Tahdonvoima on ollut ihmisen suurin vahvuus evoluutiossa, tahdonvoiman tutkijat Baumeister & Tierney sanovat. Se on opettanut, ettet tartu lihapalaan pomon lautasella, vaan hallitset tahdonvoimasi.
Tahdonvoima on sitä, että saa haluamansa asiat toteutumaan. Tahdonvoima antaa energiaa nousta aamulla sängystä. Tahdonvoiman valtavan merkityksen elämässä huomaa vasta, kun sen menettää.
Tahdonvoima on pelon vastakohta
Omassa elämässäni huomasin, että kun olin ahdistunut ja kaikki pelotti, minulta puuttui tahdonvoimaa. Kun opettelin näkemään pieniäkin onnistumisia ja olemaan niistä kiitollinen, tahdonvoima alkoi kasvaa. Mielen tulkintoja ja sisäistä puhettaan kannattaa seurata. Miten puhun itsestäni, arvostelevasti vai arvostavasti? Tahdonvoima heikkenee negatiivisen puheen seurauksena ja kasvaa onnistumisen tunteista.
Tahdonvoima on päätöksiä
Tahdonvoima kertoo, kuinka paljon alitajuisesti uskomme itseemme. Normaalisti emme juurikaan kiinnitä siihen huomiota, mutta tahdonvoiman heikkenemisen huomaa masentumisena. Jos tahdonvoimaansa on vahvistanut, sen voi vastaavasti huomata vahvana elämänhaluna ja energiana tehdä asioita.
Jos ajatukset ovat masentuneita tai ahdistuneita, kannattaa tehdä asioita, joista saat voimaa. Päätökset pienistä tai suuristakin muutoksista omassa elämässä, ja niissä pysyminen, vahvistavat tahdonvoimaa.
Päätöksissä pysyminen ja tahdonvoima on oleellista laihduttamisessa, tupakanpolton lopettamisessa, mistä tahansa riippuvuudesta irtautumisessa ja uuden taidon aloittamisessa. Kun tarpeeksi tahdonvoimaisesti päättää, päätöksessään myös pysyy.
Mutta usein olemme tottuneet ajelehtimaan muiden vaatimusten perässä ja tahdonvoimamme on saatettu jo lapsena tai herkkänä nuorena aikuisena nitistää. Kaikilla kuitenkin on tahdonvoima ja sen voi aina löytää uudelleen.
Tahdonvoimaa voi vahvistaa:
Puhumalla itselleen myönteisesti ja oppimalla näkemään, missä oma mieli on vedättänyt itseä. Usein joku läheinen ihminen on huomaamattamme imenyt tahdonvoimamme.
Hyväksymällä, ettei tiettyjä asioita voi muuttaa ja suuntaamalla tahdonvoima niihin, joita voi.
Tekemällä voimakkaita päätöksiä itsensä kanssa. Urheilemalla ja voimailemalla.
Yksi maailman tunnetuimpia henkisiä johtajia on varmastikin Tiibetin buddhalaisuuden johtohahmo, 14. Dalai Lama Tenzin Gyatso. Hänet tunnetaan vankkana rauhan ja väkivallattomuuden puolestapuhujana, minkä ansiosta hänelle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto vuonna 1989.
Ympäri maailman kunnioitetulla Dalai Lama on ollut suuri vaikutus maailman henkisyyteen puheidensa, esiintymistensä ja kirjoitustensa ansiosta, ja hänen sanomaansa arvostetaan laajalti myös muiden kuin tiibetinbuddhalaisten joukossa.
Alle on listattu 9 Dalai Laman lausumaa viisautta, jotka sopivat vaikkapa elämänohjeena noudatettaviksi.
1. Elä hyvä, kunnioitettava elämä. Sitten kun vanhenet ja muistelet menneitä, pystyt nauttimaan siitä toisen kerran.
2. Kun häviät, älä menetä häviön oppituntia.
4. Opettele säännöt, jotta tiedät, miten rikkoa niitä oikein.
5. Älä anna pienen kiistan vahingoittaa suurta ystävyyttä.
7. Kun huomaat tehneesi virheen, toimi heti korjataksesi se.
8. Avaa sylisi muutokselle, mutta älä päästä irti arvoistasi.
Olen Kesäniemen Kirsi. Mun teksti Amman sylissä on julkaistu sivustolla ”vieraskynä”-juttuna. Opiskelin aiemmin HIMAn henkinen valmentaja -koulutuksessa ja jatkoin sieltä Tommy Hellstenin Ihminen tavattavissa -mentor-koulutukseen. Muutama vuosi sitten kuulin itseni vastaavan kysymykseen; mikä sinua sitten kiinnostaa? – IHMISYYS. Niin vastasin, enkä vielä tiennyt mihin se tie minua vie.
Aion kirjoittaa asiasta, joka voi olla tabu (tai olla olematta sitä), mutta on kuitenkin aihe josta ei paljon puhuta.
Huomaan koko ajan ympärilläni, kuinka ihmiset palaavat ns. nuoruuden rakkauden luo. Ovat valmiit vastaanottaamaan kaikki jo elämän aikana syntyneet haasteet. Aika muovaa meille kuitenkin väistämättä omat tavat ja maneerit, tuo lapsia eri ihmisten kanssa ja saa meidät muodostamaan käsitityksen yhdestä sun toisesta asiasta. Kaikesta.
Nuorena on tavallaan puhdas taulu ja siihen rakentuu elämä. Jotain. Kenellä mitäkin. Elämän aikana. Silloin on vielä helppoa asettua toisen vierelle ja jos luoja suo niin mahdollisuus saada kasvaa yhdessä samaan suuntaan – tai suunnilleen samaan suuntaan.
En tiedä mikä on tämän kirjoituksen syvin tai päällimmäisin tarkoitus. Ehkä se, että se saattaa saada jonkun ajattelemaan asiaa vielä kerran. Eroa. Mahdollista eroa. Ruoho on aina aidan takana vihreämpää – johtuisiko siitä, ettei sitä näe niin selvästi.
Joka tapauksessa uskallan jo sanoa, että ennemmin tai myöhemmin saatat alkaa pohtimaan, olisiko ollut kuitenkin kaikille parasta jäädä suhteeseen ja alkaa tehdä töitä itsensä kanssa. Se on joka tapauksessa se duuni, joka on tehtävä. Kohdattava itsensä, varjoineen, katsottava peiliin, opittava arvostamaan itseään ja ymmärtää, että olen tärkeä ja rakastettava omana itsenäni.
Jos tämän oppii suhteessa tai on sen jopa aina osannut, voi laskea toisen luottavaisin mielin lähelle ja voi antaa hänen rakastaa. Niinkuin hän olisi tehnytkin. Nuorena vielä kuvittelee muuttavansa toista, ainakin pikkuisen. Mutta sitten huomaa, että se työ on tehtävä itsessä ja se on aikamoinen homma.
Elämä tuo kokemusta, armollisuutta ja ymmärrystä. Tässä kohtaa huomaa, että nuoruuden rakkaudessa ja rakkaassa on paljon piirteitä, joita arvostan edelleen paljon. Armosta itseäni kohtaan annan itselleni anteeksi, etten nähnyt sitä arvostusta ja rakkautta, jota hän osoitti minua kohtaan. Nyt ymmärrän.
Tämä kirjoitus siksi, että toivon ihmisille ymmärrystä, että elämä on matka, jossa työ on tehtävä ensisijaisesti itsen kanssa. Aina.
Myös viime aikoina noussut keskustelu pariterapian merkityksestä, nosti tarpeen kirjoittaa tämä juttu. Onko pariterapialla merkitystä, jos alla kytee molempien yksilöiden tarve hoitaa omat haavansa? Mulle sanottiin, että mene terapiaan. Minä menin.
Nyt osaan nähdä selkeämmin ja rakastan Elämää ! <3
Vaakani näyttää 10 kiloa vähemmän kuin huhtikuussa. Olo on vähintään yhtä paljon kevyempi: onnellinen ja vapautunut. Virtaa on enemmän kuin aikoihin.
Miten tässä nyt näin kävi – minulle, joka olen neuvonut jokaista rakastamaan itseään rasvaprosentista riippumatta? Kun nyt iloitsen keventyneestä olosta, pitäisikö minun kääntää kelkkani ja julistaa, että onnellisuus on sittenkin kiinni kiloista?
Jos tuijottaisin asiaa mustavalkoisesti, saattaisinkin väittää niin. Että sinäkin, joka peilin edessä tuskailet ylimääräisiä kahta/viittä/kymmentä kiloa, olisit takuuvarmasti tyytyväisempi itseesi ja elämääsi, kunhan vain pääset eroon viimeisistä tuskan aiheista.
Lähestyn kuitenkin ihmisen kehoa ja mieltä suurena kokonaisuutena. Siksi en osaa olla kovin mustavalkoinen. Sanon mieluummin, että onnellisuus on, ei ole tai saattaa olla kiinni kiloista.
Miksi voisi olla?
Kehon ja mielen välinen tiivis yhteys on länsimaisissakin kulttuureissa avautumassa koko ajan paremmin. Tiedetään jo, että esimerkiksi ravinnon laatu ja energia sekä suoliston kunto vaikuttavat ratkaisevasti mielialaan. Tunteet eivät ole mikään kehosta irrallinen yksikkönsä, vaan ne syntyvät jatkuvassa vuorovaikutuksessa kehon kanssa. Siksi on loogista, että kun keho muuttuu, myös tunnetasolla tapahtuu muutoksia.
Ylimääräisen painon kuljettaminen mukanaan tuo usein raskaan fiiliksen. Kun heittää harteiltaan kymmenkiloisen repun, eikö mielikin ole kevyt ja vapautunut? Kun kunto kohoaa tai lihakset vahvistuvat, eikö ole luontaista iloita voiman tunteesta ja jaksamisesta?
Fyysinen jaksaminen antaa mahdollisuuden tehdä entistä enemmän niitä asioita, jotka tuottavat hyvää oloa. Kun jokainen solu voi paremmin ja energia kiertää vapaasti, mielikin nauttii.
Miksi ei ehkä olekaan?
Seuraan Instagramissa tunnettua joogaopettajaa Rachel Brathenia. Hän on kuin länsimainen joogaunelma itse: virheettömältä näyttävä naisvartalo, kauniit kasvot, pitkät vaaleat hiukset ja huikaiseva hymy. Kun Rachel kertoi olevansa mukana kampanjassa, jossa pyritään vaikuttamaan nuorten naisten kehonkuvaan, hän sai kehujen lisäksi kriittisiä kommentteja. Ydinviesti oli, että noin kauniin naisen saarna kehonsa rakastamisesta on naurettava. ”Hyvähän se sinun on huudella”, moni totesi.
Fakta kuitenkin on, että myös kuvankauniit kansikuvatytöt niin sanottuine ihannevartaloineen kärsivät itsetunto-ongelmista. Olen lähipiirissäni ja valmennusasiakkaissani huomannut, että mikään yleisen ihanteen mukainen ulkonäkö ei takaa sitä, että ihminen automaattisesti viihtyisi kehossaan.
Jos kärsii riittämättömyyden tunteesta, joka on usein syvä haava sydämessä, muutaman kilon poistuminen ei muuta tilannetta. Laihduttamisen jälkeen mieli keksii uusia epäkohtia, jotka nostavat haavan pintaan. Tunnetason ongelmat on hoidettava kehon ohella, mikäli haluaa olla tyytyväinen itseensä. Jos yrität kohottaa kuntoa itseäsi jatkuvasti piiskaten, tuotat vain stressiä, joka ei edistä hyvinvointiasi, päinvastoin. Kurinpalautukset ovat todella last season. Sen minkä teet, tee hyvällä fiiliksellä!
Ylimääräisiä kiloja pidetään usein vain läskinä, mutta monesti ne ovat signaaleja muista ongelmista, esimerkiksi aineenvaihdunnan häiriöistä, stressistä ja tunnekuormasta. Kun keho joutuu pitämään purkamattomia tunteita sisällään, stressin määrä kasvaa. Ahdistukseen syöminen tuo lisää painoa, ylipaino ruokkii ahdistusta entisestään.
Kilot saattavat myös olla osa suojakuorta, jolla epävarma ihminen suojautuu ulkomaailmalta. Voi olla helpompaa pysytellä piilossa kilojen takana kuin tulla näkyväksi aitona ja haavoittuvana. Ylipainon syyt ovat moninaisempia kuin viikottainen pizzailta.
Monelle on kuitenkin haastavaa aloittaa vyyhdin purkaminen yksinomaan tunnepuolelta. Itsensä rakastaminen saattaa tuntua väkinäiseltä, jos vaatteet eivät mahdu päälle, työpaikan ongelmat kaatuvat niskaan ja elämä ylipäätään etoo.
Parasta onkin kääntää katseensa kokonaisterveyteen. Se tarkoittaa kalorikarsinnan, megatehotreenin ja kriittisen itsearvioinnin sijaan kokonaisvaltaista itsensä hoitamista, sisältä ja ulkoa. Itse olen pyrkinyt hoitamaan suolistoani ja muuttanut ruokavaliotani ravinnerikkaammaksi. Olen harrastanut liikuntaa kehoa kuunnellen, tuijottamatta kelloa, kalenteria ja numeerisia tavoitteita. Olen purkanut mielessä pyöriviä painolasteja kirjoittamalla, hyvän valmentajan kanssa keskustellen ja vapaasti vollottaen. Lohtusuklaata kaipaa huomattavasti vähemmän, kun suurimmat surut on aidosti surtu.
Johtui stressi sitten epäpuhtaasta ruuasta, työpaikkakiusaamisesta, liian kovasta treenistä tai vuosia kestäneestä häpeän tunteesta, stressikuorman keventäminen asteittain auttaa kehoa toimimaan paremmin ja parantamaan itse itseään. Kilot luultavasti karisevat siinä ohessa helpommin kuin silloin, jos yrittää itseinhon vallassa suorittaa uusinta ihmekuuria. Tämä epäseksikäs dieetti ei ole lööppien hehkuttama pikatie, mutta pitkällä tähtäimellä se saa aikaan ihmeitä.
Mitä ovat ne suuret tai pienet elämäntapamuutokset, jotka tällä hetkellä eniten hoitaisivat sinua? Älä tuskaile sitä, mikä ei ole mahdollista. Keskity siihen, mikä on mahdollista. Kehosi ja mielesi kiittävät pienistäkin parannuksista.
Kyllä, laihduttaminen voi tehdä sinut tyytyväisemmäksi – mutta vain jos samalla opettelet vaalimaan henkistä ja fyysistä hyvinvointiasi. Käytä viimeisiä kiusaavia kiloja kimmokkeena siihen, että alat harjoitella stressinhallintaa ja tunteiden rakentavaa käsittelyä. Iloitse luvan kanssa onnistumisista ja paranevasta olosta, mutta älä kuvittele, että onnellisuutesi olisi kytköksissä ainoastaan vaa’an lukemaan. Onni syntyy kokonaisuudesta: terveestä kehosta sekä rennosta, tyytyväisestä mielestä, josta turhat taakat on purettu.
Mykorritsa mahdollistaa kestävän puutarhanhoidon. Oi oi sienijuuri, joka avaa minussa valtavaa ihmetystä kera koko äärettömän sienimaailman. Sienten rooli puutarhaekosysteemeissäkin on ollut ja on hyvin aliarvostettua ja nyt on tullut aika nostaa nuo tiedostavat rihmastot heille kuuluvaan arvostukseen! Ymmärrys siitä, ettei kestävää puutarhanhoitoa eikä yleensäkään ruoantuotanto voi olla ilman tätä pyhää, valtavaa maanalaista verkostoa! Meidän on tultava tietoiseksi rihmastojen merkityksestä, joten rakas ota hetki ja mieti tätä. Lisään tähän tekstiin sympaattisia sienikuvia puutarhastani, vaikkei kaikki mykorritsat teekään maanpäällisiä itiöemiä. Sienet nyt vaan ovat niin kovin suloisia ja kiehtovia sekä uusia maailmoja avaavia.
Sienijuuri eli mykorritsa on siis kasvin juuren kanssa symbioosissa elävä sienirihmasto, kasvin juuriston jatke. Kasvi antaa sienelle hiilihydraatteja, joita sieni ei pysty itse muodostamaan ja sieni taas auttaa kasvia ravinteiden, erityisesti fosforin otossa. Ilman fosforia ei ole elämää ja fosfori nimenomaan mm. lisää kasvien vastutuskykyä. Fosfori on ratkaisevan tärkeä ravinne, jota louhitaan kestämättömällä tavalla maaperästä lannoiteeksi sitä vauhtia, että hyödynnettävä muoto siitä muuttuu muuksi. Muutos tulee väistämättä. Pelloilta vesistöihin valuvat fosforivirrat rehevöittävät vesistöjämme.
Terve ja eloisa sienijuuri taas pystyy pidättämään fosforin maaperässä, mykorritsa vähentää siis lannoitustarvetta sekä laskee fosforipäästöjä. Tätä mykorritsallista toimintaa meidän tulisi mielestäni ensisijaisesti tukea. Tästä on tehty mahtavia tutkimuksia Suomessakin, joten hän ken kuulee kutsun tutustua niihin, niin tehkööt! Kultainen avain kestävään ruoantuotantoon ja puutarhatuotantoon saattaapi olla fosforin luonnollisessa kierrätyksessä mykorritsojen avulla.
Kasvit, joilla on mykorritsa kumppaninaan ovat paljon, paljon vastustusykyisempiä taudeille kuin he, joilla tätä symbioottista suhdetta ei ole, tai sitä ei ole päässyt syntymään. Puiden ja sienten välinen symbioosi on ehkä jo tunnettu, mutta harva meistä tietää, että myös ruohovartiset kasvit muodostavat sienijuuria. Nykytutkimuksen mukaan lähes 90% kaikista kasvilajeista kykenee muodostamaan sienijuuren. Välttämätöntä elolle tämä sienijuuri ei kaikissa tapauksissa ole (jotkut kasveista eivät kuitenkaan kertakaikkiaan selviä ilman), mutta hyödyttää valtavasti niin itse kasvia kuin koko ekosysteemiä – niin villissä luonnossa kuin puutarhassakin.
Puutarhurille ja hänen kasvattamilleen kasveille sienijuuresta on hyötyä monella tapaa aina taimikasvatuksesta sadonmuodostumiseen saakka. Mykorritsa vauhdittaa kasvien juurtumista istutuksen yhteydessä, lisää juuriston kasvua ja suojaa taudeilta. Sienijuuri parantaa kasvin ravinteiden käyttöä sekä auttaa tätä adaptoitumaan vaihteleviin olosuhteisiin kuten kuivuuteen ja samalla tämä elintärkeä sienijuuri vahvistaa kasvin stressinsetokykyä. Tämmöiset sienijuurelliset, ihanat ja kauniit kasvit ovat usein huomattavasti elinvoimaisempia ja maan päällisiltä osiltaan kookkaampia, vehreämpiä, vihreämpiä ja hehkuvampia.
Mykorritsan kanssa kasvaessaan kasvit voivat kohdistaa energian käyttönsä maan päällisten osien kasvattamiseen juurien sijaan, sillä sienirihmojen avulla ravinnon ottoon käytettävissä oleva pinta-ala lisääntyy. Ajatteleppa, että mykorritsa saattaa laajentaa juuripinta-alaa jopa 700–1000-kertaiseksi! Yleensäkin mykorritsat ovat edellytys tasapainoisen ja hyvinvoivan puutarhan luomiseen ja ylläpitoon. Itseasiassa sienijuuret ovat edellytys koko terveen ekosysteemin hengissäpysymiseen, myös sinun. Katse siis Maahan, katso oi maahan. Kosketa pintaa syvemmältä.
Ajatella, että yksi sienilaji, maanalaisena rihmastona voi yhdistää hehtaareja metsää tietoiseksi soluverkoksi ja samoin se teke puutarhassasi, jos sille sallitaan se mahdollisuus. Tämän tietoverkon kautta kasvit keskustelevat ja välittävät elintärkeää tietoa toisilleen. Herranjestas kuinka vähän näistä puhutaankaan tai puutarhoissakaan kiinnitetään huomiota maanalaisen maailman tukemiseksi. Sinun jalan alla saattaapi juuri tällä hetkellä olla jopa 480 km keskustelevaa rihmastoa ja tämä rihmasto tietää ja tuntee, että juuri sinä seisot siinä – hyvin selkeää ja ihmeellistä!
Mykorritsa puutarhoissa ja viljelymailla
Semmoiset viljelymaat, joita on käsitelty kemiallisilla kasvinsuojeluaineilla kärsivät yleensä mykorritsan puutteesta. Varsinkin sienimyrkyin eli fungisidein käsitellyt pelto- ja puutarhamaat ovat hyvin hauraita erilaisille kasvitaudeille ja stressitekijöille mykorritsan puuttuessa maaperästä. Puutarhurin parasta kasvinsuojelua on todellakin pitää huolta ja ylläpitää tervettä maaperää. Hämmentävää on, että esim. viljaviljelmien suojeluun käytettävien sienimyrkkyjen tuotanto Euroopassa on taloudellisesti tärkein kasvinsuojelualoista. Ja ajatteleppa samaan syssyyn, että maan voi todellakin tuhota muutamassa sekunnissa, mutta kestää 1000 vuotta luoda senttimetrin kerros tervettä maata! Maan mykorritsan toimintaa heikentää myös keinolannoitteiden suuret fosforipitoisuudet, sillä ne muuttavat näiden tietoverkkojen luontaista käyttäytymistä.
Noh, kuinka sitten suosia mykorritsan elämää kotipuutarhoissakin? Kemikaalien sysääminen maahan, maan kääntäminen, kuorinta, sekä maan tiivistyminen rikkovat ja jopa tappavat rihmastoja, joten näitä toimia olisi tietysti hyvä välttää. Maata kun ei tarvitse kääntää, jos pitää huolta maaperän otuksista ja elävästä elämästä yleensä. Mykorritsa tarvitsee tilaa ja rauhaa. Liiallinen fosforilannoitus haittaapi myös useimpien sienijuurisienten kasvua ja kuormittaa aina tietysti myös ympäristöä. Suosimalla viljelykiertoa, sekaviljelyä, sekä eloperäistä lannoitusta, käyttämällä eloperäisiä katteita ja välttämällä turvepitoisia tuotteita (sienijuuri ei viihdy liian turvepitoislla mailla) tuet sienijuurisienten eloa. Muutoinkin pyrin omassa, lempeässä puutarhamaailmassani välttämään turvepitoisia tuotteita turvetuotannon epäekologisuuden tähden.
Kypsän kompostin lisääminen maahan stimuloi mykorritsan kasvua, mutta raaka komposti taas voi kuulemma jopa estää sienten kasvua. Voit myös itse lisätä maahan sieniymppiä, mutta toinen vaihtoehto on kylvää monimuotoisesti erilaisia kotimaisia pioneerikasveja, jotka ovat hyviä sienijuuren isäntiä. Luonnonkasvit siis kunniaan puutarhassasi ja sekaviljelyä! Hedelmäpuutkin kaipaavat sienijuurta, joten ethän istuta omppua yksin jonnekin töröttämään, vaan luo sen sijaan monimuotoisia istutuksia, joissa luonnonkasvitkin saavat kukoistaa. Ruoki maata, niin maa ruokkii sinua. Hyötytarha/keittiöpuutarhakin siis aina hyötyy mykorritsasta ja esimerkiksi tomaatin kasvualustaan lisätystä rihmastosta kerrotaan sen jopa tuplanneen tomaattisadon!
Kun korjaamme puutarhan olosuhteita, mykorritsa löytää sinne kuin itsestään. Steriiliin, kuumennettuun kaupan pussimultaan se täytyy kuitenkin lisätä, ellei sitä ole sinne jo kuumentamisen jälkeen lisätty. Lisää siis kaupan pussimultaan vähintään hyvin maatunutta kompostia, peltomultaa tai metsämaata. On myös hyvä muistaa, jotta tehokkaaseen viljelyyn jalostetut kasvit eivät välttämättä osaa edes käyttää mykorritsaa hyväkseen, joten tässäkin tullaan mielestäni siihen, että vähemmän jalostetut kasvit, maatiaiskannat sekä luonnonkasvit ovat biodiversiteetin kannalta parhaita.
Lähteinä ja lisätietoa mm. LUMA-keskus Suomi, Puutarhurin kasvioppi, Teaming with Microbes
1. Työstä, joka tekee sinut onnettomaksi. Olin joskus työpaikassa, jossa ahdistus seuraavasta työviikosta alkoi jo hyvissä ajoin perjantai-iltana. Lomien jälkeen itkin, kun työt taas alkoivat. Jos olisin jatkanut tuossa työssä, olisin varmasti ennemmin tai myöhemmin sairastunut. Toki me kaikki tarvitsemme rahaa, ja joskus on tilanteita, jolloin valinnanvaraa ei sillä hetkellä ole, mutta oma hyvinvointi kannattaa priorisoida korkealle. Menetettyä terveyttä on vaikeampi saada takaisin kuin löytää uutta työtä.
2. Ihmissuhteista, jotka saavat sinut voimaan pahoin. Jos joku jatkuvasti vaatii, olettaa, painostaa ja myrkyttää – omansa lisäksi – myös sinun mielesi, hänen on ehkä aika mennä. Ennen ihmissuhteesta luopumista toiselle voi toki pyrkiä tarjoamaan positiivisia näkökulmia, ja omat rajansa kannattaa tehdä selväksi ystävällisesti mutta varmasti. Kuitenkin jos joku jatkuvasti ylittää rajasi eikä hyväksy sinua sellaisena kuin olet, hän ei ole sinun aikasi ja energiasi arvoinen.
3. Ruuasta, joka ei aidosti ravitse kehoasi. Syö mieluummin vähän ravinnepitoista ruokaa kuin paljon ravinneköyhää. Kehomme ovat kovilla sulatellessaan kaikkea turhaa höttöä ja poistaessaan myrkkyjä. Ravinnon tulisi mahdollisimman usein olla sellaista, että voit tuntea sen hoitavan sinua.
4. Tavarasta, jota et oikeasti tarvitse. Yltäkylläisen materiaalisen ilottelun kulta-aika oli ja meni – ja tuo aika ei tainnut tehdä ketään kovin onnelliseksi. Nyt on aika kunnioittaa tilaa, vapautta ja erityisesti ympäristöä.
5. Tunteesta, että sinun pitäisi olla koko ajan yhteydessä muihin ja muiden saatavilla. Mikä on se perimmäinen tunne, joka saa sinut jatkuvasti roikkumaan kiinni puhelimessasi tai somessa? Epävarmuus, jonka takia kerjäät tykkäyksiä muilta, tai pelko, että jäät paitsi jostakin? Ota silloin tällöin aikaa ilman ainuttakaan älylaitetta. Se kirkastaa ja selkiyttää mieltä, luultavasti tunnet itsesi huomattavasti vapaammaksi kuin ennen.
6. Kulisseista, joissa et enää halua elämääsi näytellä. Luovu rohkeasti naamioista ja rooleista, joissa et viihdy ja joihin et todellisuudessa halua mukautua. Rehellisyys, aitous ja todellisten arvojensa mukaan eläminen vaativat alkuun rohkeutta, mutta ne puhdistavat ja keventävät oloasi enemmän kuin mikään muu.
Katri Syvärisen Sinun tarinasi voima -kirja tarjoaa tukea oman sisäisen maailmasi ymmärtämiseen sekä tietoa uskomuksista ja niiden muuttamisesta. Kurkkaa kirja täältä:
Vietin viikon maaseudun rauhassa. Ei puhelinta, ei sähköposteja, ei sosiaalista mediaa. Kun eristää itsensä muusta maailmasta hetkeksi ja poistaa hälyn ympäristöstään, on omaa sisäistä ääntä helpompi kuunnella.
Mikä on hyvin tässä hetkessä, minkä toivoisin olevan toisin, mitä oikeastaan haluan ja miksi? Olenko menossa oikeaan suuntaan ja miten parhaiten pääsisin sinne minne haluan?
Arjen tohinassa sydämen ääni ja intuition viestit on helppo sivuuttaa. On työtä, askareita ja velvollisuuksia. Velvollisuuden tunne onkin mielenkiintoinen asia. Meillä on taipumus vedota velvollisuuksiin selittäessämme itsellemme ja toisille, miksi emme voi tehdä sitä mitä sydämemme meille kuiskii. Annamme arjen velvollisuuksien ja järkeilyn – joka perustuu usein enemmän pelkoon ja rajoittaviin uskomuksiin, kuin tosiasioihin – ohjata elämäämme sen sijaan, että kulkisimme sydän edellä.
Sydämen ääni sanoo joskus asioita, jotka kyllä tuntuvat oikeilta, mutta herättävät samalla pelkoa. Vaikka tiedämme, että meidän pitäisi tehdä ratkaisu jonkin asian suhteen ja tiedämme senkin mikä tuo ratkaisu on, jäämme jumiin, sillä meitä pelottaa. Olen itse juuri tällä hetkellä tuossa tilanteessa, että minua pelottaa, mutta tiedän että minun on edettävä. Olen ollut samassa tilanteessa monesti ennenkin. Minua pelotti, kun ymmärsin että minun on erottava miehestäni; minua pelotti kun ryhdyin energiahoitajaksi ja perustin oman yrityksen; minua pelotti, kun minun piti puolustaa itseäni senkin uhalla, että minulle rakas ihminen kääntää minulle selkänsä. Viime kädessä en kuitenkaan koskaan ole voinut sivuuttaa sydämeni ääntä, ja asiat ovat aina järjestyneet parhain päin.
Näin se yleensä käy: tiedämme mitä meidän pitäisi tehdä, mutta jarruttelemme, sillä emme näe kulman taakse mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Koitamme tyytyä vallitsevaan tilanteeseen selitellen itsellemme että näin on oikeastaan ihan hyvä. Näin olen turvassa ja vastuullinen ihminen. Jos tilanne pitkittyy ja teemme jatkuvasti itseämme vastaan, jostain kohdasta kuvio alkaa rakoilla. Olo käy tukalaksi, tilanne kärjistyy, kroppa alkaa reagoida tai elämä päättää puolestasi: tapahtuu jotain sellaista, joka pakottaa sinut muutokseen.
Minulle kävi näin muun muassa entisessä työpaikassani. Olin kouluttautunut uuteen ammattiin hoitovapaalla ollessani, mutta palasin vanhaan tuttuun ja turvalliseen työpaikkaan. En uskaltanut tehdä ratkaisua, jonka tiesin oikeaksi. Sen sijaan istuin työpaikallani ja mietin joka päivä puolen vuoden ajan, että haluan tehdä jotain ihan muuta. Eräänä päivänä päätös tehtiin puolestani: palattuani palaverista toimitusjohtaja kutsui minut huoneeseensa ja irtisanoi minut tuotannollisista ja taloudellisista syistä. Se, mitä olin toivonut, kävi toteen, mutta hieman rankemman kautta ilman varautumisen mahdollisuutta.
Sydämen äänen kuuntelu on omien taitojen, persoonan ja vilpittömän palvelemisen halun ottamista käyttöön sellaisella tavalla, joka rikastuttaa paitsi omaa elämääsi, myös lähimmäistesi ja lukemattomien muiden ihmisten elämää.
Tänä päivänä en odota, että matto vedetään jalkojeni alta ja että joku muu tekee päätöksen puolestani. Olen kokenut sen niin monta kertaa, että kun teen mitä sydän sanoo, asiat järjestyvät – monestipa vieläpä aivan taianomaisilla tavoilla. Sydämen äänen kuuntelu ei tarkoita vastuutonta omien mielihalujen perässä juoksemista ja toisten ihmisten tarpeiden laiminlyömistä. Se tarkoittaa sitä, että et anna pelon hallita ja elä koko elämääsi suorittaen velvollisuuksia ja tehden vain sitä, mitä uskot että sinun pitää tehdä. Se tarkoittaa oman sielun äänen kuuntelua ja omien kiinnostuksen kohteiden ja intohimon kunnioittamista ja seuraamista. Se on omien taitojen, persoonan ja vilpittömän palvelemisen halun käyttöönottoa sellaisella tavalla, joka rikastuttaa paitsi omaa elämääsi, myös lähimmäistesi ja lukemattomien muiden ihmisten elämää.
Kun sinä jaat lahjasi ja innostuksesi maailman kanssa, teet hyvää myös muille ja astut arjen velvollisuuksien täyttämistä suurempaan tehtävään; siihen, johon sisäinen äänesi sinua kutsuu ja joka tuo elämääsi syvää merkityksellisyyden tunnetta. Tie ei aina ole helppo, mutta kuten sanotaan: lopussa kiitos seisoo.
Aasiassa matkustaessani tapaan paljon erilaisia ihmisiä eri ympäristöistä. Elämänsä suunnan muuttaneita, uuden polun etsijöitä, itsensä tutkailijoita. Yleensä kaikki ovat jotain etsimässä.
Melko harva listaa tavoitteekseen elämässään tai matkallaan konkreettisia kukkulanvalloituksia. Toki joku tahtoo nähdä veden alla maailman myrkyllisimmän mustekalan tai yöpyä saaren korkeimman tulivuoren huipulla. Mutta miten suurelta kliseeltä se kuulostaakaan, suurin osa on hakemassa onnea. Haluaa olla onnellinen. Tahtoo löytää onnellisuuden.
Ja heistä suurimmasta osasta tuntuu siltä, että välillä olisi helpompaa valloittaa se tulivuori.
Olen pureskellut ajatusta siitä, että onnellisuus olisi puhtaasti päätöskysymys. Että se löytyisi synnynnäisesti jo minun sisältäni. Itämaisssa uskotaan tähän vahvasti. Siihen, että jokaisella ihmisellä on mahdollisuus valita. Ollakko onnellinen vai onneton.
Itämaisten oppien mukaan ihminen voi päättää olla positiivinen tai negatiivinen. Optimisti tai pessimisti. Niiden oppien mukaan ihmisen sisältä löytyy tietty määrä voimavaroja, energiaa. Ja sekä onneen että onnettomuuteen vaaditaan yhtä paljon ponnistuksia. Mutta niiden voimavarojen suuntaamisesta riippuen elämä avautuu eteen hyvin eri tavalla.
Ihminen voi keskittyä näkemään joko elämän pieniä kauniita asioita tai maalata maisemaansa suuria epäkohtia. Ihminen voi päättää valita. Voisin hymyillä ravintolan pöydällä olevalle kukkakimpulle tai ärsyyntyä sen kimpun vieressä lojuvista leivänmuruista. Voisin manata sadepäivää tai iloita sen tuomasta puhtaasta tuoksusta. Vaikka sekin kuulostaa kliseiseltä, kyse on juurikin siitä Onko lasini puolitäynnä vai puolityhjä -jutusta.
Vaikka myönnän sortuvani itse monesti pessimismiin, ja välillä lasini on tosiaankin puoli tyhjä, jollain lailla minua lohduttaa se, että resepti onneen olisikin niin yksinkertainen. Että onnelliset ihmiset eivät ole kaapissa säilömiään viisasten kiviä kiillottavia yli-ihmisiä, vaan ihan tavallisia tyyppejä, jotka ovat tehneet päätöksen. He ovat päättäneet olla onnellisia ja tehdä töitä sen eteen.
Kaikille ihmisille tapahtuu ikäviä asioita, myös onnellisille. Mutta ehkä onnelliset ihmiset osaavat suhtautua ikäviin asioihin eri tavalla. Ehkä he eivät jää märehtimään ongelmaansa, vaan ratkaisevat sen parhaalla mahdollisella tavalla ja siirtyvät sitten eteenpäin.
Ehkä onnelliset ihmiset eivät vaivu pessimismiin. Jos odottaa aina tapahtuvan pahinta, usein jotain ikävää saattaa tapahtua. Samalla tavalla, jos toivoo itselleen hyvää, monesti tavalla tai toisella sitä saa.
Joku sanoi kerran minulle, että ihminen saa loppujen lopuksi kaiken sen, mitä elämäänsä uskaltaa toivoa. Mutta se on jo toinen tarina.
Luin Huffington Postista listan, jonka mukaan onnellisia ihmisiä yhdistävät tietyt asiat. Tietyt tietoiset valinnat. Ja se päätös.
Onnelliset ihmiset…
…hyppäävät välillä ulos rutiineistaan ja muistavat nauttia ja tiedostaa elämän pieniä asioita.
…viettävät aikaa positiivisten ihmisten seurassa, jotka tuovat elämään itsevarmuutta, luovuutta ja hauskuutta. (Negatiivisten ihmisten vaikutus on muuten päinvastainen)
…nukkuvat tarpeeksi.
…välttävät juoruilua ja small talkia ja käyvät mieluummin syvällisiä keskusteluja erilaisten ihmisten kanssa.
…auttavat mielellään muita. Tutkimusten mukaan muiden auttaminen lisää onnellisuutta.
….tapaavat ihmisiä mieluummin kasvotusten kuin sosiaalisen median välityksellä.
… harrastavat liikuntaa. He tietävät, että liikunta vaikuttaa mielialaan, selkeyttää ajatuksia ja kontrolloi impulsseja.
…käyttävät rahaa mieluusti muiden ihmisten ilahduttamiseen.
…uskovat siihen, että he voivat halutessaan kehittyä tai muuttua.
PS. Tänään päätin olla onnellinen. Ja hyväksyä senkin, ettei kukaan voi olla onnellinen koko ajan. Vai voisikohan senkin päättää?
Jokainen ihminen kuljettaa mukanaan lukemattoman määrän naamioita. Erilaisia rooleja, tapoja vuorovaikuttaa ja olla suhteessa toisiin sekä itseen. Ne ovat meille todella tärkeitä.
Naamiot eivät ole itsessään huono asia, mutta tässä kirjoituksessa sivuan sitä, miksi on tärkeää tutkia niitä ja niiden taustalla olevia asioita.
Jaan kanssasi koulutuksistani tutun harjoitukseni, jossa jokainen saa kirjoittaa hänelle annettuun naamariin kolme sellaista asiaa, joita pelkää toisten näkevän itsessään.
Vastauksia on monenlaisia. Omanikin muuttuvat ajan kuluessa. Yleisiä ovat; heikkous, pelokas, himokkuus, vihainen, epäaito, ylimielinen, surullinen, tyhmä, epävarma, tarvitseva & rakkautta kaipaava.
Jaan sinulle esimerkkinä kolme sellaista asiaa, joita tunnistan pelkääväni muiden (siis lopulta itseni) näkevän minussa.
Nautiskelija. Pelkään sitä, että muut näkevät, kuinka paljon nautin minusta. Kuinka antoisaa minusta on kommunikoida toisten kanssa. Jakaa itsestäni. Liikuttua elämästä. Antautua leikkiin toisen ihmisen, tai elämän kanssa. Pelkään reaktioita, joita se aiheuttaa, että nautin olemisesta. Kohta 1 liittyy kohtaan 3.
Itsekäs. Pelkään, että ihmiset näkevät kuinka itsekäs olen. Kuinka kiinnostunut olen itsestäni ja omasta matkastani. Kuinka teen asioita itseni vuoksi ja laitan itseni etusijalle valinnoissani. Pelkään, että minua pidetään välinpitämättömänä. Jota minä myös olen, ottaessani oman tilani ja antaessani toisille omansa.
Vaikutushaluinen. Pelkään (myöntää itselleni), että muut näkevät, että haluan vaikuttaa asioihin ja ennenkaikkea ihmisiin. Että sitä ja minua pidetään pahana. Ennenkaikkea sitä, että nautin siitä.
(ihan vaan bonuksena) Tarvitseva. Osa minussa pelkää minussa olevia tarpeita ja koska tarpeeni ja toiveeni ovat osalle minussa vaikea asia, pelkään, että myös muut pitäisivät niitä huonoina.
Ehkä sinäkin haluat ottaa hetken sille, että kirjoitat tunnustellen kolme sellaista asiaa, joita sinä piiloitat naamiosi alle.
Oman naamionsa ja sen taakse katsominen on eheyttävää.
Kun olemme kirjoittaneet nämä kolme asiaa, laitamme naamiot päähämme. Kukin vuorollamme, saamme tilaa kertoa näistä kolmesta asiasta, sekä siitä, mitä naamiomme käytännössä on näiden asioiden kohdalla. Millä peittelemme näitä asioita? Mitä me teemme, pitääksemme piilossa surullisuutemme, vihaisuutemme, epävarmuutemme ja niin edelleen.
Mitä minä sitten teen?
Pysyttelen toisinaan etäällä ihmisistä. En anna itseni nauttia ihmiskohtaamisissa niin paljon, kuin voisin. Pidättäydyn, koska tunnistan, että minussa liikkuu paljon, jos annan itseni olla aidosti läsnä tässä vuorovaikutuksessa. En anna kokonaisuudessaan tilaa hymylle, naurulle, myötätunnolle, ärsyyntymiselle, halulle, tai selkeydelle, joka minussa herää.
Huomaan edelleen sopivani tapaamisia ihmisten kanssa, joiden seura ei kiinnosta minua. Toisinaan huomaan edelleen näytteleväni kiinnostunutta silloinkin, kun en ole sitä. En ole täysin suorasanainen. Tunnistan edelleen taipumuksen aloittaa/suostua velvollisuudentunteesta mukaan työprojekteihin, jotka eivät oikeasti kiinnosta.
En ole juurikaan viimeisiin vuosiin ottanut kantaa asioihin. Olen myös ollut passiivinen tavoitteiden suhteen. Annan intohimolle tilaa, mutta sen sijaan, että toisin sitä käytäntöön, jättäydyn tutkimaan sitä ja antamaan sille aikaa. En juurikaan kirjoita blogitekstejä. En aja aktiivisesti niitä asioita, jotka koen tärkeäksi, vaan sen sijaan ”touhuilen” omassa rauhassani. Kun minulta kysytään mielipidettä, esitän helposti neutraalin ja kaiken hyväksyvän näkemyksen, sen sijaan, että ottaisin aidosti kantaa.
Olen itseriittoinen. Ihan huomaamattani unohdan, että minullakin on tarpeita, enkä olekaan olemassa vain muita varten.
Mitä sinä teet pitääksesi nuo naamion takana olevat asiat piilossa? Millaista ihmistä näyttelet? Mitä kenties teet muuttaaksesi olotilaasi?
Puhumme kursseilla usein myös siitä, miten nuo naamion takana olevat asiat etsivät aina toteutumistapaa, siitä huolimatta, että yritämme pitää ne piilossa. Ne ovat osa meitä.
Mikäli emme anna niille tilaa ja tutustu niihin, ne toimivat elämämme varjoissa. Pelko ohjaa valintojamme, vaikka emme tiedostaisi sitä. Viha ilmenee tavalla tai toisella. Itsekkyys on joka tapauksessa taustalla. Tarpeemme pyrkivät täyttymään, mutta nyt salakavalla tavalla, joka useinkaan ei ole meille rakentavaa. Tämä on otsikossa mainittu tärkeä syy nro 1.
Ehkä haluat kysyä itseltäsi myös sitä, miten nuo pelkäämäsi asiat toteutuvat elämässäsi, piiloittamisesta huolimatta?
Asia, josta pyrin jatkuvasti muistuttamaan itseäni, on se, että minusta ei tule ketään muuta, kuin se joka olen. Kaikki se, mikä on sisälläni, on siellä niin kauan (ja senkin jälkeen), kun omistan sen osaksi itseäni. Se kaikki on minua ja jos käännän selkäni sille, käännän selkäni minulle. Ja sitä minulle, kuten jokaiselle meistä, on tehty aivan tarpeeksi. Otsikossa mainittu tärkeä asia nro 2 on se, että sinä tarvitset vihdoin ihmisen, joka ei käännä sinulle selkää.
Koska olen joutunut myöntämään, että haluan jollain tapaa kantaa korteni kekoon, haluan myös muistaa, että juuri tuolla naamion takana ovat kaikki todelliset lahjani. Ne eivät ole ehkä niitä, joita olen yrittänyt kehittää, tai jotain, joka tuntuisi hienolta. Mutta niissä ja niiden ytimessä asustaa valtava syvyys, orgaaninen voima ja viisaus. Siellä asuu luojani lahja minulle. Tämä on kolmas tärkeä asia, lahjani ovat naamion takana.
Lisään mukaan vielä yhden tärkeän seikan. Sisäisessä työssä nämä naamion takana olevat asiat näyttelevät keskeistä roolia. Juuri ne ovat tiemme lähemmäs itseämme, ei jokin, joksi yritämme tulla. Ne ovat myös tie täyttymykseen, sillä vain elämällä sen ihmisen elämää, joka on piilossa maskin takana, voimme aidosti olla avoimia ja vastaanottavaisia elämälle ja niille lahjoille, joita sillä on annettavana. Esimerkiksi sen myöntäminen, että kaipaa rakkautta, on monella tavalla tiemme kaipaamamme luokse. Ehkä kirjoitan siitä myöhemmin lisää. Välittäen, aaro.
Yksi vaikeimpia asioita ihmisenä olemisessa on rajojen vetäminen suhteessa toiseen ihmiseen. Se on hankalaa, koska kaipaamme samaan aikaan sulautumista ja yhteyttä, kun toisaalta sisimmässämme tiedämme, että vain uskaltamalla kohdata omat tunteemme, voimme olla rehellisiä aidolle itsellemme. Rajojen vetäminen kuitenkin palvelee suhdetta, koska se tekee meistä näkyvämmät toisillemme ja kasvattaa välillemme läheisyyttä.
Minulta kysytään usein, mitä rajojen vetäminen sitten tarkoittaa. Se on yksinkertaisesti sitä, että uskaltaudut kertomaan toiselle myös vaikeista tunteistasi ja toimimaan sen mukaan, mitä ne sinussa herättävät. Pystyt siis kieltäytymään, olemaan eri mieltä tai tekemään asioita, joista toinen ei pidä, mutta jotka ovat sinulle tärkeitä. Olettaen toki, ettei siitä ole suoranaista haittaa kumppanillesi. Hyvässä suhteessa tähän on tilaa, koska siinä toisen annetaan olla oman potentiaalinsa kokoinen. Molemmat haluavat vaalia toisen ainutlaatuisuutta ja tukea tätä kasvua.
Rakkaussuhteen alun rajattomuus on ihana taivas, hoitava syli.
Tunnistatte toisissanne ainutlaatuisuuden, joka taianomaisesti yhdistää teidät ja synnyttää rajattoman rakkausolennon. On vaikea huomata, missä itse loppuu ja toinen alkaa, lauseet täydentyvät, seksi on upeaa. Rakastunut ihminen tuntee tulleensa kotiin, johon on kaivannut pitkään. Väistämättä tulee sekin päivä, kun molemmat näkevät toisissaan erillisen olennon. Tuo hetki pitää sisälleen valtavan mahdollisuuden ja valinnan paikan: Haluanko tutustua tuohonkin ihmiseen, olenko valmis kohtaaman sitä kautta itsenikin uusin silmin? Rakastumisen jälkeen jää rakkauden mahdollisuus.
Oli vuosia, kun ajattelin, että ihminen täydentyy itsensä kautta. Olin lukenut melloni ja tarvitsin viestin sanomaa vahvistuakseni omassa kasvussani. Joitakin vuosia sitten laitoin lauseen perään pilkun, ja jatkoin sitä: ”mutta kasvaa toisen rinnalla.” Toisen ihmisen läsnäolo hoitaa, mutta se myös ravistelee. Kauneudessaan ja kamaluudessaan se tarjoaa ainutlaatuisen näköalapaikan omaan itseen. Jotta se olisi hedelmällistä, tulisi molempien olla tietoisesti suhteessaan. Tietoisesti oleminen tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että pyrit tiedostamaan, mitkä tunteet ja ajatukset saavat sinut käyttäytymään puolisoasi kohtaan kuten käyttäydyt. Et vastuuta toista omasta onnettomuudestasi tai sisäisestä tyhjyydestäsi ja ymmärrät mitä kannat mukanasi suhteeseen aiemmasta elämästäsi. Jos se on yksin vaikeaa, hae apua ammattilaiselta. Kaija Maria Junkkari on kirjoittanut, että pariskunnan on tarkoitus kasvaa yhdessä, ei yhteen.
Parisuhteessa on joskus haasteellista tietää, milloin yhdessä yrittäminen ja tahtominen ei enää riitä, vaan molempien kannalta olisi parempi vaihtoehto lähteä eri suuntiin tai hakea apua. Vielä hankalampaa se on, kun molemmat ovat herkkiä ja muutos pelottaa. Mitäänantamattomassa suhteessa jatketaan, koska paremmasta ei tiedetä tai ei haluta aiheuttaa toiselle pahaa mieltä. Toiveet ja ajatukset kätketään hiljaisuuteen.
Mikään suhde ei kuitenkaan parane mykistämällä. Joillekin yksinäisyys on niin kamala vaihtoehto, että ainoa tapa lähteä parisuhteesta on vaihtaa lennosta toiseen suhteeseen. Hylätyksi tuleminen on jätetylle näissä tilanteissa usein paljon rankempaa, kuin se olisi ollut muutoin. Pettäminen on toinen yleinen pakotie suhteesta. Kun mikään muu keino ei auta löytämään ulos, on kipeä riuhtaisu monelle epätoivoinen tapa päästä irti.
Eroryhmiini tulee usein henkilöitä, jotka on jätetty heidän sanojensa mukaan ”puun takaa”. Viikkojen työskentelyn aikana maisema alkaa kuitenkin muuttua ja alun kieltämisestä aukeaa näkymä päättyneeseen suhteeseen uudessa valossa. Henkilö alkaa nähdä, että toinen olikin ehkä vahvempi tekemään päätöksen, johon hänestä itsestään ei olisi ollut. Myös oma rooli suhteen viime metreillä alkaa hahmottua, eikä vastuuta enää jätetä täysin toisen harteille.
Yleisesti voidaan sanoa, että hyvään, rakkaudelliseen suhteeseen kuuluu se, että tiedetään mitä toiselle kuuluu. Jos ero todella tulee puun takaa, on yhteys varmasti ollut jo pitkään poikki. Asian hyväksyminen on vaikeaa, mutta se samalla myös hyvin helpottavaa. Joskus päätös lähteä voi olla suurin rakkaudenosoitus, joka suhteeseen enää mahtuu.
Tässä 6 voimakuvaa muistuttamaan sinua siitä, miten ihmeellinen, ihana ja arvokas olet. Kyllä, juuri Sinä ♥ Lisää inspiroivia ja voimauttavia kuvia löydät Instagram-tililtämme @hidasta.
Yksi tunnetuimmista henkisistä johtajista maailmassa tänä päivänä on varmasti Dalai Lama, nimeltään Tenzin Gyatso. Tämä Tiibetin buddhalaisuuden johtohahmo ja 14. Dalai Lama on vankka rauhan puolestapuhuja, ja hänelle onkin myönnetty Nobelin rauhanpalkinto vuonna 1989.
Hänellä on ollut esiintymistensä, puheidensa ja kirjoitustensa välityksellä suuri vaikutus maailman henkisyyteen – myös muiden, kuin tiibetinbuddhalaisuuden seuraajien joukossa. Tässä muutamia murusia Dalai Laman viisaudesta.
Muista, että suureen rakkauteen ja suuriin saavutuksiin sisältyy suuri riski.
Rakastava ilmapiiri kodissasi on elämäsi perusta.
Kun olet eri mieltä rakkaittesi kanssa, käsittele aina vain tämänhetkinen tilanne. Älä tuo menneisyyttä siihen mukaan.
Jaa tietämyksesi. Se on tapa saavuttaa kuolemattomuus.
