Kun oma parisuhteeni päättyi, se järisytti rajusti elämäni tasapainoa ja aiheutti omanlaisensa kriisitilanteen, jota olen viimeisen kuukauden aikana käsitellyt.
Ihmiset selviävät eri tavoin rajuista elämänmuutoksista. Selviäminen riippuu monista eri tekijöistä, kuten aiemmista elämänkokemuksista ja -kolhuista, luonteestamme sekä sosiaalisesta tukiverkosta ja saadusta tuesta kriisin jälkeen.
Ero on elämänmuutoksena on niin suuri, että sen hyväksyminen vaatii aikaa. Monenlaisia tunteita on noussut pintaan ja on täytynyt antaa näille kaikille tunteille tilaa.
On ollut suurta surua, pettymystä ja huolta tulevasta. Lopulta mukaan on mahtunut myös pieniä helpotuksen hippusia ja toivon kipinöitä. Tunteet menevät kuitenkin vuoristorataa ja hetkellinen hyvä voi silmänräpäyksessä muuttua kyyneliin.
Tällaisen kriisin keskellä on erityisen tärkeää olla myös itsensä puolella ja puhua itselleen erityisellä lämmölle sekä suoda itselleen rutkasti itsemyötätuntoisia tekoja ja ajatuksia.
Kriisin 4 vaihetta
Ensimmäiset päivät eropäätöksen jälkeen menivät shokissa – muistikuvat niiltä päiviltä ovat hatarat. Shokki suojasi mieltäni, kun tarvitsin aikaa tilanteen kohtaamiseen ja hyväksymiseen. Mieli halusi vielä kieltää tapahtuneen.
Tätä seurasi reaktiovaihe, jolloin oli aika kohdata tuleva muutos ja sen seuraukset. Yritin muodostaa käsitystä tapahtuneesta ja siitä, miten eron jälkeen selviäisin. Reaktiovaiheessa oleva tarvitsee kuuntelijaa, konkreettisia ohjeita ja mahdollisuutta tulla kuulluksi.
Kriisin käsittelyvaiheessa tapahtumaa ei enää kielletä, vaan sen käsitetään olevan muutoksineen ja menetyksineen totta. Aloin olla valmis hyväksymään tapahtuneen. En kuitenkaan kokenut olevani valmis pohtimaan tulevaisuutta, vaan elin hetki kerrallaan.
Kriisin uudelleen suuntautumisen vaiheessa tapahtunut alkaa muuttua osaksi elämää. Tapahtuneen kanssa pystyy joten kuten elämään – ja tässä olen nyt. Aina välillä tuska nousee pintaan, mutta luottamus elämään on alkanut palautua pikkuhiljaa.
Kriisin kulku ei kuitenkaan ole suoraviivaista. Tiedän, että tulee vielä monta hetkeä, kun ero ja sen herättämät tunteet nousevat taas pintaan ja etenkin erilleen muuton hetki, tulee varmasti olemaan raskas. Alan kuitenkin varovasti näkemään myös surun keskellä uuden mahdollisuuden – pilkahduksen valosta, joka edessäni odottaa, kun olen siihen valmis.
Lopuksi vielä tämä lempeä muistutus: ero on aina myös mahdollisuus uuteen – ensin on kuitenkin käytävä kriisin vaiheet läpi.
Tunnistatko kriisin eri portaat?
- Shokki – Lamaantuminen
- Kieltäminen – On tapahtunut väärinkäsitys
- Vetäytyminen – En halua tavata ketään
- Viha – Miksi minä?
- Passiivinen hyväksyntä – Tapaan kohtalotovereita
- Uusi elämä – Voiko elämä jatkua vielä?
- Toivon palaaminen – Tartun hetkeen
Miten olla itsesi puolella myös eron keskellä? Voit lukea Annukasta lisää täältä.
