Keskivertosuomalaisella on kaikkea mitä hän tarvitsee. Aina voi haaveilla hienommasta autosta, isommasta asunnosta, tottelevaisemmista lapsista, rakastavammasta puolisosta, uusista kengistä ja lottovoitosta, mutta suurimmalla osalla meistä perusasiat ovat hyvinkin kunnossa. Ei ole pakko syödä perunaa, lanttua ja suolasilakkaa koko talvea, vaan ruokavaliota voi piristää ananaksella, avokaadolla ja manteleilla.
Elämme aivan käsittämättömän yltäkylläisyyden keskellä.
*
Suomessa on köyhiä, tiedän sen. On paljon ihmisiä, joiden rahat eivät riitä ruokakaupassa puhvelimozzarellaan tai joilla ei ole varaa pitää autoa. Mutta silti, jonkinlainen perusturva koskettaa lähes kaikkia suomalaisia. Yltäkylläisyys on ympärillämme, jos nyt vaikka vertaa irakilaisen turvapaikanhakijan kotioloihin.
Uutisia seuratessa huomaa tällä hetkellä pelon: osa suomalaisista pelkää muutosta ja on valmis taistelemaan sitä vastaan kiviä ja polttopulloja heittämällä. Mutta muutos, se on vääjäämätön.
Elämme nyt kaoottisempaa aikaa kuin parikymmentä vuotta sitten. Asiat eivät ole yhtä suoraviivaisia ja loogisia kuin ennen. Vaikka hankit hyvän koulutuksen, et välttämättä saa töitä. Vaikka teet kaiken niin hyvin ja oikein kuin osaat, saatat saada yt-neuvotteluissa potkut. Vaikka asut Suomessa, ei sitä ole varattu vain suomalaisille.
Muutosta ei ole mahdollista jarruttaa. Siihen ei auta kuin sopeutua. On hyödytöntä marssia Ku Klux Klanin hupussa Suomen lippua heiluttamassa. Kaikkein eniten muutosta vastustamalla tekee hallaa itselleen.
Muutos on arvaamaton ja siksi aina tavallaan pelottava. Pelko taas on inhimillistä, mutta sen kanssa on opittava elämään, ja siitä voi päästää irti monin keinoin. Muutokseen sopeutuminen on helpompaa, jos sitä edes yrittää.
*
Tasapainoa on tässä ajassa hyvin vaikea löytää ulkoapäin. Pitkät parisuhteet, vuosikymmenten mittaiset työsuhteet, sama asuinpaikka ja elinympäristö eivät ole enää kovin tavallisia. Se on ajan henki. Siitä ei kannata syyttää itseään.
Tasapainoa on nyt mahdollista löytää lähinnä sisältäpäin, omasta muuttumattomasta ytimestä. Samalla, tämä pieni pala ikuisuutta meidän jokaisen sisällä, sydän, sielu tai miksi sitä haluaakaan kutsua, on jatkuva yhteytemme muihin. Pohjimmiltamme olemme aivan samanlaisia.
Aleksis Kivi kirjoittaa jälleen kerran ajankohtaisessa Nummisuutareissa “Ihminen on kovakorvainen, niskuri ja tyhmä myös. Tyhmä, koska ei ymmärrä mitä rauhaansa tulee. Ihmissuvun tyhmyys on suuri ja ympäri maailmaa mainittu asia.”
Käytämme aivan mitättömän pientä kapasiteettia omasta potentiaalistamme. Muutoksen myötä myös ihminen kehittyy jatkuvasti.
*
Juttelin pari päivää sitten turvapaikanhakijoita Forssassa vastaanottaneen SPR:n vapaaehtoisen kanssa. Hän oli hyvin vaikuttunut turvapaikanhakijoiden kiitollisuudesta, kohteliaisuudesta ja siitä, miten vähästä he ovat onnellisia. He ovat tahtomattaan käyneet läpi niin valtavan myllerryksen, että heillä on kyky olla kiitollisia vähästä.
Se voi olla ihan valtava voimavara, joka parhaimmillaan avartaa myös suomalaista ajattelua; kehittää empatiakykyä, kiitollisuutta, myötätuntoa ja hyvää tahtoa. Kenties se on seuraava askeleemme? Näin ihmiskunta kehittyy.
