tai hyödyksi; jos jokin oma kokemukseni, hoksaamani asia tai jostain lukemani kommentti voi tarjota toiselle inspiraatiota tai konkreettista apua johonkin elämäntilanteeseen, isompaan tai pienempään ongelmaan. Olen auttavainen ihminen, valmiina kuuntelemaan, kyselemään ja keskustelemaan.

Olenkin elämässäni usein ollut tilanteessa, jossa olen päässyt puhumaan vaikeistakin aiheista ja voinut omilla kommenteillani auttaa toista oivaltamaan jotain, löytämään ongelmavyyhden langanpään, tai vähintäänkin edes pystynyt vinkkaamaan suuntaan, josta ratkaisuja voisi etsiä.

Auttamishaluni ei kuitenkaan ole jäänyt pelkkään rakentavien ehdotusten tekemiseen silloin, kun joku nimenomaan halusi kuulla mielipiteeni johonkin askarruttavaan asiaan. Ehei. Olen näin jälkikäteen ollut hieman hämilläni ja häpeissäni, kun olen muistanut niitä kertoja, jolloin olen liki tuputtamallakin tuonut toiselle tyrkylle omaa totuuttani jostain aiheesta.

Kun esimerkiksi löysin ruokavalion, joka oli ratkaisu moniin vaihvoihin ja ongelmiin, joista olin vuosien ajan kärsinyt, olin innoissani tarjoamassa sitä ratkaisuksi monelle muullekin ihmiselle – koska vilpittömästi (mutta ah, niin virheellisesti) uskoin, että jos se kerran toimii minulla noin hyvin, niin sen täytyy olla oikea ja toimiva myös muille!

Jos olin lukenut tekstin tai kirjan, josta olin löytänyt vastauksia itseäni askarruttaneisiin kysymyksiin – tai vielä parempaa; josta olin löytänyt vastauksia kysymyksiin, jotka omasta mielestäni varmasti askarruttivat jotakuta ihan toista ihmistä! – olin aina valmis tarjoamaan lukuvinkkejä, suosittelemaan artikkeleja ja lähettämään linkkejä mielestäni kyseiselle henkilölle relevantteihin asioihin.

Uskoin vilpittömästi tämänkaltaisen toimintani olevan toisille hyväksi – ja heidän korkeimmaksi parhaakseen vieläpä! Kuitenkin useimmiten päädyin ihmettelemään, kuinka toinen ei ottanutkaan onkeensa suosituksistani ja ehdotuksistani, lähtenytkään liekeissä lukemaan sitä vinkkaamaani kirjaa (niiden jo ehkä jonoksi asti aiemmin vinkkaamieni perään) tai ryhtynytkään toteuttamaan samoja muutoksia elintapoihinsa, joihin olin itse innolla tarttunut.

Tähän tapaan toimiessani en lainkaan kiinnittänyt huomiota siihen, a) oliko kyseinen henkilö ylipäätään kiinnostunut kyseisestä aiheesta tai b) oliko aihe hänelle millään tavoin ajankohtainen juuri silloin, kun se minun kohdalleni tuli. Vinkkien vastaanotto yleensä oli kyllä kohteliaan kiinnostunut, ellei jopa aidosti innostunutkin, mutta muutoksia, niitä ei yleensä tullut, ainakaan siinä aikataulussa, kuin minä oletin ja odotin.

Onneksi olen tähän mennessä saanut oivaltaa, mikä ja missä meni pieleen.

Kaikissa näissä tilanteissa oma, lähtökohtaisesti vilpitön auttamisenhaluni oli väärin ohjautunutta. Se oli lähtöisin minusta: siitä mitä MINÄ olin kokenut, MINÄ olin lukenut tai mitä MINÄ ajattelin olevan hyväksi – jollekulle, joka ei ollut minä. Yleistin oman kokemukseni kattamaan muutkin ihmiset, uskoin tietäväni paremmin sen, mikä olisi hyväksi ei vain minulle itselleni, vaan itsestäni täysin erilliselle ja erilaiselle yksilölle.

Yksilölle, jolle itseni hyödylliseksi kokemat asiat eivät ehkä sopisi lainkaan, fysiologisista, tottumuksellisista tai vaikkapa henkisistä syistä johtuen.
Yksilölle, jolla ei ehkä ollut kiinnostusta, aikaa tai energiaa suunnata huomiota hehkuttamiini vinkkeihin, linkkeihin tai itsen kehittämiseen samalla tavalla kuin minulla.
Yksilölle, joka ei ollut valmis ottamaan vastaan kaikkea sitä, mitä hänelle yritin (puoliväkisin) antaa – ainakaan sillä hetkellä, kun koetin sitä hänelle tarjota.

Pahimmillaan olen koittanut, tai vähintäänkin kuvitellut voivani, ”parantaa” toisen ihmisen jostain havaitsemastani (mahdollisesti myös ihan oikeasta) ”ongelmasta” omien ehdotusteni ja ehtojeni mukaisesti. Olen mielestäni nähnyt sen, mitkä ovat toisen ihmisen keskeiset kipupisteet – ikään kuin joku ulkopuolinen muka voisi ne nähdä! – ja määritellyt, millä tavoin minä voisin häntä auttaa niistä vapautumaan.

Toimivaa? Ei.
Itsekästä? Kyllä.

Humoristisesti voisi sanoa, että olen kärsinyt supersankarisyndroomasta: palavasta halusta tehdä kanssaihmisteni elämästä parempaa. Suureksi onnekseni olen saanut, Siperian opettamana niin sanotusti, huomata ja lopulta myös ymmärtää, että ei se kannettu vesi kaivossa pysy.

Tämä on se kultaisin oivallus: Vaikka miten paljon haluaisi olla avuksi toiselle, innokkainkin, vilpittöminkin, hyvätahtoisinkin auttaja on todellisuudessa auttamattomasti tarpeeton niin kauan, kunnes tämä toinen on valmis itse ”apua” vastaanottamaan – ja kunnes hän sitä myös pyytää.

Vaikka miten hyvin tarkoitusperin yrittäisin ehdottaa sitä, tätä tai tuota ratkaisuksi oikeasti olemassa olevaan tai itse diagnosoimaani ”ongelmaan”, olipa kyseessä sitten fyysinen, henkinen tai vaikka ihmissuhteissa vaivaava dilemma, ei se tule ratkeamaan sillä, että minä siihen tarjoan ratkaisuja. Eikä silläkään, että minä niin kamalasti toivoisin sen toisen ”tulevan järkiinsä”, ”näkevän totuuden” tai ”huomaavan oman parhaansa” ja alkavan toimia ja tehdä muutoksia niin kuin minä näkisin parhaaksi.

Niin kauan kun minä en ole tuo toinen ihminen, en voi tietää, mikä tilanne hänellä ihan oikeasti on, mitkä kaikki asiat siihen vaikuttavat, millaiset resurssit hänellä on käytettävissään, miten motivoitunut hän on mahdolliseen muutokseen – ja miten suurena hän ylipäätään pitää sitä ”ongelmaa”, joka mahdollisesti minun silmääni tökkää.

Minä en ole tuo toinen ihminen. En koskaan voi olla.

Onneksi – kaikkien osapuolten onneksi! – minulla on nykyään pelisilmää havaita, milloin avuliasta auttajaa tarvitaan, ja milloin on vain parempi pitää suunsa supussa ja tyytyä seuraamaan sivustakatsojana toisen prosessia. Vaikka ulkopuolisin silmin havaitsisinkin haasteita, en ala ratkaista niitä toisen puolesta tai tarjota niihin liittyviä vihjeitä, jos toinen ei ole asiasta kiinnostunut tai tuo sitä itse esille.

Toki kerron ja keskustelen edelleen mielelläni oivaltamistani tai hyväksi toteamistani asioista, koska olen itse huomannut, että usein juuri toisten kokemukset ja kertomukset ovat mitä parhain lähde inspiraatiolle ja ratkaisujen etsimiselle – kunhan vain itsellä aika on oikea. En kuitenkaan enää odota toisen ryhtyvän mihinkään toimenpiteisiin vain sen takia, että olen kertonut hänelle niistä jutuista, jotka omalla kohdallani ovat osoittautuneet toimiviksi.

Muille valmiiden ratkaisujen tarjoamisen aika on osaltani ohi. Etsivä löytää, joten jokainen etsiköön itse omat vastauksensa; itse oivallettuna ne vastaukset ovat taatusti myös sopivampia kuin ulkopuolisten tarjoamat. Mutta inspiraationa olen, ilolla – voin vapaasti puhua omaa kokemustani ja totuuttani jatkossakin, mutta nyt ilman oletusta, että se on myös toiselle totta tai että sen pohjalta väistämättä seuraa myös muutosta, toimintaa.

En enää lyö palloa täysillä kohti vastapeluria. Heitän pallon ilmaan, ja jos siltä tuntuu, siitä saa ottaa kopin.

Minun roolini ei ole toimia auttajana, selvittäjänä tai ratkaisijana kenellekään muulle kuin itselleni ja oman elämäni ongelmatilanteille – paitsi jos erikseen minun apuani pyydetään. Silloin autan täysin sydämin niin paljon kuin vain pystyn.

♥

3 ihanaa lukujärjestystä ladattavaksi Sinulle – valitse omasi

On taas se aika vuodesta, kun koulut ovat alkaneet, ja pienet – ja vähän isommatkin! – oppijat ovat jälleen koulutiellä. Jotta koululaiset (ja heidän vanhempansa) pysyvät viikon tekemisistä ja menemisistä kärryillä, laadimme täällä Hidasta elämää -toimituksessa kolme erilaista, ihanan värikästä lukujärjestystä, jotka voit tallentaa koneellesi tulostettavaksi!

Lataa tulostettava sini-lila lukujärjestys itsellesi TÄSTÄ.

Lataa tulostettava keltainen lukujärjestys itsellesi TÄSTÄ.

Lataa tulostettava kelta-punainen lukujärjestys itsellesi TÄSTÄ.

(Melkein tekisi mieli palata koulun penkille ihan vain siksi, että voisi ottaa nämä itselle käyttöön…!)

PS. Jos et enää ole koulun penkillä vaan työelämän pyörteissä, ei hätää: voit käyttää lukujärjestystä ja merkata siihen kahvi-, taukojumppa- tai vaikka hengittelytauot, että muistat ottaa töiden keskellä hetken itselle!

Maailma on sekaisin – mutta onneksi historiasta voi oppia

Kesäloman alkaessa tuntui siltä, että tarvitsin irtiottoa paitsi töistä, myös uutisvirrasta joka vastaansanomattomasti osoitti maailman olevan pähkähullu. Keräsin nipun kirjoja ja uppouduin historiaan. Se ei ollut kuitenkaan irtiotto, vaan havahduin huomaamaan, miten paljon historiasta voi oppia kun on aikaa miettiä lukemaansa

Mitä jäi päällimmäisenä mieleen? Isosti sanottuna vahvistunut näkemys siitä, että ihmiskunnan historian parhaista hetkistä löytyy yhdistäviä tekijöitä.

Avoimuus ja moniarvoisuus, ja panostaminen uuden oppimiseen. Tämä yhdistelmä on aina vetänyt puoleensa uteliaita ja innostuneita ihmisiä, joka puolestaan luo pohjan uusille keksinnöille ja sekä henkiselle, että aineelliselle kukoistukselle.

Vastaavasti yhden totuuden maailmankuva ja suvaitsemattomuus uuden edessä ovat systemaattisesti romahduttaneet hyvinvoinnin ja taannuttaneet kansat ja sivilisaatiot joskus sadoiksi vuosiksi, toisinaan lopullisesti.

Säännön vahvistaa useimmiten poikkeus. Yuval Noah Haririn mukaan siirtyminen metsästäjä-keräilijätaloudesta maanviljelyyn, ei ollut yksiselitteinen menestystarina. ”Sapiens – Ihmisen lyhyt historia” siteeraa tutkijoita, jotka väittävät siirtymän maatalouteen olleen käännekohta, jossa ihminen luopui symbioosista luonnon kanssa. Kotieläinten, ja yllättäen myös viljelykasvein ja erityisesti vehnän domestikointi muutti peruuttamattomasti ihmisten elämää tavalla, jota ei ollut mahdollista kuvitella siinä vaiheessa kun prosessi käynnistettiin.

Vehnän domestikoinnin lopputuloksena kylien ja kaupunkien väestö kasvoi räjähdysmäisesti pidentäen ihmisten ikää, mutta samalla Hararin näkemyksen mukaan vähensi samalla dramaattisesti mahdollisuutta vaikuttaa omaan elämäänsä. Jokainen satoa kasvattanut parannus sitoi samalla uuden myllynkiven viljelijöiden kaulaan vähentäen mahdollisuutta harkita uudestaan etenemistä. Samalla se myös yksipuolisti ruokavaliota ja liikkumista aiheuttaen koko joukon yksilön ja yhteisön hyvinvointia vähentäviä sivuvaikutuksia. Maatalouden kehittyminen oli yksi suurimmista ihmiskuntaan vaikuttaneista vallankumouksista.

Maailma käy taas läpi maatalouden vallankumoukseen verrattavaa monen eri elämänalueen murrosta, joka muuttaa peruuttamattomasti ihmiskunnan arkea kaikilla mantereilla. Tuotanto, resurssit, rahatalous, ympäristö, uskonnot ja etiikka ovat globaalisaation, tiedon ja tieteen vallankumouksen viimeisimpien vaiheiden myötä muuttuneet tavalla, jonka tuloksena totuttujen käytäntöjen jatkuvuus näyttää katkenneen. Ja kuten maatalouden vallankumouksessa kävi, ei nytkään näytä olevan helppoa kyseenalaistaa sitä, mistä olemme tulleet riippuvaisiksi.

Olemassa olevien normien kyseenalaistaminen on vaikeaa siitäkin huolimatta, että elintason nousun mahdollistanut teknis-taloudellis-poliittinen yhtälö ei enää toimi luvatulla ja totutulla tavalla ja syntipukkien etsintä on käynnissä, kuten niin usein aiemminkin on käynyt ihmiskunnan historiassa. Aikamme ei ole erityinen tässä mielessä.

Kasvun teorian koetaan olevan rikki, koska se ei kanavoi meille hyvinvointia totutulla tavalla. Politiikka on rikki, koska talous on rikki. Pääomaa ei investoida kehityksen ja kasvun tueksi, koska pääoman tuotto näyttää epävarmalta. Ihmiset eivät toimi kuten yhtälömme edellyttämän vastuullisen kuluttajan tulisi.

Ihmisillä ei ole kulutuksen kasvattamisen ja uuteen investoinnin edellyttämää luottamusta tulevaan. On vaikea arvioida, onko syynä velkatalous, pankkikriisi, ympäristökriisi vai ehkä havainto siitä, että kuluttaminen ei ole riittävä edellytys hyvinvoinnille? Edellä luetellun kriisilistan yhteisvaikutusta on vaikea arvioida. Saadaksemme uusia eväitä vanhojen sotkujen selvittämiseen tarvitsemme uutta asennetta ja uusia työkaluja.

Historiassa uudistuminen ja elintason nousu on useimmiten käynnistynyt käänteentekevästä keksinnöstä. Maanviljelys, kirjoitus, kirjapaino, sähkö, polttomoottori, tietotekniikka ovat positiivisen syklin käynnistäjiä. Myös hallintotavan uudistukset ovat toimineet katalysaattoreina.

Kehityskiihdytyksistä on useita esimerkkejä. Yksi vähemmän tunnetuista on se, jossa valistunut itsevaltias Al-Mansur nosti Bagdadin nousuun 700 luvulla avaamalla sinne silloisen maailman piilaakson. Paremmin tunnetussa esimerkissä länsimainen demokratia ja markkinatalous antoivat Euroopalle ja Yhdysvalloille etumatkaa 1900 -luvulla.

Olemme nyt hämillämme, koska ehkä ensi kertaa havahdumme kyseenalaistamaan koko kasvun logiikan. Havahtumiseen on vaikuttanut paitsi havainto yltäkylläisyyden nopeasta kyllästymispisteestä, myös kasvava huoli ympäristön tuomista kasvun rajoista.

On helppo nimetä syntipukeiksi edustuksellisen demokratian vallankäyttäjjiä, koska he eivät tunnu kykenevän meitä palvelemaan. Demokraattisen vaikuttamisen sijasta etsimme sitten joukkovoimaa, tukea uskomuksista ja yhteisiä vihollisia, joihin kohdistaa ahdistuksemme. Tässäkään ei ole mitään uutta. Prosessit ja reagointitavat ovat vuosituhansien ikäisiä.

Kriisikäyttäytymisen logiikka on aina ollut yksinkertainen. Yksi totuus nopeuttaa reagointia, kun ei tarvitse miettiä kokonaisuutta. Samalla se tosin jouduttaa luovan tuhon prosessia. Myös rakentavan vaiheen logiikka on yksinkertainen. Toivon ja luottamuksen vallitessa yhteistyö syntyy itsestään ja luovuus sekä tuottavuus nousevat kukkaan synnyttäen uuden hyvinvoinnin kulta-ajan.

Onko pohjalla käynnistä oppimiselle vaihtoehtoa? Tulemalla tietoiseksi omista ajattelu- ja toimintamalleistaan, ihminen voi vapautua tapahtuman ja reaktion juoksupyörästä ja samalla aidosti muuttaa nykyhetkensä ja sen myötä tulevaisuutensa. Tämä pätee myös kansakuntiin.

Kun ymmärrämme ihmiskunnan olevan yhtä, pidämme huolta yhteisestä hyvinvoinnista ja yhteisestä maailmastamme, saamme myös uuden alun. Kun ymmärrämme, että kärsimys syntyy erillisyyden harhasta, suuntaamme voimavaramme oikein. Juurisyihin seurausten sijasta. Välineellisyydestä läsnäoloon.

Matka voi olla pitkä, mutta se on jo aloitettu. Ihminen on jo oppinut historiastaan.

Lukuvinkkejä teemaan:

Yuval Noah Harari Sapiens – Ihmisen lyhyt historia

Jonathan Lyons: Viisauden talo – Länsimaiden arabialainen perintö

Alberto Angela: Päivä antiikin Roomassa

Lama Ole Nydahl: Kuinka asiat ovat – Elävää buddhalaisuutta nykyajan ihmisille

Tahdon paluu – voitto kiusauksista

”Tahdon voimaa” on soinut päässäni jonkin aikaa. Teksti perustuu Baumeister&Tierney tutkimuksiin ja teokseen Tahdonvoima.

Ihmisen kestokyky on koetuksella, koska kiusauksia on enemmän kuin koskaan.

Kehosi on ehkä tottunut ilmaantumaan työpaikalle silloin kun pitääkin, mutta mielesi saattaa lähteä karkuteille minä hetkenä hyvänsä hiiren tai puhelimen klikkauksella. Voit lykätä työn tekemistä siirtymällä facebookiin, surffaamalla sivustoilla tai shoppaamalla verkossa. Kymmenen minuutin verkkokauppakierroksella voi tehdä itselleen niin paljon vahinkoa, että loppuvuoden budjetti on karilla. On osoittautunut, että halu on sääntö eikä poikkeus. Monet halumme ovat sellaisia, joita yritämme vastustaa. Tutkijat päättelivät, että ihmiset kuluttavat ainakin viidenneksen valveillaoloajastaan halujen vastustamiseen – kolmesta neljään tuntia päivässä. Jos kohtaat neljä ihmistä jonakin satunnaisena aikana päivästä, yksi heistä käyttää parhaillaan tahdonvoimaansa jonkin halun vastustamiseen.

Useimmin vastustettu halu oli halu syödä, sen jälkeen tuli halu nukkua, sitten vapaa-ajan halu: tauon pitäminen työstä muistion kirjoittamisen sijaan, seksuaaliset halut, verkossa surffaaminen ja musiikin kuuntelu olivat listalla seuraavina. Yleisesti ottaen ihmiset sortuivat noin kuudennekseen kiusauksista. He kykenivät suhteellisen hyvin kieltäytymään päivänokosista, seksistä ja halustaan tuhlata rahaa, mutta tahdonvoimaa riitti enää keskinkertaisesti ruoan, virvoitusjuomien, television ja internetin vastustamiseen.

Viktoriaanisen ajan ihmisillä oli rautainen tahto ja terapeutit onnistuivat työssään, jos saivat ihmisen tahtonsa läpi oivaltamaan uusia asioita. Tilanne on muuttunut. Nykyään ihmiset saavat helpommin ja nopeammin sisäisiä oivalluksia, mutta heillä ei ole enää viktoriaanista luonteenlujuutta, voimaa toteuttaa oivalluksiaan ja muuttaa elämänsä. Syitä voidaan etsiä kulttuurista, talouden, politiikan ja mainonnan luomien sosiaalisten normien räjähdysmäisestä kasvusta ja voimia vievästä tarpeesta sopeutua niihin. Kun ihmisiltä kysytään heidän henkilökohtaisia vahvuuksiaan, itsehillintä on usein viimeisellä sijalla.

Miksi ihmiselle on muodostunut tahdonvoima?

Tutkijat huomasivat, että kun koehenkilöiden eteen laitetaan peili, he antavat vähemmän sähköshokkeja ja ovat vähemmän aggressiivisia. Ihmiset pysyvät tällöin tietoisempina itsestään. Itsetietoisuus edistää itsesäätelyä, joka on ollut evoluutiossa välttämätön. Ne lauman jäsenet, joille on kehittynyt taito säädellä omaa toimintaansa ja sosiaalista käyttäytymistään, ovat selviytyneet paremmin.

Pyrimme tahdonvoimallamme hallitsemaan ja hillitsemään toimintaamme.

Ihmisellä on tahdonvoimaa rajallinen varasto, joka ehtyy, kun sitä käyttää. Käytämme samaa tahdonvoiman varastoa kaikkiin asioihin. Jos tahdonvoimamme on töissä ehtynyt, ei sitä riitä runsaasti kotiin ja päinvastoin. Käytämme tahdonvoimaamme erityisesti itsehillintään, mutta myös esimerkiksi päätösten tekemiseen.

Itsehillintä kuluttaa tahdonvoimaa

Valinnat ja päätökset vaikkapa huonekalukaupassa kuluttavat tahdonvoimaa ja siksi shoppailupäivän päätteeksi voi olla aivan väsynyt ja huono tekemään muita päätöksiä.

Tahdonvoima heikkenee, jos on nälkäinen tai väsynyt. Aivot tarvitsevat lepoa ja polttoainetta, jotta päätöksissä on voimaa pysyä.

Kirkkaat rajat, eli selkeät, yksinkertaiset ja yksiselitteiset säännöt ja päätökset itsensä kanssa toimivat usein parhaiten. Jos haluaa syödä vähemmän herkkuja, juoda vähemmän alkoholia tai polttaa vähemmän tupakkaa, ei kannata luvata itselleen käyttävänsä niitä kohtuullisesti, se ei ole kirkas raja.

Toisaalta on myös havaittu, että ei pidä koskaan sanoa, ei koskaan. Lupaus olla tekemättä jotain on varmin keino saada itsensä haluamaan juuri sen tekemistä. Jos haluaa kieltäytyä jälkiruoasta, on parempi sanoa, ei nyt, mutta myöhemmin. Voin saada tämän myöhemmin, toimii mielelle vähän samaan tapaan, kuin jos asian saisi nyt.

Tehtävälistoja ja valintoja kannattaa tehdä, eikä jättää liikaa asioita roikkumaan, koska ne kuormittavat mieltä ja ehdyttävät tahdonvoimaa muusta elämästä. Aivot eivät pärjää epämääräisyyden kanssa, vaan ne haluavat, että on olemassa toimintasuunnitelma, jolloin ns. apinamieli voi päästää asian vatvomisesta irti. Asioiden ei tarvitse tulla valmiiksi mutta on hyvä tietää, mitä niille aikoo tehdä.

Itsehillinnän harjoittaminen yhdellä alueella vaikuttaa kaikkiin elämänalueisiin.

Jos olet laihduttamassa ja kieltäytynyt kisauksista, se voi viedä tahdonvoimaa muilta asioilta. Tästä syystä on hyvä keskittyä yhteen elämänmuutokseen kerrallaan, jotta siihen riittää tahdonvoimaa.

Itsehillintää kannattaa käyttää päivittäisten hyvien tottumusten muodostamiseen ja ajan mittaan olet tehokkaampi pienemmällä ponnistuksella.

Lopulta itsehillinnän kehittäminen auttaa rentoutumaan, koska se poistaa stressiä ja auttaa säilyttämään tahdonvoiman tärkeisiin haasteisiin.

Itsehillintä edistää hyvää elämää

”Itsesäätelyn puute on aikamme suurin sosiaalinen sairaus.”, sanovat tutkijat, jotka osoittivat puutteen vaikutuksen avioerolukuihin, kotiväkivaltaan ja rikollisuuteen. Itsehillintä on testeissä osoittautunut ainoaksi piirteeksi, joka ennusti opiskelijoiden myöhempää menestystä. Työpaikoilla ne johtajat, jotka saivat korkeat pisteen itsehillinnässä, olivat muita pidetympiä. Ihmiset, joilla on hyvä itsehillintä, näyttivät olevan poikkeuksellisen hyviä muodostamaan turvallisia ja tyydyttäviä ihmissuhteita.

Niistä lapsista, joiden itsehillintä oli korkea, kasvoi aikuisia, jotka olivat fyysisesti terveempiä, heillä esiintyi vähemmän liikalihavuutta ja heillä oli terveemmät hampaat. Ne, joilla oli lapsena heikko itsehillintä, olivat aikuisina muita köyhempiä ja onnistuivat heikommin luomaan pitkiä ihmissuhteita.

Itsehillintä ja itsekontrolli eivät ehkä ole nyky-yhteiskunnassa arvostetuimpia ominaisuuksia. Vahva tahto ja itsehillintä on kuitenkin elintärkeä vahvuus ja avain menestykselliseen elämään.

Luonnonkosmetiikan pioneeri luottaa luomuun kaikilla elämänalueilla – nämä sinunkin tulisi vaihtaa luomulaatuun

Kapeiden kujien päässä aukeavalla värikkäällä sisäpihalla Lontoon Covent Gardenissa sijaitsee suloisen pieni puoti, jonka ovesta sisään astuvaa tervehtii huumaavien tuoksujen valtakunta. Kyseessä ei ole kahvila tai leipomo, vaan tuoksut ovat peräisin putiikin seiniä kiertävillä hyllyillä olevista syvänsinisistä purkeista, purnukoista ja pakkauksista, joissa on yrttejä, öljyjä, voiteita, saippuoita, parfyymejä… kaikkea, mitä englantilainen luonnonkosmetiikkamerkki Neal’s Yard Remedies tarjoaa.

Neal’s Yard -sisäpihan nimen omakseen ottanut kosmetiikkabrändi on Englannin vanhin luonnonkosmetiikan valmistaja. Luonnonlääkintään perehtyneen opettaja Romy Fraserin vuonna 1981 perustama yritys, jonka pääkonttori on aina sijainnut samalla suloisella sisäpihalla, aloitti toimintansa holistiseen hyvinvointiin keskittyneenä luonnonapteekkina: liikkeessä myytiin mm. yrttejä, Bachin kukkatippoja, eteerisiä öljyjä ja homeopaattisia lääkkeitä.

Neal's Yard Remedies Covent Garden — Neal’s Yard Remediesin myymälä sijaitsee värikkäällä sisäpihalla Lontoon Covent Gardenissa. Kuva: Katri Mäkinen

Muutamaa vuotta myöhemmin Romy alkoi valmistaa luonnon raaka-aineista kosmetiikkaa vaihtoehdoksi tavanomaiselle kemikaliokosmetiikalle. Tätä nykyä edelleen perheomisteinen Neal’s Yard Remedies (NYR) tunnetaan ensisijaisesti juuri laadukkaasta, luomulaatuisesta luonnonkosmetiikastaan, vaikka yritys itse pitääkin ytimenään terveellisen elämäntavan edistämistä. Erilaisten ihon- ja kauneudenhoitotuotteiden lisäksi NYR valmistaa ja myy mm. superfoodeja, teetä ja tinktuuroita sekä järjestää erilaisia koulutuksia ja kursseja.

”Olemme aina tarkastelleet kehoa kokonaisuutena”, kertoo Louise Green, yrityksen kestävän kehityksen johtaja. ”Jos liikkeeseemme tulee asiakas hakemaan apua kuivaan ihoon, emme ryhdy ensimmäisenä etsimään sopivaa kosteusvoidetta, vaan alamme kysellä taustatietoa: miksi sinulla on kuiva iho? Keskustelu saattaa suuntautua tuotteiden valinnasta ruokavalio- ja elämäntapamuutosten tarpeeseen”, hän jatkaa.

Neal's Yard Remedies Wild Rose Beauty Balm — Kuva: Katri Mäkinen

Luomu on hyväksi – iholle, keholle, maapallolle

Louise puhuu intohimoisesti luomun eduista, niin kosmetiikassa kuin ruoassakin, mutta paljon laajemmin kuin vain ihon hyvinvoinnin näkökulmasta: luomu on parempi koko maailmalle. Luonnonmukaisessa viljelyssä maaperään palautetaan takaisin sen tarvitsemia ravintoaineita. Luomuviljelty maa sitoo myös paremmin hiilidioksidia sekä sietää paremmin ilmastonmuutosta – erityisesti kehitysmaissa, joissa kunnolla hoidettu maaperä pidättää paremmin vettä. Tällöin kastelun tarve vähenee, eivätkä kuivuus tai tulvat pääse tekemään yhtä paljon tuhoa.

”Kun todella ymmärrät, miksi luomu on parempi valinta, haluat kaikkien vaihtavan luomuun, koska näet sen olevan paras vaihtoehto paitsi kuluttajille, myös viljelijöille ja muille alkutuottajille sekä koko ihmiskunnan tulevaisuudelle. Meillä on rajatusti aikaa parantaa planeettamme tämänhetkistä tilannetta, ja luomuviljelyllä on tässä pelissä suuri merkitys”, Louise uskoo.

Mistä tavallisen ihmisen sitten kannattaisi luomun suhteen aloittaa? ”Kehotan usein ihmisiä vaihtamaan käyttämänsä leivän, maidon ja tamponit luomulaatuun”, Louise nauraa. Hän tarkentaa, että kannattaa aloittaa valitsemalla yksinkertaiset asiat, kuten maidon ja leivän – minkä tahansa, jota käytät päivittäin – luomuna. Louise suosittelee myös tutustumaan eniten torjunta-aineita sisältävien vihannesten ja hedelmien listaan, ja valitsemaan ainakin näiden osalta luomun tavanomaisen sijasta.

”Tarvitaan satoja ihmisiä, että saadaan yksi voidepurkki”

Louise muistuttaa myös, että kyse ei ole vain siitä, mitä syöt, vaan kaikesta, mikä on kosketuksissa kehosi kanssa – esimerkiksi tamponeista ja terveyssiteistä on Yhdysvalloissa löydetty torjunta-aine glyfosaattia. Siksi ei ole yhdentekevää, mitä ihollesi laitat, myöskään kosmetiikan muodossa.

”Pyrimme vähitellen laajentamaan ihmisten tietoisuutta siitä, mistä heidän kosmetiikkatuotteensa ovat peräisin. Monet ihmiset ajattelevat, että esimerkiksi kasvorasva vain taianomaisesti ilmestyy jostain ja päätyy purkkiin, eivätkä mieti sen enempää, mistä se syntyy. Kun itse mietin esimerkiksi NYR:n ruusuvoidetta, ajattelen ihmisiä, jotka keräävät ruusuja Andeilla, ihmisiä, jotka keräävät kurjenpolven lehtiä Kongossa… Tarvitaan satoja ihmisiä, että saadaan yksi voidepurkki!”, kuvailee Louise.

”On hienoa voida lisätä tietoisuutta holistisesti, hyvinvoinnin kaikkiin osa-alueisiin liittyen, eikä vain kauneuden saralla”, Louise sanoo. ”Mitä enemmän jaamme tietoa kuluttajille luomun eduista, sitä valistuneempien kysymysten kanssa asiakkaat saapuvat myymälöihimme. Ja kuluttajat ovat nykyään jo paljon tietoisempia. Minua rohkaisee erityisesti nuorten terveystietoisuuden näkeminen. Olen aina sanonut ihmisille, että heillä on kolme tilaisuutta muuttaa tulevaisuutta: aamiainen, lounas ja päivällinen. Kun tuon lisäksi kiinnittää huomiota siihen, mitä tuotteita kylpyhuoneen kaapeista löytyy tai jos valitsee kaupassa luomulaatuisia vaatteita, vaihtoehtoja vaikuttaa alkaa olla jo monia”, Louise toteaa lopuksi.

Lue myös: Neal’s Yard Remedies – luomukosmetiikkaa ilman kompromisseja

MAINOS

Neal’s Yard Remedies – luomukosmetiikkaa ilman kompromisseja

Neal’s Yard Remedies on Englannin vanhin luonnonkosmetiikan valmistaja. Luonnonlääkintään perehtyneen opettaja Romy Fraserin vuonna 1981 perustama yritys, jonka pääkonttori on aina sijainnut samalla suloisella Neal’s Yard -nimisellä sisäpihalla Lontoon Covent Gardenissa, aloitti toimintansa holistiseen hyvinvointiin keskittyneenä luonnonapteekkina: liikkeessä myytiin mm. yrttejä, Bachin kukkatippoja, eteerisiä öljyjä ja homeopaattisia lääkkeitä.

Nykyään Neal’s Yard Remedies (NYR) tunnetaan ympäri maailman laadukkaasta, luomulaatuisesta kosmetiikastaan. ”Uskomme luomuun, ja jos vain voimme ostaa raaka-aineet luomuna, teemme niin”, kertoo Louise Green, yrityksen kestävän kehityksen johtaja. ”Monet muut valmistajat käyttävät tuotteissaan vain luomuluokitukseen vaadittavan minimimäärän luomulaatuisia raaka-aineita – koska miksi maksaa tuplahintaa raaka-aineesta, jos ei ole pakko? Me emme koskaan ole toimineet noin”, Louise jatkaa.

Neal's Yard Remedies -tuotteita — Kuva: Katri Mäkinen

Paras laatu tulee luomusta

NYR:n kosmetiikka on ollut luomulaatuista alusta alkaen – ei tosin aina jokainen tuote, koska yrityksen aloittaessa kosmetiikan valmistuksen ihonhoitotuotteille ei ollut nykyisiä, Soil Associationin tai Ecocertin kaltaisia luomustandardeja ja -sertifikaatteja. Yrityksen tuotteissaan käyttämät yrtit ovat kuitenkin aina olleet luomua, Louise kertoo.

”Haluamme parasta laatua, ja me uskomme sen löytyvän luomusta.” – Louise Green, Neal’s Yard Remediesin kestävän kehityksen johtaja

”Käytämme tuotteissamme kasviraaka-aineita niiden tehon vuoksi, eikä pelkästään tuoksun takia”, Louise jatkaa: ”Mottonamme on Beauty without compromise, kauneutta ilman kompromisseja. Tuotteemme toimivat vähintään yhtä hyvin, elleivät jopa paremmin, kuin tavallinen kosmetiikka. Itse asiassa uskomme, että luonnollisiin raaka-aineisiin pohjautuvat tuotteet toimivat paremmin kuin perinteinen kosmetiikka, jossa käytetään parabeeneja ja synteettisiä hajusteita. Olemme tehneet tuotteistamme kliinisiä tutkimuksia, joten voimme sanoa luomuraaka-aineista syntyvän kosmetiikkaa, joka tutkitusti tehoaa ja vaikuttaa iholla”, toteaa Louise.

Neal's Yard Remediesin myymälä — Neal’s Yard Remediesin myymälä Covent Gardenissa, Lontoossa. Kuva: Katri Mäkinen

Neal’s Yard Remediesin suloisessa putiikissa Lontoon Covent Gardenissa todellakin näkee ja ennen kaikkea haistaa sen, että kaikki valmistetaan aidosti luonnosta peräisin olevista raaka-aineista. Hurmaava, huumaava tuoksu leijuu kaikkialla, ja tiskin takana seinillä on isoissa lasipurkeissa rivi toisensa jälkeen kuivattuja yrttejä ja erilaisia teelaatuja. NYR luottaa tuotteissaan erilaisista kasveista saataviin eteerisiin öljyihin kahdesta syystä: sen lisäksi, että ne vaikuttavat iholle levitettynä, niillä on myös aromaterapeuttinen teho, joita synteettisillä hajusteilla ei ole.

”Meitä ei johda pelkkä voitontavoittelu”

NYR oli ensimmäinen englantilainen kosmetiikkayritys, jolle tarkoista kriteereistään tunnettu Soil Association myönsi luomusertifikaatin. Seuraavaksi NYR pyrkii saamaan tuotteilleen reilun kaupan luokituksen, koska luomulaadun lisäksi eettiset, ekologiset ja reilut arvot ovat yritykselle erittäin tärkeitä. Yritys paitsi suunnittelee, myös valmistaa itse tuotteensa omassa ekotehtaassaan Englannin Dorsetissa. Lisäksi suuri osa tuotteiden kasviperäisistä raaka-aineista saadaan yrityksen nykyisen omistajan, Peter Kindersleyn, perheen luomutilalta.

Louisen mukaan Peter on intohimoinen ympäristön ja eettisyyden puolestapuhuja, joten myös NYR pyrkii yrityksenä edistämään kaiken kattavaa kestävää elämäntapaa pienin teoin. ”Peter haluaa aidosti muuttaa maailmaa terveemmäksi, paremmaksi paikaksi. Hänen mottonaan onkin, että jonain päivänä kaikki maailman yritykset ovat Neal’s Yard Remediesin kaltaisia ja toimivat eettisesti ja ekologisesti kestävällä tavalla”, kertoo Louise.

”Meitä ei johda pelkkä voitontavoittelu”, Louise jatkaa. ”Jokaisen yrityksen täytyy olla kannattava ja tehdä voittoa, mutta olemme löytäneet tavan toimia kestävällä pohjalla, pitkäaikaisten yhteistyökumppaneiden sekä työntekijöidemme kanssa niin, että voimme tehdä valintoja sen perusteella, mikä on oikein eettisesti, eikä vain yrityksen taloutta ajatellen”, hän toteaa.

Ympäristöseikkojen huomiointi näkyy NYR:n tuotteissa monin tavoin. Esimerkiksi kauniiden syvänsinisten lasipurkkien ja -pullojen suojana käytetty pakkausmateriaali on sertifioidusti hiilidioksidineutraalia kartonkia. Yritys myös istuttaa puita kompensoidakseen henkilöstönsä matkustamisesta syntyneitä hiilidioksidipäästöjä.

Neal’s Yard Remedies on tällä hetkellä yrityksenä hiilidioksidineutraali, mutta tavoitteena on päästä hiilidioksidinegatiivisuuteen.

”Periaatteenamme on olla tekemättä haittaa”

”Vaikka meidät tunnetaankin ensisijaisesti valmistamamme kosmetiikan ansiosta, yrityksemme ytimenä on terveellisen ja kestävän elämäntavan edistäminen. Kiinteä osa filosofiaamme on, että yritämme toimia niin, että lopputulos on kaikin tavoin plussan puolella. Kun otetaan huomioon kaikki mitä tuotteen syntymiseen tarvitaan, raaka-aineista aina tuotteiden valmistukseen asti, periaatteenamme on olla tekemättä haittaa”, Louise kuvailee.

Neal's Yard Remedies Beauty Sleep — Kuva: Katri Mäkinen

”Vuosia sitten ajateltiin melko yleisesti, että luonnonmukainen kosmetiikka oli vain hippivaatteissa kulkeville ihmisille, ja että itse tuotteet olivat vähän sitä ja tätä. Nykyään monet ovat luonnonkosmetiikkaa testatessaan yllättyneitä siitä, miten hyvältä heidän ihonsa tuotteiden ansiosta näyttää tai miltä tuotteet tuntuvat iholla”, Louise nauraa.

”Olemme kasvaneet paljon viime vuosina – osin siksi, että ihmiset ovat alkaneet ymmärtää yrityksemme historiaa ja toimintamme aitoutta. Erityisesti mitä pystymme tarjoamaan asiakkaillemme Iso-Britanniassa on ainutlaatuista: ihonhoitotuotteita, lisäravinteita, superfoodeja, kursseja, hoitohuoneita… Se, mitä kuluttaja meiltä saa, ei siis ole pelkästään esimerkiksi luomulaatuinen kasvovoide, vaan kokonainen ja kokonaisvaltainen arvolupaus, johon sisältyy paljon muuta kuin vain ihonhoitoa”, toteaa Louise.

Lue myös: Luonnonkosmetiikan pioneeri luottaa luomuun kaikilla elämänalueilla – nämä sinunkin tulisi vaihtaa luomulaatuun

MAINOS

Viekö mielipiteesi voimaa?

Mielipiteet ovat mielenkiintoisia. Kaikilla niitä on ja mitkään niistä eivät ole kaikkien mielestä totta. Kun ne ovat omiasi ja vahvistavat polkuasi täällä maan päällä, niistä on hyötyä. Mutta jos elät elämääsi muiden mielipiteiden mukaan tai egosi yrittää tyrkyttää omia mielipiteitään muille ja yrittää viedä muiden voiman niillä, niistä on haittaa.

Harjoittelin kesän aikana irtipäästön lisäksi mielipiteettömyyttä, jotta egoni paljastaisi uusia jekkujaan. Kun itse viisastuu ja voimistuu, niin viisastuu ja voimistuu egokin. Se on pelin henki, kivempaa pelata elämän peliä, jos vastustajassa on haastetta.

Värväsin lapseni apuun ja pyysin heitä huomauttamaan aina kun minulla oli mielipide. Ai miten hauskaa heillä oli! Yllätyksekseni minulla oli toooooosi paljon mielipiteitä ja ihan ääneen niitä latelin. Kehoitan kokeilemaan mielipiteettömyyttä edes päivän verran ja miettimään, minkä verran ne vievät sinulta voimaa tai antavat voimaa ja miksi.

Koulut alkavat pian ja sain egoni kiinni saarnaamasta koululaisilleni aikaisemmasta nukkumaanmenoajasta. Se oli sitä mieltä, että yhdeksältä pitäisi olla pää tyynyssä! Lapseni lakonisesti näpäyttivät: ”Kiitos taas äiti mielipiteestäsi.” Se pysäytti. Jäin miettimään asiaa. Egoni taas yritti kontrolloida, mutta toki hyvän vanhemman kuuluu pitää kiinni nukkumaanmenoajoista? Lapseni ovat kuitenkin jo isoja ja ovat valmiita oppimaan asioita ihan ilman kontrollointiakin. Veisikö jokailtainen saarna voimaani? Kyllä, se ei tuntunut yhtään mukavalta.

Näiden kysymysten avulla elän elämääni:

Antaako tämä minulle voimaa vai viekö tämä voimaani?

Vienkö toiselta voimaa vai vahvistanko hänen voimaansa?

Rohkeutta on tarkastella omia mielipiteitään, päästä egon otteen yli ja muuttaa niitä tarvittaessa. Minulla oli tässä tapauksessa kaksi vaihtoehtoa.

Egon tapa: Nalkutan lapsilleni joka ilta, eli pusken heille ”oikeaa tapaa elää elämää”. Osoitan näin, etten luota heihin ja haluan kontrolloida heidän elämäänsä, koska heistä ei siihen ole. Pidän heitä sen verran tyhminä, etteivät itse tajua miten toimia lähempänä koulun aloitusta. Kun pusken, oikein kutsun toista puskemaan takaisin, joten tottakai lapset vastustavat sekä minua että itse asiaa. Kaikilta lähtee voima.

Rakkauden tapa: Istutan siemenen ja luotan. Sanon rakastavasti ja huolehtivasti: ”Varmasti osaatte sitten mennä ajoissa nukkumaan ennen kuin koulu alkaa, aion luottaa teihin tässäkin asiassa, joten en turhaan siitä joka ilta mainitse.” Osoitan luottamusta heidän kykyihinsä. Päästän irti tarpeestani kontrolloida ja täytän itseni rakkaudella heitä kohtaan antaen heille voimaa. Lapseni, jo niin isoja ja viisaita. Luottamus heihin antaa minullekin voimaa ja se tuntuu hyvältä. He saavat vapauden itse kontrolloida omaa elämäänsä ja se lisää heidän voimaansa.

Mikä on pahinta mitä voi tapahtua?

Egon tapa: Valvovat tahallaan, minua ärsyttääkseen. Lapset menettävät luottamuksensa minuun ja välttelevät minua, koska olen osoittanut olevani omasta mielestäni ylempänä kuin he. Oppivat sulkemaan korvansa neuvoiltani. Kodista tulee paikka, jossa ei saa vapaasti toteuttaa itseään ja kokeilla eri asioita, joten kaikki kokeilut tehdään kodin ulkopuolella, jossa on vapaus. Lapseni voivat ottaa todesta sen, että pidän heitä tyhminä ja tästä voi tulla uskomus, joka vie voimaa.

Rakkauden tapa: Siemen ei idä ja lapset ovat aamulla väsyneitä tai jopa myöhästyvät koulusta. Pikku juttu, kyllä elämään kuuluu myös väsymys ja myöhästely. Kokemus on hyödyllinen, sillä se ohjaa seuraavalla kerralla parempaan valintaan. Lapset alkavat kuuntelemaan neuvojani, ehkä jopa pyytämään niitä. Kun luottamus, samanarvoisuus ja rakkaus on säilynyt suhteessamme, he voivat aina tulla purkamaan vääriä valintojaan kotiin, äidin syliin. Koti on turvallinen ja hyväksyvä paikka, jossa voi vapaasti olla juuri sellainen kuin on.

Yksinkertainen arkinen tapahtuma, mutta näin minä harjoittelen valintatilanteitani, vastakohtien avulla. Kumpi antaa voimaa, kumpi sitä vie. Kumpi voittaa, ego vai rakkaus? Kertaakaan en ole vielä erehtynyt, niin yksinkertainen tämä valinta on. Mitä enemmän olen voimaa oikeilla valinnoillani kerännyt, sen dramaattisemmalta tuntuu voimattomuus. Huomaan HETI, jos teen väärän valinnan ja sen ehtii vielä korjaamaan. Guruinani toimivat nuo ihanat lapseni, jotka kynsin hampain pitävät kiinni itsemääräämisoikeudestaan ja omasta voimastaan.

Minun mielipiteeni saakin heille hävitä, aina välillä.

9 merkkiä siitä, että voimavarasi alkavat olla vähissä – ja 5 tapaa kerätä uusia voimia

Jos olet taipuvainen suorittamiseen, miellyttämiseen ja omien tarpeidesi unohtamiseen, voi lähes 98% varmuudella sanoa, että rakkaudellisten rajojen teema on tullut sinulle tutuksi tai opettelet sitä parhaillaan.

Omien rajojen tunnistaminen ja niistä huolehtiminen ei tapahdu ihan hetkessä, varsinkaan jos niitä on pitkään laiminlyönyt. Minun piti valitettavasti ajautua uupumuksen ja fyysisen terveyden romahtamisen partaalle ennen kuin olin valmis myöntämään, että tapa jolla elin uuvutti minua jatkuvasti.

Oli harjoiteltava hyväksymään, että:

jaksamiseni on rajallista
aina ei tarvitse jaksaa
jos jatkan samalla tavalla tulen uuvuttamaan itseni uudelleen
ehkä elämän ei tarvitse olla vain suoriutumista ja
jos koitan vain täyttää ihanteita, näivistyn itse sisältä käsin ja ilo katoaa elämästäni.

Tiedän, etten ole ainoa.

Jaan rajat kahteen osaan, rehellisiin resursseihin ja emotionaalisiin rajoihin. Tämä osa käsittelee rehellisiä resursseja, joka on käytännöllisempi osa rajoja, siinä missä emotionaaliset rajat koskettavat enemmän tunnetason puolta.

Rehelliset resurssit ovat jotain, jota ei kukaan ulkopuoleltasi voi määrittää. Ne ovat liikkuvaiset ja vaihtelevat elämäntilanteesi, herkkyytesi ja eletyn elämäsi mukaan. Me olemme todella yksilöitä, eikä ole viisasta verrata itseään kehenkään. (Jep, tiedän että tämä on helpommin sanottu kuin tehty… Vertailu kun on ainakin oman egoni lempipuuhaa, jos en ole valppaana.)

Suorittamiseen ja liialliseen miellyttämiseen taipuva yliarvioi helposti jaksamiseensa ja resurssinsa. Tällöin taustalla on usein kipeä tunne omasta riittämättömyydestä, jota koitetaan korjata täydellisyyden tavoittelulla.

9 merkkiä siitä, että resurssejaan on viisasta tarkastella rehellisesti:

Kiukkuisuus ja ärtymys
Sisäinen levottomuus ja vaikeus ”vaan olla”
Sanot helposti kyllä silloinkin, kun haluaisit sanoa ei
Et pysähdy kysymään itseltäsi, mihin sinulla on oikeasti jaksamista, halua tai aikaa
Ilo ja spontaani nauru alkaa olla kateissa
Tuntuu siltä, että ”koko ajan vaan tulee jotain”
Ahdistus tai huonommuuden tunne siitä, jos ei pystykään tekemään kaikkea mitä mieli vaatii
Univaikeudet
Itkeskely

Miten sitten lähteä työstämään tätä kohtaa, jos huomaa, että omat rajat ovat ylittyneet?

1. Hyväksy tilanteesi

Nyt se mitä tarvitaan on selkeys, tilaa levolle ja palautumiselle. Harjoittele myötätuntoa itseäsi kohtaan. Ja vielä kerran: älä vertaa itseäsi muihin! Me emme tiedä, mitä kukin todella jaksaa.

2. Listaa kaikki projektisi

Listaa kaikki mihin sinulla menee aikaa ja energiaa, kaikki missä olet mukana ja rehellisesti tutki, mitä sinun oikeasti täytyy tehdä. Entä mitä haluat? Mikä tuo iloa? Mitä et ehkä enää halua? Minkä aika ei ole juuri nyt? Uskalla oikeasti karsia.

3. Mitä ihan oikeasti nyt tarvitset?

Tämä on uusi päivittäinen kysymyksesi. Ei se mitä ”pitää”. Mitä sinä nyt tarvitset? Lepoa, tilaa, iloa, ruokaa, köllöttelyä.

4. Taustalla olevien haavojen ja uskomusten työstäminen inhimillisesti

Jottet palaisi takaisin samaan vanhaan, on syvempi uskomustyöskentely tarpeen.

5. Muistuta itseäsi siitä, että tämä on sinun elämäsi.

Sinulla on lupa tutkia mikä on sinulle aidosti tärkeää ja mihin haluat ja et halua käyttää aikaasi.
Kysy: tykkäänkö edes tästä? tuoko tämä minulle iloa ja merkityksellisyyttä elämään ainakin valtaosan ajasta?

Pidä sinusta huolta.

Kurkkaa Ymmärrä itseäsi -itsetuntemuskortit:

Itsensä etsijän muistilista

Olin viime keväänä tilaisuudessa, jossa puhuttiin intohimojen löytämisestä. Noin 25-vuotias nuori mies, yllätysvieras ohimenomatkalla, pyydettiin valveutuneen yleisön eteen ja hän sai kysyä mitä vain. Nuoren miehen vilpittömyys ja aito, kysyvä hiljaisuus iskivät syvälle. ”How to find myself in this world?”, hän kysyi. ”Kuinka löytäisin itseni tässä maailmassa?”

Mitä sinä olisit vastannut?

Jokainen ihminen etsii tuohon viattomaan ja voimalliseen kysymykseen vastausta omalla tavallaan. Kuka olen? Mitä olen tullut tänne tekemään? Kaikki eivät kysy näitä tiedostaen, silti he elävät noita pieniä suuria kysymyksiä todeksi elämänsä valinnoilla, kompastumisilla ja onnistumisilla. Kysymysmerkeillä, pisteillä ja huutomerkeillä.

Hulluahan se on ”etsiä itseään”, vaikka tässä sitä on. Entäpä ”juosta itseään karkuun”… Kuka ajattelee sen olevan mahdollista? Etsimme ja pakoilemme – rakkautta, tehtävää, syvempää itseä, muutosta ja tarkoitusta, kuka mitäkin.

Muistan parikymppisen itseni pohtimassa Amerikassa lentokentällä suuren matkalaukun, lumilaudan ja CD-soittimen kanssa, että voisin mennä minne vain, tehdä mitä vain tässä maailmassa. Minulla tuntuivat olevan kaikki mahdollisuudet valita suunta. Kuinka ihmeessä voisin valita mitään? Muistan myös vankan sydämensisäisen lupaukseni: Jos vain tietäisin mitä teen, tekisin kaikkeni sen eteen.

Olen antautunut vastauksen etsimiselle. Jos jossain olen hyvä, olen sitä tuohon kysymykseen eläytymisessä. Etsimisen ja löytämisen teema on tuntunut vastustamattomana kutsuna sydämessä, painolastina niskassa ja inspiraationa hetkissä. Myös ilahduttavina, hämmentävinä yhteensattumina, mielen avartumisina ja tahtona kehittyä. Minuun kirjoitettu on vaatinut tulla ennen kaikkea itseni ymmärtämäksi. Joskus on ollut vaikea keskittyä elämiseen, koska löytämisen tahto on ollut niin suuri. Odottaako se suuri ja hieman mystinen mikä lie seuraavan kulman takana? Tässäkö se on vai tuossa? Aikamoisella kiihkolla ihminen voi etsiä, tietämättä täysin mitä.

Fyysisesti sitä on itsensä kanssa koko ajan, mutta kyse taitaa olla siitä, onko henkisestikin siinä missä on. Kun henki on läsnä kehossa ja virtaa vapaana, ihminen tiedostaa mitä itsessä liikkuu. Silloin ei ole tarvetta piilottaa, turruttaa, arvostella, korostaa tai paeta. Tilalle tulee hyväksyvyyttä ja rehellisyyttä, uusia mahdollisuuksia. Tätäkin on herääminen.

Jos hyppy suoraan ja yksin omaan sisimpään tuntuu vaikealta kertaheitolla, aloita itseen tutustuminen tutkimalla johtolankoja. Mitä jo tiedät? Joskus on kyse pienten liikahdusten havaitsemisesta, toisinaan suurista myllerryksistä. Mikään kaipuu ei pysyvästi täyty itsen ulkopuolisista asioista, mutta niitä voi käyttää materiaalina – mitä ne herättävät itsessä?

Tässä vinkkilista siitä, mihin suuntaan voit katsoa, jos et vielä tiedä miten ja mistä itseäsi löytäisit. Muuta listaa kuten parhaaksi näet tai poimi vaikka yksi kohta.

SEURAA LAPSIA. Vastasyntynyt ilmaisee tarpeensa ja taitonsa peittelemättä. Kasvaessa moni piilottaa todelliset tunteet ja aidon olemuksensa. Itsen etsiminen on myös lapsenkaltaisuuteen ja omaperäisyyteen tutustumista.
TUTUSTU ESIVANHEMPIISI. Olet osa jatkumoa. Selvitä, mistä olet tullut. Mistä sukulinjasi ihmiset ovat olleet kiinnostuneita? Sukulinjassasi saattaa kulkea suruja ja siunauksia, jotka vaikuttavat sinuunkin.
KÄY TREFFEILLÄ ITSESI KANSSA. Ole radikaali ja viihdy itsesi seurassa säännöllisesti, mielenkiintoisin ja hauskoin tavoin. Anna itsellesi huomiota, jota kaipaat.
VIETÄ AIKAA SIELUNSUKULAISTEN KANSSA. Elämässä tulee vastaan ihmisiä, jotka tuntuvat erityisiltä, tutuilta ja kaltaisilta, ehkä taianomaisiltakin. Yhteys heihin ravitsee tavalla, joka tuntuu luissa ja ytimissä. Tajuatte toisianne ja sisin vahvistuu luonnostaan.
NAUTI KEHOSTASI. Huolla kehoa – liikuta sitä ja nauti siitä, mutta älä suotta piiskaa (= syyllistä, suorita). Keho, tunteet ja mieli ovat lahjoja, käytä niitä tarkoituksenmukaisesti.
LOISTA SIELLÄ MISSÄ OLET. Jos potentiaalinen elämäsi (työn, parisuhteen, kodin, olotilan tai muun osalta) loistaa poissaolollaan, loista sinä silti. Valoa tarvitaan kaikkialla, joten ole sitä siellä missä olet. Pienikin liekki lisää elämänhehkua, ja se taas kutsuu luonnollista muutosta ja sopivia olosuhteita puoleensa. Aloita siitä, missä olet.
LAADI OMA OPETUSSUUNNITELMA. Mitä sinun kuuluu oppia? Kouluissa ja yliopistoissa kerrotaan, mitä tietyn koulutuksen suorittamiseen vaaditaan, mutta vain sinä tiedät, mitä kiinnostavaa sinun tulee opetella virallisten oppimispolkujen lisäksi. Kuule sisintäsi, tutki myös yllättäviä vaihtoehtoja ja ota ensimmäinen askel.
KOKEILE. Jos et vielä tiedä, mistä innostut, kokeile uusia asioita ja seikkaile hieman tai enemmän! Et tarvitse edes suurta budjettia, sillä kyse on ennen kaikkea asenteesta.
HANKI MUISTIKIRJA. Tallenna sinne johtolankasi, sitä mikä herättää sinut sinulle. Sitaatteja, tunteita, ajatuksia, runoja, lehdistä leikattuja kuvia, haastattelunpätkiä, valokuvia, värejä, piirustuksia ja raapustuksia. Sisimmästä tulee näin konkreettisempaa.
PALJASTA INTOHIMOSI. Mille palat, mitä et voi olla kommentoimatta, mistä inspiroidut, mikä on syysi olla olemassa? Selvitä polte itsellesi ja paljasta se toisille. Osallistu elämään.
SELVITÄ TEHTÄVÄSI. Mitä sinut on tehty tekemään ja miten? Tämä voi olla selvää tai aikamoinen vyyhti. Onko tehtävä sinulle ansaitsemista, yhteiskuntaan osallistumista, asiantuntijuutta, harrastus, kutsumus vai tapasi olla olemassa? Mitä taitoja sinulla jo on ja käytätkö niitä?
PALVELE LAUMAASI. Keitä kuuluu sinun laumaasi? Mitä annat heille itsestäsi? Joskus annat ehkä liikaa, joskus liian vähän. Jokaisella on osuutensa yhteisessä hyvässä, oli kyse sitten perheestä, ystäväpiiristä tai yhteisöstä. Miten voit palvella?
LUO JOTAIN. Ihan mitä vaan! Mikä innostaa? Maalaa, soita, laula, kirjoita, keksi, istuta, ompele, nikkaroi – senkin uhalla, että lopputulos voi olla kaukana täydellisestä. Mitä syntyy?
AVARRA MAAILMANKUVAASI JA ELÄMÄNTAPAASI. Suuret oivallukset syntyvät usein silloin, kun tulee omien oletustensa harhauttamaksi. Asia, jota vakaasti vastustat, voikin olla portti eteenpäin, ja se mitä ehdottomasti luulet tietäväsi, suurin este. Pysy avoimena!
UNOHDA LOKEROT. Itsesi ja toisten määrittely on joskus käytännöllistä, usein turhaa. Kuka olet nimen, iän, siviilisäädyn, tulotason, sukupuolen, asuinpaikan ja mielipiteiden tuolla puolen, olemukseltasi? Katso ihmisen ja asian ytimeen.
KOHTAA TUNTEET. Ne polttavat, ihanat, vaikeat, lempeät, kammottavat, pakahduttavat, myrskyisät, pelottavat ja mukaansa tempaavat tunteet. Anna niiden tulla ja olla. Siedä ne. Mene läpi niistä, niin nekin menevät läpi sinusta. Maailma ei kaatunutkaan. Vapauttavaa!
PÄÄSTÄ IRTI. Tämä on hokema, ja silti totta. Tavaraa, mokia, ajatuksia, uskomuksia, hyväksynnän tarvetta, kontrollia, ihmisiä – mistä pidät kiinni ja miksi? Kun yhteys omaan itseen vahvistuu, luotat enemmän elämään ja annat asioiden paitsi tulla, myös mennä.
RAKASTA, RAKASTA, RAKASTA. Kaikin tavoin, tee se. Romanttisesti, pyyteettömästi, lähimmäistä ajatellen, itseäsi, konkreettisesti ja etäältä. Tuhlaa ja viljele. Anna sen virrata, huomaa rajat, kunnioita. Rakkaus on kaiken ytimessä, sinunkin. Se on mieletön voima ja lahja.
ARKI ON PYHÄ. Ajattomuus voi koskettaa missä vaan. Tee sille tilaa. Kosketa sinä pyhää ja ota se omaksesi. Huomaa se. Taivas tavanomaisessa, meissä, lähellä, ei kaukana.
OLE IHAN HILJAA. Miten muuten voisit kuulla? Luo omat rituaalit hiljentymiseen. Retriitti, meditaatio, pyhät paikat, metsä, musiikki, kirjoittaminen, teehetki, tiskaaminen, harjoitus… Yksi kaipaa rennon tavan, toinen kurinalaisen. Tunnista oma tapasi luoda hiljaisuuden tiloja.
TIEDOSTA. Tietoisuus itsestä ja omasta tekemisestä on hyvä alku, mutta voit mennä myös syvemmälle. ”Sinun” tietoisuutesi on osa laajempaa tietoisuutta. Harjoittele katsomaan eri näkökulmista ja laajenna näkökulmaa yli omasi. Kuinka laaja voit olla?
TULE LÖYDETYKSI. Kaikkein koskettavinta on tulla elämän yllättämäksi ja löytää vahingossa. Yhtäkkiä jostain ojentuu auttava käsi ja uusi mahdollisuus, ilman että itse on tehnyt mitään sen eteen tai vaikka olisi jopa mokannut. Se on armoa ja se kuuluu jokaiselle. <3
AVAUDU IHMEELLE. Asumme galaksissa nimeltä Linnunrata, pallolla, jota Maaksi kutsutaan. Tulipallo valaisee päivämme ja mahdollistaa elämän sinisellä planeetalla. Aikamoinen ihme! Avaa silmät, korvat ja sydän viesteille ja yhteensattumille matkallasi maailmassa. Käytä monia ulottuvuuksia navigoidessasi: rationaalisuutta, ihmetystä ja intuitiota, ne tukevat toisiaan.
KATSO TÄHTIIN. Sinne on katsonut kai jokainen näkevä ihminen kysymyksineen kautta aikojen, löytääkseen perspektiiviä ihmisyyteensä. Olemme osa ikiaikaista tarinaa, elämän omia. Väliaikaisia ja ainutlaatuisia… tähtipölyä.
KUKA ON SE ITSE, JOTA ETSIT? Mikä on polkusi, mihin tahdot mennä? Kiinnostaako sinua persoonasi ja ihmisyytesi käytännöllinen ymmärtäminen vai tahdotko tutustua ikiaikaisuuksiin itsessäsi ja maailmankaikkeudessa?

Mitä teetkin, tee se tavallasi.

Minulle itseni löytäminen on syvimmillään yhteyttä rauhaan ja hiljaisuuteen kaiken takana. Se on vapautta valita myös laajempi käsitys itsestäni keskellä elämän kiistatonta intensiivisyyttä. Se on kuolevaisuuden, eläväisyyden ja ikuisuuden tunnustamista, ja sisäisyyden löytämistä.

Se on kerrottu opetuksissa läpi vuosisatojen, sadoin kielin ja sanoin, ja silti jokainen saa murtaa koodinsa itse. Se on yhtä aikaa yksinkertainen ja hankalasti avautuva juttu: Ihminen kaikkineen on se mitä hän etsii. Mysteeri ja sen vastaus samassa paketissa. Avain itseensä ja kaikkeuteen. Enkä tarkoita tällä itseriittoisuutta, vaan sisäänpäin katsomista ja läheisyyttä elämän ja kaiken sen kanssa, mikä on.

Artikkelin aloituskuva: Lari Laasjärvi Photography, larilaasjarvi@hotmail.com

Näin löydät rohkeutta seurata unelmiasi – silloinkin kun olo on epävarma ja pelottaa

Miten löytää rohkeutta seurata omia unelmiaan silloinkin, kun pelot ja epäilykset valtaavat mielen?

Ei minusta ole siihen, mitä jos en onnistukaan, mitä muutkin minusta ajattelevat, eihän minulla ole rahaa eikä osaamista, ei nyt ole aikaa, toteutan tämän sitten kun… Varmaan tiedätkin nuo epäilevät ajatukset.

Haluan nyt muistuttaa sinua siitä, että SINÄ olet kaikkien unelmiesi arvoinen. Jos jotain voit unelmoida, on sinulla myös potentiaali tuon unelman toteuttamiseen. Kaikki ei ehkä toteudu heti, mutta jos etenet edes pikkuruisin askelin, eivät unelmasi voi olla toteutumatta, aikanaan.

Sanon tämän nyt omasta kokemuksestani.

Muistan, miten aikoinani olin markkinoinnin ja myynnin tehtävissä ja haaveilin hyvinvointialan yrittäjyydestä. Minulla ei silloin ollut toimintaterapeutin koulutusta, ei joogaopettajan pätevyyttä, ei henkisen valmentajan, kouluttajan eikä puhujan osaamista. Saati minkäänlaista kokemusta yrittäjyydestä.

Tuo unelma tuntui kovin kaukaiselta silloin, mutta samalla tiesin syvällä sisimmissäni, että se olisi minun polkuni. En silloin vielä tiennyt missä muodossa tai kenelle haluaisin palveluitani tarjota. Tiesin vain, että haluan auttaa, ja olin itse saanut niin paljon joogasta sekä itsensä kehittämisestä, että se olisi minun suuntani. Käytinhän kaiken vapaa-aikani näitä aihealueita tutkimalla netistä ja olisin voinut keskustella tuntikausia henkisestä kasvusta ja joogasta. Niinpä aloin ottaa pieniä askelia oikeaan suuntaan.

Nuo pienet askeleet johdattivat minut yhä uudelleen ja uudelleen ulos mukavuusalueeltani. Ja juuri siinä kohtaa, mukavuusaluettani ylittäessä, minun oli kohdattava pelot ja epämukavuuden tunteeni. Kohdattava ja hiljennettävä noiden epäilevien ajatusten ääni. Opin kannustamaan itseäni, jotta uskalsin pelosta huolimatta ottaa tarvittavat askeleet.

Tiedän, että sinäkin pystyt siihen. Ottamaan tarvittavat askeleet epäilyksistä ja peloista huolimatta. Kannustamaan itseäsi ajatuksilla, jotka saavat sinut etenemään yksi askel kerrallaan.

Ja kun otat näitä askelia, epäilykset tulevat aina uudelleen. Tämä on osa ihmisyyttä. Näin kuuluu tapahtua, koska olet ihminen.

Puhumme luennoillamme ja koulutuksissamme liskoaivoista, jotka ovat varmistamassa eloonjäämisemme. Ne aktivoituvat, jos sinulla on pienikin riski joutua vaaraan. Vaarana liskoaivot pitävät myös riskiä kokea emotionaalista pahaa oloa.

Juuri näiden liskoaivojen hälytyskellojen vuoksi kaikki pelot ja epäilykset nostavat päätään kun olet ylittämässä oman mukavuusrajasi. Hyvin harvoin silloin kyse on siitä, että olisit oikeasti hengenvaarassa. Siksi eräs tärkein taito onkin pystyä toimimaan, vaikka pelot ja epäilyt valtaavat mielen.

Usein tässä tehtävässä auttaa se, että mietit miten parhaan ystäväsi tulisi kannustaa sinua, jotta löytäisit rohkeuden toimia. Millaisia sanoja haluaisit kuulla ystävältäsi epäilyksen hetkellä, jotta löytäisit rohkeuden ottaa seuraava askel ja astua mukavuusrajasi ulkopuolelle?

Kirjoita nämä sanat itsellesi ylös ja lue niitä vaikka joka päivä ja erityisesti niinä hetkinä kun pelot ja epäilykset nostavat päätään.

Uskalla siis unelmoida. Uskalla antaa itsellesi lupa olla omien unelmiesi arvoinen – ajattelivat muut mitä hyvänsä. Sinun unelmasi ovat sinulle juuri oikeita.

Rakkaudella, Laura