Häpeä on vaikea tunne kohdattavaksi. Sen alitajuinen viesti on ”Minussa on jotain väärää/viallista”. Se saa usein piiloutumaan, välttämään ja pelkäämään ”kiinni jäämistä” ja nähdyksi tulemista.
Häpeän tunne on sekä kehollisia epämiellyttäviä tuntemuksia, että mentaalisia, alistavia ajatuksia. Häpeään liittyy usein pelko hylätyksitulosta. Silloin kun häpeämme, hylkäämme usein itse itsemme.
Sanotaan, että häpeä on addiktioiden ruokaa. Siksi häpeän suhteen sen näkyväksi tekeminen on parasta lääkettä. Valitse turvallisia, sallivia ihmisiä keille tätä tunnetta voit jakaa.
Häpeää jää usein kantamaan sisällään, jos elämässä on ollut kokemuksia joissa ei ole tullut nähdyksi inhimillisesti ja hyväksyen. Tällöin on saattanut tehdä hyvin alitajuisen tulkinnan, että itsessä on jotain vikaa.
Häpeä kuuluu yhtenä osana tunnepalettiimme, siitä ei tarvitse eikä voi päästä tunteena eroon, mutta siihen voi oppia suhtautumaan rennommin ja inhimillisemmin.
Häpeä yrittää rajoittaa elämää. Millä tavoin se on saanut hallita elämääsi?
Mitä olet sen vuoksi jättänyt tekemättä?
Mitä se on ehkä saanut sinut tekemään?
Jos tuo tunne ei saisi rajoittaa, mitä tekisit? Missä sinun olisi helpompi olla?
Häpeän tunteen noustessa kannattaa ottaa pieni pysähtyminen ja aikalisä.
Pysy lempeästi läsnä keholliselle tuntemukselle, laita toinen käsi sydämesi päälle ja sano hiljaa itsellesi ”Olen tässä ja en hylkää minua”.
Kun harjoittelee vaikeidenkin tunteiden kanssa läsnäoloa, alkaa saamaan kokemuksia siitä, että tunteet kyllä myös jatkavat matkaansa. Se lisää luottamusta, että vaikeista tunteista selviää ja niillä ei tarvitse olla valtaa horjuttaa.
Silloin kun koemme häpeää, kaipaamme nähdyksi tuloa, inhimillisenä, keskeneräisenä ja täydellisen riittävänä.
Kuuntele lisää podcastilta!
https://soundcloud.com/eevi-minkkinen/podcast-hapean-tunteesta