Eri viestintävälineet piippaavat tauotta ja vaativat jakamatonta huomiotasi, tilanteet muuttuvat nopeasti, eikä sinulla ole aikaa keskittyä mihinkään kunnolla. Olet tottunut sammuttelemaan tulipaloja toisensa perään, vaikket ole palomies. Kun palaat kotiin, tunnet itsesi rätiksi, josta iltapäivän viimeinen palaveri on puristanut viimeisetkin pisarat.
Kuulostaako edellä maalattu kuva työelämästä tutulta? Toivottavasti ei. Kohtaus on kuitenkin nykyajan työelämästä ja todellisuutta monille. Kuvaillun kaltainen työkulttuuri ei ole varsinaisesti hyväksi kenellekään, mutta erityisen huonosti se sopii meille erityisherkille.
Vaikka joskus siltä saattaa kuulostaakin, niin erityisherkkyys ei ole sairaus, vaan ominaisuus, johon liittyy hermoston herkkyys. Silloin jatkuva ärsyketulva, oli se sitten ääniä, valoa tai viestien virtaa, saa elimistön kuormittumaan ja olon tuntumaan tukkoiselta. On myös hyvä muistaa, että toisaalta juuri hermoston herkkyyden ansiosta moni erityisherkkä pystyy nauttimaan elämästä ja sen yksityiskohdista ainutlaatuisella tavalla.
Työelämässä erityisherkkä ihminen selviää yleensä töistään siinä missä muutkin, mutta tarvitsee päivän säntäilyjen ja sosiaalisten tilanteiden jälkeen keskimääräistä enemmän palautumisaikaa. Jos esimerkiksi itse olen viettänyt koko päivän asiakastyössä, ei minulle se houkuttelevin ilta-aktiviteetti ole ihmisten tapaaminen. Jos taas päiväni on sisältänyt paljon tarkkuutta tai luovuutta vaativaa aivotyötä, paras paikka sumuisten aivojen kirkastamiseen on hälyisen kaupungin sijaan metsän hiljaisuus.
Uskon, että en ole kokemusteni kanssa yksin.
Millaisia elementtejä erityisherkkä sitten kaipaa työelämältä? Entä voitaisiinko nämä asiat huomioimalla luoda kaikille toimivampaa ja parempaa työelämää, jossa ihmiset viihtyvät ja voivat hyvin?
- Minulle on tärkeää saada keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Jos taas ajatukset sinkoilevat tehtävästä toiseen, ei mikään niistä etene kunnolla. Uskonkin, että työelämässä sekä tehokkaampi että työhyvinvoinnin kannalta parempi ratkaisu on antaa työntekijän aikatauluttaa ja raamittaa omaa työtään mahdollisimman paljon. Näin työtä pystyy (niin halutessaan) tekemään ilman jatkuvia keskeytyksiä. Se voi vaatia esimerkiksi sitä, että työpäivässä on hetkiä, jolloin ei tarvitse heti vastata puheluihin tai viesteihin tai osallistua joka ikiseen palaveriin.
- Ylipäätään toivoisin enemmän mahdollisuuksia tehdä asioita rauhasta käsin. Uskon, että tästä olisi hyötyä myös muillekin kuin erityisherkille. Usein työelämässä saa kuitenkin arvostusta ja suitsutusta, kun näyttää mahdollisimman kiireiseltä. Tämä on outoa. Kiireessä stressitasot kohoavat ja virheiden määrä kasvaa. Usein rauhallisempi ja huolellisempi lähestymistapa tuottaa paitsi paremman tuloksen, niin myös kasvattaa työhyvinvointia sekä kohottaa fiilistä. Itse olen yrittänyt jättää kiireen ihannoinnin ja olla tuntematta huonoa omaatuntoa, jos itselläni ei ole jatkuva kiire.
- Erityisherkkä saattaa nauttia sosiaalisista tilanteista siinä missä kuka tahansa, mutta ne myös kuormittavat ja syövät energiaa. Työpaikoilla olisikin hyvä kiinnittää huomiota siihen, miten työntekijä pystyy itse säätelemään sosiaalisuuden ja yksinolon suhdetta. Kaikissa töissä tämä ei tietenkään ole mahdollista, mutta erityisherkälle esimerkiksi mahdollisuus hiljaiseen ja rauhalliseen työskentelytilaan on tärkeä.
Itse olen kokenut, että yrittäjänä minulla on ollut mahdollisuus luoda itselleni sopiva tapa tehdä töitä. Olemme ystäväni kanssa perustaneet kahden hengen yrityksen, jossa ensisijaiset tavoitteemme liittyvät paksun palkkapussin sijaan merkityksellisyyteen, hyvinvointiin ja onnellisuuteen. Uskomme, että hyvinvoiva ja onnellinen työntekijä tuottaa ympärilleen hyvää kaikkein eniten.
Kaikilla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta tai halua ryhtyä yrittäjiksi, joten toivon, että mahdollisimman moni työnantaja kiinnittäisi huomiota siihen, miten rauha ja hyvinvointi saataisiin palautettua työelämään. Jokainen meistä on yksilö ja se haastaa myös työnantajia tarjoamaan yksilöllisiä tapoja tehdä töitä.
Alkuun pääsee esimerkiksi kysymällä ja olemalla kiinnostunut. Jokainen työntekijä on asiantuntija siinä, miten hän voi hyvin ja saa työnsä hoidettua parhaalla mahdollisella tavalla.
