Istuin ystäväni kanssa keittiön pöydän äärellä keskustelemassa. Silloin 2-vuotias poikani tuli pyytämään jugurttia. Sanoin, että jääkaapissa on ja jatkoin jutustelua. Huomasin ystäväni kiemurtelun, kun hän katseellaan seurasi, miten poikani juuri ja juuri ylettyi avaamaan jääkaapin, huomatakseen ettei ylety ottamaan purkkia.
Pieni poikani vaivalla raahasi oman tuolinsa pöydän ääreltä jääkaapin eteen. Juuttuipa tuoli mattoonkin matkalla, mutta hyvin poika selvitti ansan. Ystäväni ilme kertoi, ettei hän kestäisi enää kauaa tätä, vaan haluaisi jo päästää pojan pinteestä ja antaa pojalle jugurtin.
Poikani kiipesi haparoiden tuolinsa päälle, vain huomatakseen, että oli ihan oven edessä, eikä siksi saanut avattua ovea. Hän kiipesi alas, siirsi tuolia ja lähti kapuamaan uudelleen. Ovi aukesi ja jugurtti oli hänen! Poika toi jugurtin pöydälle, raahasi tuolin takaisin pöydän eteen ja kiipesi tuolille istumaan.
Lusikka.
Poika tuolilta alas ja laatikosta lempilusikka. Takaisin tuolille. Viisi minuuttia sitkeää äheltämistä, että sai jugurtin kannen avattua. Kun poika oli syönyt jugurtin, hän vei sen roskikseen, heitti lusikan altaaseen ja huikkasi iloisesti ”Kiitos!”
Ystäväni hämmästeli vuolaasti 2-vuotiaan taitoja, minä en. En kiitellyt enkä ylistänyt, miksi olisin? Tämä kaveri halusi tehdä aamupalansakin itse, ihan kuten isosisaruksensakin tekivät.
Olen tehnyt kaikkeni lasteni eteen noin kaksivuotiaaksi asti, mutta sen jälkeen olen ollut laiska palvelemaan heitä. Laiska rakkaudesta itseäni ja heitä kohtaan. Kutsun itseäni joutilaaksi vanhemmaksi Tom Hodgkinsonin kirjan mukaan.
Lapsella on ihailtava halu oppia ja kokea maailmaa joka solulla. Lapselle maailma on satumainen paikka, täynnä ihmeitä, nähtävää ja koettavaa. Lapsi uskoo. Hän uskoo itseensä ja voimiinsa, rajattomaan ja yltäkylläiseen elämään, missä mikä vain on mahdollista. Rima on korkealla jo syntymästä asti.
Vastasyntynyt osaa itse ryömiä äidin vatsalta äidin rinnalle asti saamaan ravintoa. Luonto on suunnitellut sen niin. Matkaan voi mennä tuntikin, mutta mihin vauvalla on kiire? Tässä on vanhempien ensimmäinen mahdollisuus todeta vauvansa viisaus ja osaaminen. Vaikka olisikin suuri halu auttaa vauvaa, nostaa hieman ja tehdä se vauvan puolesta, vanhempien kärsivällisyydellä ja luottamuksella vauva saa ensimmäinen onnistumisen ja oman voiman kokemuksen jo heti syntymänsä jälkeen.
Vanhemmat haluavat lapsellensa sujuvan ja helpon elämän. He tekevät lapselle kaiken valmiiksi ja ovat valmiita vääntymään vaikka minkälaiselle solmulle, että lapsella olisi kaikki hyvin. Miksi lapsen rima asetetaan niin alhaalle ja miksi lapsi vielä autetaan hyppäämäänkin sen yli?
Helposta elämästä lapsi ei saa oppeja ja kokemuksia. Lapsen luottamus omaan voimaansa katoaa, jos ympäristö jatkuvasti viestittää, ettei hän osaa tai pysty. Lapsi voi passivoitua, laiskistua ja muuttua pelokkaaksi kohdatessaan haasteita. Ymmärtämällä, että jokainen tappio, riita, suru, ilo ja onnistuminen on suuri opetus ja lahja lapselle, vanhemmat voisivat lopettaa liian huolehtimisen ja he voisivat vapautua nauttimaan vanhemmuudesta.
Vanhempien on vaikea luottaa lapsensa voimaan, jos he ovat hukanneet omat voimansa. Omat voimat voivatkin olla vähissä, jos vanhemmat ovat tauotta täyttämässä kaikkia lapsen tarpeita ja palvelemassa häntä, laiminlyöden tyystin oman hyvinvointinsa ja omat tarpeensa.
Työssäni keskitynkin vanhempien voimaannuttamiseen. Jos me vanhemmat uskomme voivamme saavuttaa mitä vain, on meidän helppo uskoa niin lapsistammekin. Jos emme pelkää, emme pelkää lastemmekaan puolesta. Jos hyväksymme itsemme täydellisesti, on meidän helppo hyväksyä lapsemmekin. Jos luotamme siihen, että elämä tuo meille opetuksia juuri oikealla hetkellä, voimme uskoa lastemmekin olevan yhtä satumaisella matkalla.
Toivon lasteni elävän mahdollisimman tunne- ja tapahtumarikkaan elämän. Uskon lujasti, että jokainen sielu on tänne maailmaan tullut kokemaan aivan tiettyjä asioita. Hymyillen seuraan millaisia ihmisiä ja tapahtumia lapseni vetävät puoleensa. On mielenkiintoista miettiä mitä heidän olisi tarkoitus oppia juuri tuolta ihmiseltä ja miksi. Hyväksyn, jos aika ei ollut vielä oikea oppimiseen ja taas hymyilen, kun asia heille jälleen esitellään oppiläksyksi. Elämän ei ole tarkoitus olla helppoa ja minun työni vanhempana on lujittaa lapsen uskoa hänen omista voimistaan.
Luottamalla elämään ja sielujen suurempaan suunnitelmaan olen saanut vapauden pelosta. En pelkää lasteni puolesta ja annan heidän asettaa itse itselleen tavoitteita ja rajoja ikätasonsa mukaisesti. Tärkein tehtäväni on rakastaa ja antaa heidän elää mahdollisimman vapaana ja luottavaisena. Olen vierellä, hyväksyn sen mitä on ja rakastan sydän puhkuen. Elän täysillä omaa elämääni ja näytän lapsilleni, ettei vanhemmuus ole raatamista.
Voin vaikuttaa laiskalta ja välinpitämättömältä, mutta olen kaikkea muuta. Joutilaan vanhemman onni tulee lujasta uskosta siihen, että lapsi selviää ihan kaikesta, juuri kuten on tarkoitettu. Pidetään rima korkealla!
Kaikki ihmiset etsivät onnea. Se on melkeinpä ainoa asia, joka on kaikille ihmisille yhteistä rakkaalla Maa-planeetallamme. Onnen etsiminen auttaa myös löytämään elämämme aarteet.
Onni löytyy vain viisaudesta. Sitä ei voi löytää keinotekoisesti, vaan se on etsittävä alitajunnastamme. Onnen metsästäminen on kovaa työtä, joka vaatii omistautumista ja periksiantamattomuutta – samoja ominaisuuksia, jotka auttavat ihmistä onnen tiellä pysymisessä.
Onnellisen ihmisen voi huomata muiden joukosta näiden ominaisuuksien perusteella:
1. He sekä puhuvat hyvästä itsetunnosta että harjoittavat sitä
Onnelliset ihmiset ymmärtävät, että omien unelmien laittaminen etusijalle on tärkeää, koska vain täten voi tulla paremmaksi ihmiseksi ja auttaa muita. Onnellisten ihmisten on helppo näyttäytyä sellaisina, kuin he ovat ja viis veisata siitä, mitä muut ajattelevat. Tämä hyödyttää myös muita. Kritiikistä voi aina oppia, ja kehittää itseään vielä paremmaksi ihmiseksi.
2. He tietävät, että muutos on väistämätöntä
Kaikki on väliaikaista vaan, laulettiin vanhoissa suomalaisissa elokuvissa. Onnelliset ihmiset tajuavat tämän ja ottavat sen avosylin vastaan. On pidettävä tasapaino niiden asioiden välillä, jotka haluaa pitää elämässään ja niiden, joista haluaa päästää irti. Onnelliset ihmiset osaavat päästää irti asioista, jotka eivät palvele heitä enää. Isojen suunnitelmien hyväksi on joskus tehtävä paljonkin muutoksia. Onnelliset ihmiset eivät haikaile taakse jätetyn perään.
3. He korostavat positiivisesti toiveitaan ja unelmiaan
Onnelliset ihmiset eivät, kuten jo mainittu, välitä siitä mitä muut ajattelevat (positiivista tai negatiivista). Kun suunnitelma ja unelma on selvä, tyytyväinen ihminen omistautuu sen toteuttamiselle, eikä mikään voi estää heitä. Onnelliset ihmiset kehittävät itselleen voiman, jonka avulla he saavuttavat tavoitteensa ja unelmansa.
4. He ovat omia itsejään, aina
He elävät omassa maailmassaan, joka on täynnä itseluottamusta ja motivaatiota. He eivät ajattele, miten heidät nähdään yksilöinä. Jotkut saattavat pitää tätä itsekkyytenä, mutta onni-ihmiset ottavat kritiikin vastaan opetuksena ja rakentavana palautteena, ja rakentavat siitä itseensä uuden, paremman osan. Itseluottamus tuo myös epäitsekkyyttä, joka on loistava ominaisuus sosiaalisissa suhteissa.
5. He osaavat suhtautua positiivisesti ihmissuhteen päättymiseen
Kun tyytyväisen ihmisen ihmissuhde ponnisteluista huolimatta päättyy, hän ottaa sen merkkinä siitä, että tulossa on vielä parempi ihminen. ”Mikä tässä meni vikaan”-miettimisen sijaan he keskittyvät tuleviin ihmissuhteisiin.
6. Onnelliset ihmiset ovat hengellisiä/henkisiä
Joku tai jokin on luonut maailman. Mihin ikinä luojaan/Luojaan uskommekaan, hän/Hän on valtava energian lähde. Ammentamalla energiaa tästä luojasta voimme kohdata jokapäiväiset haasteet eri tavalla. Suurempaan voimaan uskominen tuo myös tiedon siitä, että meitä ei ole luotu turhaan – meillä on syy olla täällä, ja meillä on paljon tehtävää.
7. He panostavat ihmissuhteisiin
Onnelliset ihmiset ympäröivät itsensä ihmisillä, jotka rakastavat heitä ja tuovat merkityksen elämään. He ymmärtävät, että ihmissuhteet ovat kuin puutarhoja, joita on hoidettava hellästi positiivisella energialla. Tyytyväisten ihmisten on myös helppo luoda uusia ystävyyssuhteita.
Mitä onnellisuus sinun mielestäsi tarkoittaa, mikä tekee onnelliseksi? Jaa mielipiteesi ja osallistu keskusteluun Hidasta elämää -keskustelualueella TÄÄLLÄ.
Tämä on äärimmäisen kiehtova kirjoitus, (mielipide on kirjoittajan ja näin ollen erittäin puolueellinen) joka tarkastelee hieman vähemmän käsiteltyjä superruokia ja superosaajia. Artikkeli on laaja, joten anna sille pari minuuttia aikaa, jotta se saa sulautua soluihisi, kiinnittyen aivojesi reseptoreihin kunnolla. Aloitetaan ravinnosta.
Vanhaa viisautta
Dr Weston Price huomauttaa laajassa elämäntyössään, että mihin tahansa maailmaa päin hän meni, hän huomasi erityisen vahvoja alkuperäiskansoja ilman nykyaikaisia sairauksia. Alkuperäiskansat, jotka söivät ja elivät yhtä luonnon kanssa, olivat erittäin voimakkaita ja elinvoimaisia, omaten huomattavasti vahvemman luuston, lihaksiston, paremmin muodostuneet hampaat (ilman hampaiden harjausta ja nykyistä lääkinnällistä terveydenhuoltoa) eikä heillä ollut epämuodostumia tai kasvaimia.
Kaikki kansat, jotka ovat altistuneet länsimaisiin elämäntapoihin, kuten moderniin käsiteltyyn ruokaan (valkaistuun vehnään, riisiin, tölkkiruokaan, sokeriin, limsoihin, yleensä pitkähyllyikäisiin ruokiin) altistuivat seuraaviin oireisiin:
– Luuston ja hampaiden heikentyminen ja epämuodostumat
– Monenlaiset infektiosairaudet (joita ei ennen siirtymistä ollut), sekä tulehdusperäiset sairaudet
– Älyllisesten toimintojen heikentyminen
– Heikentynyt lihastoiminta
– Lapsettomuus
– Käyttäytymiseen, ennenkaikkea keskittymiskyvyn heikentymistä ja aggressiivisuuden lisääntymistä.
Lisäksi hän havaitsi, että äidin tuli olla hyvin ruokittu jo ennen raskautta, raskauden aikana ja imetyksen yhteydessä, jotta lapset saivat parhaat mahdolliset eväät kasvuun ja terveeseen kehitykseen.
Alkuperäiskansojen ruokavalio sisälsi vähintään 10 kertaa enemmän rasvaliukoisia vitamiineja, sekä n. 4 kertaa enemmän vesiliukoisia vitamiineja, kuin nykyaikainen ruokavalio. Kaikki ruokavaliot sisälsivät myös K2-vitamiinia, joka edistää muiden ravinteiden (myös rasvaliukoisten) imeytymistä.
Itämaista ymmärrystä
Jokainen meistä varmasti hyötyisi lisäelinvoimasta. Uskoisin, että jokaisen meidän arkeemme kuuluu enemmän tai vähemmän kuormitusta, johon lisä potku ei olisi pahitteeksi. Tästä tiedosta voimme siis kaikki hyötyä, ainakin tarkastella ja kokeilla sen vaikutusta omaan elämäämme. Vaikkakaan en ole kiinalaisen lääketieteen ammattilainen, olen pyrkinyt sitäkin vuosien varrella ymmärtämään pienissä määrin. Sen takia otan sen käsittelyyn tässäkin jutussa.
Kiinalainen lääketiede omaa niin pitkät juuret, että olisi hyvin ylimielistä jättää se tarkastelematta. On myös tärkeä muistaa, että nykyinen lääketiede on aikalailla lasten kengissä, sen tullessa 1800 – luvulla tämän päiväiseen muotoonsa. Kumpaakaan poistamatta, voimme yhdistää niiden tietoutta omaan kokemukseemme. Vahva yhdistelmä täynnä elinvoimaa.
Koska kiinalaisten mukaan kaikki alkuperäinen ruoka sisältää Jing (syvin olemus / elinvoima) energiaa, on hyvä tarkastella, missä sitä olisi eniten. Tässäkin huomaamme uskomattoman paljon yhtäläisyyksiä, esim. ravinteiden kannalta tarkasteluna länsimaalaisten kriteerien mukaisesti. Tässä on varmasti paljon muutakin kuin onnekkaita yhteensattumia.
Kiinalaisen ymmärryksen mukaan munuaiset ovat tärkeässä roolissa. Kuitenkaan emme voi myöskään poistaa maksan osuutta elinvoimaisuutta etsiessämme. Myöskään ruuansulatusta emme voi unohtaa, koska voimme nauttia äärimmäisen energisiä ruokia, mutta ellemme pysty niitä sulattamaan ja käyttämään energian tuotantoomme, ei ruoastakaan ole juuri apua.
Löytämällä itselleen sopivat ruoat voi olla pitkä taival, mutta varmastikin kannattava sellainen. Uskoisin, että on paljon helpompaa vahvistaa olemustaan, kuin jäädä tilaan, jossa elinvoimaa ei ole juuri ollenkaan. Mikäli löydämme Jing energiaa, joka ruokkii kasvuamme ja kehittymistämme, saamme myös tärkeän lisääntymiskyvyn ja seksuaalisen halukkuuden kukoistamaan. Tämä voi olla myös kaava pitkäikäisyyteen ja ennenkaikkea loistavaan toimintakykyyn, joka mahdollistaa elämästä nauttimisen.
1. Jing- energia ruoasta
Ensimmäisenä otamme käsittelyyn maapallon ravintorikkaimmat ruoat, jotka ovat myös kiinalaisen ymmärryksen mukaan eniten Jing- energiaa sisältäviä ruokia. Tähän listaan kuuluvat eläinten sisäelimet, kuten maksa, kieli, sydän, aivot, luut, kuten myös kalat, ennenkaikkea villinä kasvaneet. Samaan listaan kasvipuolelta pääsevät myös hyvin ravintotiheät levät, kuten spirulina, chlorella, ja blue green algae ja myös viheroraat. Kaikki nämä sisältävät uudistumiselle tärkeitä ainesosia. Ne sisältävät aineita, jotka vaikuttavat meihin DNA:n tasolla, jotka vaikuttavat koko kehon uudistumiseen, mikä taas hidastaa rappeutumisprosesseja. Solumme uudistuvat ja kykenevät pitämään uudistumisessa vaadittavat muutokset minimissään.
Eläintuotteet sisältävät äärimmäisen tärkeitä vitamiineja, kuten b-12, joka vaikuttaa nukleiinihapon muodostumiseen. Tämä kyseinen happo on äärimmäisen tärkeä tukemaan elimistön kasvua, kehitystä ja uudistumisprosesseja. Kaikki yllä luetellut ruoat sisältävät nukleiinihappoa.
A-vitamiini on myös vahvasti läsnä näissä Jing- ruissa. A-vitamiini on hedelmällisyydelle ja seksuaaliselle halukkuudella todella tärkeä vitamiini. Myös omega-3 on tärkeä kehon sisäisille toiminnoille, joista aivot eivät ole vähäisimmät. Kaikkialla missä on Jing energiaa, on myös omega-3 rasvahappoja. Omega-3 on tärkeä koko keskushermostolle, pitämään verisuonet avoiminia ja turvaten solujen oikeanlaisen toiminnan.
Huomioitavaa on myös, että yllämainut viherlevät, sisältävät myös suuria määriä nukleiinihappoa. Oraat taasen sisältävät (grass juice factor) uudistumiseen tarvittavia ainesosia. Näitä kaikkia ei vielä täysin hyväksytä tiedemaailmassa, mutta onneksi jokainen voi kokeilla itse muutaman viikon kuuria ja todeta olonsa itse.
Eläintuotteet, jotka tulevat laadukkaista lähteistä ovat sekä idässä, että lännessä tärkeitä vahvistamaan koko kehon tilaa. On kuitenkin hyvä muistaa, että enempi ei välttämättä ole parempi, varsinkin, jos laadusta tingitään. Hormonisyötetyt, nopeasti lihotetut eläimet eivät ole se mihin tässä viitataan. Panosta heinäsyötöllä olleisiin, vapaissa olosuhteissa kasvaneisiin eläimiin.
Monet pelkäävät sisäelimiä, ennenkaikkea maksaa, sen sisältämän korkean A-vitamiini pitoisuuden takia. Turhaan. Ruokapohjaisista saadut rasvaliukoiset vitamiinit toimivat hyvin eri tavalla, kuin synteettiset valmisteet, joiden kanssa on syytä olla tarkkana.
Sisäelimet sisältävät runsaasti:
– A-vitamiinia
– B-vitamiineja (myös B12 ja foolihappoa)
– D-vitamiinia
– E- vitamiinia
– Omega-3 rasvoja, CoQ10 (äärimmäisen tärkeä sydämelle), aminohappoja, joista keho saa laadukasta proteiinia, hyvin imeytyvää rautaa, sinkkiä ja kromia, ainesosia, joista keho muodostaa DNA:ta ja RNA.
Ennen kuin tuomitset eläintuotteiden käytön täysin, pyytäisin sinua miettimään kokonaisuutta laajemmin. Monet eliö / eläinlajit kärsivät yksipuolisesta maanviljelystä. Mitä enemmän suosimme yksipuolista lajien viljelyä (esim. soija, maissi, vehnä ja suomalainen vilja), sitä enemmän viemme elintilaa monimuotoisuudelta. Luonnossa emme koskaan näe ”yksittäisiä peltoja” yhtä lajia, vaan aina se on monimuotoinen yhteispeli, jossa jokainen kasvi tukee toistensa eloa. Vaikka emme tapa lautasella olevaa eläintä, voimme tappaa useita eläimiä / eliöitä valinnoillamme. Tuomitsematta, sitä on hyvä miettiä, ennen kuin menemme toisten valintoja paheksumaan.
2. Ghee (kirkastettu voi) ja mantelit
Jing- energiaa lisääviä ruokia katsoessa on hyvä muistaa, että kiinalaiset eivät tarkoita maidolla sitä mitä löytyy meidän kaupoistamme rasvattomana, kuumennettuna versiona. Vaan kyseessä on puhtaasti kasvatetut, lajityypillistä ruokaa syöneet eläimet, joiden maitoa pidetään erityisen arvokkaana. Myös Auyrvedassa maito ja erityisesti kirkastettu voi on suuressa arvossa. Lapset saavat yleensä kaikki tarvitsemansa ravinteet äidin maidosta, joka on hyvin rasvapitoista. Vaikkakin emme tarvitse maitotuotteita, voi niillä olla suuri elinvoimaa lisäävä vaikutus, mikäli se sopii kyseiselle ihmiselle ja hänen kehotyypilleen. Ennenkaikkea rasvaliukoiset ainesosat ovat ihmiselle hyödyksi.
3. Nokkonen
Nokkonen sisältää todella tärkeitä ainesia meidän luustomme ja solujemme uudistumiseen. Näitä ovat mm. pii, magnesium ja kalsium, joita kaikkia nokkosessa on suuria määriä. Kiinalaisessa lääketieteessä nokkonen luetellaan pitkäaikaisesti käytettävien kasvien sarjaan, joita voi ottaa päivittäin. Sen sanotaan parantavan verta ja sitä kautta mm. vahvistavan hiuksien väriä ja koostumusta. Tätä ominaisuutta pidetään tärkeänä Jing energian lisääntymisenä kehossa.
4. Hunajatuotteet
Erityisesti siitepöly ja Kuningatarhyytelö (Royal Jelly), jotka sisältävät suuren määrän ravinteita laajassa mittasuhteessa. Nämä ovat myös elämää ruokkivia elementtejä luonnossa. Ne molemmat antavat suuren määrän Jing energiaa, jotka kiihdyttävät seksuaalisuutta, fyysistä kasvua, sekä hedelmällisyyttä.
Kirjavinkit: The Vegeterian Myth – Food justice and sustainability – Lierre Keith
How cows can save the planet – Judith D. Schwartz
Suomalaiset osaajat
Nyt kun on ruoka laitettu pöytään, niin on aika ottaa syöjät mukaan. Eli tarkastelussa ihmisiä, jotka mielestäni käyttävät omaa osaamistaan toisten ihmisten palvelemiseen. Mukana sekä ravinnon tarjoajia, että omaa osaamistaan antavia ihmisiä. En omaa rahallisia siteitä keneenkään, joten voin hyvällä omalla tunnolla suositella seuraavia omien kokemusteni perusteella.
1. Nettikaupat
Foodin on ehdottomasti yksi tutustumisen arvoisista nettikaupoista, jossa pyritään varmistumaan tuotteiden alkuperästä ja saamaan suoria yhteyksiä tuottajiin. Aina ison peukun arvoinen juttu.
Toinen mikä on huomioimisen arvoinen juttu / kauppa, on viidakkotohtori, josta saa mielestäni laadukkainta heraa, mitä ainakin itse olen polullani kohdannut. Erittäin lämmin suositus kaikille laadukkaan proteiinin ystäville.
No entä sitten kotimaiset superravinteet. Missä ne on (muualla, kuin luonnossa!) helposti saatavilla? Tässä tulee yksi raikkaimmista uutuuksista Arctic Warriorsin muodossa. Tyylikäs mainonta ja tyylikkäät tuotteet, joissa raaka-aineina puhtainta lapin luontoa. Voiko tästä olla tykkäämättä? Mikä onkaan tärkeämpää, kuin nostaa meidän omia mahdollisuuksia ihmisten tietoisuuteen ja tuoda ne helposti käytettäväksi. Suuri kumarrus pohjoisen suuntaan ja innolla odotan, miten hommat lähtevät rullaamaan! Tuotteiden puolesta yksi suosikkejani on ehdottomasti taistelija.
Kurkkaa myös Lootuskauppa, sekä uuden ajan panimo, jossa panostetaan fermentuihin alkoholittomiin juomiin. Tämä on erittäin raikas tuulahdus mahdollisuuksien kentästä, Kellaripanimolle kiitos.
2. Tekijät
Helsinki:
Mikäli haluat pääkopan kuntoon, HE-sivullakin kirjoittava Aaro voi jeesiä siinä.
Mikäli taas haluat ravitsemuksen kohilleen, niin Sami varmasti auttaa polullasi.
Ja monet muut tekijät, jotka tulevat tulevaisuudessa saamaan huomiota kirjoituksissani. Näistä on hyvä lähteä liikenteeseen. Kiitos, että jaoit aikasi kanssani, voi hyvin ja eläväisesti!
Takana on pitkä, lämmin kesäloma ja pitkä kirjoitustauko. Alkukesästä New me tuli polkunsa päähän ja se aiheutti voimakkaan tunteen päästää hetkeksi irti kaikesta. Keho ja mieli kaipasivat tilaa. Laitoin pois näkyvistä kaikki aarrekartat, polut ja suunnitelmat.
Tällainen toimintamalli olisi aiemmin ollut minulle täysin vieras. Ennen olisin yhden projektin päättyessä miettinyt heti, mitä seuraavaksi. Uusi projekti ja tavoite kehiin, kuten suoritusyhteiskunnassa kuuluukin. Uusi luku elämän CV:hen.
Tällä kertaa päätin kuunnella intuitiotani ja päästää irti. Olla ajattelematta yhtään tulevaisuutta, nauttia vain kesästä ja ajelehtia.
Kuinka ollakaan, mielelle ei tällainen joutilaisuus meinannut sopia ollenkaan. Se meni lähes paniikkiin, kun hektinen kevät vaihtui melkein virikkeettömään olotilaan joogaretriitillä Sisiliassa, kesäisessä Suomessa ja ihanassa Lissabonissa. Pelästynyt mieli vyörytti esiin sellaisen määrän vanhoja, käsittelemättömiä uskomuksia ja tunteita, etten meinannut pysyä perässä.
Kesäisinä tyhjinä viikkoina oli hyvää aikaa käydä pintaan noussutta sakkaa läpi yksi asia kerrallaan. Välillä tosin meinasi loppua kärsivällisyys suorittaja-egon loputtomaan ääneen. ”Kyllä, kaikki on hyvin.” ”Sinä saat vain olla.” ”On ihan ok elää ilman tavoitteita ja projekteja.” ”Luota siihen, että tyhjyydestä nousee seuraava tarpeellinen askel.” Näitä lauseita toistelin yliaktiiviselle mielelleni uudestaan ja uudestaan.
Nykyajan aikataulutetussa yhteiskunnassa on vieras ajatus, että palautuminen tyhjässä tilassa on yhtä tärkeää kuin luova vaihe ja suorittava vaihe. Sille ei ole työelämässä juuri sijaa. Monilla vapaa-aikakin saattaa olla hyvin aikataulutettua, myös lapsilla. Pysähtyminen saattaa olla pelottavaa, koska silloin joutuu kohtaamaan oman itsensä ja omat tunteensa. Minullekin se oli aiemmasta harjoittelusta huolimatta vaikeaa ja ikäviä tunteita teki mieli paeta.
Suorittamiseen pakenemisen sijaan kuitenkin valitsin olemisen, sillä tiesin, että joutilaisuus ja jopa tylsistyminen ovat välttämättömiä paitsi oman sydämen kuulemiselle, myös luovuudelle. Siedin tyhjyyden nostamat haastavat tunteet. Ja onneksi näin, koska nyt, syksyn alkaessa tyhjyydestä on alkanut nousta rauhaa, selkeyttä ja uusien, ihanien asioiden versoja.
Välillä on hyvä taantua, jotta voi taas mennä eteenpäin.
p.s. Fläppitaulupiirustus on tietoisen elämän ohjaaja -kurssin ohjaajien Eevi Minkkisen ja Kati Susiahon käsialaa
Jatkoksi edelliselle artikkelilleni, asiaa kosketuksen meta-merkityksistä mielen ja kehon hyvinvoinnille. Hyväksyvä ja rakkaudellinen kosketus on tärkeää kaikille – erityisesti vauvoille ja pienille taaperoille kiintymyssuhteita ajatellen, jotta heille kehittyy mm. kyky olla vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa.
On ehkä helpompi ymmärtää psyykkisen reagoinnin tasolla, miksi kosketuksen puutteella on erityisesti varhaislapsuudessa selkeitä seurauksia. Esimerkiksi itäblokin maiden lastenkotilaitoksissa kosketuksen ja kontaktin puute jätti pysyvät jäljet lastenkodin lapsiin. He eivät enää nuorina ja aikuisina kyenneet ottamaan kontaktia muihin ihmisiin, ja he jäivät monella tasolla psyykkisessä ja fyysisessä kehityksessä jälkeen.
Miten kosketuksen puute voi sitten vaikuttaa fyysiseen kehoomme – tässä META-Healthin pohjalta saatava tieto tulee avuksi. Iho on kehomme suurin yksittäinen elin. Iho jaetaan pintakerrokseen (epidermis) ja syvempään kerrokseen (dermis), ja molemmilla on oma tehtävänsä kehomielen toiminnassa.
Ihon pintakerroksen eli epidermiksen tehtävänä on tuntea erilaisia kosketusaistimuksia, niinpä se toimii myös mielen tasolla kosketukseen liittyvien tunteiden ”majapaikkana”. Puhutaan kehonosien metaforisista tehtävistä, ja epidermiksen metaforana mielen, tunteiden ja uskomusten tasoilla on ”loss of contact” eli kontaktin/kosketuksen menetys. Kysymyksessä on useimmiten itselle läheisen ja rakkaan ihmisen (joskus lemmikin) hetkellinen tai pysyvä menettäminen, ja tämä ihminen on ollut tärkeä erityisesti kosketuksen tasolla. Koemme ja tunnemme kaikki asiat oman kaavamme mukaan, ja joskus tämä kaava/malli voi tulla myös menneiltä sukupolvilta (vrt. tunneperimä).
Mutta palataanpa hieman taaksepäin. Jos sinulla, läheiselläsi ja ystävälläsi on ollut esimerkiksi atooppista ihottumaa, oletko koskaan pohtinut seuraavia kysymyksiä:
• Miksi sain ihottuman, ja miksi juuri nyt?
• Miksi juuri minulla on herkkä iho, miksi kaikki eivät ole samalla tavoin herkkiä?
• Miksi ihottumani tulee tyypillisesti vain tiettyyn kohtaan kehoa?
META-Health antaa vastauksia näihin kysymyksiin. META-Healthissa sairausprosessi jaetaan kahteen päävaiheeseen: stressivaiheeseen ja stressistä elpymisvaiheeseen. Solutasolla epidermiksen osalta tapahtuu stressivaiheessa ”solukatoa” ja stressistä elpymisvaiheessa kehomieli kykenee käynnistämään myös solutasolla tasapainottumisen lisäten solutuotantoa.
Mikä sitten käynnistää stressin? Useimmiten kyseessä on voimakas tunnepitoinen, jopa traumaattinen tilanne, joka käynnistää aivoissa, elimistössä sekä psyyken ja toiminnan tasoilla stressireaktion. Stressivaiheen solukato ihon pinnalla näyttäytyy ihon ohenemisena, kylmyytenä ja tunnottomuutena. Voisiko tällä reaktiolla olla jokin tarkoitus – vaikkapa auttaa meitä selviytymään kosketuksen ja kontaktin menetyksestä, tekemällä ihon tunnottomaksi?
Jos käy niin onnellisesti, että tämä itselle tärkeä ihminen (tai joskus lemmikkieläin) palaa takaisin ja kosketus/kontakti taas mahdollistuu, siirtyy ihon pintakerros stressistä elpymisvaiheeseen, jonka tarkoituksena on korjata stressin aikana tapahtunutta epätasapainoa iholla. Jotta epidermiksen alue pääsee lopulliseen tasapainoon, ihosoluja alkaa muodostumaan kovaa vauhtia ja iho paksunee. Tuntoaisti normalisoituu ja ihon pinta muuttuu lämpimäksi. Jossakin vaiheessa elpymisvaihetta tulee tulehdusreaktio tekemään lopullisen tasapainotuksen. Tämä on juuri se hetki, jolloin tiedostamme ihottumaoireemme, on punoitusta, kutinaa ja jos raavimme ihoa, se punoittaa ja ärsyyntyy entistä enemmän.
Ajattele, miten paljon asioita on jo ehtinyt tapahtua ennen kuin oire alkoi. On ollut tietoista tai tiedostamatonta stressiä, erilaisia tunteita ja ajatuksia liittyen kosketuksen menettämiseen. Tyypillisesti hoitomme kohdistuu vain oireen hoitoon. Millä tavoin toimisimme toisin, jos ymmärtäisimme, että prosessi onkin paljon pidempi kuin se vaihe, jossa oire näyttäytyy?
Se kehonosa joka oireilee ihottumalla, kertoo myös oman tarinansa. Ajattele vauvaa, jolle tulee herkästi ns. maitorupea suun ympärille. Voisiko vauvalla olla ikävä äidin rintaa, esimerkiksi jos imetystä on alettu hiljalleen vähentää tai se on loppunut kokonaan? Miksi joillekin tulee taiveihottumaa kyynärtaipeisiin? Voisiko tällä ihmisellä olla ikävä sellaista ihmistä, joka on hänelle tärkeä ja läheinen tietynlaisen kosketuksen – halauksen ja lähellä pitämisen tasolla?
Tässä on yksi esimerkki siitä, miten META-tiedostaminen auttoi ymmärtämään alle kouluikäisen lapsen ihottumaa. Lapsen vanhemmat erosivat, isä muutti kotoa pois, ja pian tämän jälkeen lapsella alkoi taiveihottuma, joka ilmeni aina silloin, kun lapsi oli vuoroviikoin isänsä luona. Aluksi kaikki epäilivät, että ihottuma johtui isästä, koska lapsi ei haluaisi lähteä alkuperäisestä kodistaan pois isän uuteen kotiin.
Mutta META-Health auttoi ymmärtämään tilannetta syvemmin. Lapsella olikin itse asiassa ikävä isää ja isän kosketusta. Aina kun hän oli alkuperäisessä kodissaan, iho meni stressivaiheeseen, jolloin iho oheni ja muuttui tunnottomaksi. Ja kun hän vihdoin pääsi isänsä luokse, stressi poistui mielen tasolla ja iho siirtyi elpymisvaiheeseen, johon liittyi voimakas punoitus ja kutinakohtaukset. Kun tämä avattiin koko perheelle ja autettiin lasta selviämään kokemistaan tapahtumista ja tunteista, ihottuma parani.
Kehomielemme on viisas eikä se tee virheitä. META-tieto auttaa ymmärtämään tätä syvempää ikiaikaista viisautta. Se yhdistää vanhat viisaudet kehon, mielen ja ympäristön synkroniasta nykyaikaiseen solubiologiaan ja eri neurotieteen aloihin kuten psykoneuroimmunologiaan. Oma tähänastinen matkani META-Healthin maailmaan on ollut valtavan oivalluttava, ja tänä vuonna se huipentuu vuosittaiseen META-Health konferenssiin Englannissa 12.-16.9.!
”En muista milloin olen todella ollut iloinen… Olen raatanut aina. Ihan kuin nousisin koko ajan väärälle vuorelle… Kaikki on periaatteessa hyvin, mutta mikään ei tunnu miltään… Haluan uuden alun. ”
Ihminen haluaa luonnostaan oppia uutta, seikkailla ja leikkiä. Ihmisen sisin on täynnä potentiaalia kasvaa. Enkä tarkoita tällä vain älyllistä kasvua vaan täysinäistä aistillista kapasiteettia tuntea, aistia, ihmetellä, ymmärtää, rakastaa ja innostua. Mikä meitä vaivaa? Minne katosi ihmettely, leikki, ilo ja nauru?
Tunteet ovat olemukseltaan virtaavia, veden kaltaisia. Vauvana uskalsimme tuntea. Itku ja nauru virtasivat vapaasti. Kunnes ulkoapäin tulevat ohjeet, rangaistukset, miellyttäminen ja sotkuinen elämä saivat aikaan sen, että aloimme rajoittaa itseämme.
Kokemukseni mukaan viha, seksuaalisuus ja elämänvoima kietoutuvat toisiinsa. Kun pelkäät tuntea, kokea ja ilmaista vihasi sekä sen alla olevan pelon, tukahdutat elämänvoimaasi. Päivien, viikkojen ja vuosien kuluessa keho tekee yhä enemmän työtä pitääkseen kaikki sinne padotut tunteet piilossa. Pikku hiljaa elämä muuttuu harmaaksi ja intohimo katoaa.
Epämukavat tunteet ovat tärkeitä. Ne ovat usein juuri niitä, joita sinun on hyvä tutkia lähemmin. Hankalat tunteet ovat kuin totuusantenni, jotka osoittavat suoraan niihin tapoihin ja ajatusrakennelmiin, joilla mielesi aiheuttaa kärsimystä. Harmaus ja tylsyys kertovat karua kieltään siitä voimasta, jolla rajoitamme todellista valoamme. Olemme fiksoituneet kapeisiin asenteisiin ja tapoihin. Lapsena jokainen päivä oli täynnä uutta. Teimme asioita päivittäin ensimmäistä kertaa. Olimme kiinnostuneita, uteliaita ja avoimia.
Mitä tapahtuisi, jos uskaltaisit tuntea koko voimasi uudelleen?
Uskaltautua tuntemaan, kohtaamaan pelkosi ja liikkumaan. Hengittämään täydesti ja sukeltamaan niin hulluuteen kuin ekstaasiinkin. Antamaan itsellesi luvan uuteen alkuun, ihmettelyyn ja uteliaisuuteen. Tänään. Jokainen ihminen voi olla onnellinen. Ihan jokainen. Jokainen voi vapautua, tulla laajemmaksi, moniulotteisemmaksi ja vapaammaksi. Eikä sen tarvitse olla vaikeaa tai raskasta.
Jos saisit tänään tehdä ihan mitä haluaisit, mitä se olisi? Lukisitko kirjaa vai tanssisitko. Menisitkö hierontaan, uimaan vai metsäretkelle. Rakastelisitko vai lämmittäisitkö saunan. Tee tänään vähintään puoli tuntia jotain mitä ihan oikeasti juuri nyt haluat. Tai ehkä vielä paremmin, ole tänään vähintään puoli tuntia juuri niin kuin haluat. Nauti itsestäsi ja aistivasta kehostasi.
Minä sain kesällä aikamoisen lahjan äidiltäni, kun sain kuulla sanat ”Sinä et ole sellainen tytär, jonka olisin halunnut”. Ehkä vähän rajua kertoa se näin julkisesti, mutta sanat olivat avainsanat itseni ymmärtämiselle. Kirjoitan aiheesta siksi, että uskon sanojen koskettavan hyvin montaa meistä.
Kun kuulin tuon äskeisen, ensimmäinen reaktio oli henkinen pysähdys, joka kesti vain silmänräpäyksen ajan ja sitten: helpotus. Se mitä olin lapsesta asti tuntenut, olikin ollut täyttä totta eikä kuvitelmaa. Sanat eivät satuttaneet, eivät tarttuneet minuun, enkä antanut niiden herättää kärsimyskehoani kuten niin usein aikaisemmin.
Parin viikon kuluttua tästä tajusin yhtäkkiä, mikä sanoma sanoilla minulle oli: ”Minä olen vääränlainen”. Olen tuntenut itseni aina vääränlaiseksi. Ja sitten tuli iso itku. Tajusin, miten valtavan iso merkitys minun elämässäni on ollut sillä perususkomuksella, että olen vääränlainen. Ei ihme, että kärsin masennuksesta melkein kolmekymmentä vuotta.
Kun on vääränlainen, yrittää koko ajan olla oikeanlainen. Ja kun ei oikein koskaan tiedä, mitä se oikeanlainen on. Yhtenä hetkenä oikeanlainen näyttää yhdeltä ja toisena toiselta. Tämä on se juttu, miten valeminä, josta olen myös videohaastatteluissa puhunut, syntyy. Kun kovasti yrittää olla oikeanlainen, joutuu tuijottamaan muita ihmisiä herkeämättä. Toisten silmistä, sanattomasta palautteesta, tulee itselle tiedostamaton mittari omalle olemassaololle. On älyttömän raskasta pinnistellä ja tavoitella jatkuvasti saavuttamatonta ihanneitseä. Usein ihanne tarkoittaa täydellisyyttä.
Vasta tämän kokemuksen myötä tajusin, mitä tarkoittaa niin paljon käytetty puhe siitä, miten joku hakee jatkuvasti toisten hyväksyntää. Tätähän se on: kun on itse vääränlainen, joutuu peilaamaan itseä muihin, niihin oikeanlaisiin, ja hakemaan katseista hyväksyntää. Sitä tuntee olevansa kuin kerjäläinen. Miten se onkin niin, että kaikki muut ovat oikeanlaisia ja itse olen vääränlainen?
Itse ratkaisin tiedostamattomasti ongelman omasta vääränlaisuudestani muuntautumalla mahdollisimman näkymättömäksi. Näkymättömälle tulee vähemmän palautetta omasta olemisesta kuin näkyvälle. Siinä on vain se paradoksi, että hyvääkin palautetta tulee vähemmän – tiedän tämän omasta kokemuksestani. Näkymättömälle monet tilanteet ovat kauhistus: esitelmän pitäminen koulussa, laulaminen, uimahallissa käyminen – tilanteet, joissa itsestä kuuluu tai näkyy vähänkin normaaliksi tullutta näkymättömyyttä enemmän. Itselleni näkymättömyys on aiheuttanut myös alisuoriutumista – on vaikea tavoitella omaa täysimittaisuutta, kun ei ole lupa olla näkyvä ja rima tuloksesta on liian korkealla. Täydellisyyden tavoitteluunkin taitaa sopia kaikki edellä esitetty.
Kysymys on häpeästä. Ei syyllisyydestä. Syyllisyys on sitä, että tekee jotain väärin ja tuntee teosta syyllisyyttä. Syyllisyyteen tehoaa anteeksi pyytäminen ja antaminen, mutta häpeään ei. Häpeästä selviytyy vähän isommalla työllä. Häpeätyö on vähän kuin restauraatio, jossa valkoinen rappaus raaputetaan pois niin, että kokonainen kuva todellisesta itsestä pääsee pikkuhiljaa näkyviin.
Anteeksi antamisella on kuitenkin sijansa häpeätyössä. Minä uskon vakaasti niin, että harva haluaa tarkoituksella aiheuttaa toiselle tunnetta vääränlaisuudesta. Vain itsensä tiedostamattomasti jollain tavalla vääränlaiseksi tunteva projisoi tunnetta ja aiheuttaa tutun jatkumon ”kolmanteen ja neljänteen polveen”. Häpeä on niin vaikea tunne, että siitä kärsivä (käytän tarkoituksella sanaa kärsivä, koska olen sitä mieltä, että häpeä aiheuttaa kärsimystä) pyrkii pääsemään siitä eroon kaatamalla sitä toisten niskaan. Tuolla konstilla häpeä taitaa kuitenkin kasvaa eikä keventyä. Häpeälääkkeitä on muitakin: alkoholi, lääkkeet, ylisuorittaminen, ruualla ”leikkiminen”, toisten vihaaminen ja kritisoiminen…
Mutta anteeksianto, hyväksyminen, ei voi olla kuin laastari, joka lätkäistään haavan päälle tai voi olla, mutta luulen, että puhdistamista se kyllä aika-ajoin huutaa. Minulta usein kysytäänkin, että onko minun pakko antaa anteeksi, vaikka en pysty. Eihän se niin mene, kyky ja halu antaa anteeksi antaminen on ison henkisen työn ja kivun läpikäymisen paras palkinto sitten joskus, pakottamalla se ei tule.
Nyt on mielenkiintoista katsoa, miten rakensin omaa elämääni pala palalta sellaiseksi, että se tuki käsitystäni vääränlaisuudestani. Ympäröin itseni ihmisillä ja olosuhteilla, jotka tarjosivat peiliä, johon olin niin tottunut. Tuttu on turvallista, niinhän sitä sanotaan, vaikka se tuttu olisi miten pähkähullu tahansa.
Eikä se oikeasti auta, että joku ulkoapäin sanoo: ”Et sä ole vääränlainen tai sä olet kaunis tai ei sussa oo mitään vikaa”, jos oma tunne on päinvastainen. Laastaria kaikki tuokin. Minä olen hyvin keskeneräinen suhteessa käsitykseeni vääränlaisuudestani tai oikeanlaisuudestani, mutta sen olen kuluneina kuukausina ymmärtänyt, että asian tiedostaminen on jo puoli voittoa.
Olen myös merkityksellistä tiedostaa, missä tilanteissa häpeä aktivoituu – minulla on yksi paikka ylitse muiden, joka oikein raastaa ja haastaa ja tarjoaa aina ja aina uudelleen tilaisuuden jumpata käsillä olevaa aihepiiriä. Iso asia on sekin, että pystyy suremaan, koska surullistahan se on ja epäreilua, että on joutunut kokemaan jotain tällaista.
Ja sitten on taas se, mitä kaikissa tarinoissa, tositarinoissakin. Tarinalla voi olla onnellinen loppu. Palataanko jälleen kahteen tärkeään kysymykseen? Valitsenko pelon vai rakkauden? Pelko pitää kiinni vanhasta kuvasta, ei uskalla tyhjän päälle putoamisen pelossa päästää irti, pelkää hylkäämistä ja etsii edelleen vastausta kysymykseen vääränlaisuudesta ja oikeanlaisuudesta muiden ihmisten kautta.
Rakkaus sitä vastoin kääntää katseensa sisäänpäin, näkee pimeyden ja rakkaudettomuuden ja opettelee rakastamaan itseä hitaasti ja päättäväisesti. Ja jonain päivänä sanoo itse itselleen: ”Minä olen oikeanlainen”.
Kirjailija Sophy Burnham sanoo, että intuitio on helppo ohittaa. Se on kuitenkin mahtava lahja, joka jokaisen pitäisi huomata. Ensimmäinen intuitio-oppi onkin, että sisäistä ääntään tulee kuunnella ja tehdä sen mukaan. Burnhamin mukaan jokainen liikemies on joskus toiminut ”aavistuksen” mukaan. Tämä niin kutsuttu aavistus on osa intuitiota, jota ei saa ohittaa. Tarvitsemme toisaalta myös tasapainon järjen ja intuition välille. Intuitiolla tuppaa olemaan stigma, jonka vuoksi yleensä hylkäämme sen, mutta tämä ei ole välttämättä meille hyväksi. Meidän täytyy oppia, että intuitio ja järki eivät sulje toisiaan pois.
2. He eivät pelkää olla itsekseen
Joskus yksinäisyyteen hakeutuminen on ainoa tapa löytää intuitionsa. Yksin oleminen herättää intuition lisäksi myös luovuuden. Burnhamin mukaan muiden seurassa ja arjen pyörityksessä emme kuule intuition ääntä; sitä varten meidän on hakeuduttava omiin oloihimme.
3. He ovat luovia
Luovuus ja intuitio kulkevat käsi kädessä. Luovat ihmiset ovat intuitiivisia, ja päinvastoin; toisen ruokkiminen auttaa myös toista.
4. He meditoivat
Mindfulness on tässä hetkessä olemista, ja omien tunteiden tuomitsematonta huomaamista. Mindfulness voi auttaa meitä intuition löytämisessä ja hyvien päätösten tekemisessä. Jos harjoitamme enemmän juuri tässä hetkessä olemista, pystymme myös ymmärtämään paremmin sitä, keitä olemme.
5. He tarkkailevat kaikkea ympäristössään
Sophy Burnham kehottaa tarkkailemaan sitä, mitä ympärillä tapahtuu ja vaikkapa kirjoittamaan osan asioista ylös. Näin voimme huomata yhteensattumia ja intuitiota omassa elämässämme.
6. He ovat tietoisia kehoistaan
Intuitio liittyy usein kehoon. Joskus vatsaa vääntää, kun tiedämme, että asiassa on joku pielessä. Tutkimukset osoittavat, että intuitio kohdentuu hyvin usein vatsaan ja tuntemuksiin vatsassa.
7. He ovat syvässä yhteydessä toisiin
Ajatusten lukeminen kuulostaa olevan suoraan scifi-sarjasta, mutta itse asiassa teemme sitä joka päivä. Kun näemme menetystä esimerkiksi elokuvissa, tunnemme itsekin musertavan tunteen rinnassamme. Kun ystävämme kokee hylkäyksen, mekin masennumme. Tätä kutsutaan empaattiseksi täsmällisyydeksi. Häpeää, iloa, masennusta ja toivoa voi kaikkia tuntea vain katsomalla toisia. Omien ja toisten tunteiden tutkistelu voi opettaa meille paljon empatiasta ja siitä, kuinka olla yhteydessä toisiin.
8. He eivät hylkää unelmiaan
Sophy Burnham kertoo, että unelmat ja intuitio ovat samasta lähteestä, alitajunnasta. Siksi unelmoiminen auttaa meitä lähestymään intuitiotamme. Unessa alitajunta lähettää meille viestejä, jotka tulevat intuitiostamme. Unien huomioon ottaminen ja esimerkiksi unipäiväkirjan pitäminen voi auttaa meitä elämään parempaa, intuitiivisempaa elämää.
9. He pitävät lomaa
Pahin intuitiontappaja on kiire. Sosiaalisessa mediassa pyöriminen, työelämän kiireet ja puhelimen näpläys aiheuttavat stressiä ja pahimmillaan burnoutin. Elämässämme on myös ihmisiä, joiden tarkoitusperät eivät ole aitoja, mutta yleensä emme joko huomaa tätä tai olemme liian kiireisiä tajutaksemme eron.
10. He yrittävät voimakkaasti päästä eroon negatiivisuudesta
Negatiiviset tunteet vaikuttavat meihin paljon, ja vihaisena tai surullisena meistä saattaa tuntua, että emme ole omia itsejämme. Tämä saattaa johtua siitä, että negatiiviset tunteet ovat intuitiomme tiellä. Psykologien vuonna 2013 tekemän tutkimuksen mukaan positiivinen asenne on iso tekijä siinä, että löydämme itsemme ja intuitiomme. Negatiivisten tunteiden tullessa ne on hyväksyttävä, ja sillä tavalla myös päästettävä niistä irti.
Työpaikallani on todennäköisesti homeongelma. Saan oireita aina kun menen työpaikalleni mm. päänsärkyä ja iho-oireita. Epäilen, että kyse olisi homeesta, vaikka silmillä en mitään rakennuksessa näekään. Miten voisin luontaisesti tukea kehoani, kun en pysty työpaikkaani vaihtamaankaan?
Homeongelmat ovat hyvin yleisiä rakennuksissa. Mitään silmillä nähtävää ei välttämättä ole, joskus hajusta voi päätellä onko hometta vai ei, mutta myöskään kaikki home ei haise. Homekoiran käyttö rakennuksessa on mielestäni hyvä tapa selvittää ja paikantaa ongelma, jotta korjaustoimenpiteisiin voidaan päästä käsiksi. Homeongelmat voivat aiheuttaa hyvin moninaisia oireita kuten esim. päänsärkyä, väsymystä, uniongelmia, iho-oireita, kipuja, keskittymiskyvyn puutetta, allergioita ja astmaa. Oireiden laatuun vaikuttaa moni asia, kuten yksilöllinen herkkyys, altistuksen kesto, mikrobien lajikoostumus, sekä millaisia mykotoksiineja ne tuottavat. Tärkeintä ensisijaisesti olisi saada altistuminen loppumaan ja välttää niin paljon kuin pystyy paikkoja, joista oireita tulee.
Oman kehon tukeminen terveellisellä, monipuolisella ja puhtaalla ravinnolla on tärkeää erityisesti silloin kun keholla on rasitustekijöitä. Kehoa rasittavia tekijöitä kuten lisäaineita ja ruoan torjunta-ainejäämiä kannattaa välttää niin paljon kuin pystyy eli esim. syödä luomuruokaa. Riittävä uni, liikunta ja stressin välttäminen ovat kehon toiminnoille tärkeitä ja ylläpitävät immuunipuolustusta.
Kehon vastustuskykyä voi nostaa ja epäpuhtauksia poistaa myös ravintolisien avulla. Riittävästä mineraalien (esim. Schindelen mineraalijauhe) ja vitamiinien saannista kannattaa pitää huolta. Antioksidantit ovat tärkeitä kuten C- ja E- vitamiini, ubikinoni sekä alfalipoiinihappo. Homemyrkyt voivat myös estää ubikinonin toimintaa. Ubikinon toimii synergiassa alfalipoiinihapon ja asetyyli-l-karnitiinin kanssa ja nämä yhdessä optimoivat mitokondrioiden toimintaa.
Elimistön tärkein puhdistava elin on maksa, jossa vierasaineita metaboloivien entsyymien määrät ovat suurimmat. Muita puhdistavia elimiä ovat munuaiset, sekä iho, suolisto ja keuhkot, joiden kautta vierasaineet myös tulevat elimistöön. Näitä voi tukea mm. maksan puhdistuksella, alfalipoiinihapolla, NAC:lla, schisandra chinensis-yrtillä, kiinanloisikalla eli cordycepsillä, pakurikäävällä, maarianohdakkeella, karnosiinilla ja neemillä.
Metyyliryhmät liittyvät useisiin elimistön synteeseihin, korjaamiseen ja rakentamiseen. Metyyliryhmien luovuttajia ovat ainakin vitamiinit B2, B6, B12 (metyylikobalamiini), B9 (metyylifolaatti) ja betaiini (trimetyyliglysiini). Lisäksi B3- ja B5 -vitamiineja, kurkumaa, teaniinia ja MSM:ää (metyylisulfonyylimetaani) pidetään metyyliryhmien luovuttajina. Glutationia kannattaa ottaa glutationia induktoivina ravintolisiä kuten schisandra, maarianohdake ja alfalipoiinihappo.
Adaptogeenit tukevat kehoa ja vaikuttavat mm. immuunipuolustuksen normalisoimiseen. Mm. schisandra chinensis, ruusujuuri, siperian ginseng, panax ginseng ja ashwagandha ovat paljon käytettyjä. Adaptogeeneillä on synergisiä vaikutuksia, joten yhdistelmävalmisteet kuten Adaptix toimivat yksittäisiä rohdoskasveja tehokkaammin.
On myös monia hyviä tukihoitomuotoja, joilla kehoa voi tukea, kuten otsonihoidot ja happihoidot. Suosittelen lämpimästi käymään erityisesti bioresonanssiterapiassa. Bioresonanssilaite mittaa radiotaajuuksien avulla kehoon kertyneitä homemyrkkyjä ja homeitiöitä. Bioresonanssilaite on hyvin herkkä ja sen avulla voidaan löytää hyvin pienetkin myrkkykertymät. Mittauksella voidaan myös eritellä mihin kudoksiin tai kehonosiin homemyrkyt ovat kertyneet tai onko esimerkiksi keuhkoissa homeitiöitä eli homepölyä. Hoito puhdistaa tehokkaasti hometta pois kehosta. Bioresonanssilaitteella voidaan mitata myös huoneilman homemyrkkyjä muoviliuskamenetelmällä ja myös mitä tahansa materiaalia, mihin hometta voi kertyä. Terveydelle haitallisia ovat esim. patjat, joita on voitu säilyttää homeisissa tiloissa joko aiemmassa asunnossa, varastoissa tai jopa kaupan tai valmistajan homeisissa varastoissa.
Koetko elämäsi täydesti, läsnä ollen, nauttien, tuntien myös tuskan ja hyväksyen oman kokemuksesi todelliseksi? Vai oletko kadottanut yhteyden sisimpääsi ja luovutatko liian helposti muiden mielipiteiden edessä?
Ihanaa vai ihan tavallista?
Herkkyyden kauneutta ovat syvät tunteet ja kokemukset. Arjen pienet ilot ja surut menevät parkkiintuneemmilta ohitse ja ne saatetaan heittää koppaan nimeltä ”ihan tavallisia/vääriä asioita” tai ”turhanpäiväistä tunteilua”.
”Ihana maisema, menee ihan kylmät väreet!!” – ”Ihan tavallinen.” ”Taivaallista ruokaa, ah!” – ”Samaahan tämä on kuin muuallakin.” ”Rakastan energiahoitoa, se tuntuu niin hyvältä.” – ”Täyttä humpuukia.” ”Tekee mieli mennä aamu-uinnille”. – ”Ei viitsi mennä kun on niin kylmä.” ”Pelkään kun huudat minulle.” – ”Et voi pelätä tällaista, enkä sitä paitsi huuda.” ”Ikävöin lemmikkiäni.” – ”Lapsellista surra lemmikin menetystä. Olet yliherkkä!”
Itsensä pettäminen tuntuu surulliselta
Oletko päätynyt joissakin tilanteissa luopumaan kokemuksestasi, jos toinen seurassasi ei jaa sitä? Annatko ilosi tai innostuksesi laimentua, surun, pelon tai pettymyksen hälventyä ennen aikojaan? Luovutko halustasi mennä uimaan, elokuviin tai metsäkävelylle ajatellen: ”No, ei se ole niin tärkeää. Ei sitä viitsi yksinkään mennä” jne.
Jotenkin sellaisesta jää helposti vähän surullinen ja pettynyt olo. On pettänyt itsensä, jättänyt huomiotta todellisen kokemuksensa, tunteensa ja tarpeensa. Ei siksi, että toinen olisi käskenyt unohtaa tunteensa tai tarpeensa, vaikka saattaa joskus rivien välistä sellaista vihjatakin.
Eniten itsensä sivuuttaminen tapahtuu yleensä siksi, että ihan itse on aikojen alussa oppinut joissakin tilanteissa liian joustavaksi ja mukautuvaksi. Sen tiedostaminen on tärkeää, koska tiedostamisen myötä on mahdollisuus vähitellen opetella uskollisemmaksi itselleen. Jokaisella on oma kokemuksensa, jota tarvitsee itse oppia kunnioittamaan.
Voin tuntea ja kokea sitä mitä tunnen ja koen sisälläni aivan riippumatta siitä, kokeeko joku toinen samoin tai pitääkö hän siitä mitä minä koen. Hänellä on oma kokemuksensa, jonka vaaliminen on hänen perusoikeutensa ja jota minun tulee kunnioittaa.
Oletko uskollinen itsellesi?
Koetko usein pettymyksen, kun toinen ei ymmärrä kokemuksesi syvyyttä ja merkityksellisyyttä? Ehkä hiljenet alistuneena, tai häpeissäsikin, kun toisen kommentti tai kuollut hiljaisuus tuntuu lyttäävältä.
Tämä toinen voi olla yhtä hyvin toinen ihminen tai egosi ääni, joka väittelee mielessäsi. Sisältä tai ulkoa, vähättely ja mitätöinti altistaa itsensä hylkäämiselle. Mitä Sinä teet tämän toisen kanssa, joka ei näe tunteitasi ja tarpeitasi? Annatko heti periksi ja luovut omasta todellisesta kokemuksestasi?
”Niin, onhan näitä maisemia muuallakin. Olkoon niin. En minäkään viitsi sitten lähteä. Antaa olla. Parempi olla hiljaa ja piilottaa tunteet. Ei tämä ole niin tärkeää. Ehtiihän sitä myöhemminkin.”
Vai pysytkö uskollisena itsellesi, kunnioitat kokemustasi ja tunnettasi sellaisena kuin se on? Säilytät kykysi nauttia ja aidon aikomuksesi tehden sitä, mikä tuntuu Sinulle parhaalta. Nautit maisemasta täysin rinnoin ja menet uimaan kun siltä tuntuu, toisesta riippumatta. Pelkäät, kun pelottaa ja itket, kun surettaa. Hoidat itseäsi juuri Sinulle sopivalla tavalla.
Kokemuksista on turha kiistellä
Sinun kokemuksesi ja tunteesi ovat todellisia Sinulle juuri sellaisena kuin ne ovat. Sinulla on oikeus omaan kokemukseesi, arvostaa ja vaalia sitä. Toisella ei ole oikeutta kiistää tai vähätellä kokemustasi tai tunteitasi.
Voit aina sanoa: ”Minä koen näin ja kukaan ei voi tätä kiistää. Kokemukseni ja tunteeni ovat totta minulle. Tämä sopii minulle.” Toisellakin on yhtä lailla oma kokemuksensa, jota minä en voi kiistää. Tämä on hengen vapautta, joka ei luonnollisesti oikeuta toisen vahingoittamista tai piittaamatonta itsekkyyttä, vaan voi tapahtua vastavuoroisen kunnioituksen hengessä.
Jokaisella on vapaus tuntea omia tunteita, ajatella omia ajatuksia ja tehdä omia valintoja elämässä, ottaen huomioon valintojensa vaikutukset toisiin ja yhteiseen hyvään. Jokainen ihminen on ainoa maapallolla, joka tietää oman kokemuksensa täysin, ja jokainen on siksi oman itsensä paras asiantuntija.
Erityisherkkyyteen erikoistunut psykologi Heli Heiskanen on kouluttanut ja auttanut lukemattomia herkän lapsen vanhempia, perheitä ja kasvatusalan ammattilaisia. Heiskasen syvällinen ja käytännönläheinen kirja auttaa ymmärtämään herkkää lasta ja tukemaan häntä niin, että hänen ainutlaatuiset vahvuutensa ja lahjansa pääsevät esille. Runsaasti vertaiskertomuksia sisältävä kirja sopii myös aikuiselle, joka tunnistaa erityisherkkyyttä itsessään tai lähipiirissään.
”Mutta kun olen jo yrittänyt”, ”olen antanut kaikkeni”, ”olen antanut mutta en saa koskaan mitään takaisin” tai ”en ymmärrä miksi aina käy näin”.
Niinko?
Kuulemani sanat nousevat mieleen kun katson jälkeä jonka olen maailmaan jättänyt. Haluaisin sanoa, että olen tehnyt parhaani. Mutta rehellisesti, siitä on kauan kun seisoin jonkin asian takana koko sydämelläni.
Antaminen on saamista. Se mikä virtaa lävitseni ja josta saan voimaa olen minä itse. Antamatta jätetty on saamatta jäänyttä.
Määrä. Olisin voinut antaa enemmän. Kirjoittaa artikkeleita, blogikirjoituksia, parempia vastauksia sähköposteihin. Laajempia uutiskirjeitä. Moninkertaisen määrän parempia videoita. Tavata useampia ihmisiä. Ottaa vastaan useampia asiakkaita. Ja monta muuta asiaa.
Laatu. Hyvä aloitus, lopetus ja kuljetus niiden välillä. Harjoiteltu ja tiivistetty sisältö. Toimiva ja harmoninen kokonaisuus. Ymmärrys laajasta mittakaavasta. Tätä kaikkea ja paljon muuta on laatu. Olisin voinut parantaa jokaisessa.
Syvyys. Syvyys on sitä, että vuodatan koko olemukseni, siihen mitä teen. Tunnen ja hengitän sitä mitä annan. Olen läsnä sille. Annan sille elinvoimaani. Olen paljas ja kaikkea sitä mitä siinä hetkessä olen. Kyllä, olisin voinut olla alastomampi, antaa kaiken tuntua ja uskaltaa.
Antaminen on saamista
Elämä voi virrata lävitseni ja ravita minua sekä kaikkia ympärilläni. Voin pitää sen myös piilossa sisälläni, jättäen niin itseni kuin ympäristöni näivettymään.
”ainoa menetetty rakkaus on rakkaus jota ei ole tunnettu ja annettu eteenpäin” – se joka osui aina asian ytimeen.
Koska viimeksi tunsit olosi kaikkesi antaneeksi? Teitkö sen silloin sinulle tärkeä asian vuoksi?
Metsä vastaa kuin…
Jokainen aloitteeni on ollut tuloksekas. Jokainen sieluni paljastaminen on saanut veden ympärilläni aaltoilemaan. Kun toimin, elämä vastaa aina, välittömästi.
Riippumatta siitä olenko tietoisesti valinnut ne tulokset joita näen elämässäni, saan aina tuloksia. Jos en anna sitä mitä minulla on annettavanani, elämä jää odottamaan panostani. ”Pystyt kyllä parempaan, odotellaan vielä” – se sanoo peukut pystyssä ja hymysuin. Jos se joutuu odottamaan liian kauan, se saattaa myös näpäyttää.
Mieleeni muistuu tarina miehestä joka rukoili taivaista lottovoittoa. Vuosia sen jälkeen kun hän aloitti rukoilunsa, hän lopulta kyllästyi odottamaan ja huusi yläilmoihin suuttumuksensa. Kesken sadattelun taivas avautui ja mies sai taivaiden herralta närkästyneen vastauksen ”menisit nyt hemmetti edes ostamaan sen kupongin!”
Miten hyödyt tästä tekstistä?
kysy itseltäsi onko tämä se asia joka saa sinut elämään ja johon haluat antaa määrällisesti, laadullisesta ja sellaisella syvyydellä joka ravitsee sinua? Jos ei, miksi haaskata aikaa?
kysy oletko rehellinen itsellesi? Annatko määrällisesti, laadullisesti ja sillä syvyydellä, että koet antaneesi itsesi?
kysy mitä se mitä saat elämältä juuri nyt kertoo siitä mitä annat elämälle?
mitä seurauksia sillä, että olet pidätellyt on jo elämässäsi?
minkä voisit juuri antaa virrata ulos sinusta?
Löysin kerran itseni rukoilemasta. Rukoilin, että saisin antaa kaikkeni. Jokin veti minut hiljaiseksi ja hymyn saattelemana tajusin pyytäväni jotain joka on minun vallassani. Ehkä minulle vastattiin. Tuki on joka hetkessä. Kun vain muistan ostaa kupongin.
Millaisia avaimia kannat? En tarkoita kotisi, polkupyöräsi tai autosi avaimia. Tarkoitan elämäsi avaimia. Avaimia, joilla jatkuvasti avaat elämäsi kokemuksiin johtavia ovia.
Moni meistä elää uskomuksessa, että olemme elämässä korkeintaan kärpäsen – ehkä vain sen kakan, kokoisia pelureita. Monelle on lapsesta asti uskoteltu huonouttamme, mitättömyyttämme, syntisyyttämme tai keskeneräisyyttämme.
Useille elämä onkin siltä tuntunut. Elämä on toteuttanut noita uskomuksia esimerkiksi häpeän, alistamisen, syyllisyyden tai kaltoinkohtelun muodossa. Se on osoittanut omat uskomuksemme todeksi.
Mielen tehtävä
Muutamia viikkoja sitten kuulin mielestäni erityisen mielenkiintoisen ajatuksen. Se vastasi kysymykseen, ”mikä on ihmisen mielen tehtävä”. Vastaus kuului; ”mielen tehtävä on osoittaa omat uskomuksemme todeksi”.
Muutaman viikon pähkäilyn jälkeen olen edelleen valmis uskomaan tuohon väitteeseen. Mielestäni se tiivistää upeasti mahdollisuutemme ja uhkamme. Meidän mielemme on se keiju, joka luo avaimet, joilla availemme elämämme ovia.
Avainkeijusi tuo uskomuksiasi toteuttavia avaimia.
Onko niin, että jo lapsesta asti keijusi on tuonut avaimia oviin, joiden takaa löytyy häpeää, yksinäisyyttä, vihaa tai pelkoa. Onko niin, että lapsesta asti olet tottunut avaamaan vain tuollaisia ovia ja kokenut niiden takana olevaa elämää? Silloin voi olla vaikea ymmärrä, miten muita ovia saa auki.
Itselle vai toisille?
Lapsena syötetyt uskomukset tarpeesta ansaita hyväksyntämme tai tarpeesta asettaa toinen itsemme edelle, jättää meidät muiden armoille. Silloin avainkeijumme antaa paremman elämän avaimia kokiessaan muiden ihmisten hyväksyntää. Saadaksemme parempia avaimia, pitää siis toimia muiden kuin itsensä ehdoilla. Moni on tällaisen roskakasan perinnökseen saanut.
Näkymättömiä mahdollisuuksia
Vuosien kuluessa moni on havainnut roskakasan alkavan löyhkätä ja haluaa laittaa avaimensa vaihtoon. Moni toivoo, että saisi hyvien kokemusten avaimia omien tarpeidensa arvostamisesta, itsensä kuuntelusta, hyväksymisestä ja itsekunnioituksesta.
Jokainen tietää, että itsestään voi ajatella arvostavasti ja mahdollisuuksia nähden. Tiedän, että moni kokee turhautumista, lukiessaan mahdollisuuksista, joita on kuitenkin käsittämättömän vaikea nähdä. Elämä on voinut kantaa eteen sairautta, puutetta, yksinäisyyttä, ahdistusta, riippuvuuksia ja ties mitä. Se ei suinkaan tarjoile paremman elämän avaimia vaan tuntuu vievän syvemmälle siihen tilaan, joka kohdalla sattuu olemaan.
Miten siis siirtää syrjään asioita, jotka jatkuvasti painavat päälle? Mistä löytää se jokin, joka tuntuu mahdottomalta nähdä? Miten välttyä toistuvilta pettymyksiltä?
Elämän tahto?
Esitän tässä ajatuksen, joka saattaa aluksi raivostuttaa. Pyydän sinua kuitenkin lukemaan tekstin loppuun ja miettimään sitten asiaa uudelleen, omin sanoin ja omalla viisaudellasi.
Minä uskon, että elämällä ei ole minkään muotoista pyrkimystä kiusata, läpsiä, potkia tai tuhota meitä. Se yrittää kertoa meille asioita sen omalla kielellä, eli kokemuksina. Jos me kiroamme viestit, joita se meille antaa, meidän on vaikea päästä eteenpäin. Silloin pyrimme eteenpäin, kunnioittamatta sitä tilannetta, jossa olemme.
En tarkoita, että meidän tarvitsisi ihastua sairauteen tai stressiimme, vaan kysyä, mikä viesti sillä on minulle. Mitä se haluaa kertoa minusta, minulle? Jos mieleen tulevat asiat tuntuu liian isoilta, voin kysyä itseltäni, mikä on niin pientä, että voisin tehdä sen jo tänään. Minkä se seuraava askel, jonka otan huomenna?
Olen yrittänyt
Voit olla sitä mieltä, että olet jo tehnyt tätä, mutta uudet avaimet loistavat poissaolollaan. Silloin haluan kysyä sinulta, oletko todella kuunnellut viestiä. Oletko kokenut itsesi sen arvoiseksi, että sinun kannattaa toteuttaa viestin ydin? Oletko kenties päätynyt tekemään asioita, joita uskot muiden hyväksyvän? Vai oletko välttänyt todellista muutosta ja tehnyt muodollisia muutoksia.
Seuraavassa parin minuutin videossa asiaa käsitellään nimellä johtajuus. Meistä jokainen tarvitsee elämässään johtajuutta. Siitä on jokaiselle hyötyä ”keskusteluissa” itsemme kanssa. Tapamme ajatella itsestämme näkyy perheessä, työyhteisössä ja kaikissa tilanteissa, joissa kohtaamme muita ihmisiä. Johtajuus perustuu uskomukseen itsestämme.
Mielesi – sinun avainkeijusi – kunnioittaa aina sitä, mitä uskot itsestäsi. Se vastaa aina ”kyllä”. Jos uskot, että onnistut, avainkeijusi vastaa ”kyllä” ja antaa sinulle avaimet onnistumisten oville. Jos uskot, että et ole itsesi kuuntelemisen arvoinen, se vastaa ”kyllä”, ja saat avaimet pettymyksen moninaisille oville. Niin suuri on sinun – juuri sinun voimasi.
.
