Sivu 351 – Hidasta elämää

11 elämänviisautta David Bowielta

Power of positivity –sivulle on kerätty tammikuun alussa 2016 menehtyneen muusikko, näyttelijä, taiteilija, visionääri ja edelläkävijä David Bowien elämänviisauksia ja lainauksia. Näistä voimme jokainen ottaa opiksi.

1. Huumori on tärkeää

”Olen luonut imagoni niin monta kertaa uudelleen, että en pysty myöntämään itselleni olleeni alun perin ylipainoinen korealainen nainen.”

”Etsin taloudellista tukea kirjoittaakseni epävirallisen omaelämänkertani. Se toivottavasti myy niin hyvin, että voin haastaa itseni oikeuteen huimilla summilla ja rahoittaa elämänkerrasta tehtävän elokuvan, jossa esitän itse kaikki roolit.”

”Minua ihmetyttää aina, kun sanomiseni otetaan vakavasti. En edes itse ota itseäni vakavasti.”

2. Älä ikinä tyydy liian vähään

”Minulla on aina ollut vastenmielinen tarve olla jotakin enemmän kuin ihminen.”

”En ole profeetta tai kivikautinen mies. Olen vain kuolevainen, jossa on potentiaalia olla supermies. Minä jään elämään.”

3. Etsi kiertotie rajoituksiesi ympäri

”Minun täytyi vuosia sitten myöntää itselleni, että en ole hyvä artikuloimaan tai selittämään tunteitani. Mutta musiikkini tekee sen puolestani, todellakin.”

”Opiskelen ainoastaan sellaista taidetta, josta voin varastaa itselleni ideoita.”

4. Ole visionääri

”Kaikki mitä tiedämme musiikista tulee muuttumaan seuraavan 10 vuoden aikana, eikä muutosta voi pysäyttää mikään. Ei ole mitään syytä miksi pitäisi teeskennellä, ettei näin tule tapahtumaan. Olen täysin varma, että esimerkiksi tekijänoikeuksia ei ole enää 10 vuoden päästä olemassa.”

”Humanistinen vaste uskonnolle: tee töitä todella ahkerasti ja jotenkin joko pelastat itsesi tai muutut kuolemattomaksi. Tämä on tietysti täysi vitsi ja kehityksemme on olematonta. Kehitystä tapahtuu ehkä teknologiassa, mutta minkäänlaista eettistä kehitystä ei tapahdu.”

5. Solmi rauha sisäisten haamujesi kanssa

”Toisaalta, haluan musiikkini herättävän haamut sisälläni. Ei piruja, ymmärrätkö, vaan haamut.”

”Maailman ymmärtämiseen sisältyy kauhua.”

”Kumma kyllä, joitakin lauluja ei vain halua kirjoittaa. En tykännyt Heathenin kirjoittamisesta. Siihen liittyi jotain niin pahaenteistä ja lopullista. Sanat vain soljuivat ulos ja kyyneleet valuivat poskiani pitkin, mutta en voinut lopettaa, sanat lensivät ulos suustani. Se tunne on kumma, aivan kuin joku toinen johdattelisi sinua, vaikka pakottaminen on osuvammin sanottu.”

6. Ole suuruudessasikin nöyrä

”Kirjoitan yleensä todella henkilökohtaisista ja aika yksinäisistä tunteista ja tutkiskelen niitä eri lailla jokaisella kerralla. Se, mitä minä teen, ei ole kovin älykkyyttä vaativaa. Olen poplaulaja, herranen aika. Ihmisenä olen aika mutkaton.”

”Suoraan sanottuna jotkut tulkinnat lauluistani ovat paljon mielenkiintoisempia kuin laulujeni alkuperäinen sisältö.”

7. Toisaalta, älä pidä kynttilää vakan alla

”Jos ei olla vaatimattomia, niin vain muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta suurin osa muusikoista, joiden kanssa olen työskennellyt, ovat tehneet selkeästi parhaat työnsä minun kanssani.”

”Uskon, että tuon usein esille ihmisten kykyjen parhaat puolet.”

”Sitä luulisi, että rokkitähden ja supermallin naimisissa olo on yksi parhaista asioista maailmassa. Se on täysin totta.”

8. Luo ainutlaatuinen perspektiivi

”Luulen, että Mick Jagger olisi yllättynyt ja ällistynyt, jos hän tietäisi, että monille ihmisille hän ei ole seksisymboli, vaan äitihahmo.”

”Jos en keksi sanoituksille loppua, otan käyttöön viimeisen keinon: ylitsevuotavan epäloogisuuden.”

9. Kuuluisuus ei ole kummoista

”Kuuluisuus voi tehdä mielenkiintoisista ihmisistä keskinkertaisia.”

”Arvelen, että Madonna ei ole kovin onnellinen. Koska olen käynyt läpi samanlaisia persoonamuutoksia, voin omasta kokemuksesta sanoa, että sellainen kynsin ja hampain huomion keskipisteenä roikkuminen ei ole hyväksi.”

10. Muista, mistä tulet

”Minua on aina kaduttanut, etten voinut puhua avoimesti vanhempieni, varsinkaan isäni, kanssa. Olen kuullut ja lukenut niin monta asiaa perheestäni, että en tiedä enää mitä uskoa; jokainen sukulainen kertoo perheestäni täysin erilaisen tarinan.”

”Minulla on rauha, ja tykkään siitä. En ikinä ajatellut olevani näin perhekeskeinen kaveri; en tiennyt että minusta löytyy sellainen puoli. Mutta joku on sanonut, että kun vanhenee, tulee sellaiseksi ihmiseksi kuin pohjimmiltaan on. Juuri näin minulle on tapahtunut. Olen aika yllättynyt siitä millainen olen, koska olen aika lailla samanlainen kuin isäni!”

11. Älä haaskaa aikaasi

”Kun vanhenee, kysymyksiä jää oikeastaan jäljelle vain kaksi tai kolme. Kuinka paljon aikaa on jäljellä? Ja mitä teen jäljellä olevalla ajalla?”

”Kohtaa ruumis edes kerran. Elämän totaalinen poissaolo on haastavin ja häiritsevin kohtaaminen mikä eteesi ikinä tulee.”

”Kun ihminen menettää kyvyn ihmetellä eloa, hän on aika lailla jo elämänsä kalkkiviivoilla.”

”Shokeeraava totuus on, että kaikki kliseet ovat totta. Vuodet oikeasti vierivät nopeaan. Elämä on oikeasti yhtä lyhyt kuin sanotaan. Ja Jumala on todella olemassa – ai uskonko sitä? Jos kaikki muut kliseet ovat totta… hemmetti, älä kysy tuota.”

Lähde: Power of positivity

7 syytä, miksi aikuistenkin pitäisi lukea satuja

Satutäti Marjo-Kaisu Niinikoski on kirjailija, LCF Life Coach® -mentaalivalmentaja ja vapaa toimittaja. Hän on kirjoittanut satukirjan aikuisille. Valkoisen kissan kirja on inspiroinut häntä luomaan myös Valkoisen kissan satuvalmennuskonseptin, jossa satumeditaatioiden kautta päästään kurkistamaan omaan mieleen. Ja vapautumaan peloista ja uskomuksista, jotka estävät elämästä itselle ihaninta elämää.

Lintu viestitti minulle, että myös minun tuli opetella lentämään. ”Sinä tulet kertomaan kaikille, että heidän ensimmäinen lentomatkansa alkaa siitä, kun he oppivat päästämään irti”, kuulin kotkan sanat. (Shamballan peilit, Valkoisen kissan kirja)

Laitapa hetkeksi silmäsi kiinni. Muistele, miltä sinusta tuntui lapsena, kun joku rakas ihminen luki sinulle iltasatua.

Aivan: se oli rauhoittavaa, lohdullista ja mielikuvitusta ruokkivaa. Satumaailmaan oli ihana sukeltaa. Ja siellä oli turvallista nukahtaa.

Myös me aikuiset tarvitsemme satuja. Me olemme tottuneet käyttämään enimmäkseen rationaalista mieltämme ja unohtaneet, miten hulvattoman hauskaa on tehdä välillä peppipitkätossutemput ja päästää järkeilystä irti edes hetkeksi.

Aikuisten sadut ovat silta sisäisen lapsen luo. Jokaisessa meissä asuu lapsenmielisyys, joka pyritään tukahduttamaan jo aivan liian varhaisessa vaiheessa. Miksikö? Kenties tähän kysymykseen on vastaus valkoisella kissalla.

Kysyinkin siltä, miksi aikuisten kannattaa lukea aikuisille kirjoitettuja satuja. Ja näin se vastasi:

1) Sadut ovat meditaatiota

Sadut puhuttelevat sekä tietoista että alitajuista mieltäsi, mutta niiden taika piilee siinä, että sadut ohittavat järkitason. Satuja lukiessa tai niitä kuunnellessa mielesi mölyapina vaikenee ja antaa tilaa hiljaisuudelle. Sadut aktivoivat oikeaa aivopuoliskoa, joten niiden kautta sinun on helppo saada yhteys sisäiseen maailmaasi.

2) Saduissa on monta tasoa

Voit lukea niitä tarinoina. Voit napata niissä olevan tunnelman. Voit pysähtyä niissä olevan filosofian ääreen. Voit antaa niiden henkisen viisauden avautua sisälläsi. Tai voit tehdä kaikkea tuota. Ja sitä paitsi: jos luet niitä avoimin mielin, voit huomata, että usein ne avautuvat jokaisella lukukerralla ihan uudella tavalla.

3) Satujen kautta on helppo puhua elämän isoistakin asioista

Oletko joskus kokenut, että aikuiset puhuvat myös henkisistä asioista liian vakavasti ja niillä on kummallinen tapa etusormiopettaa ja saarnata? Henkiset mestarit ovat usein huumorintajuisia, helposti lähestyttäviä ja hurmaavalla tavalla lapsenmielisiä. Voisitko kuvitella vaikkapa Dalai-laman lukevan aikuisten satuja? Valkoinen kissa voisi.

4) Sadut avaavat mieltä lempeästi ja pakottamatta

Sadut antavat sinulle mahdollisuuden suoraan tunnekokemukseen. Kun lasket yltäsi logiikan viitan, voit löytää leikkimielisyyden. Monissa henkisissä traditioissa ja filosofioissa vedotaan pelkästään mieleen ja järkeen. Saduissa kaikki tunteet ovat sallittuja. Ja hei aikuisten oikeesti: kuka nyt ei haluaisi leikkiä?

5) Sadut hoitavat sielua

Sadut hierovat sinua sisäisesti: ne lohduttavat, kohottavat, huvittavat, koskettavat, herättävät kysymyksiä ja ravitsevat jokaista olemuspuoltasi. Sadut tarjoavat myös työkaluja itsetuntemukseen ja sisäisiin oivalluksiin. Kunnes huomaat, että avain itseesi on ollut koko ajan omissa käsissäsi.

6) Sadut antavat tulkinnan vapauden

Sadut resonoivat aina lukijansa sisäisen maailman kanssa. Satumaailmassa sinulle annetaan vapaus ottaa satujen filosofia ja viisaus juuri siten, miten itse haluat. Puhutteleva satu ei koskaan neuvo tai aseta vaatimuksia sille, miten sinun tulisi ne ymmärtää. Sinä olet aina sadun paras kokija ja tulkitsija.

7) Saduissa kaikki on mahdollista

Sadut räjäyttelevät mielenrakenteissa olevia rajoituksia ja nyrjäyttelevät mieltä mukavasti sijoiltaan. Sadut voivat tehdä aikuisista jälleen lapsia, jotka osaavat kohdata omat lapsensa ja koko maailman ystävinä. Ja ilman tarvetta ottaa itseäänkään niin kuoleman vakavasti. Silloin voi vaan kohdata toisen ilman ennakkoluuloja, kuten teki eräs 4-vuotias, joka kysyi kerran kesällä kummitädiltään eli minulta, Valkoisen kissan kirjoittajalta: ”Mä oon jo pitkään miettiny, ookko nää lapsi vai aikuinen?”

Kirjoittajan uutuuskirjan Valkoisen kissan kirja voi tilata suoraan kirjailijalta TÄÄLTÄ. Se löytyy myös tunnetuimmista verkkokirjakaupoista.

Kuva: Caius Bruun
Kuvitus: Sirkka Shayan

Oletko haavoittumaton?

Kohtasin joulukuun keskivaiheilla yllättävän menetyksen. Kissamme Wiiru katosi. Wiiru tuli pieneen perheeseeni elämäntilanteessa, jossa oli tilaus ilolle ja jollekin uudelle. Iloa ja naurua Wiiru meille toikin, roppakaupalla. Vaan kuinkas sitten kävikään..

Kaikenlaisissa elämän myllerryksissä sitä on tullut oltua ja siivet ovat raapineet maata, vaan enpä muista kokemusta, joka olisi tällä tavalla satuttanut. Oman perheenjäsenen katoaminen on todella järkyttävä kokemus. Joku voi naureskella sitä, että kyse on kissasta. Enemmästä katoamisesta en välitä tietääkään ja olen todella pahoillani niiden puolesta, jotka ovat joutuneet kokemaan rakkaan ihmisen katoamisen.

Olen oman elämäni kohdalla tullut monta kertaa toteamaan mindfulnessista tutun lauseen: ”Elämä avautuu hetki hetkeltä”. Mitä kunkin ohuen verhon takaa kunakin hetkenä paljastuu, on täysi mysteeri. Elämä yllättää aina ja jatkuvasti ja tarjoaa tilanteita, jotka joko tyhjentävät tai täydentävät jaksamisvarastoja.

Tällä tahdon sanoa sitä, että verhojen takaa paljastuu usein ihan kokonaan uusi maailma. Ehkä ihmismieli ei kykenisikään käsittämään asioita, jos ne kaikki tulisivat yhtä aikaa. Muistan vieläkin hyvin sen tunteen, kun sain ensimmäisen lapseni ja kuinka ajattelin silloin, että miten en ole aikaisemmin oikein ymmärtänyt vauvan saaneita ihmisiä.

Saman kummastuksen olen tiedostanut avioeron, kuolemanhetken näkemisen ja monen, monen muun asian omakohtaisen kokemuksen jälkeen. Suorastaan vähän hölmökin olo on ollut jälkikäteen siitä, etten todellakaan ollut ymmärtänyt, että tuollaista on ja mitä kaikkea se voi merkitä. Puhun nyt siis siitä, mitä tunteita erilaiset elämäntilanteet voivat aiheuttaa.

Esimerkiksi nyt tämä kissan katoaminen. Lyhtypylväissä olevat katoamisilmoitukset eivät ole itselleni enää pelkkiä papereita, vaan jotain ihan muuta. Ne kertovat tarinoita ihmisistä, joita on kohdannut iso huoli ja suru. Ja eläimistä, joilla voi olla hyvinkin paha olla. Lemmikin katoaminen on asia, joka pyörii mielessä koko ajan, se teettää paljon työtä ja ennen kaikkea herättää paljon tunteita. Oma katoamistarinamme ei ole päättynyt onnellisesti, vaan huoli ja toivo alkaa kääntyä suruksi. Epätietoisuudessa eläminen on sekin oma lukunsa ja se, miltä oman lapsen suru itsessä tuntuu.

Haavoittumattomuuden illuusio pitää meidät jollain lailla toimintakykyisinä – ja niin pitää ollakin. Miten sitä löytääkin itsensä kerta toisen jälkeen henkisesti polvillaan ja haavoittuneena? Haavoittuneena joutuu lähikontaktiin oman avuttomuuden, turvattomuuden ja syvien pelkojen kanssa. En tiedä sitten, mutta olisiko sieluvetoketjun avaamisella kerta toisen jälkeen jokin syvä viisautensa? Itse uskon niin ja oman tuoreenkin kokemukseni kanssa näen jo jotain orastavaa hedelmää. Mutta on tämä joskus niin älyttömän raskasta ja kamalan kaunista.

Ylös, alas ja ympäri hei. Ensin itketään ja sitten taas nauretaan. Ja arvet kulkevat mukana.

Toivon kortit tuovat valonpilkahduksia ja toivon kipinöitä hetkiin, jolloin niitä on muuten vaikea löytää.

Katso kortit TÄÄLTÄ.

Kaksi tehokasta tapaa hukata itsensä ja potentiaalinsa

1. Kantaa mukanaan turhaa kuormaa ja luhistua sen alle. Mitä pakkaat laukkuusi, kun lähdet matkalle? Vaatteita ja tavaroita, joista uskot olevan hyötyä tai iloa. Muun jätät suosiolla matkasta.

Moni kantaa mielessä vanhoja taakkoja ja vieläpä kertoo kaikille, kuinka paljon ne painavat. Kuorma voi olla kuluttava tunnetila, rajoittava uskomus itsestä tai tarina menneisyydestä, joka määrittää samalla tulevaisuuttasi. Aivan kuin pakkaisi matkalaukun täyteen vanhoja puhelinluetteloita, koska ne ovat joskus olleet tarpeellisia. Samalla kaikki nykyiset voimavarasi menevät taakan kannatteluun. Uutta tarinaa on vaikea rakentaa, kun kuorma vie kaiken huomion.

Jos jokin hidastaa matkantekoasi ja tekee siitä tuskallista, jätä ylimääräinen matkan varrelle. Opettele kääntämään vanha tarinasi vahvuudeksi ja näkemään ”puutteesi” ainutlaatuisina piirteinä.

2. Kuvitella, että kaikkiin ehdotuksiin ja kyselyihin täytyy suostua, jotta ihmiset ympärillä olisivat tyytyväisiä. Kun sanon joka paikkaan kyllä, sitten minusta tykätään! Vai onko sittenkään niin? Jos omat rajat ovat kadoksissa, ihminen reagoi automaattisesti muualta tuleviin pyyntöihin ilman, että kokee itse voivansa vaikuttaa asioihin. Taustalla on usein tarve saada hyväksyntää ja pelko hylätyksi tulemisesta.

Samalla kun tyhjentää mieltään vanhasta kuormasta, kannattaa tehdä tilaa itselleen ja toiveilleen. Se ei tarkoita, etteikö muita voisi auttaa tarvittaessa tai etteikö toisten suuntaan voisi joustaa, mutta kaikella on rajansa: myös meillä ihmisillä on syytä olla omamme! Lempeät mutta selvät rajat kertovat muille, että sinä kunnioitat itse itseäsi.

Sanavarastoon kannattaa siis lisätä myönteisen vastauksen lisäksi muun muassa ’ei’ ja ’odota hetki, mietin’. Ennen suostumista voi pohtia, ehtiikö ja jaksaako nyt ihan oikeasti.

Sinulle tärkeät ihmiset ymmärtävät kyllä, että et ole aina käytettävissä. Ne, jotka eivät ymmärrä – no, heidän on korkea aika oppia.

—

Sinä voit valita itse, kuinka paljon annat vanhan tarinasi kulkea mukana nykyisyydessäsi.

Sinä voit valita itse, mihin suuntaan voimavarojasi ohjaat: menneisyyteen vai tulevaan, muiden tahdosta vai omastasi.

Kun teot lähtevät sinusta itsestäsi, siitä mitä tällä hetkellä haluat, olet tietoisesti luomassa omaa elämääsi ja tulevaisuuttasi sellaiseksi kuin haluat. Samalla annat tarinasi inspiroida muita!

Kuvat: Depositphotos.com

Kuinka erosta selviää? – 10 askelta kohti uutta, entistä vahvempaa minää

Kukaan ei mene naimisiin erotakseen, eikä rakastunut ihminen halua uskoa, että oma rakkaussuhde päättyisi jonakin päivänä. Kuitenkin liki puolet liitoista päättyy eroon. Joillekin se on seurausta pidemmästä prosessista, osalle kumppanin lähtö tulee niin sanotusti ”puun takaa.” Heitäkin on, jotka päätyvät eroon yhdessä, mutta se ei auta hyppäämään eroon liittyvän tunnekäsittelyn yli.

He, jotka ovat aloittaneet oman tunneprosessointinsa jo ennen lopullista päätöstä, ovat saaneet hieman etumatkaa, mutta kuten läheisen kuolemaan, niin avioeroonkaan ei pysty ennalta itseään valmistelemaan, oli sitten lähtijä tai jätetty. Monet asiat löytävät selityksensä vasta ajan kanssa, kun etäisyyttä tapahtuneeseen tulee kyllin paljon ja/tai henkilö alkaa tarkastelemaan päättynyttä suhdettaan raatorehellisesti, avoimin mielin. Hyvänä apuna tässä ovat muiden eronneiden kokemukset, eroa käsittelevä kirjallisuus ja eroryhmät.

Yhtäkään ihmisuhdetta ei voi arvioida sen pituuden perusteella. Jokin lyhyt kohtaaminen voi olla kallisarvoisen tärkeä, ja vuosien ihmissuhde voi olla mitään antamatonta pelon sävyttämää sitoutumista. On turvallisempaa pysyä ankeassa suhteessa, kuin ottaa vastuu omasta onnestaan lähtemällä tai yrittämällä parantaa omaa suhdetta itseensä tai puolisoonsa. Moni suhde nimittäin paranisi jo huomattavasti sillä, että hankalia asioita otettaisiin esille ja niistä uskallettaisiin puhua. Vaikeistakin asioista keskusteleminen lisää läheisyyttä. Osa eroseminaarin tulijoista tuleekin pohtimaan mahdollista tulevaa eropäätöstän ryhmään ja tekee ratkaisun löytämien oivallustensa myötä.

Vaikka jättäjän ja jätetyn polku on erilainen, molemmat sisältävät vaikeita tunteita. Vaikka jättäjä usein eron jälkeen vapautuukin pitkään jatkuneesta ahdistuksesta ja voi jopa alkuun hurmaantua elämästään, tulee se päivä jossain vaiheessa, jolloin hänenkin täytyy kohdata se, ettei ero ollut vastaus kaikkiin elämässä olleisiin haasteisiin. Varsinkin silloin, jos eroon päädytään ratkaisuna omaan identiteettikriisiin.

Jättäjä ei pysty olemaan jättämänsä ihmisen saattohoitaja. Molemmat tarvitsevat irrottautumista voidakseen elää elämässään eteenpäin ja rakentaa tulevaisuuttaan tahoillaan. Mahdollisuus ystävyyteen toki on, mutta se pitää rakentaa vasta kun parisuhde on saatu päätökseen. Tähän menee helposti ainakin vuosi. Tärkein mittari suhteesta ja entisestä puolisosta irrottautumisesta on usein se, että oma elämä alkaa kiinnostaa enemmän kuin eksän uusi arki. Kun huomaa, ettei muista koska viimeksi olisi antanut entiselle puolisolleen ajatuksen. Usein tässä on apuna myös uusi suhde, jonka avulla löytyy monella myös yllättävää myötätuntoa eksän uutta suhdetta kohtaan. Erosta on kuitenkin mahdollista päästä eteenpäin ilman laastaria tai uutta elämänkumppania. Oleellista on tarkastella suhdetta omaan itseen.

Tunnekäsittely on keskiössä erosta eteenpäin pääsemisessä. Tärkeitä kysymyksiä ovat: Miksi valitsin juuri hänet? Kuka elämääni ohjasi suhteessamme? Millä tavoin menneisyytemme, erityisesti lapsuusperheemme dynamiikka, vaikutti suhteeseemme? Mistä nousevat vihan, surun ja häpeän tunteet? On hyvä tiedostaa, että kriisi möyhii aina elämän aiempiakin pohjamutia; raivo, jota tunnet eksääsi kohtaan, voi nousta vuosilta, jolloin tulevasta puolisostasi ei ollut vielä tietoakaan.

Entäpä myyttinen, ihana erohehku? Tila, jossa eronnut äkkiä huomaakin, että autio maa alkaakin kukkia hänen ympärillään ja hän rupeaa viihtymään uudessa elämässään. Kun ihminen pääsee erotunteidensa käsittelyssään tarpeeksi eteenpäin, on hänen mahdollista saavuttaa tuo hetki. Päivä, jolloin tulevaisuus avautuu mahdollisuutena eikä vain menetyksenä.

Osa eronneista kuvaa tätä kokemuksena, jolloin saa itsensä takaisin. Mikä tärkeää, siihen liittyy taito nähdä myös mennyt aika voimavarana ja hyvät muistot kauniina. Erohehkua ei voi piilottaa, se on itsensä rakastamisen ilmentymä. Siitä pitää nauttia ja ottaa kaikki irti, koska samoin kuin parisuhteen huumavaihetta, seuraa itsen kanssa vietettyäkin kuherruskuukautta arki. Se on vain todennäköisesti nyt parempaa, turvallisempaa ja tietoisempaa. Pysyvää olotilaa ei ole. Se mikä menee ylös, sen täytyy tulla alas. Eroprosessissa kaikki tunteet ovat isoja. Tärkeää on muistaa, että edessä on uusi mahdollisuus.

Oletko eronnut? Näin vahvistut matkallasi eteenpäin

1. Uskalla tuntea tunteitasi
Selviytymisesi ja uuteen elämään sopeutumisesi kannalta on tärkeää, että annat kaikille tunteillesi tilaa. Uskalla kohdata myös pelottavat ja kipeät tunteet. Ota aikaa ja käytä tunteiden käsittelyssä apuna esimerkiksi musiikkia, urheilua tai kirjallisuutta.

2. Luo rakkaudellinen suhde itseesi olemalla itsesi paras ystävä
Nyt on aika panostaa elämäsi tärkeimpään ihmissuhteeseen. Tutustu itseesi, helli itseäsi, puhu itsellesi kauniisti. Kysy mitä kuuluu, mitä tänään tehtäisiin? Myös itselleen on tärkeä antaa rakkautta. Kun saat itsestäsi parhaan ystäväsi, et ole koskaan enää yksin.

3. Keskity omaan elämääsi
Älä märehdi mennyttä elämäänne loputtomiin. Unohda myös exän elämän kyttääminen. Jos et tiedä mihin muuhun aikasi käyttäisit, niin hanki oma, uusi ja upea elämä.

4. Hae vertaistukea
Ystävienkin kestokyvyllä on rajansa. Paras keskustelukaveri on toinen eronnut. Verkosta löytyy keskusteluryhmiä ja eroryhmistä vertaistukea.

5. Muista, että ero on mahdollisuus
Elämä jatkuu. Vaikka nyt voi tuntua siltä, että loppuelämä olisi peruutettu, on kaikki vielä mahdollista. Sinulla on käytössäsi arvokasta elämänkokemusta, joka auttaa sinua luomaan paremman tulevaisuuden. Luota itseesi, niin elämä kantaa sinua.

6. Lopeta veivaaminen
Asioiden puimisella on aikansa, mutta jossain vaiheessa asiat voivat jäädä junnaamaan paikalleen ja katkeruus pääsee kukoistamaan. Jos sinun on vaikeaa löytää uutta suuntaa tai mitään hyvää uudesta elämäntilanteestasi, hae apua ammattilaiselta tai lähde mukaan eroseminaariin. Kavereiden jaksamisella on rajansa, mutta vertaisryhmästä löydät ihmisiä, jotka jaksavat keskustella asiasta kanssasi.

7. Muista muutoksen lait
Koko elämä on muutosta, eikä pysyvää olotilaa ole. Myös tekemättä jättäminen on päätös, ei vain toisin tekeminen. Elämän rajallisuuden hyväksyminen auttaa myös hyväksymään elämän vaihtuvia tilanteita. Yksikään ihminen elämässämme ei ole itsestäänselvyys, mutta varmaa on, että itsesi seurassa sinä vietät kaikki elämäsi päivät. Pidä siis huolta tärkeimmästä ihmisuhteestasi.

8. Aika hoitaa
Aika on armollinen parantaja, Sen hoitavaan syliin kannattaa turvata. Pohdi vaikka kymmenen vuoden takaisia huoliasi, jos niitä vielä muistat. Miltä ne näyttävät tänään? Voisitko uskoa, että tämänkin päivän kipu on vielä jonakin päivänä poissa? Pidä huolta siis tästä päivästä, huominen huolehtii itsestään.

9. Rakkaus pysyy
Kukaan ei voi viedä sinulta rakkautta pois. Rakkaus on luonasi aina, eikä se ole riipuvainen toisen ihmisen läsnäolosta. Jos ajatus on sinulle hämärä, lue lisää aiheesta ja tutki rakkautta tai osallistu eroseminaariin tai muuhun itsetuntemustyhmään.

10. Jos mikään ei tunnu auttavan
Akuutein ja rajuin shokkivaihe kestää yleensä korkeintaan puoli vuotta. Jos et pääse omin voimin eteenpäin, hakeudu ammattiavun piiriin tai eroseminaariin, jossa saat hoitavaa vertaistukea.

Kurkkaa myös Marikan Erohehku-kortit eroprosessin tueksi:

Ratkaisevan askeleen ottaminen uuteen ei ole mahdollista ilman kokemusta hyväksytyksi tulemisesta

Kuinka tavoitetaan työlle arvokas tarkoitus? Miten siirrytään latteuksista avaraan ja äärettömään? Tarvitsemme sytykkeitä, jotka lisäävät elämän paloa ja kuljettavat kohti upeuksia.

Täydellisen työn ja työyhteisön piirteet kiteytyvät neljään seikkaan.

1. Osaamattomuudesta erinomaisuuteen ja pystyvyyteen

Mahdollisuutemme luoda uutta ja innostavaa ovat nykyaikana paremmat kuin koskaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa. Aito edistys edellyttää jokaisessa meissä olevien erinomaisuuksien käyttöön ottamista. Erinomaisuudet pääsevät esiin ilmapiirissä, jossa voi kokea, että kaikki suunnat ovat mahdollisia seuraaville askelille.

Uutta ei synny ilman vieraalle maaperälle astumista. Innovaatiot viihtyvät paikoissa, joissa tutut ajattelumallit tulevat kiusallisesti haastetuiksi. Omaan osaamiseen uskominen lisää mahdollisuuksia ylittää oma rajoittuneisuus.

Erinomaisuuksien varaan rakentuva työyhteisö antaa jokaiselle yhteisön jäsenelle mahdollisuuden saada tunnustusta omasta osaamisesta ja pystyvyydestä. Se auttaa kokemaan onnistumisen iloa, löytämään uusia näkökulmia ja saamaan merkitystä työhön.

2. Syrjässä olosta liittymiseen ja kuulumiseen

Minua ja maailmaa eteenpäin vievää aitoa edistystä syntyy erilaisten näkemysten yhteensovittamisesta. Jotta saatavilla olisi erilaisia näkemyksiä, tarvitaan joukko eri tavoin ajattelevia ihmisiä. Erilaisia näkemyksiä yhteen sovitettaessa ollaan uuden äärellä.

Ratkaisevan askeleen ottaminen uuteen ei kuitenkaan ole mahdollista ilman kokemusta hyväksytyksi tulemisesta. Uuteen astumista estää pelko syrjään sysäämisestä. Pelon voittaminen edellyttää turvallisuutta.

Turvallisuus syntyy yhteisössä, jossa koetaan, että juuri minun näkemyksilläni on merkitystä. Minua kuunnellaan ja minut otetaan todesta. Osallisuuden kokeminen antaa voimaa ja luottamusta. Syntyy rohkeaa ajattelua, jossa on uudistavaa ja maailmaa muuttavaa voimaa.

3. Omahyväisyydestä itsensä ylittämiseen

Mikä tekee työstä tekemisen arvoista? Se, että voi kokea, että oma työ muuttaa maailmaa. Työn kautta liitytään merkitykselliseen ja itseä suurempaan kokonaisuuteen. Tuotteessa tai palvelussa onnistutaan yhdistämään oma etu ja yhteinen hyvä. Muodostuu jaettua arvoa, joka on vastaansanomattoman vakuuttavaa. Tavoitetaan arvokasta tarkoitusta tekemiselle.

Hienous on siinä, että niin tuotteen valmistaja, myyjä kuin käyttäjäkin voi kokea olevansa ratkaisija ongelmien pahentamisen sijasta. Ratkaisijana oleminen on mahdollista sellaisessa tuotteessa tai palvelussa, jossa paiskaavat kättä useat hyötynäkökulmat kuten

hyöty yrityksen työntekijälle,
hyöty yrityksen omistajille,
hyöty tuotteen tai palvelun käyttäjälle,
hyöty yhteiskunnalle, sekä
hyöty koko ihmiskunnan yhteiselle tulevaisuudelle.

4. Latteuksista mielen ylevöitymiseen ja haltioitumiseen

Elämän merkityssisällöt tuppaavat typistymään ympäristössä, jossa ihmisen arvoa mitataan suorituksina. Ihmisyys kaventuu jos kilpailemme toisemme voimattomiksi. Häviäjäksi kerta toisen jälkeen jääminen voimistaa mitättömyyden kokemuksia. Mitättömyys on ihmisen pahin vihollinen, sillä se synnyttää ihmisjätettä.

Mitä jos tehtävänämme työyhteisössä olisi kannatella toinen toistemme luovuutta, innostuneisuutta ja elämänpaloa. Vaalisimme periksiantamattomasti olosuhteita, joissa ei ole läsnä tukahduttavia tekijöitä vaan erilaisten ihmisten välisen arvostuksen ansiosta vapautuvaa iloa. Yhä useampi onnistuisi ylittämään itsensä yhä useammin. Kaikki voittaisivat.

Mielen ylevöityminen ja haltioituminen ei ole mahdotonta suomalaisella työpaikalla? Erilaisuuden rikastavasta voimasta inspiroituminen auttaa löytämään omaan työhön merkitysnäköaloja, jotka ehkäisevät tarkoituksettomuuden kokemuksia. Työyhteisö, jossa jokaisen on mahdollista kokea olevansa ainutlaatuinen ja arvokas ihminen, menestyy kaikilla osa-alueilla. Tuottavuuskeskustelu ei typisty minuuttien mittaamiseen.

Jotta tämä voisi olla totta, olemme ryhtyneet yhteisvoimin työpaikkojen meininkiä muuttamaan. Ratkomme yritysmaailman haasteita kokonaisvaltaisesti pölyttyneitä käsityksiä tuulettamalla uuden ajan Avarra® -valmennusten voimalla.

www.avarra.fi
www.facebook.com/avarraconsulting

Helppoja ruokia terveelliseen arkeen

Kun Virpi Mikkosen esikoiskirja Kiitos hyvää julkaistiin joulukuussa 2014, olin varma, että tästä inspiroivasta naisesta kuullaan vielä lisää. Joulukuussa 2015 kauppoihin ilmestyikin Kiitos hyvää pikaruokaa -niminen teos ja vuoden sisään Virpi on julkaissut myös Kind Ice Cream for You e-kirjan sekä saanut merkittävää kansainvälistä tunnustusta vanelja.com nettisivustolleen.

Kiitos hyvää pikaruokaa – Helppoja ruokia terveelliseen arkeen (Otava 2015) on eräänlainen jatko-osa Virpin aikaisemmalle kirjalle. Idea on edelleen sama, eli kaikki reseptit valmistuvat ilman gluteenia ja valkoista sokeria, mutta tämän kirjan avainsanoja ovat helppous ja erityisesti nopeus. Päivän jokaiseen hetkeen löytyy varmasti joku terveellinen resepti ja itse erityisesti aamupala- ja välipala-ihmisenä innostuin kirjan monista vaihtoehdoista.

Kirja sisältää myös monta ”kolmen raaka-aineen” reseptiä, ja yksi hauskimmista kokeiluista oli kolmen raaka-aineen naan-leipä. Epäilin aluksi reseptin toimivuutta, mutta lopputulos oli todella maukas ja se imitoi yllättävän hyvin alkuperäistä leipää, vaikka tekemiseen meni vain noin 10 minuuttia ja raaka-aine luettelo poikkeaa täysin vehnää sisältävästä versiosta. Muita pian kokeiluun meneviä kolmen raaka-aineen reseptejä ovat ehdottomasti suklaakakku sekä omenapiiras. Näiden turvin voi vaikka vieraille pyöräyttää jotain tarjottavaa, ilman että tarvitsee liikaa stressata.

Pelkkiin makeisiin resepteihin kirja ei toki keskity, vaan yli 80 reseptin joukkoon mahtuu paljon ihan arkiruoaksi sopivia lämpimiä annoksia ja pikaruokaklassikoita, kuten pizzaa ja hampurilaisia.

Yli 80 % prosenttia ohjeista on täysin vegaanisia, joten kirja sopii ajan hengen mukaisesti myös niille, jotka haluavat kokeilla ruoanlaittoa ilman eläinperäisiä ainesosia. Kirjan kuvat ovat jälleen tyylikkäitä ja hätkähdyttävän kauniita, ja Virpin tunnistettava estetiikka niissä on varmasti yksi syy, miksi kirjat ja nettisivusto ovat saavuttaneet niin suuren suosion. Puhumattakaan siitä, että jokainen resepti, jota olen häneltä vuosien varrella kokeillut, on aina maistunut äärettömän hyvälle.

Viikonloppuaamuina on kiva tehdä jotain normaalista poikkeavaa aamupalaa. Tämä kirjasta löytyvä Korvapuustivohvelien ohje saa vähäsokerisuuden ja hyvän maun lisäksi kiitosta siitä, että vohveleista tulee todella rapeita. Tätä rapeutta on välillä ollut vaikea saavuttaa muilla gluteenittomilla ja maidottomilla ohjeilla.

Korvapuustivohvelit

(valmistus 15 min, noin 5 kpl)

2 dl mantelijauhoja
2 rkl kookosjauhoja
0,5 dl tapiokajauhoja tai perunajauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
0,5, tl ceyloninkanelia
0,5 tl kardemummaa

2 luomukananmunaa
2 dl kookosmaitoa (tai manteli- tai kauramaitoa)
1 rkl hunajaa (tai kookossokeria)
2 rkl sulaa kookosöljyä
1 tl vaniljauutetta

Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa. Lisää toiseen kulhoon kananmunat, kookosmaito, hunaja, kookosöljy ja vaniljauute ja vispaa kevyesti vaahdoksi. Kaada kuivien ainesten joukkoon ja sekoita. Sivele vohvelipannun pinnalle kookosöljyä, täytä pannu taikinalla ja kypsennä laitteen ohjeiden mukaan. Tarjoa kookosvoin ja kanelin tai esimerkiksi banaanisiivujen, maapähkinävoin tai kookoskermavaahdon kanssa. Itse laitoin vohvelien päälle vadelmahilloa ja paahdettuja kookoslastuja.

Korvapuustivohvelit. Kuva: Virpi Mikkonen

Entä jos tehokkain tapa vaikuttaa hyvinvointiimme onkin ajattelu?

Seuraan ahkerasti solubiologi Bruce Liptonin julkaisuja varsinkin Facebookin kautta. Hiljattain hän julkaisi seinällään seuraavan ajatelman (vapaa suomennos):

Eliminaatio-dieetti: Poista viha, katumus, paheksunta, syyllisyys, syyllistäminen ja murehtiminen. Sen jälkeen seuraa, miten terveytesi ja elämäsi muuttuu paremmaksi. (Charles F. Glassman)

Solubiologi Bruce Lipton on tutkinut jo 60-luvulta lähtien sitä, miten solun ulkoiset tekijät vaikuttavat solun sisäisiin ”olosuhteisiin”. Hän tuli tutkimuksissaan siihen johtopäätökseen, että ajatuksemme ja uskomuksemme ovat kaikkein voimakkaimpia vaikuttajia solujemme terveyteen. Lisää tästä aiheesta voit lukea täältä.

Tämä ajatelma sai minut pohtimaan ”dieetti”-ilmiötä laajemmin. Vuosikymmenien ajan meitä on ulkoapäin ohjattu korjaamaan erilaisia toimintamallejamme, jotta voisimme vaikuttaa omaan terveyteemme ja ennaltaehkäistä sairauksia. Ne ovat painottuneet painonhallintaan, ruokavalion muuttamiseen ja liikunnan lisäämiseen. Eikä tässä tietenkään ole mitään väärää – nämä ovat tärkeitä osatekijöitä terveyden kannalta.

Olen kuitenkin kohdannut paljon ihmisiä, jotka elävät asiantuntijoiden määritelmien mukaan epäterveellisesti, mutta ovat siitä huolimatta fyysisesti ja psyykkisesti terveitä. Mikä heitä suojaa, etteivät he sairastu erilaisiin elintapasairauksiin?

Tässä on omia ajatuksiani, joiden pohja on kaikessa siinä, mitä olen lukenut ja opiskellut vuosien varrella, sekä mitä omia henkilökohtaisia kokemuksia minulla on elämäni aikana ollut. Aloitan kuitenkin seuraavista kysymyksistä:

Mitä itse ajattelet terveydestä ja siitä, miten voit terveyteesi vaikuttaa?
Luotatko enemmän ulkoiseen asiantuntijuuteen vai ”sisäiseen terveyskeskukseesi”, eli oman kehosi viesteihin, mikä sinulle on parasta?
Tunnistatko ne juurtuneet ajattelumallit ja uskomukset, jotka estävät sinua elämästä sinulle tarkoitettua elämää?
Tunnistatko ne tunnereaktiot, joita kehossasi syntyy uskomustesi seurauksena?
Jos sinulla on oireita, tiedostatko miten oireesi heijastavat sisäistä tunne- ja uskomusmaailmaasi?
Miten kehosi vaikuttuu erilaisista olosuhteista ja ihmissuhteista, sekä työ- että yksityiselämässä? Millaisia tunnereaktioita erilaiset tilanteet ja ihmiset sinussa sytyttävät? Miten toimit tilanteissa?
Onko sinun helppo kohdata vaikeat tunteet rakentavasti ja niin, että otat vastuun omista tunnereaktioistasi?

Avaimia kokonaisvaltaiseen hyvään elämään ja elämänpituiseen ”dieettiin”:

Luotan siihen, että voin itse vaikuttaa omaan elämääni ja terveyteeni – myös silloin jos olisin jo sairastunut.
Tarvitsen lisäksi roppakaupalla uskoa ja ennen kaikkea toivoa, parantuakseni ja eheytyäkseni!
Lähden tutkimusmatkalle itseeni. Voin löytää elämäni tarkoituksen, mission, joka ohjaa minua monissa elämäni valinnoissa.
Lähden tutkimusmatkalle omaan kehomieleeni. Tutustun mielenkiinnolla niihin sisäisiin puheisiini, jotka laukaisevat minussa erilaisia stressi- ja tunnereaktioita. Ja voin sen jälkeen opetella itselleni sopivia tapoja purkaa rajoittavia uskomuksiani ja tunnejumejani, ja löytää sopivampia tilalle.
Opin kuuntelemaan kehoni viisautta. Ymmärrän oireideni syvimmät syyt, mikä vapauttaa minut kehoni syyttämisestä ja vihaamisesta silloin, kun se oireilee. Jos vihaan kehoani, vihaan samalla itseäni.
Alan kuunnella sydäntäni ja sitä kautta annan itselleni myötätuntoa. Riitän kyllä!
Löydän lapsenkaltaisen ihmettelyn ja kiitollisuuden aiheita jokaisesta päivästä. Joskus niitä löytyy vain yksi, ja joskus tuhat. Mutta vain kohdistamalla huomioni kiitollisuuden aiheisiin, alan kohdata niitä lisää.
Tarvitsen ympärilleni sellaisia ihmisiä, jotka haluavat sydämestään tukea minua tervehtymään ja kasvamaan omaksi itsekseni. Ja vastapainoksi tarvitsen oman sydämeni halua auttaa ja tukea muita, sillä tavalla kuin siihen kykenen.
Tarvitsen ihokontaktia ja läheisyyttä. Joskus voi olla aikoja elämässä, jolloin läheisiä ihmisiä ei ole. Tällöin voin miettiä, voisiko läheinen olla lemmikkieläin, tai voisinko mennä hierontaan tai vaikkapa ratsastus- tai paritanssikurssille.
Otan 100-prosenttisen vastuun itsestäni ja tunteistani. Tämä estää minua katkeroitumasta ja jäämästä uhrin rooliin. Mutta se ei estä minua pyytämästä apua ja tukea silloin, kun koen sitä tarvitsevani. Osaan ilmaista tämän tuen tarpeeni selkeästi, vaikka se aluksi saattaisikin tuntua pelottavalta, olla auki kaikkine haavoineni ja heikkouksineni. Tällainen avun pyytäminen nimenomaan on vastuun ottamista itsestä.
Muistan joka päivä sanat: Olen pahoillani. Anna anteeksi. Kiitos. Rakastan sinua (ja minua) <3

***************************

Lukuvinkkejä:

Kelly A. Turner: Syövästä voi selviytyä – Yhdeksän polkua yllättävään paranemiseen (kirjauutuus 2016)
Bruce Lipton: Ajatuksen biologia
Joe Vitale & Ihaleakala Hew Len: Ei rajoja – takaisin nollatilaan

Kuvat: Kirsi Heikinheimo

Mikä on pikaunelma ja miten voit toteuttaa sellaisen

Puhuin muutama kuukausi sitten Täysii-seminaarissa Tampereella erilaisista unelmista.

Tämä aihepiiri tuntuu koskevan monia, sillä olen kuullut useilta ihmisiltä siitä miten heillä ei ole unelmia tai eivät keksi sellaisia.

Juuri nyt halusin nostaa tämän asian esiin, koska näin alkuviikosta Helsingin Sanomien etusivun mainoksen. Se oli Veikkauksen mainos.

Veikkaus tekee suhteellisen hyvää työtä unelmoinnin edistämiseksi monella tapaa. En tiedä johtuuko se tuosta mainonnasta vai jostain ihan muusta, kun olen tavannut niin monta ihmistä, joiden ainoa unelma on voittaa lotossa.

Tällä kirjoituksella haluan muistuttaa, että unelmia on monenlaisia ja niiden toteuttamiseen ei tarvita lottovoittoa tai edes lottoa.

Unohda lotto ja aloita pikaunelmat.

Itse asiassa minusta mikä tahansa muu asia tai kokemus on parempi unelma kuin lottovoitto. Unelmat on tarkoitettu toteutettavaksi ja siksi niiden kuuluu olla jotain, mistä sinä päätät. Lotossa onnistuminen on arpapeliä, kun taas monien unelmien toteuttaminen on mahdollista joka päivä.

Jos unelmointi on hakusessa, niin yksi tapa harjoitella ja saavuttaa unelmia on toteuttaa pikaunelmia.

Mikä on pikaunelma?

Pikaunelman ajatuksena on se, että päätät toteuttaa sen heti, muutaman tunnin tai ainakin päivän sisällä.

Se voi olla jokin sattumalta päähän tullut ajatus. Se voi olla pieni tai suuri, odottamaton tai odotettu yllätys.

Sen täytyy olla jotain, josta sinä itse olet kiinnostunut ja joka tuntuu vähän haasteelliselta toteuttaa.

Pikaunelman toteuttaminen vaatii vähän ponnisteluja, mutta se voi saada sinut hetkeksi poikkeamaan päivän rutiinistasi ja antaa onnistumisen ja saavuttamisen kokemuksia.

Kun toteutan omia pikaunelmiani, se on joka kerta tuonut piristystä elämään. Itseasiassa se on usein ollut sillä hetkellä yksi elämäni huikeimmista kokemuksista.

Omia esimerkkejäni pikaunelmista:

Haaveillut ystävän näkemisestä ja päättänyt lähteä heti hänen luokseen tai varata matkaliput
Nähnyt ison tai pienen kallion, ja päättänyt kiivetä sen päälle (rakastan kiipeilyä ja unelmoin siitä!)
Saanut leffateatterissa ystäväni kanssa idean siitä, kuinka hauskaa olisi nähdä kaksi elokuvaa peräkkäin. Niinpä ensimmäisen elokuvan loputtua päätimme toteuttaa pikaunelmamme heti ja käydä katsomassa myös toisenkin elokuvan.

Pikaunelmat ovat värittäneet ja palkinneet omaa elämääni. Olisi hienoa kuulla, mitä pikaunelmia sinä aiot nyt toteuttaa!

Teinivuosien piirongin uusi elämä

Teinityttönä sain uuden koivuisen klaffipiirongin, kun muutimme uuteen kotiin ja sain oman huoneen. Tuo piironki on kulkenut aina matkassani, välillä tosin ollut sijoituksessa vanhemmillani. Jostain syystä se ei koskaan ole oikein paikkaansa meillä löytänyt. Välillä se on ollut vaatehuoneessa ja välillä jossain nurkassa. Kuitenkaan en ole siitä halunnut luopua, enkä oikein edes tiedä miksi, vaikka se ei mikään lempihuonekalu olekkaan. Ehkä siihen liittyy ne muistot nuoruusvuosilta ja se on ainoa huonekalu, joka minulla niiltä ajoilta on. Viimeisimpänä ongelmana on ollut piirongin väri, se kun ei oikein sovi minkään kanssa yhteen, kun mitään muuta koivunväristä meiltä ei juurikaan löydy. Koska piirongista luopuminen ei ollut vaihtoehto, niin päätimme antaa sille uuden elämän maalaamalla sen!

Hätäinen kun olen, kaiken pitäisi olla valmista mahdollisimman nopeasti. Kaikenlaiset hiomiset ja pohjatyöt ovat minulle kauhistus, eihän niillä vielä saa mitään näkyvää aikaiseksi. Kuin ihmeen kaupalla törmäsin pohjoisessa eräässä sisustusliikkeessä kalkkimaaliin. Myyjä kertoi sen helppoudesta ja monista käyttötarkoituksista. Tässähän se olisi minun mahdollisuuteni!

No, ihan niin nopeaan ei Keltaisessa talossa päätöksiä kuitenkaan tehdä, koska isäntä vaatii pitkän ajan sopeutua ajatukseen. Lopulta tuo harkinta-aika päättyi ja harkinnan tuloksena päätimme kalkkimaalia kokeilla. Piirongin pinta oli hyvässä kunnossa ja lakka moitteeton, joten pintaa ei tarvinnut käsitellä mitenkään. Kostealla pyyhkiminen ja kuivaus riittivät.

Kalkkimaali levittyi hyvin ja oli miellyttävä käyttää sisätiloissa, koska siinä ei ollut mitään hajua. Ensimmäinen kerros näytti hyvältä, mutta kuivuttuaan vaati kyllä lisää maalia. Kerrokset kuivuivat nopeasti ja loppujen lopuksi piironki maalattiin neljä kertaa. Väri peitti hyvin ja vuorokauden jälkeen levitimme pintaan vielä vahakerroksen, joka teki pinnasta sileämmän ja helpommin puhdistettavan.

Piironki näytti oikein hyvältä ja uusilla vetimillä kokonaisuus vielä viimeisteltiin. Maalia jäi vielä sen verran, että talon varastoista löytynyt pieni koivutuolikin sai uuden pinnan. Nyt ne sulautuvat huoneeseen paljon paremmin ja ovat kuin uusia. Nyt on piironki saanut arvoisensa paikan, eikä sitä tarvitse enää piilotella. Saattaahan olla, että tulevat sukupolvet vielä ihmettelevät, että miksi ihmeessä lipasto on maalilla pilattu ja rapsivat alkuperäisen esiin. Nyt se kuitenkin palvelee meitä näin ja joskus ehkä saa taas uuden mahdollisuuden uusissa käsissä.

Kuvat: Emilia Perälampi

”Rakkaus on itsensä tunnistamista toisessa” – 9 voimakuvaa

Joskus jonkun toisen lausumat sanat ovat mitä parhain herättelijä elämän solmukohdissa. Tässä koosteena Hidasta elämää -instagramista (@hidasta) 9 voimakuvaa, joihin on poimittu enemmän tai vähemmän tunnettujen henkilöiden lausumia viisaita sanoja. Toivottavasti löydät näistä iloa, ihmettelyn aiheita tai inspiraatiota itsellesi!

♥ ♥ ♥

View this post on Instagram

A post shared by Hidasta elämää (@hidasta)

Mene suoraan hyvinvointiin – kulkematta ojanpohjan kautta

Tein liikaa töitä liian pitkään.

Arvelin jossain kohtaa, että ylenmääräinen rutistaminen alkoi kuutisen vuotta sitten, kun kirjaprojektit lisääntyivät (mielenkiintoinen sanavalinta – ihan kuin ne lisääntyisivät itsestään) ja opiskelin uutta alaa viestintätöiden lomassa. Valittelin Facebookissa tuolloin, että heräilen aamuyöstä pohtimaan työasioita.

Mutta kun selailin aikajanaani taaksepäin, huomasin, että jo vuonna 2008 olin jatkuvasti ollut ”töissä, töissä ja töissä” tai ”vaihteeksi töiden ääressä” – mitä kummallisimpiin aikoihin. Ja kun muistelen lisää, vuotta aiemmin yrittäjäuran alku taisi olla aikamoista vääntämistä sekin…

Maaliskuussa 2012 viimeistelin kolmatta kirjaani, käynnistin uutta yritystä ja kehitin vanhassa uutta liiketoimintaa. Joku näistä oli kameliparan selässä se viimeinen kantamus, joka ylitti sietokyvyn.

Olin tunnistanut yliväsymyksen oireita jo pitkään, mutta olin silti koko ajan työkykyinen. Siksi pienet merkit eivät riittäneet. Lopputulos oli, että eräänä päivänä ystäväni, jota olin menossa tapaamaan kaupungille, löysi minut istuskelemasta kadunvarresta romahtaneena, itkuisena, jonkinasteisessa paniikissa. Onneksi kyseessä sattui olemaan valmentajakollega ja psykologi. Halaus, keskustelu, tee ja suklaa toimivat ensiapuna.

Jatkohoidoksi karsin samana iltana kalenteristani ne menot, jotka pystyin. Delegoin joitakin töitä eteenpäin ja peruutin yhden projektin. Reilun kuukauden päästä suurin osa meneillään olevista töistä oli tehty, ja aloin merkittävästi hiljentää tahtia.

Siitä alkoikin pitkä hiljentämisen peruskurssi. Se ei ollut helppoa, koska mieleni ja kehoni olivat vuosia tottuneet toimimaan toisin. Mutta nyt tiesin, että minulla ei enää ollut vaihtoehtoja.

Pohdin, miksi oli pakko kulkea ojanpohjien kautta, ennen kuin ymmärsi suunnata kohti kultaista keskitietä. Erityisesti ihmettelen, miksi takana piti olla ääripään pahoinvointikokemus, ennen kuin sai ikään kuin LUVAN pitää itsestään huolta.

Nykyään monet ihmiset venytetään tai he venyttävät itse itsensä äärimmilleen. Kiire on oletusasetus. Niin kauan kuin pysyt tolpillasi, ei ole hyväksyttyä laittaa itseäsi etusijalle. Niin kauan kuin henki pihisee, on syytä olla tunnollinen ja tehokas.

Vasta kun keho, mieli tai molemmat tekevät stopin, olet saanut ansioluetteloosi painoarvoltaan riittävän merkinnän. Se oikeuttaa sanomaan, että mun on nyt pakko vähentää tekemisen määrää, ja syyn ymmärtävät myös ulkopuoliset. Toiset tekevät täyskäännöksen kohti tasapainoista, onnellista elämää, mutta jotkut jatkavat reunalla elämistä – tavoitteenaan ainoastaan ongelman uusiutumisen välttäminen.

Mitä jos antaisitkin itsellesi luvan huolehtia hyvinvoinnistasi jo aiemmin? Vaikka monet oppivatkin parhaiten tekemällä, kaikkea ei ole välttämättä pakko kokea itse. Työnarkomaniaa en erityisen lämpimästi suosittele. Itse en edes ollut mitenkään heikossa tilassa: romahduspisteen aikoihin ja jälkeenkin tein jatkuvasti työtäni ja tein sen hyvin. Jotkut jäävät pitkäksi aikaa petin pohjalle.

Onneni on, että saan jatkuvasti tehdä sitä, mistä eniten pidän. Työ vie mutta myös antaa hurjasti energiaa. Toisaalta mielekkyydessä piilee ansa: tekemisestä on vaikea irrottautua. Pitkään sain itseni kiinni siitä, että selasin kalenteria ja sähköpostia puolenyön aikaan peiton alla, kun olin menossa nukkumaan. Mutta lohduttavaa on se, että pitkästä tiestä huolimatta opinnot alkoivat jossain kohtaa tuottaa tulosta.

Koska työskentelen henkisen hyvinvoinnin parissa, pohdin pitkään, voinko kertoa julkisesti, että omalla kohdallani kaikki ei ole mennyt kuin elokuvissa. Kuitenkin nimenomaan omien kokemusten kautta kirjoista ja kursseilta opitut asiat kytkeytyvät mielessäni käytäntöön ja alkavat elää ihan uudella tavalla. Kiiltokuvavalmentaja ei välttämättä aidosti ymmärrä, mistä puhuu.

Kuvat: Depositphotos.com