Välillä jokaisella on olo kuin rupisammakolla – epävarmuus estää lapsen oman loistamisen

Ihminen kaipaa hyväksyntää ja kannustusta kaikissa elämänvaiheissa. Jos saamme sitä jo lapsena, meillä on merkittävästi paremmat lähtökohdat elämää varten. Jo yhden ihmisen läsnäolo ja kauniit sanat voivat rohkaista ja vahvistaa lasta. Älä säästele myönteistä huomiota. Lapsi saa siitä itseluottamusta ja uskoa seurata omaa kutsumustaan. -Marika Rosenborg, terapeutti ja tietokirjailija

Joskus tapaa sellaisen ihmisen, jolla tuntuu olevan koko paketti kasassa. On kiinnostavia projekteja, jänniä tapaamisia, ihanan persoonallinen tyyli ja mikä hienointa, uskoa itseen. Sitten se ihminen tunnustaakin pelkäävänsä välillä kuollakseen, tuntevansa toisina päivinä kaikesta tekemisestään ja itsestään sisuksia korventavaa epävarmuutta.

Se joku olin minä uuden ystäväni silmin. Hän ei voinut käsittää, että juuri minä, jolla vaikutti olevan koko elämä järjestyksessä, tunsi itsensä toisinaan pelkäksi maanmatoseksi. 

Oivalsin samalla, että myös ne, joilla minun mielestäni on se kuuluisa elämänpakka aina kasassa ja muutenkin arki poikkeuksetta hallinnassa, kokee olonsa toisinaan huomaamattomaksi kuin banaanikärpänen. Sellaisina päivinä peilistäkin tuijottaa takaisin tuntematon örkki.

Epävarmuus asuu toisinaan meissä kaikissa. Mutta se tarkoittaa samalla sitä, että epävarmuus ei ole todellista. Se ei ole jokin meistä ulos paistava leima, vaan epävarmuus lymyilee ainoastaan omassa mielessä. Ja se taas tarkoittaa sitä, ettei se ei liity mitenkään siihen, mitä ihminen todellisuudessa on, vaan ainoastaan siihen, mitä mielemme keksii meille väittää.

Epävarmuus puskee pintaan monesti silloin, kun itseään vertaa muihin. Seuraamalla liikaa muiden tekemisiä, meistä tulee joogatunnin kankikaikkosia, kodin hengettömiä sisustajia ja huonoja äitejä. Kun elämässään vertaa itseään muihin ja haaveilee ominaisuuksista, joita muilla saattaa olla, epävarmuus sumentaa koko todellisuuden. 

Lapselle epävarmuus on tunne, josta on usein vaikea puhua. Se saattaa olla jotain hävettävää ja jotain mitä piilotella. Hidasta elämää -kirjaperheen ensimmäisessä lasten satukirjassa, Oliver Oranki ja metsän ainutlaatuiset sankarit, epävarmuudesta kärsii viidakon huomaamattomin lehtisammakko Liina. Matkan edetessä Liina kuitenkin oivaltaa, että hänellä on vahvuuksia siellä, missä hän ei ole niitä osannut nähdä.

Meillä jokaisella on maailmassa tehtävämme ja oma vahvuutemme. Niin myös lehtisammakolla.

-Liina Lehtisammakko, Oliver Oranki ja metsän ainutlaatuiset sankarit

P.S. Itsevarmuus kasvaa vertaamalla itseään itseensä. Näkemällä omat ainutlaatuiset ominaisuutensa. Kukaan muu ei ole juuri tällainen kuin minä.

HE-kirjaperheen ensimmäinen lasten satukirja Oliver Oranki ja metsän ainutlaatuiset sankarit kertoo myötätunnon tärkeydestä ja erilaisuuden arvostamisesta. Tarina rohkaisee samalla erilaisten tunteiden käsittelyyn. Lämminhenkinen satukirja on suunnattu yli 5-vuotiaille lapsille.

Kalenterit OSTA 3 MAKSA 2
PUOTIIN
close-image