Elämä olisi helppoa, jos mieli olisi aina rauhallinen ja olo varma. Todellisuus on usein toisenlainen. Ajatukset harhailevat, tunteet nousevat pintaan ja jokin menee pieleen juuri silloin, kun pitäisi onnistua. Elämä ja tilanteet eivät kuitenkaan odota. Ratkaisevaa on kyky toimia, vaikka kaikki ei ole kohdallaan. Tuota kykyä kutsutaan psykologiseksi joustavuudeksi.
Kyse ei ole siitä, että vaikeat tunteet pitäisi saada pois. Eikä siitä, että mieli pitäisi saada positiiviseksi. Ajatukset ja tunteet eivät tottele käskyjä, vaikka kuinka yrittäisi. Kyse on siitä, että pystyy silti valitsemaan, mitä tekee seuraavaksi. Toimii omien arvojensa ja tavoitteidensa mukaisesti.
Kun mieli lähtee harhailemaan
Hetkessä, jossa jokin menee pieleen, huomio karkaa helposti. Mieli palaa menneeseen, alkaa analysoida, syyttää tai selittää. Tai se hyppää tulevaan ja alkaa ennakoida, mitä tästä seuraa.
Silloin yhteys tähän hetkeen katoaa. Ja juuri sitä tarvittaisiin eniten.
Psykologinen joustavuus näkyy arjessa yllättävän konkreettisina asioina. Se on sitä, että pysähtyy hetkeksi ja huomaa tilanteensa. Tunnistaa, miltä tuntuu, ilman että jää tunteeseen kiinni. Antaa tunteiden olla olemassa eikä taistele niitä vastaan.
Ja ennen kaikkea suuntaa huomion takaisin siihen, mikä on nyt tärkeää.
Seuraava askel riittää
Kesken vaikean tilanteen ei tarvitse ratkaista koko elämää. Riittää, että ottaa seuraavan askeleen.
Olet keskellä kiireistä päivää ja jokin menee pieleen. Aikataulu venyy, suunnitelmat muuttuvat ja ärsytys nousee pintaan. Ajatus lähtee helposti laukalle: “Miksi tämä menee aina näin?”
Silti päivä jatkuu. Psykologinen joustavuus näkyy siinä, että huomaat ärsytyksen, mutta et anna sen viedä kaikkea mukanaan. Pystyt palaamaan siihen, mikä on nyt olennaista.
Riittää, että kysyy itseltään: Mikä on tärkeää juuri nyt?
Se voi olla pieni asia. Yksi viesti. Yksi keskustelu. Yksi päätös.
Kun huomio palautuu tähän hetkeen, toiminta selkeytyy. Vaikeat ajatukset eivät katoa, mutta ne eivät enää ohjaa kaikkea tekemistä.
Mitä tapahtuu pettymyksen jälkeen
Pettymyksen tai epäonnistumisen jälkeen tämä korostuu entisestään. Tärkeää on tuntea se, mikä tuntuu. Antaa pettymykselle tilaa ilman, että yrittää ohittaa sitä nopeasti.
Sen jälkeen tulee vaihe, joka jää helposti vähemmälle: mitä tästä voi oppia.
Ja lopulta kysymys, joka vie eteenpäin: mihin suuntaan haluan tästä mennä?
Psykologinen joustavuus ei poista epävarmuutta eikä vaikeita hetkiä, mutta se tekee niissä liikkumisesta mahdollista. Se antaa mahdollisuuden olla keskeneräinen, epävarma ja silti liikkeessä. Kaiken ei tarvitse olla kohdallaan, jotta voit jatkaa eteenpäin.
