Sivu 321 – Hidasta elämää

Hidas matkailu – 5 syytä matkustaa hitaammin

Rosita Juurinen valitsi uuden suunnan tultuaan burn outin kynnykselle. Vaihtoi stressaavaksi käyneen työelämän ja toiminnanjohtajan tehtävät matkusteluun ja läppäriyrittäjyyteen. Hän kirjoittaa matkaopasvapauteen.com -blogia ja on tehnyt e-kirjan ”Toimistosta travelleriksi” omasta elämänmuutoksestaan ja askelista vapaamman elämäntyylin luomiseen.

Olet ehkä joskus matkalta palatessasi ajatellut, että tarvitset ”lomaa lomamatkasta palautumiseen”. Tai miettinyt, miten ihanaa on päästä kotiin lepäämään raskaan reissun jäljiltä.

Jos elämä on jo muutenkin kiireistä ja hektistä ja sama meno jatkuu lomamatkoilla, on selvää, että reissuista palataan pikemmin uupuneina kuin virkistyneinä.

On helppo ajautua matkustustyyliin, jossa pitää toimia tehokkaasti ja saada matkasta kaikki irti. Usein tämä tarkoittaa sitä, että nähtävyyslistalta pitää saada ruksittua ainakin 10 tärkeintä kohtaa, kierrettyä kaikki suositellut kahvilat ja ravintolat, shoppailtua tarmokkaasti sekä tarkastettua vielä yöelämäkin. Mielellään otettua paljon valokuvia kaikkialta ja postattua niitä tiheästi sosiaaliseen mediaan.

Eipä ihme, jos sitten ollaan nääntyneitä, kun on juostu kiireen kanssa suorittamassa matkaa. Mistään ei ole jäänyt kunnollista mielikuvaa, mutta kierretty on.

Miksi meistä sitten tulee tällaisia ahnehtijoita ja matkojen suorittajia?

Jotenkin sitä vain on vaikea päästää irti tehokkuus-moodista matkoillakaan. Tunnemme olevamme parempia ihmisiä, kun olemme tehneet ne asiat, joita kunnollisen matkaajan to do & to see -listoihin kuuluu. Koemme sitä aikaansaamisen mielihyvää, kun olemme toimeliaita ja saamme matkastamme ainakin näennäisesti paljon irti. Ja sitä paitsi, mitä se sellainen matkailu on, että mennään Pariisiin, mutta ei saada aikaiseksi raahautua edes Eiffel-torniin?

Entäpä, jos loma Pariisissa onkin vietetty rentoutuen ilman aikatauluja ja ohjelmaa mukavassa ullakkohuoneistossa laitakaupungilla tutustuen vain yhden kaupunginosan kulmiin. Tehden rentouttavia kävelyitä ja istuskellen tuntikausia katukahviloissa cafe latte nenän alla. Vietetty kiireettömiä piknik-hetkiä lähipuistossa tai omalla parvekkeella patongin, juustojen ja viinin kera. Ja skipattu nähtävyyksien top 10 aivan suosiolla.

Voidaksemme muuttaa matkustustyyliämme hitaampaan ja rennompaan suuntaan, meidän pitää päästä suorittamattomuuteen liittyvästä syyllisyydestä ja siitä uskomuksesta, että olemme jotenkin huonoja ja laiskoja reissaajia, jos emme tee kaikkea sitä, mitä opaskirjassa kerrotaan. Ja että on ihan ok, vaikka jotkut tai vaikka kaikki nähtävyydet jäisivät välistä. Siitä nyt ainakaan ei pitäisi ottaa stressiä (vaikka helposti niin käykin).

Kun pääsemme syyllisyydestä, voimme alkaa myös paremmin nauttia kaikista niistä eduista, mitä hidas matkailu meille tarjoaa. Tässä niistä viisi.

1. Rentoutuminen & palautuminen

On aivan selvää, että pitkästä työrupeamasta tai muista arjen paineista toipuminen tapahtuu parhaiten, jos matkapäivät ei ole ohjelmoitu täyteen tekemistä ja näkemistä. Pitkään nukkuminen tai päiväunien ottaminen voi olla osa palauttavaa reissurutiinia. Kiireettömyyden tuntu, pysähtyminen ja ympäristöön tutustuminen aikatauluttomasti alentavat luonnollisesti stressitasoja paremmin kuin ympäriinsä säntäily.

Odotukset ja tavoitetasot kannattaa matkalla pitää maltillisena tekemisten ja näkemisten suhteen ja keskittyä pikemminkin olemiseen. Syyllistymättä vetelehtiminen on rentoutumisen näkökulmasta mainio taito myös matkoilla oltaessa. Laiskanpulskea kävelyretki on monesti parempi vaihtoehto kuin sata lasissa pyyhältäminen nähtävyydestä toiseen.

Infoähkykuormitus jää pienemmäksi, kun ei yritä valloittaa montaa maata tai mannerta lyhyessä ajassa. Yhdeltä lyhyeltä kadunpätkältäkin löytyy monesti uutta nähtävää joka kerta, kun sitä pitkin kävelee. Sen sijaan satojen uusien asioiden havaitseminen ja sisäistäminen nopeaan tahtiin uudessa, ärsykepitoisessa ympäristössä uuvuttaa ja stressaa mahdollisesti jo muutenkin kuormittunutta pääkoppaa. Enkä edes aloita siitä, miten rasittavaa onkaan laukkujen pakkaaminen ja kohteen vaihto aina muutaman päivän tai viikonkin välein.

2. Pintaa syvemmälle

Etenkin jos voit olla matkalla pidempään, useita viikkoja tai jopa kuukausia, on mahdollista syventää kokemusta kohteesta, sen ihmisistä ja kulttuurista. Alat jutella naapureiden ja kylänmiesten kanssa. Kuulet kohteesta tarinoita, joita opaskirjat eivät kerro. Löydät sen viihtyisän vakkarikahvilasi, bongaat paikallisista herkuista omat suosikkisi ja alat päästä jyvälle alueen elämänmenosta ja solmit ehkä ystävyyssuhteita. Näin viivähtäminen kohteessa pidempään luo myös osallisuuden tunnetta sekä lisää siten viihtyvyyttä.

Harva matkakohde avautuu muutamissa päivissä. Voi olla, että vielä viikkojen ja kuukausien, ehkä vuosien jälkeen löydät uusia asioita ja tasoja kohteesta. Kun ei ole kiirettä eikä tiukkaa aikataulua, voit kaikessa rauhassa pysähtyä ja jumittua juuri niiden asioiden äärelle, jotka kunakin päivänä tuntuvat tärkeille. Alat ehkä huomata uusia yksityiskohtia ja puolia niin ympäristöstäsi kuin itsestäsikin. Hidas matkustaminen onkin usein matkustamista myös omaan itseen.

Tiettyjen rutiinien löytyminen matkalla maadoittaa ja rentouttaa. Syvällisempi kokemus ja kiinnittyminen yhteen kohteeseen pidemmäksi aikaa on näin ollen usein parempi kuin hutaisten raapaista kymmenen kohteen pintaa. ”Paljon vähästä” on lopulta tyydyttävämpi vaihtoehto kuin ”vähän paljosta”. Niin kuin elämässä muutenkin. Tämä ei tarkoita, että aina pitäisi matkustaa samaan paikkaan, mutta palaaminen mukaviin kohteisiin mahdollistaa sen, että ottaa jonkun uuden puolen kohteesta haltuun, eikä tarvitse stressata, jos ei ehdi kaikkea yhdellä visiitillä.

3. Taloudellisesti palkitsevaa

Hidas matkustaminen on taloudellisesti viisainta, koska se mahdollistaa monenlaisten säästöjen hankkimisen. Jos aikaa on enemmän kuin rahaa, hidas matkustelu on luonnollinen valinta.

Taloudellista hyötyä saat, jos maltat matkustaa ajan kanssa käyttäen busseja, junia tai kimppakyytejä liikkumiseen. Tai lentomatkan jälkeen asetut sitten kohteeseen, jossa voit mahdollisimman paljon liikkua jalkaisin, polkupyörällä tai julkisilla kulkuneuvoilla. Yöjuna on usein edukkaampi ja järkevämpi vaihtoehto kuin päivälento.

Kun olet yhdessä kohteessa pidempiä aikoja, saat hankittua myös majoitukset edullisempaan hintaan. Monet majatalot antavat alennuksia yli viikon mittaisista jaksoista. Airbnb:stä vuokratessa hyödyt viikko- ja kuukausialennuksista.

Yksityisen huoneiston vuokraaminen kuukausivuokralla on muutoinkin usein paras ja edullisin vaihtoehto. Kun majoitut hotellin sijaan huoneistossa, jossa on ruuanlaittomahdollisuus, voit kokkailla myös kämpillä, eikä tarvitse aina lähteä ulos syömään. Tämä on paitsi edullinen usein myös terveellinen vaihtoehto. Ja jokatapauksessa ehdit todennäköisimmin löytää ne edullisimmat palvelut, kahvilat ja ravintolat, mitä pidempään kohteessa oleskelet.

Hidas matkustelu on ennen kaikkea mielentila.

4. Vaihtoehdot lisääntyvät kun vauhti hidastuu

Kun ei tarvitse kiireellä suorittaa matkaa, avautuu erilaisia vaihtoehtoja elää ja asua matkakohteessa. Majoitusmahdollisuudet monipuolistuvat, kun voit tosiaan vuokrata paikalliselta huoneen tai huoneiston.

Voit harkita myös talo- ja lemmikkivahtina toimimista, jolloin saat asua jonkun paikallisen kotona ja vastineeksi ilmaisesta asumisesta pidät huolta omistajan lemmikeistä, kenties puutarhasta. Aivan erinomainen diili, jossa pääsee aistimaan paikallista elämäntyyliä. Mitä pidempään voit olla matkalla, sitä enemmän voit hyödyntää näitä vertais- ja jakamistalouden tai muun paikallistuntemuksen avaamia mahdollisuuksia.

Voit myös heittäytyä paremmin hetkeen, jos et ole ohjelmoinut matkapäiviä täyteen. Voi olla, että sinulle avautuu mahdollisuus uusiin kokemuksiin joko paikallisten tuttavuuksien tai toisten reissaajien kanssa. Tällaiset spontaanit aktiviteetit tai reissut saattavat sotkea jämptisti excelille laaditun matkasuunnitelman, mutta voivat tarjota ihan huikeita kokemuksia, jos olet liikkeellä väljemmällä ohjelmalla ja joustavalla mielellä.

Suunnitelmien etukäteen lukitsemisen haittana on juuri se, että ne estävät heittäytymistä, seikkailuja ja suunnan muuttamista tilanteen ja tuntemusten mukaan. Kannattaa siis pitää matkaohjelmaansa avoinna sikäli, kun se vain on mahdollista.

5. Ekologisuus

Hidas matkustustyyli on usein myös ympäristölle armollisempi, vaikka matkustelu toki aina ympäristöä kuormittaakin. Vaikka joutuisikin matkakohteeseensa lentämään, voi sitten paikanpäällä keskittyä ekologisempaan liikkumiseen ja elämäntyyliin. Lennot voi toki joissain tapauksissa korvata junamatkoilla, busseilla, laivoilla jne. Paikalliseen tyyliin eläminen ja majoittuminen muualla kuin hotelleissa vähentää usein niinikään ympäristön kuormitusta. Lakanoita ja pyyhkeitä ei tarvitse pestä ja vaihtaa joka toinen päivä, eikä tuhlata yksittäispakattuja kertakäyttötuotteita.

***

Hitaassa matkustelussa on siis paljon hyviä ja nautinnollisia puolia. Eikä sen suuntaan siirtyminen tarkoita, etteikö voisi lainkaan tehdä turistijuttuja tai käydä katsomassa nähtävyyksiä. Ei tietenkään. Kyse on pikemminkin tasapainoon pyrkimisestä. Ja pointti on siinä, ettei ota stressiä siitä, mitä kaikkea matkalla pitää tai kuuluu ehtiä tekemään.

Oman itsen kuuntelu ja siitä käsin toimiminen viitoittaa parhaiten tietä antoisiin matkakokemuksiin, jotka eivät uuvuta liikaa. Itselle sopivan tahdin ja reissutyylin tietoinen etsiminen voi avata tietä uudenlaisiin, ehkä syvällisempiin reissukokemuksiin ja entistä rentouttavampiin matkoihin, joilta ei palata aivan nääntyneenä. Hidas matkustelu on ennen kaikkea mielentila. Se on avointa ja joustavaa olemista matkalla.

Itse olen vuosien mittaan oppinut ja siirtynyt vähitellen hitaamman ja ohjelmoimattomamman matkustelun suuntaan. En koe enää huonoa omaatuntoa ja ahdistusta, jos en poimi suorituspisteitä joka nähtävyydestä. Sijoittelen näkemisiä ja tekemisiä sopivasti sinne tänne, fiiliksen ja taloustilanteen mukaan, turhia stressailematta. Monesti jo pelkkä ympäristön katselu ja raukeat pitkän kaavan kahvitteluhetket riittävät aktiviteetiksi. Pääasia, ettei ole kiire. Kiireettömyys onkin hitaan matkailun tärkeimpiä luksus-elementtejä ja siitä kannattaa nauttia.

Tilaa kirja tästä

Rakkauden vallankumous

(Koska kyseessä on vallankumous, kirjoitan miten huvittaa enkä pitäydy kolumnimuodossa.)

Radikaaleinta mitä hyvinvointisi eteen koskaan voit tehdä on rakastaa itseäsi mistään riippumatta.

Meillä on totaalinen oikeus rakastaa itseämme juuri tällaisena. Meillä on oikeus olla jaarittelematta niiden puoliemme kanssa, jotka ovat vakuuttuneita vähäisyydestämme. Meillä on oikeus olla pitämättä haasteita ja heikkouksiamme todisteena itseämme vastaan.

Ytimesi on rakkaus/jumaluus/tietoisuus/miksi ikinä sitä haluatkin nimittää.

Ydintäsi ei kiinnosta, miten paljon dokaat, vedät röökiä, lihot, laihdut, sekoilet, ihmettelet, nautit ja iloitset. Ytimesi rakkaus on sinua varten aina valmiina: se hyväksyy sinut tällaisena kuin olet nyt.

Tämä konsepti on egollemme haastava. Egolla ja mielellä on ajatuksia siitä, mitä ”hyvä”, ”henkinen” tai ”rakkaudellinen” ihminen tekee tai ei tee, on tai ei ole. Näiden määritelmien ja uskomusten vuoksi meidän on usein vaikeaa hyväksyä itseämme tässä ja nyt. Luulemme, että rakkaudella on ehtoja ja että meidän täytyy olla enemmän, vähemmän tai muuta.

Rakkaus on egoamme suurempaa eikä ajattele kuten egomme. Se ei ajattele – se vain on. Ilman agendaa tai ehtoja.

Rakkaus rakastaa meitä sotkussamme, ihanuudessamme ja kaikkeudessamme.

Itsensä rakastamisessa on kyse siitä, että olemme valmiita päästämään irti niistä ehdoista, uskomuksista ja määritelmistä joita meillä on liittyen itsemme rakastamiseen.

Aikuisella ihmisellä on valta ja vapaus päättää siitä, millainen suhde itseen on.

Siispä:

Kuinka kauan aiot odottaa lupaa rakastaa itseäsi (niiltä jotka eivät sitä tähänkään mennessä ole antaneet)?

Ja:

Miten valmiiksi sinun pitää tulla, jotta voit olla paras ystäväsi?

Sinun ei tarvitse muuttua.

Sinusta ei tarvitse tulla jonkin mentaalikonseptin mukaista ihanneihmistä. Rakastaminen tarkoittaa, että saat olla sellainen kuin olet. Silloinkin, kun sinulla on paha olla, ytimesi on valmis kannattelemaan sinua. Riippumatta siitä, miten paljon sinulla on uskomuksia siitä oletko rakkauden arvoinen vai et.

Rakkaus ei välitä uskomuksistasi.

Kun luulet olevasi vähemmän kuin rakkauden arvoinen, olet kohdakkain jonkin itseäsi vähättelevän uskomuksen kanssa. Et tarvitse mitään vipstaakkeleita näiden uskomusten kohtaamiseen tai muuttamiseen. Voit kysyä: hyväksynkö tämän tuomitsevan puolen tai ajatuksen itsessäni? Se on rakkauden teko.

Itsensä hyväksyminen on suorin tie eheytymiseen.

Kun meillä on tarve työstää itseämme, olemme kohdakkain sen kanssa, ettemme hyväksy jotakin itsessämme. Joskus tarvitsemme prosessin havaitaksemme, että voimme olla ok sen kanssa mitä vastustimme.

Mitä enemmän hyväksymme itseämme, sitä voimallisemmin kaikki sellainen mikä estää meitä rakastamasta itseämme nousee esiin. Koska sisällämme on hyväksyntää, kaikki se mikä ei ole tullut hyväksytyksi saa turvaa tulla näkyviin. Meidän ei tarvitse päästä eroon demoneistamme tai ratkaista sisäisiä taisteluitamme: voimme rakastaa itseämme niiden läsnäollessa. Se on täysin mahdollista.

Mitään ei tarvitse ratkaista.

Kuulin eräältä psykologilta, että moni tavoittelee terapian kautta parempaa itsetuntoa. Sitä, että olisi niin sanotusti enemmän munaa elämän edessä. Silloin suoritetaan: pyritään johonkin sen sijaan että oltaisiin myötätuntoisesti sen kanssa mitä tässä jo on.

Rakkaus ei synny egomme kautta prosessoinnin tuloksena. Se on sydämessämme valmiina – voimme valita antautua sille mistään riippumatta. Hyväksyminen johtaa transformaatioon, ei passiivisuuteen. Voimamme kumpuaa myötätunnosta, ei hallinnasta.

Itseäsi rakastaminen kaikkinesi ei ole itsekästä, se on rakastavinta mitä voit toisille tehdä.

Omalla esimerkilläsi osoitat, että toisetkin saavat hyväksyä itsensä sellaisina kuin ovat. Oman voimansa löytää vain itsensä kanssa syvästi olemalla. Et siis tarvitse sitä, että maailma tai kukaan muuttuu sellaiseksi, että sinun on hyvä olla.

Olet jo perillä, omassa temppelissäsi.

4 elämänohjetta, jotka opin miljoonakaupungissa

Mikaela Soldan on New Yorkissa asuva joogaopettaja. Hän kirjoittaa hyvinvoinnista ja New Yorkin kuulumisista. Mikaelan Suomessa opettamat joogatunnit näet www.ishtayoga.fi -sivulta. Instagramissa voit seurata @mikaelasol.

Vasta kunnolla asetuttuani New Yorkiin ymmärsin sen, mistä olin vain kuullut tarinoita: elämän tahti täällä on todella kova. Ihmiset ovat jatkuvasti fyysisen ja psyykkisen kestävyyden rajoilla ja ehkä kaikkien kuormittavin tekijä on epävarmuus. Koska elämä on jatkuvassa muutoksessa, ei mikään tunnu varmalta ja pysyvältä. Viime hetken muutoksia tulee koko ajan, koska miljoonakaupungissa mihinkään ei voi luottaa.

Liikenne takkuilee, julkkis on pysäyttänyt liikenteen usean korttelin matkalta, jossain on taas sattunut jotakin ja hälytysajoneuvoja on kaikkialla, kahvilassa, johon olit sopinut palaverin, onkin kadulle saakka ulottuva jono, uutta vuokra-asuntoa voi alkaa etsiä vasta muutama viikko ennen vuokrasopimuksen loppumista, lapsenvahtisi on estynyt tulemasta ja joudut perumaan koko päivän menot… Lista on loputon.

Miten ihmiset sitten pysyvät hengissä ja järjissään tällaisessa menossa ja melskeessä? Tässä muutama New Yorkissa opittu elämänohje, jotka pätevät myös New Yorkin ulkopuolella.

1. On pakko oppia joustavaksi.

Mihinkään suunnitelmaan ei voi takertua, koska se voi muuttua monta kertaa ja lopulta peruuntua kokonaan. On pakko hyväksyä, että kukaan ei ole korvaamaton, ja että sinä et ole pysäkkien väliin juuttuneessa metrossa ainut, jolla on kiire töihin, etkä varsinkaan ainut, jolla ei ole puhelimessa kenttää, jotta myöhästymisestä voisi ilmoittaa jollekin. Koska jatkuvassa stressissä eläminen on terveydelle haitallista, stressitekijöitä täytyy oppia valikoimaan ja karsia kaikkein pienimmät listalta kokonaan. Mitä nopeammin opit unohtamaan pieleen menneet suunnitelmat, sen onnellisempaa elämästäsi teet.

2. Sinun tapasi elää ei ole ainut oikea.

Erilaisille ihmisille ja asuinympäristöille altistuminen opettaa asioita, joita ei olisi aiemmin tullut ajatelleeksikaan. Olemme kaikki outoine tapoinemme yhdessä tässä metropolissa, eikä paheksuntaa voi oikein harrastaa, koska muuten sille ei tulisi loppua ollenkaan. Maailmankuva laajenee erilaisuuden kokemisen seurauksena. Kun itse elät itsellesi rehellisenä, muiden ihmisten valintojen arvosteleminen menettää merkityksensä ja opit olemaan kiinnostunut oman elämäsi suunnasta, unelmista ja tavoitteista.

3. Vertailu on kärsimyksen ydin.

Monesti suomalaisen silmät avautuvat kotimaan hienouksille vasta ulkomaille muutettaessa: on monta asiaa, jotka Suomessa hoidetaan huomaamatta todella hyvin. Toisaalta on myös asioita, joita ulkomailta ei saa vietyä Suomeen. Aluksi uutta maata vertaa helposti kotimaahansa, mikä saattaa auttaa ymmärtämään ja arvostamaan monia itsestään selvänä pidettyjä asioita. Mutta terveydenhuollon kritisoiminen ulkomailla ei tuo takaisin tuttua lähiterveydenhoitajaa eikä työmatkat taianomaisesti lyhene niiden pituutta kiroamalla. Tietenkään mikään ei koskaan muutu, jos emme kyseenalaista sen toimivuutta. Kaikkia asioita ei kuitenkaan ole mahdollista muuttaa, ainakaan lyhyellä aikavälillä omin hartiavoimin.

Päätät siis itse, millaisen todellisuuden itsellesi luot joko hyväksymällä tai vastustamalla kohtaamiasi asioita.

4. Valitset itse näkökulmasi.

Elinpiirin laajentaminen kotimaan rajojen ulkopuolelle turismin tai asumisen myötä tarkoittaa, että jossain on aina jotain ikävöitävää; oli se sitten ystävä, perheenjäsen, instituutio tai Fazerin sininen. Nämäkin asiat voi käsittää joko puutoksina tai sitten rikkautena. Kuten sanonta kuuluu: eikö olekin mahtavaa, että elämässä on jotain, joka tekee luopumisesta niin vaikeaa?

29 elämänviisautta muumeilta – ”Toisinaan lohdutukseksi tarvitaan vain muistutus läsnäolosta.”

Jokainen suomalainen tietää, keitä muumit ovat. Kaikki eivät kuitenkaan välttämättä tiedä, kuinka paljon niiltä voi oppia.

1. On kohteliasta toivottaa tervetulleeksi se ken taloosi vain sattuu astumaan.
2. Joskus jopa se oudoin tuttavuus saattaa olla suureksi avuksi.
3. Seikkailu tulee aloittaa yöaikaan.
4. Niitä, jotka pitävät talot lämpimänä ja vatsat täysinä, tulisi juhlia sankareina.

5. Kohtele salaperäisiä paketteja suurella huolenpidolla, et koskaan tiedä mitä ne voivat sisältää.

6. Sinun ei tarvitse tietää jonkin olevan totta uskoaksesi siihen.
7. Toisinaan itku on juuri mitä tarvitaan kasvamiseen.
8. Toisinaan lohdutukseksi tarvitaan vain muistutus läsnäolosta.
9. Toisinaan tarvitaan hiljaisuutta eikä se tarkoita että mikään olisi vialla.

10. Ne jotka rakastavat sinua, eivät välitä vaikka olisit hieman kömpelö.

11. Sopeutuminen joukkoon ei ole tärkeintä.
12. Yö voi olla pelottava tai taianomainen riippuen seurasta.
13. On yhtä tärkeää osata olla yksin kuin tulla toimeen muiden kanssa.

14. Joskus pieni salaperäisyys on lohduttavampaa kuin kaikkien vastausten tietäminen.

15. Elämän ala- ja ylämäet ovat osa olemista.
16. Jos Pikku Myy pystyy siihen, pystyt sinäkin.
17. Kaikki tarvitsevat lämpöä ja valoa, jopa Mörkö.
18. Vapauden ja velvollisuuden välille on löydettävä tasapaino.

19. Jokainen haluaa kuulla hyvän tarinan aina välillä.
20. Niin kauan kun on luontoa, ei sinulla pitäisi koskaan olla tylsää.
21. Koti on ystäviä ei tavaroita.
22. Keräilijänä on paljon hauskempaa kuin omistajana.

23. Jokaisella on oikeus olla joskus vihainen, olivat he kuinka pieniä tahansa.

24. Useimmat loput ovat myös alkuja.
25. Surullisimmatkaan asiat eivät ole niin surullisia, kun suhtautuu niihin oikein.
26. Suurimmaksi osaksi maailma on kerrassaan ihmeellinen.

27. Suunnitelmiesi ei tarvitse olla epätavallisia tehdäkseen sinusta tavattoman onnellisen.

28. Elä aina hetkessä.
29. Elämme vain kerran.

Lähde: buzzfeed.com

Näistä vitamiinipuutoksista kärsitään maailman laajuisesti – Lääkärin mukaan syynä kehon hapetusstressi

Lääketieteen lisensiaatti, kirurgian erikoislääkäri Kaarlo Jaakkola on kliinisen antioksidanttihoidon uranuurtaja koko maailmassa. Hän on hoitanut kymmeniä tuhansia potilaita yli 35 vuoden aikana soveltaen antioksidanttihoitoa perinteisten lääketieteellisten hoitojen rinnalla ja tukena. Hän on saavuttanut hyviä tuloksia hoitaessaan rappeutumissairauksia kuten sydänverisuonisairauksia, allergioita, reumaa, neurologisia sairauksia ja syöpätauteja. Useita kirjoja julkaisseen Jaakkolan uusin teos on Hengitystiet kuntoon ravitsemushoidolla (Mividata 2016).

Maailman terveysjärjestö (WHO) on arvioinut, että suuri osa ihmisistä kärsii vitamiinien, hivenaineiden ja yleensä pienoisravinteiden puutostiloista. WHO:n julkaisut osoittavat, että mikroravinteiden puutostilat ovat suuri ongelma maailmanlaajuisesti, ei pelkästään kehitysmaissa, vaan myös kehittyneissä maissa. Mikroravinteiden puute heikentää optimaalista terveyttä ja on merkki heikentyneestä antioksidanttisuojauksesta sekä immuunivajeesta.

Maailman terveysjärjestön asiantuntija-arvion mukaan esimerkiksi sinkin puutteesta kärsii noin 2 miljardia ihmistä. Myös jodin ja raudan puutostilojen yleisyys on samaa luokkaa. A-vitamiinin puutostilan on arvioitu olevan noin 250 miljoonalla alle kouluikäisellä lapsella. Merkittäviä vajauksia on olemassa myös seuraavien mikroravinteiden saannissa: foolihappo, B₁₂-vitamiini, B-vitamiini, riboflaviini (B₂), niasiini (B₃), B₆-vitamiini, C-vitamiini, E-vitamiini, kalsium, seleeni ja fluori.

Jos antioksidanttien saanti ei ole riittävää, monet ympäristötekijät voivat aktivoida tautitapahtumia, jolloin tulehdukset jatkuvat. Tällöin esimerkiksi vaikeaksi kehittynyt astma johtaa ennenpitkää nopeaan taudin pahenemiseen tai häiriöihin, joiden seurauksena saattaa olla pahan- tai hyvänlaatuisten kasvainten synty tai keuhkojen ahtaumatauti.

Kun elimistö on menettänyt kykynsä kontrolloida solunsisäisiä suojatapahtumia, tuhoisat solunsisäiset stressireaktiot voivat olla vaikeasti hoidettavia. Jos ei anneta tehokasta ravintotekijälääkehoitoa, on odotettavissa, että tautiprosessit jatkuvat ja aiheuttavat yhä vaikeampia terveysongelmia.

Hapetusstressi on saatava kuriin

Hengitysteiden terveydestä on syytä huolehtia jo siksi, että hengitysteiden kautta taudinaiheuttajat pääsevät elimistöön. Hengitysilmassa olevat mikrobit kuten virukset ja bakteerit, pienhiukkaset ja ruoan mukana tulevat vieraat kemialliset aineet vahingoittavat hengityselimiä ja osaltaan voivat ylläpitää limakalvon tulehdustiloja, infektioita. Haitalliset mikrobit voivat aiheuttaa tulehdustiloja etenkin, jos elimistön vastustuskyky on heikentynyt hapetusstressitekijöiden ja ravitsemushäiriöiden vuoksi.

Hengitysteiden solujen merkittävimmät uhkatekijät ovat hapettavat aineet eli hapen aineenvaihdunnan myrkylliset välituotteet, niin sanotut happiradikaalit: tupakansavun hapettavat osatekijät, saasteet ja tulehduksen yhteydessä lisääntyvä tulehdussolujen vapaaradikaalituotanto. Vapaita radikaaleja syntyy solunsisäisesti mm. soluhengityksen sivutuotteena ja solunsisäisten entsyymien toiminnan aktivoituessa. Jokainen altistuu yksilöllisesti erilaisille hapettaville aineille.

Hapetuksen elimistölle aiheuttama stressi voi vaurioittaa soluja ja altistaa sairauksille. Antioksidantit suojaavat elimistöä hapetusstressiltä ja vahvistavat vastustuskykyä. Hapetusstressin vaikutus terveyteen ja sairauksien syntyyn on niin laajasti kansainvälisesti hyväksytty tosiasia, että sen vaikutusten laiminlyönti potilastyössä voitaisiin katsoa jopa suoranaiseksi hoitovirheeksi.

Antioksidantti- ja immuunijärjestelmään vaikkuttavat monella tavalla eri ravintotekijät, joiden riittämätön saanti altista sairauksille. Rasvasolut ja solujen biologiset kalvorakenteet voivat vaurioitua happiradikaalien vaikutuksesta. Mikrobikasvuston epänormaali koostumus on yhdistetty mm. infektioihin, maksan vaurioihin sekä syövälle ja allergioille altistumiseen.

Esimerkiksi C- ja E-vitamiinit hajottavat suoraan vapaita radikaaleja. E-vitamiinin antioksidanttivaikutus on riippuvainen C-vitamiinin ja mahdollisesti muidenkin pelkistävien mikroravinteiden riittävyydestä. Kudosvaurioita voidaan ehkäistä ja korjata nopeasti, kun potilas saa riittävästi pienoisravintotekijöitä. Esimerkiksi seleeniyhdisteet yhdessä muiden mikroravintotekijöiden kanssa käynnistävät DNA:n korjaustapahtumia.

Kun lasketaan yhteen kaikki hengitysteiden sairaudet, mukaan lukien akuutit alempien hengitysteiden infektiot, krooninen ahtauttava keuhkosairaus, tuberkuloosi ja syöpäkuolemat, on keuhkosairauksien kokonaiskuolleisuus suurempi kuin hapenpuutteesta johtuvien sydänsairauksien aiheuttama kuolleisuus.

Suuontelon ja nielun alueen, samoin kuin koko hengitystie-elimistön infektioita, allergisia reaktioita ja yliherkkyysreaktioita voidaan menestyksellisesti lievittää farmakologisella tukilääkityksellä. Yksilöllinen tukihoito on syytä aloittaa ajoissa. Lääkityksen onnistumismahdollisuus paranee merkittävästi, jos hoidettavan ihmisen pienoisravintotekijöiden tasemittauksilla voidaan kartoittaa eri ravintotekijöiden puutostilat ja niiden mukaan valita ravintovalmisteet yksilöllisesti.

Luonnonmukaiset, desinfioivat ja samalla tulehduksia rauhoittavat rohdosvalmisteet ovat osoittautuneet tärkeiksi hoidoiksi, kuten greipinsiemenöljy tippoina tai kapseleina ja kahdeksan yrtin mikstuura. Ne sisältävät lukuisia aineita, jotka estävät tulehduksia ja toimivat luonnonantibiootteina.

Lisää aiheesta kirjassa:

Kaarlo Jaakkola – Hengitystiet kuntoon ravitsemushoidolla

Biomed Oy on vuodesta 1982 alkaen kehittänyt ja valmistanut ravitsemushoitoihin soveltuvia ravintolisiä ja erikoisvalmisteita. Biomedin toimintaperiaatteena on pitkäjänteinen yhteistyö eri tutkimuslaitosten, yliopistojen ja käytännön lääkäreiden kanssa sekä eri alojen tietotaidon hyödyntäminen tuotteiden kehittämisessä.

Yks kova juttu – miten omasta intohimosta tulee ammatti

Nuoren naisen suuri unelma ja intohimo oli ura klassisen musiikin laulajana. Vanhempien mielestä huuhaata. He ylipuhuivat – suorastaan pakottivat – tyttärensä opiskelemaan itselleen akateemisen, yhteiskunnallisesti arvostetun ja taloudellisen turvan tuovan ammatin. Hammaslääkärin ammatti oli hyvä ja sopiva.

Tyttären rohkeus ei riittänyt uhmaamaan vanhempien tahtoa – vielä. Hän pyrki ja pääsi opinahjoon. Tunnollisena, kunnollisena ja ahkerana hän valmistui hammaslääkäriksi ennätystahtia ja vielä kiitettävin papereinkin. Vakmistujaispäivänään hän ojensi paperit vanhemmilleen ilmoittaen tämän uran olleen nyt sitten tässä: ”Te halusitte tätä, minä haluan muuta. Opiskelupaikka musiikkiakatemiassa odottaa.”

Tarina rohkeudesta, intohimosta ja sisäisestä palosta, jota kukaan eikä mikään pystynyt sammuttamaan. Tarina naisesta, joka on nykyisin kiitelty klassinen laulaja. Tositarina opiskelijakollegastani muutaman vuosikymmenen takaa.

Potilaiden purentakalustojen remppaamista treenaamassa puursi kyllä muutama muukin onneton ja innoton, joka yritti täyttää vanhempiensa toiveita ja odotuksia.

Mieleeni heistä jäi myös eräs kiharatukkainen nuori mies, joka hyvin usein istui työtuolillaan potilaansa vierellä unelmoimassa omista konserteista menestyvänä pianistina – ajan, paikan, potilaan ja hampaat unohtaen. Toisin, kuin ensimmäisen tarinan naisella, hurmaavan kiharapään hammaslääkäriopinnot takkusivat pahasti. Harmikseni en tiedä, miten ja mihin hänen tarinansa on edennyt. Toivon, että hyvin, hyvään ja oikeaan.

Luulisi, että nämä tarinat olisivat nykyisin jo historiaa. Valitettavasti törmään vastaavanlaisiin edelleen. Usein valmentaessani lauluntekijäopiskelijoita. Liiankin usein.

Lapsensa ”parasta” tarkoittaville vanhemmille on vaikeaa niellä, että jälkeläisen unelma-ammatti onkin ”jotain viihdehömppää”. Ei siis missään nimessä mikään oikea ja arvostettu ammatti.

Joillekin vanhemmille on vaikea niellä toki myös muita mahdollisia nuoren omia valintoja. Vanhemmat ovat ehkä rakentaneet työllä ja vaivalla menestyvän yrityksen ja toivovat lapsistaan työnsä jatkajia. Tai kenties maatilan siirtymistä isältä pojalle – tai tytölle – on pidetty ja pidetään suvussa aina ja iäti itsestäänselvyytenä. Tai, tai ja tai…

Mikä raastava kamppailu nuoren mielessä, jos omat unelmat ovatkin jotain aivan muuta.

Tukahduttaako oma intohimo? Voida huonosti ja kenties sairastua? Vai uskaltautuako uhmaamaan vanhempien tahtoa? Lähteä epävarmana syyllisyyden ja huonon omatunnon täyttämä reppu selässä kohti omaa unelmaa?

Kumpaakaan ei pitäisi eikä saisi tapahtua.

Erään kauniin tositarinan kuulin jokin aika sitten nuorelta mieheltä, joka haluaa iskelmälaulajaksi. Poika LUULI tietävänsä, että isä haluaa hänen jatkavan omaa työtään perheen yrityksessä. Luuloissaan poika ei uskaltanut kertoa kotona omasta unelmastaan. Hän kiukutteli itsensä, elämänsä, opintojensa ja isänsäkin kanssa kaikenlaisista ”varsinaisen asian ohi menevistä” muista ja turhista asioista.

Kun unelma poltti sisällä tarpeeksi kärventäen, käytiin isän ja pojan välillä vihdoin ja viimein tärkeä keskustelu, jossa valkeni vapauttava totuus. Isä olisi itsekin aikanaan halunnut laulajaksi, mutta ei ollut uskaltanut uhmata omaa isäänsä. Valkeni myös, että isä halusi pojan toteuttavan ihan ikiomia unelmiaan. Isä oli valmis antamaan siihen kaiken mahdollisen tukensa.

Tästä ja muista vanhempien ja jälkikasvun unelmatarinoista – onnellisista ja onnettomista – inspiroituneena ja tärkeän asian ”julistamisen” tarpeesta vakuuttuneena kirjoitin laulutekstin, jonka Kari Haapala sävelsi.

Yö-yhtyeen Olli Lindholm on välittävä ja rakastava isä, joka on tukenut lapsiaan heidän omissa ammatti- ja muissa valinnoissaan. Hän on tämän laulutarinan paras mahdollinen ”kertoja”.

Jälkisanaset

Tunnen myös useita hammaslääkäreitä, vanhempiensa yrityksen jatkajia, maanviljelijöitä – ja ihan kaikissa mahdollisissa ammateissa toimivia – jotka vuosien ja vuosien jälkeenkin kertovat työstään silmät intoa hehkuen.

He ovat saaneet itse valita.

Yks kova juttu

Tää oli tässä,
en tänne jää,
enkä tarvi mitään,
ihan omilla pärjätään,
maapallon kokoinen uhma,
pojan kasvoilla, polte katseessaan,
luulee tietävänsä,
mitä isänsä odottaa,
mitä pojastaan haluaa.

Mutta sulla on jotain muuta,
sydämessä läikkyvää,
jotain muuta,
tärkeää,
mutta sulla on jotain muuta,
tähtiesi määräämää,
jotain muuta,
sen mä nään,
yks kova juttu,
ilmiliekeissä,
yks kova juttu,
sun oma elämä.

Ihmisen poika,
vahva juuriltaan,
ei mun enää kantaa
huoli huolta onnestaan,
maapallon kokoinen rakkaus,
pojan kasvoilla kauniin karheaa,
luuli tietävänsä,
mitä isänsä odottaa,
mitä pojastaan haluaa.

Isä pojastaan,
ja poika isästään,
kaksi toisistaan ylpeää.

Portti tyyneyteen

Kuuntelin Eckhart Tollea. Ääni taustalla, ruudussa liikkuu kauniita kuvia. Mieleni pysäytti kuva, jossa oli teksti ”Now is the entry point into life”.

Elänkö minä, todella? Vai näyttelenkö rooliani, yhdessä muiden näyttelijöiden kanssa?

Läksin metsään kävelylle. Näin nelikentän, tai ristin: vaakasuorassa vasemmalta oikealle kulkee elämäni tarina, lineaarinen aika, menneisyys – tulevaisuus. Kaikki se hyvä tai paha, mikä on tapahtunut tai voi tapahtua.

Pystysuorassa on tämä hetki, ajattomuus. Yläpäässä on nykyhetken sisältö; havaitsenko mitä nyt todella tapahtuu? Alapäässä on nykyhetken syvyys; olenko avoinna sen kuiskaukselle, äärettömälle potentiaalille?

Kumpi akseli on tärkeämpi? Näin U-teorian neulansilmän, tai kapean portin. Siinä kysytään kolme kysymystä: Mistä luovun? Mitä varjelen? Mitä uutta luon? Tajusin, että elääkseni taitavammin minun on luovuttava kahdesta asiasta: menneisyydestä ja tulevaisuudesta. Ja varjeltava nykyhetkeä – erityisesti sen syvyyttä, olemiseni laatua.

Toisin sanoen minun on luovuttava elämäntarinastani ja antauduttava Elämälle. Kuunneltava tätä hetkeä, koko olemuksellani. Keskityttävä ristin pystyakseliin, ja suhtauduttava väljemmin ja leikkisämmin vaaka-akseliin.

Ehkä se avaa portin tyyneyteen keskellä kiireiseltä vaikuttavaa arkea?

– Pekka

Pehmeät bataattileivokset – ihana syy herkutella!

Hannan terveysherkut tarjoaa ihanan syyn herkutteluun näillä mausteisen pehmeillä bataattileivoksilla

Porkkanakakku – tuo niin monien lempileivonnainen. Nyt se on syntynyt uudelleen. Kokeile maustaa taikina vaihteluksi porkkanan sijasta bataatilla. Kardemumman, kanelin ja vaniljan mausteisuus tuovat bataatin rinnalle valtavan ihanan makuyhdistelmän. Tämä ohje sopii myös gluteenittomaan sekä maidottomaan ruokavalioon, sillä vehnäjauhot on korvattu gluteenittomilla kaurahiutaleilla ja perinteinen tuorejuusto-tomusokeri -päällinen kookoskermalla.

BATAATTILEIVOKSET:

5 dl kaurahiutaleita

2 tl leivinjauhetta

1 tl kanelia

1 tl kardemummaa

1 tl vaniljajauhetta

1 dl kookossokeria

1 luomu kananmuna

1 keskikokoinen bataatti

1 dl sulaa kookosöljyä

VAIHE 1) Kuori, paloittele ja keitä bataattilohkot kypsiksi. Kaada valmiiden bataattien keitinvesi pois, jäähdytä ja soseuta sauvasekoittimella

VAIHE 2) Laita kaurahiutaleet tehosekoittimeen ja pyöräytä muutama kerta, jotta saat hiutaleista hienoa jauhoa

VAIHE 3) Sulata kylmäpuristettu kookosöljy vesihauteessa

VAIHE 4) Yhdistä ja sekoita kaikki kuivat aineet

VAIHE 5) Lisää bataattisoseen joukkoon sula kookosöljy ja vaahdota kananmuna erillisessä kulhossa kuohkeaksi vaahdoksi

VAIHE 6) Yhdistä kuivat aineet ja bataatti-öljysose ja lopuksi lisää varovasti käännellen kananmunavaahto joukkoon. Lusikoi pieniin leivosvuokiin ja paista 200 asteessa noin 25–30 minuuttia, kunnes hammastikulla kokeillessa taikina ei enää tartu tikkuun.

KOOKOSKERMA:

1 prk kookoskermaa

1 tl vaniljajauhetta

loraus luomu hunajaa

VAIHE 1) Vatkaa jääkaappijähmeä kookoskerma vaahdoksi ja mausta vaniljalla ja luomu hunajalla. Tarkista maut mieleiseksi. Pursota valmiiden leivosten päälle.

Kaikkea ei voi mitata rahassa

Kuluneena kesänä leikimme ajatuksella, ettemme tekisi työtä rahasta. Että tarjoaisimme yhä majatalomme maailmaa matkaavien käyttöön, mutta vaihdonvälineenä ei olisi yksinomaan raha. Mitä se voisi tarkoittaa?

Pärjäämme päiväkausia ilman rahankäyttöä, emmekä käytä rahaa enää kaikkeen, mitä hankimme. Tarvitsemme rahaa etenkin silloin, kun joudumme ostamaan kasvottomalta taholta, yritykseltä, jonka omistajaa tai myyjää emme henkilökohtaisesti tunne. Sähkö, polttoaineet, laitteet ja välineet sekä sairaanhoito ja lääkkeet, ainakin nuo edellyttävät rahaliikennettä.

Tarpeen tullen voisimme kasvattaa valtaosan omiin tarpeisiimme tulevasta ruoasta. Voisimme valmistaa pesuaineemme ja kosmetiikkamme. Voisimme luopua paljosta viihteestä, kuluttamisen sijaan voisimme tuottaa oman viihteemme laulaen, tanssien, tarinoita kertoen ja teatteria olohuoneeseen ja puutarhaan kyhäillen. Varmasti voisimme antaa osaamistamme vastineeksi naapureilta saamastamme maidosta, juustosta ja kananmunista.

Kuinka pitkään kestäisi oppia pois totutusta? Siitä, että asioilla on yksiselitteinen hinta. Että annamme majatalolla yösijan tai laskemme laseihin rakijat vain silloin, kun asiakas maksaa siitä. Kuinka osaisimme luottaa erilaiseen vaihdannan toteutumiseen, ja ajatella, että tuotteemme ja palvelumme olisikin ensisijaisesti lahja, joskus vailla välitöntä vastalahjaa.

Entä miten meihin suhtauduttaisiin: Kuinka selittäisimme ystäville ja kaupungissa tapaamillemme ihmisille, ettemme varsinaisesti tienaa mitään, mutta emme ole myöskään työttömiä? Että puuhastelemme ihan urakalla, mutta tiliämme työ ei täytä. Ajatus huvittaa.

Rahan aikakausi on maailman mittakaavassa kestänyt vain lyhyen aikaa. Vailla tieteellistä perustaa mietin, miten rahankäyttö vaikuttaa meihin, erityisesti nyt, kun siitä on tullut lähes ainoa mahdollinen vaihdonväline. Ennen rahaa ihmiset vaihtoivat osaamista ja asioita, jotka olivat suoraan sidoksissa hengissä pysymiseen: ruokaa, nahkoja, talonrakennus- tai vaatteenvalmistusapua.

Oma elämäni on sekä kaventunut että laajentunut vuorella asumisen myötä – siitä on tullut yksinkertaisempaa ulkoisesti, mutta rikkaampaa sosiaalisesti ja henkisesti. Ajattelen, että olemme äärimmäisen onnekkaita, kun saamme asua täällä, emmekä voisi ostaa tätä elämäntapaa pelkästään rahalla. Rahankäytön tarkastelu tuntuu yhtäkkiä luontevalta.

Saamme kasvattaa parhaita ruoka-aineksia ja hengittää raitista ilmaa, saamme elää ystäviemme ja eläintemme keskellä. Saamme nauttia hitaista aamuista, tuntikausien auringonpaisteesta tiistai-iltapäivänä. Naapurimme lahjoittavat tai myyvät pilkkahintaan meille pienkanalansa vapaiden kanojen munia tai metsässä vapaana laiduntavien lehmien raakamaitoa.

Olemmeko ansainneet tämän paikan ja elämäntavan? Miten sen voisi ansaita? Entä vieraamme sitten? Keitämme kahvit, laitamme ruoat, sijaamme pedit. Minkä arvoista se kaikki on, ovatko he ansainneet sen ja millä hinnalla?

Kysymykset ovat filosofisia, eikä niihin löydy lopullisia vastauksia. Mitä täällä on, millaista elämä on luonnossa, sitä en voi mitata rahassa. Nyt raha on välttämätöntä, emme vielä kykene elämään täällä ilman. Mutta toivon, että yhä suuremmassa määrin voimme kääntää kelkkaamme muunlaisen vaihdannan ja suuremman omavaraisuuden suuntaan.

Ja onnekseni huomaan, että emme ole ainoita “toisinajattelijoita”. Meitä on yhä enemmän. Meitä, jotka uskomme, että nykyinen systeemi ei enää toimi. Meitä, jotka valitsemme valtavirrasta poikkeavan tien, arvotamme asioita toisin, ja uskotoivomme, että löydämme jotain syvempää, omaa totuuttamme koskettavaa.

“Minun on täytynyt tehdä edellisessä elämässäni jotain oikein, kun saan olla täällä!”, huokaa hymyillen meillä vapaaehtoistyöntekijänä oleva unkarilaisnainen. Vuoristometsässä, silmän kantamattomiin kasvavien mustatorvisienien ja kantarellien keskellä samoillen, en voisi olla enempää samaa mieltä.

Jos sinulla ei ole aikaa elämäsi tärkeille asioille, ovatko ne oikeasti sinulle tärkeitä?

Jokaisella meistä on oma totuutensa. Sinulla on arvosi eli asiat, joita pidät elämässä tärkeinä. Sinulla on identiteetti, käsitys omasta itsestäsi: kuka ja mikä sinä olet.

Voi kuitenkin olla, että sinulle tärkeät asiat ovat unohtuneet vuosien varrella jonnekin. Tai sitten et ole koskaan edes päässyt tutustumaan niihin, koska olet ajelehtinut muiden mukana, ulkoisten virtojen ohjaamana.

Ehkä joudut päivittäin toimimaan vastoin arvojasi. Ehkä suurin potentiaalisi on piilossa erilaisten roolien alla: tunnollinen äiti, ahkera pomo, kiltti tyttö, kova jätkä. Ehkä jokin osa sinusta ei koskaan pääse esiin. Yksi piilottaa herkkyytensä ja luovuutensa, toinen vahvuutensa ja rohkeutensa.

Kehosi ja mielesi pitävät sinun ja sydämesi salaisuuksia tiukasti piilossa. Syystä tai toisesta et osaa tai uskalla tuoda niitä pintaan. Ehkä et edes itse tiedä niiden olemassaolosta.

Jokaisella meistä on oikeus elää linjassa itsensä kanssa: tärkeimpien arvojensa mukaan, ainakin jollain tapaa omaa tarkoitustaan toteuttaen. Jokaisella meistä on vastuu siitä, että uskaltaa pitää arvoistaan kiinni. Jos aina sanot, ettei ole aikaa hyvinvoinnille, perheelle, liikunnalle tai levolle, ovatko ne silloin sinulle oikeasti tärkeitä? Ja jos ovat, mikä saa sinut jatkuvasti toimimaan toisin?

Jos joudut jatkuvasti toimimaan arvojasi vastaan, se syö sinua sisältä. Jos jokin osa sinusta jää jatkuvasti muiden roolien varjoon, se nakertaa uskallusta, luovuutta ja elinvoimaa. Et käytä koko potentiaaliasi. Jos piilotat itsestäsi tärkeimpiä puolia, olet vain puoliksi elossa. Et voi tuntea itseäsi kokonaiseksi ja vapaaksi.

Mutta kun kaivaudut itsessäsi pintaa syvemmälle, siirryt päivittäisistä puuhista kohti aidointa sinua, tulet tutuksi sen kanssa, mitä oikeasti olet. Kun tulet tietoiseksi uskomuksistasi, arvoistasi ja identiteetistäsi, voit lähteä tuomaan löytöjäsi arkeesi, kotiin, työhön ja ihmissuhteisiin, ja voit tehdä sen pieninä, sinun elämääsi sopivina annoksina.

Joka kerta kun tuot itsestäsi jonkun puolen esiin, vapautat jotain, joka on ollut vankina. Sinun ei tarvitse enää pidätellä itseäsi. Samalla vapautat energiaa, jolla olet pitänyt itseäsi piilossa. Voit antaa sielusi virrata vapaasti esiin. Olisiko jo aika uskaltaa?

Kuva: depositphotos.com

Oletko sinä hidas vanhempi? – 5 asiaa, joista sen tunnistat

Hidastaminen on tärkeää myös vanhemmuudessa. Tässä tsekkilistaa armollisempaan menoon lasten kanssa:

1. Tiedät, että olet riittävä juuri tuollaisena

Tunteet riittämättömyydestä ja syyllisyydestä ovat vanhemuudessa vahvasti läsnä. Neuvoja tulee arvosteluineen joka tuutista ja vanhemmuuden vaatimustaso nousee helposti saavuttamattomiin. Lehdissä, hiekkalaatikolla ja lähikaupassa vertaillaan vanhemmuustaitoja.

Hidas vanhempi tietää kuitenkin itse parhaiten, mikä on lapselleen parhaaksi. Et ehkä ehdi tehdä itse ruokaa kotimaisista luomuraaka-aineista, välillä korotat äänesi lapsellesi ja toisinaan lapsesi tuntuvat rasittavilta. Hidas vanhempi tietää, että hän on silti hyvä vanhempi omalle lapselleen juuri sellaisena kuin on.

2. Opettelet olemaan läsnä

Hidas vanhempi ymmärtää, että arvokkain lahja lapselle on pieni hetki vanhemman aikaa. Lapselle on suuri asia saada vanhempansa jakamaton huomio, sillä vanhempi on lapsensa tärkein aarre.

Hitaan vanhemman ei tarvitse tuoda lapselle kuuta taivaalta, läsnäolo riittää. Hidas vanhempi tiedostaa, että saattaa välillä tahtomattaan jättää huomioimatta lapsensa. Silloin hän pyrkii pysähtymään hetkeksi. Pysähtyminen ja hengittäminen tekevät vanhemmallekin hyvää.

3. Teet arkisia asioita yhdessä lapsesi kanssa

Huvipuistoon meneminen on arjen tai loman luksusta, mutta on hyvä muistaa, että vähempikin riittää. Vanhemman arki on lapsesi ainutlaatuista lapsuutta, joten lapsi on tärkeää ottaa mukaan arjen puuhiin.

Arkisten asioiden yhdessä tekeminen, kuten siivoaminen tai ruoanlaitto, ovat lapselle usein niitä merkityksellisimpiä asioita. Näin lapsi pääsee viettämään aikaa vanhempansa kanssa ja kokee olevansa tärkeä.

4. Otat itsellesi omaa aikaa

Välillä on hyvä pysähtyä pohtimaan, milloin on viimeksi tehnyt jotain mistä itse tykkää ja tutkiskella, mitä itselle kuuluu. Nyt voisi olla sen kauan odotetun vaahtokylvyn, kävelylenkin tai ystävien tapaamisen aika.

Hidas vanhempi opettelee olemaan armollinen itseään kohtaan, pyrkii välttämään suorittamisen kierrettä ja ottaa itselleen hyvällä omallatunnolla omaa aikaa. Oman voimaantumisen kautta hän jaksaa olla taas ainakin hitusen enemmän läsnä lapselleen.

5. Osaat nauraa itsellesi

Hidas vanhempi jakaa arjen kommelluksia toisten vanhempien kanssa ja osaa nauraa itselleen. Myös silloin kun hän syö lapselleen tarkoitetun suklaapatukan ja etsii sitä myöhemmin yhdessä lapsen kanssa.

Vanhemman käsilaukusta löytyy loputon määrä tavaraa: nippu nenäliinoja, vaippa, lasten vaatekappaleita, pikkuautoja, rusinoita ja kosteuspyyhkeitä. Hidas vanhempi on oppinut, että vanhemmuus ei aina ole helppoa ja tohinassa saattaa unohtaa itsensä. Hän tietää mitä on, kun meinaa lähteä leikkipuistoon pelkkä yöpuku päällä. Nauru helpottaa.

Rosa Auffermann

asiantuntija

Kasper – Kasvatus- ja perheneuvonta ry

YT-neuvottelu itseni kanssa – aika tehdä töitä voimaantumisen eteen

Elämällä on taipumus ja taito pysähdyttää ihminen silloin, kun vauhti on karkaamassa käsistä. Kaksi vuotta sitten läheisen ihmisen sairastuminen sai minut hiljaiseksi. Ajomatkat lokakuisessa maisemassa antoivat tilaa hiljentymiselle ja kanavan kuulla, mitä kohinan takaa sisimmässäni oikeasti virtaa.

Olen aina viihtynyt syntyjen syvien mietinnöissä, mutta sillä hetkellä tuntui, että välillä on saatava etäisyyttä syvyyteenkin, jotta oikea perspektiivi elämään voisi säilyä. Hetken hiljaisuuden jälkeen ymmärsin, että on oikea hetki fokusoida työhön. Noin viisitoista vuotta työelämää edessä ja halusin hoitaa sen paremmin, kuin mitä viime vuosina koin tehneeni.

Nyt pari vuotta myöhemmin voin todeta löytäneeni paikkani ammattilaisena. Syksyn yhteistoimintaneuvottelut kuitenkin pysähdyttivät minut kesken juoksun. Vauhti oli kiihtynyt tasolle, jossa pyörän selkään hyppääminen tuntui hidasteelta ja siksi juoksua oli jatkettu väsymiseen asti. Teen paljon, mutta voisinko tehdä paremmin?

Ylikierroksilla käyminen antaa tunteen kaikkensa likoon laittamisesta, mutta totta se ei silti ole. Joskus tuntuu, että itsensä väsyttämisellä yrittää ansaita jotain, jota ei itsekään osaa ehkä selittää. Voisiko saada loistavaa tulosta aikaan hieman kevyemmällä otteella, alle 100% panoksella? Se ei ole vain mahdollista, vaan jopa välttämätöntä, sillä kellon ympäri työskenteleminen ei optimoi tulosta. Tehdyn työn määrä ei ole takuu tuloksesta. Tästä on loputtomasti empiiristä näyttöä eri tieteenhaarojen tutkimuksista.

Tein tänään havainnon ja päätöksen. Seuraava vuoteni on voimaantumisen vuosi. Teen määrällisesti vähemmän työtä ja saan laadun kautta enemmän tulosta ja elämäniloa aikaiseksi. Keino on yksinkertainen. Olen kerännyt 35 vuotta kokemuksia työelämästä ja siitä viimeiset 20 vuotta niiden asioiden tiimoilta, joita nytkin. On aika ottaa nuo kokemukset käyttöön ja auttaa samalla kollegoita tekemään saman. Huikea määrä kokemusta jää hyödyntämättä kiireen pysäyttäessä ajattelun.

On hyvä lakata juoksemasta ja ottaa sen sijaan kaikki keinot käyttöön. Miten toimimalla minä saan kaikki parhaat voimavarani jalostettua riittäväksi määräksi tuloksia? Riittävä määrä viittaa myös siihen, että 100% panostus ei voi tarkoittaa 24 tuntia päivässä. Työ on osa elämää, ei toisinpäin.

Klisee tai ei, mutta oppiminen edellyttää toistoja. Siksi toistan itselleni; on aika voimaantua elämällä enemmän. Lisätä ilon määrää elämään yhdessä läheisteni kanssa.

Yrittäjämäisestä asenteesta puhutaan paljon ja aiheesta. Sen sijaan, että odotan organisaatin muuttuvan sellaiseksi, että saan omat vahvuuteni käyttöön, voi tehdä aloitteen ja lähteä tekemään ja edistämään asioita, joiden kautta todellisuus muuttuu.

Miten myyn idean lopputuloksesta ja löydän yhdessä tarvittavat keinot yhdessä onnistumiselle? Joskus voi joutua myös ottamaan riskejä, mutta se on olennainen osa yrittäjämäistä asennetta. Ja jos ihan tarkkoja ollaan, elämän ja kehittymisen ytimessä on asioiden tekeminen uudella tavalla, riskinotto ja virheet, jotka osoittautuvat joskus siunaukseksi.

Varoituksen sana. Kerron lopuksi häpeämättömän itsestäänselvyyden, jonka olen juuri palauttanut uutena mieleeni.

Kymmenien uskomattomien kirjojen ja satojen viisaiden ihmisten kanssa käytyjen keskusteluiden jälkeen alan vähitellen sisäistää, mihin henkinen kasvu lopulta tähtää. Rohkeuteen hylätä gurut, mentorit ja opetukset, sovittaa oppimaansa elämään ja löytää sisältään oma voima, ilman että sokaistuu siitä. Se on päättymätön harjoitus, myös mestareille.